Asia C-212/18
Prato Nevoso Termo Energy Srl
vastaan
Provincia di Cuneo ja ARPA Piemonte
(Tribunale amministrativo regionale per il Piemonten esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 24 päivänä lokakuuta 2019
Ennakkoratkaisupyyntö – Ympäristö – Direktiivi 2008/98/EY – Jätteet – Kemiallisesti käsitelty kasviöljyjäte – 6 artiklan 1 ja 4 kohta – Jätteeksi luokittelun päättyminen – Direktiivi 2009/28/EY – Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen – 13 artikla – Kansalliset valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyt, joita sovelletaan sähköä, lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energialähteistä tuottaviin laitoksiin – Bionesteen käyttäminen polttoaineena sähköenergian tuotantolaitoksessa
1. Ympäristö – Jätteet – Direktiivi 2008/98 – Jätteeksi luokittelun päättyminen – Erityiset kriteerit – Määritelmän puuttuminen unionin tasolla – Määrittäminen kansallisella toimella – Hyväksyttävyys – Jätteen haltija ei voi vaatia, että toimivaltainen viranomainen tai tuomioistuin toteaa, että jätteeksi luokittelu on päättynyt
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98 6 artikla)
(ks. 32–38 kohta)
2. Ympäristö – Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistäminen – Direktiivi 2009/28 – Kansalliset valtuutus-, hyväksyntä- ja toimilupamenettelyt, joita sovelletaan sähköä, lämmitystä tai jäähdytystä uusiutuvista energialähteistä tuottaviin laitoksiin – Käsite – Direktiivissä 2008/98 tarkoitettu jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien kriteerien hyväksymismenettely – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98 6 artiklan 1 ja 4 kohta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28 13 artiklan 1 kohta)
(ks. 40 kohta)
3. Ympäristö – Jätteet – Direktiivi 2008/98 – Jätteeksi luokittelun päättyminen – Erityiset kriteerit – Määritelmän puuttuminen unionin tasolla – Määrittäminen kansallisella toimella – Edellytykset – Aine tai esine, joka on läpikäynyt kierrätystoimen tai muun hyödyntämistoimen – Käytöllä ei ole haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Ennalta varautumisen periaate
(SEUT 191 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98 6 artiklan 1 kohta)
(ks. 41–59 kohta)
Tiivistelmä
Italian säännöstö, joka koskee luvan antamista bionesteille energiantuotantolaitosten polttoaineina, on unionin oikeuden mukainen
Unionin tuomioistuin vahvisti 24.10.2019 antamassaan tuomiossa Prato Nevoso Termo Energy (C-212/18), että Italian säännöstö, joka koskee lupaa kasviöljyjätettä käsittelemällä saatujen bionesteiden käyttöön energiantuotantolaitoksen polttoaineena, ei lähtökohtaisesti ole ristiriidassa jätteistä annetun direktiivin 2008/98(1) eikä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28(2) kanssa.
Käsiteltävässä asiassa Prato Nevoso Termo Energy Srl (jäljempänä Prato Nevoso -yhtiö), jolla on lämpö- ja sähköenergian tuotantolaitos, pyysi Cuneon maakunnalta (Italia) lupaa korvata metaani laitoksensa polttoainelähteenä bionesteellä, joka käsiteltävässä asiassa on kasviöljyä, jota saadaan keräämällä paistoöljyjätettä ja käsittelemällä sitä kemiallisesti. Toimivaltainen kansallinen viranomainen hylkäsi kyseisen hakemuksen asiassa sovellettavan Italian lainsäädännön perusteella, koska kyseistä kasviöljyä ei mainita kansallisessa luettelossa, joka sisältää biomassasta peräisin olevien polttoaineiden ryhmät, joita voidaan käyttää laitoksessa, josta aiheutuu päästöjä ilmakehään, noudattamalta sääntöjä, jotka koskevat jätteen hyödyntämistä energian tuottamiseen. Italian säännöstön vaikutuksena on siis se, että kemiallisesti käsitellystä paistoöljyjätteestä saatua bionestettä on pidettävä jätteenä eikä polttoaineena. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jossa Prato nevoso -yhtiö nosti kanteen kyseisestä hylkäyspäätöksestä, esitti ennakkoratkaisukysymyksen saadakseen selville, onko tällainen kansallinen säännöstö edellä mainittujen direktiivien säännösten mukainen.
Unionin tuomioistuin tukeutui muun muassa 28.3.2019 annettuun tuomioon Tallinna Vesi(3) ja totesi, että jätteistä annettu direktiivi 2008/98 ei ole lähtökohtaisesti esteenä sille, että jäsenvaltio edellyttää, että jätteistä saadun bionesteen käyttöön polttoaineena sovelletaan jätteen hyödyntämistä energian tuottamiseen koskevaa säännöstöä sillä perusteella, että kyseinen neste ei kuulu mihinkään niistä ryhmistä, jotka on merkitty kansalliseen luetteloon polttoaineista, joiden käyttö on sallittu laitoksessa, josta aiheutuu päästöjä ilmakehään. Unionin tuomioistuimen mukaan tätä toteamusta ei kumota uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä 2009/28 säädettyjä kansallisia hyväksymismenettelyjä koskevilla säännöksillä, koska ne eivät koske sääntelymenettelyjä, jotka koskevat jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien kriteerien hyväksymistä.
Unionin tuomioistuin totesi kuitenkin, että tällaisessa esimerkkitapauksessa on selvitettävä, saattoivatko kansalliset viranomaiset ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa, että kyseessä olevaa bionestettä oli pidettävä jätteenä. Unionin tuomioistuin viittasi direktiivin 2008/98 tavoitteisiin sekä mahdollisuuteensa antaa ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki hyödylliset tiedot, jotta tämä voi ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian, ja palautti mieleen, että direktiivin 2008/98 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tietyt jätteet lakkaavat olemasta jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna, ja kun ne täyttävät erityiset kriteerit, jotka jäsenvaltioiden on useita edellytyksiä noudattaen määritettävä ja joihin kuuluu se, että niistä ”ei aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle”. Italian hallituksen esittämien argumenttien perusteella unionin tuomioistuin totesi, että tietty tieteellinen epävarmuus, joka koskee kyseessä olevan bionesteen kaltaisen aineen jätteeksi luokittelun päättymiseen liittyviä ympäristöriskejä, voi saada jäsenvaltion päättämään, ettei se mainitse kyseistä ainetta laitoksessa, josta aiheutuu päästöjä ilmakehään, sallittujen polttoaineiden luettelossa. SEUT 191 artiklan 2 kohdassa vahvistetun ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti on nimittäin niin, että jos parasta saatavilla olevaa tieteellistä tietoa tutkittaessa jää epävarmuutta siitä, onko jätteiden hyödyntämisestä peräisin olevan aineen käytöllä tietyissä nimenomaisissa olosuhteissa haittavaikutuksia ympäristölle ja ihmisten terveydelle, jäsenvaltion on pidättäydyttävä vahvistamasta kriteerejä, jotka koskevat kyseisen aineen jätteeksi luokittelun päättymistä, tai antamasta mahdollisuutta yksittäistapausta koskevan päätökseen antamiseen samasta asiasta