Asia T‑406/09

Donau Chemie AG

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Teräs- ja kaasuteollisuuden käyttämän kalsiumkarbidin ja magnesiumin markkinat ETA-maissa lukuun ottamatta Irlantia, Espanjaa, Portugalia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa – Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen – Sakot – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artikla – Sakkojen laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Lieventävät seikat – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Oikeasuhteisuus – Maksukyky

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.5.2014

1.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Eri kanneperuste kuin aineellista lainmukaisuutta koskeva kanneperuste

(EY 253 artikla)

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 81 ja EY 253 artikla)

3.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta – Tuomioistuimen suorittama valvonta – Täysi harkintavalta – Vaikutus – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat eivät sido tuomioistuinta – Velvollisuus noudattaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Arviointi – Kilpailusääntöjen rikkomisen toteutuminen – Konkreettiset vaikutukset markkinoihin – Erilaiset arviointiperusteet

(EY 81 artikla; komission tiedonannon 2006/C 210/02 22 kohta)

5.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen muuttaminen – Komissiolla ei ole velvollisuutta pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03 ja 2006/C 210/02)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Arviointi – Tapauskohtainen arviointi – Sellaisten arviointiperusteiden huomioon ottaminen, joita ei ole nimenomaisesti mainittu komission antamissa suuntaviivoissa

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Arviointi – Menettelytavan tahallisuuteen liittyvien seikkojen suurempi merkitys

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

8.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Useamman yrityksen osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen – Rikkomisen vakavuus, jota on arvioitava yksilöllisesti

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

9.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Kunkin yrityksen osallistumisen vakavuus – Eroavaisuudet

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

10.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Yrityksen passiivinen tai seurailijan rooli – Arviointiperusteet

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

11.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Sillä, että yritys, on osallistunut kartelliin painostuksen alaisena, ei ole merkitystä – Lieventävän seikan puuttuminen

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

12.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Yrityksen vähentyneen maksukyvyn huomioon ottaminen – Käsite – Sitä, että kyseessä on muihin kartelliin osallistuneihin nähden kooltaan pienempi yritys, ei oteta huomioon

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

13.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrääminen – Ei ole välttämätöntä, että yritys on hyötynyt kilpailusääntöjen rikkomisesta – Määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Hyödyn puuttuminen ei ole lieventävä seikka

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

14.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyö sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan tiedonannon soveltamisalan ulkopuolella – Arviointiperusteet – Sen huomioon ottaminen, että kyseessä oleva yritys ei kiistä tosiseikkoja – Rajat

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

15.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Kilpailusääntöjen noudattamisohjelman käyttöön ottamisen huomioon ottaminen ei ole pakollista 

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannot 98/C 9/03 ja 2006/C 210/02)

16.    Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Tahallinen tai tuottamuksellinen rikkominen – Käsite

(EY 81 artikla)

17.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät seikat – Asianomaisen alan heikko taloudellinen tila ei ole lieventävä seikka

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)

18.    Tuomioistuinmenettely – Näytön esittäminen – Määräaika – Lisänäytön esittäminen myöhässä – Edellytykset

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohta)

19.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen määrän alentaminen kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Edellytykset – Yritys, joka on osallistunut useampaan rikkomisen osaan ja joka on toimittanut todisteita vain yhdestä rikkomisen osasta – Tämän yrityksen muihin rikkomiseen osiin osallistumisen huomioon ottamista ei voida hyväksyä 

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

20.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Yrityksen asenne hallinnollisessa menettelyssä – Asenne, jonka on helpotettava sitä, että komissio voi todeta kilpailusääntöjen rikkomisen

(EY 81 artikla; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)

21.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon varoittavuus – Sellaisille yrityksille määrätyn sakon, joiden liikevaihto on erityisen merkittävä, erityinen korottaminen – Komission harkintavalta

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 30 kohta)

22.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Ei ole velvollisuutta määrätä sakkoja, jotka olisi suoraan suhteutettu kyseessä olevan yrityksen kyseisillä markkinoilla saamiin voittoihin

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)

23.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärä – Pienelle tai keskisuurelle yritykselle määrätty sakko – Sakko, joka on hyvin lähellä enimmäismäärää eli kymmentä prosenttia yrityksen kokonaisliikevaihdosta – Prosenttiosuus, joka on suurempi kuin muille kartelliin osallistuneille määrätty – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu pelkästään tällä perusteella

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)

24.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Enimmäismäärä – Huomioon otettava liikevaihto – Suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Alennuksen myöntäminen sakon määrästä yrityksen erityisominaisuuksien perusteella erityisesti suhteessa sakon suhteettomuuden riskiin – Komission suuntaviivat – Komission mahdollisuus poiketa niistä – Tuomioistuimen suorittama valvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 37 kohta)

25.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Ei ole velvollisuutta ottaa huomioon kyseessä olevan yrityksen tappiollista taloudellista tilannetta – Yrityksen todellinen maksukyky erityisissä yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa olosuhteissa – Huomioon ottaminen – Edellytykset

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 35 kohta)

26.    Kilpailu – Sakot – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat – Oikeudellinen luonne – Käytännesäännöt, joilla komissio rajoittaa omaa harkintavaltaansa – Komission mahdollisuus poiketa niistä – Edellytykset

(Komission tiedonanto 2006/C 210/02)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 28 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 29, 30 ja 120 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 58–60, 222 ja 306–310 kohta)

4.      EY:n 81 artiklan soveltamismenettelyssä on silloin, kun komissio arvioi yritykselle määrättävän sakon määrää, hyvinkin olemassa ero rikkomisen toteutumista tai sen toteutumatta jäämistä koskevan arviointiperusteen ja sen konkreettista vaikutusta markkinoihin koskevan arviointiperusteen välillä. Rikkomisesta, joka muodostuu markkinoiden jakamisesta, kiintiöiden vahvistamisesta, asiakkaiden jakamisesta, hintojen vahvistamisesta ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtamisesta, on katsottava, että ensimmäinen edellä mainituista arviointiperusteista täyttyy, jos osoitetaan, että kartelliin osallistuneet ovat tosiasiallisesti toteuttaneet kaupallisessa käytännössään sen, mitä ne ovat sopineet, eli että kartellin jäsenet ovat toteuttaneet toimenpiteitä soveltaakseen sovittuja hintoja esimerkiksi ilmoittamalla ne asiakkaille, antamalla työntekijöilleen ohjeet niiden käyttämisestä neuvottelun pohjana ja valvomalla sitä, että niiden kilpailijat ja omat myyntiyksiköt soveltavat niitä.

Kilpailusääntöjen rikkomisen konkreettista vaikutusta markkinoihin koskeva arviointiperuste tuo esiin kysymyksen kyseessä olevien toteutuneiden rikkomisten tosiasiallisesta vaikutuksesta kilpailuun markkinoilla. Vaikka rikkomisen toteutuminen onkin tosin merkityksellinen seikka, joka kunkin asian erityisolosuhteiden perusteella voi osoittautua riittäväksi sille päätökselle, että kyseessä olevalla rikkomisella on ollut konkreettinen vaikutus markkinoihin, sopimuksen toteutuminen ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että sillä on tosiasiallisia vaikutuksia. Arviointiperusteet, jotka siis koskevat sitä, onko rikkominen toteutunut markkinoilla, ja sen konkreettista vaikutusta markkinoihin koskevat arviointiperusteet ovat siis erilaiset, eikä voida olettaa, että ensin mainitun täyttyessä myös viimeksi mainittu täyttyisi automaattisesti.

(ks. 69 ja 70 kohta)

5.      Vaikka komissio ei voi poiketa itselleen asettamistaan säännöistä tai sen on ainakin ilmoitettava tälle poikkeamiselle syyt, jotka ovat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisia, se voi puolestaan vapaasti muuttaa näitä sääntöjä tai korvata ne toisilla. Uusien sääntöjen soveltamisalaan kuuluvassa tapauksessa komissiota ei voida moittia siitä, ettei se ole analysoinut rikkomisen vakavuuden määrittämiseksi arviointiperustetta, jota ei vahvisteta kyseisissä uusissa säännöissä, yksinomaan sillä perusteella, että tällaisesta analyysistä määrättiin vanhoissa säännöissä.

(ks. 74, 87, 150–152 ja 175 kohta)

6.      Unionin oikeuden kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on määritettävä erittäin monien seikkojen, kuten erityisesti asian ominaispiirteiden, asiayhteyden ja sakkojen ennalta ehkäisevän vaikutuksen, perusteella, eikä huomioon otettavista arviointiperusteista ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa. Siten se, että komissio on täsmentänyt asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa näkemyksensä kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioimisesta, ei estä sitä, että se arvioi rikkomista kokonaisvaltaisesti kaikkien kyseiseen tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella, mukaan lukien seikat, joita ei mainita nimenomaisesti suuntaviivoissa.

Se, ettei suuntaviivoissa määrätä nimenomaisesti siitä, että rikkomisen vakavuuden määrittämiseksi sakon perusmäärän vahvistamista varten olisi tutkittava rikkomisen konkreettista vaikutusta markkinoihin, ei estä komissiota tutkimasta myös tätä tekijää. Kantaja ei kuitenkaan voi tukeakseen väitteitään, joilla pyritään riitauttamaan sille kilpailusääntöjen rikkomisesta määrätyn sakon määrä, vain väittää, että komission olisi pitänyt myös analysoida rikkomisen vakavuuden arvioimiseksi jotain muuta tekijää, jonka analysoinnista ei määrätä suuntaviivoissa. Sen täytyy lisäksi osoittaa, miltä osin tämä analyysi olisi muuttanut komission toteaman rikkomisen vakavuutta ja oikeuttanut pienemmän sakon määräämiseen.

(ks. 76–78 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 81 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks.  92 ja 138 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 93, 95, 115, 117 ja 127 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 108, 143 ja 144 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 110 kohta)

12.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 112 kohta)

13.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 145 kohta)

14.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 154 kohta)

15.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 162, 166 ja 169 kohta)

16.    Unionin kilpailusääntöjen rikkomisen pitämiseksi tahallisena – eikä siis tuottamuksellisena – ei ole tarpeen, että yritys on tiennyt rikkovansa näitä sääntöjä; tältä osin riittää, että yritys ei ole voinut olla tietämättä siitä, että sen menettelyn tarkoituksena on ollut rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoilla. Tästä seuraa, että sellaisen ohjelman avulla, jossa koulutetaan yrityksen vastuuhenkilöitä ja toiminta saatetaan kilpailulainsäädännön mukaiseksi, hankittu tietoisuus mainittujen sääntöjen täsmällisestä sisällöstä ei ole välttämätön edellytys mainittujen sääntöjen rikkomisen toteamiselle. Päinvastoin huolimatta siitä, että tällainen tietoisuus puuttuu, on mahdollista todeta mainittujen sääntöjen rikkominen paitsi tuottamuksellisesti, myös tahallisesti.

(ks. 171 kohta)

17.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 175 kohta)

18.    Näytön esittäminen on mahdollista vastauskirjelmän jättämisen jälkeenkin, jos näytön esittäneellä asianosaisella ei olisi voinut olla kyseisiä todisteita käytettävissään ennen kirjallisen käsittelyn päättymistä tai jos vastapuoli on esittänyt omaa aineistoaan myöhään ja asiakirja-aineiston täydentäminen on sallittava kontradiktorisen periaatteen noudattamisen turvaamiseksi. Koska kyseessä on poikkeus näytön esittämistä koskevista säännöistä, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan asianosaiset perustelemaan, miksi näyttö on esitetty myöhässä. Tällainen velvollisuus merkitsee sitä, että tuomioistuimelle annetaan toimivalta valvoa tämän näytön myöhässä esittämistä koskevien perustelujen hyväksyttävyyttä ja tarvittaessa lisänäytön sisältöä ja hylätä se, mikäli vaatimusta ei ole perusteltu oikeudellisesti riittävällä tavalla. Sama pätee sitä suuremmalla syyllä näyttöön, jota halutaan esittää vastauskirjelmän esittämisen jälkeen.

(ks. 212 kohta)

19.    Sen alentamiskannan määrittämiseksi, jota on asianmukaista soveltaa yritykselle unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrään tämän mainitun rikkomisen toteamismenettelyssä tekemän yhteistyön korvaamiseksi, ei pidä ottaa huomioon sitä, että tällä sakolla sanktioidaan paitsi kyseisen yrityksen osallistuminen siihen rikkomisen osaan, josta se oli toimittanut todisteita, joilla on merkittävä lisäarvo, myös saman rikkomisen toiseen osaan, josta se ei ole toimittanut tällaisia todisteita.

(ks. 229 kohta)

20.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 233 kohta)

21.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 250 kohta)

22.    Vaikka EY:n 81 artiklan soveltamismenettelyssä on silloin, kun komissio arvioi yritykselle määrättävän sakon määrää, se hyöty, jonka kyseessä oleva yritys on voinut saada rikkomisesta, ja yleisemmin ottaen ne hyödyt, jotka se on saanut rikkomisen kohteena olevilla markkinoilla, muodostavat muiden joukossa tekijän, joka voidaan ottaa huomioon sakon määrän määrittämiseksi, komissiolla tai unionin tuomioistuimilla näiden käyttäessä täyttä harkintavaltaansa sakkojen alalla ei ole mitään velvollisuutta varmistaa, että tämä määrä olisi suoraan suhteutettu kyseessä olevan yrityksen kyseisillä markkinoilla saamiin hyötyihin tai että se ei ylitä niitä.

(ks. 258 kohta)

23.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 259 kohta)

24.    EY:n 81 artiklan soveltamismenettelyssä silloin, kun komissio arvioi yritykselle määrättävän sakon määrää, asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetyn yrityksen liikevaihdosta laskettavan 10 prosentin enimmäismäärän tarkoituksena on estää se, että komission määräämät sakot olisivat suhteettomia kyseessä olevan yrityksen kokoon nähden. Tämä enimmäismäärä ei kuitenkaan riitä siihen, että voitaisiin välttää sellaisen sakon mahdollinen suhteettomuus, joka on määrätty kallisarvoisten materiaalien kaupan alalla toimivalle tukkukauppiaalle, jonka voittomarginaali on pieni.

(ks. 266–269, 271, 309 ja 310 kohta)

25.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 285–290 ja 299 kohta)

26.    Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa vahvistetaan käytännesääntöjä, joissa ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista komissio voi poiketa yksittäistapauksessa vain, jos se perustelee kyseisen poikkeamisen syillä, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Ei siis voida sulkea pois sitä, että komissiolla olisi erityistapauksessa velvollisuus poiketa omista suuntaviivoistaan edellyttäen, että se ilmoittaa syyt, jotka ovat sopusoinnussa niiden yleisten oikeusperiaatteiden kanssa, joita sen täytyy noudattaa sakon määrää määrittäessään, mukaan lukien erityisesti yhdenvertaisen kohtelun periaate. Normihierarkian mukaisesti unionin toimielin ei voi itselleen asettamansa sisäisen käytännesäännön avulla kokonaan luopua käyttämästä harkintavaltaa, joka sille on annettu asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan kaltaisella säännöksellä, kuten nyt käsiteltävässä asiassa.

(ks. 306 ja 307 kohta)