UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
9 päivänä heinäkuuta 2013 (*)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – EIP:n toimihenkilöt – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion uudelleenkäsittely – Kanteen tutkimatta jättäminen ensimmäisessä oikeusasteessa – Eläkkeet – Eläkemaksujen korottaminen – Kanteen nostamisen määräaika – Kohtuullinen aika
Asiassa T‑234/11 P‑RENV‑RX,
jossa on kyse valituksesta, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-34/10, Arango Jaramillo ym. vastaan EIP, 4.2.2011 antaman määräyksen kumoamista,
Oscar Orlando Arango Jaramillo, Euroopan investointipankin toimihenkilö, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg), ja liitteessä mainitut 34 muuta Euroopan investointipankin toimihenkilöä, edustajinaan asianajajat B. Cortese ja C. Cortese,
valittajina,
ja jossa vastapuolena on
Euroopan investointipankki (EIP), asiamiehinään C. Gómez de la Cruz ja T. Gilliams, avustajanaan asianajaja P.‑E. Partsch,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti M. Jaeger sekä tuomarit I. Pelikánová (esittelevä tuomari) ja A. Dittrich,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Käsiteltävänä oleva asia on tullut vireille asiassa C-334/12 RX-II, Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. vastaan EIP, 28.2.2013 annetulla unionin tuomioistuimen (neljäs jaosto) tuomiolla, jossa unionin tuomioistuin totesi, että asiassa T-234/11 P, Arango Jaramillo ym. vastaan EIP, 19.6.2012 annettu unionin yleisen tuomioistuimen (muutoksenhakujaosto) tuomio (jäljempänä uudelleenkäsitelty tuomio), joka koski valitusta asiassa F-34/10, Arango Jaramillo ym. vastaan EIP 4.2.2011 annetusta Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) määräyksestä (jäljempänä valituksenalainen määräys), vahingoitti Euroopan unionin oikeuden johdonmukaisuutta, ja näin ollen kumosi uudelleenkäsitellyn tuomion ja palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.
Tosiseikat
2 Edellä 1 kohdassa mainitun valituksenalaisen määräyksen 2-4 kohdasta käy ilmi, että Oscar Orlando Arango Jaramillo ja liitteessä mainitut 34 muuta valittajaa ovat Euroopan investointipankin (EIP) toimihenkilöitä. EIP:n toimihenkilöiden palkkalaskelmia ei 1.1.2007 lähtien julkaista enää perinteiseen tapaan paperilla vaan sähköisesti. Palkkalaskelmat syötetään vastedes joka kuukausi EIP:n Peoplesoft-nimiseen tietojärjestelmään ja jokainen toimihenkilö voi näin ollen tutustua niihin työtietokoneiltaan.
3 Helmikuun 2010 palkkalaskelmat syötettiin Peoplesoft-tietojärjestelmään lauantaina 13.2.2010. Näistä palkkalaskelmista ilmeni eläkemaksujen korotus verrattuna tammikuun 2010 palkkalaskelmiin; tämä korotus johtui EIP:n päätöksistä, jotka oli tehty EIP:n toimihenkilöiden eläkejärjestelmän uudistuksen yhteydessä.
Ensimmäisessä oikeusasteessa käyty menettely ja valituksenalainen määräys
4 Valittajat nostivat 26.5.2010 virkamiestuomioistuimessa kanteen, jonka viitenumero on F-34/10 ja jossa he vaativat yhtäältä, että heidän vuoden 2010 helmikuun palkkalaskelmansa kumotaan siltä osin kuin niistä kävi ilmi EIP:n päätökset korottaa heidän eläkemaksujaan, ja toisaalta, että EIP velvoitetaan maksamaan yhden euron symbolinen korvaus heille aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.
5 Vikamiestuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan erillisellä asiakirjalla EIP esitti virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 78 artiklan mukaisen oikeudenkäyntiväitteen ja vaati virkamiestuomioistuinta toteamaan, ettei kannetta oteta tutkittavaksi itse pääasiaa käsittelemättä.
6 Oikeudenkäyntiväitteestä esittämissään huomautuksissa valittajat väittivät muun muassa, että kun otetaan huomioon asian erityiset olosuhteet ja erityisesti se, ettei EIP:n toimihenkilöiden nostamia kanteita varten ole kirjallisesti säädetty tai määrätty mitään määräaikoja, kolmen kuukauden ja kymmenen päivän yleisen kanteen nostamisen määräajan suppea soveltaminen loukkasi heidän oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (edellä 1 kohdassa mainitun valituksenalaisen määräyksen 18 kohta).
7 Edellä 1 kohdassa mainitulla valituksenalaisella määräyksellä, joka annettiin virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 78 artiklan nojalla, virkamiestuomioistuin jätti kanteen tutkimatta, koska se oli myöhästynyt, aloittamatta suullista käsittelyä ja siirtämättä oikeudenkäyntiväitettä ratkaistavaksi pääasian yhteyteen.
Muutoksenhaku unionin yleisessä tuomioistuimessa
8 Valittajat esittivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.2011 toimittamallaan kirjelmällä edellä 1 kohdassa mainitusta valituksenalaisesta määräyksestä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 9 artiklan mukaisen valituksen, jonka viitenumero on T-234/11 P.
9 Valittajat vaativat tässä valituksessa, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa tämän määräyksen, hylkää EIP:n asiassa F-34/10 esittämän oikeudenkäyntiväitteen ja palauttaa asian virkamiestuomioistuimeen, jotta se voi ratkaista pääasian.
10 Todettuaan ensin, etteivät asianosaiset olleet kuukauden kuluessa siitä, kun heille ilmoitettiin kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, unionin yleinen tuomioistuin päätti ratkaista asian ilman suullista käsittelyä.
11 Valittajat vetosivat valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen oli ensisijainen ja kaksi muuta toissijaisia. Ensimmäinen valitusperuste liittyi ensimmäisessä oikeusasteessa nostettavan kanteen nostamisen ”kohtuullisen ajan” käsitteen tulkinnassa tapahtuneeseen oikeudelliseen virheeseen ja muun muassa suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen sekä oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskevan periaatteen loukkaamiseen. Toinen valitusperuste liittyi oikeudelliseen virheeseen sovellettavien menettelymääräysten ja muun muassa niiden menettelymääräysten tulkinnassa, jotka liittyvät ennalta-arvaamattomien seikkojen olemassaoloon. Kolmas valitusperuste liittyi siihen, että seikkoja, joilla virkamiestuomioistuimelle esitettiin näyttöä ennalta-arvaamattomasta seikasta, oli vääristetty ja siihen, että asian selvittämistoimia ja prosessinjohtotoimia ensimmäisessä oikeusasteessa koskevia sääntöjä oli rikottu.
12 Edellä 1 kohdassa mainitussa uudelleenkäsitellyssä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksen, koska valittajien täten esittämät valitusperusteet eivät osittain täyttäneet tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ja olivat muilta osin perusteettomia.
13 Unionin yleinen tuomioistuin perusteli ensimmäisen ensisijaisen valitusperusteen hylkäämistä sillä, että edellä 1 kohdassa mainitussa valituksenalaisessa määräyksessä virkamiestuomioistuin oli soveltanut valittajien tilanteeseen asianmukaisesti sääntöä, jonka mukaan kolmen kuukauden määräaikaa oli analogisesti Euroopan yhteisöjen virkamiesten henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 91 artiklan 3 kohdassa säädetyn kanteen nostamisen määräajan kanssa pidettävä lähtökohtaisesti kohtuullisena aikana, jonka kuluessa EIP:n toimihenkilön oli nostettava kumoamiskanne tämän viimeksi mainitun päätöksestä, joka on hänelle vastainen (edellä 1 kohdassa mainitun uudelleenkäsitellyn tuomion 27 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin katsoi myös, että EIP:n toimihenkilöille täten asetetun velvollisuuden, jonka mukaan kanne on nostettava tietyn ajan kuluessa, ei voitu katsoa loukkaavan suhteellisuusperiaatetta tai heidän oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (edellä 1 kohdassa mainitun uudelleenkäsitellyn tuomion 41 kohta).
Uudelleenkäsittely unionin tuomioistuimessa
14 Ensimmäisen julkisasiamiehen ehdotuksesta unionin tuomioistuin (unionin tuomioistuimen työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa ehdotuksen esittämisajankohtana, 123 b artiklassa määrätty erityisjaosto) totesi asiassa C-334/12 RX 12.7.2012 tekemässään päätöksessä, että tuomio on käsiteltävä uudelleen. Tämän viimeksi mainitun päätöksen sanamuodon mukaan uudelleenkäsittelyn kohteena oli kysymys siitä, vahingoittaako edellä 1 kohdassa mainittu uudelleenkäsitelty tuomio unionin oikeuden yhtenäisyyttä tai johdonmukaisuutta sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin oli muutoksenhakuasteena tulkinnut ”kohtuullisen ajan” käsitettä sellaisen kumoamiskanteen nostamisen yhteydessä, jonka EIP:n toimihenkilöt olivat nostaneet EIP:n antamasta heille vastaisesta toimesta, siten että se tarkoittaa määräaikaa, jonka ylittäminen merkitsee automaattisesti kanteen myöhästymistä ja näin ollen sen tutkimatta jättämistä ilman, että unionin tuomioistuimilla olisi ollut velvollisuutta ottaa huomioon asiaan liittyviä erityisiä olosuhteita, sekä kysymys siitä, voiko tämä ”kohtuullisen määräajan” käsitteen tulkinta loukata Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa (EUVL 2010, C 83, s. 389) vahvistettua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.
15 Edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP annetussa tuomiossa unionin tuomioistuin kumosi uudelleenkäsitellyn tuomion katsottuaan ensin, että se tosiasiallisesti vahingoitti unionin oikeuden johdonmukaisuutta, koska unionin yleinen tuomioistuin oli muutoksenhakuasteena tulkinnut ”kohtuullisen ajan” käsitettä sellaisen kumoamiskanteen yhteydessä, jonka EIP:n toimihenkilöt olivat nostaneet EIP:n antamasta heille vastaisesta toimesta, siten, että se tarkoittaa kolmen kuukauden määräaikaa, jonka ylittäminen merkitsee automaattisesti sitä, että kanne myöhästyy ja että se näin ollen jätetään tutkimatta, ilman, että unionin tuomioistuinten olisi pitänyt ottaa huomioon käsiteltävään asiaan liittyviä olosuhteita.
16 Kun kuitenkin otetaan huomioon, että lopullinen ratkaisu valittajien kanteen tutkittavaksi ottamista koskevaan kysymykseen, erityisesti kun on kyse siitä, nostettiinko tämä kanne tehokkaan oikeussuojan periaatetta koskevan oikeuskäytännön mukaisessa kohtuullisessa ajassa, ei ollut johdettavissa tosiseikkoja koskevista toteamuksista, joille edellä 1 kohdassa mainittu uudelleenkäsitelty tuomio perustui, unionin tuomioistuin katsoi, ettei se voinut itse ratkaista riita-asiaa lopullisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 62 b artiklan nojalla. Näin ollen unionin tuomioistuin määräsi uudelleenkäsittelymenettelyn oikeudenkäyntikuluista ja palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen sen arvioimiseksi kaikkien asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, onko aika, jossa viimeksi mainitut nostivat kanteensa virkamiestuomioistuimessa, kohtuullinen.
Uudelleenkäsittelyn jälkeen palautettu asia
Oikeudenkäyntimenettely
17 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 121 a artiklan mukaisesti edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. vastaan EIP annetusta tuomiosta seuraa, että käsiteltävänä oleva asia on saatettu uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
18 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamo kehotti 1.3.2013 päivätyllä kirjeellä asianosaisia toimittamaan työjärjestyksen 121 c artiklan 1 kohdan mukaisesti kuukauden kuluessa edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. vastaan EIP annetun tuomion tiedoksiannosta huomautuksensa siitä, millä tavoin kyseinen tuomio olisi otettava huomioon asiaa ratkaistaessa.
19 EIP ja asianosaiset toimittivat huomautuksensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.3 ja 16.4.2013.
20 EIP vaatii huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin
– ensisijaisesti palauttaa asian virkamiestuomioistuimeen
– toissijaisesti hylkää valituksen todettuaan ensin, että valittajien virkamiestuomioistuimessa nostamaa kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi koska se oli myöhästynyt, sen vuoksi, että kanne nostettiin ajassa, joka ei ole kaikkiin asian olosuhteisiin nähden kohtuullinen, ja määrää valittajat korvaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
21 Valittajat vaativat huomautuksissaan, että unionin yleinen tuomioistuin
– hyväksyy ensimmäisen valitusperusteen ja kumoaa sen perusteella edellä 1 kohdassa mainitun valituksenalaisen määräyksen, koska valittajien virkamiestuomioistuimessa nostama kanne oli nostettu kohtuullisessa ajassa kun otetaan huomioon kaikki asian olosuhteet
– palauttaa asian virkamiestuomioistuimeen, jotta tämä lausuu pääasiasta ja ensimmäisessä oikeusasteessa käydyn menettelyn oikeudenkäyntikuluista
– velvoittaa EIP:n korvaamaan muutoksenhakumenettelystä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
22 Edellä 1 kohdassa mainitussa asiassa Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. vastaan EIP annetusta tuomiosta seuraa, että edellä 8 kohdassa mainittu valitus on jälleen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltävänä ja että sen on tarkasteltava uudelleen valittajien tämän viimeksi mainitun valituksen tueksi esittämät valitusperusteet, sellaisena kuin ne on toistettu edellä 11 kohdassa, ja tehtävä kaikki kyseisestä tuomiosta riita-asian ratkaisuun seuraavat johtopäätökset.
Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee ensimmäisessä oikeusasteessa nostettavan kanteen nostamisen ”kohtuullisen ajan” käsitteen tulkinnassa tapahtunutta oikeudellista virhettä ja muun muassa sitä, että suhteellisuusperiaatetta ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu
23 Ensimmäinen valitusperuste on kaksiosainen. Ensimmäinen osa koskee ensimmäisessä oikeusasteessa nostettavan kanteen nostamisen ”kohtuullisen ajan” käsitteen tulkinnassa tapahtunutta oikeudellista virhettä. Toinen osa koskee sitä, että suhteellisuusperiaatetta ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu.
24 Valittajat väittävät ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että virkamiestuomioistuin teki edellä 1 kohdassa mainitussa valituksenalaisessa määräyksessä oikeudellisen virheen kun se jätti heidän kanteensa tutkimatta, koska kolmen kuukauden, kymmenen päivän ja muutaman sekunnin määräaika ei ollut kohtuullinen aika toimittaa ensimmäisessä oikeusasteessa nostettava kanne virkamiestuomioistuimen kirjaamoon. Valittajien mukaan virkamiestuomioistuin tulkitsi täten EIP:n toimihenkilöiden nostamiin kanteisiin sovellettavia määräaikoja koskevaa oikeuskäytäntöä (yhdistetyt asiat T-7/98, T-202/98 ja T-109/99, De Nicola v. EIP, tuomio 23.2.2001, Kok. H, s. I-A-49 ja II-185, 99 kohta ja asia T-192/99, Dunnett ym. v. EIP, tuomio 6.3.2001, Kok., s. II-813, 53 ja 58 kohta) tavalla, joka ei ole sille ominainen, koska virkamiestuomioistuin luopui käytännössä kohtuullisen määräajan noudattamisen periaatteesta, joka on luonteeltaan joustava ja avoin kyseessä olevien intressien käytännön vertailulle, ja korvasi sen täsmällisellä sekä tarkasti ja yleisesti sovellettavalla kolmen kuukauden määräajalla. Lisäksi virkamiestuomioistuin ei valittajien mukaan ottanut huomioon sille esitettyjä asiakirjoja tai todistajanlausuntoja, joista valittajien mukaan kävi ilmi, että yhtäältä muut vastaanottajat, jotka muodostivat yhteytensä eri palvelimiin kuin siihen, josta lähetys tehtiin, olivat vastaanottaneet kolmen kuukauden ja kymmenen päivän kuluessa sähköpostilla jäljennökset ensimmäisessä oikeusasteessa nostetusta kanteesta, ja toisaalta ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen lähettämisiltana valittajien asianajajien toimitiloissa oli ollut sähkökatkos, joka päättyi noin kymmenen minuuttia ennen puoltayötä ja joka viivästytti tätä lähetystä. Lisäksi virkamiestuomioistuin ei ottanut huomioon yksittäistapauksen erityisiä olosuhteita ja muun muassa sitä, että EIP jätti virheellisesti noudattamatta lainmukaista velvollisuuttaan vahvistaa täsmällinen ja luotettava määräaika ja että EIP oli tehnyt riidanalaiset päätökset, jotka ilmenivät vuoden 2010 helmikuun palkkalaskelmista, sellaisen säännöstön perusteella, jota ei ollut vielä julkaistu ja jota ei edelleenkään ollut julkaistu kanteen nostamisen päivänä.
25 Ensimmäisen valitusperusteen toisessa osassa valittajat väittävät, että edellä 1 kohdassa mainitussa valituksenalaisessa määräyksessä virkamiestuomioistuin loukkasi heidän oikeuttaan tehokkaaseen oikeussuojaan ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta, jota on noudatettava säännösten ja määräysten tai oikeudellisten periaatteiden soveltamisessa silloin kun niillä rajoitetaan oikeutta tuomioistuinkäsittelyyn. Kun virkamiestuomioistuin loittoni aikaisemmasta oikeuskäytännöstään, joka perustui kanteen nostamisen kohtuullisen määräajan periaatteen joustavaan ja kantajien kannalta edulliseen soveltamiseen, se teki ratkaisun, joka valittajien mukaan on ristiriidassa sen perustavanlaatuisen vaatimuksen kanssa, jonka mukaan tehokasta oikeussuojaa koskevan yksityisen oikeuden ja oikeusvarmuuden vaatimuksen välillä on saavutettava asianmukainen tasapaino. Tämä ristiriita käy valittajien mukaan ilmeisellä tavalla ilmi yksittäistapauksen erityisistä olosuhteista, sellaisena kuin niitä kuvaillaan edellä 24 kohdassa. Näiden erityisten olosuhteiden valossa sellaisen kolmen kuukauden tarkan määräajan ehdoton ja yleinen soveltaminen, jota ei ole vahvistettu säädöksessä ja joka ei myöskään käy ilmi selkeästä ja vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, rajoittaa kohtuuttomasti valittajien oikeutta tuomioistuinkäsittelyyn, sellaisena kuin se taataan perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Lisäksi se on suhteeton kohtuullisen määräajan noudattamisen periaatteen tavoitteeseen eli EIP:n toimenpiteen vakauden takaamiseen nähden.
26 EIP kiistää valittajien väitteet ja vaatii, että ensimmäisen valitusperusteen molemmat osat on jätettävä tutkimatta ja että ne on joka tapauksessa hylättävä perusteettomina. EIP:n mukaan valittajat pyrkivät ensimmäisen valitusperusteen avulla saattamaan muutoksenhakutuomioistuimen käsiteltäväksi edellä 1 kohdassa mainitussa valituksenalaisessa määräyksessä olevat, virkamiestuomioistuimen tosiseikoista tekemät toteamukset, mikä ei sen mukaan kuulu muutoksenhakutuomioistuimen toimivaltaan. Oikeuskäytännöstä käy nimittäin EIP:n mukaan ilmi, että kohtuullinen aika, jonka kuluessa EIP:n toimihenkilön on nostettava kanne, on kolmen kuukauden kiinteä määräaika, jota pidennetään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenellä päivällä, mikä analogisesti seuraa muutoksenhakukeinoja koskevista henkilöstösääntöjen säännöksistä. Lisäksi EIP väittää, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja unionin tuomioistuinten oikeuskäytännöstä käy ilmi, että kanteen nostamista koskevat säännöt voidaan sovittaa yhteen sekä suhteellisuusperiaatteen kanssa että tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden kanssa.
27 Siltä osin kuin EIP kiistää ensimmäisen valitusperusteen molempien osien tutkittavaksi ottamisen, on palautettava mieliin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, muutoksenhakutuomioistuin on toimivaltainen harjoittamaan tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudellisiin päätelmiin kohdistuvaa valvontaa (ks. tältä osin asia T-266/08 P, Kerstens v. komissio, tuomio 2.7.2010, 37 kohta; asia C-551703 P, General Motors v. komissio, tuomio 6.4.2006, Kok., s. I-3173, 51 kohta ja asia C-167/04 P, JCB Service v. komissio, tuomio 21.9.2006, Kok., s. I-8935, 106 kohta).
28 Valittajat eivät kiistä ensimmäisessä valitusperusteessa virkamiestuomioistuimen edellä 1 kohdassa mainitussa valituksenalaisessa määräyksessä tosiseikoista tekemiä toteamuksia, jotka koskevat aikaa, jonka kuluessa kanne nostettiin ensimmäisessä oikeusasteessa, vaan valittajat kiistävät päätelmät, jotka kyseinen tuomioistuin teki näiden viimeksi mainittujen toteamusten pohjalta eli sen, että aikaa, jonka kuluessa kanne nostettiin, ei voitu luonnehtia ”kohtuulliseksi”. Kysymys, joka koskee sitä, saattoiko virkamiestuomioistuin katsoa perustellusti asian tosiseikkojen perusteella, etteivät valittajat olleet nostaneet kannettaan kohtuullisessa ajassa, on oikeudellinen kysymys, jota muutoksenhakutuomioistuin valvoo.
29 Näin ollen EIP:n ensimmäisestä valitusperusteesta esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä perusteettomana.
30 Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäiseen osaan, joka koskee oikeudellista virhettä sen käsitteen tulkinnassa, mikä on ”kohtuullinen aika” nostaa kanne ensimmäisessä oikeusasteessa, liittyvän aineellisen kysymyksen tarkastelun osalta on todettava, että EUT-sopimuksessa ja EIP:n henkilöstösäännöissä, jotka sen hallintoneuvosto on vahvistanut EIP:n työjärjestyksen 29 artiklan mukaisesti, ei ole mainintaa kanteen nostamisen määräajasta, jota sovelletaan EIP:n ja sen toimihenkilöiden välisiin riitoihin. Tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden, joka on unionin oikeuden yleinen periaate ja joka edellyttää, että yksityisellä on oltava riittävästi aikaa arvioida hänelle vastaisen toimenpiteen lainmukaisuutta ja valmistella tarvittaessa kannettaan, sovittaminen yhteen sen oikeusvarmuuden vaatimuksen kanssa, joka edellyttää, että tietyn ajan kuluttua unionin toimielinten toteuttamista toimista tulee lopullisia, edellyttää kuitenkin, että nämä riita-asiat saatetaan unionin tuomioistuinten käsiteltäviksi kohtuullisessa ajassa (ks. edellä 24 kohdassa mainittu asia De Nicola v. EIP, tuomion 97–99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; edellä 24 kohdassa mainittu asia Dunnett ym. v. EIP, 51–53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja asia T-275/02 R, D v. EIP, määräys 6.12.2002, Kok., s. II-1295, 31 ja 32 kohta).
31 Oikeuskäytännössä todetun mukaisesti sitä, onko määräaika ”kohtuullinen”, oli kyseessä hallinnollisen tai tuomioistuinmenettelyn kesto tai sellaista määräaikaa koskeva kysymys, joka, kuten käsiteltävässä asiassa, vaikuttaa suoraan kanteen tutkittavaksi ottamiseen, on aina arvioitava kaikkien asian olosuhteiden valossa ja muun muassa sen mukaan, mikä on oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monimutkaisuus sekä se, miten asianosaiset ovat toimineet (ks. edellä 1 kohdassa mainittu asia Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP, tuomion 28–37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Yleensä tästä seuraa, että kohtuullisen määräajan käsitettä ei voida ymmärtää erityiseksi preklusiiviseksi määräajaksi ja erityisesti, että henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa asetettua kolmen kuukauden määräaikaa ei voida soveltaa analogisesti EIP:n toimihenkilöihin preklusiivisena määräaikana silloin, kun he nostavat kumoamiskanteen viimeksi mainitun antamasta heille vastaisesta toimesta (ks. edellä 1 kohdassa mainittu asia Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP, tuomion 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Näin ollen vain sen seikan perusteella, että EIP:n toimihenkilö on nostanut viimeksi mainitun antamasta hänelle vastaisesta toimesta kumoamiskanteen ajassa, jonka kesto on ylittänyt kolme kuukautta ja kymmenen päivää, ei voida todeta, että kanne on myöhästynyt, koska unionin tuomioistuinten on joka tapauksessa tarkistettava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, että määräaika on kohtuullinen.
33 Vain se seikka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi edellä 24 kohdassa mainitussa asiassa De Nicola vastaan EIP (tuomion 118–120 kohta) ja edellä 24 kohdassa mainitussa asiassa Dunnett ym. vastaan EIP (tuomion 57 ja 58 kohta), että määräaika, jonka kesto ei ollut enemmän kuin kolme kuukautta ja kymmenen päivää, oli kohtuullinen, ei merkitse, ettei pidempiä määräaikoja olisi voitu pitää ”kohtuullisina” asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, koska unionin tuomioistuimet lausuivat vain niiden tarkasteltavana olleista käytännön tapauksista eivätkä ne tarkastele kysymystä siitä, olisiko vielä pidempiä määräaikoja voitu pitää kohtuullisina. Päinvastoin sen seikan perusteella, että edellä 30 kohdassa mainitussa asiassa D vastaan EIP annetussa määräyksessä (määräyksen 38–40 kohta) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti katsoi, ettei viiden kuukauden määräaika ollut kohtuullinen asian olosuhteisiin nähden, ei voida päätellä, että määräaikaa, joka olisi ollut lyhyempi mutta kuitenkin pidempi kuin kolme kuukautta ja kymmenen päivää, ei olisi voitu luonnehtia ”kohtuulliseksi” tai sitä suuremmalla syyllä, että muussa tilanteessa tällaista määräaikaa ei olisi voitu pitää kohtuullisena.
34 Virkamiestuomioistuin totesi käsiteltävässä asiassa, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettua kannetta ei nostettu kohtuullisessa ajassa ja se oli näin ollen jätettävä tutkimatta, koska se oli myöhästynyt, vain sillä perusteella, että se oli toimitettu joitakin sekunteja tai sekunnin sadasosia sen kolmen kuukauden määräajan päättymisen jälkeen, johon lisätään pitkien etäisyyksien vuoksi kymmenen päivän määräaika, josta määrätään virkamiestuomioistuimen 100 artiklan 3 kohdassa, ja joka analogisesti vastasi henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdassa säädettyä kanteen nostamisen määräaikaa. Kun virkamiestuomioistuin tulkitsi täten ”kohtuullisen ajan” käsitettä asiayhteydessä, jossa EIP:n toimihenkilöt nostivat kumoamiskanteen tämän viimeksi mainitun toimenpiteestä, joka oli heille vastainen, siten että ”kohtuullinen aika” on kolmen kuukauden ja kymmenen päivän määräaika, jonka ylittymisestä seurasi automaattisesti kanteen myöhästyminen ja näin ollen se, ettei sitä voida ottaa tutkittavaksi, ilman että se otti huomioon, kuten sen olisi lain mukaan pitänyt tehdä, yksittäistapauksen olosuhteita ja muun muassa sitä, mikä on oikeusriidan merkitys valittajille, sitä, miten monimutkainen asia on sekä sitä, miten EIP ja valittajat ovat toimineet, teki virkamiestuomioistuin edellä 1 kohdassa mainitussa valituksenalaisessa määräyksessä oikeudellisen virheen (ks. tältä osin ja vastaavasti edellä 1 kohdassa mainittu asia Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP, määräyksen 22, 27, 28, 46 ja 54 kohta).
35 Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa, joka koskee virkamiestuomioistuimen edellä 1 kohdassa mainitussa valituksenalaisessa määräyksessä tekemää oikeudellista virhettä, joka koskee ”kohtuullisen ajan” käsitteen tulkitsemista ensimmäisen oikeusasteen kanteen nostamista varten, on siis hyväksyttävä.
36 Näin ollen ja ilman, että on tarpeen lausua ensimmäisen valitusperusteen toisesta osasta sekä toisesta ja kolmannesta valitusperusteesta, valituksessa esitetyt vaatimukset on hyväksyttävä ja edellä 1 kohdassa mainittu valituksenalainen määräys on kumottava.
Asian palauttaminen virkamiestuomioistuimeen
37 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 13 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin yleinen tuomioistuin kumoaa virkamiestuomioistuimen päätöksen ja ratkaisee asian itse. Se palauttaa asian virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi, jos asia ei ole ratkaisukelpoinen.
38 Virkamiestuomioistuin ei suorittanut edellä 1 kohdassa mainitussa valituksenalaisessa määräyksessä kaikkia edellytettyjä arviointeja lausuakseen siitä, nostettiinko kanne kohtuullisessa ajassa ja näin ollen siitä, täyttikö kanne tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Tästä samasta syystä valittajien nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista koskevaan kysymykseen annettava lopullinen ratkaisu ei käy ilmi tosiseikkoja koskevista arvioinneista, joille edellä 1 kohdassa mainittu valituksenalainen määräys perustui. Näin ollen käsiteltävä asia ei ole ratkaisukelpoinen. Asia on siis palautettava virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi.
Oikeudenkäyntikulut
39 Koska asia palautetaan virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi, tähän valitukseen liittyvistä oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (muutoksenhakujaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-34/10, Arango Jaramillo ym. vastaan komissio, 4.2.2011 antama määräys kumotaan.
2) Asia palautetaan virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi.
3) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä heinäkuuta 2013.
Allekirjoitukset
Liite
María Esther Badiola, kotipaikka Luxemburg (Luxemburg),
Marcella Bellucci, kotipaikka Luxemburg,
Stefan Bidiuc, kotipaikka Grevenmacher (Luxemburg),
Raffaella Calvi, kotipaikka Schuttrange (Luxemburg),
Maria José Cerrato, kotipaikka Luxemburg,
Sara Confortola, kotipaikka Verona (Italia),
Carlos D’Anglade, kotipaikka Luxemburg,
Nuno Da Fonseca Pestana Ascenso Pires, kotipaikka Luxemburg,
Andrew Davie, kotipaikka Medernach (Luxemburg),
Marta De Sousa e Costa Correia, kotipaikka Itzig (Luxemburg),
Nausica Di Rienzo, kotipaikka Luxemburg,
José Manuel Fernandez Riveiro, kotipaikka Sandweiler (Luxemburg),
Eric Gällstad, kotipaikka Rameldange (Luxemburg),
Andres Gavira Etzel, kotipaikka Luxemburg,
Igor Greindl, kotipaikka Canach (Luxemburg),
José Doramas Jorge Calderón, kotipaikka Luxemburg,
Monica Lledó Moreno, kotipaikka Sandweiler,
Antonio Lorenzo Ucha, kotipaikka Luxemburg,
Juan Antonio Magaña-Campos, kotipaikka Luxemburg,
Petia Manolova, kotipaikka Bereldange (Luxemburg),
Ferran Minguella Minguella, kotipaikka Gonderange (Luxemburg),
Barbara Mulder-Bahovec, kotipaikka Luxemburg,
István Papp, kotipaikka Luxemburg,
Stephen Richards, kotipaikka Blaschette (Luxemburg),
Lourdes Rodriguez Castellanos, kotipaikka Sandweiler,
Daniela Sacchi, kotipaikka Mondorf-les-Bains (Luxemburg),
Maria Teresa Sousa Coutinho da Silveira Ramos, kotipaikka Almargem do Bispo (Portugali),
Isabelle Stoffel, kotipaikka Mondorf-les-Bains,
Fernando Torija, kotipaikka Luxemburg,
María del Pilar Vargas Casasola, kotipaikka Luxemburg,
Carolina Vento Sánchez, kotipaikka Luxemburg,
Pé Verhoeven, kotipaikka Bryssel (Belgia),
Sabina Zajc, kotipaikka Contern (Luxemburg),
Peter Zajc, kotipaikka Contern.