EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO

(kolmas jaosto)

25 päivänä tammikuuta 2016

Asia F‑47/15

Marie-Pierre Darchy

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Perheavustukset – Huollettavana olevaa lasta koskeva lisä – Kantajan puolison lapset – Maksun suorittaminen taannehtivasti

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa Darchy vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan 9.12.2014 tehdyn päätöksen, jolla Euroopan komissio myönsi hänelle huollettavana olevaa lasta koskevan lisän hänen puolisonsa kahdesta lapsesta 1.3.2014 lähtien eikä hänen avioliittonsa solmimisen ensimmäisestä päivästä eli 1.9.2011 lähtien.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Darchy vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Kuuluminen oikeusjärjestyksen perusteisiin – Vaatimus lainvoimaiseksi tulleen hallinnon päätöksen uudelleentarkastelusta siten, että aikaisemmin evätyt lisät suoritettaisiin taannehtivasti – Tuomio, joka on annettu uudelleentarkastelumenettelyssä, joka ei koske kantajaa suoraan – Sellaisen uuden tosiseikan puuttuminen, jonka perusteella määräaika alkaisi kulua uudelleen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva huolellisuusvelvollisuus – Hyvän hallinnon periaate – Soveltamisala – Hallinnon velvollisuus poiketa valituksen esittämistä ja kanteen nostamista koskevista määräajoista lainvoimaiseksi tulleen päätöksen uudelleentarkastelun yhteydessä – Tällaista velvollisuutta ei ole

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

3.      Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Kanneperusteet – Määräajassa riitauttamatta jätetyn nimittävän viranomaisen päätöksen lainvastaisuus – Tutkimatta jättäminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

1.      Valituksen tekemisen ja kanteen nostamisen määräajat kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin, eivätkä asianosaiset ja tuomioistuin voi määrätä niistä; näillä määräajoilla pyritään turvaamaan unionin toimielimissä oikeusvarmuus, joka on välttämätön unionin toimielinten moitteettomalle toiminnalle, välttämällä se, että unionin toimenpiteet, joilla on oikeusvaikutuksia, voidaan kyseenalaistaa loputtomiin.

Jos hyväksyttäisiin se, että vastauksena kyseisen virkamiehen jälkikäteen esittämään uudelleentarkasteluvaatimukseen asianomaiselle voitaisiin myöntää taannehtivasti lisiä, jotka on aikaisemmin evätty, luotaisiin voimakasta oikeudellista epävarmuutta, mihin liittyisi se riski, että toimielimet velkaantuisivat virkamiehille ilman että toimielimet kykenisivät rajoittamaan tätä riskiä.

Tuomiota ei voida myöskään pitää uutena ja olennaisena tosiseikkana, jonka perusteella valituksen tekemistä ja kanteen nostamista lainvoimaiseksi tulleesta hallinnollisesta päätöksestä koskevien määräaikojen alkaminen uudelleen olisi perusteltua, koska asianomainen virkamies ei ollut tämän tuomion asianosaisena eikä tällä tuomiolla kumottu toimi koskenut häntä suoraan.

(ks. 27 ja 29 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 21.2.1974, Kortner ym. v. neuvosto ym. (15/73–33/73, 52/73, 53/73, 57/73–109/73, 116/73, 117/73, 123/73, 132/73 ja 135/73–137/73, EU:C:1974:16, 36 ja 39 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 5.3.2008, Combescot v. komissio (T‑414/06 P, EU:T:2008:58, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Virkamiestuomioistuin: tuomio 13.4.2011, Sukup v. komissio (F‑73/09, EU:F:2011:40, 62 kohta) ja määräys 13.2.2014, Probst v. komissio (F‑75/13, EU:F:2014:20, 23 kohta)

2.      Kun kyseessä on yhtäältä huolellisuusvelvollisuuden väitetty laiminlyönti ja toisaalta hyvän hallinnon periaatteen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen, on riittävää huomauttaa, että huolellisuusvelvollisuus sen enempää kuin hyvän hallinnon periaatekaan eivät voi pakottaa hallintoa poikkeamaan valituksen tekemistä ja kanteen nostamista koskevista määräajoista, jotka kuuluvat oikeusjärjestyksen perusteisiin eivätkä ole niiden päätettävissä, siten, että ne tarkastelisivat uudelleen aikaisemmin lainvoimaiseksi tullutta päätöstä. Oikeusvarmuuden periaate on puolestaan nimenomaan edellä esitetyn näkemyksen perusteena.

(ks. 39 kohta)

3.      Mahdollisuus esittää henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus ei anna virkamiehelle oikeutta jättää noudattamatta valituksen tekemistä ja kanteen nostamista koskevia henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa tarkoitettuja määräaikoja ja riitauttaa tällaisella myöhemmällä vaatimuksella epäsuorasti aikaisempi päätös, jota ei ollut riitautettu määräajassa. Silloin kun virkamies on laiminlyönyt riitauttaa lainvoimaiseksi tulleen hallinnollisen päätöksen, hän ei voi saada tässä yhteydessä pätevästi kanteen nostamisen määräaikaa alkamaan uudelleen esittämällä myöhemmin vahingonkorvausvaatimuksen, jonka tarkoituksena on selvästi saada sama rahamääräinen lopputulos kuin kumoamiskanteesta olisi seurannut, jos se olisi nostettu kyseisestä päätöksestä määräajassa.

(ks. 43 kohta)

Viittaukset:

Virkamiestuomioistuin: määräys 28.9.2011, Hecq v. komissio (F‑12/11, EU:F:2011:165, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 20.3.2014, Michel v. komissio (F‑44/13, EU:F:2014:40, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)