YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

9 päivänä syyskuuta 2009

Asia T-375/08 P

Bart Nijs

vastaan

Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuin

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Tilintarkastustuomioistuimen päätös, jolla tilintarkastustuomioistuimen pääsihteeri nimitettiin uudelle virkakaudelle – Päätös jättää valittaja ylentämättä vuoden 2004 ylennyskierroksella – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-108/07, Nijs vastaan tilintarkastustuomioistuin, 26.6.2008 antaman määräyksen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista

Ratkaisu: Valitus hylätään. Bart Nijs vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimen oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Virkamiestuomioistuimessa nostettu kanne – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen artiklan ja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen artiklan normatiivisen sisällön identtisyys – Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen kyseisen artiklan sovellettavuus asiaan, joka on pantu vireille ennen mainitun työjärjestyksen voimaantuloa

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artikla; virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla; neuvoston päätöksen 2004/752 3 artiklan 4 kohta)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Edellytykset – Julkisasiamiehen kuuleminen – Muotomääräys, jota ei ole olemassa virkamiestuomioistuimessa käytävässä menettelyssä

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artikla; neuvoston päätöksen 2004/752 3 artiklan 4 kohta)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Virkamiestuomioistuimessa nostettu kanne – Toinen kirjelmien vaihdon mahdollisuus – Virkamiestuomioistuimen harkintavalta

(Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 3 kohta)

4.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Yhteenveto kanneperusteista

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

5.      Muutoksenhaku – Oikeudellisten perusteiden ja perustelujen esittäminen valituskirjelmässä – Peruste, jota ei ole esitetty riittävän täsmällisesti – Viittaaminen kaikkiin liitteisiin – Tutkimatta jättäminen

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohta)

6.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Valitusperuste, joka koskee virkamiestuomioistuimen oikeudenkäyntikuluista antamaa ratkaisua – Valitusperusteen jättäminen tutkimatta, kun kaikki muut valitusperusteet on hylätty

(Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 2 kohta)

1.      Jos virkamiestuomioistuin on oikeuskäytännössä asetettuja vaatimuksia noudattaen soveltanut samanaikaisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklaa ja virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklaa asiaan, joka on pantu vireille ennen viimeksi mainitun määräyksen voimaantuloa, kantaja ei voi pätevästi väittää, ettei hänellä ollut kanteen nostamisajankohtana mahdollisuutta tuntea sääntöjä, joiden perusteella hänen kanteensa on hylätty. Edellä mainittujen 111 artiklan ja 76 artiklan normatiivinen sisältö on nimittäin täysin identtinen siltä osin kuin kyse on niiden soveltamisesta virkamiestuomioistuimessa vireillä oleviin oikeudenkäynteihin. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen teksti on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30.5.1991, kenenkään ei voida katsoa olevan tietämätön siitä.

(ks. 21, 23, 24 ja 28 kohta)

Viittaukset: asia 161/88, Binder, 12.7.1989 (Kok., s. I‑2415, 19 kohta)

2.      Koska se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 111 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin virkamiestuomioistuimessa käytäviin menettelyihin viimeksi mainitun tuomioistuimen työjärjestyksen voimaantuloon saakka, edellyttää välttämättä virkamiestuomioistuimen sisäisen organisaation huomioon ottamista, tässä määräyksessä ei voida määrätä minkäänlaisesta julkisasiamiehen osallistumisesta virkamiestuomioistuimessa käytäviin menettelyihin. EY:n perustamissopimuksessa, Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta tehdyssä päätöksessä 2004/752 tai Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännössä ei nimittäin määrätä, että virkamiestuomioistuinta avustavat julkisasiamiehet. Ei ole myöskään määrätty, että virkamiestuomioistuin voisi tietyissä asioissa nimetä jäsenensä toimimaan julkisasiamiehenä.

(ks. 22 kohta)

Viittaukset: asia T‑222/07 P, Kerstens v. komissio, 8.9.2008, (49 ja 50 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)

3.      Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 7 artiklan 3 kohdasta ilmenee selvästi, ettei virkamiestuomioistuimella ole mitään velvollisuutta pyytää asianosaisilta toista kirjelmien vaihtoa. Päätös siitä, pyydetäänkö tällaista kirjelmien vaihtoa, kuuluu virkamiestuomioistuimen harkintavaltaan, jota se käyttää omien tiedonsaantitarpeidensa mukaisesti. Näin ollen tämän määräyksen sanamuoto ei ole omiaan luomaan kantajalle perusteltua luottamusta siihen, että kanteen jälkeen on mahdollista toimittaa toinen kirjelmä.

(ks. 27 kohta)

4.      Kanne täyttää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetetut edellytykset vain, jos oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista ovat riittävän selviä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja kyseinen tuomioistuin voi ratkaista kanteen, ja nämä edellytykset ovat kumulatiivisia. Jos kyseinen tuomioistuin ei voi kanteen perusteella ymmärtää esitettyjä lausumia ja siten arvioida, ovatko ne perusteluja, väite, jonka mukaan vastapuoli pystyy tiedossaan olevien tosiseikkojen vuoksi ymmärtämään kanteen, on näin ollen merkityksetön.

(ks. 35–37 kohta)

5.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevassa virkamiestuomioistuimen päätöstä koskevassa valitusasiassa väitteet, jotka perustuvat siihen, että virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole lausunut jostakin kanneperusteesta, eivät täytä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdasta ilmeneviä selvyys- ja täsmällisyysvaatimuksia, jollei kantaja selitä selvästi ja täsmällisesti, mistä väitetty virhe muodostuu. Tässä yhteydessä on todettava, että sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin kuin valituskirjelmään, ei voida korjata sitä, että valituskirjelmässä ei ole mainittu tässä määräyksessä vaadittuja olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei myöskään ole yrittää etsiä ja tunnistaa liitteistä niitä perusteita ja perusteluja, joihin valituksen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä.

(ks. 41 ja 57 kohta)

Viittaukset: asia T‑154/98, Asia Motor France ym. v. komissio, 21.5.1999 (Kok., s. II‑1703, 49 kohta) ja asia T‑209/01, Honeywell v. komissio, 14.12.2005 (Kok., s. II‑5527, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

6.      Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että muutosta ei voida hakea vain oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden ja niiden määrän osalta. Tästä seuraa, että jos kaikki muut virkamiestuomioistuimen päätöksestä tehdyn valituksen perusteet on hylätty tai jätetty tutkimatta, vaatimukset, jotka koskevat virkamiestuomioistuimen päätöksen väitettyä sääntöjenvastaisuutta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta, on jätettävä tutkimatta, koska niiden tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat.

(ks. 71 ja 72 kohta)

Viittaukset: asia C‑301/02 P, Tralli v. EKP, 26.5.2005 (Kok., s. I‑4071, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)