Asia T-222/09

Ineos Healthcare Ltd

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin ALPHAREN rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisemmat kansalliset sanamerkit ALPHA D3 – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Asetuksen N:o 40/94 74 artikla (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 76 artikla)

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tueksi esitetyt tosiseikat, todisteet ja huomautukset – Väitteentekijän mahdollisuus esittää väitteen tueksi todisteita

(Komission asetuksen N:o 2868/95 1 artikla, 15 säännön 2 kohdan c alakohta ja 3 kohdan b alakohta sekä 19 säännön 1 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Väitemenettely – Tutkimuksen rajaaminen seikkoihin, joihin on vedottu – Notoristen seikkojen huomioon ottaminen – Farmaseuttiset tuotteet

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä – Sekaannusvaaran arviointi – Kohdeyleisön määrittäminen

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 15 säännön 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan sekä 19 säännön 1 kohdan perusteella väitteentekijällä on väitemenettelyssä mahdollisuus, mutta ei velvollisuutta, esittää väitteen tueksi todisteita muun muassa kyseessä olevien tavaroiden ja palveluiden samankaltaisuudesta.

Samoin on niin, että asetuksen N:o 2868/95 15 säännön 3 kohdan b alakohdassa mainittujen todisteiden ei ole välttämättä katettava kaikkia tavaroiden vertailun osa-alueita.

(ks. 16, 17 ja 21 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä [sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit)] tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet[,] ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin”.

Kyseisessä säännöksessä tarkoitetaan muun muassa viraston päätösten tosiasiallista perustaa, toisin sanoen niitä tosiseikkoja ja todisteita, joihin tällaiset päätökset voidaan pätevästi perustaa. Kun valituslautakunta näin ollen ratkaisee valituksen päätöksestä, jolla väitemenettely on lopetettu, se voi perustaa päätöksensä vain asianosaisten esittämiin tosiseikkoihin ja todisteisiin. Valituslautakunnan suorittaman tutkimuksen tosiasiallisen perustan rajoittaminen ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö valituslautakunta voisi niiden tosiseikkojen lisäksi, jotka väitemenettelyn osapuolet ovat nimenomaisesti esittäneet, ottaa huomioon myös notorisia seikkoja eli seikkoja, jotka kaikkien voidaan olettaa tuntevan tai joista voidaan saada tieto yleisesti saatavilla olevista lähteistä.

Farmaseuttisten tuotteiden kuvausta ja niiden käyttöaiheita ei voida teknisyytensä vuoksi mitenkään pitää tietoina, jotka ovat notorisia seikkoja.

(ks. 28, 29 ja 31 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran olemassaolon arvioinnista on todettava, että tilanteessa, jossa kyseessä olevat tavarat ovat lääkkeitä, joiden myymiseksi kuluttajille apteekeissa tarvitaan lääkärin lääkemääräys, kohdeyleisö koostuu sekä lopullisista kuluttajista että terveysalan ammattilaisista, joita ovat lääkettä määräävät lääkärit ja määrättyä lääkettä myyvät apteekkarit. Vaikka näiden tavaroiden valintaan vaikuttaa tai siitä määrää välikäsi, sekaannusvaara voi olla olemassa myös kyseisten kuluttajien keskuudessa, kun he mahdollisesti joutuvat tekemisiin näiden tuotteiden kanssa, vaikkapa ostaessaan näitä, mikä tapahtuu kunkin tuotteen kohdalla erikseen eri ajankohtina.

Siinäkään tapauksessa, että lääkkeitä luovutetaan vain lääkemääräystä vastaan, ei voida sulkea pois sitä, että keskivertokuluttaja kuuluu kohdeyleisöön.

(ks. 43 ja 44 kohta)