Asia T-208/13
Portugali Telecom SGPS, SA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Portugalin ja Espanjan televiestintämarkkinat – Iberian niemimaan markkinoita koskeva kilpailukieltolauseke, joka on lisätty sopimukseen, jolla Telefónica osti Portugal Telecomin osakkuuden brasilialaisessa matkapuhelinoperaattorissa Vivossa – Laillisuustae ”lain sallimissa rajoissa” – Perusteluvelvollisuus – Kilpailunvastaiseen tarkoitukseen perustuva rikkominen – Liitännäinen rajoitus – Potentiaalinen kilpailu – Kilpailunvastaisiin vaikutuksiin perustuva rikkominen – Sakon määrän laskeminen – Todistajien kuulemista koskeva pyyntö
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 28.6.2016
1. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Oikeudelliset perusteet, joita ei ole esitetty kannekirjelmässä – Epätäsmälliset toteamukset, jotka pakottavat vastaajana olevan toimielimen ja unionin tuomioistuimen oletuksiin ja päättelyihin – Tutkimatta jättäminen
(Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan 1 alakohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)
2. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Käsite – Kumoamiskanteessa esitetyt seikat, jotka sisältyvät osaan, jossa päätös esitetään tiivistetysti, kuuluvat käsitteen alaan sillä edellytyksellä, että niillä selvästi ja yksiselitteisesti kyseenalaistetaan riidanalaisessa päätöksessä vahvistettujen toteamusten pätevyys
(Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan 1 alakohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)
3. Tuomioistuinmenettely – Tuomioiden perustelut – Ulottuvuus – Sen hyväksyttävyyden edellytykset, että unionin yleinen tuomioistuin käyttää implisiittisiä perusteluja
4. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Aineellista lainmukaisuutta koskevasta perusteesta erillinen peruste
(SEUT 263 ja SEUT 296 artikla)
5. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(SEUT 263 ja SEUT 296 artikla)
6. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kartellin sisältö ja tavoite sekä se taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys, johon se liittyy – Kilpailunvastaiseen tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen ja kilpailunvastaiseen vaikutukseen perustuvan kilpailunrajoituksen erottaminen toisistaan – Sopimuksen osapuolten tarkoitus rajoittaa kilpailua – Edellytys, joka ei ole välttämätön – Kilpailunvastaiseen tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Riittävä vahingollisuus – Arviointiperusteet
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
7. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Poikkeus – Liitännäisrajoituksena pidettävä lauseke – Liitännäisrajoituksen käsite – Ulottuvuus – Rajoitus liittyy suoraan pääjärjestelyyn ja on sen toteuttamisen kannalta välttämätön – Objektiivisuus ja oikeasuhteisuus – Taloudellisen tilanteen monitahoinen arviointi – Tuomioistuinvalvonta – Rajat – Luonnehdinnan seuraukset
(SEUT 101 artiklan 1 ja 3 kohta)
8. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Näyttö kilpailusääntöjen rikkomisesta – Eri todisteiden näyttöarvon arvioiminen – Arviointiperusteet – Kartelliin osallistuneiden yritysten lausunnot
(SEUT 101 artikla)
9. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan SEUT 101 artiklan rikkominen – Velvollisuutta määrittää merkitykselliset markkinat ei ole sellaisen sopimuksen tapauksessa, jonka tarkoituksena on markkinoiden jakaminen
(SEUT 101 artikla)
10. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Yrityksen luonnehtiminen potentiaaliseksi kilpailijaksi – Edellytykset
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Sitovaa tai tyhjentävää luetteloa määrittämisperusteista ei ole – Komission harkintavalta
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
12. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat – Oikeudellinen luonne – Ohjeelliset käytännesäännöt, joilla komissio rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä – Velvollisuus noudattaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus
(SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 17 artikla ja neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
14. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Komission on mainittava ne arvioinnin perustana olevat seikat, joiden avulla se saattoi arvioida rikkomisen vakavuutta ja kestoa – Riittävä maininta
(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannot 2006/C 210/02 ja 2006/C 298/11)
15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kyseessä olevan yrityksen kokonaisliikevaihto – Niistä tuotteista, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, saadun liikevaihdon huomioon ottaminen – Rajat – Sen myynnin arvon määrittäminen, joka liittyy suoraan tai epäsuorasti rikkomiseen – Perusteet
(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 6 ja 13 kohta)
16. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Komission kilpailun alalla tekemien päätösten tuomioistuinvalvonta – Laillisuusvalvonta ja täysi harkintavalta sekä oikeudellisten seikkojen että tosiseikkojen osalta, ei ole ristiriidassa tämän periaatteen kanssa
(SEUT 263 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
17. Tuomioistuinmenettely – Asian selvittämistoimet – Todistajien kuuleminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harkintavalta – Tehokkaan oikeussuojan periaatteen vaikutus
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 68–70 ja 270 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 71 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 75 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 78 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 78 ja 220 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 86–91, 173, 174, 178, 190 ja 191 kohta)
7. Jos tietty järjestely tai toiminta jää kilpailuvaikutustensa neutraaliuden tai myönteisyyden vuoksi SEUT 101 artiklan 1 kohdassa määrätyn kieltoperiaatteen soveltamisalan ulkopuolelle, tähän järjestelyyn tai toimintaan osallistuvan toimijan tai toimijoiden kaupallisen itsemääräämisoikeuden rajoitus ei myöskään kuulu mainitun kieltoperiaatteen soveltamisalaan, jos kyseinen rajoitus on objektiivisesti tarpeellinen asianomaisen järjestelyn tai toiminnan toteuttamiseksi ja oikeassa suhteessa järjestelyn tai toiminnan tavoitteisiin.
Silloin, kun tällaista pääjärjestelyn tai päätoiminnan rajoitusta ei voida erottaa järjestelyn tai toiminnan olemassaoloa tai sen tarkoitusta vaarantamatta, on tarkasteltava rajoituksen yhteensoveltuvuutta SEUT 101 artiklan kanssa yhdessä sen pääjärjestelyn tai päätoiminnan yhteensoveltuvuuden kanssa, jonka liitännäisrajoituksena tätä rajoitusta on pidettävä, siitä huolimatta, että erikseen tarkasteltuna samanlainen rajoitus voi ensi arviolta vaikuttaa kuuluvan SEUT 101 artiklan 1 kohdan kieltoperiaatteen alaan. Näin ollen liitännäisrajoituksen käsite kattaa kaikki rajoitukset, jotka liittyvät suoraan pääjärjestelyn toteuttamiseen ja ovat sen kannalta tarpeellisia.
Pääjärjestelyn toteuttamiseen suoraan liittyvänä rajoituksena on pidettävä rajoitusta, jolla on pienempi merkitys kuin kyseisen järjestelyn toteuttamisella ja jolla on tähän selvä yhteys.
Rajoituksen tarpeellisuutta koskevaa edellytystä on arvioitava kahdelta kannalta. On tutkittava yhtäältä, onko rajoitus objektiivisesti arvioiden tarpeen pääjärjestelyn toteuttamisen kannalta, ja toisaalta, onko se tähän nähden oikeassa suhteessa. Sitä, onko rajoitus pääjärjestelyn kannalta objektiivisesti arvioiden tarpeellinen, voidaan tutkia vain melko abstraktilla tasolla. Ei ole arvioitava sitä, onko rajoitus kyseessä olevien markkinoiden kilpailutilanne huomioon ottaen tarpeen pääjärjestelyn taloudellisen menestymisen kannalta, vaan sitä, onko rajoitus tietyn pääjärjestelyn yhteydessä tarpeen tämän järjestelyn toteuttamisen kannalta. Jos pääjärjestely olisi ilman rajoitusta hankalasti toteutettavissa tai jos sitä ei voitaisi toteuttaa, rajoitusta voidaan pitää järjestelyn toteuttamisen kannalta objektiivisesti arvioiden tarpeellisena.
Kun rajoitus on objektiivisesti arvioiden tarpeellinen pääjärjestelyn toteuttamisen kannalta, on vielä varmistettava, etteivät sen kesto sekä aineellinen ja maantieteellinen soveltamisala ylitä sitä, mikä on tarpeen kyseisen järjestelyn toteuttamisen kannalta. Jos rajoituksen kesto tai soveltamisala ylittää sen, mikä on tarpeen järjestelyn toteuttamisen kannalta, sitä on arvioitava erikseen SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti
Siltä osin kuin komission on tehtävä monitahoisia taloudellisia arviointeja ratkaistakseen sen, onko tietty sitoumus pääjärjestelyyn nähden liitännäinen rajoitus, tämän ratkaisun tuomioistuinvalvonnassa ainoastaan tarkistetaan, että menettelysääntöjä on noudatettu, että perustelut ovat riittävät, että tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, että ilmeistä arviointivirhettä ei ole tehty ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.
Jos on osoitettu, että rajoitus liittyy suoraan pääjärjestelyyn ja on sen toteuttamisen kannalta tarpeellinen, tämän rajoituksen kilpailusääntöjen mukaisuutta on arvioitava samaan aikaan kuin pääjärjestelyn kilpailusääntöjen mukaisuutta. Kun pääjärjestelyyn ei sovelleta SEUT 101 artiklan 1 kohdan kieltoa, sama koskee tähän järjestelyyn suoraan liittyviä ja sen kannalta tarpeellisia rajoituksia. Jos pääjärjestely sen sijaan on tässä määräyksessä tarkoitettu rajoitus, mutta siihen sovelletaan SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta, tämä poikkeus kattaa myös kyseiset liitännäisrajoitukset.
(ks. 97–101 ja 104–107 kohta)
8. Vaikka todistusta, jossa todistaja todistaa välittömästi kokemistaan olosuhteista, on lähtökohtaisesti pidettävä todisteena, jolla on korkea todistusarvo, on otettava huomioon myös se, että lausunnon on laatinut henkilö, jolla saattoi olla välitön intressi asiassa ja jota ei voida pitää kantajasta riippumattomana. Kun kyse on eri todisteiden näyttöarvosta, ainoa merkityksellinen arviointiperuste vapaasti esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden uskottavuus. Todistelua koskevien yleisten sääntöjen mukaan asiakirjan uskottavuus ja siksi sen näyttöarvo riippuu sen alkuperästä, laatimisolosuhteista, vastaanottajasta ja sisällön järkevyydestä ja luotettavuudesta.
(ks. 149 ja 150 kohta)
9. Unionin kilpailuoikeuden sääntöjä soveltaessaan komission ei aina tarvitse määritellä merkityksellisiä markkinoita täsmällisesti. Merkityksellisten markkinoiden määritelmällä on erilainen tehtävä sen mukaan, sovelletaanko SEUT 101 artiklaa vai SEUT 102 artiklaa. SEUT 101 artiklan 1 kohdan osalta merkityksellisten markkinoiden määritteleminen ennalta ei siis ole välttämätöntä, kun riidanalaisella sopimuksella on itsessään kilpailua rajoittava tarkoitus eli kun komissio on voinut aiheellisesti katsoa markkinoita ennalta rajaamatta, että kyseessä oleva sopimus vääristi kilpailua ja oli omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tuntuvasti. Jos itse sopimuksen tavoite on kilpailun rajoittaminen markkinoiden jakamisella, ei ole tarpeen määritellä täsmällisesti merkityksellisiä markkinoita, koska nykyistä tai potentiaalista kilpailua rajoitetaan väistämättä.
(ks. 175 ja 176 kohta)
10. Kilpailukieltosopimuksen tekeminen merkitsee sitä, että osapuolet myöntävät olevansa vähintään potentiaalisia kilpailijoita tiettyjen palvelujen osalta. Televiestintäalan kaltaisilla vapautetuilla markkinoilla komission ei tarvitse analysoida markkinoiden rakennetta ja sitä, oliko näille markkinoille tulo kunkin osapuolen osalta kannattava taloudellinen strategia, vaan sen on tutkittava, onko markkinoille tulolle ylittämättömiä esteitä, jotka sulkisivat pois kaiken potentiaalisen kilpailun.
Vaikka yrityksen aikomuksella päästä markkinoille voi olla merkitystä tutkittaessa, voidaanko sitä pitää mahdollisena kilpailijana kyseisillä markkinoilla, yrityksen kyky päästä niille on kuitenkin oleellinen seikka, johon tällaisen luokittelun on perustuttava.
(ks. 180, 181 ja 186 kohta)
11. Ks. tuomion teksti.
(ks. 195 ja 196 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 197–200 kohta)
13. Kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrättävien sakkojen suuruuden määrittämisen osalta unionin tuomioistuimet voivat täyden harkintavallan nojalla paitsi pelkästään tutkia seuraamuksen laillisuuden myös korvata komission arvioinnin omallaan ja siten poistaa määrätyn sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sen määrää.
Täyden harkintavallan käyttö ei kuitenkaan vastaa viran puolesta suoritettavaa valvontaa, ja menettely unionin tuomioistuimissa on kontradiktorista. Lukuun ottamatta oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita – kuten riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttuminen – jotka unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta, kantajan on esitettävä kyseistä päätöstä koskevat kanneperusteet ja todisteet niiden tueksi. Tämä menettelyä koskeva edellytys ei ole ristiriidassa sen säännön kanssa, jonka mukaan silloin, kun kysymys on kilpailusääntöjen rikkomista koskevasta oikeudenkäynnistä, komission on esitettävä selvitys niistä rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen tunnusmerkit täyttävistä tosiseikoista. Kantajan puolestaan on oikeudenkäynneissä yksilöitävä ne riidanalaisen päätöksen osat, jotka se riitauttaa, muotoiltava tätä koskevat väitteet ja esitettävä todisteet, joita voidaan pitää painavina osoituksina siitä, että sen väitteet ovat perusteltuja.
(ks. 205, 206 ja 272–274 kohta)
14. Ks. tuomion teksti.
(ks. 220–222 kohta)
15. Kun kyse on kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrättävien sakkojen suuruuden määrittämisestä, asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 13 kohdan tavoitteena on käyttää yritykselle määrättävän sakon laskentapohjana määrää, joka heijastaa rikkomisen taloudellista merkitystä ja kyseisen yrityksen suhteellista osuutta siinä. Tämän vuoksi on niin, että näiden suuntaviivojen 13 kohdassa tarkoitettu myynnin arvon käsite kattaa myynnin rikkomisen kattamilla markkinoilla Euroopan talousalueella ilman, että olisi tarpeen määrittää, onko tämä rikkominen tosiasiallisesti vaikuttanut tähän myyntiin, sillä se osa liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista tavaroista, on parhaiten omiaan heijastamaan rikkomisen taloudellista merkitystä.
Vaikka tämän määräyksen tavoite vaarannettaisiin, jos tällä myynnin arvon käsitteellä olisi ymmärrettävä tarkoitettavan ainoastaan liikevaihtoa, joka on saatu pelkästään myynnistä, johon moititun kartellin on osoitettu tosiasiallisesti vaikuttaneen, on kuitenkin niin, ettei kyseinen käsite voi ulottua kattamaan kyseessä olevan yrityksen myyntiä, joka ei suoraan tai epäsuorasti kuulu tämän kartellin piiriin.
Komissiota ei tässä yhteydessä voida vaatia, kun kyse on kilpailunvastaiseen tarkoitukseen perustuvasta rajoituksesta, tutkimaan viran puolesta potentiaalista kilpailua kaikkien rikkomisen soveltamisalaan kuuluvien markkinoiden ja palveluiden osalta tai muutoin otetaan käyttöön sakon laskennassa huomioon otettavan myynnin arvon määrittämisen perusteella velvollisuus tutkia potentiaalista kilpailua, vaikka tätä ei edellytetä, kun kyse on kilpailunvastaiseen tarkoitukseen perustuvasta rajoituksesta.
Se, että komissio velvoitetaan määrittämään sellaisen myynnin arvo, joka on suoraan tai epäsuorasti yhteydessä rikkomiseen, ei kuitenkaan merkitse sitä, että sakon määrän määrittämisen yhteydessä sille asetettaisiin velvollisuus, jota sillä ei SEUT 101 artiklaa sovellettaessa ole, kun kyse on kilpailusääntöjen rikkomisesta, jolla on kilpailunvastainen tarkoitus. Tällöin tehdään nimittäin ainoastaan päätelmät siitä, että myynnin arvon on oltava suoraan tai epäsuorasti yhteydessä rikkomiseen suuntaviivojen 13 kohdassa tarkoitetulla tavalla eikä siihen voi sisältyä myyntiä, joka ei suoraan tai epäsuorasti kuulu moititun rikkomisen piiriin. Tästä seuraa, että silloin, kun komissio päättää sakon määrän määrittämiseksi tukeutua sellaisen myynnin arvoon, joka on suoraan tai epäsuorasti yhteydessä rikkomiseen, sen on määritettävä tämä arvo täsmällisesti.
(ks. 237–241 kohta)
16. Sillä, että riidanalaista päätöstä ei tutkita viran puolesta kaikilta osin, ei loukata tehokkaan oikeussuojan periaatetta. Unionin yleisen tuomioistuimen ei tätä periaatetta noudattaakseen ole välttämätöntä tutkia viran puolesta asiakirja-aineistoa uudelleen.
Perussopimuksissa määrätty komission kilpailun alalla tekemien päätösten valvonta merkitsee sitä, että unionin tuomioistuimet harjoittavat sekä oikeudellisiin seikkoihin että tosiseikkoihin kohdistuvaa valvontaa ja että niillä on toimivalta arvioida todisteita, kumota riidanalainen päätös ja muuttaa sakkojen määrää. SEUT 263 artiklassa määrätty laillisuusvalvonta, jota täydentää asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa säädetty sakon määrää koskeva täysi harkintavalta, ei siis ole ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokkaan oikeussuojan periaatteen kanssa.
Koska kantaja ei ole esittänyt väitteitä eikä todisteita väitetyn suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteensa tueksi, unionin yleisen tuomioistuimen ei tarvitse täyttä harkintavaltaa käyttäessään tutkia viran puolesta sitä, noudattiko komissio sakon määrää vahvistaessaan kyseistä periaatetta.
(ks. 245 ja 275–277 kohta)
17. Ks. tuomion teksti.
(ks. 280–286 kohta)