Asia T-183/07
Puolan tasavalta
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Ympäristö – Direktiivi 2003/87/EY – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä – Puolan päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma kautta 2008–2012 varten – Kolmen kuukauden määräaika – Jäsenvaltioiden ja komission toimivalta – Yhdenvertainen kohtelu – Perusteluvelvollisuus – Direktiivin 2003/87 9 artiklan 1 ja 3 kohta sekä 11 artiklan 2 kohta
Tuomion tiivistelmä
1. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohta)
2. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohta)
3. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohta)
4. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 9 artiklan 1 ja 3 kohta sekä 11 artiklan 2 kohta)
5. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87)
6. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohta)
7. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohta sekä 11 artiklan 2 kohta)
8. Ympäristö – Ilman pilaantuminen – Direktiivi 2003/87 – Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87 9 ja 10 artikla sekä 11 artiklan 2 ja 3 kohta)
1. Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohdan mukainen komission toimivalta tutkia ja hylätä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskeva kansallinen jakosuunnitelma, josta jäsenvaltio on ilmoittanut, on hyvin rajallinen, koska se on rajattu sisällöllisesti ja ajallisesti. Tämä valvonta rajoittuu yhtäältä komission toimivaltaan tutkia kansallisen jakosuunnitelman yhteensopivuus direktiivin liitteessä III olevien perusteiden ja 10 artiklan säännösten kannalta, ja toisaalta tätä toimivaltaa on käytettävä kolmen kuukauden määräajan kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on antanut kyseistä jakosuunnitelmaa koskevan ilmoituksen.
Ajallisista rajoituksista direktiivin 9 artiklan 3 kohdassa säädetään vain yhdestä kolmen kuukauden määräajasta, jonka kuluessa komissio voi ottaa kantaa kansalliseen jakosuunnitelmaan. Ei ole mitään syytä olettaa, että silloin kun ilmoitetaan puutteellinen kansallinen jakosuunnitelma, kolmen kuukauden määräaika, joka komissiolla on kansallisen jakosuunnitelman hylkäämiseen, ei voisi alkaa kulua. Jäsenvaltio ei voi puutteellista jakosuunnitelmaa koskevan ilmoituksen tekemällä siirtää loputtomiin sitä, että komissio tekee mainitun direktiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen.
(ks. 35 ja 36 kohta)
2. Koska komissiolla ei ole ilmoitettuun kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevaan kansalliseen jakosuunnitelmaan nähden yleistä hyväksymisvaltaa sen suppeassa merkityksessä, sen, että komissio ei ole vastustanut jakosuunnitelmaa kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan loppuun mennessä, ei voida katsoa synnyttäneen minkäänlaista olettamaa jakosuunnitelman hyväksymisestä.
Mainitun 9 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi suoritetun ennakkovalvonnan lopputuloksena ei nimittäin välttämättä ole hyväksymispäätös. Komission on puututtava asiaan vain siltä osin kuin se katsoo tarpeelliseksi vastustaa ilmoitetun jakosuunnitelman tiettyjä osia ja tehdä hylkäävän päätöksen siinä tapauksessa, että jäsenvaltio on kieltäytynyt muuttamasta jakosuunnitelmaansa. Näiden puuttuessa ilmoitetusta jakosuunnitelmasta tulee lopullinen ja siihen sovelletaan laillisuusolettamaa, mikä mahdollistaa sen, että kansallista jakosuunnitelmaa koskeva jäsenvaltion väliaikainen toteuttamiskielto päättyy.
(ks. 41 ja 42 kohta)
3. Komissio voi toimia ennen kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan päättymistä sen lisäksi, että se ensi vaiheessa vastustaa ilmoitettua kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevaa kansallista jakosuunnitelmaa tai esittää kysymyksiä sen tietyistä osista, myös niin, että se toisessa vaiheessa siinä tapauksessa, että jäsenvaltio ei suostu muuttamaan kansallista jakosuunnitelmaansa, tekee päätöksen ilmoitetun kansallisen jakosuunnitelman hylkäämisestä. Kun hylkäyspäätöksen tekeminen katkaisee kolmen kuukauden määräajan kulumisen, silloin kun komissio vastustaa ilmoitettua kansallista jakosuunnitelmaa tai esittää kysymyksiä sen tietyistä osista, kolmen kuukauden määräajan kuluminen puolestaan keskeytyy.
(ks. 43 kohta)
4. Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetussa direktiivissä 2003/87 määritellään kyseisen järjestelmän toteuttamiseksi selvästi ja yksiselitteisesti 9 artiklan 1 ja 3 kohdassa ja 11 artiklan 2 kohdassa jäsenvaltioiden ja komission välinen toimivallanjako kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevien kansallisten jakosuunnitelmien laatimisen, valvonnan ja toteuttamisen osalta.
Jäsenvaltioiden toimivallan osalta mainituista säännöksistä ilmenee yksiselitteisesti, että jäsenvaltioilla on ainoina toimivalta ensi vaiheessa laatia kansallinen jakosuunnitelma, jossa täsmennetään niiden päästöoikeuksien kokonaismäärä, jotka ne ehdottavat myönnettäväksi tietyltä kaudelta, ja se tapa, jolla ne ehdottavat ne jaettavaksi, ja toisessa vaiheessa päättää niiden päästöoikeuksien kokonaismäärästä, jotka ne myöntävät kultakin viisivuotiskaudelta, ja käynnistää kyseisten päästöoikeuksien jakomenettely yksittäistapausten osalta. Mainitun direktiivin 9 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä tosin todetaan, että jäsenvaltioiden yksinomaisen toimivallan käyttämisessä on käytettävä kyseisen direktiivin liitteessä III lueteltujen perusteiden kaltaisia objektiivisia ja avoimia perusteita. Samoin direktiivin 9 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaan silloin, kun komissio päättää hylätä kansallisen jakosuunnitelman kokonaisuudessaan tai sen osan, jäsenvaltio voi tehdä mainitun direktiivin 11 artiklan 2 kohdan mukaisen päätöksen vain, jos komissio hyväksyy ehdotetut muutokset.
Direktiivissä 2003/87 ei kuitenkaan selvästi määrätä muotoa ja keinoja siinä asetettujen tulosten saavuttamiseksi. Jäsenvaltioilla on siis tietty liikkumavara mainitun direktiivin täytäntöönpanon ja näin ollen niiden toimenpiteiden valinnan suhteen, jotka ne katsovat asianmukaisimmiksi mainitussa direktiivissä asetetun tavoitteen saavuttamiseksi kansallisten energiamarkkinoiden erityisessä asiayhteydessä.
(ks. 84–88 kohta)
5. Jos hyväksyttäisiin se, että direktiivillä 2003/87 vahvistetun kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisessa yhteisössä komissio saa käyttää samaa arviointimenetelmää kaikkien jäsenvaltioiden kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevien kansallisten jakosuunnitelmien osalta, sille ei ainoastaan annettaisi todellista yhdenmukaistamisvaltaa päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanossa, vaan myös keskeinen rooli kansallisten jakosuunnitelmien laatimisessa. Lainsäätäjä ei kuitenkaan ole direktiivissä antanut komissiolle mainitunlaista yhdenmukaistamisvaltaa eikä mainitunlaista keskeistä roolia, kun se on antanut komissiolle kansallisten jakosuunnitelmien valvontavallan.
Jäsenvaltioiden välisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltaminen ei nimittäin voi johtaa siihen, että muutetaan jäsenvaltioiden ja komission välistä toimivallanjakoa, sellaisena kuin siitä säädetään direktiivissä 2003/87 toissijaisuusperiaatteen mukaan, jota kyseistä direktiiviä annettaessa on direktiivin mukaan noudatettu.
(ks. 104 ja 106 kohta)
6. Komission kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohdan säännösten nojalla tekemä päätös, joka koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevaa kansallista jakosuunnitelmaa ja jossa todetaan, että mainitun direktiivin liitteessä III olevia useita perusteita ei ollut noudatettu, kun komissio on puolestaan tyytynyt korvaamaan kansalliseen jakosuunnitelmaan sisältyneet tiedot omilla tiedoillaan tarkastamatta millään tavalla, olivatko kansalliseen jakosuunnitelmaan sisältyneet tiedot direktiivissä säädettyjen perusteiden mukaisia, ei noudata jäsenvaltioiden ja komission välistä toimivallanjakoa, sellaisena kuin se on määritelty direktiivissä.
Komission käyttämä kansallisten jakosuunnitelmien valvontamenetelmä, jonka sisältönä oli verrata kansalliseen jakosuunnitelmaan sisältyneitä tietoja tietoihin, jotka se oli saanut omalla arviointimenetelmällään, johtaa käytännössä siihen, että komissiolle annetaan oikeus täysin itsenäisesti itse laatia viitteenä käytettävä kansallinen jakosuunnitelmansa ja arvioida ilmoitettujen kansallisten jakosuunnitelmien direktiivin mukaisuutta direktiivissä säädettyjen perusteiden sijaan ensisijaisesti komission omalla menetelmällään saamiin tietoihin ja tuloksiin nähden.
(ks. 107, 108 ja 110 kohta)
7. Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleisön kuuleminen ennen lopullisen päätöksen tekemistä kyseisen saman säännöksen perusteella jäisi vaille merkitystä ja yleisön huomautukset olisivat vain teoreettisia, jos kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevan kansallisen jakosuunnitelman muutokset, joita on mahdollista ehdottaa sen jälkeen, kun komissio on tehnyt mainitun direktiivin 9 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen, olisi rajoitettu vain komission suunnittelemiin muutoksiin.
Jäsenvaltiot eivät nimittäin ainoastaan voi – mainitun 9 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyssä päätöksessä esitettyjen komission suositusten niitä välttämättä sitomatta – korjata ja ajantasaistaa kansallista jakosuunnitelmaansa mainitunlaisen päätöksen jälkeen, vaan ne voivat myös muuttaa sitä sen jälkeen, kun ne ovat yksittäistapauksessa tehneet jakopäätöksen. Lisäksi sekä direktiivin sanamuodon että sen yleisen systematiikan ja sillä luodun järjestelmän tavoitteiden perusteella komissiolla on velvollisuus jatkuvasti valvoa sitä, että kansallisissa jakosuunnitelmissa otetaan huomioon kaikkein täsmällisimmät ja siis mahdollisimman ajantasaiset tiedot, jotta taloudelliselle kehitykselle ja työllisyydelle aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa kuitenkin niin, että ylläpidetään tehokasta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien järjestelmää.
(ks. 116–118 kohta)
8. Kun komissio on asettanut kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohdan säännösten nojalla tehdyn päätöksen, joka koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksia koskevaa kansallista jakosuunnitelmaa, päätösosassa myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärän enimmäistason, jonka ylittävältä osalta kansallinen jakosuunnitelma katsotaan direktiivin säännösten vastaiseksi, komissio on ylittänyt sen käytettävissä mainittujen säännösten nojalla olevan toimivallan rajat.
Saman direktiivin 11 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan nimittäin kunkin jäsenvaltion, eikä komission, on päätettävä kansallisen jakosuunnitelmansa perusteella, joka on laadittu kyseisen direktiivin 9 artiklan nojalla ja sen 10 artiklan mukaisesti, asianomaiselle ajanjaksolle myöntämiensä oikeuksien kokonaismäärästä, aloitettava näiden oikeuksien jakoprosessi kunkin laitoksen toiminnanharjoittajalle sekä lausuttava kyseisten oikeuksien jakamisesta.
(ks. 123, 126 ja 131 kohta)