Kanne 30.8.2013 – Espanjan v. komissio

(Asia T-461/13)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: A. Rubio González)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa riitautetun päätöksen

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteella on riitautettu 19.6.2013 tehty komission päätös, joka koskee valtiontukea SA.28599 (C 23/2010 ex NN 36/2010, ex CP 163/2009), jonka Espanjan kuningaskunta on myöntänyt maanpäällisen verkon digitaalitelevision levittämiseksi syrjäisille alueille, joissa yhdyskuntarakentaminen on ollut rajoitettua.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen. Asiassa ei ole kyse taloudellista toimintaa harjoittavien yksikköjen suosimisesta. Tukitoimenpide ei ole valikoiva eikä se vääristä kilpailua.

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 106 artiklan 2 kohdan ja SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomiseen. Asiassa ei ole osoitettu, että teknologisen neutraalisuuden periaatetta olisi loukattu.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu valtiontukimenettelyn loukkaamiseen. Menettelyssä on syyllistytty kohtuuttomaan viivyttelyyn, huomioon ei ole otettu esitettyjä todisteita ja tutkinta on suoritettu epäjohdonmukaisesti ja puolueellisesti.

Neljäs ja toissijainen kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, suhteellisuusperiaatteen ja toissijaisuusperiaatteen loukkaamiseen. Loukkaaminen merkitsee sitä, ettei velvollisuutta tuen takaisinperimiseen ole, koska Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, s. 1) 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artikla ei velvoita perimään tukea takaisin, jos tämä olisi jonkin unionin oikeuden yleisen periaatteen vastaista.

Viides kanneperuste, johon on vedottu vasta toissijaisesti ja joka perustuu Euroopan unioni perusoikeuskirjassa vahvistetun tietojensaantioikeuden loukkaamiseen, joka johtaa siihen, ettei velvollisuutta tuen takaisinperimiseen ole.