Language of document : ECLI:EU:T:2016:223

Väliaikainen versio

Asia T‑44/14

Bruno Costantini ym.

vastaan

Euroopan komissio

Toimielimiä koskeva oikeus – Eurooppalainen kansalaisaloite – Sosiaalipolitiikka – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu – SEUT 352 artikla – Rekisteröinnin epääminen – Komission toimivallan selvä puuttuminen – Asetuksen (EU) N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohta – Hyvän hallinnon periaate – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.4.2016

1.      Unionin kansalaisuus – Kansalaisen oikeudet – Kansalaisaloitteen esittäminen – Asetus N:o 211/2011 – Rekisteröintiedellytykset – Ehdotus, jonka on kuuluttava komission toimivallan piiriin

(SEU 5 artikla ja SEU 13 artiklan 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohta)

2.      Kilpailu – Yritykset, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määritelmä – Jäsenvaltioiden harkintavalta – Rajat – Ilmeiseen virheeseen rajoittuva komission valvonta – Komissiolla ei ole mahdollisuutta tehdä ehdotusta toimeksi, jossa pitkäaikaishoito luokiteltaisiin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi ja jätettäisiin sisämarkkinoita koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle

(SEUT 14 ja SEUT 106 artikla)

3.      Sosiaalipolitiikka – Unionin toimivalta – Muita henkilöryhmiä kuin työntekijöitä koskevien säädösten antaminen ei kuulu kyseisen toimivallan piiriin

(SEUT 153 artikla)

4.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

5.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Oikeudellisen perustan valinta – Perusteet – SEUT 352 artikla – Rajat – Soveltaminen ehdotetun kansalaisaloitteen yhteydessä – Edellytykset

(SEUT 352 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohta)

6.      Euroopan unionin toimielimet – Toimivallan käyttäminen – Yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattaminen – Velvollisuus ottaa huomioon jo tehdyt samankaltaisia vaatimuksia koskevat päätökset – Rajat – Laillisuusperiaate

7.      Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Erottaminen ilmeisestä arviointivirheestä

(SEUT 263 ja SEUT 296 artikla)

8.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Komission päätös, jossa kieltäydytään rekisteröimästä ehdotettua kansalaisaloitetta

(SEUT 24 artiklan ensimmäinen kohta ja SEUT 296 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 211/2011 johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale ja 4 artiklan 3 kohta)

1.      SEU 5 artiklan mukaan unionin toimivalta määräytyy annetun toimivallan periaatteen mukaisesti, ja SEU 13 artiklan 2 kohdan nojalla kukin toimielin toimii sille perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa. Tässä asiayhteydessä kansalaisaloitteesta annetun asetuksen N:o 211/2011 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetään edellytyksestä, jonka mukaan ehdotettu eurooppalainen kansalaisaloite ei saa selvästi ylittää komission toimivaltaa tehdä ehdotus unionin säädökseksi perussopimusten soveltamiseksi.

Mainitun säännöksen sanamuodosta käy ilmi, että komission on tutkittava ensiksi käytettävissään olevat tiedot sen arvioimiseksi, ylittääkö ehdotettu eurooppalainen kansalaisaloite selvästi komission toimivallan, sillä täsmennyksellä, että siinä tapauksessa, että ehdotettu aloite rekisteröidään, on säädetty täydellisemmän tutkinnan suorittamisesta.

(ks. 16 ja 17 kohta)

2.      Jäsenvaltioilla on oikeus unionin oikeutta noudattaen päättää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujensa laajuudesta ja organisaatiosta. Niillä on laaja harkintavalta, kun ne määrittelevät sen, mitä ne pitävät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvinä palveluina, ja komissio voi asettaa kyseenalaiseksi sen, miten jäsenvaltio on määritellyt kyseiset palvelut, ainoastaan silloin, kun on kyse ilmeisestä virheestä. Tämän jäsenvaltiolla olevan etuoikeuden yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelemiseen vahvistaa niin se, ettei unionille ole erityisesti annettu tähän toimivaltaa, kuin sekin, ettei unionin oikeudessa ole tällaisten palvelujen käsitteen täsmällistä ja täydellistä määritelmää.

Kun nämä seikat otetaan huomioon, komissio on voinut perustellusti katsoa, että se ei voinut selvästi tehdä SEUT 14 artiklaan perustuvaa ehdotusta toimeksi, joka koskisi sitä, että pitkäaikaishoito luokiteltaisiin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi.

Tällaisen hoidon jättämisestä sisämarkkinoita koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle on todettava, että SEUT 14 artiklasta ilmenee, että siinä säädettyjä erityisiä sääntöjä sovelletaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta SEUT 106 artiklan soveltamista. Viimeksi mainitun määräyksen 2 kohdan mukaan jopa yrityksiin, jotka tuottavat tällaisia palveluja, sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin sisämarkkinoita ja kilpailua koskevia sääntöjä; tästä periaatteesta voidaan poiketa ainoastaan tiukoin edellytyksin, joiden täyttyminen on riippuvainen kussakin jäsenvaltiossa vallitsevista oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista ja joiden täyttyminen niihin vetoavan jäsenvaltion tai yrityksen on näytettävä toteen kussakin yksittäistapauksessa. Tästä seuraa, että komissio ei voi yleisesti ehdottaa, että palveluita, joiden luokittelu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviksi palveluiksi on riippuvainen kunkin jäsenvaltion kansallisesta politiikasta, vapautetaan sisämarkkinoita koskevien sääntöjen soveltamisesta.

(ks. 24–26 kohta)

3.      SEUT 153 artikla kattaa ainoastaan osan ehdotetussa eurooppalaisessa kansalaisaloitteessa, joka koskee oikeutta pitkäaikaishoitoon, odotettujen toimenpiteiden soveltamisalasta, koska kyseisessä määräyksessä, joka koskee nimenomaisesti ja yksinomaan työntekijöitä, ei mahdollisteta muita henkilöryhmiä koskevien säädösten antamista. Näin ollen SEUT 153 artikla ei voi sellaisenaan olla oikeusperusta toimelle, jolla pyritään varmistamaan pitkäaikaishoitoa koskevan yleispalvelun tarjoaminen unionissa.

(ks. 39 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 46 kohta)

5.      SEUT 352 artiklan, joka on rajoitetun erityistoimivallan periaatteeseen perustuvan institutionaalisen järjestelmän olennainen osa, perusteella ei voida laajentaa unionin valtuuksia ulottumaan perussopimuksen kaikista määräyksistä ja erityisesti unionin tehtäviä ja toimintaa säätelevistä määräyksistä ilmenevän yleisen alan ulkopuolelle. Kyseistä määräystä ei missään tapauksessa voida käyttää perustana uusille säännöksille, joiden seurauksena perussopimusta tosiasiallisesti muutettaisiin turvautumatta perussopimuksessa tätä varten määrättyyn menettelyyn. Tästä seuraa, että kyseisen määräyksen käytölle on asetettu tiettyjä edellytyksiä perussopimuksissa määritetyn toimivallan rajaamisen noudattamiseksi ja sen välttämiseksi, että tämä toimivallan rajaaminen kyseenalaistettaisiin toteuttamalla johdetun oikeuden toimi.

Lisäksi SEUT 352 artiklassa ja kansalaisaloitteesta annetussa asetuksessa N:o 211/2011 ei suljeta pois SEUT 352 artiklan käyttöä eurooppalaisen kansalaisaloitteen yhteydessä.

Eurooppalaisia kansalaisaloitteita koskevan mekanismin taustalla oleva unionin kansalaisten demokraattista osallistumista koskeva tavoite ei voi kuitenkaan estää rajoitetun erityistoimivallan periaatteen soveltamista ja mahdollistaa sitä, että unioni antaa lainsäädäntöä alalla, jolla sille ei ole annettu toimivaltaa, joten SEUT 352 artiklaan sisältyviä edellytyksiä on noudatettava myös ehdotetun eurooppalaisen kansalaisaloitteen yhteydessä. Näin ollen komission on tarkistettava, onko ehdotetun eurooppalaisen kansalaisaloitteen osalta selvää, että komissio ei voi tehdä ehdotusta kyseiseen määräykseen perustuvaksi säädökseksi. Tämä ei kuitenkaan vaikuta toimielinten tekemään arviointiin tällaisen säädöksen tarpeellisuudesta, koska tämä arviointi voidaan tehdä ehdotetun eurooppalaisen kansalaisaloitteen rekisteröinnin jälkeen ja se voi tarvittaessa sisältyä asetuksen N:o 211/2011 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyyn tiedonantoon.

(ks. 51–53 kohta)

6.      Toimielinten on käytettävä toimivaltaansa noudattaen unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatetta, ja kun otetaan huomioon nämä periaatteet, toimielinten on otettava huomioon jo tehdyt samankaltaisia vaatimuksia koskevat päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei. Hyvän hallinnon periaate on kuitenkin sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa.

(ks. 60 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 65 ja 67 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 68, 69, 72 ja 73 kohta)