Asia C‑218/14

Kuldip Singh ym.

vastaan

Minister for Justice and Equality

(High Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2004/38/EY – 13 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta – Unionin kansalaisen perheenjäsenten oleskeluoikeus – Unionin kansalaisen ja kolmannen maan kansalaisen välinen avioliitto – Kolmannen maan kansalaisen oleskeluoikeuden säilyminen unionin kansalaisen vastaanottavasta jäsenvaltiosta poistumisen ja tätä seuranneen avioeron jälkeen – 7 artiklan 1 kohdan b alakohta – Riittävät varat – Puolison, joka on kolmannen maan kansalainen, varojen huomioon ottaminen – Kolmannen maan kansalaisten oikeus työskennellä vastaanottavassa jäsenvaltiossa riittävien varojen hankkimiseen osallistumiseksi

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 16.7.2015

1.        Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Perheenjäsenten oleskeluoikeuden säilyminen avioerotilanteessa – Kolmannen maan kansalainen, joka on eronnut unionin kansalaisesta, joka poistui vastaanottavasta jäsenvaltiosta ennen avioeromenettelyn alkamista – Ei kuulu soveltamisalaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 2 artiklan 3 kohta, 7 artiklan 1 ja 2 kohta ja 13 artiklan 2 kohta)

2.        Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Oleskeluoikeuden edellytykset unionin oikeuden nojalla – Riittäviä varoja koskeva edellytys – Varat, jotka ovat peräisin osittain puolison, joka on kolmannen maan kansalainen, varoista – Edellytys täyttyy

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.        Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 13 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että kolmannen maan kansalaisen, joka on eronnut unionin kansalaisesta ja jonka avioliitto oli kestänyt ennen avioeromenettelyn vireillepanoa vähintään kolme vuotta, joista vähintään yksi vuosi vastaanottavassa jäsenvaltiossa, oleskeluoikeus ei voi säilyä tässä jäsenvaltiossa tämän säännöksen perusteella, kun avioeromenettelyn vireillepanoa edelsi puolison, joka on unionin kansalainen, poistuminen mainitusta jäsenvaltiosta.

Kyseiseen säännökseen sisältyvä viittaus yhtäältä vastaanottavaan jäsenvaltioon, joka määritellään direktiivin 2004/38 2 artiklan 3 alakohdassa vain viittauksella siihen, että unionin kansalainen käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun, ja toisaalta avioeromenettelyn vireillepanoon merkitsee väistämättä, että unionin kansalaisen puolison, joka on kolmannen maan kansalainen, oleskeluoikeus voi säilyä tämän direktiivin 13 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan perusteella vain, jos jäsenvaltio, jossa tämä kolmannen maan kansalainen asuu, on direktiivin 2004/38 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu vastaanottava jäsenvaltio avioeromenettelyn vireillepanoajankohtana. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, jos unionin kansalainen lähtee ennen tällaisen menettelyn vireillepanoa jäsenvaltiosta, jossa hänen puolisonsa asuu, asettautuakseen johonkin toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan. Tässä tapauksessa kolmannen maan kansalaisen johdettu oleskeluoikeus direktiivin 2004/38 7 artiklan 2 kohdan perusteella on päättynyt unionin kansalaisen poistuessa, eikä se siis voi enää säilyä tämän direktiivin 13 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan perusteella. Näin ollen kolmannen maan kansalaisen puolison, joka on unionin kansalainen, on oleskeltava vastaanottavassa jäsenvaltiossa direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti aina avioeromenettelyn vireillepanoajankohtaan asti, jotta tämä kolmannen maan kansalainen voisi vedota oikeuteensa oleskella tässä jäsenvaltiossa tämän direktiivin 13 artiklan 2 kohdan perusteella.

(ks. 61, 62, 66 ja 70 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.              Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että unionin kansalaisella on itseään ja perheenjäseniään varten riittävät varat niin, että he eivät oleskelunsa aikana muodostu rasitteeksi vastaanottavan jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmälle, myös silloin, kun nämä varat ovat peräisin osittain hänen puolisoltaan, joka on kolmannen maan kansalainen.

(ks. 77 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)