Asia T‑237/11

Lidl Stiftung & Co. KG

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin BELLRAM rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen sanamerkki RAM ja aikaisemmat kansalliset kuviomerkit Ram – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Oikeus tulla kuulluksi – Asetuksen N:o 207/2009 63 artiklan 2 kohta ja 75 ja 76 artikla – Väitemenettelyn määräajat

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 15.1.2013

1.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Viraston päätökset – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 63 artiklan 2 kohta, 75 ja 76 artikla)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Viraston väiteosaston päätöksestä tehty valitus – Valituslautakunnan suorittama tutkinta – Ulottuvuus – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 63 artiklan 2 kohta, 64 artiklan 1 kohta, 75 ja 76 artikla)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käyttämisestä – Tavaramerkin käyttäminen muodossa, joka poikkeaa sen rekisteröidystä muodosta sellaisilta osin, että poikkeaminen ei vaikuta tavaramerkin erottamiskykyyn

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan a alakohta, 42 artiklan 2 ja 3 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Aikaisemman tavaramerkin vähäinen erottamiskyky – Vaikutus

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

6.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sanamerkit BELLRAM ja RAM

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

7.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Kyseisten tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuus – Arviointiperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 23 ja 24 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että tutkittuaan valituksen aineellisesti valituslautakunta tekee valitusta koskevan päätöksen ja että se voi näin tehdessään muun muassa ’käyttää kiistetyn päätöksen tehneen elimen toimivaltaa’ eli lausua siis itse väitteestä ja hylätä sen tai todeta sen perustelluksi ja vahvistaa tai kumota näin asiasta ensimmäisessä asteessa sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa (tavaramerkit ja mallit) tehdyn päätöksen. Tästä säännöksestä seuraa siis, että valituslautakunnan on sen käsiteltäväksi saatetun valituksen johdosta tutkittava väitteen perusteltavuus uudelleen kokonaan niin oikeudellisten seikkojen kuin tosiseikkojenkin osalta.

Siltä osin kuin väite perustui nimenomaan yhteen aikaisemmista tavaramerkeistä ja valituslautakunnalla oli asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimivalta tutkia ainoastaan tämän aikaisemman tavaramerkin ja hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin välinen sekaannusvaara, kantajan asiana oli kyseisen asetuksen 76 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittää valituslautakunnalle esitetyn valituksen yhteydessä tätä aikaisempaa tavaramerkkiä koskevat huomautuksensa, jos se halusi valituslautakunnan vastaavan niihin riidanalaisessa päätöksessä.

Asetuksen N:o 207/2009 63 artiklan 2 kohdasta, 75 artiklasta ja 76 artiklasta, joissa säädetään oikeudesta tulla kuulluksi, tai oikeuskäytännöstä ei ilmene, että valituslautakunnan olisi pyydettävä osapuolilta huomautuksia hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin ja jonkin aikaisemman tavaramerkin välisen sekaannusvaaran olemassaolosta, kun valituslautakunta perustaa sekaannusvaaraa koskevan tutkintansa aikaisempaan tavaramerkkiin, jota väiteosasto ei ole ottanut huomioon, mutta johon oli pätevästi vedottu kyseisen väitteen tueksi. Valituslautakunta ei siis loukkaa kantajan oikeutta tulla kuulluksi, kun se ei nimenomaisesti pyydä sitä esittämään huomautuksia aikaisemmasta tavaramerkistä, jota väiteosasto ei ole ottanut huomioon.

(ks. 25 ja 27–29 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 15 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 42 artiklan 2 ja 3 kohdasta yhdessä seuraa, että aikaisemman kansallisen tai yhteisön tavaramerkin, joka on yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta vastaan tehdyn väitteen perustana, tosiasiallista käyttöä koskevaa näyttöä on myös näyttö siitä, että aikaisempaa tavaramerkkiä on käytetty sellaisessa muodossa, joka eroaa kyseisen tavaramerkin, siinä muodossa, jossa se on rekisteröity, erottamiskykyyn vaikuttamattomien seikkojen osalta.

(ks. 61 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 78 ja 83 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 80–82 ja 92 kohta)

6.      Espanjalaisen keskivertokuluttajan näkökulmasta sanamerkin BELLRAM, jonka rekisteröimistä yhteisön tavaramerkiksi haetaan Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 29 kuuluville tuotteille ”juustot”, ja sanamerkin RAM, joka on rekisteröity aikaisemmin Espanjassa saman luokituksen samaan luokkaan kuuluville tuotteille ”Tuoremaito, kondensoitu maito ja maitojauhe, juusto, voi, jogurtti, kefiiri ja muut maitovalmisteet” ja tuotteille ”Eläinperäiset elintarvikkeet; ravintoöljyt ja rasvat; kuivatut vihannekset ja muut jalostetut tai säilötyt vihannekset; hyytelöt ja hillot; liha, siipikarja ja riista; munat; salaatinkastikkeet; maitopohjaiset maitojuomat; nimenomaisesti pois lukien kala ja säilötyt merenelävät”, välillä on yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara, koska tuotteet ”maito” ja ”juustot” ovat hyvin samankaltaiset ja koska kyseessä olevat merkit ovat samankaltaiset, kun otetaan huomioon niiden ulkoasun ja lausuntatavan samankaltaisuus.

(ks. 84, 90, 102 ja 105 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 86 kohta)