Asia T-72/17

Gabriele Schmid

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

EU-tavaramerkki – Menettämismenettely – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Kuviomerkki Steirisches Kürbiskernöl – Suojattu maantieteellinen merkintä – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artikla, 51 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 55 artiklan 1 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2017/1001 18 artikla, 58 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 62 artiklan 1 kohta) – Tavaramerkin tosiasiallinen käyttö – Käyttö tavaramerkkinä

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 7.6.2018

1.      EU-tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne unionin tuomioistuimissa – Unionin yleisen tuomioistuimen mahdollisuus muuttaa riidanalaista päätöstä – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 2009 65 artiklan 3 kohta)

2.      EU-tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohta)

3.      EU-tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tosiasiallinen käyttö – Käsite – Yksilöllisenä kuviomerkkinä rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän käyttö

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohta)

4.      EU-tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Menettämisperusteet – Tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttuminen – Kuviomerkki Steirisches Kürbiskernöl

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohta ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 25 ja 62 kohta)

2.      Oikeuskäytännössä katsotaan Euroopan unionin tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdasta vakiintuneesti, että tavaramerkin käyttö on tosiasiallista mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla silloin, kun sitä käytetään sen keskeisen tehtävän – joka on sen takaaminen, että niillä tavaroilla tai palveluilla, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, on tietty alkuperä – mukaisesti luomaan tai säilyttämään näiden tavaroiden ja palvelujen markkinat ja kun käyttö ei ole pelkästään näennäistä käyttöä, jolla ainoastaan pyritään säilyttämään tavaramerkin tuottamat oikeudet.

Se seikka, että tavaramerkkiä käytetään luomaan tai säilyttämään niiden tavaroiden tai palveluiden markkinat, joita varten se on rekisteröity, eikä vain tavaramerkkiin perustuvien oikeuksien säilyttämiseksi, ei kuitenkaan riitä, jotta voitaisiin katsoa, että käyttö on tosiasiallista asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. On nimittäin myös välttämätöntä, että tavaramerkkiä käytetään sen keskeisen tehtävän mukaisesti.

Yksilöllisten tavaramerkkien osalta tämä keskeinen tehtävä on taata kuluttajalle tai loppukäyttäjälle se, että tavaramerkillä varustetulla tavaralla tai palvelulla on tietty alkuperä, jolloin kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannusvaaraa tämän tavaran tai palvelun muista tavaroista ja palveluista, joilla on toinen alkuperä. Tavaramerkin on nimittäin oltava takeena siitä, että kaikki tavaramerkillä varustetut tavarat tai palvelut on tuotettu tai jaeltu yhden ja saman, niiden laadusta vastaavan yrityksen valvonnassa, jotta tavaramerkki voisi täyttää keskeisen tehtävänsä siinä vääristymättömän kilpailun järjestelmässä, jonka luominen ja ylläpitäminen on EUT-sopimuksen tavoitteena.

Asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä edellytetty käyttö, jonka on oltava alkuperän osoittamista koskevan keskeisen tehtävän mukaista, kuvastaa sitä, että vaikka tavaramerkkiä voidaan kieltämättä käyttää muiden tehtävien, kuten laadun takaamista taikka tiedottamista, investointia tai mainontaa koskevien tehtävien mukaisesti, siihen sovelletaan kuitenkin tässä asetuksessa säädettyjä seuraamuksia, kun sitä ei ole viiden vuoden yhtämittaisen jakson kuluessa käytetty sen keskeisen tehtävän mukaisesti. Tässä tapauksessa tavaramerkin haltijan todetaan asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistettujen menettelytapojen mukaisesti menettäneen oikeutensa, jollei haltija voi esittää päteviä syitä sille, ettei sellaista käyttöä ole aloitettu, jonka avulla tavaramerkki voi täyttää keskeisen tehtävänsä.

(ks. 42–45 kohta)

3.      Oikeuskäytännössä katsotaan, että kun eri tuottajien tavaroiden maantieteellistä alkuperää ja tähän alkuperään liitettäviä ominaisuuksia osoittavan yksilöllisen tavaramerkin käyttö ei takaa kuluttajille sitä, että nämä tavarat tai palvelut ovat peräisin yhdestä ja samasta yrityksestä, joka valvoo tavaroiden tai palveluiden tuottamista tai jakelua ja jonka näin ollen voidaan katsoa olevan vastuussa näiden tavaroiden tai palveluiden laadusta, tällainen käyttö ei ole alkuperän osoittamista koskevan tehtävän mukaista.

Yksilöllisen tavaramerkin käyttö ei nimittäin täytä sen keskeistä tehtävää silloin, kun tavaramerkin tavaroihin kiinnittämisen ainoa tehtävä on olla maantieteellisen alkuperän osoittaja näille tavaroille eikä taata tämän lisäksi sitä, että tavarat ovat peräisin yhdestä ja samasta yrityksestä, joka valvoo niiden tuottamista ja on vastuussa niiden laadusta.

(ks. 48 ja 49 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 50–53 ja 55–59 kohta)