Asia T-410/03
Hoechst GmbH
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sorbaattimarkkinat – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Sakkojen määrän laskenta – Perusteluvelvollisuus – Rikkomisen vakavuus ja kesto – Raskauttavat olosuhteet – Ne bis in idem -periaate – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä – Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon – Menettelyn kesto
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission velvoitteesta johtuva sääntöjenvastaisuus – Hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden kunnioittaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta ja 17 artikla; komission tiedonanto 96/C 207/04)
2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohta ja 20 artikla)
3. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen – Komission toimivalta – Yrityksille annetut määräykset
(Neuvoston asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohta)
4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentuminen sakkoasiassa – Asetuksen N:o 2988/74 yksinomainen soveltaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 2988/74 2 artiklan 1 ja 3 kohta)
5. Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuus – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Komission harkintavalta
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta)
7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 A kohta)
8. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Kyseessä olevien yritysten jakaminen ryhmiin, joilla on tietty sama lähtökohta
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 A kohta)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon varoittava vaikutus
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 A kohdan neljäs ja viides alakohta)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen kesto
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 B kohdan ensimmäinen ja kolmas alakohta)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus ja kesto
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 A ja 1 B kohta)
12. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 2 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat olosuhteet – Uusiminen
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakoista vapauttaminen tai sakkojen alentaminen vastikkeena syytetyn yrityksen yhteistyötä
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 96/C 207/04; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Syytetyn yrityksen komission kanssa toteuttaman yhteistyön huomioonottaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 96/C 207/04 B osasto)
16. Kilpailu – Sakot – Yhteisön seuraamukset ja kolmannessa valtiossa kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisesta määrätyt seuraamukset
(EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohta; neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla)
1. Sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon soveltamisen yhteydessä komissio loukkaa hyvän hallinnon periaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun se vakuuttaa yhdelle yhteistyötä tekevälle yritykselle, että sitä varoitettaisiin, jos muut yritykset yrittäisivät ehtiä sen edelle yhteistyön osalta, vaikka tätä vakuutusta ei ole tosiasiallisesti pantu myöhemmin täytäntöön.
Kun tämä menettelyllinen säännönvastaisuus ei voi johtaa komission lopullisen päätöksen kumoamiseen, sen seikan tärkeyden perusteella, että komissio noudattaa näitä periaatteita, voi oikeuttaa sen, että yhteisöjen tuomioistuimet alentavat sakon määrää tästä säännönvastaisuudesta kärsineen yrityksen hyväksi täyden tuomiovaltansa puitteissa.
(ks. 136, 137, 581 ja 582 kohta)
2. Puolustautumisoikeuksien noudattamisen periaatteeseen erottamattomasti liittyvä oikeus tutustua asiakirja-aineistoon merkitsee kilpailuasioissa sitä, että komission on annettava asianomaiselle yritykselle mahdollisuus tutkia kaikki tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä sen puolustuksen kannalta. Näihin kuuluvat sekä asianomaista vastaan että sen puolesta puhuvat asiakirjat muiden yritysten liikesalaisuuksia, komission sisäisiä asiakirjoja ja muita luottamuksellisia tietoja lukuun ottamatta.
Komissio ei kuitenkaan voi yleisellä viittauksella luottamuksellisuuteen perustella sitä, että se on täydellisesti kieltäytynyt paljastamasta asiakirjavihkossaan olevia asiakirjoja. Yritysten ja yritysten yhteenliittymien oikeuden suojella liikesalaisuuksiaan on oltava tasapainossa sen kanssa, että taataan oikeus tutustua kaikkiin asiakirjavihon sisältämiin asiakirjoihin.
Tältä osin se, että yrityksen annetaan tutustua komission asiakirjavihkoon kuuluvan asiakirjan versioon, joka ei sisällä luottamuksellisia tietoja ja jonka sivuista lähes kaikki ovat tyhjiä ja varustetut merkinnällä ”liikesalaisuuksia”, ilman että esitetään minkäänlaista ymmärrettävämpää versiota, joka ei sisällä luottamuksellisia tietoja, ei edes tiivistelmää, voi muistuttaa tämän asiakirjan paljastamatta jättämistä.
(ks. 145, 152 ja 153 kohta)
3. Sovellettaessa asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohtaa yritystä voidaan kieltää jatkamasta tiettyjä lainvastaisiksi todettuja toimintoja, menettelytapoja tai tilanteita mutta myös kieltää toimimasta samalla tavalla myöhemmin. Yrityksille asetetut velvoitteet eivät kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on asianmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Lisäksi komission on käytettävä määräysten antamista koskevaa toimivaltaa rikkomisen luonteen mukaan.
Se, että kilpailua rajoittaviin käytäntöihin osallistunut yritys ei enää toimi kyseessä olevilla markkinoilla silloin, kun komissio tekee päätöksen näiden käytäntöjen kieltämisestä, tai että nämä käytännöt on lopetettu ennen päätöksen tekemistä, ei merkitse sitä, että komissio käyttäisi väärin sille asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdassa myönnettyä toimivaltaa, kun se määrää, että tämän yrityksen on pidätyttävä kilpailua rajoittavista toimista tai toimintatavoista, koska tällainen määräys on luonteeltaan ennalta ehkäisevä eikä riipu kyseessä olevan yrityksen tilanteesta päätöstä tehtäessä.
(ks. 198–200 kohta)
4. Vaikka kohtuullisen käsittelyajan ylittäminen voi tietyillä edellytyksillä olla kumoamisperusteena päätökselle, jossa todetaan kilpailusääntöjä rikotun, näin ei ole kuitenkaan siinä tapauksessa, että tässä päätöksessä määrättyjen sakkojen määrä on riitautettu, sillä komission oikeutta määrätä sakkoja säännellään vanhentumisajoista kilpailuoikeuden alan menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa annetulla asetuksella N:o 2988/74, jossa on tältä osin säädetty vanhentumisajasta. Kyseisellä asetuksella on nimittäin otettu käyttöön täydellinen sääntely, joka kattaa yksityiskohtaisesti määräajat, joissa komissio voi oikeusvarmuuden perustavanlaatuista vaatimusta sivuuttamatta määrätä sakkoja yhteisön kilpailusääntöjen mukaisten menettelyjen kohteina oleville yrityksille. Sen 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että vanhentumisaika päättyy joka tapauksessa, paitsi jos se on pysäytetty, kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun vanhentumisaika on keskeytynyt tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti, joten komissio ei voi loputtomiin viivyttää sakkoja koskevan päätöksen tekemistä, sillä muutoin sen oikeus tehdä päätös voi vanhentua. Tämän sääntelyn vuoksi kaikki perustelut, jotka liittyvät komission velvollisuuteen käyttää toimivaltaansa määrätä sakkoja kohtuullisessa ajassa, on hylättävä.
(ks. 220, 223 ja 224 kohta)
5. Komission päätös, jolla määrätään sakkoja usealle yritykselle yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi, on, kun kyse on kyseessä olevien yritysten luokittelusta eri ryhmiin sakon laskentapohjan määrittämiseksi, riittävästi perusteltu, kun komissio toteaa käyttäneensä perustana maailmanlaajuisia markkinaosuuksia, jotka perustuvat tietoihin kyseisen tuotteen maailmanlaajuisesta liikevaihdosta, vaikka luottamuksellisuussyistä se ei mainitse liikevaihtoja vaan pelkästään markkinaosuushaarukat, kun nämä seikat ovat riittävän ymmärrettäviä.
(ks. 258, 259, 261 ja 263–265 kohta)
6. Komissiolla on harkintavaltaa vahvistaessaan yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrää. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan nojalla sakon määrä määritetään kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden ja keston perusteella. Sakon määrä on lopputulos useista laskelmista, jotka komissio on tehnyt suuntaviivojen mukaisesti. Sakon määrän määrittäminen riippuu muun muassa kyseessä olevan yrityksen omaan käyttäytymiseen liittyvistä seikoista, kuten raskauttavien tai lieventävien olosuhteiden olemassaolosta.
Tästä oikeudellisesta kehyksestä ei voida päätellä, että komission pitäisi taata näin lasketun sakon määrän olevan suhteessa kyseessä olevan tuotteen Euroopan talousalueen laajuisten markkinoiden kokonaisliikevaihtoon tiettynä rikkomisvuonna.
(ks. 342 kohta)
7. Kolmella rikkomisen vakavuuden arvioinnissa asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaan huomioon otettavalla seikalla, joita ovat rikkomisen luonne, sen todellinen vaikutus markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja asian kannalta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden laajuus, ei ole samaa painoarvoa kokonaistarkastelun yhteydessä. Kilpailusääntöjen rikkomisen luonteella on ensisijainen rooli erityisesti luonnehdittaessa rikkomisia ”erittäin vakaviksi”. Tältä osin kyseisissä suuntaviivoissa esitetystä erittäin vakavien rikkomisten kuvauksesta ilmenee, että sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelyt, joilla pyritään hintojen vahvistamiseen tai myyntikiintiöiden jakamiseen, voidaan jo luonteensa perusteella määritellä ”erittäin vakaviksi” rikkomisiksi, ilman että olisi tarpeellista todeta, että tällaisella toiminnalla on erityisiä vaikutuksia.
(ks. 343 ja 345 kohta)
8. Vaikka komission päätös, joka on osoitettu useille lainvastaiseen kartelliin osallistuneille yrityksille, on laadittu yhden ainoan päätöksen muotoon, sitä on tarkasteltava joukkona yksittäisiä päätöksiä, joissa todetaan kunkin yrityksen, jolle se on osoitettu, osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen ja määrätään sille sakko. Komissio voi siis tutkia kunkin kyseessä olevan yrityksen tilannetta erikseen ja jakaa ne ryhmiin määrittääkseen kunkin yrityksen myötävaikutuksen kartellin menestymiseen, vaikka kartellin sisällä kaikkien yritysten toiminta on ollut koko ajan yhteensovitettua.
(ks. 308, 360 ja 365 kohta)
9. Vahvistaessaan yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrää asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen nojalla komissio voi soveltaa sakon laskentapohjaan korotuskerrointa yrityksen koon ja kokonaisresurssien huomioon ottamiseksi.
Ensinnäkin tarve taata riittävän varoittava vaikutus nimittäin edellyttää, että sakon määrää muokataan sen huomioon ottamiseksi, minkälaista vaikutusta yritys, jolle sakko määrätään, on tavoitellut, jotta sakko ei olisi merkityksetön tai päinvastoin kohtuuton erityisesti kyseisen yrityksen taloudelliseen kapasiteettiin nähden niiden vaatimusten mukaisesti, jotka johtuvat yhtäältä tarpeesta taata sakon tehokkuus ja toisaalta suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta. Komissio voi ottaa huomioon sen, että kyseessä oleva yritys hankki kokonaisliikevaihtonsa avulla muihin kartellin jäseniin nähden helpommin sakkonsa maksamisen kannalta välttämättömät varat, mikä oikeuttaa soveltamaan korotuskerrointa sakon riittävän varoittavan vaikutuksen aikaansaamiseksi. Tässä yhteydessä yrityksen taloudelliset resurssit on arvioitava sakon määräämispäivänä, jotta saavutetaan asianmukaisesti varoittava tavoite, ja tämä on tehtävä suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Tämän osalta on samoista syistä todettava, että asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan puitteissa sakon yläraja, joksi on vahvistettu 10 prosenttia kyseisen yrityksen liikevaihdosta, määritetään sen liikevaihdon mukaan, joka on saatu päätöstä edeltävän tilikauden aikana.
Toiseksi komissio voi ottaa huomioon yritysten käytössä olevan lainopillisen ja taloudellisen infrastruktuurin, jonka ansiosta niillä on paremmat mahdollisuudet tunnistaa toimintansa sääntöjenvastaisuus. Tämän tarkoituksena on rangaista ankarammin suuria yrityksiä, joilla oletetaan olevan riittävä tietämys ja rakenteelliset keinot, jotta ne voivat tunnistaa toimintansa sääntöjenvastaisuuden ja arvioida siitä mahdollisesti aiheutuvan hyödyn. Tässä tapauksessa liikevaihdon, jonka perusteella komissio määrittää kyseessä olevien yritysten koon ja näin ollen niiden kyvyn määrittää toimintansa luonteen ja seuraukset, on liityttävä niiden tilanteeseen kilpailusääntöjen rikkomishetkellä.
100 prosentin korotuskertoimen soveltaminen sakon laskentapohjaan yrityksen koon ja kokonaisresurssien huomioon ottamiseksi ei ylitä asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa ja suuntaviivoissa asetettuja rajoja.
(ks. 374, 379, 382 ja 387 kohta)
10. Vaikka asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 1 B kohdan kolmannessa alakohdassa mainitaan kilpailusääntöjen pitkäaikaisen rikkomisen osalta ”riski, että rikkomisen pitkäaikaisuudesta seuraa huomattava lisäys” sakon laskentapohjaan, tämän ilmaisun käyttämisen perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että yli 100 prosentin korotus yli kymmenen vuotta kestäneen rikkomisen osalta olisi näissä suuntaviivoissa määrätyn laskentamenetelmän vastainen tai ylittäisi näissä suuntaviivoissa tai asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdassa asetetut rajat. Vaikka suuntaviivojen 1 B kohdan kolmannessa luetelmakohdassa ei määrätä automaattisesta 10 prosentin lisäyksestä vuotta kohden pitkäaikaisten kilpailusääntöjen rikkomisten osalta, siinä jätetään tältä osin harkintavaltaa komissiolle, joka voi vahvistaa tällaisen lisäyksen loukkaamatta suhteellisuusperiaatetta.
(ks. 395 ja 396 kohta)
11. Vaikka oletettaisiin, että tietyntyyppiset kartellit, kuten hintaa ja myyntimääriä koskevat kartellit, on lähtökohtaisesti tarkoitettu pitkäaikaisiksi, toisistaan on aina erotettava asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti niiden tosiasiallinen kesto ja niiden luonteesta johtuva vakavuus. Näin ollen kilpailusääntöjen rikkomisen keston vuoksi tehtävässä korotuksessa ei oteta huomioon toista kertaa rikkomisen vakavuutta.
(ks. 397 ja 398 kohta)
12. Kilpailuasian hallinnollisessa menettelyssä komissio ei kunnioita yrityksen puolustautumisoikeuksia, kun se toteaa sen osalta raskauttavan olosuhteen sellaisten tosiseikkojen perusteella, jotka, vaikka ne oli mainittu komission väitetiedoksiannon eri kohdissa, eivät kokonaisuutena tarkasteltuina olleet riittävän tarkkoja kohteensa ja luonnehdintojensa osalta, joten vasta päätöksessä nämä seikat koottiin yhteen ja väite ilmeni selvästi.
(ks. 424, 431 ja 433 kohta)
13. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa mainitaan saman yrityksen syyllistyminen uudelleen ”samanlaatuiseen rikkomukseen”. Näissä olosuhteissa, kun yritys syyllistyy samanlaatuiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen, vaikka kyseessä oleva liiketoiminnan ala on eri, komissio voi ottaa tämän huomioon raskauttavana olosuhteena.
Tältä osin komissio ei voi todeta yrityksen syyllistyneen rikkomiseen uudelleen viittaamalla aiempaan päätökseen, jossa tälle yritykselle määrätään sakkoja samanlaatuisesta rikkomisesta, kun yhteisöjen tuomioistuimet ovat kumonneet tämän päätöksen ennen sen päätöksen tekemistä, jossa uusiminen todetaan. EY 231 artiklassa nimittäin määrätään, että jos kumoamiskanne on aiheellinen, yhteisön tuomioistuin julistaa säädöksen mitättömäksi.
Komission voi sen sijaan tukeutua aiempaan päätökseen, jossa tälle yritykselle määrätään sakkoja samanlaatuisesta rikkomisesta mutta josta nostettu kumoamiskanne on vireillä yhteisöjen tuomioistuimissa, kun täytäntöönpanon lykkäämistä ei ole edes vaadittu. Tällainen päätös on EY 256 artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti täytäntöönpanokelpoinen, koska siinä määrätään maksuvelvollisuus muulle kuin valtiolle, riippumatta kumoamiskanteen nostamisesta, sillä EY 242 artiklan nojalla yhteisön tuomioistuimien käsiteltävänä olevalla kanteella ei ole lykkäävää vaikutusta.
Jos komissio todetessaan rikkomisen uusimisen tukeutuu useisiin aiempiin päätöksiin, joissa todetaan kyseisen yrityksen rikkoneen kilpailusääntöjä ja joista yksi on kumottu ennen sen päätöksen tekemistä, jossa uusiminen todetaan, komission tekemä virhe ei kyseenalaista kilpailusääntöjen rikkomisen uusimista koskevaa toteamusta, jota tukevat riittävästi muut aiemmat päätökset, eikä käytettyä korotuksen tasoa ainakaan kun mikään ei osoita, että komission sen toteamuksen perusteella, jonka mukaan uusiminen johtuu useasta aikaisemmasta tapauksesta, sakkoa olisi korotettu raskauttavan olosuhteen vuoksi enemmän kuin siinä tapauksessa, että olisi yksilöity vain yksi aikaisempi tapaus.
(ks. 465, 466, 468–470 ja 474 kohta)
14. Kun kartellimenettelyn kohteena olevien yritysten yhteistyö komission kanssa on alkanut ennen vuoden 2002 tiedonannon sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antamista ja kun nämä yritykset vetoavat edeltävään vuoden 1996 tiedonantoon sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa, ainoastaan viimeksi mainittua sovelletaan, vaikka komissio lausui vasta vuoden 2002 yhteistyötiedonannon antamisen jälkeen lopullisesti kyseessä olevien yritysten yhteistyöstä ja erityisesti siitä, mikä yritys mahdollisesti saattoi saada vapautuksen sakoista. Vaikka on totta, että tällaisessa tilanteessa yhteistyön vaikutukset ilmenivät vuoden 2002 yhteistyötiedonannon antamisen jälkeen, uutta sääntöä sovelletaan välittömästi aikaisemman oikeussäännön soveltamisaikana syntyneen tilanteen tuleviin vaikutuksiin ainoastaan siirtymämääräysten puuttuessa. Vuoden 2002 yhteistyötiedonannon 28 kohdassa todetaan selvästi, että tätä tiedonantoa sovelletaan 14.2.2002 alkaen kaikissa asioissa, joissa yksikään yritys ei ole vedonnut vuoden 1996 yhteistyötiedonantoon.
Tätä toteamusta ei voida myöskään kyseenalaistaa vetoamalla edullisemman säännöksen periaatteeseen. Ilman, että olisi määritettävä, voidaanko tällaista periaatetta soveltaa yhteistyötä koskeviin komission tiedonantoihin, vuoden 2002 yhteistyötiedonantoa ei ole mahdollista luonnehtia kokonaisuutena edullisemmaksi kuin vuoden 1996 yhteistyötiedonantoa, jonka useita kohtia on muutettu sekä aineellisten että menettelyllisten sääntöjen osalta, ja tietyt muutokset ovat edullisempia kyseessä oleville yrityksille, kun taas toiset muutokset sen sijaan eivät ole edullisempia.
Lisäksi on hylättävä vuoden 2002 yhteistyötiedonannon ”analoginen” soveltaminen, koska tämä tilanne on erilainen kuin tilanne asioissa, joissa vuoden 1996 yhteistyötiedonantoa on voitu soveltaa analogisesti tilanteisiin, jotka ovat alkaneet ennen tämän tiedonannon antamista mutta jotka eivät kuuluneet minkään muun oikeussäännön alaan.
(ks. 507–511 kohta)
15. Vapauttaminen kokonaan sakoista tai sakon määrän alentaminen sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun vuoden 1996 tiedonannon B osaston mukaisesti edellyttää muun muassa sitä, että kyseessä oleva yritys on ensimmäisenä esittänyt ratkaisevaa näyttöä kartellin olemassaolosta. Vaikka tämän näytön ei välttämättä sinällään tarvitse olla riittävää kartellin olemassaolon todistamiseksi, sen on kuitenkin oltava tässä suhteessa ratkaisevaa. Kyse ei näin ollen voi olla pelkästä komission tutkimuksille suuntaa-antavasta tiedosta vaan sellaisista seikoista, joita voidaan suoraan käyttää pääasiallisena näyttönä, jonka perusteella voidaan tehdä kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista koskeva päätös. Tämä näyttö voidaan esittää myös suullisesti.
Komissiolla on tiettyä harkintavaltaa arvioidessaan sitä, onko kyseessä oleva yhteistyö ollut ”ratkaisevaa”, jotta komissio voi todeta kilpailusääntöjen rikkomisen ja saada sen päättymään, ja yhteisöjen tuomioistuimet voivat kumota päätöksen ainoastaan tämän harkintavallan ilmeisen väärinkäytön vuoksi.
Komissio ei tee ilmeistä arviointivirhettä, kun se toteaa, että yritys, joka esitti kokouksessa kartellin toiminnasta yksityiskohtaisen kuvauksen, jota tukivat asiakirjatodisteet, jotka olivat merkityksellistä näyttöä kartellin olemassaolosta, esitti ensimmäisenä ratkaisevaa näyttöä vuoden 1996 yhteistyötiedonannon B osastossa tarkoitetulla tavalla, vaikka toinen yritys oli aiemmin pidetyssä kokouksessa esittänyt kartellista kuvauksen, joka ei ollut yhtä yksityiskohtainen eikä kuvannut oikein kartellin tarkoitusta ja toimintaa ja jonka tueksi ei myöskään esitetty yhtään asiakirjatodistetta.
(ks. 552–555, 568 ja 569 kohta)
16. Ne bis in idem ‑periaatteen soveltaminen edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä: tosiseikkojen, sääntöjen rikkojan ja suojellun oikeudellisen intressin on oltava samat. Tämän periaatteen mukaan seuraamusten määrääminen samalle henkilölle useamman kuin yhden kerran samasta lainvastaisesta käyttäytymisestä saman oikeushyvän suojelemiseksi on siten kiellettyä.
Kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi määrättävien seuraamusten yhteydessä tätä periaatetta ei sovelleta tilanteisiin, joihin on puututtu kolmansien valtioiden oikeusjärjestyksissä ja joissa kyseisten valtioiden viranomaiset ovat ryhtyneet toimenpiteisiin oman toimivaltansa puitteissa.
Kun kyse on maailmanlaajuisesta kartellista, josta seuraamuksia ovat määränneet sekä kolmannen valtion kilpailuviranomaiset että komissio, tätä periaatetta ei siis voida soveltaa, vaikka näiden kilpailuviranomaisten ja komission käsittelemissä asioissa kyseessä olevat tosiseikat pohjautuvat samaan sopimuskokonaisuuteen, sillä ne suojelevat eri oikeudellisia intressejä. Komission toiminnan tarkoituksena on nimittäin suojata sisämarkkinoilla käytävää vapaata kilpailua, joka on EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan nojalla yhteisön perustavoite, kun taas jos kolmannen valtion viranomaisten aloittama menettely koskisi muita kuin sen alueella ilmenneitä kartellin sovellutuksia tai vaikutuksia tai varsinkin Euroopan talousalueella ilmenneitä vaikutuksia, tämä merkitsisi ilmiselvästi tunkeutumista komission alueellisen toimivallan alueelle.
Samoilla perusteilla kohtuullisuussyitä, joilla pyritään siihen, että määrätystä sakosta vähennetään kolmannen valtion viranomaisten määräämä seuraamus, ei voida hyväksyä.
(ks. 600–605 kohta)