Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kahdeksas jaosto)
4 päivänä heinäkuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 267 artikla – Rikosoikeudellinen menettely – Rikosoikeudellisen menettelyn kohteena olevan tutkintavankeus – Ennakkoratkaisupyynnön vaikutus pääasian oikeudenkäyntiin – Se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kieltäytyy jatkamasta pääasian käsittelyä ennen kuin se on saanut vastauksen unionin tuomioistuimelta – Joutuisuusvaatimus rikosoikeudellisissa menettelyissä ja erityisesti vangitsemisasioissa – Vaatimus asiaa käsittelevän tuomarin jääväämisestä esteellisyysepäilyn vuoksi
Asiassa C‑288/24 [Stegmon](i),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Landgericht Berlin I (Berliinin alueellinen alioikeus I, Saksa) on esittänyt 23.4.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 24.4.2024, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on
M.R.
ja jossa asian käsittelyyn osallistuu
Staatsanwaltschaft Berlin,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: kolmannen jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe (esittelevä tuomari), joka hoitaa kahdeksannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit N. Jääskinen ja M. Gavalec,
julkisasiamies: T. Ćapeta,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 267 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty rikosoikeudellisessa menettelyssä, jossa vastaajana on M.R., ja se koskee Staatsanwaltschaft Berlinin (Berliinin syyttäjäviranomainen, Saksa) esittämän tuomarin jääväämistä koskevan vaatimuksen lainmukaisuutta.
Saksan oikeus
3 Rikosoikeudellisissa asioissa sovellettava yleinen joutuisuusvaatimus perustuu Grundgesetzissä (Saksan perustuslaki) vahvistettuun oikeusvaltioperiaatteeseen.
4 Rikosprosessilain (Strafprozessordnung), sellaisena kuin se on julkaistuna 7.4.1987 (BGBl. 1987 I, s. 1074, 1319) ja muutettuna 27.3.2024 annetulla lailla (BGBl. 2024 I, nro 109) (jäljempänä StPO), 24 §:n mukaan syyttäjäviranomainen, asianomistaja tai syytetty voi pyytää tuomarin jääväämistä esteellisyysepäilyn perusteella silloin, kun on olemassa perusteltu syy epäillä kyseisen tuomarin puolueettomuutta.
5 StPO:n 27 §:n 1 momentin mukaan ratkaisukokoonpano, johon jäävi tuomari kuuluu, ratkaisee jääväämistä koskevan vaatimuksen ilman kyseisen tuomarin myötävaikutusta.
6 StPO:n 121 §:n 1 momentissa säädetään, että niin kauan kuin asiassa ei ole annettu tuomiota, tutkintavankeutta voidaan jatkaa saman teon osalta yli kuuden kuukauden ajan vain, jos tutkinnan erityinen vaikeus tai laajuus taikka muu tärkeä syy ei vielä mahdollista tuomion antamista ja tutkintavankeuden jatkaminen on perusteltua. StPO 121 §:n 3 momentin mukaan määräajan kuluminen kuitenkin keskeytyy, jos pääkäsittely on alkanut ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä.
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
7 Pääasian oikeudenkäynti koskee M.R:ään kohdistuvia syytteitä huumausainekaupasta. Nämä syytökset perustuvat tietoihin, jotka on saatu hyödyntämällä tietoja, jotka ovat peräisin matkapuhelimista, joissa on päästä päähän ‑salauksella suojatun viestinnän mahdollistava ohjelmisto nimeltä EncroChat.
8 Tämän menettelyn yhteydessä M.R:stä annettiin pidätysmääräys. Hänet otettiin ensimmäisen kerran tutkintavankeuteen 4.5.2023.
9 Landgericht Berlin (Berliinin alueellinen alioikeus, Saksa) otti 29.6.2023 antamallaan päätöksellä ensin syytteen tutkittavaksi ja aloitti pääasian oikeudenkäynnin pääkäsittelyn pitämiseksi. Toiseksi se lykkäsi asian käsittelyä esittääkseen unionin tuomioistuimelle rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU (EUVL 2014, L 130, s. 1) tulkintaa koskevan ennakkoratkaisupyynnön, joka kirjattiin unionin tuomioistuimen kirjaamoon asianimellä Staatsanwaltschaft Berlin II (C‑675/23). Kolmanneksi Landgericht Berlin kumosi M.R:ää koskevan pidätysmääräyksen, koska unionin tuomioistuimen ratkaisun antamisen ajankohdasta ei ollut varmuutta.
10 Berliinin syyttäjäviranomainen valitti 30.6.2023 kyseisestä päätöksestä siltä osin kuin sillä kumottiin kyseessä oleva pidätysmääräys. Generalstaatsanwaltschaft Berlin (Berliinin yleinen syyttäjäviranomainen, Saksa) yhtyi valitukseen 10.7.2023.
11 Kammergericht Berlin (Berliinin osavaltion ylioikeus) kumosi 24.7.2023 antamallaan päätöksellä 29.6.2023 annetun päätöksen siltä osin kuin sillä kumottiin kyseinen pidätysmääräys ja päätti jatkaa pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa. Ratkaisunsa perusteluissa se totesi, ettei päätös estä pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa siltä osin kuin sillä lykätään asian käsittelyä. Se katsoi, että Landgericht Berlinillä oli päinvastoin tilaisuus harkita uudelleen arviointiaan asian käsittelyn lykkäämisestä sen joutuisuusvaatimuksen valossa, jota sen on noudatettava vangitsemisasioissa, ja muistutti ”kaiken varalta”, ettei lykkäämispäätöstä voida riitauttaa syyttäjän tekemällä valituksella.
12 Berliinin syyttäjäviranomainen teki 26.7.2023 valituksen 29.6.2023 annetusta päätöksestä siltä osin kuin sillä lykättiin asian käsittelyä, sillä perusteella, että asian käsittelyn lykkääminen sekä se, ettei menettelyn etenemiseksi ollut toteutettu toimenpiteitä, olivat vastoin joutuisuusvaatimusta. Berliinin yleinen syyttäjäviranomainen yhtyi myös tähän valitukseen 9.8.2023 ja totesi, että unionin tuomioistuimen ratkaisun odottaminen oli vastoin tätä vaatimusta.
13 Kammergericht Berlin kumosi 13.9.2023 antamallaan päätöksellä 29.6.2023 annetun päätöksen siltä osin kuin sillä lykättiin asian käsittelyä. Se totesi, ettei asian käsittelyä voida lähtökohtaisesti määrätä lykättäväksi oikeudellisten kysymysten selventämiseksi. Asian käsittelyn lykkääminen siihen saakka, kunnes ennakkoratkaisupyynnön esittämiseen unionin tuomioistuimelle johtanut ”pilottiasia” on ratkaistu, on kuitenkin ”poikkeuksellisesti puolustettavissa”. Kun otetaan huomioon joutuisuusvaatimus, tällaisen mahdollisuuden edellytyksenä on kuitenkin se, että unionin tuomioistuimen ratkaisun antaminen ”pilottioikeudenkäynnissä” on lähellä eikä viivästyksestä aiheudu kohtuutonta haittaa syytetylle. Kammergericht Berlin päätteli tästä, että näissä olosuhteissa 29.6.2023 annetussa päätöksessä oli ”selvä arviointivirhe” siltä osin kuin sillä lykättiin asian käsittelyä, sillä unionin tuomioistuimen ratkaisun antamisajankohta ei ollut tiedossa. Ei myöskään ole poissuljettua, että asian erityispiirteiden vuoksi saattaa olla tarpeen esittää uusi ennakkoratkaisupyyntö.
14 Landgericht Berlin kumosi kuitenkin uudelleen kyseessä olevan pidätysmääräyksen 20.10.2023 antamallaan päätöksellä joutuisuusvaatimukseen vedoten. Berliinin syyttäjäviranomainen valitti tästä päätöksestä. Berliinin yleinen syyttäjäviranomainen yhtyi tähän valitukseen ja täsmensi, että mikäli kyseinen pidätysmääräys pannaan uudelleen täytäntöön eikä Landgericht Berlin viipymättä vahvista pääkäsittelyn istuntopäivää, on tutkittava, voiko tämä olla peruste jääväämistä koskevan vaatimuksen esittämiselle.
15 Kammergericht Berlin kumosi 6.12.2023 antamallaan päätöksellä 20.10.2023 annetun päätöksen ja pani mainitun pidätysmääräyksen uudelleen täytäntöön. Tässä päätöksessä se täsmensi, ettei mikään estänyt jatkamasta pääkäsittelyn suunnittelua eikä vahvistamasta istuntopäivää viipymättä. Mainitun päätöksen johdosta Berliinin syyttäjäviranomainen kehotti Landgericht Berliniä järjestämään pääkäsittelyn mahdollisimman pian ja nopeasti.
16 Kammergericht Berlin kumosi kyseessä olevan pidätysmääräyksen 12.3.2024 antamallaan päätöksellä ja katsoi, ettei Landgericht Berlin, josta käytetään 1.1.2024 lukien nimitystä Landgericht Berlin I, ollut noudattanut riittävästi joutuisuusvaatimusta, kun se ei ollut vahvistanut pääkäsittelyn istuntopäivää. Koska kyseessä oli ”tiukkojen perustuslaillisten vaatimusten vakava noudattamatta jättäminen”, josta Landgericht Berlin I oli yksin vastuussa, Kammergericht Berlin katsoi joutuisuusvaatimusta jätetyn noudattamatta siinä määrin, että kyseessä olevan pidätysmääräyksen pitäminen voimassa oli suhteetonta.
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että M.R. suorittaa usean vuoden pituista vankeusrangaistusta muista rikoksista. Vankeuden päättymisen ajankohdaksi on vahvistettu lähtökohtaisesti 28.5.2026, mutta ehdonalainen vapautuminen on mahdollista 27.7.2024 alkaen, kun rangaistuksesta on suoritettu kaksi kolmasosaa.
18 Tässä yhteydessä Berliinin syyttäjäviranomainen esitti 28.3.2024 päivätyllä kirjeellä vaatimuksen Landgericht Berlin I:n ratkaisukokoonpanon puheenjohtajan, joka oli antanut kyseessä olevat päätökset, jääväämisestä esteellisyysepäilyn vuoksi. Kyseinen viranomainen esitti vaatimuksensa tueksi, ettei puheenjohtaja ollut vieläkään vahvistanut pääkäsittelylle istuntopäivää, vaikka syytetty oli edelleen vangittuna ja Kammergericht oli kehottanut vahvistamaan pääkäsittelylle istuntopäivän kiireellisesti.
19 Berliinin syyttäjäviranomaisen mukaan sen perusteella, että puheenjohtaja oli tarkoituksellisesti jättänyt noudattamatta tätä kehotusta ja hän oli vastuussa siitä, että kyseessä oleva pidätysmääräys kumottiin, voidaan katsoa, ettei hän enää tehnyt ratkaisujaan ylempien tuomioistuinten antaman ohjeistuksen mukaisesti vaan ainoastaan omia intressejään tavoitellen. Nämä intressit liittyvät hänen esittämäänsä kysymykseen, jota hän pitää oikeudenkäynnin lopputuloksen kannalta ratkaisevana, eli kysymykseen siitä, voidaanko tiettyjä todisteita hyödyntää. Hän ei ottanut huomioon menettelyn asianmukaisen järjestämisen velvoitettaan eikä joutuisuusvaatimusta, koska hänen prosessinjohtoaan määritteli yksinomaan se, ettei hän suostunut vahvistamaan pääkäsittelylle istuntopäivää ennen kuin unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa ennakkoratkaisupyyntöön asiassa Staatsanwaltschaft Berlin II (C‑675/23).
20 StPO:n 27 §:n 1 momentin mukaan Landgericht Berlin I:n jaoston, johon puheenjohtaja kuuluu, on ratkaistava tämän määräyksen 18 kohdassa tarkoitettu vaatimus. Puheenjohtaja korvataan hänen varajäsenellään.
21 Tässä yhteydessä Landgericht Berlin I, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, toteaa tämän määräyksen edellisessä kohdassa mainitussa kokoonpanossa, että puheenjohtaja perusteli pääasiassa tehtyjä ratkaisuja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöllä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että toisen asteen tuomioistuin ei voi velvoittaa ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomaria jatkamaan pääasian käsittelyä ennen kuin asian käsittely unionin tuomioistuimessa on päätetty eikä häntä voida tähän kehottaa ”kurinpitoseuraamusten” uhalla. Kyseisen tuomarin on päinvastoin odotettava unionin tuomioistuimen ratkaisua ja hän voi sitä ennen toteuttaa vain sellaisia menettelytoimia, jotka eivät liity ennakkoratkaisukysymyksiin. Tämä pätee myös vangitsemisasioissa.
22 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tämän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön olevan sovellettavissa myös rikosasioihin, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen mahdollisuus ratkaista asia kiireellisessä tai nopeutetussa ennakkoratkaisumenettelyssä.
23 Landgericht Berlin I on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko SEUT 267 artiklaa tulkittava siten, että siinä sallitaan se, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ryhdy mihinkään esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin liittyviin menettelytoimiin pääasian osalta ennen kuin unionin tuomioistuin on antanut ratkaisun, tai että siinä jopa velvoitetaan siihen?
2) Kielletäänkö SEUT 267 artiklassa vetoamasta esteellisyysepäilyn tueksi pelkästään siihen, että tuomari odottaa unionin tuomioistuimen ratkaisua ennakkoratkaisupyyntöönsä?
3) Päteekö tämä joka tapauksessa myös vangitsemisasiassa, johon sovelletaan erityistä joutuisuusvaatimusta?”
Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ennakkoratkaisupyynnössään pyytänyt unionin tuomioistuinta käsittelemään nyt käsiteltävän asian unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä tai toissijaisesti käsittelemään sen nopeutetusti kyseisen työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan perusteella.
25 Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen päätös asian ratkaisemisesta perustellulla määräyksellä työjärjestyksen 99 artiklan mukaisesti, lausunnon antaminen tästä pyynnöstä raukeaa.
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
26 Unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 99 artiklan nojalla esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää ratkaista asian perustellulla määräyksellä silloin, kun esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen annettava vastaus on selvästi johdettavissa oikeuskäytännöstä.
27 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin katsoo, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmessa ennakkoratkaisukysymyksessään pyytämä unionin oikeuden tulkinta on selvästi johdettavissa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja käsiteltävässä asiassa on siis sovellettava työjärjestyksen 99 artiklaa.
28 Siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään, voidaanko ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettavia vastauksia soveltaa myös vangitsemisasiassa, johon sovelletaan erityistä joutuisuusvaatimusta, tämä näkökohta on lisäksi otettava huomioon ensimmäistä ja toista kysymystä käsiteltäessä eikä sitä ole tutkittava erikseen.
Ensimmäinen kysymys
29 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä sitä, onko SEUT 267 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin jatkaa pääasian käsittelyä rikosoikeudellisessa menettelyssä, johon sovelletaan joutuisuusvaatimusta syytetyn vangitsemisen vuoksi, siihen asti, kunnes unionin tuomioistuin on antanut vastauksen ennakkoratkaisupyyntöön, ja toteuttaa esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin liittyviä menettelytoimia.
30 Ensimmäiseksi on muistutettava SEUT 267 artiklasta, että perussopimuksilla käyttöön otetun tuomioistuinjärjestelmän kantavana voimana on kyseisen määräyksen mukainen ennakkoratkaisumenettely, jolla – ottamalla käyttöön tuomioistuinten välinen vuoropuhelu unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuimien välillä – on tavoitteena varmistaa, että unionin oikeutta tulkitaan yhtenäisesti, jolloin voidaan siis varmistaa sen johdonmukaisuus, täysi vaikutus ja itsenäisyys sekä viime kädessä perussopimuksilla luodun oikeuden ominaisluonne (ks. vastaavasti lausunto 2/13 (Unionin liittyminen ihmisoikeussopimukseen), 18.12.2014, EU:C:2014:2454, 176 kohta; tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 71 kohta ja tuomio 17.5.2023, BK ja ZhP (Pääasian käsittelyn lykkääminen osittain), C‑176/22, EU:C:2023:416, 26 kohta).
31 Tämän menettelyn tehokkaan vaikutuksen turvaamiseksi unionin tuomioistuimen vastauksena kansallisen tuomioistuimen sille esittämään ennakkoratkaisupyyntöön antama määräys tai tuomio sitoo kansallista tuomioistuinta unionin oikeuden tulkinnan osalta tämän ratkaistessa käsiteltäväkseen saatettua asiaa (ks. vastaavasti tuomio 3.2.1977, Benedetti, 52/76, EU:C:1977:16, 26 kohta ja tuomio 17.5.2023, BK ja ZhP (Pääasian käsittelyn lykkääminen osittain), C‑176/22, EU:C:2023:416, 27 kohta).
32 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tämä vaikutus ei kuitenkaan vaarannu, jos mainittu tuomioistuin toteuttaa päivän, jona ennakkoratkaisupyyntö esitetään unionin tuomioistuimelle, ja päivän, jona tämä vastaa pyyntöön, välisenä aikana menettelytoimia, jotka ovat tarpeellisia ja koskevat sellaisia seikkoja, jotka eivät liity esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin, eli sellaisia menettelytoimia, jotka eivät estä tätä tuomioistuinta noudattamasta unionin tuomioistuimen myöhempää ratkaisua sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa (ks. vastaavasti tuomio 17.5.2023, BK ja ZhP (Pääasian käsittelyn keskeyttäminen osittain), C‑176/22, EU:C:2023:416, 28 ja 30 kohta).
33 Tällaisia menettelytoimia ei sitä vastoin voida tehdä silloin, kun ne ovat omiaan johtamaan siihen, ettei unionin tuomioistuimelle esitetyillä ennakkoratkaisukysymyksillä ole enää kohdetta eikä merkitystä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian kannalta. Tällaiset toimet ovat nimittäin omiaan estämään kyseistä tuomioistuinta noudattamasta ratkaisua, jolla unionin tuomioistuin vastaa näihin kysymyksiin. Tällaisessa tilanteessa SEUT 267 artiklassa määrätyn yhteistyömekanismin tehokas vaikutus heikentyisi; unionin tuomioistuimella ei myöskään ole toimivaltaa antaa ennakkoratkaisuasioissa neuvoa-antavia vastauksia (ks. vastaavasti tuomio 6.6.2024, AVVA ym. (Oikeudenkäynti videokokouksen avulla ilman eurooppalaisen tutkintamääräyksen antamista), C‑255/23 ja C‑285/23, EU:C:2024:462, 38–40 kohta).
34 Toiseksi on muistutettava, että tämä rikosasian vastaajina oleville henkilöille kuuluva oikeus saada asiansa käsitellyksi kohtuullisen ajan kuluessa on vahvistettu Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa ja Euroopan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tuomioistuinmenettelyjen osalta, ja sitä on rikosasioissa kunnioitettava paitsi tuomioistuinmenettelyssä myös valmistelevassa vaiheessa siitä hetkestä alkaen, kun asianomaiseen henkilöön kohdistetaan rikosepäily tai syyte (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2018, Kolev ym., C‑612/15, EU:C:2018:392, 71 kohta ja määräys 12.2.2019, RH, C‑8/19 PPU, EU:C:2019:110, 32 kohta).
35 Koska tämän oikeuden noudattaminen on sitäkin tärkeämpää vangitsemistapauksissa, SEUT 267 artiklan neljännessä kohdassa määrätään nimenomaisesti, että jos ennakkoratkaisukysymys tulee esille kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa, joka koskee pidätettyä henkilöä, unionin tuomioistuin tekee ratkaisunsa mahdollisimman pian.
36 Lisäksi on niin, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklalla käyttöön otetut nopeutetut ja kiireelliset menettelyt voidaan ottaa käyttöön juuri kyseisen oikeuden toteutumisen varmistamiseksi, kun ennakkoratkaisupyyntö, joka koskee pidätettyä henkilöä, voi vaikuttaa kyseisen henkilön vapauttamiseen (ks. vastaavasti määräys 12.2.2019, RH, C‑8/19 PPU, EU:C:2019:110, 33–35 kohta ja tuomio 17.3.2021, JR (Pidätysmääräys – ETA:seen kuuluvan kolmannen valtion antama tuomio), C‑488/19, EU:C:2021:206, 36–40 kohta).
37 Sitä vastoin pelkästään se, että henkilö suorittaa vapausrangaistusta sellaisen tuomion vuoksi, joka ei liity mitenkään ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevaan asiaan, ei sellaisenaan edellytä tämän asian käsittelemistä kiireellisenä (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 1.10.2018, Miasto Łowicz ja Prokurator Generalny w Płocku, C‑558/18 ja C‑563/18, EU:C:2018:923, 23 kohta).
38 Lisäksi on muistutettava, että ensisijaisesti kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltävänä on kiireelliseksi luonnehdittava oikeusriita ja joka voi parhaiten arvioida oikeusriidan käytännön vaikutukset asianosaisille sekä joka katsoo tarpeelliseksi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä unionin oikeuden tulkinnasta, on toteutettava unionin tuomioistuimen ratkaisua odotettaessa kaikki riittävät väliaikaiset toimet sen ratkaisun, jonka sen on annettava, täyden tehokkuuden varmistamiseksi ja myös asianomaisten henkilöiden oikeuksien tehokkuuden varmistamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2014, Kušionová, C‑34/13, EU:C:2014:2189, 66 kohta; unionin tuomioistuimen presidentin määräys 10.4.2018, Gómez del Moral Guasch, C‑125/18, EU:C:2018:253, 15 kohta ja unionin tuomioistuimen presidentin määräys 25.2.2021, Sea Watch, C‑14/21 ja C‑15/21, EU:C:2021:149, 33 kohta).
39 Tästä seuraa, että vaikka ennakkoratkaisupyynnön esittäneen kansallisen tuomioistuimen on odotettava unionin tuomioistuimen vastausta ennakkoratkaisupyyntöönsä, mikään ei estä sitä toteuttamasta vangitsemiselle vaihtoehtoisia toimenpiteitä, joilla voidaan taata epäillyn tai syytetyn perusoikeuksien kunnioittaminen (ks. vastaavasti määräys 12.2.2019, RH, C‑8/19 PPU, EU:C:2019:110, 41 kohta).
40 Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin jatkaa pääasian käsittelyä rikosoikeudellisessa menettelyssä, johon sovelletaan joutuisuusvaatimusta syytetyn vangitsemisen vuoksi, siihen asti, kunnes unionin tuomioistuin on antanut vastauksen ennakkoratkaisupyyntöön, ja toteuttaa esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin liittyviä menettelytoimia.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
41 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko SEUT 267 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että tuomari voidaan jäävätä jo pelkästään sillä perusteella, että hän odottaa unionin tuomioistuimen ratkaisua esittämäänsä ennakkoratkaisupyyntöön, vaikka pääasian oikeudenkäynti koskee vangittua henkilöä.
42 SEUT 267 artiklassa annetaan kansallisille tuomioistuimille mitä laajimmat mahdollisuudet saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos ne katsovat, että niiden käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkinnasta tai pätevyyden arvioinnista, jota tarvitaan niiden käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisemisessa (tuomio 16.1.1974, Rheinmühlen-Düsseldorf, 166/73, EU:C:1974:3, 3 kohta ja tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 91 kohta).
43 Kansallisella oikeussäännöllä tai käytännöllä ei näin voida estää kansallista tuomioistuinta käyttämästä kyseistä mahdollisuutta, joka on erottamaton osa SEUT 267 artiklalla käyttöön otettua, kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välistä yhteistyöjärjestelmää ja niitä unionin oikeutta soveltavalle tuomioistuimelle kuuluvia tehtäviä, jotka tällä määräyksellä on osoitettu kansallisille tuomioistuimille (ks. vastaavasti tuomio 16.1.1974, Rheinmühlen-Düsseldorf, 166/73, EU:C:1974:3, 4 kohta; tuomio 5.4.2016, PFE, C‑689/13, EU:C:2016:199, 32 ja 33 kohta ja tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 93 kohta). Samalla tavalla kansallisen tuomioistuimen on voitava kyseisen mahdollisuuden tehokkuuden varmistamiseksi pysyttää ennakkoratkaisupyyntö sen esittämisen jälkeen (tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 93 kohta).
44 Unionin tuomioistuin on päätellyt edellä esitetystä, että kansallisella oikeussäännöllä tai käytännöllä, josta on vaarana seurata muun muassa se, että kansallisen tuomioistuimen tuomari mieluummin pidättäytyy esittämästä ennakkoratkaisukysymyksiä unionin tuomioistuimelle välttääkseen sen, että hän joutuu luopumaan asian käsittelystä, loukataan SEUT 267 artiklassa kansallisille tuomioistuimille annettuja oikeuksia ja täten ennakkoratkaisujärjestelmällä käyttöön otetun unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisen yhteistyön tehokkuutta (ks. mm. tuomio 5.7.2016, Ognyanov, C‑614/14, EU:C:2016:514, 25 kohta ja tuomio 2.3.2021, A.B. ym. (Tuomareiden nimittäminen ylimpään tuomioistuimeen – Muutoksenhaku), C‑824/18, EU:C:2021:153, 94 kohta).
45 Luopuminen asian käsittelystä on kuitenkin nimenomaan tuomarin jääväämisen seuraus. Jos kansallisen tuomioistuimen tuomari voitaisiin jäävätä pelkästään sillä perusteella, että hän on kieltäytynyt vahvistamasta pääkäsittelylle istuntopäivää hänen käsiteltävänään olevan asian asiakysymyksen ratkaisemiseksi ennen kuin unionin tuomioistuin on vastannut hänen kyseisessä asiassa esittämäänsä ennakkoratkaisupyyntöön, tämä mahdollisuus voisi johtaa siihen, että jotkut tuomarit pidättäytyvät esittämästä ennakkoratkaisukysymyksiä unionin tuomioistuimelle.
46 SEUT 267 artiklalla kaikille kansallisille tuomioistuimille annettua toimivaltaa pyytää ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta ei voida kyseenalaistaa soveltamalla kansallisia oikeussääntöjä, joilla sallitaan valitusta käsittelevän kansallisen tuomioistuimen muotoilla uudelleen päätös ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä unionin tuomioistuimelle, sivuuttaa tällainen päätös ja velvoittaa kyseisen päätöksen tehnyt tuomioistuin jatkamaan sitä kansallisen lainsäädännön mukaista menettelyä, jota oli lykätty (tuomio 16.12.2008, Cartesio, C‑210/06, EU:C:2008:723, 98 kohta ja määräys 12.2.2019, RH, C‑8/19 PPU, EU:C:2019:110, 40 kohta).
47 Se, että pääasian kohteena oleva henkilö on vangittuna, ei myöskään voi muuttaa kansalliselle tuomioistuimelle SEUT 267 artiklassa annettujen oikeuksien ulottuvuutta tämän määräyksen 35, 36, 38 ja 39 kohdassa mainituista syistä.
48 Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että tuomari voidaan jäävätä jo pelkästään sillä perusteella, että hän odottaa unionin tuomioistuimen ratkaisua esittämäänsä ennakkoratkaisupyyntöön, vaikka pääasian oikeudenkäynti koskee vangittua henkilöä.
Oikeudenkäyntikulut
49 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kahdeksas jaosto) on määrännyt seuraavaa:
1) SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt kansallinen tuomioistuin jatkaa pääasian käsittelyä rikosoikeudellisessa menettelyssä, johon sovelletaan joutuisuusvaatimusta syytetyn vangitsemisen vuoksi, siihen asti, kunnes unionin tuomioistuin on antanut vastauksen ennakkoratkaisupyyntöön, ja toteuttaa esitettyihin ennakkoratkaisukysymyksiin liittyviä menettelytoimia.
2) SEUT 267 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että tuomari voidaan jäävätä jo pelkästään sillä perusteella, että hän odottaa unionin tuomioistuimen ratkaisua esittämäänsä ennakkoratkaisupyyntöön, vaikka pääasian oikeudenkäynti koskee vangittua henkilöä.
Allekirjoitukset