VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

29 päivänä syyskuuta 2011

Asia F‑56/05

Peter Strobl

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Virkamiehet – Nimitys – Ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa varallaololuetteloon merkityt hakijat – Uusien epäedullisempien sääntöjen mukainen palkkaluokan määrittäminen – Henkilöstösääntöjen liitteen XIII 12 artikla – Perusteltu luottamus – Yhdenvertaisuusperiaate – Ikään perustuva syrjintä

Aihe:      EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Peter Strobl vaatii muun muassa komission 7.10.2004 tekemän sellaisen päätöksen kumoamista, jossa hänen palkkaluokakseen vahvistetaan A*6.

Ratkaisu:      Kanne hylätään. Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Väliintulija Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Asetuksella 723/2004 toteutettu uuden urarakenteen käyttöönotto – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset

(Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta; neuvoston asetus N:o 723/2004)

2.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Asetuksella 723/2004 toteutettu uuden urarakenteen käyttöönotto – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset

(Henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan c alakohta ja 31 artikla ja liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta)

3.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Asetuksella 723/2004 toteutettu uuden urarakenteen käyttöönotto – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta, 27 artiklan ensimmäinen kohta ja 29 artiklan 1 kohta)

4.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Palkkaluokkaan nimittäminen – Asetuksella 723/2004 toteutettu uuden urarakenteen käyttöönotto – Palkkaluokan määrittämistä koskevat siirtymäsäännökset – Avoimet kilpailut läpäisseet henkilöt, jotka on otettu palvelukseen 1.5.2004–30.4.2006 – Uusien säännösten soveltaminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei loukata

(Henkilöstösääntöjen 3 artikla ja liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta sekä 13 artiklan 2 kohta)

5.      Virkamiehet – Asemapaikkaan määrääminen – Palkkaluokan ja viran vastaavuus – Osoittaminen ylemmän palkkaluokan virkaan – Oikeutta palkkaluokan uudelleenmäärittelyyn ei ole

(Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohta ja 62 artiklan ensimmäinen kohta)

1.      Virkamies ei voi luottamuksensuojan periaatteeseen vedoten riitauttaa uuden säännöksen laillisuutta etenkään siksi, että lainsäätäjällä on laaja harkintavalta henkilöstösääntöihin tehtävien uudistusten tarpeellisuuden osalta. Oikeus vedota luottamuksensuojaan ulottuu sitä paitsi sellaisiin yksityisiin oikeussubjekteihin, jotka ovat tilanteessa, jossa ilmenee, että yhteisön toimielin on synnyttänyt hänessä perusteluja odotuksia antamalla hänelle täsmällisiä vakuutuksia sallituista ja luotettavista lähteistä peräisin olevien täsmällisten, ehdottomien ja yhtäpitävien tietojen muodossa, mutta että sitä vastoin kukaan ei voi vedota tällaisen periaatteen loukkaamiseen, jos toimielin ei ole antanut tällaisia täsmällisiä vakuutuksia.

Henkilöstösääntöihin sisältyvien vanhojen palkkaluokan määrittämistä koskevien perusteiden säilyttämiseen liittyvä perusteltu luottamus olisi toki voinut seurata tällaisista täsmällisistä ja yhtäpitävistä vakuutuksista. Tällaisesta perustellusta luottamuksesta ei sitä vastoin voi olla kysymys tilanteessa, jossa on – väitetysti epätäsmällisesti – varoitettu siitä, että uusia henkilöstösääntöjä oltiin laatimassa, ja varsinkaan silloin, kun on esitetty – vain yleisluontoisia – tietoja siitä palkkaluokasta, johon palvelukseen ottaminen tultaisiin toteuttamaan.

(ks. 39 ja 44 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑58/05, Centeno Mediavilla ym. v. komissio, 11.7.2007, 9, 13 ja 98 kohta

2.      Koska henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta on erityinen siirtymäsäännös, sillä voidaan poiketa henkilöstösääntöjen pysyvissä säännöksissä olevista säännöistä, joten yhtäältä mainitun artiklan ja toisaalta henkilöstösääntöjen 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan tai 31 artiklan välillä ei ole minkäänlaista ristiriitaa.

Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdalla ei ole taannehtivia vaikutuksia, eikä sillä loukata ennen 1.5.2004 julkistettuja kilpailuja läpäisseiden henkilöiden oikeuksia.

(ks. 45 ja 46 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑443/07 P, Centeno Mediavilla ym. v. komissio, 22.12.2008, 62 ja 101 kohta

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Centeno Mediavilla ym. v. komissio, 48 kohta ja sitä seuraavat kohdat

Virkamiestuomioistuin: asia F‑20/06, De Luca v. komissio, 30.9.2010, 86 kohta

3.      Näin ollen lainsäätäjä on voinut henkilöstösääntöjen muutoksen yhteydessä yhtäältä säätää, että kilpailut läpäisseet henkilöt, jotka oli tarkoitus ottaa palvelukseen palkkaluokkaan A 7 ennen 1.5.2004, otetaankin nyttemmin palvelukseen palkkaluokkaan A*6, ja toisaalta alentaa tässä yhteydessä näiden palkkaluokkien palkkaa.

Näin toimiessaan lainsäätäjä ei ole loukannut yhdenvertaisuusperiaatetta eikä varsinkaan ikäsyrjinnän kieltoa, koska henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdassa olevassa palkkaluokkien vastaavuustaulukossa ja peruskuukausipalkkojen taulukossa ei selvästikään oteta mitenkään – välittömästi tai välillisesti – huomioon asianomaisten henkilöiden ikää.

Lisäksi henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdasta, 27 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja 29 artiklan 1 kohdasta käy ilmi sääntö, jonka mukaan virkojen taso määritetään niiden luonteen, tärkeyden ja laajuuden perusteella asianomaisen henkilön pätevyydestä riippumatta, ja tämän säännön mukaisesti henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdassa olevassa palkkaluokkien vastaavuustaulukossa erotetaan peruspalkkaluokka A*5 ylemmästä palkkaluokasta A*6, jotta voidaan ottaa huomioon tämän tason virkoja varten edellytettävä kokemus.

Nimittävä viranomainen velvoitetaan näin ollen henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdassa ottamaan tämä viranhoidon edun mukaisesti huomioon sen määrittäessä objektiivisesti täytettävien virkojen tasoa.

(ks. 54 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑121/97, Ryan v. tilintarkastustuomioistuin, 30.9.1998, 98 ja 104 kohta ja asia T‑135/05, Campoli v. komissio, 29.11.2006, 105 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑54/06, Davis ym. v. neuvosto, 19.6.2007, 81 kohta

4.      Yhdenvertaisuusperiaatteella ei voida rajoittaa lainsäätäjän vapautta tehdä milloin vain henkilöstösääntöjen säännöksiin muutoksia, joita se pitää viranhoidon edun mukaisina, vaikka nämä säännökset olisivatkin epäedullisempia kuin aiemmat säännökset, sillä muuten estettäisiin kaikki lainsäädännön kehitys.

Lisäksi henkilöstösääntöjen 3 artiklasta ilmenee, että virkamiehen nimitys perustuu väistämättä hallintoviranomaisen yksipuoliseen toimeen ja että kilpailun läpäissyt hakija voi vedota virkamiehen asemaan ja vaatia näin ollen henkilöstösääntöjen soveltamista vasta sen jälkeen, kun häntä koskeva tällainen päätös on tehty.

Sellaisten virkamiesten palkkaluokan määrittäminen, jotka nimitettiin virkaan 1.5.2004 alkaen, oli mahdollista tehdä laillisesti vain kyseisenä ajankohtana voimassa olleiden uusien perusteiden mukaisesti. Nämä perusteet vahvistettiin henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdassa 1.5.2004 alkaneen ja 30.4.2006 päättyneen siirtymäkauden ajaksi.

Lisäksi kanteen kohteena olevan toimen laillisuutta arvioidaan sen toteuttamisen ajankohtana vallinneiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen valossa, ja nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta sen vahvistaessa kilpailuun osallistumisen edellytyksiä viranhoidon tarpeiden mukaisesti. Virkamies ei näin ollen voi päätellä, että henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohdalla olisi loukattu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, vain sen perusteella, että kilpailut, joilla on ollut tarkoitus ottaa palvelukseen virkamiehiä kyseisen virkamiehen palkkaluokkaa korkeampiin palkkaluokkiin, on viranhoidon tarpeiden mukaisesti järjestetty henkilöstösääntöjen uudistamisen jälkeen. Samat perustelut pätevät siltä osin kuin on kyse siitä, että tietyillä erityisillä aloilla avoimia virkoja on varattu ehdokkaille, joiden palkkaluokat ovat asianomaisen virkamiehen palkkaluokkaa korkeampia.

Toimielimille henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 13 artiklan 2 kohdassa annettu mahdollisuus ottaa palvelukseen lingvistijuristeja palkkaluokkaan A*7 selittyy lisäksi kyseisten henkilöiden työmarkkinoiden kannalta erityislaatuisella taitojen yhdistelmällä ja muun muassa sellaisilla vaikeuksilla, joita toimielimet voivat kohdata pyrkiessään löytämään tällaisia erityisosaajia palvelukseensa.

Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta tai kyseisen säännöksen perusteella annettu riidanalainen päätös eivät lisäksi ole syrjiviä suhteessa sellaisiin virkamiehiin, jotka ovat aloittaneet virkauransa Euroopan unionissa asianomaista virkamiestä nuorempina. Tässä yhteydessä sillä, ettei alkuperäisessä palkkaluokan määrittämisessä oteta huomioon kokemusta, joka on hankittu ennen toimielimen palvelukseen tuloa, on vaikutuksia koko virkauran ajan. Tässä tapauksessa täytettävien virkojen kannalta hyödyllinen kokemus määritetään virkatehtävien tarpeiden mukaisesti objektiivisesti silloin, kun kyseisten virkojen taso määritetään kilpailuilmoituksessa. Määrittäessään hyödyllistä kokemusta toimielin pyrkii lainmukaiseen päämäärään tekemättä mielivaltaista tai ilmeisen puutteellista erottelua. Kun otetaan huomioon unionin julkishallinnon tarkoitus, unionin virkamiehenä työskennelleet henkilöt eivät lähtökohtaisesti ole tilanteessa, joka olisi rinnastettavissa sellaisten henkilöiden tilanteeseen, jotka ovat hankkineet kokemuksensa toimielinten ulkopuolella. Toisin kuin tavallisesti toimielinten ulkopuolisilla henkilöillä, virkamiehillä on relevanttia kokemusta toimielimistä, koska he ovat jo osoittaneet kykynsä täyttää toimielimille kuuluvia tehtäviä ottaen huomioon unionin hallintojärjestelmän erityispiirteet ja henkilöstösäännöissä säädetyt sellaiset virkasuhteen ehdot, jotka liittyvät muun muassa käskyvaltasuhteisiin, arviointiin ja kuriin, toimien samalla monikulttuurisessa ympäristössä, jossa vallitsee erilaisten perinteiden kirjo.

(ks. 79, 81, 82 ja 87 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Campoli v. komissio, 105 kohta; em. asia Centeno Mediavilla ym. v. komissio, 86 ja 113 kohta; asia T‑173/05, Heus v. komissio, 13.12.2006, 43, 44 ja 52 kohta ja asia T‑142/00, Van Huffel v. komissio, 15.11.2001, 52 kohta

Virkamiestuomioistuin: asia F‑25/05, Mc Sweeney ja Armstrong v. komissio, 15.6.2006, 39 kohta; asia F‑123/05, Bracke v. komissio, 3.5.2007, 51 ja 56 kohta ja em. asia Davis ym. v. neuvosto, 81 kohta

5.      Henkilöstösääntöjen 7 artiklan 1 kohdasta ja 62 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jonka mukaan virkamiehellä on oikeus palkkaluokkansa ja ‑tasonsa mukaiseen palkkaan, seuraa, että palkkaluokan ja näin ollen virkamiehen palkan tason määrittämisen jälkeen häntä ei voida osoittaa virkaan, joka ei vastaa tätä palkkaluokkaa. Toisin sanottuna palkkaluokka ja näin ollen se palkka, johon virkamiehellä on oikeus, määrittää tehtävät, jotka hänelle voidaan osoittaa. Tämän johdosta palkkaluokan ja viran vastaavuutta koskeva periaate oikeuttaa virkamiehen kieltäytymään hänen osoittamisestaan palkkaluokkaa vastaamattomaan virkaan ja viime kädessä kieltäytymään tehtävistä, jotka eivät vastaa hänen palkkaansa.

Vaikka virkamies vastaanottaa viran, jonka palkkaluokka on hänen palkkaluokkaansa korkeampi, palkkaluokan ja tehtävien vastaavuuden periaate ei luo virkamiehelle oikeutta siihen, että hänen virkansa palkkaluokaksi määriteltäisiin ylempi palkkaluokka.

(ks. 90 ja 92 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑18/90, Jongen v. komissio, 7.5.1991, 27 kohta; asia T‑23/99, LR AF 1998 v. komissio, 20.3.2002, 367 kohta ja asia T‑146/04, Gorostiaga Atxalandabaso v. parlamentti, 22.12.2005, 141 kohta