Language of document : ECLI:EU:T:2018:251

Asia T-431/12

Distillerie Bonollo SpA ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuonti – Lopullisen polkumyyntitullin muuttaminen – Osittainen välivaiheen tarkastelu – Kumoamiskanne – Kysymys siitä, koskeeko toimi kantajia suoraan ja erikseen – Tutkittavaksi ottaminen – Normaaliarvon määrittäminen – Laskennallinen normaaliarvo – Menetelmän muutos – Yksilöllinen kohtelu – Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan a alakohta ja 11 artiklan 9 kohta (joista on tullut asetuksen (EU) 2016/1036 2 artiklan 7 kohdan a alakohta ja 11 artiklan 9 kohta) – Kumoamisen ajallisten vaikutusten mukauttaminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kahdeksas jaosto) 3.5.2018

1.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Yksityistä suoraan koskeva toimi – Arviointiperusteet – Polkumyyntiasetus, joka annettiin sellaisen osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön jälkeen, jonka olivat esittäneet unionin kilpailevat tuottajat – Kysymys siitä, koskeeko toimi suoraan kilpailevia tuottajia

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

2.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Kantajaa erikseen koskeva toimi – Arviointiperusteet – Polkumyyntiasetus, joka annettiin sellaisen osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön jälkeen, jonka olivat esittäneet unionin kilpailevat tuottajat – Kysymys siitä, koskeeko toimi kilpailevia tuottajia erikseen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta)

3.      Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Edellytykset – Polkumyyntiasetus, joka annettiin sellaisen osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön jälkeen, jonka olivat esittäneet unionin kilpailevat tuottajat – Kyseisten kilpailevien tuottajien oikeussuojan tarve

(SEUT 263 artikla ja SEUT 264 artiklan toinen kohta)

4.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Tuonti muusta kuin markkinatalousmaasta – Laskennallisen arvon käyttäminen – Velvollisuus käyttää tarkastelussa samaa menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009, sellaisena kuin se on korvattuna asetuksella 2016/1036, 2 artikla ja 11 artiklan 9 kohta)

5.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Vientiä muusta kuin markkinatalousmaasta harjoittavien yritysten yksilöllinen kohtelu

(Neuvoston asetuksen N:o 1225/2009, sellaisena kuin se on korvattuna asetuksella 2016/1036, 9 artiklan 5 kohta)

6.      Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen kumoamisen vaikutukset – Polkumyyntitullien voimassapitäminen siihen asti, kunnes kumoamistuomion täytäntöönpanotoimenpiteet on toteutettu

(SEUT 264 artiklan toinen kohta)

1.      Sen selvittämiseksi, koskeeko toimi kantajaa suoraan, tällä edellytyksellä vaaditaan yhtäältä, että kyseisellä toimella on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, ja toisaalta sitä, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista.

Oikeuskäytännössä otetaan jatkuvasti tutkittavaksi yksityisten kumoamiskanteita, jotka koskevat unionin oikeudellisia toimia, joiden vaikutukset kulloisiinkin kantajiin eivät ole luonteeltaan oikeudellisia vaan ensisijaisesti tosiasiallisia, esimerkiksi, koska ne koskevat niitä suoraan niiden toimiessa muiden talouden toimijoiden kilpailijoina.

Koska kantajat ovat osittaisen välivaiheen tarkastelumenettelyn alullepanijoita ja koska kyseisen menettelyn päätteeksi toteutetut toimenpiteet oli tarkoitettu vastapainoksi polkumyynnille, joka oli kantajille – kyseessä olevien vientiä harjoittavien tuottajien kanssa samoilla markkinoilla toimivina kilpailevina tuottajina – aiheutuneen vahingon perustana, osittaisen välivaiheen tarkastelumenettelyn päättävä asetus koskee kantajia suoraan.

(ks. 49, 52 ja 59 kohta)

2.      Sen selvittämiseksi, koskeeko toimi kantajaa erikseen, muut ne, joille päätös on osoitettu, voivat väittää toimen koskevan niitä erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla ainoastaan silloin, kun tämä toimi vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella ne erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle toimi on osoitettu.

Erityisesti polkumyyntiasioista on todettava, että vaikka on totta, että asetukset, joilla otetaan käyttöön polkumyyntitulleja, ovatkin SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjen edellytysten näkökulmasta luonteeltaan ja ulottuvuudeltaan siinä mielessä normatiivisia, että niitä sovelletaan yleisesti asianomaisiin taloudellisiin toimijoihin, ei ole kuitenkaan poissuljettua, että asetusten eräät säännökset voivat koskea tiettyjä taloudellisia toimijoita erikseen.

Arvioidakseen vaikutusta kantajan markkina-asemaan unionin tuomioistuimet perustavat arviointinsa useisiin seikkoihin, kuten markkinoiden keskittyneisyyteen tai rikkonaisuuteen, kantajan ja kyseessä olevan kilpailijan absoluuttiseen ja suhteelliseen markkinaosuuteen tai niiden vaikutusten laajuuteen, joita riidanalaisella toimella on kantajan toimintaan.

Arvioinnista, jota unionin tuomioistuimet ovat suorittaneet näiden tekijöiden muodostamasta kokonaisuudesta, voidaan päätellä, että mitä välittömämmät kilpailusuhteet kantajan ja kyseessä olevan kilpailijan välillä on – joko siksi, että markkinoilla aktiivisten toimijoiden määrä on vähäinen, tai siksi, että kyseessä oleva yritys on kantajan pääasiallinen kilpailija – ja mitä suuremmat ovat kantajalle aiheutuvat haitalliset vaikutukset, sitä suuremmalla syyllä on katsottava, että riidanalainen toimi koskee sitä suoraan.

Asetus, jolla päätetään kolmansien valtioiden tuottajien kanssa kilpailevien unionin tuottajien, jotka ovat osallistuneet aktiivisesti hallinnolliseen menettelyyn ja myötävaikuttaneet merkittävästi sen kulkuun ja täten sen lopputulokseen, aloitteesta aloitettu osittainen välivaiheen tarkastelu, koskee mainittuja unionin tuottajia erikseen, varsinkin, koska niiden markkina-asemaan on vaikutettu huomattavasti.

(ks. 74, 75, 80, 81, 84, 88 ja 91 kohta)

3.      Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin kantajalla on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi

Kun kanteella ei pyritä riidanalaisesta toimesta aiheutuvien vaikutusten poistamiseen vaan niiden korvaamiseen ankarammalla toimenpiteellä, johon kuuluu korkeamman polkumyyntitullin määrääminen, unionin tuomioistuimet voivat käyttää SEUT 264 artiklan toisessa kohdassa myönnettyä mahdollisuutta pitääkseen voimassa riidanalaisella asetuksella käyttöön otetun polkumyyntitullin siihen asti, kunnes toimivaltaiset toimielimet ovat toteuttaneet tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet. Näissä olosuhteissa unionin kilpailevilla tuottajilla on intressi vaatia kumottavaksi asetusta, jolla korotetaan erittäin vähän polkumyyntitulleja ja joka annettiin mainittujen kilpailevien tuottajien esittämän osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön johdosta, ja tästä kumoamisesta voi aiheutua niille hyötyä.

Kantajilla voi lisäksi säilyä intressi vaatia unionin toimielimen toimen kumoamista, jotta voitaisiin välttää se, että kyseistä tointa väitetysti rasittava lainvastaisuus toistuu tulevaisuudessa

(ks. 101, 103, 104 ja 108 kohta)

4.      Säännöt normaaliarvon laskemiseksi määritetään polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 1–7 kohdassa (joista on tullut asetuksen 2016/1036 2 artiklan 1–7 kohta). Maista, jotka eivät ole markkinatalousmaita ja jotka tutkimusta vireille pantaessa olivat Maailman kauppajärjestön (WTO) jäseniä, peräisin olevien tuontien normaaliarvo määritetään lähtökohtaisesti asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa säädetyn erityisen menetelmän mukaisesti. Tämän menetelmän mukaan normaaliarvo määritetään erityisesti vertailumaana olevassa kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella.

Poikkeuksellisesti asetuksen N:o 1225/2009 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla niiden tuontien, jotka ovat peräisin muusta kuin markkinatalousmaasta, normaaliarvo määritetään mainitun asetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti, jos on osoitettu, että kyseinen tai kyseiset tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa. On muistutettava, että perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdassa on säännöt, joita sovelletaan normaaliarvon määrittämiseen markkinatalousmaasta peräisin oleville tuonneille.

Asetuksen N:o 1225/2009 11 artiklan 9 kohdasta ilmenee lisäksi, että lähtökohtaisesti unionin toimielinten on tarkastelussa sovellettava samaa menetelmää – myös vientihinnan ja normaaliarvon vertailemiseksi –, jota käytettiin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa alkuperäisessä tutkimuksessa. Samassa säännöksessä säädetään poikkeuksesta, jonka mukaan toimielimet voivat soveltaa alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletusta menetelmästä poikkeavaa menetelmää silloin, kun olosuhteet ovat muuttuneet. Mainitusta säännöksestä seuraa, että sovelletun menetelmän on oltava perusasetuksen 2 artiklan säännösten mukainen.

Se, että uusi menetelmä on aiempaa soveliaampi ei ole riittävää, jos aiempi menetelmä on kuitenkin perusasetuksen 2 artiklan mukainen.

(ks. 124, 125, 127 ja 138 kohta)

5.      On loogista, että kun useille vientiä harjoittaville tuottajille myönnetään markkinatalouskohtelu, normaaliarvo on kullekin eri, koska se lasketaan kunkin tuottajan omien tietojen perusteella. Sen sijaan ei ole syytä, että normaaliarvo olisi eri tilanteessa, jossa useilta vientiä harjoittavilta tuottajilta evätään markkinatalouskohtelu, koska tässä tilanteessa normaaliarvon laskennat perustuvat vertailumaan tietoihin, ja ovat täten riippumattomia kunkin tuottajan omista tiedoista. Viimeksi mainitussa tilanteessa vientiä harjoittava tuottaja voi aina pyytää yksilöllistä kohtelua, joka merkitsee, että yksilöllinen polkumyyntimarginaali lasketaan vertaamalla kaikille samaa normaaliarvoa kyseisen tuottajan omiin vientihintoihin, sen sijaan, että normaaliarvoa verrattaisiin tuotannonalan vientihintoihin.

(ks. 141 kohta)

6.      Kun kanteella ei pyritä riidanalaisesta asetuksesta aiheutuvan polkumyyntitullin poistamiseen vaan sen korvaamiseen ankarammalla toimenpiteellä, joka sisältää mahdollisesti erilaiseen laskentatapaan perustuvan korkeamman polkumyyntitullin, ja jos riidanalaisen asetuksen pelkästä kumoamisesta aiheutuvat vaikutukset voivat aiheuttaa vahinkoa unionin polkumyyntipolitiikan yleisille eduille, tällaisten toimenpiteiden tehokkuuden takaamiseksi ja vastoin neuvoston väitteitä riidanalaisesta asetuksesta aiheutuvat polkumyyntitullit on SEUT 264 artiklan toisen kohdan mukaisesti pidettävä voimassa siihen saakka, kunnes toimielimet ovat toteuttaneet nyt annettavan tuomion täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet.

(ks. 147 kohta)