Kanne 17.12.2012 - Miejskie Przedsiębiorstwo Energetyki Cieplnej v. Euroopan kemikaalivirasto

(Asia T-560/12)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Kantaja: Miejskie Przedsiębiorstwo Energetyki Cieplnej sp. z o.o. (Brzesko, Puola) (edustaja: asianajaja T. Dobrzyński)

Vastaaja: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan kemikaaliviraston 15.11.2012 tekemän päätöksen nro SME(2012) 3538, jossa kantaja velvoitetaan maksamaan 20 700 euron suuruinen hallinnollinen maksu

toissijaisesti kumoamaan ECHAn hallintoneuvoston 12.11.2010 tekemän päätöksen MB/D/29/2010 niiden palvelujen luokittelusta, joista peritään maksu

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komission asetusta (EY) N:o 340/2008 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1907/2006 ei ole noudatettu ja annetun toimivallan periaatetta on loukattu

Riidanalainen päätös ei ole maksuja koskevan asetuksen mukainen, koska vastaajalla on oikeus vain hallinnollisten maksujen perimiseen, kun taas oikeus vaikutukseltaan varoittavien sakkojen määräämiseen on jäsenvaltioilla. Hallinnollisten maksujen tulisi olla asianmukaisessa suhteessa ECHAn suorittaman työn määrään. Suuruudeltaan 20 700 euron hallinnollinen maksu siitä, että yrityksen koko on ilmoitettu väärin, on rangaistusluontoinen ja muistuttaa sakkoa. Näin ollen vastaaja on käyttänyt jäsenvaltioilla olevaa toimivaltaa, mikä on ristiriidassa SEU 5 artiklassa määrätyn annetun toimivallan periaatteen kanssa ja mikä on SEUT 263 artiklassa tarkoitettua menettelyä toimivallan puuttuessa.

Toinen kanneperuste, joka perustuu yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamiseen

Se, että hallinnollisen maksun suuruus riippuu yrityksen koosta on eurooppalaisen hyvän hallintotavan säännöstön 5 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa taatun yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Kun otetaan huomioon, että hallinnollisen maksun tarkoituksena on määritelmänsä mukaan hallintopalvelun kustannusten kattaminen, ei voida objektiivisesti perustella sitä, että siinä on eroja rekisteröityjen yritysten koon mukaan. Hallinnollinen työ yritysten koon tarkastamisessa on nimittäin vertailukelpoista. Näin ollen suuret yritykset, jotka virheellisesti ovat ilmoittaneet olevansa pieniä tai keskisuuria yrityksiä, maksavat maksuja, jotka eivät kata ainoastaan niiden suuruuden tarkastamismenettelyyn liittyvien palvelujen kustannuksia, vaan myös muiden yritysten suuruuden tarkastamiseen liittyviä kustannuksia tai ehkä jopa ECHAn muiden suoritusten kustannuksia.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen

Kantaja, joka on ilmoittanut yrityksensä koon pieneksi, toimi tahattomasti virheellisessä käsityksessä siitä, mikä on yritysten koon oikea luokittelu. Kansallisen tiedotuskeskuksen REACHiä koskevilla internetsivuilla yrityksen koko oli otsikon "Maksut" alla määritelty elinkeinovapautta koskevan kansallisen lain mukaan. Kyseisen lain mukaan yrityksen koon määrittämisessä ei oteta huomioon toiminnan rakennetta, vaan arviointiperusteena on sen palveluksessa olevien työntekijöiden määrä ja vuotuinen nettoliikevaihto, ja kantaja on ottanut huomioon kyseiset tiedot. Asianomaiselle ei ole asianmukaisesti ilmoitettu velvollisuudesta ottaa huomioon yrityksen koon määrittämisessä 6.5.2003 annettu komission suositus (2003/361/EY). ECHA ei ole myöskään ilmoittanut yritykselle niiden hallinnollisten maksujen suuruudesta, jotka uhkaavat siinä tapauksessa, että yrityksen koko on luokiteltu virheellisesti, ja se on näin ollen loukannut oikeusvarmuuden periaatetta.

Neljäs kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön

Vastaaja on käyttänyt harkintavaltaansa väärin, koska se on määrännyt päätöksessä MB/D/29/2010 erittäin ylimitoitetuista maksuista ja koska se on antanut itselleen erittäin laajan toimivallan kaikkien maksujen täytäntöönpanoa koskevien oikeussuojakeinojen käyttömahdollisuuksissa ja siinä, ettei kyseisiä maksuja voida välttää. Asetuksen N:o 340/2008 13 artiklan 4 kohdalla ei voida perustella tällaista toimivaltaa. Hallinnollisten maksujen perimisellä on todellisuudessa muu tarkoitus kuin asetuksen N:o 340/2008 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa mainittu tarkoitus (ECHAn palvelujen kustannusten kattaminen) eivätkä ne vastaa vastaajan suorittamaa työmäärää, vaan ne ovat kantajalle oikeudettomasti määrättyjä sakkoja.

____________