UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
15 päivänä syyskuuta 2016 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämistä koskevan direktiivin antamista edeltäviä keskusteluja koskevat asiakirjat – Asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen – Oikeudellisen neuvonannon suojaa koskeva poikkeus – Puolustautumisoikeudet – Ylivoimainen yleinen etu
Asiassa T‑710/14,
Herbert Smith Freehills LLP, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan P. Wytinck, asianajaja,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään E. Rebasti, M. Veiga ja J. Herrmann,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään P. Van Nuffel, J. Baquero Cruz ja F. Clotuche-Duvieusart,
väliintulijana,
ja jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka koskee 23.7.2014 annettua neuvoston päätöstä 18/c/01/14, jossa evätään oikeus tutustua tiettyihin asiakirjoihin, jotka liittyvät tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä sekä direktiivin 2001/37/EY kumoamisesta 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU (EUVL 2014, L 127, s. 1) antamiseen,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit M. Kancheva ja C. Wetter (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies M. Junius,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 22.1.2016 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Herbert Smith Freehills LLP osoitti 16.4.2014 lähetetyllä sähköpostilla Euroopan unionin neuvostolle Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) perusteella pyynnön saada tutustua ”neuvoston oikeudellisen yksikön virkamiesten laatimiin kaikkiin asiakirjoihin (mukaan luettuna sisäiset asiakirjat ja luonnokset), jotka koskevat oikeudellisen yksikön arviointia tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä – – annettavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston uutta direktiiviä koskevan ehdotuksen oikeusperustasta ja jotka on laadittu valmisteltaessa [mainittua direktiiviä] koskevia vuonna 2013 järjestettyjä kolmenvälisiä kokouksia, vastauksena näihin kokouksiin tai näiden kokousten seurauksena tai joissa viitataan niihin”. Se totesi lisäksi, että ”osana vastausta, jonka neuvoston oikeudellinen yksikkö antaa tähän hakemukseen, [se odotti] saavansa tutustua (ainakin) asiakirjoihin (mukaan luettuna sisäiset asiakirjat ja luonnokset), jotka koskevat oikeudellisen yksikön tarkastelua tai arviointia [direktiiviä] koskevan ehdotuksen 24 artiklasta”.
2 Neuvosto vastasi 4.6.2014 kantajan pyyntöön ja epäsi siltä oikeuden tutustua mihinkään pyydetyistä asiakirjoista.
3 Neuvosto totesi tässä alun perin tehdyssä epäävässä päätöksessä, että sen oikeudellinen yksikkö ei ollut laatinut mitään kirjallista lausuntoa pyynnössä tarkoitetuista seikoista. Se mainitsi sisäisten asiakirjojen ja luonnosten osalta rajoitetun määrän kirjeenvaihtoa neuvoston oikeudellisen yksikön virkamiehen, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission oikeudellisten yksikköjen virkamiesten ja jäsenvaltioiden edustajien välillä ja totesi, että tiettyihin osiin tästä kirjeenvaihdosta sisältyi liitetiedostoina väliaikaisia versioita tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annettavaa parlamentin ja neuvoston direktiiviä koskevan ehdotuksen (jäljempänä tupakkatuotedirektiivi) 24 artiklasta ja siihen liittyviä osia ehdotuksesta. Neuvosto katsoi, että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen loukkaisi sen intressiä pyytää ja saada rehellisiä, objektiivisia ja kattavia oikeudellisia lausuntoja ja henkilötietojen osalta kyseisten sähköpostien vaihtoon osallistuneiden henkilöiden yksityiselämää.
4 Kantaja esitti 16.6.2014 lähetetyllä sähköpostilla uudistetun hakemuksen saada tutustua alkuperäisessä hakemuksessaan mainittuihin asiakirjoihin.
5 Neuvosto hylkäsi 23.7.2014 antamallaan päätöksellä, joka annettiin kantajalle tiedoksi 24.7.2014, kantajan uudistetun hakemuksen ja epäsi oikeuden tutustua siinä yksilöityihin asiakirjoihin (jäljempänä riidanalainen päätös).
6 Riidanalaisen päätöksen sisällöstä käy ilmi, että kantaja on yksilöinyt, että asiakirjoihin tutustumista koskeva oikeus on evätty seuraavien asiakirjojen (jäljempänä yhdessä pyydetyt asiakirjat) osalta:
– 21.11.2013 lähetetty sähköposti, jonka neuvoston oikeudellisen yksikön virkamies on osoittanut parlamentin ja komission oikeudellisten yksikköjen virkamiehille ja johon sisältyy tupakkatuotedirektiivin 24 artiklan muotoilua koskevia alustavia oikeudellisia kantoja (jäljempänä asiakirja nro 1)
– 26.11.2013 lähetetty sähköposti, jonka neuvoston oikeudellisen yksikön virkamies on osoittanut erään jäsenvaltion oikeudelliselle neuvonantajalle ja johon sisältyy hyvin lyhyt selostus tietyn luonnoksen pääasiallisesta oikeudellisesta tavoitteesta; väliaikainen versio tupakkatuotedirektiivin 24 artiklasta ja siihen liittyvät osat komission ehdotuksesta ovat liitetiedostona (jäljempänä asiakirja nro 2)
– 2.12.2013 lähetetty sähköposti, jonka neuvoston oikeudellisen yksikön virkamies on osoittanut parlamentin ja komission oikeudellisten yksikköjen virkamiehille ja johon sisältyy hyvin lyhyt huomautus erään tekstin mahdollisesta tulkinnasta; väliaikainen versio tupakkatuotedirektiivin 24 artiklasta ja siihen liittyvät osat komission ehdotuksesta ovat liitetiedostona (jäljempänä asiakirja nro 3)
– 3.12.2013 lähetetty sähköposti, jonka neuvoston oikeudellisen yksikön virkamies on osoittanut neuvoston pääsihteeristön pääosaston (PO) B 4B virkamiehelle ja jossa viitataan hyvin lyhyesti sen liitteenä olevaan luonnokseen; väliaikainen versio tupakkatuotedirektiivin 24 artiklasta ja siihen liittyvät osat komission ehdotuksesta ovat liitetiedostona (jäljempänä asiakirja nro 4)
– 4.12.2013 lähetetty sähköposti, jonka neuvoston oikeudellisen yksikön virkamies on osoittanut parlamentin ja komission oikeudellisten yksikköjen virkamiehille ja jossa viitataan erääseen tuomioon ja esitetään lyhyitä alustavia näkemyksiä sen merkityksellisyydestä (jäljempänä asiakirja nro 5).
7 Neuvosto totesi riidanalaisessa päätöksessä, että pyydettyihin asiakirjoihin sisältyi oikeudellista neuvonantoa epävirallisen kirjeenvaihdon muodossa alustavista oikeudellisista kannoista, jotka koskivat tupakkatuotedirektiivin säännöstä, joka oli erityisen kiistelty ja josta käytiin monitahoisia ja vaikeita keskusteluja neuvostossa ja toimielinten välillä.
8 Tämän jälkeen neuvosto totesi, että tupakkateollisuus oli vastustanut voimakkaasti tupakkatuotedirektiiviä lainsäädäntömenettelyn kuluessa, että eräs toinen tupakanvalmistaja oli saattanut vireille tuomioistuinmenettelyn englantilaisissa tuomioistuimissa ja riitauttanut tupakkatuotedirektiivin laillisuuden ja että näin ollen oli todellinen ja ennakoitavissa oleva mahdollisuus, että asiassa esitettäisiin ennakkoratkaisupyyntö. Neuvosto viittasi myös tietoihin, joiden mukaan Puola pohti mahdollisuutta nostaa tupakkatuotedirektiivin kumoamista koskeva kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa. Se katsoi lisäksi, että tupakkatuotedirektiivin 24 artiklaan sisältyvä ”vapaata liikkuvuutta koskeva lauseke”, jota arvioidaan pyydetyissä asiakirjoissa, olisi väistämättä keskustelujen kohteena mainitussa oikeudenkäynnissä. Neuvosto katsoi näissä olosuhteissa, että pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi voinut heikentää sen puolustuksen tehokkuutta tuomioistuimissa ja tämän seurauksena loukata prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta ja puolustautumisoikeuksia.
9 Neuvosto korosti myös sitä, että sen oikeudellisen yksikön virkamiesten epävirallisesti ja alustavasti laatimia asiakirjoja oli suojattava erityisellä tavalla juuri niiden epävirallisen ja väliaikaisen luonteen vuoksi. Neuvoston mukaan tällaisten asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisella voisi olla huomattavia seurauksia oikeudellisen yksikön toimintatapaan ja vapauteen ilmaista kantansa ja tämän seurauksena sillä voitaisiin heikentää sen kykyä pyytää ja saada ”rehellinen, objektiivinen ja kattava” oikeudellinen lausunto.
10 Neuvosto päätteli näin ollen, että pyydetyt asiakirjat kuuluivat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan, joka koskee oikeudellisen neuvonannon suojaa, soveltamisalaan.
11 Neuvosto totesi siitä, onko mahdollisesti olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisen, kun otetaan huomioon, että kyseessä oleva oikeudellinen neuvonanto, joka koskee kysymyksiä, jotka voivat olla oikeudenkäynnin kohteena, on erityisen arkaluonteista, että lainsäädäntömenettelyn avoimuutta ja siihen osallistumista koskevat näkökohdat eivät mene nyt käsiteltävässä asiassa pyydettyihin asiakirjoihin sisältyvien oikeudellisten kantojen suojelua koskevan tarpeen edelle ja että joka tapauksessa kyseiset näkemykset ovat vain alustavia eivätkä edusta neuvoston virallisia kantoja.
12 Neuvosto katsoi kysymyksestä, voitiinko asiassa myöntää osittainen oikeus tutustua asiakirjoihin, että asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön kohteena olevat pyydettyjen asiakirjojen osat kuuluivat kokonaisuudessaan asiassa vedotun poikkeuksen alaisuuteen.
13 Lopuksi neuvosto epäsi oikeuden saada tutustua asiakirjoihin sisältyviin henkilötietoihin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
14 Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.10.2014 jättämällään kannekirjelmällä, johon oli liitetty nopeutettua menettelyä koskeva pyyntö.
15 Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) hylkäsi nopeutettua menettelyä koskevan pyynnön 7.11.2014 tekemällään päätöksellä.
16 Neuvosto toimitti vastineensa 19.12.2014.
17 Kantajan vastaus jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.2.2015.
18 Komissio toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.1.2015 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen kahdeksannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 3.3.2015 antamallaan määräyksellä.
19 Komissio jätti väliintulokirjelmänsä 15.4.2015.
20 Vastaajan vastaus jätettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.4.2015.
21 Kantajan huomautukset väliintulokirjelmästä jätettiin 29.5.2015.
22 Unionin yleinen tuomioistuin (kahdeksas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
23 Unionin yleinen tuomioistuin määräsi 11.11.2015 antamassaan määräyksessä neuvoston toimittamaan jäljennöksen pyydetyistä asiakirjoista unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 91 artiklan c alakohdan nojalla ja totesi, että työjärjestyksen 104 artiklan mukaan näitä asiakirjoja ei toimiteta kantajalle. Neuvosto vastasi pyyntöön asetetussa määräajassa.
24 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 22.1.2016 pidetyssä istunnossa.
25 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
26 Neuvosto ja komissio vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
27 Luovuttuaan vastauksessaan kolmannesta kanneperusteestaan kantaja esittää kumoamisvaatimuksensa tueksi kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan rikkomista ja toinen saman asetuksen 4 artiklan 6 kohdan rikkomista.
Alustavia huomautuksia
28 On syytä muistuttaa, että asetus N:o 1049/2001 liittyy ensimmäisen perustelukappaleensa mukaisesti SEU 1 artiklan toisessa kohdassa ilmaistuun tahtoon saavuttaa uusi vaihe kehityksessä sellaisen ”yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton” luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia. Kyseisen asetuksen toisessa perustelukappaleessa muistutetaan, että yleisön oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin liittyy toimielinten demokraattisuuteen (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 34 kohta; tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 68 kohta ja tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 72 kohta).
29 Tämän vuoksi asetuksella N:o 1049/2001 pyritään antamaan yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin, kuten sen neljännestä perustelukappaleesta ja 1 artiklasta ilmenee (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 33 kohta; tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 69 kohta ja tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 73 kohta).
30 Tähän oikeuteen sovelletaan tosin tiettyjä, yleiseen tai yksityiseen etuun liittyviin syihin perustuvia rajoituksia. Tarkemmin sanottuna – ja kyseisen asetuksen 11 perustelukappaleen mukaisesti – asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetään poikkeusjärjestelmästä, jonka nojalla toimielimillä on oikeus kieltäytyä antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi kyseisellä artiklalla suojattuja etuja (tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 70 ja 71 kohta; tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 74 kohta ja tuomio 17.10.2013, neuvosto v. Access Info Europe, C‑280/11 P, EU:C:2013:671, 29 kohta).
31 Koska näillä poikkeuksilla kuitenkin poiketaan periaatteesta, jonka mukaan yleisöllä on oltava mahdollisimman laaja tutustumisoikeus asiakirjoihin, niitä on tulkittava ja sovellettava suppeasti (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C‑266/05 P, EU:C:2007:75, 63 kohta; tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 36 kohta; tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 73 kohta ja tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 75 kohta).
32 Vain se, että asiakirja koskee etua, jota suojataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tutustumisoikeudesta säädetyllä poikkeuksella, ei kuitenkaan yksin riitä oikeuttamaan poikkeuksen soveltamista (tuomio 3.7.2014, neuvosto v. in ’t Veld, C‑350/12 P, EU:C:2014:2039, 51 kohta ja tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T‑2/03, EU:T:2005:125, 69 kohta).
33 On nimittäin yhtäältä niin, että kun kyseinen toimielin päättää evätä oikeuden tutustua asiakirjaan, jonka sisältämät tiedot sitä on pyydetty luovuttamaan, sen on lähtökohtaisesti selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukata etua, jota suojataan sillä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella, johon kyseinen toimielin vetoaa. Tällaisen loukkaamisvaaran on lisäksi oltava kohtuullisesti ennakoitavissa, eikä se saa olla täysin hypoteettinen (ks. tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C‑506/08 P, EU:C:2011:496, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Toisaalta on niin, että kun toimielin soveltaa jotakin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyä poikkeusta, sen on vertailtava sitä erityistä intressiä, jota on suojattava sillä, että kyseessä olevan asiakirjan sisältämiä tietoja ei ilmaista, ja muun muassa yleistä intressiä siihen, että tähän asiakirjaan voidaan tutustua, ottaen huomioon ne edut, joita laajemman avoimuuden avulla voidaan saavuttaa ja joita ovat, kuten asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta käy ilmi, se, että parannetaan kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin, ja se, että hallinnolla on demokraattisessa järjestelmässä suhteessa kansalaisiin suurempi legitimiteetti ja hallinto on tehokkaampaa ja vastuullisempaa (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 45 kohta; tuomio 17.10.2013, neuvosto v. Access Info Europe, C‑280/11 P, EU:C:2013:671, 32 kohta ja tuomio 3.7.2014, neuvosto v. in ’t Veld, C‑350/12 P, EU:C:2014:2039, 53 kohta).
35 Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että näillä toteamuksilla on selvästikin aivan erityistä merkitystä silloin, kun neuvosto toimii lainsäätäjänä, mikä ilmenee asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta, jonka mukaan juuri tällaisissa tapauksissa on myönnettävä laajempi mahdollisuus tutustua asiakirjoihin. Tältä osin avoimuus vahvistaa demokratiaa tarjoamalla kansalaisille mahdollisuuden valvoa kaikkia tietoja, jotka muodostavat lainsäädäntötoimen perustan. Kansalaisten mahdollisuus tietää lainsäädäntötoiminnan perustana olevat seikat on edellytys sille, että he voivat tehokkaasti käyttää demokraattisia oikeuksiaan (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 46 kohta ja tuomio 17.10.2013, neuvosto v. Access Info Europe, C‑280/11 P, EU:C:2013:671, 33 kohta).
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan rikkomista
36 Ensimmäisessä kanneperusteessaan, johon kuuluu kaksi osaa, kantaja väittää, että neuvosto on rikkonut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toista luetelmakohtaa kahdella tapaa.
37 Kantaja väittää tämän kanneperusteen ensimmäisessä osassa, että asiakirjat nro 1, nro 2, nro 3 ja nro 5 eivät kuulu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn oikeudellista neuvonantoa koskevan poikkeuksen soveltamisalaan.
38 Se väittää saman kanneperusteen toisessa osassa, että vaikka asiakirjat nro 1, nro 2, nro 3 ja nro 5 kuuluisivat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan soveltamisalaan, ne, samoin kuin asiakirja nro 4, pitäisi kuitenkin luovuttaa, koska on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa niiden sisältämien tietojen ilmaisemisen.
Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa
39 Kantajan mukaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä oikeudellista neuvonantoa koskevaa poikkeusta ei pitäisi laajentaa koskemaan lainsäädäntömenettelyn yhteydessä kolmansien kanssa vaihdettuja sähköposteja. Asiakirjat nro 1, nro 2, nro 3 ja nro 5 ovat näet vain ehdotetun lainsäädäntötoimen sisältöä koskevien toimielinten välisten neuvottelujen tulos. Mainittua poikkeusta sovelletaan kantajan mukaan vain kyseisen toimielimen oikeudellisen yksikön antamiin sisäisiin lausuntoihin. Sen mukaan neuvosto on näin ollen tehnyt virheen vedotessaan kyseiseen poikkeukseen parlamentin ja komission oikeudellisten yksikköjen virkamiehille ja jäsenvaltion oikeudelliselle neuvonantajalle lähetettyjen viestien osalta.
40 Neuvosto ja komissio kiistävät kantajan väitteet.
41 Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan mukaan toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi oikeudellisen neuvonannon suojaa, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.
42 On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun on kyse asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetystä oikeudellista neuvonantoa koskevasta poikkeuksesta, tarkastelu, joka neuvoston on suoritettava silloin, kun sitä pyydetään ilmaisemaan asiakirjan sisältämiä tietoja, on ehdottomasti toteutettava kolmessa vaiheessa, jotka vastaavat tässä säännöksessä säädettyjä kolmea kriteeriä (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 37 kohta ja tuomio 3.7.2014, neuvosto v. in ’t Veld, C‑350/12 P, EU:C:2014:2039, 95 kohta).
43 Ensimmäiseksi neuvoston on näin ollen varmistettava, että asiakirjassa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, on kysymys oikeudellisesta neuvonannosta. Toiseksi neuvoston on tutkittava, vahingoittaisiko kyseessä olevan asiakirjan niiden osien ilmaiseminen, joiden osalta on todettu, että niissä on kyse oikeudellisesta neuvonannosta, niille taattavaa suojaa siinä mielessä, että niiden ilmaisemisesta aiheutuisi vahinkoa toimielimen intressille pyytää oikeudellista neuvonantoa ja saada rehellisiä, objektiivisia ja kattavia lausuntoja. Jotta tämän intressin loukatuksi joutumisen vaaraan voidaan vedota, vaaran on oltava kohtuullisesti ennakoitavissa eikä se saa olla täysin hypoteettinen. Ja vielä kolmanneksi on niin, että jos neuvosto katsoo, että asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen loukkaa oikeudelliselle neuvonannolle taattavaa suojaa, sellaisena kuin tämä suoja on juuri edellä määritelty, sen on vielä varmistuttava siitä, ettei tietojen ilmaiseminen ole jonkin ylivoimaisen yleisen edun vuoksi perusteltua siitä huolimatta, että täten heikennettäisiin sen mahdollisuutta pyytää oikeudellista neuvonantoa ja saada rehellisiä, objektiivisia ja kattavia lausuntoja (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 38–44 kohta ja tuomio 3.7.2014, neuvosto v. in ’t Veld, C‑350/12 P, EU:C:2014:2039, 96 kohta.
44 Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että siltä osin kuin neuvoston oikeudellisen yksikön lainsäädäntömenettelyiden yhteydessä antamien lausuntojen sisältämien tietojen ilmaiseminen saattaa loukata neuvoston oikeudellisen yksikön riippumattomuuden suojaamisen intressiä, tämä vaara on suhteutettava ylivoimaisiin yleisiin etuihin, jotka ovat asetuksen N:o 1049/2001 taustalla. Se seikka, että mahdollisuus tutustua asiakirjoihin, jotka sisältävät toimielimen oikeudellisen yksikön lausunnon oikeudellisista kysymyksistä, jotka ovat nousseet esiin lainsäädäntöaloitteita koskevien neuvotteluiden yhteydessä, on omiaan lisäämään yleistä ja lainsäädäntömenettelyn avoimuutta ja vahvistamaan Euroopan kansalaisten demokraattista oikeutta valvoa tietoja, joille lainsäädäntötoimet perustuvat, on tällainen ylivoimainen yleinen etu, kuten erityisesti kyseisen asetuksen johdanto-osan toisessa ja kuudennessa perustelukappaleessa todetaan. Edellä esitetyistä toteamuksista on seurauksena, että asetuksessa N:o 1049/2001 asetetaan lähtökohtaisesti velvollisuus ilmaista neuvoston oikeudellisen yksikön lainsäädäntömenettelyitä koskevien lausuntojen sisältämät tiedot (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 67 ja 68 kohta).
45 Tämä toteamus ei kuitenkaan ole esteenä sille, että oikeus tutustua sellaiseen erityiseen oikeudelliseen lausuntoon, joka on annettu lainsäädäntömenettelyn yhteydessä mutta joka on erityisen arkaluonteinen tai jonka ulottuvuus on erityisen laaja ja ylittää kyseessä olevan lainsäädäntömenettelyn, evätään oikeudellisen neuvonannon suojan nojalla. Tällaisessa tapauksessa asianomaisen toimielimen on perusteltava epäämistä yksityiskohtaisesti (tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 69 kohta).
46 Kuten edellä 39 kohdassa todetusta käy ilmi, kantaja asettaa ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan yhteydessä kyseenalaiseksi neuvoston toteuttaman tarkastelun ensimmäisen vaiheen.
47 Oikeudellisen neuvonannon käsitteestä on todettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklasta ei löydy perustaa kantajan tästä käsitteestä tekemälle tulkinnalle.
48 Ensinnäkin on todettava, että asetuksessa N:o 1049/2001 ei ole määritelty oikeudellisen neuvonannon käsitettä. Kuitenkin 1.7.2008 annetussa tuomiossa Ruotsi ja Turco v. neuvosto (C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 38 ja 39 kohta) vahvistetusta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että oikeudellisen neuvonannon käsite liittyy asiakirjan sisältöön eikä sen laatijaan tai niihin tahoihin, joille se on osoitettu. Kuten käsitteen ”oikeudellinen neuvonanto” sanamuodon mukaisesta tulkinnasta käy ilmi, kyseessä on oikeudelliseen kysymykseen liittyvä neuvonta, riippumatta siitä, millä tavalla tällainen neuvonanto tapahtuu. Toisin sanoen oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevan poikkeuksen soveltamisen kannalta on merkityksetöntä, onko tällaisen lausunnon sisältävä asiakirja annettu päätöksentekomenettelyn alustavassa, myöhemmässä vai lopullisessa vaiheessa. Myöskään sillä seikalla, onko lausunto annettu virallisessa vai epävirallisessa asiayhteydessä, ei ole merkitystä tätä käsitettä tulkittaessa.
49 Toiseksi on todettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan sanamuodon perusteella ei voida päätellä, että siinä tarkoitetaan ainoastaan toimielimen sisällä annettua tai vastaanotettua neuvonantoa.
50 Tässä yhteydessä on muistutettava, että 1.7.2008 annetusta tuomiosta Ruotsi ja Turco v. neuvosto (C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 42 kohta) käy ilmi, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa oikeudellista neuvonantoa varten säädettyä poikkeusta on tulkittava siten, että sillä pyritään suojaamaan toimielimen intressiä pyytää oikeudellista neuvonantoa ja saada rehellisiä, objektiivisia ja kattavia lausuntoja.
51 Vaikka toimielin lähtökohtaisesti pyytää neuvonantoa omalta oikeudelliselta yksiköltään, mikään ei estä mainittua toimielintä tarvittaessa ulkoistamasta tällaista neuvonantoa koskevaa pyyntöä. Näin on esimerkiksi tapauksessa, jossa kyseinen toimielin pyytää lausuntoa asianajotoimistolta.
52 Näin ollen sillä, onko oikeudellinen neuvonta peräisin toimielimen sisältä vai ulkopuolelta, ei ole merkitystä toimielimelle, joka vetoaa oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevaan poikkeukseen.
53 Mikään ei ole myöskään esteenä sille, että toimielin, joka on vedonnut oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevaan poikkeukseen, jakaa tämän lausunnon ”kolmannen osapuolen” kanssa. Se, että asiakirja, johon sisältyy toimielimen oikeudellinen lausunto, on lähetetty muiden toimielinten oikeudellisille yksiköille tai jäsenvaltiolle, ei muuta sellaisenaan mainitun asiakirjan luonnetta.
54 Näin ollen – toisin kuin kantaja väittää – asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisesta luetelmakohdasta ei seuraa, että toimielimen olisi annettava oikeudellinen lausunto vain sisäistä käyttöä varten.
55 Tässä yhteydessä on korostettava, että nyt käsiteltävässä asiassa – kuten neuvosto on väittänyt ja unionin yleinen tuomioistuin on todennut edellä 23 kohdassa mainitun prosessinjohtotoimen yhteydessä toimitettujen asiakirjojen perusteella – on kyseessä kolmen toimielimen välinen tietojenvaihto kolmenvälisen kokouksen yhteydessä, mikä tarkoittaa määritelmänsä mukaan kyseisen toimielimen ”ulkopuolella” tapahtuvaa yhteydenpitoa lopullisen lainsäädäntötekstin antamiseksi.
56 Kolmenvälinen kokous on epävirallinen kolmikantakokous, johon parlamentin, neuvoston ja komission edustajat osallistuvat. Tällaisen yhteydenpidon tarkoituksena on päästä nopeasti sopimukseen muutoksista, jotka ovat hyväksyttäviä parlamentille ja neuvostolle. Vaikka kolmenvälisessä kokouksessa käydyt lainsäädäntökeskustelut koskevat usein poliittisia kysymyksiä, ne voivat toisinaan koskea myös teknisiä oikeudellisia kysymyksiä. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa on toisinaan niin, että kolmen toimielimen oikeudellisten yksikköjen on keskusteltava ja päästävä sopimukseen kannasta, joka kaikkien kolmen toimielimen on vielä hyväksyttävä sisäisten menettelyjensä mukaisesti.
57 Näin ollen SEUT 294 artiklassa määrättyyn tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen, jota noudattaen tupakkatuotedirektiivi annettiin, kuuluu kolme vaihetta (ensimmäinen käsittely, toinen käsittely ja kolmas käsittely, johon liittyy sovittelu), mutta menettely voidaan päättää missä tahansa vaiheessa, jos parlamentti ja neuvosto pääsevät sopimukseen. Vaikka menettelyssä saatetaan tarvita kaikkia kolmea käsittelyä, kolmenvälisten kokousten kasvanut käyttö osoittaa, että sopimukseen päästään usein jo ensimmäisessä käsittelyssä.
58 Nyt käsiteltävässä asiassa tupakkatuotedirektiivi annettiin parlamentin ensimmäisen käsittelyn perusteella. Koska parlamentin toimikausi tuli päättymään vuoden 2014 kesäkuussa ja komission toimikausi vastaavasti saman vuoden lokakuussa, kolmenvälisiä neuvotteluja käytiin parlamentin, neuvoston ja komission välillä parlamentin pyynnöstä muun muassa tupakkatuotedirektiivin 24 artiklan sisällöstä neuvottelemiseksi ja sen sanamuodosta sopimiseksi.
59 Kolmen toimielimen oikeudellisten yksikköjen oikeudellisten näkemysten vaihto, jolla pyritään löytämään lainsäädäntötekstiä koskeva kompromissi kolmenvälisen kokouksen yhteydessä, voidaan tarvittaessa luokitella oikeudelliseksi neuvonannoksi, ja se voi tästä syystä kuulua oikeudellista neuvonantoa koskevan poikkeuksen soveltamisalaan.
60 Oikeudelliset yksiköt toimivat mandaattinsa mukaisesti, ja niiden tarkoituksena on näet päästä sopimukseen. Ne toimivat oikeudellisten kysymysten osalta siis sekä neuvottelijoina että neuvonantajina.
61 Lopuksi kantajan väitteestä, jonka mukaan asiakirja nro 2, joka on neuvoston jäsenvaltiolle lähettämä sähköposti ja siten kantajan mukaan kolmannen kanssa vaihdettu asiakirja, joka ei tästä syystä kuulu oikeudellista neuvonantoa koskevan poikkeuksen soveltamisalaan, on huomattava, että jäsenvaltiot muodostavat neuvoston. Näin ollen neuvoston yksikköjen ja jäsenvaltioiden pysyvien edustustojen välillä lainsäädäntömenettelyn yhteydessä käytyyn kirjeenvaihtoon voidaan tarvittaessa soveltaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädettyä oikeudellista neuvonantoa koskevaa poikkeusta.
62 Edellä esitetystä seuraa, että neuvosto on perustellusti katsonut, että riidanalaiset asiakirjat koskivat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua oikeudellista neuvonantoa. Tästä seuraa, että ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa
63 Kantaja väittää ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa, että siltä osin kuin asiakirjoja nro 1–5 suojataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa, on olemassa ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa niiden sisältämien tietojen ilmaisemisen.
64 Se viittaa tässä yhteydessä 1.7.2008 annettuun tuomioon Ruotsi ja Turco v. neuvosto (C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 46 kohta). Kantajan mukaan tuosta tuomiosta käy ilmi, että lainsäädäntömenettelyn yhteydessä annettujen oikeudellisten lausuntojen sisältämät tiedot on lähtökohtaisesti ilmaistava ja että niiden sisältämien tietojen ilmaiseminen on omiaan lisäämään yleistä ja lainsäädäntömenettelyn avoimuutta ja vahvistamaan Euroopan kansalaisten demokraattista oikeutta tarkastaa lainsäädäntötoimen perustana olevat tiedot. Kantaja toteaa tässä asiayhteydessä, että pyydetyt asiakirjat koskevat Euroopan unionin perustuslain luonteista olennaista seikkaa eli tupakkatuotedirektiivin oikeusperustaa, joka liittyy SEU 5 artiklassa vahvistettuun annetun toimivallan periaatteeseen. Tämä olennainen seikka on lisäksi High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionille (Administrative Court) (alioikeus (Englanti ja Wales), Queen’s Bench ‑jaosto (hallintoasioiden jaosto), Yhdistynyt kuningaskunta) esitetyn tulkintakysymyksen kohteena, mikä osoittaa kantajan mukaan myös, että kyseessä on merkittävä yleinen etu.
65 Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää sen, että lainsäädäntöalalla olisi aina olemassa ylivoimainen etu, joka oikeuttaisi pyydettyjen asiakirjojen sisällön ilmaisemisen. Nämä toimielimet viittaavat tässä yhteydessä tupakkatuotedirektiivin 24 artiklasta annettuihin erityisiin lausuntoihin, jotka ovat luonteeltaan arkaluonteisia ja kiistanalaisia. Niiden sisältämien tietojen ilmaisemisella loukattaisiin intressiä pyytää ja saada rehellisiä, objektiivisia ja kattavia lausuntoja, neuvoston ja komission kykyä määrittää puolustuksensa ja mukauttaa sitä tulevan oikeudenkäynnin kuluessa sekä unionin tuomioistuimissa käytävien oikeudellisten väittelyjen kiihkottomuutta ja rehellisyyttä. Nämä vaarat huomioon ottaen väitetty yleinen etu, johon kantaja vetoaa ja joka oikeuttaisi tietojen ilmaisemisen, ei mene kyseisen oikeudellisen neuvonannon suojaa koskevan yleisen edun edelle.
66 Aluksi on todettava, että kantaja ei ole esittänyt väitettä, jolla se kiistäisi sen, että on olemassa todellinen, kohtuullisesti ennakoitavissa oleva, ei puhtaasti hypoteettinen vaara siitä, että kaikkien pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua oikeudellisen neuvonannon suojaa. Kantajan kirjelmissään viittaamat epäilykset kyseisten asiakirjojen erityisestä arkaluonteisuudesta liittyvät ainoastaan punnintaan, jossa vertaillaan kyseisten lausuntojen suojaa koskevaa neuvoston intressiä ja sitä ylivoimaista etua, joka oikeuttaa näiden lausuntojen sisältämien tietojen ilmaisemisen. Näin ollen neuvoston arviointi siitä, onko olemassa todellinen vaara, että pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen voisi vahingoittaa sen intressiä pyytää oikeudellista neuvonantoa ja saada rehellisiä, objektiivisia ja kattavia lausuntoja, ei ole nyt käsiteltävän asian kohteena.
67 Siltä osin kuin oikeudellisen neuvonannon sisältämien tietojen ilmaiseminen olisi omiaan vahingoittamaan suojattua intressiä, tätä vaaraa on punnittava asetuksen N:o 1049/2001 taustalla olevien ylivoimaisten etujen valossa. Kuten edellä 34 kohdassa viitatusta oikeuskäytännöstä käy ilmi, kyseisen toimielimen on vertailtava sitä erityistä intressiä, jota on suojattava sillä, että kyseessä olevan asiakirjan sisältämiä tietoja ei ilmaista, ja muun muassa yleistä intressiä siihen, että tähän asiakirjaan voidaan tutustua, ottaen huomioon ne edut, joita laajemman avoimuuden avulla voidaan saavuttaa ja joita ovat, kuten asetuksen N:o 1049/2001 toisesta perustelukappaleesta käy ilmi, lisääntynyt avoimuus eli se, että parannetaan kansalaisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekomenettelyihin, ja se, että hallinnolla on demokraattisessa järjestelmässä suurempi legitimiteetti suhteessa kansalaisiin ja että hallinto on tehokkaampaa ja vastuullisempaa.
68 Ylivoimaisen yleisen edun, joka oikeuttaa antamaan tiedon asiakirjojen sisällöstä, ei välttämättä pidä olla erillinen periaatteista, jotka ovat asetuksen N:o 1049/2001 taustalla (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C‑39/05 P ja C‑52/05 P, EU:C:2008:374, 74 ja 75 kohta ja tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C-514/11 P ja C-605/11 P, EU:C:2013:738, 92 kohta).
69 Selostus puhtaasti yleisistä näkemyksistä ei voi kuitenkaan riittää osoittamaan, että ylivoimainen yleinen etu ohittaa syyt, jotka oikeuttivat epäämään kyseisiin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 158 kohta; tuomio 14.11.2013, LPN ja Suomi v. komissio, C‑514/11 P ja C-605/11 P, EU:C:2013:738, 93 kohta; tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2014:112, 105 kohta ja tuomio 2.10.2014, Strack v. komissio, C‑127/13 P, EU:C:2014:2250, 131 kohta).
70 Käsiteltävässä asiassa riidanalaisesta päätöksestä käy ilmi, että neuvoston mukaan mikään ylivoimainen yleinen etu ei oikeuta pyydettyjen asiakirjojen sisällön ilmaisemista. Kuten käy ilmi riidanalaisen päätöksen 26 kohdasta, joka on selostettu tiivistetysti edellä 11 kohdassa, neuvosto katsoi pääasiallisesti kyseisten oikeudellisten lausuntojen, jotka koskivat kysymyksiä, jotka voivat olla oikeudenkäynnin kohteena, erityisen arkaluonteisuuden vuoksi, että avoimuutta ja lainsäädäntömenettelyyn osallistumista koskeva etu ei mennyt nyt käsiteltävässä asiassa pyydettyihin asiakirjoihin sisältyvien oikeudellisten näkemysten suojaamista koskevan tarpeen edelle.
71 Mitkään kantajan esittämistä ja edellä 64 kohdassa yhteen kootuista väitteistä eivät saata tätä arviointia kyseenalaiseksi.
72 Ensinnäkin väitteestä, joka koskee sitä, että avoimuus, joka on tarpeen lainsäädäntömenettelyn ymmärtämiseksi, on sellaisenaan yleinen etu, jota on suojattava, minkä neuvosto on jättänyt ottamatta huomioon, on todettava edellä 69 kohdassa viitattu oikeuskäytäntö huomioon ottaen, että näin yleisen näkemyksen perusteella ei voida todeta, että avoimuusperiaate olisi nyt käsiteltävässä asiassa jotenkin erityisen pakottava niin, että se voisi ohittaa pyydettyihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen oikeuttaneet syyt (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 21.9.2010, Ruotsi ym. v. API ja komissio, C‑514/07 P, C‑528/07 P ja C‑532/07 P, EU:C:2010:541, 157 ja 158 kohta).
73 Toiseksi väitteestä, jonka mukaan ylivoimainen yleinen etu on näytetty toteen myös sillä, että High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionissa (Administrative Court) oli vireillä oikeudenkäynti, on muistutettava, että kantaja toimii British American Tobacco UK Ltd:n lukuun ja että viimeksi mainittu pani 27.6.2014 mainitun oikeudenkäynnin vireille ja riitautti tupakkatuotedirektiivin ja erityisesti sen 24 artiklan pätevyyden SEUT 114 artiklan nojalla sekä vaati mainittua tuomioistuinta esittämään Euroopan unionin tuomioistuimelle tupakkatuotedirektiivin pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisupyynnön. Se seikka, että kantaja on nostanut kanteen High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionissa (Administrative Court), on omiaan osoittamaan, että kyseessä on pikemminkin yksityinen intressi kuin ylivoimainen yleinen etu. Lisäksi kantaja on odottaessaan, että mainittu tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnön, pyytänyt nopeutettua menettelyä (ks. edellä 14 kohta) ja väittänyt, että sillä oli selvä intressi saada tutustua kyseisiin asiakirjoihin voidakseen valmistella paremmin huomautuksiaan odotettua ennakkoratkaisupyyntöä koskevaa menettelyä varten ja voidakseen toimittaa nämä asiakirjat Euroopan unionin tuomioistuimelle, ja se on tällä tavoin osoittanut, että sillä on asiassa yksityinen intressi.
74 Tarpeesta saada tutustua pyydettyjen asiakirjojen sisältämiin tietoihin ylivoimaisen edun perusteella, jotta voitaisiin paremmin valmistella osallistumista edellä mainitussa tuomioistuinmenettelyssä, on todettava, että tällainen väite ei sellaisenaan osoita, että olisi olemassa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitettu sellainen yleinen etu, joka edellyttää pyydettyihin asiakirjoihin sisältyvien tietojen ilmaisemista ja joka menisi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitetun luottamuksellisuuden suojaamisen edelle. Kun otetaan huomioon SEUT 15 artiklassa vahvistettu yleinen periaate oikeudesta saada tutustua asiakirjoihin ja asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan ensimmäinen ja toinen perustelukappale, tämän yleisen edun on oltava objektiivinen ja yleinen eikä se voi mennä päällekkäin erityisten tai yksityisten intressien kanssa.
75 Edellä esitetyn perusteella on niin, että ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ei voi menestyä.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan rikkomista
76 Kantaja väittää toisen kanneperusteen yhteydessä, että neuvosto ei ole soveltanut asianmukaisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohtaa, koska se ei ole myöntänyt osittaista oikeutta tutustua pyydettyihin asiakirjoihin. Oikeudellisen neuvonannon suojalle aiheutuvaa vaaraa olisi voitu vähentää tuntuvasti, jos sähköposteista olisi peitetty osia. Lisäksi se katsoo, että ainakin asiakirjoihin nro 2, nro 3 ja nro 4 liitetyt väliaikaiset luonnokset tupakkatuotedirektiivin 24 artiklasta on toimitettava.
77 On muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan.
78 Nyt käsiteltävässä asiassa neuvosto katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että oikeudellisen neuvonannon suojaa koskeva poikkeus kattoi kaikki kantajan asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön kohteena olevat kirjeenvaihdon osat eikä tästä syystä ollut mahdollista myöntää osittaista oikeutta tutustua asiakirjoihin.
79 Neuvosto totesi lisäksi vastauksessaan, että yksilöityihin sähköposteihin sisältyvien tervehdysten tai triviaalien logistiikkatietojen ilmaiseminen ei olisi tarjonnut kantajalle mitään merkityksellistä tietoa ja olisi siis ollut täysin turhaa.
80 Tässä yhteydessä on huomautettava, kuten neuvosto on todennut, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että toimielimillä on oikeus olla antamatta tilaisuutta tutustua asiakirjojen osiin, jos kyseessä olevien asiakirjojen tutkimisen perusteella on ilmeistä, että tällainen oikeus olisi täysin merkityksetön sen vuoksi, että asiakirjojen osien luovuttamisesta ei olisi mitään hyötyä asiakirjapyynnön esittäjälle (tuomio 12.7.2001, Mattila v. neuvosto ja komissio, T‑204/99, EU:T:2001:190, 69 kohta).
81 Näin ollen siltä osin kuin oikeudellisen neuvonannon suojaa koskeva poikkeus kattaa kantajan asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön kohteena olevien asiakirjojen kyseiset osat kokonaisuudessaan ja jäljelle jäävät osat koskevat vain tervehdyksiä ja triviaaleja logistiikkatietoja, neuvosto on todennut perustellusti, että osittaisesta tutustumisoikeudesta ei ollut mitään hyötyä.
82 Tupakkatuotedirektiivin 24 artiklan tekstiluonnoksista, jotka on liitetty asiakirjoihin nro 2, nro 3 ja nro 4, on todettava, että mainittujen kolmen oikeudellisen yksikön välillä vaihdetut lausunnot on merkitty näiden luonnosten tekstiin ”jäljitä muutokset” (track changes) ‑toiminnolla ja ne ovat osa oikeudellista neuvonantoa. Tästä syystä on sovellettava samaa päättelyä kuin edellä 71–75 kohdassa on jo selostettu.
83 Tämän seurauksena on hylättävä toinen kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
84 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.
85 Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Komissio vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Herbert Smith Freehills LLP vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvostolle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 2016.
Allekirjoitukset