Language of document : ECLI:EU:T:2011:377

Asia T-189/06

Arkema France SA

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Vetyperoksidi ja natriumperboraatti – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Perusteluvelvollisuus – Yhdenvertainen kohtelu – Hyvän hallinnon periaate – Sakot – Yhteistyöstä annettu tiedonanto

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama emoyhtiön ratkaisevasta vaikutuksesta kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin

(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)

2.      Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama emoyhtiön ratkaisevasta vaikutuksesta kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin

(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 12/003 23 artiklan 2 kohta)

3.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Useita adressaatteja koskeva päätös

(EY 81, EY 82 ja EY 253 artikla)

4.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Varoittava vaikutus – Yrityksen, jolla on määrätty seuraamuksia, koon ja kokonaisliikevaihdon huomioon ottaminen – Merkityksellisyys – Kertoimen soveltaminen sakon laskentapohjaan

(EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohta)

5.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen ja joka on tehty muiden sellaisten päätösten jälkeen, joissa on todettu kilpailusääntöjen rikkominen ja otettu huomioon rikkomisen uusiminen – Ne bis in idem -periaatetta ei ole loukattu

(EY 81 artikla; neuvoston asetus N:o 1/2003)

6.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen määräämättä jättäminen tai alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artikla ja 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 21 kohta ja 23 kohdan b alakohta)

7.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen määräämättä jättäminen tai alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artikla ja 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 21 kohta ja 23 kohdan b alakohta)

8.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Tutkinnan kohteena olleen yrityksen komission kanssa tekemän yhteistyön huomioon ottaminen yhteistyötiedonannon soveltamisalan ulkopuolella – Edellytykset – Rajat

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonanto 96/C 207/04, komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohta ja komission tiedonanto 2002/C 45/03)

1.      Emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiönsä toiminnasta erityisesti silloin, kun siitä huolimatta, että tytäryhtiö on erillinen oikeussubjekti, se ei päätä itsenäisesti markkinakäyttäytymisestään vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita, kun otetaan erityisesti huomioon taloudelliset, organisatoriset ja oikeudelliset yhteydet näiden kahden oikeudellisen yksikön välillä. Näin on siksi, että tällaisessa tapauksessa emoyhtiö ja tytäryhtiö kuuluvat samaan taloudelliseen kokonaisuuteen ja muodostavat näin ollen EY 81 artiklassa tarkoitetun yhden ainoan yrityksen, mikä mahdollistaa sen, että komissio voi osoittaa sakkojen määräämistä koskevan päätöksen emoyhtiölle ilman, että sillä olisi velvollisuutta osoittaa kyseisen emoyhtiön itse osallistuneen rikkomiseen.

Erityistapauksessa, jossa emoyhtiö omistaa kokonaan tytäryhtiönsä, joka on rikkonut unionin kilpailusääntöjä, tällä emoyhtiöllä voi yhtäältä olla ratkaiseva vaikutusvalta tytäryhtiön menettelyyn ja toisaalta on olemassa kumottavissa oleva olettama, jonka mukaan kyseisellä emoyhtiöllä tosiasiallisesti on ratkaiseva vaikutusvalta tytäryhtiönsä menettelyyn. Näissä olosuhteissa riittää, että komissio osoittaa, että emoyhtiö omistaa kokonaan tytäryhtiönsä, voidakseen olettaa, että emoyhtiö vaikuttaa ratkaisevasti tämän tytäryhtiön liiketoimintapolitiikkaan. Tämän perusteella komissio voi katsoa, että emoyhtiö on yhteisvastuussa tytäryhtiölleen määrätyn sakon maksamisesta, ellei emoyhtiö, jonka asiana on kumota tämä olettama, esitä riittäviä todisteita sen osoittamiseksi, että tytäryhtiö toimii itsenäisesti markkinoilla.

Tytäryhtiön pääoman omistusrakenne on riittävä peruste kyseiselle olettamalle ilman, että komission olisi esitettävä lisätodisteita emoyhtiön tosiasiassa käyttämästä vaikutusvallasta. Tätä päätelmää ei kyseenalaista se, että tällaisia lisätietoja on voitu ottaa huomioon muissa asioissa.

Koska sen, että emoyhtiö omistaa tytäryhtiön kokonaan tai lähes kokonaan, on katsottu riittävän, jotta kyseistä olettamaa voidaan soveltaa kaikkiin sellaisen päätöksen adressaattehin, jolla määrätään sakko kilpailusääntöjen rikkomisesta, ja jos tämän olettaman kumoamiseksi ei ole esitetty väitettä, se, että komissio on tiettyjen päätöksen adressaattien osalta viitannut lisäksi myös tiettyihin lisätodisteisiin joko vahvistaakseen päätelmää, joka seurasi jo pätevästi siitä, että tytäryhtiö oli kokonaan emoyhtiön omistuksessa, tai vastatakseen asianomaisten yritysten esittämiin väitteisiin, ei tarkoita, ettei kaikkiin adressaatteihin olisi sovellettu samoja periaatteita ja että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta olisi loukattu.

(ks. 31-34, 46, 47, 52, 53 ja 59 kohta)

2.      Komission soveltaessa emoyhtiön ratkaisevaa vaikutusvaltaa koskevaa olettamaa katsoakseen emoyhtiön olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailusääntöjen vastaisesta menettelystä, emoyhtiön on kyseisen olettaman kumoamiseksi esitettävä riittäviä todisteita sen osoittamiseksi, että tytäryhtiö toimii itsenäisesti markkinoilla.

Tässä yhteydessä on otettava huomioon tämän tytäryhtiön emoyhtiöön yhdistäviä taloudellisia, organisatorisia ja oikeudellisia yhteyksiä koskevat kaikki merkitykselliset seikat, jotka voivat vaihdella tapauksen mukaan. Arviointia ei nimittäin ole aiheellista rajata ainoastaan niihin seikkoihin, jotka liittyvät tytäryhtiön liiketoimintapolitiikkaan stricto sensu, kuten jälleenmyynti- tai hintastrategiaan. Kyseistä olettamaa ei etenkään voi kumota osoittamalla pelkästään, että tytäryhtiö vastaa näistä liiketoimintapolitiikkansa erityisnäkökohdista saamatta niitä koskevia ohjeita.

Pelkästään se seikka, että emoyhtiö on holdingyhtiö, jolla ei ollut operatiivista toimintaa, ei riitä sulkemaan pois sitä, että se käytti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiöönsä erityisesti koordinoimalla konsernin sisäisiä rahoitussijoituksia. Kun kyse on konsernista, holdingilla tarkoitetaan yhtiötä, jonka tarkoituksena on koota yhteen osakkuudet eri yhtiöissä ja jonka tehtäviin kuuluu varmistaa niiden johdon yhtenäisyys.

Tehtävien jakaminen eri yhtiöille on lisäksi konserneille tavanomaista, eikä se riitä kumoamaan ratkaisevaa vaikutusta koskevaa olettamaa.

Siltä osin kuin kyse on siitä, ettei emoyhtiön ja tytäryhtiön välillä ollut käytössä tiedotusjärjestelmää, ei se, ettei tytäryhtiö ole koskaan soveltanut kyseisiin markkinoihin liittyvää tiedotuspolitiikkaa suhteessa emoyhtiöönsä, myöskään riitä osoittamaan tytäryhtiön toiminnan itsenäisyyttä, koska tytäryhtiön toiminnan itsenäisyyttä ei arvioida ainoastaan yrityksen operatiivisen johtamisen näkökohtien kannalta.

(ks. 67–69, 74, 76 ja 78 kohta)

3.      EY 253 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia, ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska sitä, ovatko päätöksen perustelut EY 253 artiklan mukaiset, tutkitaan paitsi päätöksen sanamuodon myös asiayhteyden ja kaikkien asiaa koskevien oikeussääntöjen suhteen.

Jos EY 81 artiklan soveltamispäätös koskee useaa adressaattia ja vastuun kohdistaminen kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheuttaa ongelmia, päätöksessä on oltava riittävät perustelut kunkin adressaatin osalta, erityisesti niiden osalta, joiden on päätöksen mukaan kannettava vastuu kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta. Sellaisen emoyhtiön osalta, jonka katsotaan olevan yhteisvastuussa rikkomisesta, tällaisessa päätöksessä on oltava yksityiskohtainen selvitys niistä syistä, joiden vuoksi on perusteltua, että emoyhtiön katsotaan olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta.

Kun komissio tukeutuu olettamaan, jonka mukaan emoyhtiöllä on tosiasiallisesti ratkaiseva vaikutusvalta tytäryhtiönsä menettelyyn, ja kun asianomaiset yritykset ovat hallinnollisessa menettelyssä esittäneet todisteita tämän olettaman kumoamiseksi, päätöksessä on riittävällä tavalla selitettävä ne syyt, joilla voidaan perustella komission kanta siitä, että nämä todisteet eivät riitä kyseisen olettaman kumoamiseen. Komissio ei kuitenkaan ole velvollinen ottamaan kantaa kaikkiin asianomaisten sille esittämiin väitteisiin. Näin ollen sitä ei voida moittia siitä, ettei se ole esittänyt täsmällistä vastausta kaikkiin yrityksen esittämiin väitteisiin. Yleinen vastaus voi nimittäin tulkittavan tapauksen mukaan riittää siihen, että yritys pystyy puolustamaan tehokkaasti oikeuksiaan ja unionin yleinen tuomioistuin pystyy harjoittamaan tuomioistuinvalvontaansa.

(ks. 89–91 ja 96 kohta)

4.      Komissiolla on sakkojen määrää vahvistaessaan harkintavaltaa, jotta se voisi ohjata yritysten toimintaa kilpailusääntöjen mukaiseksi. Komission on sakon määrän määrittämiseksi varmistettava sen varoittava vaikutus, ja tätä varten se voi ottaa huomioon muun muassa yrityksen koon ja taloudellisen vahvuuden.

Tarve varmistaa sakon riittävä varoittava vaikutus edellyttää, että sakon määrää mukautetaan, jotta sakko ei ole merkityksetön tai päinvastoin liiallinen muun muassa kyseisen yrityksen taloudelliseen kykyyn nähden, niiden vaatimusten mukaisesti, jotka perustuvat yhtäältä tarpeeseen varmistaa sakon tehokkuus ja toisaalta suhteellisuusperiaatteen noudattamiseen.

Se, että kyseinen yritys pystyy hankkimaan helpommin sakkonsa maksamisen kannalta välttämättömät varat, voi oikeuttaa soveltamaan kerrointa sakon riittävän varoittavan vaikutuksen aikaansaamiseksi. Komissio ei ole velvollinen osoittamaan yhteyttä kyseisen yrityksen varojen käytön ja kyseisen rikkomisen välillä, vaan se saa lainmukaisesti ottaa huomioon yrityksen koon. Koska komission soveltama korotus perustuu lainmukaisesti kyseisen yrityksen kokoon ja koska kilpailusääntöjen rikkomisen yhteydessä käytetyt varat eivät ole merkityksellinen peruste, korotuksen soveltaminen ei ole vastoin yhdenvertaisen kohtelun periaatetta pelkästään siksi, ettei siinä tehdä eroa rikkomiseen osallisten yritysten välillä mainitun perusteen mukaisesti. Korotusta ei voida pitää suhteettomana varoittavan vaikutuksen tavoitteen näkökulmasta, kun se on täysin perusteltu, kun otetaan huomioon yrityksen koko, josta on osoituksena erittäin merkittävä kokonaisliikevaihto.

(ks. 113–115, ja 117–120 kohta)

5.      Ne bis in idem -periaatteen soveltaminen edellyttää kolmen edellytyksen täyttymistä: tosiseikkojen, sääntöjen rikkojan ja suojellun oikeudellisen intressin on oltava samat. Tämän periaatteen mukaan siis seuraamusten määrääminen samalle henkilölle useamman kuin yhden kerran samasta lainvastaisesta käyttäytymisestä on kiellettyä. Kun komissio ei ole päätöksessä ottanut huomioon aiempia rikkomisia siksi, että sen tarkoituksena olisi määrätä mainituista rikkomisista seuraamuksia uudelleen, vaan ainoastaan siksi, että sen tarkoituksena on määrätä yritykselle seuraamuksia osallisuudesta kyseisessä päätöksessä tarkoitettuun kartelliin ja ottaa samalla huomioon rikkomisen uusiminen, se, että komissio on jo ottanut huomioon nämä samat rikkomiset kahdessa aiemmassa päätöksessä, ei tarkoita ne bis in idem -periaatteen loukkaamista.

(ks. 127 ja 128 kohta)

6.      Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon 21 ja 23 kohdasta käy ilmi, että sakkojen määrän alentamiseksi yrityksen on toimitettava komissiolle todisteita, joilla on merkittävää lisäarvoa suhteessa sen hallussa jo oleviin todisteisiin.

Lisäksi kyseisen yhteistyöstä annetun tiedonannon 23 kohdan b alakohdassa määrätyn sakkojen määrän alentamisen tason ratkaisemiseksi komission on määritettävä ajankohta, jona yritys on täyttänyt tämän edellytyksen.

Tätä tulkintaa tukee kyseisessä tiedonannossa vahvistetun järjestelmän rakenne, jossa yritykset on jaettu kolmeen eri ryhmään eli ”ensimmäiseen” ja ”toiseen” yritykseen sekä ”seuraaviin” yrityksiin, jotka ovat täyttäneet kyseisen edellytyksen, mikä tarkoittaa, että komissio määrittää tarkan ajankohdan, jolloin kyseinen yritys on täyttänyt sakon määrän alentamisen edellytykset, vertaamalla toimitettuja todisteita sen hallussa hakemuksen esittämisen hetkellä jo olleisiin todisteisiin. Komissio on perustellusti käyttänyt yhtäältä tätä kronologista perustetta ja toisaalta ottanut huomioon yritysten esittämien todisteiden arvon, kun se on tutkinut kyseisen tiedonannon 21 kohdassa esitetyn edellytyksen mukaisesti, oliko toimitetuilla todisteilla merkittävää lisäarvoa suhteessa todisteisiin, jotka olivat jo komission hallussa kunkin hakemuksen jättämisen hetkellä.

Tässä menettelyssä otetaan huomioon todisteiden ajallinen ja laadullinen luonne sekä palkitaan yritys, joka on ensimmäisenä täyttänyt sakon määrän alentamisen edellytykset, ja näin ollen se täyttää yhteistyöstä annetussa tiedonannossa tarkoitetut tavoitteet kannustamalla yhteistyöhön halukkaita yrityksiä toimimaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tutkintaa ja esittämään ensimmäisessä hakemuksessaan kaikki niiden hallussa olevat todisteet. Kun sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen jättävää yritystä kannustetaan ylittämään merkittävän lisäarvon kynnys heti ensimmäisessä hakemuksessa, vältetään se, että tämä esittäisi hallussaan olevia tietoja pienissä erissä pitkin menettelyä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että yhteistyöstä annettu tiedonanto perustuu menetelmään, joka edellyttää hakemusten aikajärjestyksen täsmällistä määrittämistä ja joka noudattaa avoimuuden ja oikeusvarmuuden tavoitteita, sen soveltamiseen ei voi vaikuttaa se, onko hakemusten välillä kulunut lyhyt vai pitkä aika.

(ks. 146–148 ja 153–155 kohta)

7.      Komissio ei saa silloin, kun se arvioi kartellin jäsenten sen kanssa harjoittamaa yhteistyötä, jättää huomiotta yhdenvertaisuusperiaatetta, mutta sillä on kuitenkin laaja harkintavalta tietyn yrityksen sen kanssa harjoittaman yhteistyön laadun ja hyödyllisyyden arvioimisessa. Näin ollen vain komission ilmeinen arviointivirhe on moitittavissa.

(ks. 168 kohta)

8.      Kun on kyse rikkomisista, jotka kuuluvat sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun komission tiedonannon soveltamisalaan, asianosainen ei pääsääntöisesti voi pätevästi moittia komissiota siitä, ettei se ole ottanut huomioon asianosaisen yhteistyön astetta lieventävänä asianhaarana yhteistyöstä annetun tiedonannon soveltamisalan ulkopuolella. Kun komissio on ottanut huomioon yrityksen tekemän yhteistyön alentaessaan määrittämänsä sakon määrää yhteistyöstä annetun tiedonannon mukaisesti, sitä ei voida perustellusti moittia siitä, ettei se ole alentanut kantajalle määrätyn sakon määrää vielä lisää tiedonannon soveltamisalan ulkopuolella.

(ks. 178 ja 179 kohta)