Language of document : ECLI:EU:T:2017:26

(Asia T-512/09 RENV)

Rusal Armenal ZAO

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyyntitullit – Tietynlaisen Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinasta peräisin olevan alumiinifolion tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema – Asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan b alakohta ja c alakohdan toinen luetelmakohta – Polkumyyntitutkimusten kohteena olevan tuonnin kumulatiivinen arviointi – Asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 4 kohdan a ja b alakohta – Sitoumustarjous – Asetuksen N:o 384/96 8 artiklan 3 kohta

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu neljäs jaosto) 25.1.2017

1.      Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Sanamuodon mukainen, rakenteeseen perustuva ja teleologinen tulkinta

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Tuonti muusta kuin markkinatalousmaasta – Markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntäminen – Edellytykset – Yrityksillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan – Suppea tulkinta – Kyseisen kolmannen maan liittymisellä WTO:n jäseneksi ei ole vaikutusta

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toinen luetelmakohta)

3.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Tuonti muusta kuin markkinatalousmaasta – Markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntäminen – Edellytykset – Tuottajille kuuluva todistustaakka – Toimielinten suorittama näytön arviointi – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan c alakohta)

4.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Polkumyyntitutkimuksen kohteena olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi– Edellytykset – Kustakin maasta peräisin olevan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen – Perusasetuksen N:o 384/96 5 artiklan 7 kohdassa mainitun 1 prosentin kynnyksen huomioon ottaminen – Hyväksyttävyys

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 4 kohdan a alakohta ja 5 artiklan 7 kohta)

5.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Laillisuusperiaatteen noudattamisen tarve – Jonkun muun hyväksi tehtyyn lainvastaisuuteen ei voida vedota

6.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Polkumyyntitutkimuksen kohteena olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi – Edellytykset – Kustakin maasta peräisin olevan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen – Huomioon otettava ajanjakso

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2 kohta, 4 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 6 artiklan 1 kohta)

7.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Tutkimusajanjakson jälkeiseen ajanjaksoon liittyvien tietojen huomioon ottaminen – Kielto – Poikkeus

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 6 artiklan 1 kohta)

8.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Ulottuvuus – Asetus polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta

(SEUT 296 artikla; neuvoston asetus N:o 925/2009)

9.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Polkumyyntitutkimuksen kohteena olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi – Edellytykset – Kumulatiivisen arvioinnin asianmukaisuus ottaen huomioon kilpailuedellytykset – Kilpailuedellytysten arviointi – Asiaankuuluvien perusteiden huomioon ottaminen samankaltaisen tuotteen määrittämisessä – Hyväksyttävyys

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 1 artiklan 4 kohta ja 3 artiklan 4 kohdan b alakohta)

10.    Tuomioistuinmenettely – Näyttö – Asiakirjanäyttö – Todistusarvo – Unionin tuomioistuinten arviointi – Arviointiperusteet

11.    Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Hintoja koskevat sitoumustarjoukset – Hyväksyminen – Toimielinten harkintavalta – Se, että otetaan huomioon sitoumusten riittävän valvonnan tarve – Hyväksyttävyys – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 8 artiklan 3 kohta)

12.    Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimenettely – Hyvää hallintotapaa koskeva oikeus – Ulottuvuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla; neuvoston asetuksen N:o 384/96 41 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 56 kohta)

2.      Koska polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun perusasetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa täsmennetään edellytykset, joita on noudatettava, jotta mainitun asetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta voidaan soveltaa, näitä edellytyksiä on tulkittava suppeasti.

Se, että unionin tuomioistuimet ovat korostaneet tällä tavoin sekä unionin lähestymistavan erityisyyttä että sitä, että vastaava määräys puuttuu tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) VI artiklan täytäntöönpanosta tehdystä sopimuksesta, tarkoittaa sitä, ettei kyseisen kolmannen maan jäsenyydellä Maailman kauppajärjestössä (WTO) ole merkitystä, kun tulkitaan polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

Mainitun asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjen edellytysten tavoitteen valossa tämän säännöksen toisen luetelmakohdan mainintaa, jonka mukaan yrityksillä on oltava ”yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan”, ei voida tulkita muutoin kuin siten, että sillä pyritään antamaan toimielimille mahdollisuus varmistua asianomaisen yrityksen kirjanpitoasiakirjojen oikeellisuudesta.

Näin ollen kantaja tekee virheen väittäessään, että tällainen edellytys voitaisiin täyttää pelkästään sillä, että toteutetaan kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukainen tarkastusmenettely, riippumatta päätelmistä, joita siinä esitetään kyseisen yrityksen tilien kansainvälisten kirjanpidon normien mukaisuudesta.

Lisäksi polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetty turvautuminen vertailuun saman maan sisällä on mahdollista vain markkinataloudessa toimivan yrityksen osalta ja se on mahdotonta markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman hakijan osalta, koska se toimii määritelmän mukaisesti maassa, jossa ei ole markkinataloutta. Mikäli siis epäillään markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman hakijan kustannusten todenperäisyyttä, kyseinen hakemus on hylättävä ja tuotteen normaaliarvo on määritettävä polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertaamalla kolmanteen maahan, joka on markkinatalousmaa.

(ks. 57, 61, 63–65 ja 72 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 79–82 kohta)

4.      Muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 4 kohdan a alakohtaa on tulkittu siten, että sillä sallitaan tietystä maasta peräisin olevan tuonnin huomioon ottaminen kumuloinnin yhteydessä vain siltä osin, kuin se on peräisin sellaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, jonka on todettu harjoittavan polkumyyntiä. Tästä seuraa, että tämän säännöksen tarkoituksena on välttää tuonnin vaikutusten kumulatiivisen arvioinnin suorittaminen siten, että siihen otetaan mukaan maa, josta peräisin oleva kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonti ei ole polkumyynnin syy joko siksi, että polkumyyntimarginaali on vähimmäistasoa pienempi, tai siksi, että tuonnin määrä on vähäpätöinen.

Kun polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa täsmennetään, että ”toimenpiteitä ei saa saattaa vireille sellaista maata vastaan, jonka tuonti edustaa pienempää kuin yhden prosentin markkinaosuutta, elleivät tällaiset maat yhteensä edusta kolmea prosenttia tai enempää yhteisön kulutuksesta”, sillä kuitenkin pyritään nimenomaan selventämään olosuhteita, joissa tuonnin osuus unionin kulutuksesta on liian pieni, jotta näiden tuontimäärien voitaisiin katsoa olevan polkumyynnin syy.

Nämä kaksi säännöstä ovat näin ollen toisiaan täydentäviä, joten neuvosto ei tee oikeudellista virhettä, kun se ottaa huomioon polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa mainitun yhden prosentin kynnyksen tulkitessaan saman asetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan edellytystä siitä, että tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen.

(ks. 103–105 kohta)

5.      Yhdenvertaisen kohtelun periaate on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa, mikä merkitsee sitä, että kukaan ei voi vedota omaksi edukseen toisen hyväksi tehtyyn lainvastaisuuteen.

(ks. 110 kohta)

6.      Polkumyyntitutkimus pitää suorittaa mahdollisimman tuoreiden tietojen perusteella, jotta voidaan määrätä polkumyyntitulleja, joilla kyseistä unionin tuotannonalaa kyetään suojaamaan polkumyynniltä. Neuvosto voi määrittää unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon pidemmältä ajanjaksolta kuin polkumyynnin olemassaoloa koskevan tutkimuksen kattamalta ajanjaksolta sen ansiosta, että tutkitaan suuntauksia, jotka ovat hyödyllisiä arvioitaessa vahinkoa kyseisen ajanjakson yhteydessä.

Neuvosto ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä määrittäessään sen, että vientiä harjoittavan tuottajan tuontimäärät eivät olleet polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta annetun perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla vähäpätöinen, sellaisten tietojen perusteella, jotka liittyivät pelkästään tutkimusajanjaksoon eivätkä tarkastelujaksoon, koska tarkastelujakson huomioon ottaminen olisi johtanut siihen, että olisi annettu virheellinen kuva unioniin suuntautuvien vientimäärien todellisesta suuruudesta, koska tällöin olisi otettu huomioon vientiä harjoittavan tuottajan tehtaan sulkemisjakso, jonka ei voida katsoa kuvastavan sen tuotanto- ja vientitoiminnan todellista määrää.

Sellaisen ajanjakson huomiotta jättäminen, joka ei kuvasta vientiä harjoittavan tuottajan normaalia toimintaa, kuuluu tarkoitukseen kerätä niin ajantasaisia tietoja kuin mahdollista, joten se on sen puolueettoman tarkastelun logiikan mukaista, johon polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa viitataan.

(ks. 119, 120 ja 122—124 kohta)

7.      Tutkimusajanjaksolla ja kiellolla ottaa huomioon tämän ajanjakson jälkeistä aikaa koskevia seikkoja pyritään takaamaan, että tutkimuksen tulokset ovat edustavia ja luotettavia, siten, että varmistetaan, että asianomaisten tuottajien toiminta polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisen jälkeen ei vaikuta niihin seikkoihin, joihin polkumyynnin ja vahingon määrittäminen perustuu, ja että menettelyn päätyttyä käyttöön otettu lopullinen tulli soveltuu näin ollen polkumyynnistä aiheutuvan vahingon tosiasialliseen korjaamiseen.

Lisäksi polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun perusasetuksen N:o 384/96 6 artiklan 1 kohdassa sallitaan siinä käytetyn sanan ”tavallisesti” takia poikkeuksen tekeminen kiellosta ottaa tutkimusajanjakson jälkeiseen ajanjaksoon liittyviä tietoja huomioon. Tutkimuksen kohteena olevien yritysten kannalta suotuisten olosuhteiden osalta unionin toimielinten tehtävänä ei ole ottaa huomioon tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja, paitsi jos näistä tiedoista käy ilmi uusia seikkoja, joiden perusteella polkumyyntitullin suunniteltu käyttöönotto olisi ilmeisen asiaankuulumatonta. Jos sitä vastoin tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevat tiedot antavat siitä syystä, että ne heijastavat kyseessä olevien yritysten tämänhetkistä toimintaa, oikeutuksen polkumyyntitullin käyttöön ottamiselle tai korottamiselle, toimielimillä on oikeus, jopa velvollisuus, ottaa ne huomioon.

(ks. 129 ja 130 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 139–143 kohta)

9.      Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun perusasetuksen N:o 384/96 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaa tulkittaessa viittaus tuonnin vaikutusten kumulatiivisen arvioinnin asianmukaisuuteen ”ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset”, on ymmärrettävä siten, että sillä pyritään välttämään sellaisten tuotteiden tuonnin vaikutusten kumuloiminen, jotka eivät kilpaile riittävästi keskenään, jotta ne voisivat olla unionin tuotannonalalle aiheutuneen saman vahingon syynä. Samoin maininta ”tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen välisten kilpailuedellytysten” kumulatiivisen arvioinnin asianmukaisuudesta on ymmärrettävä siten, että sen tarkoituksena on välttää se, että tuontia, jonka kilpailu unionin tuotannonalan valmistaman tuotteen kanssa on vähäistä ja joka ei näin ollen voi olla viimeksi mainitulle aiheutuneen vahingon syynä, voitaisiin arvioida kumulatiivisesti muun tuonnin kanssa.

Neuvosto ei siten tehnyt oikeudellista virhettä soveltaessaan vastaavia perusteita kuin ne, jotka ovat asiaankuuluvia määritettäessä samankaltainen tuote polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan perusteella, koska niillä pyrittiin lähinnä varmistumaan siitä, että kysymyksessä oleva tuote ja samankaltainen tuote kilpailivat riittävästi keskenään.

(ks. 149 ja 150 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 162 kohta)

11.    Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun perusasetuksen N:o 384/96 8 artiklan 3 kohdasta johtuu, että unionin toimielimet voivat ottaa huomioon kaikenlaisia tosiseikkoja arvioidessaan sitoumustarjousta. Missään polkumyynnin vastaisen perusasetuksen säännöksessä ei velvoiteta unionin toimielimiä hyväksymään hintoja koskevia sitoumustarjouksia niiltä talouden toimijoilta, jotka ovat olleet polkumyyntitullien vahvistamista edeltäneen tutkimuksen kohteena. Kyseisestä asetuksesta ilmenee päinvastoin, että toimielimet määrittelevät tällaisten sitoumusten hyväksyttävyyden harkintavaltansa rajoissa.

Tästä on loogisesti pääteltävissä, että unionin yleinen tuomioistuin voi valvoa vain rajoitetusti sitoumustarjouksen hylkäämisen perusteltavuutta. Tässä yhteydessä voidaan korostaa, että toimielimillä oleva laaja harkintavalta ei johdu ainoastaan kauppapoliittisiin suojatoimenpiteisiin liittyvien taloudellisten, poliittisten ja oikeudellisten tilanteiden monitahoisuudesta. Se on myös seurausta lainsäätäjän päätöksestä jättää toimielimille vapaus päättää siitä, onko sitoumustarjous asianmukaista hyväksyä.

Tarve varmistaa sitoumusten riittävä valvonta on seikka, jonka toimielimet voivat pätevästi ottaa huomioon tutkiessaan sitoumustarjouksen.

(176–178 kohta)

12.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 189–193 kohta)