UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
25 päivänä syyskuuta 2015 (*)
REACH – Kromitrioksidin sisällyttäminen luvanvaraisten aineiden luetteloon – Käytöt tai käyttökategoriat, jotka on vapautettu lupavaatimuksesta – Käsite ˮvoimassa oleva yhteisön erityislainsäädäntö, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ – Ilmeinen arviointivirhe – Suhteellisuusperiaate – Puolustautumisoikeudet – Hyvän hallinnon periaate
Asiassa T‑360/13,
Verein zur Wahrung von Einsatz und Nutzung von Chromtrioxid und anderen Chrom-VI-verbindungen in der Oberflächentechnik eV (VECCO), kotipaikka Memmingen (Saksa), ja kantajat, joiden nimet luetellaan liitteessä I, edustajinaan asianajajat C. Mereu, K. Van Maldegem ja solicitor J. Beck,
kantajina,
joita tukevat
Assogalvanica, kotipaikka Padova (Italia), ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, edustajinaan Mereu, Van Maldegem ja M. Beck,
väliintulijoina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään K. Talabér-Ritz ja J. Tomkin,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan kemikaalivirasto (ECHA), asiamiehinään W. Broere, M. Heikkilä ja T. Zbihlej,
väliintulijana,
jossa vaaditaan kumoamaan osittain kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (REACH) liitteen XIV muuttamisesta 17.4.2013 annettu komission asetus (EU) N:o 348/2013 (EUVL L 108, s. 1),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Dittrich (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. Schwarcz ja V. Tomljenović,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Heeren,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.2.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Ensimmäinen kantaja, Verein zur Wahrung von Einsatz und Nutzung von Chromtrioxid und anderen Chrom-VI-verbindungen in der Oberflächentechnik eV (VECCO), on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhdistys, joka edustaa kromitrioksidin jatkokäyttäjiä.
2 Ne 185 kantajaa, joiden nimet luetellaan liitteessä I, voidaan luokitella kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat kantajat, jotka käyttävät kromitrioksidia vesiliuoksessa pintakäsittelyyn. Toinen ryhmä muodostuu kantajista, jotka osallistuvat kromitrioksidia sisältävien pinnoittamiseen tarkoitettujen seosten toimittamiseen. Kolmas ryhmä koostuu kantajista, jotka ovat teollisuusasiakkaita ja jotka erityisesti mekaanisten osien, koneiden ja muiden tuotteiden toimittajina tai valmistajina käyttävät kromipinnoitteita omiin primaarituotteisiinsa.
3 Elokuussa 2010 Saksan liittotasavalta toimitti Euroopan kemikaalivirastolle (ECHA) asiakirja-aineiston (jäljempänä ˮliitteen XV mukainen asiakirja-aineistoˮ), joka oli laadittu siksi, että kromitrioksidi tunnistettaisiin erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL L 396, s. 1) 59 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Kyseisessä asiakirja-aineistossa Saksan liittotasavalta ehdotti, että kromitrioksidi tunnistetaan erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi sillä perusteella, että se oli luokiteltu syöpää aiheuttavien aineiden luokkaan 1 sekä perimää vaurioittavien aineiden luokkaan 2 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (EUVL L 353, s. 1) liitteessä VI, ja sillä perusteella, että tämä aine näin ollen täyttää asetuksen N:o 1907/2006 57 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetut kriteerit. Kyseisessä asiakirja-aineistossa viitataan erityisesti kahteen raporttiin eli Yhdistyneen kuningaskunnan vuonna 2005 laatimaan riskianalyysiraporttiin, jonka otsikkona on ”European Union Risk Assessment Report, 3rd Priority List, Volume 53ˮ (Euroopan unionin riskien arviointiraportti, kolmas prioriteettiluettelo, nidos n:o 53), sekä Saksan työtapaturmavakuutusjärjestelmän työterveys- ja työturvallisuuslaitoksen laatimaan raporttiin, jonka otsikkona on ˮMEGA-Auswertungen zur Erstellung von REACH-Expositionsszenarien für Chrom (VI) – Verbindungen (2000 bis 2009) in Deutschlandˮ (MEGA-arviointiraportti sellaisten REACH-altistumisskenaarioiden määrittämiseksi, jotka koskevat kromi (VI)-yhdisteille altistumiseen (2000–2009) Saksassa liittyviä riskejä (jäljempänä MEGA-raportti).
4 Asetuksen N:o 1907/2006 59 artiklan 4 kohdan mukaisesti liitteen XV mukainen asiakirja-aineisto julkaistiin 30.8.2010, ja huomautusten esittämiselle asetettiin määräaika, joka umpeutui 14.10.2010. Kun huomautukset oli esitetty, asiakirja-aineisto lähetettiin kemikaaliviraston jäsenvaltioiden komitealle kyseisen asetuksen 59 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Komitea hyväksyi Saksan liittotasavallan ehdotuksen. Tämän jälkeen kemikaalivirasto sisällytti kyseisen asetuksen 59 artiklan 8 kohdan mukaisesti 14.12.2010 tekemällään päätöksellä kromitrioksidin saman asetuksen liitteeseen XIV mahdollisesti sisällytettävien aineiden luetteloon (jäljempänä ehdolla olevien aineiden luettelo), jonka päivitetty versio julkaistiin kemikaaliviraston internetsivustolla 15.12.2010.
5 Asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 4 kohdan mukaisesti kemikaalivirasto saattoi suositusluonnoksen saman asetuksen liitteeseen XIV sisällytettävistä aineista, joka sisältää luvanvaraisten aineiden luettelon, julkisesti saataville verkkosivuillaan 15.6.2011 ja kehotti asianosaisia esittämään huomautuksensa 14.9.2011 mennessä. Ensimmäinen kantaja ehdotti kemikaalivirastolle kyseisen julkisen kuulemisen aikana esittämissään huomautuksissa, että se myöntäisi 58 artiklan 1 kohdan e alakohdassa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan kanssa, tarkoitetun vapautuksen kromitrioksidin käytölle aktiivisena katalyyttisena aineena. Tämän jälkeen asianosaisten, erityisesti ensimmäisen kantajan, esittämät huomautukset julkaistiin.
6 Kemikaaliviraston jäsenvaltioiden komitea antoi 19.12.2011 lausuntonsa edellä 5 kohdassa mainitusta suositusluonnoksesta.
7 Kemikaalivirasto antoi 20.12.2011 suosituksensa asetuksen N:o 1907/2006 liitteeseen XIV sisällytettävistä aineista. Tässä suosituksessa kemikaalivirasto ei ehdottanut vapautuksen myöntämistä millekään kromitrioksidin käytölle.
8 Asetuksen N:o 1907/2006 131 artiklan ja 133 artiklan 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti Euroopan komissio antoi 17.4.2013 asetuksen (EU) N:o 348/2013 asetuksen N:o 1907/2006 liitteen XIV muuttamisesta (EUVL L 108, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus).
9 Riidanalaisella asetuksella kromitrioksidi sisällytettiin asetuksen N:o 1907/2006 liitteeseen XIV. Tietyille kromitrioksidin käytöille ei myönnetty kyseisen asetuksen 58 artiklan 2 kohdan mukaista vapautusta.
Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset
10 Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.7.2013 jättämällään kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.
11 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa 18.10.2013 kirjatulla kirjeellä Assogalvanica sekä 93 muuta luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajien vaatimuksia. Asianosaisten kuulemisen jälkeen Assogalvanican ja muiden väliintulijoiden, joiden nimet luetellaan liitteessä II, pyynnöt hyväksyttiin 4.3.2014 annetulla määräyksellä VECCO ym. v. komissio (T‑360/13, EU:T:2014:130). Muiden väliintulon hakijoiden pyynnöt hylättiin.
12 Kemikaalivirasto pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa 21.10.2013 kirjatulla kirjeellä saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Asianosaisten kuulemisen jälkeen pyyntö hyväksyttiin 22.11.2013 annetulla määräyksellä.
13 Kemikaalivirasto jätti 22.1.2014 väliintulokirjelmänsä.
14 Kantajat jättivät 11.3.2014 huomautuksensa kemikaaliviraston väliintulokirjelmästä.
15 Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, jättivät 24.4.2014 väliintulokirjelmänsä. Kantajat ja komissio jättivät huomautuksensa kyseisestä kirjelmästä 18.6.2014.
16 Kantajat vaativat kannekirjelmässään, että unionin yleinen tuomioistuin
– ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi
– toteaa, että riidanalainen asetus on osittain lainvastainen, koska se perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja sillä rikotaan asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohtaa sekä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja puolustautumisoikeuksia (hyvän hallinnon ja tieteellisten lausuntojen huippuosaamisen periaatteet mukaan lukien)
– kumoaa osittain riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin sen liitteessä olevan 16 nimikkeen viidennessä sarakkeessa, jonka otsikkona on ˮLupavaatimuksesta vapautetut käytöt (tai käyttökategoriat)ˮ, ei säädetä seuraavasta vapautuksesta: ˮKromitrioksidin käyttö tuotantotarkoituksiin vesiliuoksessa ja täten altistumisen enimmäisarvoa 5 µg/m3 (tai 0.005 mg/m3) noudattaenˮ, tai samankaltainen ilmaisu, jonka tarkoituksena on sulkea riidanalaisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ˮkromitrioksidin käyttö galvanoinnissa, etsausmenetelmissä, elektrolyyttisessä kiillottamisessa ja muissa pintakäsittelymenetelmissä ja ‑teknologioissa sekä sekoittamisessaˮ, tai muu sanamuoto, jonka vaikutukset ovat samat riidanalaisen asetuksen soveltamisalan puitteissa
– velvoittaa komission muuttamaan riidanalaista asetusta siten, että se on unionin yleisen tuomioistuimen tuomion mukainen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
17 Kantajat luopuivat istunnossa toisesta ja neljännestä vaatimuksestaan.
18 Komissio ja kemikaalivirasto vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että kanne on perusteeton
– velvoittaa kantajat sekä Assogalvanican ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– toteaa, että riidanalainen asetus on osittain lainvastainen, koska se perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen ja sillä rikotaan asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohtaa sekä loukataan suhteellisuusperiaatetta ja puolustautumisoikeuksia (hyvän hallinnon ja tieteellisten lausuntojen huippuosaamisen periaatteet mukaan lukien)
– kumoaa osittain riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin sen liitteessä olevan 16 nimikkeen viidennessä sarakkeessa, jonka otsikkona on ˮLupavaatimuksesta vapautetut käytöt (tai käyttökategoriat)ˮ, ei säädetä seuraavasta vapautuksesta: ˮKromitrioksidin käyttö tuotantotarkoituksiin vesiliuoksessa ja täten altistumisen enimmäisarvoa 5 µg/m3 (tai 0.005 mg/m3) noudattaenˮ, tai samankaltainen ilmaisu, jonka tarkoituksena on sulkea riidanalaisen asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle ˮkromitrioksidin käyttö galvanoinnissa, etsausmenetelmissä, elektrolyyttisessä kiillottamisessa ja muissa pintakäsittelymenetelmissä ja ‑teknologioissa sekä sekoittamisessaˮ, tai muu sanamuoto, jonka vaikutukset ovat samat riidanalaisen asetuksen soveltamisalan puitteissa
– velvoittaa komission muuttamaan riidanalaista asetusta siten, että se on unionin yleisen tuomioistuimen tuomion mukainen
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
20 Kantajat pyysivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.9.2015 jättämällään kirjeellä, että suullinen käsittely aloitettaisiin uudelleen, ja esittivät uuden, MEGA-raportin tietoja koskevan tieteellisen analyysin. Vaihtoehtoisesti kantajat vaativat, että kyseinen asiantuntijalausunto liitetään asiakirja-aineistoon ja että asianosaisia pyydetään ottamaan kantaa prosessinjohtotoimella siihen, mikä sen vaikutus on asian lopputuloksen kannalta.
Oikeudellinen arviointi
Assogalvanican ja muiden väliintulijoiden, joiden nimet luetellaan liitteessä II, ensimmäisen ja kolmannen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
21 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljännessä kohdassa jota perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan sovelletaan käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, määrätään, että väliintulokirjelmässä saadaan esittää vain jonkun asianosaisen vaatimuksia tukevia vaatimuksia. Näin ollen väliintulija ei voi laajentaa niitä asianosaisen vaatimuksia, joita se väliintulollaan tukee (tuomio 10.5.2001, Kaufring ym. v. komissio, T‑186/97, T‑187/97, T‑190/97–T‑192/97, T‑210/97, T‑211/97, T‑216/97–T‑218/97, T‑279/97, T‑280/97, T‑293/97 ja T‑147/99, Kok., EU:T:2001:133, 137 kohta).
22 Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat ovat luopuneet toisesta ja neljännestä vaatimuksestaan. Ensimmäistä ja kolmatta Assogalvanican ja muiden väliintulijoiden, joiden nimet luetellaan liitteessä II, vaatimusta ei siis enää ole esitetty kantajien vaatimusten tueksi, ja ne on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Pääsia
23 Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen, jotka koskevat ensinnäkin ilmeisiä arviointivirheitä, toiseksi asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan rikkomista, kolmanneksi suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja neljänneksi puolustautumisoikeuksien sekä hyvän hallinnon ja ˮtieteellisten lausuntojen huippuosaamisenˮ periaatteiden loukkaamista.
24 Ensin on tutkittava toinen kanneperuste.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan rikkomista
25 Kantajat väittävät, että komissio rikkoi asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohtaa, kun se ei vapauttanut kyseessä olevaa kromitrioksidin käyttöä lupavaatimuksesta. Kantajien mukaan kyseisestä käytöstä aiheutuva riski on asianmukaisesti hallinnassa. Niiden mukaan on olemassa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan vähimmäistoimenpiteet, joita työntekijöiden on toteutettava kromitrioksidin käytöstä aiheutuvien riskien hallitsemiseksi – erityisesti työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä (neljästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 7.4.1998 annettu neuvoston direktiivi 98/24/EY (EYVL L 131, s. 11) ja työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta (kuudes neuvoston direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/37/EY (EUVL L 158, s. 50). Nämä direktiivit ovat ˮerityisiäˮ myös niiden aineiden osalta, joita ei nimenomaisesti mainita direktiiveissä, jos nämä aineet kuuluvat johonkin kyseisessä direktiivissä tarkoitettuun aineiden luokkaan. Se, etteivät nämä direktiivit sisällä työperäisen altistumisen raja-arvoa kromitrioksidille, ei poissulje sitä, että ne ovat riittävän ˮerityisiäˮ ja että niissä asetetaan ˮvähimmäisvaatimuksiaˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Altistumisen raja-arvojen vaatiminen merkitsisi enimmäisvaatimusten asettamista, mikä ylittäisi asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan soveltamisalan, jossa viitataan vain vähimmäisvaatimuksiin. Komissio on lisäksi tiedonannossaan seuraavien aineiden riskinarvioinnin tuloksista ja riskien vähentämisen toimintasuunnitelmista: kromitrioksidi, ammoniumdikromaatti ja kaliumdikromaatti (EUVL 2008, C 152, s. 1) katsonut riskien vähentämistoimenpiteiden olevan riittäviä. Komissio on helmikuussa 2013 julkaisemassaan ˮerityistä huolta aiheuttavia aineita koskevassa etenemissuunnitelmassaˮ katsonut, että riskejä voidaan hallita jopa asetuksen N:o 1907/2006 ˮulkopuolellaˮ. Lisäksi kantajat toteavat, ettei galvanointiala aiheuta mitään erityistä syöpäriskiä työntekijöiden toteuttamien riskien vähentämistoimenpiteiden tehokkuuden vuoksi. Lisäksi kromitrioksidin käyttäjiä koskevat myös muut terveyden ja ympäristön suojeluun tarkoitetut lait, kuten vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta sekä neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 4.7.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/18/EU (EUVL L 197, s. 1), teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24.11.2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU (EUVL L 334, s. 17) sekä useiden kansallisten lakien säännökset. Kyseessä oleviin kromitrioksidin käyttöihin liittyvien riskien valvonnan riittävä taso taataan lisäksi useilla kansallisilla säännöksillä ja voidaan saavuttaa myös työperäisen altistumisen raja-arvojen vapaaehtoisella soveltamisella. Lopuksi velvollisuus arvioida vapautusmahdollisuutta ja siihen liittyvää todistustaakkaa kuuluu asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan puitteissa komissiolle eikä taloudellisille toimijoille.
26 Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, yhtyvät olennaisin osin kantajien vaatimuksiin ja korostavat, että komission ja kemikaaliviraston olisi pitänyt tarkistaa huolellisesti ja perusteellisesti jo voimassa olevien toimenpiteiden tehokkuus, mikä ilmenee asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan sanamuodossa olevasta sanasta ˮasianmukaisestiˮ ja lisäksi kyseisen asetuksen 55 artiklassa esitetystä tavoitteesta, jonka mukaan komission ja kemikaaliviraston on otettava huomioon unionin sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Kyseisen asetuksen 58 artiklan 2 kohdassa säädetään siis ainoastaan vähimmäisvaatimuksista, jolloin on toissijaisuusperiaatteen vastaista, että komissio asettaa yksipuolisesti ankarampia vaatimuksia. Kyseisen säännöksen mukainen arviointi olisi edellyttänyt paitsi merkityksellisen unionin lainsäädännön myös taustalla olevan lainsäädännön, sen käytännön soveltamisen ja tässä yhteydessä kerättyjen tosiseikkojen perusteellisempaa analyysiä sen arvioimiseksi, voidaanko vähimmäisvaatimusten avulla hallita riskejä asianmukaisesti.
27 Komissio, jota kemikaalivirasto tukee, kiistää nämä väitteet.
28 Aluksi on todettava, että lainsäätäjä on asetuksella N:o 1907/2006 ottanut käyttöön järjestelmän, joka koskee kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyitä ja rajoituksia ja jolla pyritään asetuksen N:o 1907/2006 ensimmäisen perustelukappaleen mukaan etenkin varmistamaan korkeatasoinen terveyden ja ympäristön suojelu sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla edistäen kilpailukykyä ja innovaatiota. Erityisesti on todettava, että kyseisen asetuksen VII osastossa säädetään lupamenettelystä. Tämän menettelyn tavoitteena on kyseisen asetuksen 55 artiklan mukaan taata sisämarkkinoiden moitteeton toiminta varmistaen samalla, että erityistä huolta aiheuttavien aineiden riskit ovat asianmukaisesti hallinnassa ja että kyseiset aineet korvataan asteittain soveltuvilla vaihtoehtoisilla aineilla tai tekniikoilla, jos nämä ovat taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia. Lupamenettelyä voidaan soveltaa kaikkiin aineisiin, jotka täyttävät kyseisen asetuksen 57 artiklassa tarkoitetut kriteerit.
29 Lupamenettelyn ensimmäisessä vaiheessa kemikaalivirasto tarkastelee erityisesti asetuksen N:o 1907/2006 liitteen XV mukaisen asiakirja-aineiston perusteella, täyttääkö aine kyseisen asetuksen 57 artiklassa tarkoitetut kriteerit. Asiakirja-aineiston laatii joko komission pyynnöstä kemikaalivirasto tai jäsenvaltio. Tämän vaiheen lopussa kemikaalivirasto tunnistaa aineen täyttävän nämä kriteerit ja sisällyttää kyseisen aineen ehdolla olevien aineiden luetteloon.
30 Lupamenettelyn toinen vaihe koskee ehdolla olevien aineiden luettelossa olevan aineen sisällyttämistä asetuksen N:o 1907/2006 liitteeseen XIV kyseisen asetuksen 58 artiklan mukaisesti. Kun kyseinen aine on sisällytetty liitteeseen ja sen kieltämisen edellytykset – sellaisina kuin niistä säädetään kyseisen asetuksen 56 artiklassa – täyttyvät, sitä ei voida enää käyttää tai saattaa markkinoille paitsi, jos lupamenettelyn kolmannessa vaiheessa tietylle käytölle on myönnetty lupa kyseisen asetuksen 60 artiklan nojalla. Komissio tekee päätöksen kyseisen aineen sisällyttämisestä liitteeseen XIV kemikaaliviraston suosituksen perusteella, jossa otetaan huomioon kemikaaliviraston jäsenvaltioiden komitean ennalta antama lausunto ja huomautukset, joita asianosaiset ovat esittäneet kyseessä olevan asetuksen 58 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn julkisen kuulemisen puitteissa ja jotka koskevat erityisesti käyttöjä, jotka olisi pitänyt vapauttaa lupavaatimuksesta kyseessä olevan asetuksen 58 artiklan 2 kohdan nojalla.
31 Päätöksessä sisällyttää asetuksen N:o 1907/2006 57 artiklassa tarkoitettu aine kyseisen asetuksen liitteeseen XIV on tämän asetuksen 58 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti esitettävä erityisesti käytöt tai käyttökategoriat, jotka on mahdollisesti vapautettu lupavaatimuksesta, ja tällaisille vapautuksille mahdollisesti asetetut ehdot. Mainittujen vapautusten myöntämisestä säädetään saman asetuksen 58 artiklan 2 kohdassa, jonka mukaan käytöt tai käyttökategoriat voidaan vapauttaa lupavaatimuksesta edellyttäen, että riski on asianmukaisesti hallinnassa voimassa olevan yhteisön erityislainsäädännön, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölle, pohjalta.
32 Koska kantajat väittävät lähinnä, että asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät ja että komission oli myönnettävä vapautus kyseisen säännöksen nojalla, on tutkittava aluksi, onko nyt käsiteltävässä asiassa olemassa ˮvoimassa olevaa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyviä vähimmäisvaatimuksia [kromitrioksidin] käytölleˮ. Jos näin on, seuraavaksi on analysoitava, oliko ˮriski asianmukaisesti hallinnassa – – yhteisön erityislainsäädännön – – pohjaltaˮ. Jos nämä edellytykset täyttyvät, on lopuksi tutkittava, onko komissio, joka ˮvoiˮ myöntää vapautuksen ja jolla on näin ollen tältä osin harkintavaltaa, tehnyt virheen harkintavaltaansa käyttäessään.
33 Aluksi on korostettava, että asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ˮyhteisön lainsäädäntöˮ on unionin elimen antama oikeussääntö, jolla pyritään saamaan aikaan sitovia vaikutuksia. Kuten kantajat ovat istunnossa myöntäneet, tästä seuraa, että useat kansalliset oikeussäännöt ja vapaaehtoiset käytännöt eivät voi täyttää asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa säädettyä ensimmäistä edellytystä siltä osin kuin ne eivät ole ˮvoimassa olevaa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ. Näin ollen ei ole tarpeen tutkia kansallisia sääntöjä, joihin kantajat ovat vedonneet, eikä vapaaehtoisia käytäntöjä, joihin ne ovat viitanneet.
34 Edellä 25 kohdassa mainitun komission tiedonannon osalta, johon kantajat viittaavat, on huomioitava, että se sisältää tietoja muun muassa kromitrioksidin riskien arvioinnista ja niiden vähentämisstrategioista. Sitä vastoin tiedonannon sisältö ei ole sitova, eikä se selvennä mitään muuta säännöstä, vaan siinä esitetään ainoastaan yhtäältä arviointituloksia – erityisesti kromitrioksidin käytöistä johtuvia riskejä – ja toisaalta ilmoitetaan, että komissio oli 30.5.2008 antanut suosituksensa seuraavien aineiden riskienvähentämistoimenpiteiksi: kromitrioksidi, ammoniumdikromaatti ja kaliumdikromaatti (EUVL L 158, s. 65), johon kyseisessä tiedonannossa viitataan. Koska kyseinen tiedonanto ei ole luonteeltaan normatiivinen, sitä ei voida – kuten kantajat ovat myöntäneet istunnossa – katsoa ˮyhteisön lainsäädännöksiˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
35 Näin ollen on tutkittava ainoastaan, ovatko direktiivit, joihin kantajat ovat vedonneet, eli direktiivit 98/24, 2004/37, 2010/75 ja 2012/18 ˮvoimassa olevaa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
36 Ensiksi kantajat sekä Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, vetoavat kahteen direktiiviin, jotka liittyvät työntekijöiden suojeluun työpaikoilla eli direktiiveihin 98/24 ja 2004/37.
37 Direktiivin 98/24 osalta kantajat sekä Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, viittaavat erityisesti kyseisen direktiivin 1 artiklaan, 4 artiklan 1 ja 2 kohtaan, 5 artiklan 2 kohtaan, 6 artiklan 2 ja 3 kohtaan sekä 8 ja 10 artiklaan. Kyseisen direktiivin 1 artiklan mukaan direktiivin tavoitteena on säätää ˮvähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi heidän turvallisuuteensa ja terveyteensä kohdistuvilta riskeiltä, jotka aiheutuvat tai saattavat aiheutua työpaikalla esiintyvien kemiallisten tekijöiden vaikutuksista tai sellaisista työtehtävistä, joihin liittyy kemiallisia tekijöitäˮ. Samassa direktiivissä säädetään pääasiallisesti toimenpiteistä, joita työntekijöiden on toteutettava, jotta vältyttäisiin riskeiltä tai vähennettäisiin riskejä, jotka aiheutuvat työntekijöiden altistumisesta kyseisille aineille. Näihin toimenpiteisiin kuuluu erityisesti velvollisuuksia, jotka koskevat niiden riskien arviointia, joille työntekijät altistuvat työpaikalla (4 artikla), vaarallisten aineiden korvaamista vähemmän vaarallisilla aineilla (6 artikla), tällaisten aineiden määrän vähentämistä (6 artikla), henkilökohtaista suojelua (6 artikla), asianomaisten työntekijöiden jatkuvaa lääketieteellistä seurantaa (10 artikla) ja lopuksi työntekijöitä ja toimivaltaista viranomaista koskevia tietoja (9 artiklan 3 kohta). Kyseessä olevassa direktiivissä siis vahvistetaan portaittaisia toimia. Ennen kaikkea työntekijän altistumista vaaralliselle aineelle on vältettävä mieluiten korvaamalla vaarallinen aine vähemmän vaarallisella aineella, ja jos tämä ei ole mahdollista, on otettava käyttöön suljettu tuotantojärjestelmä. Jos mikään näistä toimenpiteistä ei ole mahdollinen, työntekijöiden altistumista on vähennettävä mahdollisimman paljon yhteisillä suojelutoimenpiteillä, kuten ilmanvaihtojärjestelmien ja työmenetelmien parantamisella. Lopuksi siinä tilanteessa, että nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä työntekijöiden altistumisen välttämiseksi, työnantajan on kolmanneksi toteutettava henkilökohtaisia suojelutoimenpiteitä, kuten annettava käyttöön riittävät henkilösuojaimet.
38 Direktiiviä 98/24 sovelletaan yleisesti kaikkiin kemiallisiin tekijöihin. Sen tarkoitus on yleinen. Direktiivin tavoitteena on erityisesti vahvistaa velvollisuuksia sellaisten työnantajien noudatettaviksi, joiden on taattava työntekijöiden riittävä turvallisuustaso työpaikalla. On kuitenkin korostettava, että direktiivissä säädetään sitovat raja-arvot sen liitteeseen I sisällytettyjen aineiden – joihin lukeutuvat tällä hetkellä vain metallinen lyijy ja sen yhdisteet – työperäiselle altistumiselle. Muiden aineiden osalta kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa säädetään tulevaisuudessa vahvistettavista ˮyhteisön tasolla määriteltävistä työperäisen altistumisen viiteraja-arvoistaˮ, että ˮkyseiset raja-arvot vahvistetaan tai niitä tarkistetaan, ottaen huomioon käytettävissä olevat mittaustekniikat, direktiivin 89/391/ETY 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaenˮ ja että ˮjäsenvaltioiden on ilmoitettava työntekijä- ja työnantajajärjestöille yhteisön tasolla määritellyt työperäisen altistumisen raja-arvotˮ. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan mukaan ˮniiden kemiallisten tekijöiden osalta, joille on yhteisön tasolla määritetty työperäisen altistumisen viiteraja-arvo, jäsenmaiden on vahvistettava kansallinen työperäisen altistumisen raja-arvo yhteisön raja-arvo huomioon ottaen, määrittämällä sen luonne kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisestiˮ. Saman direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan ˮyhteisön tasolla voidaan määrittää sitovia työperäisen altistumisen raja-arvoja, ja niiden seikkojen lisäksi, jotka otetaan huomioon määriteltäessä työperäisen altistumisen viiteraja-arvoja, niissä on otettava huomioon toteutettavuuteen liittyvät tekijät, samalla kuin säilytetään tavoite varmistaa työntekijöiden terveys työssäˮ.
39 Direktiivin 98/24 ja asetuksen N:o 1907/2006 välisestä suhteesta on todettava, että asetuksen N:o 1907/2006 viidennessä perustelukappaleessa säädetään, että sitä ˮpitäisi soveltaa rajoittamatta työpaikkoja ja ympäristöä koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamistaˮ, ja sen 12 perustelukappaleessa, että se ˮei vaikuta työntekijöiden suojelua ja ympäristöä koskevien direktiivien soveltamiseen, erityisesti direktiivin [2004/37] ja direktiivin [98/24] soveltamiseen, joiden mukaan työnantajien on poistettava vaaralliset aineet, aina kun se on teknisesti mahdollista, tai korvattava vaaralliset aineet vähemmän vaarallisilla aineillaˮ. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetään, että tätä asetusta sovelletaan ˮrajoittamatta seuraavan lainsäädännön soveltamista: a) työpaikkoja ja ympäristöä koskeva yhteisön lainsäädäntö, johon sisältyvät – – direktiivi 89/391/ETY, – – direktiivi 96/61/EY, direktiivi [98/24], – – direktiivi 2000/60/EY ja direktiivi [2004/37]ˮ.
40 Edellä esitetyn valossa on todettava, että siltä osin kuin direktiivissä 98/24 ei viitata tiettyyn aineeseen, kuten on tehty edellä mainittujen kyseisen direktiivin liitteeseen I sisällytettyjen aineiden osalta, sitä ei voida katsoa erityiseksi, koska se soveltuu yleisesti kaikkiin kemiallisiin aineisiin, eikä siinä voida katsoa asetettavan vähimmäisvaatimuksia, koska siinä ainoastaan luodaan yleiset puitteet tehtäville, joita sellaisille työnantajille kuuluu, jotka altistavat työntekijöitään kemiallisten aineiden käytöistä aiheutuville riskeille. Kyseisen direktiivin yleinen luonne käy selkeästi ilmi siitä, että lainsäätäjä on katsonut direktiivin 3 artiklassa, että raja-arvojen määrittäminen on erottamaton osa työntekijöiden suojelumekanismia ja että raja-arvot on vielä määritettävä aineille, joilla niitä ei ole. Toisin kuin Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, väittävät, komissiota ei siis voida moittia siitä, että se olisi rikkonut asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohtaa, kun se vaati raja-arvoja työperäiselle altistumiselle, koska näiden raja-arvojen vaatimus seuraa saman direktiivin 3 artiklan soveltamisesta. Komissio ei siis ole itse lisännyt erityisvaatimuksia, vaan sen sijaan perustellusti katsonut, että raja-arvojen puuttuessa kyseessä oleva direktiivi ei muodosta ˮvoimassa olevaa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
41 Lopuksi on todettava, että jos olisi noudatettava kantajien esittämää lähestymistapaa, jonka mukaan direktiivi 98/24 on katsottava erityislainsäädännöksi riippumatta siitä, vahvistetaanko siinä työperäisen altistumisen raja-arvoja, kaikkia kemiallisia tekijöitä olisi katsottava säänneltävän ˮvoimassa olevalla yhteisön erityislainsäädännöllä, jossa asetetaan vähimmäisvaatimuksiaˮ. Tällaisessa tilanteessa olisi käytännössä aina mahdollista myöntää kyseisen asetuksen 58 artiklan 2 kohdassa säädetty vapautus siitä huolimatta, että säännös muodostaa ankaran poikkeuksen asetuksen 57 artiklassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 69 perustelukappaleen kanssa, vahvistetusta periaatteesta, jonka mukaan erityistä huolta aiheuttavat aineet on lähtökohtaisesti sisällytettävä kyseessä olevan asetuksen liitteeseen XIV ja niihin on sovellettava saman asetuksen 60 artiklassa säädettyä lupamenettelyä. Tästä seuraa, että kantajien esittämä lähestymistapa voisi vakavasti vaarantaa kyseessä olevalla asetuksella vahvistetun tarkoituksen ja toiminnan, eikä sitä näin ollen voida hyväksyä.
42 Direktiivin 2004/37 osalta kantajat sekä Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, vetoavat erityisesti kyseisen direktiivin 1 artiklaan, 3 artiklan 1 kohtaan, 4 artiklaan, 5 artiklan 1, 3 ja 5 kohtaan sekä 6 ja 14 artiklaan. Tämän direktiivin tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan ˮsuojella työntekijöitä heidän terveyttään ja turvallisuuttaan uhkaavilta vaaroilta, jotka aiheutuvat tai voivat aiheutua altistumisesta työssä syöpää aiheuttaville aineille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille, mukaan lukien näiden vaarojen ehkäisyˮ. Samassa direktiivissä asetetaan ˮtätä alaa koskevat yksityiskohtaiset vähimmäisvaatimukset, mukaan lukien raja-arvotˮ. Näin ollen kyseisessä direktiivissä säädetään, kuten direktiivissä 98/24, portaittaisista toimenpiteistä, joihin kuuluvat erityisesti velvollisuudet, jotka liittyvät niiden riskien arviointiin, joille työntekijät altistuvat työpaikalla (3 artiklan 2–4 kohta), vaarallisten aineiden korvaamiseen vähemmän vaarallisilla aineilla (4 artikla), tällaisten aineiden määrän vähentämiseen (5 artikla), henkilökohtaiseen suojaukseen (8 ja 10 artikla), asianomaisten työntekijöiden jatkuviin terveystarkastuksiin (14 artikla) ja lopuksi työntekijöitä ja toimivaltaisia viranomaisia koskeviin tietoihin (11, 12 ja 19 artikla).
43 Direktiivi 2004/37 soveltuu kaikkiin syöpäsairauden vaaraa aiheuttaviin tekijöihin tai perimän muutoksia aiheuttaviin aineisiin. Siinä asetetaan sitovat työperäisen altistumisen raja-arvot kuitenkin bentseenille, vinyylikloridimonomeerille ja kovapuupölylle (liite III). Sen 16 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ˮneuvosto määrittelee [EY:n] perustamissopimuksen [josta on tullut EUT-sopimuksen 153 artiklan 2 kohta] 137 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti käytettävissä olevan tiedon, mukaan lukien tieteellisen ja teknillisen tiedon, perusteella direktiivein raja-arvot kaikille niille syöpää aiheuttaville aineille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille, joille se on mahdollista, ja tarvittaessa antaa muita suoranaisesti tähän liittyviä säännöksiäˮ. Sen 13 perustelukappaleessa täsmennetään tässä yhteydessä, että ˮtyöhön liittyviä altistumisraja-arvoja on pidettävä tärkeänä osana yleisiä työsuojelujärjestelyjäˮ ja että ˮnämä raja-arvot on tarkistettava aina, kun se on uuden tieteellisen tiedon vuoksi tarpeellistaˮ.
44 Kuten direktiivissä 98/24 on mainittu, asetus N:o 1907/2006 ei vaikuta mitenkään työntekijöiden suojeluun liittyvien direktiivien soveltamiseen, mukaan lukien direktiivi 2004/37, johon soveltuu sama päättely kuin mitä edellä 40 kohdassa on esitetty. Siltä osin kuin viimeksi mainitussa direktiivissä ei viitata mihinkään muuhun aineeseen kuin bentseeniin, vinyylikloridimonomeeriin tai kovapuupölyyn, joille on vahvistettu työperäisen altistumisen enimmäismäärät, sitä ei voida katsoa ˮerityiseksiˮ eikä siinä voida katsoa vahvistettavan vähimmäisvaatimuksia. Kuten direktiivin 98/24 osalta, lainsäätäjä on lisäksi selkeästi ilmaissut direktiivin 2004/37 16 artiklassa, että raja-arvojen vahvistaminen kuuluu erottamattomasti työntekijöiden suojelumekanismiin ja että raja-arvot on vielä vahvistettava aineille, joilla niitä ei ole. Kun lopuksi otetaan huomioon asetuksen N:o 1907/2006 57 artiklan a ja b alakohta, jotka sisältävät kyseisen asetuksen VII osastossa säädetyn lupamenettelyn alaiset syöpää aiheuttavat ja perimän muutoksia aiheuttavat aineet, kyseisellä asetuksella käyttöön otetun valvonta- ja suojelujärjestelmän tarkoitus ja toiminta voisivat vakavasti vaarantua, jos olisi katsottava, että direktiivi 2004/37 on voimassa oleva yhteisön erityislainsäädäntö, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölle, kyseisen asetuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla mille tahansa syöpää aiheuttavalle tai perimän muutoksia aiheuttavalle aineelle. Edellä 41 kohdassa esitetty päättely soveltuu direktiiviin 2004/37.
45 Näin ollen on katsottava, että siltä osin kuin on kyse kromitrioksidista, direktiivi 98/24 ja direktiivi 2004/37 eivät muodosta ˮvoimassa olevaa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
46 Muut kantajien sekä Assogalvanican ja muiden väliintulijoiden, joiden nimet luetellaan liitteessä II, esittämät väitteet eivät kyseenalaista tätä päätelmää.
47 Aluksi kantajat väittävät, että vaatiessaan asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohtaa soveltaessaan työperäisen altistumisen raja-arvoja, komissio ei tosiasiassa pyrkinyt vahvistamaan vähimmäisvaatimuksia, vaan enimmäisvaatimuksia. Tässä yhteydessä on muistutettava, että ˮvähimmäisvaatimuksiinˮ perustuvan kriteerin ei voida katsoa tarkoittavan mitä tahansa toimenpidettä, josta on säädetty unionin lainsäädäntötoimella. Vähimmäisvaatimuksen käsite on ymmärrettävä yhtäältä siten, että se muodostaa työntekijöiden tai muiden asianomaisten henkilöiden edun mukaisen vähimmäistandardin, ja toisaalta, että se mahdollistaa vieläkin ankarampien toimenpiteiden toteuttamisen tai käyttöönoton kansallisella tasolla sellaisen lainsäädännön puitteissa, joka on ankarampi kuin lainsäädäntö, joka unionin tasolla vahvistaa vähimmäisvaatimukset. Pelkästään se, että vaaditaan työperäisen altistumisen raja-arvoja, ei siis merkitse enimmäisvaatimusten soveltamista, vaan muodostaa asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan mahdollistaman vähimmäisvaatimuksen.
48 Kantajat väittävät lisäksi, että ollakseen ˮerityinenˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, riittää, että lainsäädännössä viitataan yhteen aineiden luokkaan ja erityisesti luokituskriteereihin. Ensimmäinen kantaja mainitsee kemikaaliviraston asiakirjan, jonka otsikkona on ˮPreparation of draft Annex XIV entries for the third recommandation of substances to be included in Annex XIV – General Approachˮ (Luonnoksen laatiminen liitteeseen XIV sisällytettävistä aineista – Yleinen lähestymistapa), josta ilmenee kantajan mukaan, että aineen kuuluminen sellaisiin luokkiin kuin ˮsyöpää aiheuttavat aineetˮ tai ˮperimän muutoksia aiheuttavat aineetˮ riittää siihen, että yhtä näistä luokista koskevan lainsäädännön voidaan katsoa olevan erityinen.
49 Tämä väite ei voi menestyä.
50 Ensiksi on todettava, että kantajien mainitsema asiakirja on pelkkä kemikaaliviraston tiedonanto, jossa asianosaisille tiedotetaan, mitä lähestymistapaa kemikaalivirasto noudattaa erityisesti asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten arvioinnissa. Asiakirjalla ei ole lainkaan oikeudellista merkitystä eikä se ole merkityksellinen unionin tuomioistuinten kyseistä artiklaa koskevan tulkinnan kannalta.
51 Toiseksi on todettava, ettei kantajien mainitseman asiakirjan 5.1 kohdan toisen kappaleen sanamuodosta voida päätellä, että mikä tahansa luokittelukriteeri riittää siihen, että kyseiseen kriteeriin liittyvä yhtä aineiden luokkaa koskeva lainsäädäntö voidaan katsoa erityiseksi.
52 Ensiksi on huomattava, että kantajien mainitseman asiakirjan 5.1 kohdan toisessa kappaleessa viitataan riskien asianmukaiseen hallintaan. Se, että kemikaalivirasto on kyseisellä kappaleella halunnut tarkentaa kriteerejä, jotka mahdollistavat kemikaaliviraston mukaan lainsäädännön katsomisen erityiseksi, on näin ollen kyseenalainen.
53 Lisäksi kantajien mainitsemassa asiakirjassa kemikaalivirasto tarkentaa, että ˮpääsääntöisesti kyseessä olevassa lainsäädännössä pitäisi viitata [asetuksen N:o 1907/2006] liitteeseen XIV sisällytettävään erityiseen aineeseen joko mainitsemalla se tai viittaamalla ryhmään, johon aine kuuluu, esimerkiksi mainiten luokittelukriteerit tai [kyseisen asetuksen] liitteen XIII kriteeritˮ. Vaikka kemikaaliviraston tarkoituksena oli tarkentaa kriteerejä, joiden nojalla voidaan kemikaaliviraston mukaan katsoa lainsäädännön olevan erityinen, nyt kyseessä olevasta kohdasta voidaan päätellä vain, että ennen kaikkea lainsäädännön on tarkoitettava ainetta sellaisenaan, ja jos näin ei ole, aineluokan voitaisiin myös katsoa olevan erityislainsäädännön kohteena, jos kyseinen lainsäädäntö kuitenkin koskisi luokkaa, joka on selvästi erillinen muista aineista. Yhtä aineluokkaa koskevan lainsäädännön erityisyyden on siis oltava vertailukelpoinen sellaisen lainsäädännön erityisyyteen, joka koskee vain yhtä ainetta. Tästä seuraa, että pelkkä viittaus syöpää aiheuttaviin, perimää vaurioittaviin tai kemiallisiin aineisiin on liian yleinen.
54 Toiseksi kantajat vetoavat kahteen direktiiviin, jotka koskevat ympäristön suojelua, eli direktiiveihin 2010/75 ja 2012/18, tarkentamatta kuitenkaan miltä osin kyseiset direktiivit muodostavat ˮvoimassa olevan yhteisön erityislainsäädännön, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Väitteidensä tueksi kantajat viittaavat pelkästään kannekirjelmän liitteeseen A.22, jossa raportin ˮEnvironmental Risk Reduction Strategy and Analysis of Advantages and Drawbacks for Hexavalent Chromium (Ympäristöriskien vähentämisstrategia ja analyysi kromitrioksidin käytön eduista ja haitoista)ˮ laatijaa tai lähdettä mainitsematta toistetaan kyseisen raportin 4 kappale, joka on yli 40 sivua pitkä. Kantajien mukaan direktiivillä 2010/75 ja ˮBREFˮ-nimisellä asiakirjalla eli metallien ja muovien pintakäsittelyyn käytettävissä olevaa parasta tekniikkaa koskevalla viiteasiakirjalla elokuulta 2006 taataan käytettävissä olevan parhaan tekniikan eli tehokkaimpien, edistyneimpien ja päästöjen estämisen tai vähentämisen näkökulmasta helpoimmin täytäntöön pantavien toimintamuotojen käyttö ja niiden vaikutus ympäristöön.
55 Ensiksi on todettava, että tämä väite on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin kantajat väittävät, että direktiivit 2010/75 ja 2012/18 muodostavat ˮvoimassa olevan yhteisön erityislainsäädännön, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole kantajien sijasta itse etsiä ja tunnistaa kannekirjelmän laajasta liitteestä A.22 todisteita, joihin ne viittaavat yleisluonteisesti ja jotka voisivat tukea niiden väitteitä (ks. vastaavasti määräys 29.11.1993, Koelman v. komissio, T‑56/92, Kok., EU:T:1993:105, 23 kohta). Väitteet on myös jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne koskevat vain riskien hallintaa, koska pelkkä yleisluonteinen viittaus liitteeseen tarkentamatta merkityksellisiä kohtia tai kappaleita ei myöskään mahdollista sen ymmärtämistä, miksi riskin on katsottava olevan hallinnassa. Sama päättely soveltuu ˮBREFˮ-nimiseen asiakirjaan. Lisäksi on todettava, ettei kyseistä asiakirjaa ole annettu unionin yleisen tuomioistuimen käyttöön eikä se siis voi asiakirjaa tutkia.
56 Toiseksi on todettava, että vaikka kantajien direktiiviä 2012/18 koskevat väitteet voitaisiin ottaa tutkittaviksi, direktiiviä ei voida mitenkään katsoa ˮvoimassa olevaksi yhteisön erityislainsäädännöksi, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, siitäkin huolimatta, että kyseinen direktiivi soveltuu kromitrioksidiin sen liitteessä I olevan 1 osan nojalla, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1272/2008 liitteessä VI olevan taulukon 3.1 indeksinumeron 024-001-00-0 kanssa.
57 Direktiivin 2012/18 1 artiklan tarkoituksena on nimittäin vahvistaa säännöt sellaisten ˮsuuronnettomuuksienˮ ehkäisemiseksi, joissa on mukana vaarallisia aineita, ja rajoittaa suuronnettomuuksista ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia seurauksia, jotta koko unionissa voitaisiin taata yhdenmukaisesti ja tehokkaasti korkea suojelun taso. Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään yleiset velvoitteet taloudellisille toimijoille, jotka velvoitetaan toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niistä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien seurauksien rajoittamiseksi. Saman direktiivin liitteessä III olevassa b alakohdassa mainitaan turvallisuusjohtamisjärjestelmässä katettavat seikat, jotka taloudellisten toimijoiden on pantava täytäntöön laitoksissaan kyseessä olevan direktiivin 8 artiklan mukaan, eli erityisesti henkilöstön koulutus ja tietoisuuden lisääminen, suuronnettomuusvaarojen tunnistaminen ja arviointi, teollisuuslaitosten valvonta, laitoksiin tehtävien muutosten hallinta, prosessit tai varastot, valmistautuminen hätätilanteisiin, toteutuksen jatkuva seuranta, onnettomuuksista ilmoittaminen sekä säännöllinen valvonta ja tarkastaminen.
58 Direktiivin 2012/18 soveltamisalan rajaamiseksi sen liitteessä I vahvistetaan lisäksi vaarallisten aineiden esiintymisen vähimmäismäärät yrityksessä (tonneissa). Näin ollen direktiivi ei sovellu yrityksiin, joissa vaarallisia aineita esiintyy määrällisesti vähemmän kuin direktiivin liitteessä 1 olevan 1 tai 2 osan sarakkeessa 2 on mainittu. Sitä vastoin direktiivi koskee yrityksiä, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan direktiivin 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuina ˮalemman tason tuotantolaitoksinaˮ tai kyseisen artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuna ˮylemmän tason tuotantolaitoksenaˮ. Kyseisen direktiivin liitteessä I ei siis vahvisteta yritykselle työperäisen altistumisen raja-arvoja eikä päästöjen raja-arvoja.
59 Direktiivin 2012/18 tavoitteena on näin ollen taata laitosten turvallisuus ˮsuuronnettomuuksienˮ estämiseksi. Direktiivi ei sellaisenaan koske vaarallisten aineiden erityisiä käyttöjä yrityksen tavallisen teollisen toiminnan puitteissa eikä ihmisten suojelua liialliselta altistumiselta vaarallisille aineille heidän työpaikallaan. Näin ollen sitä ei voida katsoa ˮvoimassa olevaksi yhteisön erityislainsäädännöksi, jossa asetetaan vähimmäisvaatimuksiaˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
60 Kolmanneksi on niin, että vaikka kantajien direktiiviä 2010/75 koskevat väitteet voitaisiin ottaa tutkittaviksi, on huomattava, että kyseistä direktiiviä ei voida katsoa ˮvoimassa olevaksi yhteisön erityislainsäädännöksi, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
61 Direktiivin 2010/75 1 artiklan mukaan direktiivissä ˮsäädetään teollisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestäˮ. Siinä säädetään myös ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvien päästöjen ehkäisemisestä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjen vähentämisestä ja jätteiden syntymisen ehkäisemisestä koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi. Direktiivin 2 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan II–VI luvussa tarkoitettuun pilaantumista aiheuttavaan teolliseen toimintaan. Direktiiviä ei sovelleta uusien tuotteiden ja prosessien tutkimukseen, kehitykseen ja testaukseen. Direktiivin liitteen I mukaan direktiivi soveltuu ˮmetallien tai muovien pintakäsittelyyn, käyttäen elektrolyyttistä tai kemiallista menetelmää käytettävien käsittelyaltaiden vetoisuuden ollessa enemmän kuin 30 m3ˮ. Sen 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 11 ja 18 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi ja vahvistettava päästöjen raja-arvot pilaaville aineille, liitteessä II luetelluille ja muille pilaaville aineille, joita voidaan päästää kyseisestä laitoksesta merkittäviä määriä, ottaen huomioon niiden ominaisuudet ja siirtymisen ympäristön elementistä toiseen. Kyseisessä liitteessä luetellaan myös lukuisia aineita sekä erityisesti aineita ja seoksia, joilla osoitetaan olevan karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymiseen vaikuttavia ominaisuuksia ilman välityksellä, vesiympäristössä tai veden välityksellä.
62 Vaikka on selvää, että direktiivi 2010/75 voi soveltua yleisesti kromitrioksidin käytöistä johtuviin teollisiin päästöihin, on kuitenkin todettava, että kyseisessä direktiivissä ei ole lainkaan kyseistä ainetta koskevia erityissäännöksiä. Se soveltuu ainoastaan metallien tai muovien pintakäsittelyyn, käyttäen elektrolyyttistä tai kemiallista menetelmää käytettävien käsittelyaltaiden vetoisuuden ollessa enemmän kuin 30 m3. Se siis koskee konkreettista teollista prosessia, joka ylittää tietyn korkean määrällisen raja-arvon, eikä kyseisen prosessin tiettyä ainetta, eikä se sovellu kaikkiin kyseisen prosessin tyyppeihin – erityisesti prosesseihin, jotka eivät ylitä mainittua tasoa.
63 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajat sekä Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, eivät ole osoittaneet, että kromitrioksidin osalta olisi olemassa ˮvoimassa olevaa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
64 Asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa säädetystä toisesta edellytyksestä eli siitä, että riski on asianmukaisesti hallinnassa voimassa olevan yhteisön erityislainsäädännön, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölle, pohjalta, on todettava, että – kuten edellä 32 kohdassa on esitetty – vapautus voidaan myöntää vain, jos kaikki kyseisessä säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät. Koska ei ole olemassa voimassa olevaa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölle, tätä toista edellytystä ei ole tarpeen tutkia. Lisäksi on todettava, että siltä osin kuin on kyse säännöksen ranskankielisen version ilmauksesta ˮcompte tenuˮ ja kyseisen säännöksen muissa kieliversioissa käytetyistä ilmauksista, kuten saksankielisestä ilmauksesta ˮauf der Grundlageˮ ja englanninkielisestä ilmauksesta ˮon the basis ofˮ, riskien hallinnan on perustuttava kyseiseen voimassa olevaan yhteisön erityislainsäädäntöön. Tällaisen lainsäädännön puuttuessa on mahdotonta, että mikä tahansa riskien hallinta, vaikka se katsottaisiinkin toteen näytetyksi, voisi johtua kyseisestä lainsäädännöstä, mikä on jo sellaisenaan riittävää sen toteamiseksi, ettei toinen edellytys täyty nyt käsiteltävässä asiassa. Kantajien esittämät väitteet, joilla pyritään osoittamaan, että kromitrioksidin erilaisista käytöistä johtuvia riskejä ei tosiasiassa käytännössä muista syistä ole olemassa taikka ne ovat vähäpätöisiä tai hallinnassa, eivät osoita väitetyn riskien hallinnan ja voimassa olevan yhteisön erityislainsäädännön välistä yhteyttä, ja ne ovat näin ollen tehottomia.
65 Kun otetaan huomioon, että kaikki asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet, komissiolla ei ollut harkintavaltaa nyt käsiteltävässä asiassa siltä osin kuin on kyse vapautuksen myöntämisestä kyseisen artiklan nojalla. Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että jos edellä 32 kohdassa esitetyt edellytykset olisivat täyttyneet, komissiolla oleva harkintavalta ei olisi ollut rajaton eikä se olisi oikeuttanut komissiota toteuttamaan mielivaltaisia toimenpiteitä. Tässäkään tapauksessa kantajien sekä Assogalvanican ja muiden väliintulijoiden, joiden nimet luetellaan liitteessä II, väitteet eivät kuitenkaan olisi voineet menestyä, sillä esiin tuotujen seikkojen perusteella ei voida katsoa, että komission harkintavalta oli siinä määrin alentunut, että sen oli myönnettävä haettu vapautus.
66 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei komissio rikkonut asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohtaa, kun se ei myöntänyt kantajien pyytämää vapautusta. Kyseisen artiklan rikkomista koskeva toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä
67 Kantajat kiistävät lähinnä riidanalaisen asetuksen tieteellisen perustan, ja niiden pääasiallinen perustelu tälle on se, ettei komissio ollut riittävällä tavalla tutkinut, olivatko kromausteollisuuden erilaisista käytöistä johtuvat riskit hallinnassa.
68 Koska toinen kanneperuste on hylättävä sillä perusteella, että asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa säädetty ensimmäinen edellytys ei täyttynyt, ei ole – kuten edellä 63 kohdassa on esitetty – tarpeen tutkia kysymystä siitä, olivatko kromausteollisuuden erilaisista käytöistä johtuvat riskit hallinnassa vai eivät.
69 Näin ollen on todettava, että vaikka komissio olisi tosiasiassa tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä ennen riidanalaisen asetuksen antamista, unionin yleinen tuomioistuin ei voi hyväksyä kantajien vaatimusta, jolla pyritään kumoamaan osittain riidanalainen asetus siltä osin kuin siinä ei säädetä kantajien pyytämän vapautuksen myöntämisestä.
70 Näissä olosuhteissa ensimmäinen kanneperuste ei voi menestyä, ja se on näin ollen hylättävä perusteettomana.
Kolmas kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
71 Kantajat, joita tukevat Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, väittävät, että nyt käsiteltävän asian olosuhteissa oli suhteetonta tosiasiallisesti kieltää riidanalaisella asetuksella kaikki kromitrioksidin käytöt. Kantajien mukaan on erityisesti otettava huomioon, että kyseistä ainetta käytetään ennen kaikkea kromausteollisuudessa asetuksen N:o 1907/2006 3 artiklan 15 alakohdassa tarkoitettuna välituotteena.
72 Komissio, jota kemikaalivirasto tukee, kiistää nämä väitteet.
73 Toisen kanneperusteen yhteydessä esitetyn valossa on todettava, että siltä osin kuin komissiolla ei ollut harkintavaltaa nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vapautuksen myöntämisessä, koska kaikki kyseisessä artiklassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet, komissio ei myöskään voinut loukata suhteellisuusperiaatetta soveltaessaan kyseistä artiklaa siinä edellytetyllä tavalla. Koska komission oli siis pakko tehdä päätös vapautuksen myöntämättä jättämisestä, se ei näin ollen voinut loukata suhteellisuusperiaatetta.
74 Kantajien esittämä väite voisi näin ollen menestyä – kuten komissio perustellusti huomauttaa – ainoastaan, jos se koskee asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan lainmukaisuutta sellaisenaan. Kuten kantajat ovat istunnossa kuitenkin tarkentaneet, ne eivät esitä kyseiseen artiklaan kohdistuvaa lainvastaisuusväitettä.
75 Assogalvanican ja muiden väliintulijoiden, joiden nimet luetellaan liitteessä II, esittämästä väitteestä, jonka mukaan asetuksen N:o 1907/2006 VII osastossa tarkoitetun lupavaatimuksen ei pidä soveltua kromitrioksidiin asetuksen N:o 1907/2006 3 artiklan 15 alakohdassa tarkoitettuna välituotteena, on todettava, että siltä osin kuin kyseisten väliintulijoiden tarkoituksena on tällä väitteellä vedota VII osaston soveltumattomuuteen kyseisen asetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, kyseessä on kanneperuste, joka muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, miten pääasian asianosaiset ovat sen määrittäneet, ja joka on näin ollen jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti tuomio 28.7.2011, Diputación Foral de Vizcaya ym. v. komissio, C‑474/09 P–C‑476/09 P, EU:C:2011:522, 111 kohta). Joka tapauksessa tämä väite on niin ikään perusteeton, sillä kyseiset väliintulijat eivät esitä minkäänlaista näyttöä, joka osoittaisi, että kromitrioksidi voitaisiin katsoa kyseisen asetuksen 3 artiklan 15 alakohdassa tarkoitetuksi välituotteeksi. Väliintulijat vaativat silti, että unionin yleinen tuomioistuin itse arvioi ˮtäyttääkö kromitrioksidin prosessoiminen kromatuksi metalliksi kromausprosessin aikana [nyt kyseessä olevan] asetuksen 2 artiklan 8 kohdassa säädetylle vapautukselle tai toissijaisesti [saman asetuksen] 58 artiklan 2 kohdan vapautukselle asetetut edellytykset siten, että kromitrioksidin ankara sisällyttäminen liitteeseen XIV ilman vapautuksia on lainvastainenˮ. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei kuitenkaan ole hankkia itselleen sellaista näyttöä, jota asianosaiset eivät ole esittäneet.
76 Kuten kantajat ovat esittäneet istunnossa, siltä osin kuin tämä väite koskee vain kysymystä siitä, oliko komission tekemä päätös jättää asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vapautus myöntämättä suhteeton, se on tehoton edellä 73 kohdassa esitetyistä syistä.
77 Kolmas kanneperuste on tämän perusteella hylättävä.
Neljäs kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien, hyvän hallinnon periaatteen sekä ˮtieteellisten lausuntojen huippuosaamisenˮ periaatteiden loukkaamista
78 Kantajat esittävät kaksi väitettä. Ensimmäisessä väitteessä kantajat vetoavat puolustautumisoikeuksiensa loukkaamiseen väittäen erityisesti, etteivät ne voineet täysin perustella pyyntöään saada vapautus lupavaatimuksesta, koska ne eivät saaneet tutustua MEGA-raportin tietoihin. Toisessa väitteessä kantajat vetoavat hyvän hallinnon ja ˮtieteellisten lausuntojen huippuosaamisenˮ periaatteiden loukkaamiseen sillä perusteella, ettei komission ja kemikaaliviraston hallussa ollut kyseistä raporttia, eivätkä ne näin ollen voineet tutkia kaikkia käytettävissä olevia tietoja, ja että ensimmäisen kantajan julkisessa kuulemisessa antamia tietoja ei otettu riittävällä tavalla huomioon.
79 Komissio, jota kemikaalivirasto tukee, kiistää nämä väitteet.
– Ensimmäinen väite, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista
80 Ensimmäisestä väitteestä on muistutettava, että asetuksen N:o 1907/2006 VII osastossa ei säädetä oikeudesta vaatia vapautuksen myöntämistä ja että kantajia oli asianosaisina kehotettu ainoastaan kyseisen asetuksen 58 artiklan 4 kohdan puitteissa esittämään ˮhuomautuksensa, jotka koskevat erityisesti käyttöjä, joiden osalta olisi myönnettävä poikkeus lupavaatimuksestaˮ.
81 Asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 4 kohdassa säädetyssä julkisessa kuulemisessa ei kuitenkaan anneta asianosaisille erityisiä menettelyllisiä oikeuksia, kuten oikeutta saada tutustua kemikaaliviraston tai komission käyttöön annettuihin asiakirjoihin sellaisen menettelyn puitteissa, jossa aineita sisällytetään kyseisen asetuksen liitteeseen XIV. Kyseisessä artiklassa säädetään vain oikeudesta esittää huomautuksia. Kantajat eivät kuitenkaan ole väittäneet, ettei kemikaalivirasto tai komissio ollut kunnioittanut yllä mainitun julkisen kuulemisen yhteydessä niiden oikeutta esittää huomautuksia. Näin ollen kantajien väitteet, joiden mukaan niiden puolustautumisoikeuksia on loukattu, eivät voi menestyä.
82 Tätä päätelmää ei aseta kyseenalaiseksi oikeuskäytäntö, johon kantajat ovat vedonneet. Tosin 9.9.2008 annetun tuomion Bayer CropScience ym. v. komissio (T‑75/06, Kok., EU:T:2008:317) 130 kohdassa viitataan erityisesti puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen ˮmissä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaanˮ. Nyt käsiteltävässä asiassa menettelyä, jonka tarkoituksena on sisällyttää kromitrioksidi asetuksen N:o 1907/2006 liitteeseen XIV, ei kuitenkaan voida katsoa ˮmenettelyksi, jota käydään kantajia vastaanˮ. Lisäksi se, että kyseisen asetuksen 58 artiklassa säädetään julkisesta kuulemisesta, ei aseta kyseenalaiseksi sitä, ettei kemikaalivirasto tai komissio ollut kyseisen artiklan mukaan velvollinen kuulemaan yksityistä, jota riidanalainen toimi saattoi koskea (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 12.12.2003, Bactria v. komissio, C‑258/02 P, Kok., EU:C:2003:675, 43 kohta). Lopuksi on todettava, että siltä osin kuin kantajat mainitsevat Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) 2 artiklan, on todettava, ettei kyseinen asetus muuta asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 4 kohdan soveltamisalaa eikä se näin ollen voi luoda menettelyllisiä oikeuksia, joista asetuksessa N:o 1907/2006 ei säädetä. Kantajat eivät myöskään ole väittäneet, että asetusta N:o 1049/2001 olisi rikottu.
83 Näissä olosuhteissa komissiolla ei ollut minkäänlaista velvollisuutta antaa pelkästään julkista kuulemista varten oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka oli tutkittu aiemman menettelyn aikana, mukaan lukien MEGA-raportti. Kysymys siitä, oliko tämä raportti komission hallussa ja kykenikö se antamaan oikeuden tutustua kyseiseen asiakirjaan, ei siis ole merkityksellinen. Näin ollen ensimmäinen väite on hylättävä.
– Toinen väite, joka koskee hyvän hallinnon ja ˮtieteellisten lausuntojen huippuosaamisenˮ periaatteiden loukkaamista
84 Toisesta väitteestä on aluksi todettava, ettei komissio rikkonut asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohtaa. Kuten lisäksi neljännen kanneperusteen ensimmäisen väitteen tarkastelusta ilmenee, komissio ja kemikaalivirasto eivät ole loukanneet kantajien menettelyllisiä oikeuksia. Lopuksi on todettava, että komissio ja kemikaalivirasto voivat vapautuksen myöntämistä koskevaa päätöstä tehdessään jättää arvioimatta, olivatko kromitrioksidin tietyistä käytöistä johtuvat riskit hallinnassa.
85 Tässä tilanteessa on todettava, että vaikka kemikaaliviraston ja komission tekemä tieteellinen arviointi olisi – kuten kantajat väittävät – suoritettu riittämättömällä tavalla, tällaiset virheet olisi tehty menettelyn aikaisemmissa vaiheissa eli erityisesti liitteen XV mukaista asiakirja-aineistoa laadittaessa, eivätkä ne voi tehdä asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vapautuksen myöntämättä jättämistä koskevasta päätöksestä lainvastaista. Tämä päätös perustui nimittäin, kuten kemikaaliviraston suositus, ainoastaan siihen, ettei ole ˮvoimassa olevaa yhteisön erityislainsäädäntöä, jossa asetetaan ihmisten terveyden tai ympäristön suojeluun liittyvät vähimmäisvaatimukset aineen käytölleˮ, kyseisen asetuksen 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, eikä riskien hallintaan. Näin ollen mahdolliset virheet riskien hallinnan tieteellisessä analysoinnissa menettelyn aikaisemmissa vaiheissa eli erityisesti kyseessä olevaa asiakirja-aineistoa laadittaessa eivät ole mitenkään voineet vaikuttaa päätöksen lainmukaisuuteen.
86 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on hylättävä.
Suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskeva pyyntö
87 Edellä esitetyn perusteella ei ole myöskään syytä hyväksyä pyyntöä suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta.
88 Kuten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan 2 kohdan c alakohdasta ja oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, unionin yleisen tuomioistuimen on hyväksyttävä pyyntö suullisen käsittelyn uudelleen aloittamisesta väitettyjen uusien seikkojen huomioimiseksi ainoastaan siinä tapauksessa, että se, jota asia koskee, tukeutuu uusiin tosiseikkoihin, joiden vaikutus voi olla asian lopputuloksen kannalta ratkaiseva ja joihin se ei voinut vedota ennen suullisen käsittelyn päättymistä (ks. vastaavasti tuomio 27.9.2006, Roquette Frères v. komissio, T-322/01, Kok., EU:T:2006:267, 323 kohta).
89 Nyt käsiteltävässä asiassa kantajien esittämät uudet tosiseikat koskevat kuitenkin pelkästään MEGA-raportin tietoja ja sitä, olivatko komissio ja kemikaalivirasto tehneet ilmeisiä arviointivirheitä riskien hallintaa koskevassa tieteellisessä analyysissään niiden menettelyvaiheiden aikana, jotka edelsivät menettelyä, jossa oli kyse asetuksen N:o 1907/2006 58 artiklan 2 kohdan mukaisen vapautuksen myöntämistä koskevasta päätöksestä.
90 Kuten edellä 68 ja 69 kohdassa on todettu, siinäkin tapauksessa, että komissio olisi tosiasiassa tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä ennen riidanalaisen asetuksen antamista, unionin yleinen tuomioistuin ei voi hyväksyä kantajien vaatimuksia, joilla pyritään kumoamaan osittain riidanalainen asetus siltä osin kuin siinä ei säädetä kantajien pyytämän vapautuksen myöntämisestä.
91 Näin ollen kantajien esittämien uusien tosiseikkojen vaikutus ei voi olla asian lopputuloksen kannalta ratkaiseva.
92 Samasta syystä ei myöskään ole tarpeen kuulla asianosaisia asiantuntijalausunnon vaikutuksesta asian lopputulokseen.
Oikeudenkäyntikulut
93 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat oikeudenkäyntikuluistaan. Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä, että muu kuin 1 ja 2 kohdassa mainittu väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
94 Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ja ne velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
95 Väliintulijat ja kemikaalivirasto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Verein zur Wahrung von Einsatz und Nutzung von Chromtrioxid und anderen Chrom-VI-verbindungen in der Oberflächentechnik eV (VECCO) ja kantajat, joiden nimet luetellaan liitteessä I, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.
3) Assogalvanica ja muut väliintulijat, joiden nimet luetellaan liitteessä II, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
4) Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Dittrich | Schwarcz | Tomljenović |
Julistettiin Luxemburgissa 25 päivänä syyskuuta.
Allekirjoitukset
LIITE I
Adolf Krämer GmbH & Co. KG, kotipaikka Ulm (Saksa),
AgO Argentum GmbH Oberflächenveredelung, kotipaikka Nürnberg (Saksa),
Alfred Kruse GmbH Metallveredelungen, kotipaikka Langenfeld (Saksa),
AL-Oberflächenveredlungsgesellschaft m.b.H., kotipaikka Wuppertal (Saksa),
Anke GmbH & Co. KG Oberflächentechnik, kotipaikka Essen (Saksa),
ATC Armoloy Technology Coatings GmbH & Co. KG, kotipaikka Mosbach (Saksa),
August Schröder GmbH & Co. KG Oberflächenveredelung, kotipaikka Hemer (Saksa),
August Sure KG, kotipaikka Lüdenscheid (Saksa),
Baaske Oberflächenveredlung GmbH, kotipaikka Wuppertal (Saksa),
Hartchrom Beck GmbH, kotipaikka Güglingen (Saksa),
Bredt GmbH, kotipaikka Meschede (Saksa),
Breidert Galvanic GmbH, kotipaikka Darmstadt (Saksa),
Chrom-Müller Metallveredelung GmbH, kotipaikka Oberndorf a. N. (Saksa),
Chrom-Schmitt GmbH & Co. KG, kotipaikka Baden-Baden (Saksa),
C. Hübner GmbH, kotipaikka Marktoberdorf (Saksa),
C. W. Albert GmbH & Co. KG, kotipaikka Hemer-Bredenbruch (Saksa),
Detlef Bingen Gesellschaft mit beschränkter Haftung, kotipaikka Langenfeld (Saksa),
Dittes Oberflächentechnik GmbH, kotipaikka Keltern (Saksa),
Duralloy Süd GmbH, kotipaikka Villingen-Schwenningen (Saksa),
Durochrom-Bogatzki, kotipaikka Oberndorf a. N. (Saksa),
Metallveredlung Emil Weiß GmbH & Co. KG, kotipaikka Mitwitz (Saksa),
Ewald Siodla Metallveredelungsgesellschaft mbH, kotipaikka Witten (Saksa),
Flügel CSS GmbH & Co. KG, kotipaikka Solingen (Saksa),
Fritz Zehnle Galvanische Anstalt, Inh. Gerd Joos e.K., kotipaikka Triberg (Saksa),
Galvanoform Gesellschaft für Galvanoplastik mbH, kotipaikka Lahr (Saksa),
Galvano Herbert Geske e.K., kotipaikka Solingen (Saksa),
Galvanotechnik Friedrich Holst GmbH, kotipaikka Hampuri (Saksa),
Galvano Weis, Weis GmbH & Co., Galvanische Werkstätte KG, kotipaikka Emmering (Saksa),
gebr. böge Metallveredelungs GmbH, kotipaikka Hampuri (Saksa),
Hans Giesbert GmbH & Co. KG, kotipaikka Mömbris (Saksa),
Groz-Beckert KG, kotipaikka Albstadt (Saksa),
GTW GmbH, kotipaikka Werl (Saksa),
GWC Coating GmbH, kotipaikka Villingen-Schwenningen (Saksa),
Hartchrom Beuthel GmbH, kotipaikka Schwelm (Saksa),
Hartchrom Erb GmbH, kotipaikka Weiterstadt (Saksa),
Hartchrom GmbH, kotipaikka Karlsruhe (Saksa),
Hartchrom GmbH Werner Kreuz, kotipaikka Blumberg (Saksa),
Hartchrom Schoch GmbH, kotipaikka Sternenfels (Saksa),
Hartchrom Teikuro Automotive GmbH, kotipaikka Sternenfels (Saksa),
Heine Optotechnik GmbH & Co. KG, kotipaikka Herrsching (Saksa),
Heinrich Schnarr GmbH Metallveredlungswerk, kotipaikka Mainaschaff (Saksa),
Heinrich Schulte Söhne GmbH & Co. KG, kotipaikka Arnsberg (Saksa),
Heinz Daurer und Söhne GmbH & Co. KG Metall-Veredelung-Lampertheim, kotipaikka Lampertheim (Saksa),
Helmut Gossmann Metallveredelungs-GmbH, kotipaikka Goldbach (Saksa),
Henry Gevekoth GmbH, kotipaikka Hampuri (Saksa),
Heyer GmbH Oberflächentechnik, kotipaikka Lübeck (Saksa),
HFJ Galvano Kiel GmbH, kotipaikka Kiel (Saksa),
Hueck Engraving GmbH & Co. KG, kotipaikka Viersen (Saksa),
Imhof Hartchrom GmbH, kotipaikka Karlstadt (Saksa),
Johannes Jander GmbH & Co. KG Metalloberflächenveredelung, kotipaikka Iserlohn (Saksa),
Johann Maffei GmbH & Co. KG, kotipaikka Iserlohn-Simmern (Saksa),
Kesseböhmer Beschlagsysteme GmbH & Co. KG, kotipaikka Bad Essen (Saksa),
Knipex-Werk C. Gustav Putsch KG, kotipaikka Wuppertal (Saksa),
Kreft & Röhrig Gesellschaft mit beschränkter Haftung, kotipaikka Troisdorf-Friedrich-Wilhelms Hütte (Saksa),
Kriebel Metallveredelung GmbH, kotipaikka Kirschfurt (Saksa),
LKS Kronenberger GmbH Metallveredlungswerk, kotipaikka Seligenstadt (Saksa),
Kunststofftechnik Bernt GmbH, kotipaikka Kaufbeuren (Saksa),
L B - Oberflächentechnik GmbH, kotipaikka Wuppertal (Saksa),
Linder Metallveredelungsgesellschaft mit beschränkter Haftung, kotipaikka Albstadt (Saksa),
Metallisierwerk Peter Schreiber GmbH, kotipaikka Düsseldorf (Saksa),
Montanhydraulik GmbH, kotipaikka Holzwickeden (Saksa),
Morex SpA, kotipaikka Crespano del Grappa (Italia),
Motoren-Sauer Instandsetzungs-GmbH, kotipaikka Hösbach (Saksa),
MSC/Copperflow Ltd, kotipaikka Bolton, Greater Manchester (Yhdistynyt kuningaskunta),
Neumeister Hydraulik GmbH, kotipaikka Neuenstadt am Kocher (Saksa),
Nießer Metallveredelung GmbH, kotipaikka Röthenbach a. d. Pegnitz (Saksa),
Norddeutsche Hartchrom GmbH & Co. KG, kotipaikka Ganderkesee (Saksa),
Oberflächenzentrum Elz GmbH, kotipaikka Limburg (Saksa),
OK Oberflächenveredelung GmbH & Co. KG, kotipaikka Sundern (Saksa),
OTH Oberflächentechnik Hagen GmbH & Co. KG, kotipaikka Hagen (Saksa),
OT Oberflächentechnik GmbH & Co. KG, kotipaikka Schwerin (Saksa),
Präzisionsgalvanik GmbH Wolfen, kotipaikka Bitterfeld-Wolfen (Saksa),
Rahrbach GmbH, kotipaikka Heiligenhaus (Saksa),
Rudolf Clauss GmbH & Co. KG Metallveredlung, kotipaikka Mülheim a. d. Ruhr (Saksa),
Rudolf Jatzke Galvanik-Hartchrom Günter Holthöfer GmbH & Co. KG, kotipaikka Bielefeld (Saksa),
Schaeffler Technologies AG & Co. KG, kotipaikka Herzogenaurach (Saksa),
Scherer GmbH, kotipaikka Haslach im Kinzigtal (Saksa),
Schmitz Hydraulikzylinder GmbH, kotipaikka Büttelborn (Saksa),
Schnarr Metallveredlung GmbH, kotipaikka Waiblingen (Saksa),
Schornberg Galvanik GmbH, kotipaikka Lippstadt (Saksa),
Robert Schrubstock GmbH & Co. KG, kotipaikka Velbert (Saksa),
Schulte Hartchrom GmbH, kotipaikka Arnsberg (Saksa),
Schwing GmbH, kotipaikka Sankt Stefan im Lavanttal (Itävalta),
Silit-Werke GmbH & Co. KG, kotipaikka Riedlingen (Saksa),
Steinbach & Vollmann GmbH & Co. KG, kotipaikka Heiligenhaus (Saksa),
Strötzel Oberflächentechnik GmbH & Co. KG, kotipaikka Hildesheim (Saksa),
Süss Oberflächentechnik GmbH, kotipaikka Wetzlar (Saksa),
Thoma Metallveredelung GmbH, kotipaikka Heimertingen (Saksa),
Viemetall Viersener Metallveredlung Pottel GmbH & Co. KG, kotipaikka Viersen (Saksa),
Walzen-Service-Center GmbH, kotipaikka Oberhausen (Saksa),
Wavec GmbH, kotipaikka Eisenhüttenstadt (Saksa),
Wilhelm Bauer GmbH & Co. KG, kotipaikka Hannover (Saksa),
Willy Remscheid Galvanische Anstalt GmbH, kotipaikka Solingen (Saksa),
Willy Remscheid Kunststofftechnik GmbH, kotipaikka Velbert (Saksa),
Wiotec, Inhaber Udo Wilmes e.K., kotipaikka Ense (Saksa),
Wissing Hartchrom GmbH, kotipaikka Lohmar (Saksa),
alfi GmbH Isoliergefäße, Metall‑ und Haushaltswaren, kotipaikka Wertheim (Saksa),
BIA Kunststoff- und Galvanotechnik GmbH & Co. KG, kotipaikka Solingen (Saksa),
Siegfried Boner e.K., kotipaikka Villingen-Schwenningen (Saksa),
Bruchmühlbacher Galvanotechnik (BG) GmbH, kotipaikka Bruchmühlbach-Miesau (Saksa),
C + C Krug GmbH, kotipaikka Velbert (Saksa),
Collini GmbH, kotipaikka Aperg (Saksa),
Collini Gesellschaft m.b.H., kotipaikka Hohenems (Itävalta),
Collini GmbH, kotipaikka Marchtrenk (Itävalta),
Collini Wien GmbH., kotipaikka Wien (Itävalta),
Federal-Mogul TP Europe GmbH & Co KG, kotipaikka Burscheid (Saksa),
Fischer GmbH & Co. surface technologies KG, kotipaikka Katzenelnbogen (Saksa),
Friederici Oberflächenveredlung GmbH, kotipaikka Iserlohn (Saksa),
Galvano Wittenstein GmbH, kotipaikka Solingen (Saksa),
Gedore-Werkzeugfabrik GmbH & Co. KG, kotipaikka Remscheid (Saksa),
Gerhardi Kunststofftechnik GmbH, kotipaikka Lüdenscheid (Saksa),
Gosma – Werkzeugfabrik und Metallveredelung Weber GmbH, kotipaikka Gosheim (Saksa),
Hartchrom-Meuter Ernst Meuter GmbH & Co. KG, kotipaikka Solingen (Saksa),
Hartchrom Spezialbeschichtung Winter GmbH, kotipaikka Treuen (Saksa),
Hasler AG, Aluminiumveredlung, kotipaikka Turgi (Sveitsi),
Hartchrom Haslinger Oberflächentechnik GmbH, kotipaikka Linz (Itävalta),
Hentschel Harteloxal GmbH & Co. KG, kotipaikka Schorndorf (Saksa),
Kammin Metallveredelung KG, kotipaikka Friesenheim (Saksa),
Karl-Heinz Bauer GmbH Galvanische Anstalt, kotipaikka Ispringen (Saksa),
Maschinenfabrik KBA‑Mödling AG, kotipaikka Maria Enzersdorf (Itävalta),
Albert Kißling Galvanische Werke GmbH, kotipaikka Neusäß (Saksa),
KME Germany GmbH & Co. KG, kotipaikka Osnabrück (Saksa),
Lahner KG, kotipaikka Brunn am Gebirge (Itävalta),
Liebherr‑Aerospace Lindenberg GmbH, kotipaikka Lindenberg (Saksa),
MTU Aero Engines AG, kotipaikka München (Saksa),
MTU Maintenance Hannover GmbH, kotipaikka Langenhagen (Saksa),
Münze Österreich AG, kotipaikka Wien (Itävalta),
Nehlsen‑BWB Flugzeug‑Galvanik Dresden GmbH & Co. KG, kotipaikka Dresden (Saksa),
Orbis Will GmbH + Co. KG, kotipaikka Ahaus (Saksa),
Riag Oberflächentechnik AG, kotipaikka Wängi (Sveitsi),
Franz Rieger Metallveredlung, kotipaikka Steinheim am Albuch (Saksa),
Saxonia Galvanik GmbH, kotipaikka Halsbrücke (Saksa),
Schweizer Galvanotechnic GmbH & Co. KG, kotipaikka Heilbronn (Saksa),
G. Schwepper Beschlag GmbH + Co, kotipaikka Heiligenhaus (Saksa),
R. Spitzke Oberflächen‑ und Galvanotechnik GmbH & Co. KG, kotipaikka Barsbüttel (Saksa),
Stahl Judenburg GmbH, kotipaikka Judenburg (Itävalta),
VTK Veredelungstechnik Krieglach GmbH, kotipaikka Krieglach (Itävalta),
STI Surface Technologies International Holding AG, kotipaikka Steinach (Sveitsi),
Witech GmbH, kotipaikka Remscheid (Saksa),
Kurt Zecher GmbH, kotipaikka Paderborn (Saksa),
De Martin AG, Metallveredelung, kotipaikka Wängi (Sveitsi),
Hattler & Sohn GmbH, kotipaikka Villingen-Schwenningen (Saksa),
Alfacrom 2000 Srl, kotipaikka Fiume Veneto (Italia),
F.LLI Angelini Sud Srl, kotipaikka Arzano (Italia),
Bertola Srl, kotipaikka Marene (Italia),
Bugli Srl, kotipaikka Scandicci (Italia),
Burello Srl, kotipaikka Pavia di Udine (Italia),
Galvanica CMB Di Bittante Franco EC – Snc, kotipaikka Scorzé (Italia),
Casprini Gruppo Industriale SpA, kotipaikka Cavrilia (Italia),
C.F.G. Rettifiche Srl, kotipaikka Argenta (Italia),
CIL – Cromatura e Rettifica Srl, kotipaikka Esine (Italia),
Cromatura Dura Srl, kotipaikka Lozza (Italia),
Cromital Srl, kotipaikka Parma (Italia),
Cromoflesch Di Bolletta Giuseppe & C. – Snc, kotipaikka Salzano (Italia),
Cromogalante Srl, kotipaikka Padova (Italia),
Cromotrevigiana Srl, kotipaikka Ponzano Veneto (Italia),
Elezinco Srl, kotipaikka Castelfidardo (Italia),
Galvanica Nobili Srl, kotipaikka Marano sul Panaro (Italia),
Galvanotecnica Vignati Srl, kotipaikka Canegrate (Italia),
Galvitek Srl, kotipaikka Verona (Italia),
Gilardoni Vittorio Srl, kotipaikka Mandello del Lario (Italia),
Industria Galvanica Dalla Torre Ermanno e Figli Srl, kotipaikka Villorba (Italia),
La Galvanica Trentina Srl, kotipaikka Rovereto (Italia),
Nicros Srl, kotipaikka Conegliano (Italia),
O.C.M. Di Liboà Mauro & C. – Snc, kotipaikka Mondovi (Italia),
Rubinetterie Zazzeri SpA, kotipaikka Incisa Valdarno (Italia),
Silga SpA, kotipaikka Castelfidarno (Italia),
Surcromo Di Suttora Marco, kotipaikka Pieve Emanuele (Italia),
Tobaldini SpA, kotipaikka Altavilla Vicentina (Italia),
Tre Albi SNC Di Trentin Silvano Bittante Mario & Albanese Giancarlo, kotipaikka Vedelago (Italia),
Adolf Boos GmbH & Co. KG, kotipaikka Iserlohn (Saksa),
Henkel Beiz‑ und Elektropoliertechnik GmbH & Co. KG, kotipaikka Waidhofen an der Thaya (Itävalta),
Saueressig GmbH + Co.KG, kotipaikka Vreden (Saksa),
Saueressig Polska sp. z o.o., kotipaikka Tarnowo Podgórne (Puola),
Wetzel GmbH, kotipaikka Grenzach-Wyhlen (Saksa),
Wetzel sp. z o.o., kotipaikka Duchnów (Puola),
Apex Cylinders Ltd, kotipaikka Bristol (Yhdistynyt kuningaskunta),
Federal-Mogul Burscheid GmbH, kotipaikka Burscheid (Saksa),
Federal-Mogul Friedberg GmbH, kotipaikka Friedberg (Saksa),
Federal-Mogul Vermögensverwaltungs-GmbH, kotipaikka Burscheid (Saksa),
Federal-Mogul Operations Ranska SAS, kotipaikka Saint-Jean-de-la-Ruelle (Ranska),
Dietmar Schrick GmbH, kotipaikka Solingen (Saksa),
Cromatura Dalla Torre Sergio Snc Di Dalla Torre Sergio EC, kotipaikka Breda di Tiave (Italia),
Hartchromwerk Brunner AG, kotipaikka St. Gallen (Sveitsi),
Schulz Hartchrom GmbH, kotipaikka Hampuri (Saksa).
LIITE II
Ecometal, kotipaikka Treviso (Italia),
Comité européen pour le traitement de surface (CETS), kotipaikka Louvain (Belgia),
Österreichische Gesellschaft für Oberflächentechnik (AOT), kotipaikka Wien (Itävalta),
Surface Engineering Association (SEA), kotipaikka Birmingham (Yhdistynyt kuningaskunta),
Zentralverband Oberflächentechnik e.V. (ZVO), kotipaikka Hilden (Saksa),
Eco-Chim Galvanotecnica di Antoniazzi G. & C. Snc, kotipaikka Codognè (Italia),
Heiche Oberflächentechnik GmbH, kotipaikka Schwaigern (Saksa),
Schwäbische Härtetechnik Ulm GmbH & Co. KG, kotipaikka Ulm (Saksa),
Trattamento superfici metalliche Srl (TSM), kotipaikka Schio (Italia),
Aros Hydraulik GmbH, kotipaikka Memmingen (Saksa),
Berndorf Band GmbH, kotipaikka Berndorf (Itävalta),
Eberhard Derichs Maschinen- und Apparatebau GmbH, kotipaikka Krefeld (Saksa),
Friedrich Fausel Metalldrückerei, kotipaikka Herrlingen (Saksa),
Goldhofer AG, kotipaikka Memmingen (Saksa),
Heidelberger Druckmaschinen AG, kotipaikka Heidelberg (Saksa),
Huhtamaki Flexible Packaging Saksa GmbH & Co. KG, kotipaikka Ronsberg (Saksa),
ITW Automotive Products GmbH, kotipaikka Hodenhagen (Saksa),
Josef Van Baal GmbH, kotipaikka Krefeld (Saksa),
Kleinvoigtsberger Elektrobauelemente GmbH, kotipaikka Großschirma (Saksa),
Kniggendorf & Kögler GmbH, kotipaikka Laatzen (Saksa),
Liebherr-Components Kirchdorf GmbH, kotipaikka Kirchdorf (Saksa),
Max Hilscher GmbH, kotipaikka Dornstadt (Saksa),
Mora Metrology GmbH, kotipaikka Aschaffenburg (Saksa),
Norsystec – Nohra-System-Technik – GmbH, kotipaikka Nohra (Saksa),
Otto Littmann Maschinenfabrik – Präzisionsmechanik GmbH, kotipaikka Hampuri (Saksa),
Provertha Connectors Cables & Solutions GmbH, kotipaikka Pforzheim (Saksa),
Roland Merz, kotipaikka Ober-Ramstadt (Saksa),
Schwing-Stetter Baumaschinen GmbH, kotipaikka Wien (Itävalta),
SML Maschinengesellschaft mbH, kotipaikka Lenzing (Itävalta),
ThyssenKrupp Steel Europe AG, kotipaikka Duisburg (Saksa),
Windmöller & Hölscher KG, kotipaikka Lengerich (Saksa).