Language of document : ECLI:EU:T:2014:849

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

2 päivänä lokakuuta 2014 (*)

REACH – Aineen rekisteröinnistä perittävä maksu – Mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävä maksunalennus – Virhe yrityksen kokoa ilmoitettaessa – Päätös hallinnollisen maksun määräämisestä – Oikeasuhteisuus

Asiassa T‑177/12,

Spraylat GmbH, kotipaikka Aachen (Saksa), edustajanaan asianajaja K. Fischer,

kantajana,

vastaan

Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), asiamiehinään M. Heikkilä, A. Iber ja C. Schultheiss, avustajanaan asianajaja M. Kuschewsky,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi D. Düsterhaus ja E. Manhaeve, sittemmin B. Eggers ja M. Manhaeve,

väliintulijana,

jossa vaaditaan kumoamaan ECHA:n 21.2.2012 laatima lasku nro 10030371, jossa vahvistetaan kantajalle määrättävän hallinnollisen maksun määrä, ja toissijaisesti ECHA:n 15.2.2012 antama päätös SME (2012) 1445, jossa todettiin, ettei kantaja täyttänyt edellytyksiä pienille yrityksille säädetyn maksunalennuksen saamiseksi, ja jolla sille määrättiin hallinnollinen maksu,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen sekä tuomarit F. Dehousse (esittelevä tuomari) ja A. M. Collins,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 14.5.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Spraylat Boya Sanayi ve Ticaret Sirketi ‑niminen (jäljempänä Spraylat Boya) Turkkiin sijoittautunut yhtiö haki aineen rekisteröimistä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL L 396, s. 1) nojalla.

2        Asianomaisen aineen rekisteröinnissä Spraylat Boyaa edusti kantajana oleva Spraylat GmbH asetuksen N:o 1907/2006 8 artiklan säännösten nojalla. Kantaja ilmoitti rekisteröintimenettelyssä Spraylat Boyan olevan ˮpieniˮ yritys mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6.5.2003 annetun komission suosituksen 2003/361/EY (EUVL L 124, s. 36) mukaisesti. Se sai tämän ilmoituksen perusteella alennuksen asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklan 4 kohdan nojalla rekisteröinnistä suoritettavasta maksusta. Kyseisen asetuksen 74 artiklan 1 kohdan mukaisesti mainittu maksu määritettiin asetukseen N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista 16.4.2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 340/2008 (EUVL L 107, s. 6). Asetuksen N:o 340/2008 liite I sisältää asetuksen N:o 1907/2006 6 artiklaan perustuvista rekisteröintihakemuksista suoritettavien maksujen määrät sekä mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävät alennukset. Asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdan mukaan on lisäksi niin, että jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka väittää olevansa oikeutettu alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, ei pysty osoittamaan olevansa oikeutettu tällaiseen alennettuun maksuun tai maksusta luopumiseen, Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) perii maksun täysimääräisenä sekä hallinnollisen maksun. ECHA:n hallintoneuvosto on tältä osin antanut 12.11.2010 päätöksen MB/D/29/2010 niiden palvelujen luokituksesta, joista maksuja peritään. Kyseisen päätöksen 2 artiklassa ja taulukossa 1 mainitaan, että asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu hallinnollinen maksu on suurille yrityksille 20 700 euroa, keskisuurille yrityksille 14 500 euroa, pienille yrityksille 8 300 euroa ja mikroyrityksille 2 070 euroa.

3        Kantaja maksoi 1.12.2010 ECHA:n laatiman 480 euron suuruisen laskun nro 10024214. Tämä määrä vastasi asetuksen N:o 340/2008 liitteen I, sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, mukaisesti pienyrityksiltä yhteisesti toimitettujen tietojen yhteydessä rekisteröinnistä perittäviä maksuja aineista, jotka ovat määrältään 1–10 tonnia.

4        ECHA valitsi 27.9.2011 kantajan mukaan yritysten otokseen tarkastaakseen niiden antamat ilmoitukset luokittelemisesta pieniksi tai keskisuuriksi yrityksiksi. Kantajaa pyydettiin tässä yhteydessä toimittamaan joukko asiakirjoja.

5        Sen jälkeen kun ECHA:n ja kantajan välillä oli vaihdettu asiakirjoja ja sähköpostiviestejä, kantaja myönsi, että sen alkuperäinen ilmoitus Spraylat Boyan luokittelemisesta pieneksi yritykseksi oli virheellinen ja että sen olisi pitänyt ilmoittaa tämä sovellettavien merkityksellisten arviointiperusteiden perusteella isoksi yritykseksi tekemiensä tarkastusten jälkeen. Kantaja mainitsi myös, että se oli valmis maksamaan isoihin yrityksiin sovellettavan rekisteröintimaksun.

6        ECHA osoitti kantajalle 15.2.2012 päätöksen SME (2012) 1445 (jäljempänä riidanalainen päätös). ECHA ilmoitti kyseisessä päätöksessä kantajalle, että Spraylat Boyaa oli pidettävä isona yrityksenä ja että ECHA aikoi lähettää sille laskun alun perin maksetun maksun ja lopullisesti maksettavaksi tulevan maksun välisestä erotuksesta sekä laskun vastaavan hallinnollisen maksun maksamiseksi.

7        ECHA laati 21.2.2012 20 700 euron suuruisen laskun nro 10030371 (jäljempänä riidanalainen lasku) hallinnollisen maksun maksamiseksi.

8        ECHA laati 7.3.2012 720 euron suuruisen laskun nro 10030369, joka sisälsi kantajan rekisteröinnistä alun perin maksaman maksun ja lopullisesti maksettavaksi tulevan 1 200 euron suuruisen maksun välisen erotuksen.

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten sekä muiden osapuolten vaatimukset

9        Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen 20.4.2012 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä.

10      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 15.5.2012 tekemällä päätöksellä esillä oleva asia annettiin viidennen jaoston käsiteltäväksi.

11      Unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston puheenjohtajan 4.9.2012 antamalla määräyksellä komissio hyväksyttiin asianosaisten kuulemisen jälkeen väliintulijaksi tukemaan ECHA:n vaatimuksia.

12      Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 25.1.2013 tekemällä päätöksellä esillä oleva asia siirrettiin toisen jaoston sekä uuden esittelevän tuomarin käsiteltäväksi.

13      Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari siirrettiin kuudenteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi tämä asia näin ollen siirrettiin.

14      Unionin yleinen tuomioistuin (kuudes jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.

15      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena 2.4.2014 ECHA:ta vastaamaan tiettyihin kantajan vastauskirjelmässään esittämiin väitteisiin. ECHA noudatti tätä pyyntöä asetetussa määräajassa.

16      Osapuolten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 14.5.2014 pidetyssä istunnossa.

17      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen laskun

–        toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa ECHA:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18      ECHA vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja pysyttää riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.

 Oikeudellinen arviointi

20      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi viiteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen kanneperuste perustuu asetusten N:o 1907/2006 ja N:o 340/2008 rikkomiseen. Toinen kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen. Kantaja vetoaa kolmannessa kanneperusteessaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen. Neljännessä kanneperusteessaan kantaja vetoaa oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden loukkaamiseen. Viides kanneperuste perustuu toimivallan lainvastaiseen delegointiin ECHA:lle.

21      Aluksi on todettava, että kantaja vaatii vaatimuksillaan riidanalaisen päätöksen ja riidanalaisen laskun kumoamista. Koska riidanalainen päätös ei sisällä kaikkia kantajan velvollisuuksien kannalta olennaisia seikkoja, etenkään hallinnollisen maksun määrää, riidanalaista laskua on käsiteltävässä asiassa pidettävä asiakirjana, jossa ECHA totesi yksityiskohtaisesti kantajaa koskevien saatavien määrän. Riidanalainen lasku on täten kantajalle vastainen toimi, ja se voi siten myös olla kumoamiskanteen kohteena unionin yleisessä tuomioistuimessa (ks. vastaavasti määräys 8.3.2012, Octapharma Pharmazeutika v. EMA, T-573/10 EU:T:2012:114, 45 kohta).

22      Ensimmäisen, toisen, kolmannen ja neljännen kanneperusteen yhteydessä esitettyjen väitteiden valossa on myös aluksi todettava, että kantaja esittää itse asiassa päätöstä MB/D/29/2010 koskevan lainvastaisuusväitteen, minkä kantaja suullisessa käsittelyssä vahvisti. ECHA ja komissio totesivat lisäksi suullisessa käsittelyssä ymmärtäneensä kantajan väitteet tällä tavoin, mikä merkittiin pöytäkirjaan. ECHA:n kirjelmistä ilmenee lisäksi, että ECHA otti kantaa kantajan tältä osin esittämiin väitteisiin.

23      On muistutettava, että SEUT 277 artiklan mukaan ˮasianosainen voi riidassa, joka koskee unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antamaa soveltamisalaltaan yleistä säädöstä, vaatia [unionin tuomioistuimissa] 263 artiklan toisessa kohdassa mainitulla perusteella, että säädöstä ei sovelleta”.

24      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 277 artikla on ilmaus yleisestä periaatteesta, jonka mukaan jokaisella on häntä suoraan ja erikseen koskevan toimen kumoamiseksi oikeus riitauttaa sellaisten aiemmin annettujen toimielinten säädösten pätevyys, jotka muodostavat riidanalaisen toimen oikeudellisen perustan, jos kyseisellä asianosaisella ei ole ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla kannetta näistä säädöksistä, joiden seuraukset hän näin joutuu kantamaan ilman, että hänellä olisi ollut tilaisuutta vaatia niiden kumoamista (ks. tuomio 11.12.2012, Sina Bank v. neuvosto, T-15/11, Kok., EU:T:2012:661, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25      SEUT 277 artiklassa tarkoitettua lainvastaisuusväitettä on tulkittava laajasti siten, että se käsittää kaikki soveltamisalaltaan yleiset toimet (tuomio 26.10.1993, Reinarz v. komissio, tuomio T-6/92 ja T-52/9, Kok., EU:T:1993:89, 56 kohta). Lainvastaisuusväitteen on myös ulotuttava toimiin, joita ei voida muodollisesti pitää riidanalaisen toimen oikeudellisena perustana mutta joilla kuitenkin on välitön oikeudellinen yhteys tähän toimeen (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2006, FNCBV ym. v. komissio, tuomio T-217/03 ja T-245/03, Kok., EU:T:2006:391, 250 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26      Käsiteltävässä asiassa päätös MB/D/29/2010 on yleisesti sovellettava toimi, koska sitä sovelletaan objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja sillä on oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti kuvattuihin henkilöryhmiin (ks. vastaavasti määräys 4.6.2012, Eurofer v. komissio, T-381/11, Kok., EU:T:2012:273, 29 kohta), mistä asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä suullisessa käsittelyssä.

27      Päätöksellä MB/D/29/2010 on lisäksi välitön oikeudellinen yhteys riidanalaiseen päätökseen ja riidanalaiseen laskuun, sillä päätöksen liitteessä 1 vahvistetaan yritysten koon mukaan sovellettavien hallinnollisten maksujen määrät.

28      Lopuksi on niin, ettei kantajalla voida katsoa olleen oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla suora kanne päätöksestä MB/D/29/2010 eivätkä asianosaiset ole myöskään näin väittäneet.

29      Tästä seuraa, että kantaja voi riitauttaa päätöksen MB/D/29/2010 laillisuuden liitännäisvaatimuksena esillä olevan oikeusriidan yhteydessä.

30      Unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi tutkia aluksi suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen perustuvan toisen kanneperusteen siltä osin kuin siinä esitetään päätöstä MB/D/29/2010 koskeva lainvastaisuusväite.

31      Kantajan mukaan 20 700 euron suuruinen hallinnollinen maksu ei vastaa ECHA:n suorittamaa palvelua. Tällaisen maksun asettaminen on siten vastoin suhteellisuusperiaatetta. Kantaja totesi myös suullisessa käsittelyssä, että suhteellisuusperiaatteen loukkaamista oli arvioitava sen yksilölliseen tilanteeseen nähden ja että 1 000 euron tai jopa 2 000 euron suuruisen rekisteröintimaksun ja yli 20 000 euron suuruisen hallinnollisen maksun välillä oli huomattava ero. Kantaja totesi lisäksi lähinnä, ettei sen etujen mukaista ollut antaa vääriä tietoja ECHA:lle, jotta se voisi mahdollisesti säästää muutamia satoja euroja rekisteröintimaksun määrässä.

32      ECHA toteaa kantajan katsovan, että päätöksen MB/D/29/2010 2 artiklassa ja taulukossa 1 vahvistettu hallinnollinen maksu on suhteellisuusperiaatteen vastainen, ja väittää, että hallinnollisella maksulla on tarkoitus kattaa pienten ja keskisuurten yritysten antamien ilmoitusten tarkastuksista aiheutuvat kustannukset tätä tarkoitusta pidemmälle menemättä. ECHA mainitsi suullisessa käsittelyssä lisäksi, että rekisteröintimaksun määrä oli keskimäärin 20 000 euroa. Kyseisen maksun ja hallinnollisen maksun välinen erotus ei siten ole niin huomattava. ECHA täsmensi lisäksi, että hallinnollisen maksun tarkoituksena oli saada aineita rekisteröivät yritykset toimittamaan paikkansapitäviä tietoja. Yritysten tulisi hallinnollisen maksun määrän johdosta pidättyä toimittamasta vääriä tietoja.

33      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate kuuluu Euroopan unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, ja se edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (tuomio 8.6.2010, Vodafone ym., C-58/08, Kok., EU:C:2010:321, 51 kohta). Lisäksi on niin, että silloin kun riidanalaisen toimen antajalla on laaja harkintavalta, toteutettu toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton tavoiteltuun päämäärään nähden (ks. tuomio 9.9.2010, Usha Martin v. neuvosto ja komissio, T-119/06, Kok., EU:T:2010:369, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 340/2008 johdanto-osan 11 perustelukappaleessa täsmennetään, että ˮväärien tietojen antaminen olisi pyrittävä estämään [ECHA:n] perimällä hallinnollisella maksulla ja tarvittaessa jäsenvaltioiden määräämällä vaikutukseltaan varoittavalla sakollaˮ. Tästä perustelukappaleesta ilmenee, että hallinnollisen maksun asettamisella pyritään osaltaan estämään se, että yritykset antavat vääriä tietoja. Tästä perustelukappaleesta ilmenee sen sijaan myös, ettei hallinnollista maksua voida rinnastaa sakkoon.

35      Tämän asetuksen N:o 340/2008 tavoitteiden tulkinnan vahvistavat päätöksen MB/D/29/2010 valmistelutyöt. ECHA:n hallintoneuvostolle 22. ja 23.6.2010 pidettyä kokousta varten toimitetun päätösluonnoksen perusteluista käy siten ilmi, ettei hallinnollinen maksu ˮole luonteeltaan sakkoˮ. Viimeksi mainittu kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan ja voi olla ˮhuomattavasti korkeampi kuin väärien tietojen antamisesta saatu taloudellinen hyötyˮ.

36      Kun otetaan nämä seikat huomioon, on todettava, ilman että esillä olevan oikeusriidan yhteydessä on tarpeen määrittää, saattoiko ECHA siirtää tarkastuskustannukset kokonaisuudessaan vain niiden yritysten maksettaviksi, jotka olivat ilmoittaneet kokonsa väärin, tai oliko ECHA:lla harkintavaltaa hallinnollisen maksun asettamisessa, että kantajalle käsiteltävässä asiassa asetetun hallinnollisen maksun määrä on ilmeisen suhteeton lainsäädännöllä tavoiteltuun päämäärään nähden.

37      Asiakirja-aineistosta käy nimittäin ilmi, että kun otetaan huomioon kantajalle 7.3.2012 osoitettu täydentävä lasku nro 10030369, sille lopullisesti rekisteröinnistä maksettavaksi tuleva maksu nousi 1 200 euroon. Tästä täydentävästä laskusta ilmenee lisäksi, että ilmoittamalla kokonsa väärin kantaja välttyi maksamasta ECHA:lle rekisteröinnistä suoritettavana maksuna 720 euroa.

38      Kantajalle hallinnollisena maksuna asetettu 20 700 euron suuruinen määrä oli siten käsiteltävässä asiassa 17 kertaa suurempi kuin maksu, jonka kantajan oli maksettava kyseessä olevan aineen rekisteröinnistä. Kyseinen määrä oli myös edellä mainitun täydentävän laskun määrää ja siten maksun määrää, jolta kantajan tekemällä väärällä ilmoituksella olisi voitu välttyä, 28 kertaa suurempi. Hallinnollisen maksun määrä käsiteltävässä asiassa oli siten päätöksen MB/D/29/2010 valmistelutöiden (ks. edellä 35 kohta) yhteydessä ECHA:n itsensä mainitsemien arviointiperusteiden mukaan ˮhuomattavasti korkeampiˮ kuin taloudellinen hyöty, jonka kantaja olisi voinut saada väärän ilmoituksensa perusteella.

39      Näiden seikkojen perusteella on katsottava, ettei lainsäädännön tavoitteilla voida oikeuttaa kantajalle edellä mainitussa määrin koituvia epäedullisia taloudellisia seurauksia. Päätöksellä MB/D/29/2010, sellaisena ja siinä määrin kuin sitä sovelletaan kantajaan, ylitetään siten selvästi se, mikä on tarpeen sovellettavalla lainsäädännöllä tavoitellun hallinnollisen maksun sen päämäärän saavuttamiseksi, jona on väärien tietojen antamisen estäminen ilman, että säädettäisiin sakosta.

40      Muilla ECHA:n esittämillä väitteillä ei voida kyseenalaistaa tätä toteamusta.

41      Kantajan erityisen tilanteen arvioimiseksi etenkään sillä ei ole vaikutusta, että tietyissä tapauksissa ilmoittamalla kokonsa väärin yritys voi välttyä maksamasta rekisteröintimaksun, joka on määrältään huomattavasti korkeampi kuin käsiteltävässä asiassa.

42      ECHA:n kirjelmissään sekä suullisessa käsittelyssä esittämästä väitteestä, jonka mukaan sen oli siirrettävä kyseessä olevan tarkastuksen kustannukset kokonaisuudessaan, on lisäksi todettava, ettei sillä voida oikeuttaa kantajalle asetetun hallinnollisen maksun ilmeisen suhteetonta määrää. Kantajalle käsiteltävässä asiassa asetetun hallinnollisen maksun määrä perustuu nimittäin ensimmäiseksi ECHA:n valitsemaan erityiseen menetelmään kyseisen maksun laskemiseksi. ECHA päätti erityisesti siirtää laajempaan yritysten otokseen sisältyvien ilmoitusten tarkistamisesta aiheutuneet kustannukset kokonaisuudessaan vain väärän ilmoituksen antaneiden yritysten maksettaviksi näiden tosiasiallisen koon perusteella. Minkään perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, ettei käsiteltävässä asiassa ollut olemassa kantajan osalta suhteellisuusperiaatteen mukaista ratkaisua, jolla voitiin saavuttaa lainsäädännön tavoitteet. Toiseksi ECHA:n väite on ristiriidassa päätöksen MB/D/29/2010 valmistelutöiden (ks. edellä 35 kohta) kanssa, joissa täsmennettiin, että mikäli ECHA ei havaitse yhtään väärää ilmoitusta, se vastaa ˮkaikista [tarkastuksesta aiheutuneista] kustannuksistaˮ. Kolmanneksi on lisäksi todettava, että asetuksen N:o 1907/2006 96 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ECHA:n tulot eivät koostu ainoastaan yritysten suorittamista maksuista vaan myös unionin yleiseen talousarvioon (pääluokka ˮKomissioˮ) sisältyvästä unionin tuesta sekä jäsenvaltioiden vapaaehtoisesta rahallisesta tuesta.

43      Kaiken edellä esitetyn perusteella kantajan toinen kanneperuste on hyväksyttävä siltä osin kuin siinä esitetään päätöstä MB/D/29/2010 koskeva lainvastaisuusväite. Täten on todettava, ettei päätöstä MB/D/29/2010 voida soveltaa ja että kantajan vaatimukset on näin ollen hyväksyttävä sekä riidanalainen päätös ja riidanalainen lasku on tällä perusteella kumottava, ilman että on tarpeen lausua muista kanneperusteista.

 Oikeudenkäyntikulut

44      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska ECHA on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.

45      Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio, joka on osallistunut oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen ECHA:n vaatimuksia, vastaa täten omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) 15.2.2012 antama päätös SME (2012) 1445 ja sen 21.2.2012 laatima lasku nro 10030371 kumotaan.

2)      ECHA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Spraylat GmbH:n oikeudenkäyntikulut.

3)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Frimodt Nielsen

Dehousse

Collins

Julistettiin Luxemburgissa 2 päivänä lokakuuta 2014.

Allekirjoitukset


* Oikeudenkäyntikieli: saksa.