UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
12 päivänä marraskuuta 2015 (*)
Valtiontuet – Pankkiala – HSH Nordbankin rakenneuudistus – Päätös, jolla todetaan tuki sisämarkkinoille soveltuvaksi tietyin edellytyksin – Kumoamiskanne – Toimi ei koske kantajaa erikseen – Tuensaajan vähemmistöosakas – Erillisen intressin käsite – Osittainen tutkimatta jättäminen – Pääoman laimentuminen
Asiassa T‑499/12,
HSH Investment Holdings Coinvest-C Sàrl, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), ja
HSH Investment Holdings FSO Sàrl, kotipaikka Luxemburg,
edustajinaan asianajajat H.-J. Niemeyer, H. Ehlers ja C. Kovács,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään L. Flynn, T. Maxian Rusche ja R. Sauer,
vastaajana,
jossa on kyse valtiontuesta SA.29338 (C 29/09 (ex N 264/09)), jonka Saksan liittotasavalta on myöntänyt HSH Nordbank AG:lle, 20.9.2011 tehtyä komission päätöstä 2012/477/EU (EUVL 2012, L 225, s. 1) koskevasta kumoamiskanteesta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit M. Kancheva ja C. Wetter (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 22.4.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 HSH Nordbank AG syntyi 2.6.2003 Hamburgische Landesbankin ja Landesbank Schleswig-Holsteinin fuusioituessa. Se muodostaa tytäryhtiöidensä kanssa (jäljempänä HSH-konserni) Saksan viidenneksi suurimman Landesbank-pankin.
2 HSH Nordbank ja HSH-konserni ovat kärsineet lukuisien rahoituslaitosten tapaan vuonna 2007 tapahtuneen kriisin (jota kutsutaan subprime-luottokriisiksi), jota kärjisti syyskuussa 2008 Lehman Brothers ‑pankin konkurssi, seurauksista, joten HSH Nordbank pyysi Sonderfonds Finanzmarktstabilisierungilta (Saksan erityinen rahoitusmarkkinoiden vakauttamisrahasto, jäljempänä erityisrahasto) 30 miljardin euron suuruista maksuvalmiustakausta.
3 Sen jälkeen, kun Bundesanstalt für Finanzdienstleistungsaufsicht (Saksan finanssivalvontaviranomainen) oli antanut lausunnon, jonka mukaan tällaisen takauksen myöntämisen vuoksi olisi vaikeaa noudattaa oman pääoman vaatimuksia koskevaa Saksan lakia, Saksan liittotasavalta ilmoitti Euroopan yhteisöjen komissiolle 30.4.2009 kahden tukitoimenpiteen toteuttamisesta, nimittäin ensinnäkin 3 miljardin euron pääomasijoituksesta (jäljempänä pääomapohjan vahvistaminen) HSH Nordbankin osakkeiden liikkeeseenlaskun kautta siten, että nämä osakkeet merkitsee kokonaisuudessaan Hampurin ja Schleswig-Holsteinin osavaltioiden perustama julkisoikeudellinen laitos HSH Finanzfonds, jossa niillä on yhtä suuri omistusosuus ja määräysvalta, ja toiseksi 10 miljardin euron takauksesta, joka koskee toiseksi suuririskisintä etuoikeusluokkaa (jäljempänä riskisuoja) ja jonka tarkoituksena on suojella HSH Nordbankia tappioilta, jotka voivat vaikuttaa sen arvoltaan alentuneeseen varallisuussalkkuun, ja vahvistaa siten pankin omien varojen osuutta. Suuririskisin osa jäi HSH Nordbankin itsensä vastuulle.
4 Komissio hyväksyi valtiontukiasiassa N 264/09 (EUVL C 179, s. 1) 29.5.2009 tekemällään päätöksellä pääomapohjan vahvistamisen ja riskisuojan kuudeksi kuukaudeksi HSH-konsernin pelastustoimenpiteinä EY 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella ja kehotti Saksan liittotasavaltaa esittämään sille rakenneuudistussuunnitelman kolmen kuukauden kuluessa.
5 Molemmat edellä mainitut osavaltiot toteuttivat HSH Nordbankin hyväksi kyseessä olevat tukitoimenpiteet vuoden 2009 toukokuussa ja kesäkuussa. Pääomapohjan vahvistamisen johdosta erityisrahasto myönsi HSH Nordbankille osan sen pyytämistä maksuvalmiustakauksista, joiden määrä oli lopulta 17 miljardia euroa (jäljempänä maksuvalmiustakaus).
6 Saksan liittotasavalta esitti 1.9.2009 HSH-konsernin rakenneuudistussuunnitelman komissiolle.
7 Komissio aloitti 22.10.2009 EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn, joka koski pääomapohjan vahvistamista ja riskisuojaa. Asianomaisia osapuolia kehotettiin esittämään huomautuksensa 15 päivän määräajassa alkaen komission päätöksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä 21.11.2009 (EUVL C 281, s. 42). Tässä yhteydessä sijoitusrahastot, joiden neuvonantajana toimi yhdysvaltalainen yhtiö JC Flowers & Co. LLC ja joihin kuuluivat kantajat HSH Investment Holdings Coinvest-C Sàrl ja HSH Investment Holdings FSO Sàrl, pyysivät 3.12.2009 huomautusten esittämisen määräajan pidentämistä, mikä niille myönnettiin. Nämä huomautukset saapuivat komissiolle 17.12.2009 sen jälkeen, kun viimeksi mainitun ja kaikkien asianomaisten osapuolten, joihin kuului myös muun muassa kantajia edustava JC Flowers & Co., välillä oli järjestetty tapaaminen 2.12.2009.
8 Sijoitusrahastot, joiden neuvonantajana toimi JC Flowers & Co. ja jotka omistivat yhdessä 25,67 prosenttia HSH Nordbankin pääomasta ennen pääomapohjan vahvistamista, omistivat siitä tämän jälkeen enää vain 9,19 prosenttia, koska ne eivät osallistuneet vapaaehtoisesti pääomapohjan vahvistamiseen.
9 Saksan liittotasavalta esitti 11.7.2011 muutetun rakenneuudistussuunnitelman niiden vuoden 2009 lokakuun ja vuoden 2011 kesäkuun välisenä aikana toimitettujen lisätietojen huomioon ottamiseksi, jotka koskevat rakenneuudistusta, johon käsiteltävässä asiassa pyritään.
10 Komissio katsoi valtiontuesta SA.29338 (C 29/09 (ex N 264/09)), jonka Saksan liittotasavalta on myöntänyt HSH Nordbankille (EUVL 2012, L 225, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös), 20.9.2011 tekemällään päätöksellä, että pääomapohjan vahvistaminen, riskisuoja ja maksuvalmiustakaus olivat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea mutta että nämä olivat sisämarkkinoille soveltuvia sikäli kuin Saksan liittotasavalta noudattaa komissiolle annettuja sitoumuksia, jotka on lueteltu riidanalaisen päätöksen liitteissä I ja III, ja tämän toimielimen asettamia ehtoja, jotka sisältyvät kyseisen päätöksen liitteeseen II.
11 Tämän saman päätöksen liitteessä II olevan 1.11 kohdan, jonka otsikko on ”Kertasuoritus ja pääomankorotus”, mukaan HSH Finanzfondsin ja HSH Nordbankin on muutettava tai täydennettävä lisäasiakirjoin 2.6.2009 tehtyä takaussopimusta ”niin, että HSH Finanzfonds – – voi vaatia HSH [Nordbankilta] nimellisarvoltaan 500 miljoonan euron kertasuoritusta” (jäljempänä kertasuoritus). Kertasuoritus koostuu HSH Nordbankin suorittamasta 500 miljoonan euron maksusta HSH Finanzfondsille, mikä summa on tämän jälkeen käytettävä, kuten riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevan 1.11 kohdan nimenomaisesta sanamuodosta ilmenee, ”korottamalla HSH [Nordbankin] reaalipääomaa”. Tämän saman liitteen 1.13 kohdassa täsmennetään, että osakepääoman korotus HSH Finanzfondsin hyväksi edellä mainitulla summalla oli toteutettava ”niin, että vähemmistöosakkailla ei ole merkintäoikeutta” tai, jos se toteutettaisiin yhdistettynä reaalipääoman ja käteispääoman korotuksena, jossa kaikilla osakkeenomistajilla on merkintäoikeus, sillä edellytyksellä, että HSH Finanzfonds ei osallistu pääoman korottamiseen merkitsemällä käteispääomaa.
12 Samassa liitteessä olevassa 3 kohdassa, jonka otsikko on ”Osingonjakokielto”, todetaan, että ”HSH [Nordbank] ei maksa osinkoja ennen 31 päivänä joulukuuta 2014 päättyvän tilikauden päättymistä (kyseinen tilikausi mukaan lukien)”.
13 Lisäksi kyseisessä liitteessä olevassa 4 kohdassa, jonka otsikko on ”Rahastojen suojelu”, määrätään, että ”osinkoja saa 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välillä maksaa ainoastaan 50 prosenttia päättyneen tilikauden voitosta” ja ”siinä määrin kuin se ei keskipitkälläkään aikavälillä vaaranna luottolaitosten vakavaraisuutta koskevien Basel III ‑säännösten noudattamista”.
Asian käsittely ja asianosaisten vaatimukset
14 Kantajat nostivat käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 13.11.2012 jättämällään kannekirjelmällä.
15 Komissio toimitti vastineensa 1.2.2013.
16 Kantajien vastaus jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.4.2013. Vastaajan vastaus saapui sinne 11.6.2013.
17 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomareiden osittaisen vaihtumisen johdosta esittelevä tuomari sijoitettiin kahdeksanteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi asia näin ollen siirrettiin.
18 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– toissijaisesti jättää tutkimatta kannekirjelmän toisen osan B.I kohdassa olevan viidennen kanneperusteen ja kannekirjelmän toisen osan B.II kohdassa olevat väitteet
– tai ainakin hylkää kanteen perusteettomana
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Komissio on peruuttanut kaksi muuta vaatimusta, jotka se oli esittänyt vieläkin toissijaisemmin, mikä on merkitty 22.4.2015 pidetyn istunnon pöytäkirjaan.
Oikeudellinen arviointi
Tutkittavaksi ottaminen
21 Kantajat korostavat, että niillä on oikeus nostaa esillä oleva kanne, koska riidanalainen päätös koskee niitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan ja erikseen HSH Nordbankin osakkeenomistajina. Ne väittävät, että oikeuskäytännössä tunnustetaan osakkeenomistajille, olivatpa ne yksinomistajia tai eivät, oikeus nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimissa. Ne lisäävät osallistuneensa aktiivisesti hallinnolliseen menettelyyn, joka johti riidanalaisen päätöksen tekemiseen.
22 Komissio kiistää kantajien argumentit ja väittää erityisesti esittämättä kuitenkaan muodollisesti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeudenkäyntiväitettä, ettei niiden kannetta voida ottaa tutkittavaksi.
23 Aivan aluksi on tärkeää muistuttaa, että – kuten oikeuskäytännöstä ilmenee – jollei oikeussuojan tarvetta ole, ei ole syytä tutkia, koskeeko toimi kantajaa suoraan ja erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla (tuomio 18.12.2003, Fern Olivieri v. komissio ja Euroopan lääkearviointivirasto, T‑326/99, Kok., EU:T:2003:351, 66 kohta ja määräys 15.5.2013, Post Invest Europe v. komissio, T‑413/12, EU:T:2013:246, 17 kohta).
24 Oikeussuojan tarve on nimittäin olennainen ja ensimmäinen edellytys kaikille kanteille. Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos kantajalla on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Kantajan oikeussuojan tarve edellyttää sitä, että riidanalaisen toimen kumoamisella saattaa sinällään olla oikeudellisia seurauksia ja että kanteen lopputuloksesta voisi näin ollen olla hyötyä sen nostaneelle asianosaiselle ja että kantajalla on jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva intressi saada kyseinen toimi kumotuksi (tuomio 19.6.2009, Socratec v. komissio, T‑269/03, EU:T:2009:211, 36 kohta ja edellä 23 kohdassa mainittu määräys Post Invest Europe v. komissio, EU:T:2013:246, 22 kohta).
25 Oikeuskäytännön mukaan kantajan on itse näytettävä toteen se, että sillä on oikeussuojan tarve (määräys 31.7.1989, S. v. komissio, C‑206/89 R, Kok., EU:C:1989:333, 8 kohta ja tuomio 14.4.2005, Sniace v. komissio, T‑141/03, Kok., EU:T:2005:129, 31 kohta). Kantajan on erityisesti näytettävä toteen, että sillä on henkilökohtainen intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tämän intressin on oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa, ja sitä on arvioitava sen ajankohdan mukaan, jolloin kanne on nostettu (em. tuomio Sniace v. komissio, EU:T:2005:129, 25 kohta ja tuomio 20.9.2007, Salvat père & fils ym. v. komissio, T‑136/05, Kok., EU:T:2007:295, 34 kohta).
26 Kuitenkin silloin, kun muu kuin etuoikeutettu kantaja nostaa kumoamiskanteen toimesta, jota ei ole osoitettu sille, vaatimus siitä, että riidanalaisen toimen sitovien oikeusvaikutusten on vaikutettava kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, menee ainakin osittain päällekkäin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa asetettujen vaatimusten kanssa (tuomio 13.10.2011, Deutsche Post ja Saksa v. komissio, C‑463/10 P ja C‑475/10 P, Kok., EU:C:2011:656, 38 kohta ja tuomio 16.10.2014, Alro v. komissio, T‑517/12, Kok., EU:T:2014:890, 25 kohta).
27 Näin ollen sen arvioimiseksi, voivatko kantajat nostaa kanteen riidanalaisesta päätöksestä, on tutkittava, onko se katsottava toimeksi, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia niihin nähden (ks. vastaavasti edellä 26 kohdassa mainittu tuomio Deutsche Post ja Saksa v. komissio, EU:C:2011:656, 40 kohta ja edellä 26 kohdassa mainittu tuomio Alro v. komissio, EU:T:2014:890, 26 kohta).
28 Edelleen on korostettava, että valtiontukien valvontamenettely on sen systematiikka huomioon ottaen tuen myöntämisestä vastuussa olevaa jäsenvaltiota vastaan aloitettu menettely (tuomio 24.3.2011, Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt v. komissio, T‑443/08 ja T‑455/08, Kok., EU:T:2011:117, 50 kohta ja määräys 19.2.2013, Provincie Groningen ym. v. komissio, T‑15/12 ja T‑16/12, EU:T:2013:74, 41 kohta).
29 Tämän vuoksi silloin, kun valtiontuen olemassaolon toteamista koskevaan päätökseen kohdistuvaa kumoamiskannetta ei nosta asianomainen jäsenvaltio vaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, kyseinen kanne voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, kun kyse on yksittäisestä tuesta eikä tukiohjelmasta, siltä osin kuin riidanalainen toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
30 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätös koskee erikseen muita kuin niitä, joille se on osoitettu, ainoastaan silloin, kun tämä päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan näin ollen yksilöidä samalla tavalla kuin ne, joille päätös on osoitettu (tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, Kok., EU:C:1963:17, s. 197 ja tuomio 17.7.2014, Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio, T‑457/09, Kok., EU:T:2014:683, 80 kohta).
31 Lopuksi on muistutettava, että ellei henkilö voi vedota oikeussuojan tarpeeseen, joka olisi erillinen sellaisen yrityksen oikeussuojan tarpeesta, jota unionin toimi koskee ja josta henkilö omistaa osuuden, tämä ei voi puolustaa etujaan tämän toimen osalta muutoin kuin käyttämällä oikeuksiaan tämän yrityksen, jolla on kanneoikeus, osuuden omistajana (tuomio 20.6.2000, Euromin v. neuvosto, T‑597/97, Kok., EU:T:2000:157, 50 kohta; määräys 27.3.2012, European Goldfields v. komissio, T‑261/11, EU:T:2012:157, 21 kohta; edellä 23 kohdassa mainittu määräys Post Invest Europe v. komissio, EU:T:2013:246, 24 kohta ja edellä 30 kohdassa mainittu tuomio Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio, EU:T:2014:683, 112 kohta).
32 Tältä osin on korostettava, että pelkästään se, että komissio toteaa päätöksessään tuen sisämarkkinoille soveltuvaksi ja että kyseinen päätös ei ole periaatteessa tuensaajalle vastainen (ks. vastaavasti edellä 28 kohdassa mainittu tuomio Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt v. komissio, EU:T:2011:117, 52 kohta), ei vapauta unionin tuomioistuimia tutkimasta, onko komission arvioinnilla sellaisia sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa tuensaajan etuihin (ks. vastaavasti tuomio 30.1.2002, Nuove Industrie Molisane v. komissio, T‑212/00, Kok., EU:T:2002:21, 38 kohta; edellä 25 kohdassa mainittu tuomio Salvat père & fils ym. v. komissio, EU:T:2007:295, 36 kohta ja edellä 28 kohdassa mainittu määräys Provincie Groningen ym. v. komissio, EU:T:2013:74, 32 kohta).
33 Lisäksi oikeuskäytännön mukaan toimi voi koskea tällaista kantajaa erikseen sen vuoksi, että se on osallistunut aktiivisesti menettelyyn, jonka seurauksena riidanalainen toimi on toteutettu, ainoastaan silloin, kun on kyse erityistilanteista, joissa kantajalla on selvästi rajattu ja kiinteästi päätöksen tavoitteeseen liittyvä neuvotteluasema, minkä takia kantaja on tosiasiallisesti tilanteessa, jonka perusteella se voidaan erottaa kaikista muista henkilöistä (ks. vastaavasti määräys 9.9.2013, Banco Bilbao Vizcaya Argentaria v. komissio, T‑429/11, EU:T:2013:488, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Nimenomaan näiden periaatteiden valossa on määritettävä, voidaanko ja tarvittaessa, miltä osin, kanne ottaa tutkittavaksi, mutta on selvää ja asianosaisten kesken riidatonta, että riidanalainen päätös koskee kantajia suoraan.
35 Käsiteltävässä asiassa on tärkeää muistuttaa, että riidanalaiseen päätökseen sisältyy 1 artikla, jonka 1 kohdassa komissio katsoo pääomapohjan vahvistamisen, riskisuojan ja maksuvalmiustakauksen valtiontuiksi ja jonka 2 kohdassa se katsoo nämä kolme tukea sisämarkkinoille soveltuviksi. Kyseisen päätöksen 2 artiklassa säädetään, että 1.9.2009 toimitettu alkuperäinen rakenneuudistussuunnitelma, jota on viimeksi muutettu 11.7.2011 päivätyllä Saksan liittotasavallan ilmoituksella, sekä tämän saman päätöksen liitteessä II asetetut ehdot toteutetaan tämän jäsenvaltion toimesta ennalta määritellyn aikataulun mukaisesti. Tässä liitteessä, kuten on esitetty edellä 11–13 kohdassa, asetetaan kyseessä olevien tukien sisämarkkinoille soveltuvuuden edellytyksiksi yhtäältä kertasuoritus ja toisaalta osingonjakokielto ja sitä seuraava osingonjaon rajoittaminen.
36 Kantajat esittävät vaatimuksia, jotka käsittävät kaksi osaa. Kannekirjelmän toisessa osassa ne vaativat riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan ja esittävät näiden vaatimusten tueksi viisi kanneperustetta. Kannekirjelmän ensimmäisessä osassa ne vaativat riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista siltä osin kuin komissio on viimeksi mainitulla asettanut niille velvollisuuksia vähemmistöosakkaina. Ne esittävät tältä osin kahdeksan kanneperustetta.
37 On tarkasteltava, voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin se sisältää vaatimuksia, joilla pyritään riidanalaisen päätöksen kumoamiseen kokonaisuudessaan.
38 Aluksi on ensinnäkin korostettava, että kannetta ei ole nostanut tuensaaja vaan kaksi sen vähemmistöosakasta. Toiseksi komissio katsoo riidanalaisessa päätöksessä, että kyseiset tukitoimenpiteet ovat sisämarkkinoille soveltuvia sillä edellytyksellä, että noudatetaan tiettyjä ehtoja, joita ovat kertasuoritus ja osingonjakokielto sekä sitä seuraava osingonjaon rajoittaminen. Kolmanneksi näistä ehdoista johtuvat velvollisuudet vaikuttavat riidanalaisen päätöksen päätösosan ja kyseisen päätöksen liitteen II sanamuodon perusteella Saksan liittotasavaltaan, jolle tämä sama päätös on osoitettu, sekä HSH Nordbankiin ja HSH Finanzfondsiin oikeushenkilöinä, joille kyseessä olevat ehdot on asetettu.
39 Ensiksi on siis tutkittava, voivatko kantajat vähemmistöosakkaina riidanalaisen päätöksen asiasisällön perusteella vedota itse HSH Nordbankin oikeussuojan tarpeesta erilliseen oikeussuojan tarpeeseen edellä 31 kohdassa mieliin palautetun oikeuskäytännön mukaisesti.
40 Heti alkuun on todettava, että riidanalaisen päätöksen 1 artiklan osalta, jossa komissio on katsonut kyseessä olevat tukitoimenpiteet sisämarkkinoille soveltuviksi, kantajien etu menee päällekkäin HSH Nordbankin edun kanssa.
41 Aivan aluksi on nimittäin muistutettava, että ilman pelastustoimenpiteitä, joita ovat pääomapohjan vahvistaminen, riskisuoja ja maksuvalmiustakaus, HSH Nordbank olisi hyvin todennäköisesti mennyt konkurssiin ja sen vähemmistöosakkaat, joiden olisi ollut pakko luopua osakkuudestaan pilkkahintaan tai jopa nähdä sen menettävän täysin arvonsa likvidaatiomenettelyn yhteydessä, olisivat menettäneet sijoituksensa HSH Nordbankin pääomassa. Tämän väitteen tukemiseksi riittää viittaaminen riidanalaisen päätöksen taulukossa 1 oleviin tilinpäätöstietoihin, joista ilmenee, että HSH Nordbank teki 3 miljardia 195 miljoonaa euroa tappiota vuonna 2008 (sen jäljellä olevan oman pääoman määrä oli tämän saman vuoden toimintakertomuksen mukaan vähän yli 2 miljardia euroa) ja 838 miljoonaa euroa vuonna 2009. HSH Nordbankin vaje oli 31.12.2009 yhteensä 1 miljardi 851 miljoonaa euroa.
42 Edelleen kantajat eivät osallistuneet pääomapohjan vahvistamiseen, vaikka ne olisivat voineet juridisesti niin tehdä (ks. riidanalaisen päätöksen 255 ja 256 perustelukappale), ja ne ovat hyötyneet silti kyseessä olevasta pelastamisesta ilman, että niille on aiheutunut siitä ensi vaiheessa muita seurauksia kuin niiden osakkuuden laimentuminen ottaen huomioon kyseinen pääomapohjan vahvistaminen. Niiden etu käsiteltävässä asiassa on näin ollen selvästi ollut yhteneväinen yhtiön edun kanssa, nimittäin kyseessä olevien valtiontukien vastaanottaminen kyseisen yhtiön kestävyyden mahdollistamiseksi.
43 Lopuksi, jos kyseessä olevia tukitoimenpiteitä olisi pidetty sisämarkkinoille soveltumattomina, Saksan liittotasavallan olisi ollut pakko periä tuki takaisin HSH Nordbankilta, mikä olisi heijastunut kantajien taloudelliseen tilanteeseen suhteessa niiden osuuteen yhtiön pääomasta.
44 On siis todettava, että kantajat eivät ole osoittaneet siltä osin kuin niiden kanne koskee riidanalaisen päätöksen 1 artiklaa HSH Nordbankin oikeussuojan tarpeesta erillisen oikeussuojan tarpeen olemassaoloa, jos oletetaan, että HSH Nordbankilla itsellään olisi ollut intressi riitauttaa kyseinen säännös. Näin ollen ei voida katsoa, että toimi koskisi niitä tällä perusteella erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.
45 Toiseksi on tutkittava, täyttävätkö kantajat tämän viimeksi mainitun kriteerin hallinnolliseen menettelyyn osallistumisensa vuoksi, kuten ne väittävät. Tältä osin on tärkeää korostaa, että vaikka pitääkin paikkansa, että kantajat ovat osallistuneet niiden kaikkien muiden sijoitusrahastojen tapaan, joiden neuvonantajana toimi JC Flowers & Co., hallinnolliseen menettelyyn, niitä ei ole kuultu niiden edellä 33 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetun neuvotteluaseman vuoksi tai niiden välittömien tuensaajien ominaisuudessa vaan pelkästään osapuolina, joita asia koskee. Tämän vuoksi käsiteltävässä asiassa kantajien osallistuminen kyseiseen menettelyyn ei riitä siihen, että toimen voitaisiin katsoa koskevan niitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen.
46 Näin ollen kantajat eivät ole näyttäneet toteen, että niillä oli intressi vaatia riidanalaisen päätöksen 1 artiklan kumoamista, ja kanteen toinen osa, jossa ne vaativat kyseisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan, on siten jätettävä tutkimatta.
47 Lisäksi on tutkittava, voidaanko kanteen ensimmäinen osa, joka koskee vaatimuksia, joilla pyritään riidanalaisen päätöksen osittaiseen kumoamiseen, ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin komissio on riidanalaisella päätöksellä asettanut kantajille velvollisuuksia niiden vähemmistöosakkaiden aseman perusteella.
48 Kuten edellä 38 kohdassa on muistutettu, riidanalaisen päätöksen päätösosan ja kyseisen päätöksen liitteen II sanamuoto ei koske lainkaan kantajia. Siinä on mainittu asianomaisen jäsenvaltion lisäksi oikeushenkilöinä ainoastaan HSH Nordbank kyseessä olevien tukien saajana ja HSH Finanzfonds, joka on HSH Nordbankin enemmistöosakas. Kanteen tutkittavaksi ottaminen siltä osin kuin siinä vaaditaan kumoamaan HSH Nordbankille asetetut ehdot – toisin sanoen kantajien esittämät seikat eli ensinnäkin kertasuoritus, toiseksi osingonjakokielto ja kolmanneksi sitä seuraava osingonjaon rajoittaminen – edellyttää siis, että kantajat vetoavat HSH Nordbankin oikeussuojan tarpeesta erilliseen oikeussuojan tarpeeseen, mikä edellyttää, että kyseisillä ehdoilla on sitovia oikeusvaikutuksia niihin nähden.
49 Sen määrittämiseksi, onko tällainen oikeussuojan tarve olemassa, on sovellettava edellä 30 kohdassa mainitussa tuomiossa Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio (EU:T:2014:683) esitettyjä kriteereitä.
50 Kyseisessä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että kantajalla, joka oli EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla yhteismarkkinoille soveltuviksi katsottujen valtiontukien saajana olevan yhtiön vähemmistöosakas, oli oikeus riitauttaa osittain komission päätöksen laillisuus siltä osin kuin viimeksi mainittu oli määrännyt osakkaat myymään yhtiön riippumattomalle kolmannelle osapuolelle, mikä merkitsi sitä, kuten tuomioistuin on korostanut, että niiden oli ”asetetun määräajan kuluessa luovuttava omistusoikeudestaan” kyseisessä yhtiössä (edellä 30 kohdassa mainittu tuomio Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio, EU:T:2014:683, 116 kohta).
51 Se on sitä vastoin korostanut, että ”saksalaisen osakeyhtiön omistajalla on päätöksentekoon osallistumista koskevien oikeuksien lisäksi ainoastaan oikeus osuuteen yhtiön voitosta sekä oikeus mahdolliseen ylijäämään yrityksen omaisuuden realisoinnin yhteydessä” ja ettei omistajan asema anna oikeutta ”yrityksen varallisuuteen” (edellä 30 kohdassa mainittu tuomio Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio, EU:T:2014:683, 118 kohta).
52 Koska HSH Nordbank on Saksan oikeuden mukaisesti perustettu osakeyhtiö, unionin yleisen tuomioistuimen vahvistamia periaatteita, jotka on palautettu mieliin edellä 50 ja 51 kohdassa, voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa.
53 Kertasuorituksen osalta on tärkeää täsmentää, että se on tapahtunut riidanalaisen päätöksen 2 artiklan mukaisesti, jonka sanamuodon mukaan ”Saksan on varmistettava, että – – alkuperäinen rakenneuudistussuunnitelma – – sekä liitteessä I ja III esitetyt sitoumukset ja liitteessä II asetetut ehdot toteutetaan kaikilta osin sitoumuksissa ja ehdoissa esitetyn aikataulun mukaisesti”.
54 Edellä 11 kohdassa esitetyistä riidanalaisen päätöksen liitteessä II olevien 1.11 ja 1.13 kohdan säännöksistä yhdessä luettuna seuraa lisäksi, että kertasuoritus on todellisuudessa monitahoinen toimenpide, joka ei rajoitu ainoastaan varsinaista maksusuoritusta koskevaan näkökohtaan. Tämä toimenpide käsittää kolme eri näkökohtaa.
55 Ensiksi HSH Nordbank suorittaa HSH Finanzfondsin hyväksi 500 miljoonan euron maksun, mikä merkitsee ensiksi mainitun laitoksen varojen vähenemistä ja toiseksi mainitun laitoksen varojen lisääntymistä. Toiseksi HSH Finanzfonds käyttää kyseisen summan samanaikaisesti HSH Nordbankin uusien osakkeiden hankkimiseen ja siten osuutensa nostamiseen kyseisen yhtiön pääomasta. Kolmanneksi tämä yksinomaan HSH Finanzfondsin hyväksi tapahtuva pääoman korotus pienentää automaattisesti muiden osakkaiden, joihin kantajat kuuluvat, omistamaa osuutta.
56 Ensimmäisen näkökohdan osalta on tärkeää korostaa, että – kuten edellä 51 kohdassa todetaan – edellä 30 kohdassa mainitussa tuomiossa Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio (EU:T:2014:683, 118 kohta) todetaan nimenomaisesti, että ”Saksan oikeuden nojalla omistajan asema ei anna oikeutta yrityksen varallisuuteen”. Erityisesti kysymykset, jotka koskevat taseen vastaaviin kuuluvien omaisuuserien pienentämistä, liittyvät asianomaisen yhtiön liiketoimintaan ja sen omaisuuden myyntiin tai realisointiin. Tämä pystyy siis vetoamaan kaikkiin argumentteihin, joilla pyritään riitauttamaan komission tältä osin toteuttamat toimenpiteet (ks. vastaavasti edellä 30 kohdassa mainittu tuomio Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio, EU:T:2014:683, 117 kohta). Ehdot, jotka koskevat Saksan oikeuden mukaisesti perustetun osakeyhtiön taseen vastaaviin kuuluvien omaisuuserien yhteissumman pienentämistä, eivät voi näin ollen vaikuttaa mihinkään yhtiön osakkaiden oikeuteen (ks. vastaavasti edellä 30 kohdassa mainittu tuomio Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio, EU:T:2014:683, 118 kohta). Tästä seuraa, että kantajat eivät voi vedota varsinaisen maksusuorituksen osalta HSH Nordbankin oikeussuojan tarpeesta erilliseen oikeussuojan tarpeeseen.
57 Toisen näkökohdan osalta riidanalaisen päätöksen päätösosassa annetaan mahdollisuus valita, nimittäin, että joko käytetään pelkästään 500 miljoonaa euroa HSH Nordbankin reaalipääoman korottamiseen HSH Finanzfondsin hyväksi tai että tähän yhdistetään pääoman korottaminen käteisvarojen muodossa vähemmistöosakkaiden osalta. Kuitenkin tämän päätöksen liitteessä II olevan 1.13 kohdan sanamuodon mukaan HSH Finanzfonds ja HSH Nordbank ”saavat päättää, missä muodossa pääomankorotus toteutetaan, jotta se voidaan toteuttaa ja merkitä kaupparekisteriin nopeasti”. Näistä säännöksistä ilmenee, että komissio on sallinut riidanalaisella päätöksellä tuensaajayhtiön ja sen enemmistöosakkaan rajoittaa tarvittaessa vähemmistöosakkaiden omistusoikeutta asettamalla niille kiellon hankkia uusia osakkeita, mikä on ristiriidassa osakeyhtiön normaalin toiminnan kanssa. Vaihtoehto, joka käytännössä valittiin, on sitä paitsi vähemmistöosakkaiden, joihin kantajat kuuluvat, sulkeminen ulkopuolelle. Näin ollen on katsottava, että tämä kielto – silloinkin, kun se on vain potentiaalinen – loukkaa kantajien omistusoikeutta (edellä 30 kohdassa mainittu tuomio Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio, EU:T:2014:683, 116 kohta) siltä osin kuin se mahdollisesti estää kyseisen oikeuden käytön, koska vähemmistöosakkailta kielletään mahdollisuus säilyttää suhteellinen osuutensa HSH Nordbankin pääomasta. Kyseinen kielto rajoittaa myös vastaavassa suhteessa osakkaan yhtiöoikeuksia, koska sen päätöksentekovalta vähenee, mikä ei johdu vapaasta kilpailusta markkinoilla vaan riidanalaisen päätöksen vaikutuksesta, joka tältä osin siis aiheuttaa oikeusvaikutuksia vähemmistöosakkaille, joihin kantajat kuuluvat (ks. vastaavasti edellä 26 kohdassa mainittu tuomio Alro v. komissio, EU:T:2014:890, 26 kohta).
58 Kolmannesta näkökohdasta on todettava, että se, että HSH Nordbankin käteisvaroista käytetään osa sen pääomapohjan vahvistamiseen yksinomaan HSH Finanzfondsin hyväksi, loukkaa kantajien oikeuksia osakkeenomistajina, ei pelkästään sen vuoksi, kuten edellä 57 kohdassa on korostettu, että viimeksi mainittujen painoarvo HSH Nordbankin päätöksentekoelimissä on vähäisempi, vaan myös sen vuoksi, että suhteessa määrättyyn rahamäärään (osuus voitoista, joka voidaan jakaa osinkoina) niiden saama tuotto on pienempi kunkin osakkeen nimellisarvon alenemisen johdosta.
59 Kaiken kaikkiaan on katsottava, että kantajat ovat osoittaneet HSH Nordbankin oikeussuojan tarpeesta erillisen henkilökohtaisen oikeussuojan tarpeen olemassaolon edellä 57 ja 58 kohdassa mainittujen toisen ja kolmannen näkökohdan osalta (ks. vastaavasti edellä 30 kohdassa mainittu tuomio Westfälisch-Lippischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio, EU:T:2014:683, 120 kohta), sillä kertasuoritus on neutraali yhtiön kannalta, koska 500 miljoonan euron maksu käteisvaroista on samanaikaisesti korvattu korottamalla osakepääomaa 500 miljoonalla eurolla.
60 Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset siis täyttyvät, koska riidanalainen päätös koskee kantajia suoraan ja erikseen siltä osin kuin komissio asettaa siinä ehdoksi HSH Nordbankin pääoman korotuksen yksinomaan HSH Finanzfondsin hyväksi.
61 Kun kyse on sitten 31.12.2014 saakka ulottuvasta osingonjakokiellosta ja mahdollisen osinkojen maksun rajoittamisesta edellä 13 kohdassa mieliin palautetuilla ehdoilla 1.1.2015 ja 31.12.2016 välisenä aikana, on tärkeää korostaa, että nämä toimenpiteet liittyvät epäilemättä yhtiön voittojen jakoon edellä 51 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetussa merkityksessä. Tämä välttämätön edellytys ei kuitenkaan riitä, koska vaaditaan, että kantajilla on oma intressi, toisin sanoen, että niillä on tältä osin vähemmistöosakkaiden ominaisuudessa HSH Nordbankin oikeussuojan tarpeesta erillinen oikeussuojan tarve.
62 Tältä osin on yhtäältä tärkeää mainita, että yhtiöllä voi olla intressi jakaa osinkoja pitääkseen kiinni osakkeenomistajistaan sekä korvatakseen niille niiden sijoituksen, ja näin ollen osingonjakokielto ja sitä seuraava osingonjaon rajoittaminen koskee kyseistä yhtiötä ja sillä on tämän vuoksi oikeus riitauttaa tällainen toimenpide. Toisaalta osingon jakamatta jättäminen hyödyttää yhtiötä, koska tämä vahvistaa sen omia varoja, mikä oli komission tavoittelema päämäärä HSH Nordbankin osalta. Mitä tulee osakkaan etuun, se on mitä suurimmassa määrin olosuhteista riippuva. Yleensä osakkaan etu lyhyellä aikavälillä on saada heti kun mahdollista tuottoa sijoitukselle ja siis saada osinkoa. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä osakas tavoittelee yhtiön kehittymistä esimerkiksi saadakseen voittoa myydessään osakkeensa ja, jos yhtiön kehittämistavoite osoittautuu mahdottomaksi toteuttaa kriisiaikana, yhtiön elinkelpoisuuden säilyttämistä tai palautumista.
63 Käsiteltävässä asiassa vähemmistö- ja enemmistöosakkaiden intressit ja yhtiön intressit näyttävät yhteneväisiltä. Asiakirjoista nimittäin ilmenee, että HSH Nordbankin pelastamisen mahdollistamiseksi viimeksi mainitun ja kaikkien sen osakkaiden yhteinen intressi oli vahvistaa yhtiön omien varojen osuutta siten, että yhtiö voisi parantaa luottokelpoisuusluokitustaan ja houkutella uusia sijoittajia. Näin ollen on katsottava, ettei kantajilla ole omaa intressiä osingonjakokiellon ja sitä seuraavan osingonjaon rajoittamisen osalta. Niin muodoin riidanalainen päätös ei koske kantajia tältä osin erikseen.
64 Lisäksi, kuten komissio perustellusti korostaa, kantajat eivät esitä perusteltua kanneperustetta eivätkä täsmällistä argumenttia tukeakseen vaatimuksiaan, jotka koskevat kyseisen kiellon ja rajoituksen kumoamista.
65 Tästä seuraa, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi lukuun ottamatta sen ehdon kumoamista koskevaa vaatimusta, joka johtuu HSH Nordbankin pääoman korottamisesta yksinomaan HSH Finanzfondsin hyväksi, koska kantajat ovat osoittaneet tämän toimen koskevan niitä suoraan ja erikseen SEUT 263 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Yhtäältä riidanalainen päätös ei nimittäin muilta osin koske kantajia erikseen ja toisaalta osingonjakokieltoa ja osingonjaon rajoittamista koskevan ehdon osalta kannekirjelmään ei myöskään sisälly täsmennyksiä, joita edellytetään unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa.
Asiakysymys
Kannekirjelmän ensimmäisen osan ”yleiset” kanneperusteet
66 Niistä kahdeksasta kanneperusteesta, joihin kantajat vetoavat kanteensa ensimmäisen osan yhteydessä ja joiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten voidaan katsoa täyttyvän, on tutkittava ensin kanneperusteet, jotka voidaan luokitella ”yleisiksi”, mutta edellä 65 kohdassa oleva päätelmä huomioon ottaen, toisin sanoen ainoastaan siltä osin kun ne liittyvät kertasuoritukseen.
– Perusteluvelvollisuuden laiminlyönti
67 On tärkeää tarkastella ensiksi toista kanneperustetta, jossa kantajat moittivat komissiota SEUT 296 artiklan toisesta kohdasta johtuvan perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä, koska se ei ole selventänyt, minkä vuoksi niiden oli katsottava saaneen välillistä valtiontukea, ja koska se ei ilmoittanut syitä, joiden vuoksi HSH Nordbankin yritysarvo on katsottu väärin määritellyksi.
68 Ensiksi on syytä esittää lyhyesti, minkä vuoksi kantajat voitiin määritellä valtiontuen välillisiksi saajiksi. Käsiteltävässä asiassa HSH Nordbankin vähemmistöosakkaat ovat hyötyneet tämän oikeushenkilön, jonka osakkaita ne ovat, hyväksi suoraan ja nimenomaan toteutetuista tukitoimenpiteistä, erityisesti pääomapohjan vahvistamisesta, ilman, että ne ovat osallistuneet kyseiseen pääomapohjan vahvistamiseen päinvastoin kuin HSH Nordbankin pääosakkaat. Komissio on katsonut (ks. erityisesti riidanalaisen päätöksen 245 ja 275 perustelukappale), että tällaista välillistä tukea muodostuisi, jos ei täytettäisi riidanalaisen päätöksen liitteessä II asetettuja ehtoja, joiden tarkoituksena on tehdä suorasta tuesta (joka ainoastaan on muodollisen tutkintamenettelyn kohteena) sisämarkkinoille soveltuvaa.
69 On korostettava, että käsiteltävän kanneperusteen ensimmäinen osa, jossa komissiota moititaan siitä, ettei se ole selvittänyt, minkä vuoksi kantajia oli pidettävä välillisen valtiontuen saajina, ei perustu tosiseikkoihin. Päinvastoin kuin kantajat väittävät, komissio on ilmoittanut riidanalaisen päätöksen 247–262 perustelukappaleessa, miksi tällaista välillistä tukea muodostuisi osakkaiden välisen uuden vastuunjaon puuttuessa ja mistä syistä se katsoi, että sen oli hylättävä Saksan liittotasavallan ja kolmansien osapuolten huomautukset.
70 Niinpä riidanalaisen päätöksen 247 perustelukappaleessa ilmoitetaan, että ”vähemmistöosakkaille syntyy epäsuoraa etua siten, että julkiset osakkaat luopuvat HSH [Nordbankin] lisäosakkuuksista, jotka ne olisivat saaneet, jos uusien osakkeiden hinta olisi asetettu asianmukaisesti” ja että ”valtion varoista HSH [Nordbankille] myönnettyjen tukien ja vähemmistöosakkaiden saaman edun välillä on kausaalinen yhteys”. Riidanalaisen päätöksen 248 perustelukappaleessa komissio täsmentää, että päinvastoin kuin edellä mainituissa huomautuksissa esitetään, vähemmistöosakkaiden saama etu oli valtiolta peräisin, koska tehtäessä päätöstä yhtiökokouksessa pääomapohjan vahvistamisesta sekä osakkeiden määrästä ja hinnasta ”julkiset omistajat olivat – – osakkeenomistajina edustettuina – – [ja] ne toimivat julkisten laitosten ominaisuudessa”.
71 Riidanalaisen päätöksen 249–253 perustelukappale on omistettu sen osoittamiselle, että pääoman liian vähäinen laimentuminen pääomapohjan vahvistamisen jälkeen olisi tukea, jos sitä ei korjattaisi.
72 Komissio on myös katsonut, että vertailu yhteen sen aikaisemmista osakkaiden välistä vastuunjakoa koskevista päätöksistä oli vailla merkitystä (riidanalaisen päätöksen 254 perustelukappale), ja todennut, että koska vähemmistöosakkaiden taloudellinen tuki oli annettu ennen tukitoimenpiteitä ja erityisesti ennen pääomapohjan vahvistamista, sillä ei voinut olla vaikutusta niiden korjausten laillisuuteen, jotka kyseisiin toimenpiteisiin oli tehtävä (riidanalaisen päätöksen 255 ja 256 perustelukappale).
73 Se on näin ollen päätynyt riidanalaisen päätöksen 262 perustelukappaleessa ”vähemmistöosakkaiden mahdollisesti saaman edun” ja niin muodoin ”asianmukaisen vastuunjaon välttämättömyyden” olemassaoloon. Tästä seuraa siis selvästi, että perustelujen puuttumista koskevan kanneperusteen ensimmäinen osa ei ole perusteltu.
74 Lisäksi riidanalaisen päätöksen tarkastelusta ilmenee, ettei myöskään kanneperusteen toista osaa ole syytä hyväksyä. Kuten edellä 71 kohdassa on mainittu, kysymystä HSH Nordbankin arvosta ja siis sen pääoman muodostavien osakkeiden yksikköhinnasta käsitellään kyseisen päätöksen 249–253 perustelukappaleessa. Siinä korostetaan, että Saksan liittotasavallan ja HSH Nordbankin julkisten omistajien analyysi, joka perustui hyvämaineisen tilintarkastusyhteisön tekemään arvonmääritysraporttiin (jäljempänä arvonmääritysraportti), sisälsi useita puutteita (riidanalaisen päätöksen 250 perustelukappale), kyseinen arvonmääritys perustui nimittäin liiketoimintasuunnitelmaan, jossa ei otettu huomioon tarvetta pystyä ”täyttämään säädet[yt] vakavaraisuusvaatimuks[et]” (riidanalaisen päätöksen 251 perustelukappale) ja siis toteuttaa mittava HSH Nordbankin rakenneuudistus.
75 Komissio korostaa erityisesti, että kyseiseen liiketoimintasuunnitelmaan sisältyvää oletusta markkinoiden normalisoitumisesta vuonna 2011 ei voitu ”pitää varovaisena” (sama perustelukappale). Se korostaa myös (riidanalaisen päätöksen 252 perustelukappale), että Saksan liittotasavalta ja HSH Nordbankin julkiset omistajat eivät ole ottaneet huomioon arvonmääritysraportin laatijoiden itsensä tekemiä varauksia erityisesti sen johdosta, että HSH Nordbankin luokituksen alentumista A:sta BBB+:aan negatiivisten näkymien vuoksi ”ei ollut otettu huomioon rahoitussuunnitelmassa, johon arvonmääritys perustui, eikä sitä sen vuoksi otettu huomion [kyseisen yhtiön] arvon laskennassa”. Lisäksi A-luokituksen palauttaminen vuonna 2013 perustui komission mukaan virheelliseen oletukseen. Komissio lisää samassa perustelukappaleessa, että kyseisessä raportissa esitettiin täsmällisesti tarve sisällyttää rakenneuudistukset, joita varmasti määrättäisiin valtiontukien tutkintamenettelyn yhteydessä. Lopuksi se päättelee, että yritysarvo on laskettu virheellisesti arvonmääritysraportissa, kun riskisuojan toteuttamista on pidetty varmana (riidanalaisen päätöksen 253 perustelukappale), vaikka muodollisen tutkintamenettelyn tarkoituksena on nimenomaan määrittää, ovatko kyseessä olevat toimenpiteet valtiontukia, ja jos näin on, ovatko ne sisämarkkinoille soveltuvia ja millä ehdoilla.
76 Edellä esitetystä seuraa, että toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana ja että kyseinen kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
77 Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi siirtyä tutkimaan kanneperustetta, joka koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista, nimittäin muodollisen tutkintamenettelyn sääntöjenvastaisesta päättämisestä johtuvan menettelyvirheen olemassaoloa.
– Asetuksen (EY) N:o 659/1999 7 artiklan 1 kohdan rikkominen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen muodollisen tutkintamenettelyn sääntöjenvastaisen päättämisen vuoksi
78 Kantajat väittävät, että [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, p. 1) 7 artiklan 1 kohtaa on rikottu ja oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu muodollisen tutkintamenettelyn sääntöjenvastaisen päättämisen vuoksi, koska komissio ei ole tehnyt mitään kyseisen 7 artiklan 1 kohdassa luetelluista päätöksistä kyseessä olevan menettelyn päättämiseksi mahdollisten lainvastaisten tukien osalta, joita vähemmistöosakkaiden väitetään saaneen. Ne korostavat, että vaikka komissio voi vapaasti jättää muodollisen tutkintamenettelyn lopputuloksen avoimeksi, asianomaisen toimielimen on kuitenkin ilmoitettava oikeusvarmuuden periaatteen nojalla, minkä toimenpiteiden osalta se päättää kyseisen menettelyn, mitä ei ole tapahtunut kyseessä olevien välillisten tukien osalta.
79 On tärkeää muistuttaa aluksi, että asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 1 kohdassa viitataan kyseisen asetuksen 7 artiklan 2–5 kohtaan, jossa säädetään neljän tyyppisistä päätöksistä: päätös, jolla todetaan, että kyseessä oleva toimenpide ei ole tukea (2 kohta), päätös, jolla todetaan, tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion tekemien muutosten jälkeen, että tuki soveltuu sisämarkkinoille (3 kohdassa määritelty ”myönteinen päätös”), päätös, jonka mukaan komissio asettaa myönteiselle päätökselle ehtoja, joiden täytyttyä se voi katsoa tuen soveltuvan sisämarkkinoille, sekä velvoitteita, joiden avulla se voi valvoa päätöksen noudattamista (4 kohdassa säädetty ”ehdollinen päätös”), ja lopuksi päätös, jolla komissio katsoo, että tuki ei sovellu sisämarkkinoille (5 kohdassa mainittu ”kielteinen päätös”). Kantajat väittävät perustellusti, että muodollisen tutkintamenettelyn on päätyttävä jollakin näistä neljän tyyppisestä päätöksestä.
80 Ne ilmoittavat kuitenkin virheellisesti, että näin ei ollut tapahtunut vähemmistöosakkaille mahdollisesti myönnettyjen välillisten tukien osalta ja erityisesti että riidanalaisen päätöksen päätösosassa vaietaan tästä kysymyksestä. On nimittäin selvää, että viimeksi mainittu on asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ehdollinen päätös, koska HSH Nordbankille myönnetty valtiontuki katsotaan sisämarkkinoille soveltuvaksi ainoastaan sillä ehdolla, että osakkaiden väliseen vastuunjakoon tehdään korjauksia vähemmistöosakkaiden osallistumisen vahvistamiseksi. Komission ei siis tarvinnut tehdä päätöstä vähemmistöosakkaille myönnetyn välillisen valtiontuen olemassaolosta, sillä kertasuoritus on toteutettu nimenomaan tällaisen tuen muodostumisen välttämiseksi.
81 Komissio ei siis ole rikkonut asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 1 kohtaa eikä myöskään loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, kun se ei ole lausunut riidanalaisen päätöksen päätösosassa vähemmistöosakkaille, joihin kantajat kuuluvat, myönnetyn välillisen tuen olemassaolosta, koska edellä 11–13 kohdassa yksityiskohtaisesti esitetyt ehdot on asetettu juuri tällaisen mahdollisuuden estämiseksi. Tämä perustelu ei ole mitenkään ristiriidassa edellä 7 kohdassa mainitun muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen 73 perustelukappaleessa ja 5 kohdassa selitetyn kanssa siltä osin kuin tällä pyrittiin ainoastaan antamaan komissiolle mahdollisuus tutkia, oliko kyseisen välillisen tuen muodostuminen mahdollista, mikä tämän toimielimen mukaan olisi ollut asianlaita ilman riidanalaisessa päätöksessä vahvistettuja ehtoja.
82 Tästä seuraa, että käsiteltävä kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
– Kanneperusteet, jotka koskevat vähemmistöosakkaiden hyväksi myönnetyn itsenäisen tuen puuttumista, virheellistä tosiseikkojen arviointia viimeksi mainituille myönnetyn mahdollisen edun tarkastelussa ja kantajien suorittamien ennakkosuoritusten jättämistä huomioon ottamatta vastuunjaon yhteydessä
83 Ensimmäistä, kolmatta ja neljättä kanneperustetta on tarkasteltava yhdessä, koska kaikki kolme liittyvät kysymykseen siitä, onko komissio osoittanut välillisen tuen antamisen vähemmistöosakkaiden, muun muassa kantajien, hyväksi. Nämä kanneperusteet vastaavat sisällöllisesti perustelujen puuttumista koskevaa kanneperustetta, jonka tarkastelun avulla on voitu osoittaa, että komissio oli esittänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla perusteet, jotka liittyivät kaikkiin näihin kysymyksiin. Nyt on kyse nimenomaan komission kannan paikkansapitävyydestä tältä osin.
84 Mitä ensiksi tulee väitteeseen, jonka mukaan väitetty välillinen tuki ei ole itsenäistä tukea, kantajat vetoavat oikeuskäytäntöön, joka pohjautuu 13.6.2002 annettuun tuomioon Alankomaat v. komissio (C‑382/99, Kok., EU:C:2002:363, 62 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja 20.11.2003 annettuun tuomioon GEMO (C‑126/01, Kok., EU:C:2003:622, 28 kohta ja sitä seuraavat kohdat), väittääkseen, että välillistä tukea voi olla ainoastaan silloin, kun alkuperäinen tuensaaja (HSH Nordbank käsiteltävässä asiassa) siirtää taloudellisen edun muille tuensaajille (vähemmistöosakkaat tässä tapauksessa). Ne katsovat kuitenkin, ettei tätä oikeuskäytäntöä voida soveltaa in casu, koska taloudellinen etu, jonka ne, kuten muutkin vähemmistöosakkaat, olivat saaneet, on ainoastaan ”pelkkä taloudellinen refleksi HSH Nordbankille myönnetystä tuesta”.
85 Tämä väite törmää kahteen vastaväitteeseen, jotka yhdessä johtavat sen hylkäämiseen. Ensinnäkin, kuten perustelujen puuttumista koskevan kanneperusteen tarkastelun yhteydessä on esitetty, komissio ei ole pyrkinyt osoittamaan välillisen tuen olemassaoloa sinänsä vaan se on todennut, että tällaista mahdollista tukea muodostuisi, jos HSH Nordbankille myönnettyyn tukeen ei tehtäisi korjaavia toimenpiteitä. Suurin osa kantajien perusteluista on siis virheellisiä. Toiseksi, jos oletetaan, että komissio on pyrkinyt osoittamaan vähemmistöosakkaiden hyväksi koituvan tuen olemassaolon sinänsä, olisi huomattava, että kantajien mainitsema oikeuskäytäntö ei sulje pois oletusta alkuperäiselle tuensaajalle myönnetyn edun osittaisesta siirtämisestä.
86 Ensimmäinen väite on siten hylättävä.
87 Mitä toiseksi tulee väitettyyn arviointivirheeseen vähemmistöosakkaille myönnetyn edun osalta, kantajat korostavat, että arvonmääritysraportti perustui, päinvastoin kuin komissio väittää, tunnustettuihin menetelmiin. Ne kiistävät erityisesti, että käsiteltävässä asiassa olisi ollut tarpeen turvautua ”varovaiseen” arviointiin, ja katsovat, että tätä komission periaatteellista kantaa rasittaa ilmeinen arviointivirhe. Ne korostavat, että unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on myös monitahoisia taloudellisia arviointeja koskevissa tapauksissa tutkia todisteet, joihin vedotaan, niiden luotettavuus ja johdonmukaisuus, sekä kysymys siitä, ovatko ne omiaan tukemaan komission niistä tekemiä päätelmiä. Kantajat katsovat, että arvonmääritysraportissa esitetään objektiivinen ja siis neutraali yritysarvo; ne väittävät, että tulevia epävarmoja arviointeja ei voida ottaa huomioon tavalla, joka vahingoittaa yksipuolisesti yhden osapuolen etuja, mikä olisi ollut asianlaita siinä tapauksessa, että ennuste olisi ollut varovaisempi.
88 Lisäksi ne katsovat seuraavaa:
– oletus siitä, että taloudelliset olosuhteet normalisoituvat yleisesti vuodesta 2011 alkaen, oli realistinen arviointihetkellä
– muiden rakenneuudistustoimenpiteiden kuin niiden, joiden kohteena HSH Nordbank oli jo ollut, huomioon ottaminen ei ollut objektiivisesti perusteltua eikä sillä olisi ollut vaikutusta tulokseen, koska osakkuudet ja salkut, joita käytettiin yritysarvon määrittämisessä, oli arvioitu niiden markkina-arvon perusteella ja koska komission edellyttämä yritysarvon alentaminen olisi vastannut todellisuutta vain siinä tapauksessa, että myynti olisi tapahtunut alle markkina-arvon
– oli myös objektiivisesti perusteltua jättää ottamatta huomioon yhden luottoluokituslaitoksen suorittama HSH Nordbankin luokituksen alentaminen, koska tällä alentamisella ei ollut vaikutusta yritysarvon määrittämiseen
– riskisuojan huomioon ottaminen oli objektiivisesti perusteltua
– kantaosakkeiden liikkeeseenlaskuhinnan alentaminen pääomapohjan vahvistamisen yhteydessä ei ollut objektiivisesti perusteltua.
89 Tässä on tärkeää palauttaa mieliin, mihin yhteyteen kantajien väitteet kuuluvat. Kuten vastinekirjelmän 32 kohdasta ilmenee, pääomapohjan vahvistamisen yhteydessä uusien osakkeiden liikkeeseenlaskuhinnaksi vahvistettiin 19 euroa osakkeelta arvonmääritysraportin perusteella, jonka mukaan yritysarvon vaihteluväli oli 2,01 miljardista eurosta 2,94 miljardiin euroon, toisin sanoen osakehinta oli 19,1–27,8 euroa. Vahvistettu hinta on siis hyvin vähän alempi kuin arvonmääritysraportissa mainitun vaihteluvälin alaraja. Komissio piti kuitenkin jopa määrää 19 euroa osakkeelta ”selvästi liian korkeana” (riidanalaisen päätöksen 253 perustelukappale ja vastinekirjelmän 32 kohta).
90 Kantajat katsovat edellä 87 ja 88 kohdassa esitetyistä syistä, että HSH Nordbankin yritysarvon määritys ja näin ollen sen pääoman muodostavien osakkeiden yksikköhinta ovat lainmukaisia.
91 On tarpeen lausua kaikista viidestä argumentista, jotka on esitetty edellä 88 kohdassa, ja on täsmennettävä, että tosiseikoista sinänsä ei ole erimielisyyttä.
92 Mitä ensiksi tulee sen oletuksen virheellisyyteen, että markkinat normalisoituvat vuodesta 2011 alkaen, on todettava aivan aluksi, että komissio muistuttaa perustellusti vastinekirjelmän 38 kohdassa, että tilintarkastusyhteisöjen raporttiensa tekemisen yhteydessä soveltamat normit eivät voi mitenkään sitoa sitä. Edelleen, päinvastoin kuin kantajat väittävät, kyseisillä normeilla pyritään ehkäisemään ja rajoittamaan riskejä ja siis osoittamaan varovaisuutta, mistä komissio on perustellusti muistuttanut riidanalaisessa päätöksessä. Lopuksi tämä oletus voitiin todella luokitella varomattomaksi osakkeiden hintaa vahvistettaessa, sillä arvonmääritysraportista ilmenee yhtäältä, että odotetut kasvuluvut vuonna 2009 ja vuonna 2010 vastasivat romahdusta (2009), jota seurasi lievää elpymistä (2010), minkä perusteella ei voitu päätellä taloudellisen kasvun palautumista normaaliksi vuonna 2011, ja tämä sama raportti ei toisaalta sisällä väitettä tai perustelua, jolla voitaisiin tukea tätä oletusta itseään, koska raportissa rajoitutaan ilmoittamaan, että liiketoimintasuunnitelmassa ennakoitiin tällaista palautumista. Kantajien ensimmäinen argumentti on siis hylättävä.
93 Toiseksi siitä, ettei uusien osakkeiden liikkeeseenlaskuhinnan laskennassa ole otettu huomioon rakenneuudistustoimenpiteitä ja korvaavia toimenpiteitä, on todettava, että oli Saksan viranomaisten tehtävänä toteuttaessaan tukitoimenpiteen, jonka pääomapohjan vahvistaminen muodosti, ottaa etukäteen huomioon komission arviointi valtiontukia koskevan lainsäädännön nojalla. Vaikka pitääkin paikkansa, että arvonmääritysraportissa ehdotettiin tiettyjä rakenneuudistustoimenpiteitä, tämän tarkoituksena oli mahdollistaa HSH Nordbankille pelkästään Saksan lainsäädännön noudattaminen erityisesti erityisrahaston odotettuun toimenpiteeseen nähden. Komissio on sitä paitsi perustellusti korostanut riidanalaisen päätöksen 252 perustelukappaleessa, että itse arvonmääritysraportissa viitattiin tarpeeseen varautua ylimääräisiin rakenneuudistustoimenpiteisiin ja korvaaviin toimenpiteisiin tekemättä siitä kuitenkaan johtopäätöksiä HSH Nordbankin osakkeiden yksikköhinnan määrittämisessä.
94 Näin ollen HSH Nordbankin vähemmistöosakkaat, joihin kantajat kuuluvat, eivät voi vedota kyseisen raportin ilmaisuihin, varsinkaan väittääkseen, että ne eivät voineet ennakoida sellaisten oikeussääntöjen soveltamista, jotka ne tunsivat hyvin ja jotka huolellisten ja harkitsevien taloudellisten toimijoiden, joita niiden oli oltava niiden etuihin vaikuttavien toimenpiteiden osalta, oli otettava huomioon (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2011, Alcoa Trasformazioni v. komissio, C‑194/09 P, Kok., EU:C:2011:497, 71 kohta ja tuomio 16.10.2014, Eurallumina v. komissio, T‑308/11, EU:T:2014:894, 59 kohta).
95 Kantajat väittävät myös virheellisesti, että rakenneuudistustoimenpiteiden ja korvaavien toimenpiteiden huomioon ottaminen ei voinut vaikuttaa HSH Nordbankin yritysarvon määrittämiseen, jos myyntiä ei tapahtunut alle markkinahinnan. Nimittäin, kuten komissio perustellusti toteaa, kannekirjelmän liitteessä A 3 oleva tutkimus, johon kantajat nojautuvat, perustuu siihen edellytykseen, että myyjä säilyttää mahdollisuuden olla myymättä, ja tämä mahdollisuus on määritelmän mukaan suljettu pois Saksan liittotasavallan esittämässä muutetussa rakenneuudistussuunnitelmassa, koska siihen sisältyi velvollisuus myydä tietyt salkut ja liiketoiminta-alat asetetussa määräajassa. Ei voida myöskään väittää, ettei HSH Nordbankin luopumisella uudesta liiketoiminnasta ollut vaikutusta yritysarvoon, koska tämän luopumisen automaattisena seurauksena oli varojen jatkuva väheneminen niiden eräpäivien mukaan, jotka liittyivät niiden salkkujen muodostamiin omaisuuseriin, joita nämä toiminnat koskivat. Kantajien väite, jonka mukaan tällaisella luopumisella ei ollut vaikutusta, olisi ollut merkityksellinen ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseisten omaisuuserien tuotto olisi ollut riittävä kattamaan niiden omat rahoituskulut tai näiden toimintojen korvaamiseen muilla vielä uudemmilla ja riittävän tuottavilla. Kantajat eivät ole kuitenkaan millään tavalla osoittaneet, että tällaiset edellytykset täyttyivät. Näin ollen myös kantajien toinen argumentti on hylättävä.
96 Mitä kolmanneksi tulee sen huomiotta jättämiseen, että yksi luottoluokituslaitos on alentanut HSH Nordbankin luokitusta, kantajien väite, jonka mukaan tällaisella alentamisella ei voinut olla vaikutusta HSH Nordbankin yritysarvon määrittämiseen, on hylättävä virheellisenä. On tärkeää päinvastoin muistuttaa, että näiden luokitusten tarkoituksena – ja useimmiten niiden seurauksena – on nimenomaan kuvastaa yrityksen arvoa ja tämän arvon jatkuvaa kehitystä mahdollisimman tarkasti.
97 Luokituksen alentamisen jättäminen ottamatta huomioon voi tosin olla objektiivisesti perusteltua, jos asianomaisella yrityksellä on käytettävissään tietoja, jotka heikentävät kyseisen alentamisen perusteita, esimerkiksi toisten luottoluokittajien vastakkaiseen suuntaan meneviä luokituksia. Tällainen on tilanne käsiteltävässä asiassa, kun kantajat vetoavat kahden muun laitoksen säilyttämään A-luokitukseen. Riidanalaisen päätöksen 31 perustelukappaleessa esitetyistä seikoista ilmenee, että ensiksi mainittu luottoluokituslaitos alensi HSH Nordbankin luokitusta toukokuussa 2009, ja kaksi muuta laitosta toimivat samoin vasta vuotta myöhemmin toukokuussa ja heinäkuussa 2010. Kaikki nämä luokitukset olivat kuitenkin komission käytettävissä, sillä pääomapohjan vahvistaminen ja riskisuoja myönnettiin toukokuussa ja kesäkuussa 2009 ja muodollinen tutkintamenettely aloitettiin 22.10.2009. Komissio perustelee analyysiään sillä tosiseikalla, että pelkkä luokituksen aleneminen riittää yleensä nostamaan asianomaisen yrityksen luottokustannuksia. Se on täsmentänyt istunnossa, että subprime-luottoja koskevan kriisin aikana muutamat jäljellä olevat sijoittajat olivat erityisen herkkiä luokituksen alenemiselle, vaikka yksi ainoa luokittaja soitti hälytyskelloa. Sen mukaan ensimmäisellä alentamisella oli siis tästä näkökulmasta erityinen merkitys.
98 Vähättelemättä viimeksi mainitun argumentin merkitystä, se on kuitenkin hylättävä. Suhteellinen luottamus, joka markkinoilla oli käsiteltävässä asiassa ainakin vuoden 2010 toukokuuhun saakka yrityksen kestävyyteen, johtui nimittäin siitä, että useat luottoluokituslaitokset (käsiteltävässä asiassa kaksi kolmesta ”suuresta” luottoluokituslaitoksesta) säilyttivät kyseisen yrityksen luokituksen. Näin ollen komissio on vedonnut virheellisesti A-luokituksen alenemiseen BBB+-luokitukseksi tukeakseen siihen päätelmään johtavaa päättelyään, jonka mukaan HSH Nordbankin yritysarvo oli arvioitu liian suureksi.
99 Ennen sen määrittämistä, oliko tällä virheellisellä analyysillä vaikutusta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen, on tarkasteltava kantajien muita argumentteja.
100 Mitä neljänneksi tulee siihen seikkaan, että riskisuojaa on pidetty varmana ja toteutettuna, vaikka komission oli määrä ratkaista, oliko se valtiontukea, ja tarvittaessa, oliko tämä tuki sisämarkkinoille soveltuvaa, kantajilla ei ole perusteita väittää, että tämä toimenpide voitiin ottaa etukäteen huomioon yrityksen taloudellisen arvon määrittämisessä, vaikka ”riskisuojaa koskevat yksityiskohdat, kuten kulut, määrä ja kesto, olivat jo [HSH Nordbankin] tiedossa”. Nimittäin se seikka, että kyseisten toimenpiteiden sisältö oli tiedossa ja että kyseinen yhtiö oli ilmoittanut sen neuvottelukumppaneilleen vakuuttaakseen ne yhtiön taloudellisesta elinkelpoisuudesta, ei mahdollista mitenkään päätelmää, että komissio aikoi pitää kyseisiä toimenpiteitä sisämarkkinoille soveltuvana valtiontukena – kuten on sitä paitsi asianlaita – sillä varauksella, että tiettyjä ehtoja noudatetaan. Toisin sanoen, vaikka kyseessä olevat toimenpiteet voitiin ottaa huomioon takuuna HSH Nordbankin taloudellisesta selviytymisestä, tämä ei muodostanut kuitenkaan asianmukaista oikeudellista perustaa niiden sisällyttämiseksi yrityksen taloudellisen arvon määrittämisen parametreihin ennen kyseisten toimenpiteiden laillisuuden tunnustamista unionin oikeuteen nähden. Jos päinvastainen periaate hyväksyttäisiin, valtiontukiasioissa sovellettava menettely jäisi vaille sisältöä ja menettäisi tarkoituksensa.
101 On myös katsottava, ettei väitteellä, jonka mukaan komissio ei voinut samalla kertaa jättää huomiotta riskisuojaa ja vaatia, että odotetut rakenneuudistustoimenpiteet ja korvaavat toimenpiteet otetaan huomioon, ei ole merkitystä. Tässä on tärkeää korostaa, että markkinat ja pankit olisivat joka tapauksessa vaatineet näitä toimenpiteitä, kuten salkkujen tai liiketoiminta-alojen myyntiä, kunhan yrityksen selviytyminen oli varmistettu, yrityksen kannattavuuden lisäämiseksi. Tässä yhteydessä, kuten komissio on perustellusti muistuttanut vastauskirjelmässä, arvonmääritysraportin tarkoituksena oli määrittää HSH Nordbankin arvo ilman tukea, jotta voitaisiin vahvistaa tällä perusteella niiden osakkeiden liikkeeseenlaskuhinta, jotka oli nimenomaan tarkoitettu tukitoimenpiteiden rahoittamiseen. Oli siis normaalia, että HSH Nordbank otti huomioon yritysarvon määrittämisessä menettelyihin liittyvät vaatimukset, jotka huolellisen ja harkitsevan taloudellisen toimijan oli ennakoitava. Sama ei koske riidanalaisen päätöksen kohteena olevia tukitoimenpiteitä, jotka eivät vastaa yritysarvon osatekijöitä markkinoilla vaan ovat poikkeuksellisia helpotuksia, joiden tarkoituksena on välttää yrityksen konkurssi ja mahdollistaa sen toipuminen tietyn ajan kuluttua. Oikeuskäytännöstä ilmenee siten, että komission tiedonannon, jonka otsikko on ”Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin” (EUVL 2008, C 270, s. 8), nojalla valtiontakauksen myöntämistä on pidettävä kiireellisenä toimenpiteenä, jonka on sen vuoksi ehdottomasti oltava väliaikainen. Valtiontakaukseen on myös liityttävä toimenpiteitä sen saajan rakenteen uudistamiseksi tai sen saajan asettaminen selvitystilaan (tuomio 5.3.2015, Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português, C‑667/13, Kok., EU:C:2015:151, 70 kohta). Millään perusteella ei voitu sitä paitsi väittää, että komissio pitäisi näitä toimenpiteitä laillisina, toisin sanoen, että se joko katsoisi, että ne eivät ole valtiontukea, tai toteaisi, että ne ovat sisämarkkinoille soveltuvaa valtiontukea. Sen lisäksi tämän tuen soveltuvuus on tunnustettu ainoastaan ehdollisesti ja kantajat sitä paitsi riitauttavat juuri nämä ehdot. Siten on todettava toistamiseen, että vaikka oli loogista ja hyödyllistä, että HSH Nordbank kertoi liikekumppaneilleen ja pankeille taloudellisesta tilanteestaan riskisuojan myöntämisen jälkeen, riskisuojaa ei voitu ottaa huomioon määritettäessä pääomapohjan vahvistamisen yhteydessä liikkeeseenlaskettujen uusien osakkeiden arvoa yliarvioimatta automaattisesti kyseistä arvoa.
102 Näin ollen kantajien neljättä argumenttia ei voida hyväksyä.
103 Mitä viidenneksi ja viimeiseksi tulee uusien osakkeiden liikkeeseenlaskuhinnan alentamisen perusteettomuuteen, kantajat jopa väittävät, että tämä hinta oli todellisuudessa liian alhainen, koska se perustui arvonmääritysraportista johtuvaan 23,50 euron keskihintaan osakkeelta. Koska viimeksi mainittua argumenttia on arvioitava käytännössä neljän aikaisemmin esitetyn argumentin johtopäätöksenä, on katsottava, että kaikkien komission huomioon ottamien perusteiden perusteella – mistä poikkeuksen muodostaa peruste, joka liittyy siihen, että yksi ainoa kolmesta tärkeimmästä luottoluokituslaitoksesta alensi luokitusta – tämä toimielin on ottanut huomioon kaikki merkitykselliset tiedot eikä ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan, että 19 euron arvo osakkeelta oli liian suuri ja että se oli korvattava uudella vastuunjaolla osakkaiden kesken.
104 Näin ollen myös kantajien toinen väite on hylättävä.
105 Kolmanneksi kanneperuste, jonka mukaan vastuunjaon yhteydessä ei ole otettu huomioon kantajien ennakkosuorituksia, on hylättävä tehottomana. Esillä olevassa oikeusriidassa on nimittäin kysymys ainoastaan riidanalaisesta päätöksestä (mikä sulkee pois HSH Nordbankin osakkaiden kaiken toiminnan ennen kuin tämä päätti turvautua Saksan viranomaisten apuun pelastustoimenpiteiden yhteydessä), eikä sitä paitsi siltä osin kuin päätöksessä todetaan, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat valtiontukia, vaan siltä osin kuin siinä asetetaan HSH Nordbankin vähemmistöosakkaille tiettyjä ehtoja, jotka koskevat uutta vastuunjakoa osakkaiden kesken, jotta kyseessä olevat tuet olisivat sisämarkkinoille soveltuvia. Sillä tosiseikalla, että kantajat, kuten sitä paitsi kaikki muutkin osakkaat, ovat osallistuneet aikaisemmin pääomapohjan vahvistamiseen, ei siis voi olla vaikutusta kyseisten ehtojen laillisuuden arviointiin. Sen lisäksi on todettava komission tapaan, että kun pääoman korottamisesta päätettiin vuonna 2008, HSH Nordbankin osakkaat luottivat siihen, että niiden sijoitus olisi kannattava. Ne katsoivat nimittäin, että HSH Nordbank oli selviytynyt hyvin finanssikriisistä ja olivat siten ilmoittaneet komissiolle toimineensa markkinataloussijoittajan periaatteen mukaisesti, minkä komissio oli hyväksynyt (ks. riidanalaisen päätöksen 25 perustelukappale). Näin ollen, vaikka oletettaisiin tämän kanneperusteen olevan tehokas, se olisi hylättävä perusteettomana.
– Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen uuden vastuunjaon osalta
106 Kantajat väittävät kannekirjelmänsä ensimmäisen osan seitsemännessä kanneperusteessa, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska komissio on yhtäältä jättänyt tutkimatta, oliko tätä periaatetta noudatettu uudessa vastuunjaossa, joka johtui riidanalaisesta päätöksestä, ja toisaalta, koska se on todella loukannut kyseistä periaatetta määräämällä niille kertasuorituksen.
107 Aluksi on huomautettava, että kanneperusteen ensimmäinen osa ei perustu tosiseikkoihin.
108 Siten komissio korostaa ennen kuin se perustelee turvautumista vähemmistöosakkaille asetettuihin ehtoihin, että ”muutettuun rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyy lisätoimenpiteitä, jotka selvästi parantavat vähemmistöosakkaiden osallistumista vastuunjakoon” (riidanalaisen päätöksen 258 perustelukappale), että ”komission määräämät riskisuojasta maksettavaa korvausta koskevat lisätoimenpiteet – – lisäävät osallistumista vastuunjakoon” (riidanalaisen päätöksen 259 perustelukappale) ja että ”vähemmistöosakkaiden osallistuminen vastuunjakoon lisääntyy edelleen rajoittamalla pääomainstrumenteista maksettavaa korvausta” (riidanalaisen päätöksen 260 perustelukappale). Se muistuttaa lisäksi, että siihen tavoitteeseen nähden, joka on ”vähemmistöosakkaiden osallistuminen vastuunjakoon” (riidanalaisen päätöksen 261 perustelukappale), kyseessä olevat tukitoimenpiteet olisi kuitenkin todettava sisämarkkinoille soveltumattomiksi, ellei voitaisi asettaa muita ehtoja, jotka lisäävät vähemmistöosakkaiden osallistumista vastuunjakoon. Se korostaa nimenomaan riidanalaisen päätöksen 262 perustelukappaleessa, että ”oikeasuhteisuudesta huolehtimiseksi osingonjakokieltoa on – – rajoitettava”. Riidanalaisen päätöksen 263 perustelukappaleessa komission pyrkimyksenä on omien sanojensa mukaan saavuttaa ”riittävä oma rahoitusosuus ja vähemmistöosakkaiden asianmukainen osallistuminen vastuunjakoon”, mikä merkitsee implisiittisesti mutta väistämättä sitä, että komissio on ottanut suhteellisuusperiaatteen huomioon riidanalaista päätöstä tehdessään. On siis virheellistä väittää, että komissio on jättänyt tutkimatta, oliko kyseistä periaatetta noudatettu.
109 Myös kanneperusteen toinen osa on hylättävä seuraavista syistä.
110 Komissio on huomauttanut sekä kirjelmissään että istunnossa, että kantajilla ei ollut perusteita riitauttaa toimenpiteitä, joilla pohjimmiltaan asetettiin ne edullisempaan tilanteeseen verrattuna siihen, joka olisi seurannut tuen myöntämättä jättämisestä. Koska kantajien oikeussuojan tarve on kuitenkin osoitettu edellä 56–60 kohdassa määritellyin edellytyksin, unionin tuomioistuinten on tutkittava, ovatko komission asettamat ehdot laillisia, ja erityisesti, onko näissä noudatettu suhteellisuusperiaatetta, yhtäältä kantajien esittämien kanneperusteiden, jotka tutkitaan ja jotka eivät ole tehottomia, sekä toisaalta oikeusjärjestyksen perusteita koskevien kanneperusteiden perusteella.
111 Aineellisesta tarkastelusta ilmenee, että komissio on noudattanut tätä periaatetta käsiteltävässä asiassa, päinvastoin kuin kantajat epämääräisesti väittävät. Komissio ei ole jättänyt arvioimatta, miltä osin vähemmistöosakkaat eivät olleet osallistuneet riittävästi vastuunjakoon, eikä määrittämättä osakkaiden vastuiden määrää, joka johtui kertasuorituksesta osakkeina.
112 Tältä osin, kuten vastauskirjelmässä on asianmukaisesti ilmaistu, on syytä korostaa, että vähemmistöosakkaiden riittämättömän vastuunjakoon osallistumisen kvantifiointi ilmenee selvästi luettaessa yhdessä riidanalaisen päätöksen 40 ja 253 perustelukappale, toisin sanoen, että on kysymys erosta käsiteltävässä asiassa tosiasiallisesti käytetyn yksikköhinnan 19 euroa osakkeelta ja komission korjaaman hinnan välillä (9,1 euroa, toisin sanoen 13,6 euroa vähentämällä riskisuojan arvo, miinus 4,5 euroa riidanalaisen päätöksen 40 perustelukappaleeseen sisältyvien seikkojen perusteella, jotka koskevat uusien osakkeiden liikkeeseenlaskuhinnan alentamista vuosina 2009–2012 maksamatta jäävien 10 prosentin osinkojen määrällä). Mitä tulee osakkeina toteutetun kertasuorituksen arvoon, riidanalaisen päätöksen 196 perustelukappaleessa esitetään kantajille tarpeelliset täsmennykset.
113 Näin ollen on selvää, että komissio on noudattanut suhteellisuusperiaatetta.
Kannekirjelmän ensimmäisen osan ”erityiset” kanneperusteet
114 Tämän jälkeen on tutkittava kanneperusteet, joita voidaan luonnehtia ”erityisiksi”, mutta tässä edelleen ainoastaan sikäli kuin ne voivat liittyä kertasuoritukseen.
115 Tältä osin kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissio olisi rikkonut asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 4 kohtaa ja tiedonantoaan arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittelystä [Euroopan] yhteisön pankkisektorilla (EUVL 2009, C 72, s. 1) varustamalla riidanalaisen päätöksen ehdoilla ja velvoitteilla, jotka eivät liittyneet HSH Nordbankin rakenneuudistukseen vaan joilla hyväksyttiin peitellysti välillinen ehtojenvarainen tuki, on todellisuudessa kohdistettu yksinomaan kertasuoritusta vastaan. Tältä osin on tärkeää palauttaa mieliin tiettyjä seikkoja.
116 Kertasuoritusta käsitellään riidanalaisen päätöksen 245–259 perustelukappaleessa otsikon ”Vähemmistöosakkaiden osallistuminen vastuunjakoon” alla. Komissio esittää siinä uudestaan seikat, jotka sisältyivät muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevaan päätökseen (riidanalaisen päätöksen 245 perustelukappale), ennen kuin se osoittaa vääriksi Saksan liittotasavallan ja muiden asianomaisten osapuolten, myös vähemmistöosakkaiden, argumentit (toisin sanoen Schleswig-Holsteinin säästökassayhdistys ja yhtiöt, joiden neuvonantajana toimi JC Flowers & Co., mukaan lukien kantajat).
117 Komission mukaan vähemmistöosakkaiden, jotka eivät olleet osallistuneet pääomapohjan vahvistamiseen, omistamat osakkeet eivät olleet laimentuneet riittävästi, toisin sanoen niiden yksikköhinta oli liian korkea, koska HSH Nordbankin pelastamisen yhteydessä puuttui riittävä vastuunjako, joka olisi mahdollistanut tukitoimien pitämisen sisämarkkinoille soveltuvina. Se on myös katsonut, että riidanalaiseen päätökseen sisältyvien ehtojen puuttumisesta seurauksena olevaa epäsuoraa etua vähemmistöosakkaille voitiin pitää valtiontukena siltä osin kuin julkiset osakkaat (nimittäin Hampurin ja Schleswig-Holsteinin osavaltiot) olisivat saaneet – jos osakkeiden hinta olisi asetettu asianmukaisesti – HSH Nordbankin pääomasta lisäosakkuuden, josta ne olivat luopuneet (riidanalaisen päätöksen 247 ja 248 perustelukappale).
118 Komissio hylkää myös Saksan liittotasavallan ja vähemmistöosakkaiden argumentit, jotka koskevat osakkeiden hinnan ja määrän alkuperäisen arvioinnin merkitystä. Näiden osapuolten mukaan kyseessä olevat parametrit, jotka on vahvistettu arvonmääritysraportin perusteella, olivat asiaankuuluvia, kun taas komissio katsoo, että tiettyjen näkökohtien jättäminen ottamatta huomioon kyseisessä raportissa on johtanut osakehinnan arviointiin liian korkeaksi pääomapohjan vahvistamisen yhteydessä (riidanalaisen päätöksen 249 ja 250 perustelukappale). Komissio ilmaisee olevansa eri mieltä erityisesti kahdesta oletuksesta, jotka on tehty arvonmääritysraportissa osakkeiden yksikköhinnan vahvistamiseksi (riidanalaisen päätöksen 251 ja 252 perustelukappale), nimittäin oletus markkinoiden normalisoitumisesta vuonna 2011 ja A-luokituksen saaminen jälleen luottoluokituslaitoksilta (vuonna 2009 HSH Nordbankin luokitus oli laskettu BBB+:aan negatiivisten näkymien vuoksi), joita se pitää aiheettoman optimistisina.
119 Komissio päättelee tästä, että korjaus kertasuorituksen kautta oli tarpeen, jotta saavutettaisiin haluttu vähemmistöosakkaiden osakkuuden laimentumisaste HSH Nordbankin pääomassa (riidanalaisen päätöksen 259 perustelukappale).
120 Kantajat väittävät kuudennen kanneperusteensa yhteydessä, että kertasuoritus siltä osin kuin se vaikuttaa vähemmistöosakkaisiin, joihin ne kuuluvat, ei voi muodostaa HSH Nordbankin osallistumista sen tuen osan takaisinmaksuun, jota pidettiin nykyisessä muodossaan sisämarkkinoille soveltumattomana riidanalaisen päätöksen 209 perustelukappaleessa. Ne katsovat, että toteutetut toimenpiteet eivät saaneet aikaan mitään maksuvirtaa takaisin tuenantajalle.
121 Komissio muistuttaa osuvasti, että HSH Finanzfondsilla ”on kaksoisrooli – – HSH Nordbankin osakkaana yhtäältä ja tuenantajana toisaalta”. HSH Nordbank on maksanut HSH Finanzfondsille kertasuorituksen yhteydessä 500 miljoonaa euroa, jotka on samanaikaisesti vähennetty HSH Nordbankin varoista. Tämä summa maksettiin osakkeiden muodossa ja osakepääomaa korotettiin vastaavasti. HSH Finanzfondsin varat kuitenkin kasvoivat 500 miljoonalla eurolla tämän toimenpiteen johdosta, ja koska sama summa vähennettiin HSH Nordbankin varoista (ennen kuin se liitettiin uudelleen sen osakepääomaan), kaikkien osakkaiden osakkuuden arvo osaketta kohti kyseisessä pääomassa väheni.
122 Vaikka onkin totta, että komissio on siten saavuttanut sen, että vähemmistöosakkaiden, mukaan lukien kantajat, sijoittama pääoma kärsi osan tappioista, jotta uusi vastuunjako vähemmistöosakkaiden ja enemmistöosakas HSH Finanzfondsin välillä olisi mahdollinen, kantajilla ei ole perusteita väittää, että tämä uudelleenjako on perusteeton, kuten edellä 113 kohdassa on todettu. Lisäksi – päinvastoin kuin kantajat väittävät – kertasuorituksella on vaikutuksia kaikkiin osakkaisiin eikä ainoastaan yhteen osakkaiden erityisryhmään, vaikka se seikka, että enemmistöosakas, joka sellaisena osallistuu siis myös 500 miljoonan euron määrän uudelleenjakoon jo omistamiensa osakkeiden arvon perusteella, on myös liikkeeseenlaskettujen uusien osakkeiden saaja, voi antaa vaikutelman erilaisesta kohtelusta. Siinä on kuitenkin kysymys vain kertasuoritusta koskevasta vääristyneestä näkemyksestä, sillä HSH Finanzfonds on saanut uudet osakkeet ainoastaan tuenantajana, jolle yritysarvon yliarviointi tekee vääryyttä, eikä osakkaan ominaisuudessaan. Kuten komissio perustellusti korostaa, tämän tasapainon aikaansaamiseksi olisi ollut mahdollista turvautua uuteen julkisoikeudelliseen elimeen, joka ei olisi osakas vaan ainoastaan varojen vastaanottaja, ja silloin olisi osallistuttu samaan vastuunjakoon kaikkien osakkaiden välillä kyseisen elimen edustaman tuenantajan hyväksi.
123 On siis todettava, että kertasuoritus – vaikka sen taloudellisena seurauksena vähemmistöosakkaiden osakkuuden arvo HSH Nordbankin pääomassa vähenee – on kuitenkin oikeudellisesti perusteltu siltä osin kuin se pakottaa nämä oikeasuhtaiseen osallistumiseen verrattuna siihen apuun, jonka julkiset osakkaat ovat antaneet pääomapohjaa vahvistettaessa, niin, että vähemmistöosakkaat eivät saa välillisesti tukea ja että kyseessä olevat toimenpiteet voidaan todeta sisämarkkinoille soveltuviksi.
124 Kannekirjelmän ensimmäisen osan kuudes kanneperuste on näin ollen hylättävä.
125 Kannekirjelmän ensimmäisen osan kahdeksannen kanneperusteen yhteydessä kantajat mainitsevat kolme komission päätöstä.
126 Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission aikaisemmalla päätöskäytännöllä ei voi olla vaikutusta myöhemmän päätöksen pätevyyteen, jota voidaan arvioida ainoastaan perustamissopimuksen objektiivisten sääntöjen valossa (tuomio 20.5.2010, Todaro Nunziatina & C., C‑138/09, Kok., EU:C:2010:291, 21 kohta ja edellä 94 kohdassa mainittu tuomio Eurallumina v. komissio, EU:T:2014:894, 80 kohta).
127 Lisäksi on esitettävä seuraavat seikat.
128 Komission 7.5.2009 tekemään päätökseen kohdistuvan vertailun osalta kantajat väittävät, että Generali-konsernin, joka ei ollut osallistunut pääoman korottamiseen, ei ollut myöskään pakko osallistua vastuunjakoon ”lukuun ottamatta mahdollisten osinkojen maksun lopettamista kahden tilikauden ajaksi”. Tästä on pääteltävä, että tämä ensimmäinen vertailu koskee todellisuudessa siis ainoastaan kertasuorituksen perusteltavuutta. Koska tämä perusteltavuus on osoitettu kuudennen kanneperusteen tarkastelun yhteydessä, tällainen vertailu on tuomittu epäonnistumaan.
129 Toista vertailua ohjaa sama implisiittinen periaate, ja siinä kantajat väittävät, että kyseisessä asiassa, jossa tietyt osakkaat eivät olleet osallistuneet pääoman korotukseen, komission lehdistötiedotteen perusteella ”ei ole mahdollista tietää, ovatko kyseiset osakkaat osallistuneet vastuunjakoon pelkän osinkojen jakokiellon kautta vai oliko niille määrätty lisävastuuta”.
130 Kolmannen vertailun yhteydessä kantajat muistuttavat, että komissio oli sitä mieltä, että asiassa, joka johti valtiontuesta SA.31883 (ex N 516/10) 9.12.2011 tehtyyn komission päätökseen, ”Baijerin säästöpankit kantaisivat suuremman vastuun, kun otetaan huomioon, että ne eivät saisi enää vuosittaista korvausta äänettömistä osakkuuksistaan ja että niiden olisi luovuttava osinkojen maksamisesta osingonjakokiellon vuoksi”, ja katsovat, että nämä vastuut ”eivät ole verrattavissa vastuuseen, joka HSH Nordbankin vähemmistöosakkaiden on kannettava kertasuorituksen ja osinkojen rajoittamisen vuoksi”.
131 Tässä ei edelleen katsota, että osingonjakokielto sekä osingonjaon rajoittaminen ovat lainvastaisia sellaisenaan, koska tätä riitautusta ei kuitenkaan voida ottaa tutkittavaksi käsiteltävässä asiassa, kuten on todettu edellä 65 kohdassa, vaan väitetään, että niiden lisääminen vastuuseen, jota kertasuoritus edustaa, on lainvastaista. Tämän vuoksi toinen ja kolmas vertailu eivät voi menestyä samoista syistä kuin ensimmäinen vertailu. Joka tapauksessa kantajat eivät näytä toteen, että tätä lisäämistä rasittaisi jokin ilmeinen arviointivirhe tai että sillä loukattaisiin suhteellisuusperiaatetta, jota on noudatettu käsiteltävässä asiassa, kuten ilmenee edellä 113 kohdassa olevasta päätelmästä.
132 Tämän seurauksena kannekirjelmän ensimmäisen osan kahdeksas kanneperuste on hylättävä.
133 Kaiken kaikkiaan kantajat eivät ole näyttäneet toteen, että kertasuoritus, jonka tarkoituksena oli ainoastaan, kuten komissio perustellusti korostaa, tehdä valtiontuesta sisämarkkinoille soveltuvaa, muodosti suhteettoman tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisen ehdon.
134 Tämän vuoksi kanne on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.
Oikeudenkäyntikulut
135 Koska komissio on vaatinut, että kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska kantajat ovat hävinneet asian, kantajat on unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaisesti velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) HSH Investment Holdings Coinvest-C Sàrl ja HSH Investment Holdings FSO Sàrl velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä marraskuuta 2015.
Allekirjoitukset