YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
14 päivänä toukokuuta 1998 (1)
Kilpailu EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta Sopimuksen käsite
Kieltomääräys Sakko Sakon suuruuden määrääminen Perustelut
Lieventävät asianhaarat
Asiassa T-317/94,
Moritz J. Weig GmbH & Co. KG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Mayen (Saksa), edustajinaan asianajajat Thomas Jestaedt, Düsseldorf,
Karsten Metzlaff, Hampuri, ja Hanns-Christian Salger, Frankfurt am Main, sekä
myöhemmin myös asianajaja Verena von Bomhard, Hampuri, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Philippe Dupont, 810 Rue Mathias Hardt,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Bernd Langeheine ja Richard Lyal, avustajanaan asianajaja Dirk Schroeder, Köln,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de
la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët,
P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.6.19978.7.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Tämä asia koskee EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehtyä komission päätöstä 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1), sellaisena kuin se on oikaistuna ennen sen
julkaisemista 26 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä C(94) 2135
lopullinen (jäljempänä päätös). Komissio määräsi päätöksessään 19:lle yhteisössä
kartonkia tuottavalle ja toimittavalle yritykselle sakkoja perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
- 2.
- Päätöksen kohteena oleva tuote on kartonki. Päätöksessä mainitaan kolme
kartonkityyppiä, joista käytetään nimityksiä GC-, GD- ja SBS-laatu.
- 3.
- GD-kartonkilaadun (jäljempänä GD-kartonki) sisäpinta on harmaa (uusiopaperia),
ja tätä laatua käytetään yleensä muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden
pakkauksiin.
- 4.
- GC-kartonkilaadun (jäljempänä GC-kartonki) pinta on valkoinen, ja tätä laatua
käytetään yleensä elintarvikkeiden pakkauksiin. GC-kartonki on parempilaatuista
kuin GD-kartonki. Aikana, jota päätös koski, näiden kahden tuotteen hintaero oli
yleensä noin 30 prosenttia. Hyvälaatuista GC-kartonkia käytetään jossain määrin
myös painotuotteisiin.
- 5.
- Täysin valkoisesta kartongista käytetään lyhennettä SBS (jäljempänä SBS-kartonki).
Tällaisen kartongin hinta on noin 20 prosenttia korkeampi kuin GC-kartongin. Sitä
käytetään elintarvikkeiden, kosmetiikan, lääkkeiden ja savukkeiden pakkauksiin,
mutta se on pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi painotuotteisiin.
- 6.
- British Printing Industries Federation (jäljempänä BPIF), joka on suurinta osaa
Yhdistyneen kuningaskunnan kartonkipakkausteollisuudesta edustava etujärjestö,
teki 22.11.1990 päivätyllä kirjeellä komissiolle epävirallisen valituksen. BPIF väitti,
että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kartonkia toimittavat tuottajat olivat useaan
kertaan korottaneet hintojaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisesti, ja se pyysi
komissiota tutkimaan, oliko yhteisön kilpailusääntöjä mahdollisesti rikottu. BPIF
julkaisi lehdistötiedotteen varmistaakseen, että sen toimenpide saa julkisuutta.
Tämän tiedotteen sisältöä selostettiin alan ammattilehdistössä joulukuun 1990
aikana.
- 7.
- Myös Fédération française du cartonnage teki 12.12.1990 komissiolle epävirallisen
valituksen, jossa se esitti Ranskan kartonkimarkkinoista vastaavia huomautuksia
kuin BPIF valituksessaan.
- 8.
- Komission virkamiehet, jotka toimivat 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17)
14 artiklan 3 kohdan nojalla, tekivät 23.4. ja 24.4.1991 ennalta ilmoittamatta
samanaikaisesti tutkimuksia useiden kartonkialan yritysten ja järjestöjen tiloissa.
- 9.
- Näiden tutkimusten jälkeen komissio pyysi asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla
tietoja ja asiakirjoja kaikilta niiltä, joille päätös on osoitettu.
- 10.
- Näiden tutkimusten yhteydessä sekä tietoja ja asiakirjoja koskevien pyyntöjen
johdosta saadun aineiston perusteella komissio katsoi, että kyseiset yritykset olivat
osallistuneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen (useimmissa
tapauksissa) vuoden 1986 puolivälistä vähintään vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 11.
- Tämän vuoksi komissio päätti panna vireille viimeksi mainitun määräyksen
soveltamista koskevan menettelyn. Komissio lähetti 21.12.1992 päivätyllä kirjeellä
väitetiedoksiannon kullekin näistä yrityksistä. Kaikki yritykset, joille
väitetiedoksianto osoitettiin, vastasivat siihen kirjallisesti. Yhdeksän yritystä pyysi
tulla kuulluksi suullisesti. Niitä kuultiin 7.9.6.1993.
- 12.
- Menettelyn lopuksi komissio antoi päätöksen, jossa määrätään seuraavaa:
1 artikla
Buchmann GmbH, Cascades SA, Enso-Gutzeit Oy, Europa Carton AG, Finnboard
the Finnish Board Mills Association, Fiskeby Board AB, Gruber & Weber GmbH
& Co KG, Kartonfabriek de Eendracht NV (joka käyttää toiminimeä BPB de
Eendracht NV), NV Koninklijke KNP BT NV (aikaisemmin Koninklijke
Nederlandse Papierfabrieken NV), Laakmann Karton GmbH & Co KG, Mo Och
Domsjö AB (MoDo), Mayr-Melnhof Gesellschaft mbH, Papeteries de Lancey SA,
Rena Kartonfabrik AS, Sarrió SpA, SCA Holding Ltd (aikaisemmin Reed Paper
& Board (UK) Ltd), Stora Kopparbergs Bergslags AB, Enso Española SA
(aikaisemmin Tampella Española SA) ja Moritz J. Weig GmbH & Co KG ovat
rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että
Buchmann ja Rena ovat noin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden
1990 loppuun,
Enso Española on ainakin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden 1991
huhtikuun loppuun,
Gruber & Weber on ainakin vuodesta 1988 vuoden 1990 loppuun ja
muut ovat vuoden 1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jotka ovat
peräisin vuoden 1986 puolivälistä ja joiden mukaisesti Euroopan yhteisön
kartongintoimittajat
tapasivat säännöllisesti salaisissa ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneissa
kokouksissa neuvotellakseen ja päättääkseen alan yhteisestä
kilpailunrajoittamissuunnitelmasta,
sopivat säännöllisistä hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun osalta kunakin
kansallisena valuuttana,
suunnittelivat ja toteuttivat useita samanaikaisia ja yhdenmukaisia
hinnankorotuksia kaikkialla Euroopan yhteisössä,
saavuttivat yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien
pysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa,
toteuttivat alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin
yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten valvomiseksi yhteisön
markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen yhdenmukaistettujen
hinnankorotusten toteuttamisen,
edellä mainittuja toimenpiteitä tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja
toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista, tilauskannoista ja koneiden
käyttöasteista.
3 artikla
Seuraaville yrityksille määrätään 1 artiklassa todetuista rikkomisista sakkoa
seuraavasti:
xix) Moritz J. Weig GmbH & Co KG:lle sakkoa 3 000 000 ecua;
- 13.
- Päätöksen mukaan rikkominen tapahtui Product Group Paperboard -nimisessä
organisaatiossa (jäljempänä PG Paperboard), joka muodostui useista työryhmistä
ja jaostoista.
- 14.
- Tämän organisaation yhteyteen perustettiin vuoden 1986 puolivälissä Presidents'
Working Group (jäljempänä PWG), joka muodostui yhteisön tärkeimpien
kartongintuottajien (joita oli noin kahdeksan) johtavassa asemassa olevista
edustajista.
- 15.
- PWG:n tehtävänä oli erityisesti keskustella markkinoista, markkinaosuuksista,
hinnoista ja kapasiteeteista ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa. Se teki
erityisesti yleisluonteisia päätöksiä siitä, milloin ja minkä suuruisina tuottajien oli
toteutettava hinnankorotukset.
- 16.
- PWG raportoi President Conferencelle (jäljempänä PC), johon osallistuivat (melko
säännöllisesti) melkein kaikkien kyseessä olevien yritysten toimitusjohtajat. Nyt
kyseessä olevana aikana PC kokoontui kahdesti vuodessa.
- 17.
- Vuoden 1987 lopulla perustettiin Joint Marketing Committee (jäljempänä JMC).
Sen pääasiallisena tarkoituksena oli yhtäältä päättää, voitiinko hintoja korottaa, ja
jos voitiin, niin miten, ja toisaalta määritellä yksityiskohtaisesti, miten PWG:n
maittain ja suurimpien asiakkaiden osalta päättämät hinta-aloitteet toteutetaan,
minkä tarkoituksena oli saada aikaan yhdenmukainen hintajärjestelmä Euroopassa.
- 18.
- Economic Committee (jäljempänä talousjaosto) keskusteli muun muassa
hintavaihteluista kansallisilla markkinoilla ja yritysten tilauskannoista ja raportoi
päätelmistään JMC:lle tai vuoden 1987 loppuun saakka JMC:n edeltäjälle
Marketing Committeelle. Talousjaoston jäseninä oli useimpien kyseessä olevien
yritysten markkinointi- ja/tai myyntijohtajia, ja se kokoontui useita kertoja vuodessa.
- 19.
- Lisäksi päätöksestä ilmenee komission katsoneen, että PG Paperboardin toimintaa
tuki se tietojen vaihto, jota harjoitettiin omaisuudenhoitoyhtiö Fidesin välityksellä,
jonka kotipaikka on Zürich (Sveitsi). Päätöksen mukaan useimmat PG
Paperboardin jäsenet toimittivat Fidesille kausiraportteja tilauksista, tuotannosta,
myynnistä ja kapasiteetin käytöstä. Näitä raportteja käsiteltiin Fides-järjestelmässä,
ja yhdistetyt tiedot lähetettiin järjestelmään osallistuville.
- 20.
- Komissio katsoi, että Moritz J. Weig GmbH & Co. KG (jäljempänä Weig) oli
osallistunut PC:n kokouksiin päätöksessä tarkoitettuna aikana sekä JMC:n ja
PWG:n kokouksiin vuodesta 1988 alkaen.
Oikeudenkäyntimenettely
- 21.
- Kantaja on nostanut tämän kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 9.10.1994 jättämällään kannekirjelmällä.
- 22.
- Niistä muista 18 yhtiöstä, joiden katsottiin olevan vastuussa kilpailusääntöjen
rikkomisesta, 16 on samoin nostanut kanteen päätöksestä (asiat T-295/94, T-301/94,
T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94, T-311/94, T-319/94, T-327/94, T-334/94,
T-337/94, T-338/94, T-347/94, T-348/94, T-352/94 ja T-354/94).
- 23.
- Asian T-301/94 kantaja Laakmann Karton GmbH peruutti kanteensa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen 10.6.1996 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-301/94, Laakmann
Karton vastaan komissio, 18.7.1996 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 24.
- Ne neljä suomalaisyritystä, jotka kuuluivat Finnboard-nimiseen yhdistykseen ja jotka
tämän vuoksi velvoitettiin maksamaan Finnboardille määrätty sakko
yhteisvastuullisesti tämän kanssa, ovat myös nostaneet kanteen päätöksestä
(yhdistetyt asiat T-339/94, T-340/94, T-341/94 ja T-342/94).
- 25.
- Kanteen nosti myös CEPI-Cartonboard-niminen yhteenliittymä, jolle päätös ei ollut
osoitettu. Se kuitenkin peruutti kanteensa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 8.1.1997 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-312/94, CEPI-Cartonboard
vastaan komissio, 6.3.1997 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 26.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kutsui 5.2.1997 päivätyllä kirjeellä
asianosaiset epäviralliseen kokoukseen erityisesti siksi, että nämä saisivat esittää
huomautuksensa asioiden T-295/94, T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94,
T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94, T-334/94, T-337/94, T-338/94, T-347/94,
T-348/94, T-352/94 ja T-354/94 mahdollisesta yhdistämisestä suullista käsittelyä
varten. Tässä 29.4.1997 pidetyssä kokouksessa asianosaiset suostuivat tällaiseen
yhdistämiseen.
- 27.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtajan 4.6.1997 antamalla määräyksellä edellä mainitut asiat yhdistettiin
suullista käsittelyä varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
50 artiklan mukaisesti, koska asiat liittyvät toisiinsa; määräyksessä puheenjohtaja
hyväksyi asian T-334/94 kantajan pyynnön luottamuksellisesta käsittelystä.
- 28.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 20.6.1997 antamallaan määräyksellä asian T-337/94 kantajan
pyynnön, että erästä asiakirjaa, jonka kyseinen kantaja oli esittänyt vastauksena
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, käsiteltäisiin
luottamuksellisena.
- 29.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja se
ryhtyi prosessinjohtotoimiin pyytämällä asianosaisia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin
kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä
pyyntöjä.
- 30.
- Edellä 26 kohdassa mainittujen asioiden asianosaisten lausumat ja vastaukset
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin
25.6.8.7.1997 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
Asianosaisten vaatimukset
- 31.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa päätöksen kokonaan tai osittain ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joihin sisältyvät myös
pankkitakauksen hankkimisesta aiheutuneet kulut,
tai toissijaisesti
alentaa kantajan maksettavaksi määrätyn sakon määrää ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut, joihin sisältyvät myös
kantajalle pankkitakauksen hankkimisesta aiheutuneet kulut sen määrän
osalta, jolla sakkoa alennetaan.
- 32.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Päätöksen 1 artiklan kumoamista kokonaan tai osittain koskeva vaatimus
Kanneperuste, jonka mukaan kantaja ei ole osallistunut toimenpiteisiin, joilla pyrittiin
valvomaan määriä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 33.
- Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa.
- 34.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja toteaa, että päätöksen 1 artiklan
mukaan kyseisessä artiklassa tarkoitetut yritykset saavuttivat yhteisymmärryksen
tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien pysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten,
että niitä saatettiin joskus muuttaa, ja että ne toteuttivat alkuvuodesta 1990
lähtien aina vain useammin yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten
valvomiseksi yhteisön markkinoilla .
- 35.
- Kantajan mukaan se ei ole ollut tietoinen mistään sopimuksista tai muusta
senlaatuisesta yleisestä yhteistoiminnasta, koska se osallistui PG Paperboardin
kokouksiin vain satunnaisesti. Niissä PC:n, PWG:n ja JMC:n kokouksissa, joihin
kantajan edustajat ovat osallistuneet, tiettyjen kansallisten tuottajaryhmittymien
volyymien pysyttämisestä vakiotasolla ja tuotantoseisokkien ajankohdista on
keskusteltu vain yleisesti.
- 36.
- Niissä PWG:n kokouksissa, joihin kantajan edustajat ovat osallistuneet, kyse on
ollut kunkin maan yritysten myyntimääristä Euroopan markkinoilla. Kunkin maan
eri konsernien myyntimääriä koskevia tilastoja on vertailtu aikaisemmissa
kokouksissa esillä olleisiin tilastoihin. Nämä tiedot on annettu, jotta eri kansalliset
ryhmittymät eivät kasvattaisi osuuksiaan Euroopan markkinoilla.
- 37.
- Niissä JMC:n kokouksissa, joihin kantajan edustajat ovat osallistuneet, on joskus
keskusteltu koneiden seisokkien ajankohdista. Kantajan edustaja on vuodesta 1990
alkaen kuitenkin ilmoittanut säännöllisesti, ettei hänellä ollut valtuuksia lausua
yrityksensä määräpolitiikasta. Markkinatilanteen vuoksi kantajan koneita ei sitä
paitsi olisi kannattanut seisottaa päätöksessä tarkoitettuna aikana.
- 38.
- Kantaja toteaa, että komission väitteet määrien rajoittamisesta perustuvat kolmeen
todisteeseen eli Storan 14.2.1992 asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla esitettyyn
tietojensaantipyyntöön antamaan vastaukseen (väitetiedoksiannon liite 43),
FS-Kartonin (Mayr-Melnhof-konserni) myyntijohtajan 28.12.1988 päivättyyn
luottamukselliseen muistioon (väitetiedoksiannon liite 73) ja Renan toimitusjohtajan
Nordic Paper Instituten (jäljempänä NPI) 3.10.1988 pidettyä erityiskokousta
koskeviin muistiinpanoihin (väitetiedoksiannon liite 102).
- 39.
- Kantajan mukaan komission ei olisi pitänyt pitää Storan todistusta keskeisenä
näyttönä.
- 40.
- Väitetiedoksiannon liitteissä 73 ja 102 ei kantajan mielestä viitata millään tavoin
hinta ennen määrää -politiikkaan, jota käsitettä Stora on käyttänyt komissiolle
lähettämässään vastauksessa. Liitteisiin sisältyy vain toiveita tai yleisiä ajatuksia,
eikä niiden voida katsoa osoittavan, että tuotannonsäätelytoimenpiteistä olisi sovittu
tai että niitä olisi ainakaan toteutettu.
- 41.
- Kanneperusteensa toisessa osassa kantaja väittää, että sen omaa tuotantoa koskevat
tiedot osoittavat, ettei kantaja ole osallistunut määrien säätelyyn. Kantaja selvittää
yksityiskohtaisesti oman myyntinsä kehitystä ja täsmentää, että vuosina 19861991
sen myynti koko yhteisön alueella on yli kaksinkertaistunut, kun taas kartongin
myynti yleisesti lisääntyi vain vajaalla 20 prosentilla. Kantajalle kaikkein
tärkeimmillä maantieteellisillä markkinoilla eli Saksan markkinoilla kasvu myytyinä
määrinä mitattuna on ollut vieläkin huomattavampaa.
- 42.
- Kantajan mukaan se ei ole koskaan ilmoittanut JMC:n kokousten muille
osanottajille pysäyttävänsä koneensa vähentääkseen tuotantomääriä. Vuoden 1990
lopun ja vuoden 1991 alun tuotantoseisokit, jotka ilmenevät FS-Kartonin
myyntijohtajan käsinkirjoitetuista muistiinpanoista (väitetiedoksiannon liite 115),
johtuivat joululomista.
- 43.
- Komissio korostaa, että sen omat toteamukset eivät ole ristiriidassa kantajan niiden
ilmoitusten kanssa, joiden mukaan PWG:ssä ja JMC:ssä käydyt määrien
pysyttämistä ja tuotantoseisokkeja koskeneet keskustelut olivat vain yleisiä
huolimatta siitä, että tiettyjen kansallisten tuottajaryhmittymien määrien
pysyttäminen sekä seisokkiajat ovat olleet esillä (ks. edellä 36 ja 37 kohta). Kyseiset
keskustelut olivat näet koskeneet selkeästi eri tuottajien myyntimäärien
rajoittamista eli täsmällisiä kysymyksiä.
- 44.
- Komissio toteaa, että vaikka tällaiset seikat vahvistavatkin sen, että määrien
pysyttämiseen ja seisokkiaikoihin liittyviä aiheita on käsitelty PG Paperboardin
kokouksissa, sen löytämät todisteet osoittavat lisäksi sen, että keskusteluissa ei ole
rajoituttu yleiseen ajatustenvaihtoon vaan osanottajat ovat tehneet tuotantomäärien
ja tiettyjen markkinaosuuksien pysyttämistä koskeneita sitovia sopimuksia.
- 45.
- Komission mukaan Stora on toisessa ilmoituksessaan (väitetiedoksiannon liite 39)
kuvaillut yksityiskohtaisesti politiikkaa, jolla pyrittiin pitämään tarjonta ja kysyntä
suurin piirtein tasapainossa ja jota Stora kutsuu hinta ennen määrää -politiikaksi.
Komission mukaan politiikan kuvailusta ilmenee sen olleen olennainen osa sitä
kilpailua rajoittavaa yhteistyötä, jota PG Paperboardissa harjoitettiin, koska siitä,
että tarjonnan ja kysynnän välinen tasapaino oli olennainen tekijä hintojen
vakauden varmistamisessa, oli saavutettu yhteisymmärrys. Tuottajat olivat vuonna
1990 tapahtuneen kysynnän laskun vuoksi hyväksyneet lisäksi seisokkiajat, jotka oli
laskettu vuosittaisten kapasiteettiraporttien perusteella (ilmoituksen 24 ja 25 kohta).
- 46.
- Komission mukaan Storan ilmoituksia hinta ennen määrää -politiikasta, johon
sisältyivät määrien säätely ja markkinaosuuksien rajoittaminen, tukivat useat muut
todisteet, muun muassa FS-Kartonin myyntijohtajan luottamuksellinen muistio
(väitetiedoksiannon liite 73, s. 3, 1 kohta ja s. 5, 5 kohta).
- 47.
- Komissio viittaa myös saman johtajan käsinkirjoitettuihin muistiinpanoihin
(väitetiedoksiannon liite 115), johon sisältyivät useiden yksittäisten tuottajien
tilauskannat päivinä tai viikkoina ilmaistuna ja joskus jopa siten, että niissä viitattiin
tiettyihin kartonkikoneisiin. Näiden sekä kapasiteettitietojen perusteella on määrätty
kapasiteetin käytöstä ja tarvittaessa seisokkiajoista.
- 48.
- Storan ilmoituksiin sisältyneitä tietoja tukee komission mukaan myös talousjaoston
3.10.1989 pidettyä kokousta koskeva muistio, jonka otsikkona on Highlights
(väitetiedoksiannon liite 70).
- 49.
- Näiden seikkojen perusteella komission mielestä on syytä katsoa, että kantaja on
osallistunut PG Paperboardin kokouksiin, joissa on keskusteltu tuotantomäärien
rajoittamisesta, markkinaosuuksien pysyttämisestä ja seisokkien toteuttamisesta.
- 50.
- Tämän vuoksi kantajan kanneperusteensa toisessa osassa esittämät, omaa
toimintaansa koskevat väitteet eivät komission mukaan ole merkityksellisiä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
Markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen yhteistoiminnan ja tarjonnan
valvontaan tähdänneen yhteistoiminnan olemassaolo
- 51.
- Kanneperusteen ensimmäisestä osasta on todettava, että päätöksen 1 artiklan
sanamuodon mukaan tässä artiklassa tarkoitetut yritykset ovat rikkoneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että ne ovat viiteajanjaksona
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, joiden
mukaisesti yhteisön kartongintoimittajat muun muassa saavuttivat
yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien pysyttämisestä
vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa ja toteuttivat
alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin yhdenmukaistettuja toimenpiteitä
toimitusten valvomiseksi yhteisön markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen
yhdenmukaistettujen hinnankorotusten toteuttamisen.
- 52.
- Komission mukaan PWG:n kokouksiin osallistuneet ottivat viiteajanjaksona
käyttöön nämä päätöksessä osastoon määrien säätely sisällytetyt salaisenyhteistyön kaksi muotoa. Päätöksen 37 perustelukappaleen kolmannesta kohdasta
nimittäin ilmenee, että PWG:n varsinainen tehtävä sellaisena kuin Stora sen
ilmaisi oli erityisesti keskustella markkinoista, markkinaosuuksista, hinnoista
sekä hinnankorotuksista ja kapasiteeteista ja harjoittaa niiden osalta
yhteistoimintaa.
- 53.
- PWG:n osuudesta markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön
päätöksessä (37 perustelukappaleen viides kohta) todetaan seuraavaa:
Hinnankorotuksia koskeneiden toimenpiteiden yhteydessä PWG:ssä keskusteltiin
perusteellisesti kansallisten ryhmittymien ja yksittäisten tuottajakonsernien
markkinaosuuksista Länsi-Euroopassa. Tämä johti tiettyihin osallistujien välisiin
järjestelyihin, jotka koskivat niiden markkinaosuuksia ja joilla pyrittiin välttämään
sellainen tilanne, että hintoja koskeneet yhdenmukaistetut aloitteet olisivat
menettäneet merkityksensä ylitarjonnan vuoksi. Suuret tuottajakonsernit itse asiassa
sopivat pysyttävänsä markkinaosuutensa tasolla, joka vastasi vuosittain ilmoitettuja
myynti- ja tuotantolukuja, jotka Fides julkaisi lopullisina aina seuraavan vuoden
maaliskuussa. Markkinaosuuksien kehitystä analysoitiin PWG:n joka kokouksessa
Fidesin kuukausittaisten lukujen pohjalta, ja jos ilmeni huomattavia muutoksia,
syylliseksi epäillyltä yritykseltä vaadittiin selitystä.
- 54.
- Päätöksen 52 perustelukappaleessa todetaan, että PWG:ssä vuonna 1987 tehdyssä
sopimuksessa määrättiin Länsi-Euroopan tärkeimpien tuottajien senhetkisten
markkinaosuuksien jäädyttämisestä sekä siitä, että uusia asiakkaita ei saanut
yrittää hankkia eikä senhetkistä markkina-asemaa parantaa aggressiivisella
hintapolitiikalla.
- 55.
- Päätöksen 56 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa todetaan seuraavaa:
Tärkeimpien tuottajien perussopimusta markkinaosuuksiensa pysyttämisestä
sovellettiin koko sen ajan, jota tämä päätös koskee. Päätöksen
57 perustelukappaleen mukaan [m]arkkinaosuuksien kehitystä tarkasteltiin
PWG:n joka kokouksessa väliaikaisten tilastojen pohjalta. Päätöksen
56 perustelukappaleen viimeisessä kohdassa todetaan vielä seuraavaa:
Markkinaosuuksia koskeviin keskusteluihin osallistuneet yritykset olivat PWG:n
jäsenet eli Cascades, Finnboard, KNP (vuoteen 1988), [Mayr-Melnhof], MoDo,
Sarrió, Stora-konserniin kuuluvat kaksi tuottajaa CBC ja Feldmühle sekä Weig
(vuodesta 1988).
- 56.
- On katsottava komission näyttäneen toteen oikein, että PWG:n kokouksiin
osallistuneiden välillä oli markkinaosuuksia koskevaa salaista yhteistyötä.
- 57.
- Komission analyysi perustuu pääasiallisesti Storan ilmoituksiin (väitetiedoksiannon
liitteet 39 ja 43), ja väitetiedoksiannon liite 73 tukee sitä.
- 58.
- Väitetiedoksiannon liitteessä 39 Stora toteaa seuraavaa: PWG on kokoontunut
vuodesta 1986 lähtien edistääkseen markkinoiden säätelyä. Muun
(lainmukaisen) toimintansa ohella sen tarkoituksena oli keskustella markkinoista,
markkinaosuuksista, hinnoista sekä hinnankorotuksista, kysynnästä ja kapasiteeteista
ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa. Sen tehtävänä oli pääasiallisesti arvioida,
mikä tarkalleen on tarjonta- ja kysyntätilanne markkinoilla ja mitä toimenpiteitä on
toteutettava markkinoiden säätelemiseksi, sekä esittää tämä arvio President
Conferencelle.
- 59.
- Nimenomaan markkinaosuuksia koskeneen salaisen yhteistyön osalta Stora toteaa,
että Euroopan yhteisön, EFTA:n sekä niiden muiden maiden, joihin PG
Paperboardin jäsenet toimittavat kartonkia, kansallisten ryhmittymien saavuttamia
markkinaosuuksia tarkasteltiin PWG:ssä ja että PWG keskusteli mahdollisuudesta
pysyttää markkinaosuudet edellisen vuoden tasolla (väitetiedoksiannon liite 39,
19 kohta). Stora toteaa myös (sama asiakirja, 6 kohta), että [t]änä samana aikana
keskusteltiin myös tuottajien markkinaosuuksista Euroopassa siten, että
ensimmäisenä viiteajanjaksona käytettiin vuoden 1987 tasoja.
- 60.
- Komission 23.12.1991 päivätyssä kirjeessä esittämiin kysymyksiin 14.2.1992
lähettämässään vastauksessa (väitetiedoksiannon liite 43) Stora täsmentää vielä
seuraavaa: PWG:n jäsenten sopimukset markkinaosuuksien tasosta koskivat koko
Eurooppaa. Sopimukset perustuivat edellisen vuoden kokonaismääriin, jotka
yleensä olivat lopullisina käytettävissä seuraavan vuoden maaliskuussa (1.1 kohta).
- 61.
- Tätä toteamusta vahvistaa samassa asiakirjassa oleva seuraava maininta:
keskustelut johtivat siihen, että PWG:n jäsenet tekivät yleensä kunkin vuoden
maaliskuussa sopimuksen, jolla pyrittiin pysyttämään niiden markkinaosuudet
edellisen vuoden tasolla (1.4 kohta). Stora toteaa, että [s]opimusten
noudattamisen varmistamiseksi ei ollut toteutettu mitään toimenpiteitä ja että
PWG:n kokouksiin osallistuneet tiesivät, että jos ne ryhtyvät poikkeuksellisiin
toimenpiteisiin markkinoilla, joille muut toimittavat kartonkia, muut saattaisivat
kostaa tämän toisilla markkinoilla (sama kohta).
- 62.
- Stora toteaa vielä, että Weig oli osallistunut markkinaosuuksia koskeneisiin
keskusteluihin (1.2 kohta).
- 63.
- Väitetiedoksiannon liite 73 tukee Storan väitteitä markkinaosuuksia koskeneesta
salaisesta yhteistyöstä. Tämä FS-Kartonilta löydetty asiakirja on 28.12.1988 päivätty
markkinatilannetta koskeva luottamuksellinen muistio, jonka Mayr-Melnhof-konsernin myynnistä vastaava markkinointijohtaja Saksasta (Katzner) oli osoittanut
Mayr-Melnhofin toimitusjohtajalle (Gröller) Itävaltaan.
- 64.
- Tämän asiakirjan, jota lainataan päätöksen 5355 perustelukappaleessa, mukaan
toimitusjohtajaryhmän (Präsidentenkreis) tiiviimpi yhteistyö, josta oli päätetty
vuonna 1987, oli tehnyt joistakin voittajia ja toisista häviäjiä. Muistion laatija
luokittelee Mayr-Melnhofin häviäjiin useista syistä, erityisesti seuraavista:
2) Sopimukseen päästiin ainoastaan rankaisemalla meitä meitä vaadittiin
tekemään uhrauksia.
3) Vuoden 1987 markkinaosuudet piti jäädyttää, aikaisemmat yhteydet
säilyttää, eikä mitään uutta toimintaa tai laatua saanut edistää hinnoittelulla
(tämän tulos nähdään tammikuussa 1989 jos kaikki ovat rehellisiä).
- 65.
- Näitä virkkeitä on tulkittava ottaen huomioon muistion laajempi asiayhteys.
- 66.
- Muistion laatija tuo tältä osin ikään kuin johdantona esiin Euroopan tasolla
tapahtuvan tiiviimmän yhteistyön toimitusjohtajaryhmässä. Mayr-Melnhof on
tulkinnut tätä ilmaisua siten, että se tarkoittaa samalla yleisesti sekä PWG:tä että
PC:tä, toisin sanoen siten, ettei se viittaa mihinkään yksittäiseen tilaisuuteen tai
kokoukseen (väitetiedoksiannon liite 75, 2.a kohta); tätä tulkintaa ei ole syytä
käsitellä tässä yhteydessä.
- 67.
- Seuraavaksi muistion laatija toteaa, että tämä yhteistyö on johtanut hintakuriin,
joka on tehnyt joistakin voittajia ja toisista häviäjiä.
- 68.
- Vuoden 1987 tasolle jäädytettäviä markkinaosuuksia koskevaa toteamusta on siis
tarkasteltava ottaen huomioon asiayhteys eli tämä kuri, josta
toimitusjohtajaryhmä päätti.
- 69.
- Lisäksi se, että vuosi 1987 mainitaan viitevuotena, on yhdenmukaista Storan toisen
ilmoituksen kanssa (väitetiedoksiannon liite 39; ks. edellä 58 kohta).
- 70.
- On syytä todeta tähän, että kantajan perustelut eivät ole omiaan heikentämään
edellä mainittujen asiakirjojen todistusarvoa, koska niihin sisältyy ainoastaan väite,
jonka mukaan PWG:ssä kokoontuneiden yritysten käymät keskustelut olivat vain
yleisiä. Edellä esitetyn arvion valossa tämä toteamus voi jopa tukea päätökseen
sisältyviä komission väitteitä.
- 71.
- Siitä, mikä oli PWG:n osuus toimitusten valvontaa koskeneessa salaisessa
yhteistyössä, jolle tunnusomaista oli koneiden seisokkiaikojen tarkastelu,
päätöksessä todetaan, että PWG:llä oli ratkaiseva osuus seisokkien toteuttamisessa,
koska vuodesta 1990 lähtien tuotantokapasiteetti kasvoi ja kysyntä väheni;
päätöksessä todetaan seuraavaa: vuoden 1990 alussa tärkeimmät tuottajat
katsoivat hyödylliseksi sopia PWG:ssä siitä, että seisokit ovat tarpeen. Suuret
tuottajat tajusivat, etteivät ne voineet kasvattaa kysyntää laskemalla hintoja ja että
tuotannon jatkaminen täydellä kapasiteetilla vain johtaisi hintojen laskuun. Se,
kuinka pitkät seisokit olivat tarpeen tarjonnan ja kysynnän tasapainon
palauttamiseksi, voitiin teoriassa laskea kapasiteettiraporttien perusteella
(päätöksen 70 perustelukappale).
- 72.
- Päätöksessä todetaan lisäksi seuraavaa: PWG ei kuitenkaan muodollisesti
määrännyt kullekin tuottajalle seisokkiaikaa. Storan mukaan sellaisen koneiden
seisokkiaikoja koskevan koordinoidun suunnitelman laatimisessa, joka olisi kattanut
kaikki tuottajat, ilmeni käytännön vaikeuksia. Stora toteaa, että tämän vuoksi
käytössä oli vain löyhä kannustusjärjestelmä (päätöksen 71 perustelukappale).
- 73.
- On katsottava, että komissio on riittävästi näyttänyt toteen PWG:n kokouksiin
osallistuneiden välillä olleen tuotantoseisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä.
- 74.
- Komission esittämät asiakirjat tukevat sen analyysiä.
- 75.
- Stora on toisessa ilmoituksessaan (väitetiedoksiannon liite 39, 24 kohta) todennut
seuraavaa: Sillä, että PWG päätti alkaa noudattaa hinta ennen määrää
-politiikkaa, ja sillä, että yhdenmukaisten hintojen järjestelmä otettiin vähittäin
käyttöön vuodesta 1988 alkaen, PWG:n jäsenet myönsivät, että seisokit olivat
välttämättömiä näiden hintojen säilyttämiseksi kysynnän kasvun heikentyessä.
Tuottajat eivät olisi ilman seisokkeja pystyneet säilyttämään sovittuja hintatasoja
ylikapasiteetin kasvaessa.
- 76.
- Ilmoituksensa seuraavassa kohdassa Stora toteaa seuraavaa: Kartonkiteollisuus
pystyi vuosina 1988 ja 1989 toimimaan käytännöllisesti katsoen täydellä
kapasiteetilla. Muut kuin tavanomaiset kunnossapito- ja lomaseisokit osoittautuivat
välttämättömiksi vasta vuodesta 1990 alkaen. Tilausten vähentyessä oli lopulta
turvauduttava seisokkeihin hinta ennen määrää -politiikan säilyttämiseksi. Kultakin
tuottajalta (tuotannon ja kulutuksen tasapainon varmistamiseksi) edellytetty
seisokkiaika voitiin laskea kapasiteettiraporttien perusteella. PWG ei muodollisesti
määrännyt noudatettavia seisonta-aikoja, vaikka olemassa olikin löyhä
kannustusjärjestelmä .
- 77.
- Väitetiedoksiannon liitteen 73 osalta on todettava, että ne syyt, joiden perusteella
kyseisen muistion laatija tuolloin piti Mayr-Melnhofia häviäjänä, ovat tärkeitä
todisteita PWG:n kokouksiin osallistuneiden välisestä seisokkeja koskeneesta
salaisesta yhteistyöstä.
- 78.
- Muistion laatija nimittäin toteaa seuraavaa:
4) Tällä kohtaa asianosaisten käsitykset siitä, mihin tavoitteeseen on pyrittävä,
alkavat poiketa toisistaan.
c) Koko myyntihenkilöstö ja Euroopan myyntiedustajat on vapautettu
määräbudjeteistaan, ja on noudatettu ankaraa, lähestulkoon
poikkeuksetonta hintapolitiikkaa (työntekijämme eivät ole aina ymmärtäneet
muuttunutta asennettamme markkinoihin aikaisemmin vaadittiin
pelkästään määriä ja nyt ainoastaan hintakuria silläkin uhalla, että koneet
joudutaan seisauttamaan).
- 79.
- Mayr-Melnhof väittää (väitetiedoksiannon liite 75), että edellä lainattu kappalekoskee ainoastaan yrityksen sisäistä tilannetta. Kun tätä otetta analysoidaan ottaen
huomioon muistio yleisemmin, osoittautuu, että siinä on kyse
toimitusjohtajaryhmässä päätetyn ankaran politiikan täytäntöönpanosta
myyntihenkilöstön tasolla. Tämän asiakirjan on tulkittava osoittavan, että vuoden
1987 sopimukseen osallistuneet, toisin sanoen ainakin PWG:n kokouksiin
osallistuneet, kiistattomasti ovat arvioineet sitä, mikä vaikutus heidän
hyväksymällään politiikalla on siinä tapauksessa, että sitä noudatetaan ankarasti.
- 80.
- Edellä olevan perusteella on katsottava, että komissio on oikeudellisesti riittävällä
tavalla näyttänyt toteen, että PWG:n kokouksiin osallistuneiden välillä on ollut
markkinaosuuksia koskenutta salaista yhteistyötä ja että näiden samojen yritysten
välillä on ollut seisokkeja koskenutta salaista yhteistyötä. Koska kantajan
osallistumista PWG:n kokouksiin ei ole kiistetty ja koska tämä yritys on
nimenomaisesti mainittu Storan ilmoituksissa, komissio on aiheellisesti katsonut
kantajan olevan vastuussa osallistumisesta näihin kahteen salaisen yhteistyön
muotoon ainakin siitä lähtien, jolloin kantaja alkoi osallistua PWG:n kokouksiin eli
vuodesta 1988 lähtien.
- 81.
- Kantajan Storan ilmoituksia vastaan esittämä vastaväite, jolla pyritään kiistämään
näiden asiakirjojen todistusarvo, ei heikennä tätä toteamusta.
- 82.
- Näiden ilmoituksien on nimittäin todettava olevan kiistämättömästi peräisin
sellaiselta yritykseltä, jonka on katsottu osallistuneen väitettyyn kilpailusääntöjen
rikkomiseen, ja sisältävän yksityiskohtaisen kuvauksen PG Paperboardin
toimielimissä käytyjen keskustelujen luonteesta, PG Paperboardiin kuuluneiden
yritysten tavoitteesta sekä kyseisten yritysten osallistumisesta sen eri toimielinten
kokouksiin. Koska muut aineistoon sisältyvät asiakirjat tukevat tätä keskeistä
todistetta, se tukee komission väitteitä asiassa merkityksellisellä tavalla.
- 83.
- Koska komissio on näyttänyt toteen nämä kaksi salaisen yhteistyön muotoa, ei ole
tarpeen tarkastella muita kantajan väitetiedoksiannon liitteistä 102 ja 115 esittämiä
vastaväitteitä.
Kantajan tosiasiallinen toiminta
- 84.
- Kanneperusteen toista osaa, jonka mukaan kantajan tosiasiallinen toiminta ei vastaa
komission väitteitä salaisen yhteistyön kahden kiistetyn muodon olemassaolosta, ei
myöskään voida hyväksyä.
- 85.
- Ensinnäkään sitä, että PWG:n jäsenet ovat olleet salaisessa yhteistyössä hinta
ennen määrää -politiikan kahden osatekijän osalta, ei pidä sekoittaa salaisessa
yhteistyössä sovitun toteuttamiseen. Komission esittämillä todisteilla on nimittäin
sellainen todistusarvo, että tiedot kantajan tosiasiallisesta toiminnasta markkinoilla
eivät heikennä niiden komission päätelmien luotettavuutta, jotka koskevat
nimenomaan sitä, että näiden riidanalaisen politiikan kahden osatekijän osalta on
harjoitettu salaista yhteistyötä. Kantajan väitteillä voisi osoittaa enintään, ettei sen
toiminta noudattanut sitä, mitä PWG:ssä kokoontuneiden yritysten kesken oli
sovittu.
- 86.
- Toiseksi on todettava, että kantajan esittämät tiedot eivät osoita komission
päätelmiä vääriksi. On korostettava, että komissio myöntää nimenomaisesti, että
markkinaosuuksia koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ei liittynyt mitään virallista
seuraamus- tai kompensaatiomekanismia, jolla olisi vahvistettu markkinaosuuksia
koskevaa sopimusta, ja että tiettyjen suurten tuottajien markkinaosuudet kasvoivat
jonkin verran vuosi vuodelta (ks. erityisesti päätöksen 59 ja 60 perustelukappale).
Lisäksi komissio myöntää, että koska kartonkiteollisuus oli toiminut täydellä
kapasiteetilla vuoden 1990 alkuun saakka, seisokkeja ei tuohon mennessä ollut
tarvittu käytännöllisesti katsoen lainkaan (päätöksen 70 perustelukappale).
- 87.
- Kolmanneksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan se, että
yritys ei mukaudu siihen, mitä kokouksissa, joilla on selvästi kilpailunvastainen
tarkoitus, on sovittu, ei estä sitä, etteikö yritys olisi täysin vastuussa
osallistumisestaan kartelliin, jos se ei ole julkisesti sanoutunut irti siitä, mitä
kokouksissa on sovittu (ks. esim. asia T-141/89, Tréfileurope v. komissio, tuomio
6.4.1995, Kok. 1995, s. II-791, 85 kohta). Vaikka kantajan toiminta markkinoilla ei
olisikaan ollut sovitun mukaista, se ei siis mitenkään vaikuta sen vastuuseen
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
- 88.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Kanneperuste, jonka mukaan komissio on tehnyt virheen kilpailusääntöjen rikkomisen
kestoa määritellessään
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 89.
- Kantaja kiistää ensinnäkin, että se kilpailusääntöjen rikkominen, josta sitä syytetään,
olisi alkanut vuoden 1986 puolivälissä. Kantajan mukaan se ei ole tosiasiassa
rikkonut kilpailusääntöjä ennen vuoden 1988 helmimaaliskuuta.
- 90.
- Kantaja toteaa komission katsoneen, että PWG:n perustaminen ja tuottajien
salaisen yhteistyön tiivistyminen olivat tapahtumat, jotka merkitsivät
kilpailusääntöjen rikkomisen alkamista (päätöksen 161 perustelukappale). Kantaja
ei kuitenkaan tiedä, onko PWG perustettu jo vuonna 1986. Vaikka näin olisi
ollutkin, ne PG Paperboardin jäsenet, jotka eivät olleet PWG:ssä edustettuina, eivät
ole tienneet tämän toimielimen perustamisesta. Salaisen yhteistyön tiivistymistä
vuoden 1986 puolivälistä alkaen koskevaa komission väitettä ei tue myöskään
mikään asiakirjatodiste.
- 91.
- Kantaja osallistui PG Paperboardin toimielinten kokouksiin vuoden 1988
helmimaaliskuuhun asti ainoastaan osallistumalla PC:n kokouksiin. Komission
väitettä, jonka mukaan kantaja olisi osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen jo
kesäkuusta 1986 alkaen, ei kuitenkaan voida perustella PC:n kokouksiin
osallistumisella. Käytäntö, jonka mukaan PWG:n puheenjohtaja raportoi keskeisistä
päätöksistä PC:n kokouksissa, otettiin käyttöön vasta vuoden 1988 lopussa tai
vuoden 1989 alussa. Lisäksi kantajan edustajan eräässä Fidesin vuonna 1986
pidetyssä kokouksessa tekemäksi väitettyä ilmoitusta (ks. päätöksen
41 perustelukappale), jonka mukaan 9 prosentin korotus oli liian suuri korotus
Yhdistyneessä kuningaskunnassa, minkä vuoksi tyydyttiin 7 prosenttiin, ei ole voitu
tehdä PC:n kokouksessa. Kantajan edustajana PC:n 10.11.1986 pidetyssä
kokouksessa ollut henkilö ei nimittäin muista, että hän olisi ehdottanut tällaista.
Kyseinen ilmoitus on tehty korkeintaan jonkin neuvottelun ulkopuolella.
- 92.
- Kantaja ei ole mielestään osallistunut mahdolliseen hintoja koskeneeseen
yhteistoimintaan ennen vuoden 1988 kevään hinnankorotusta koskenutta
yhteistoimintaa. Kantaja ei etenkään ole osallistunut Yhdistyneessä
kuningaskunnassa vuoden 1987 tammikuussa toteutettuun hintojen korottamiseen,
jonka komissio on katsonut aiheutuneen tuottajien yhteistoiminnasta; komissiokaan
ei ole kiistänyt tätä väitettä.
- 93.
- Kantaja väittää toiseksi päätöksen 164 perustelukappaleesta ilmenevän, että
komissio on perustanut kantansa virheelliseen arvioon, jonka mukaan
kilpailusääntöjen rikkomista jatkettiin kesäkuuhun 1991 asti. Kilpailun
rajoittamiseen tähdänneitä keskusteluja ei ole kuitenkaan käyty enää komission
huhtikuussa 1991 tekemien tutkimusten jälkeen.
- 94.
- Komissio väittää katsoneensa aivan oikein, että kantaja on rikkonut kilpailusääntöjä
vähintäänkin vuoden 1986 puolivälistä vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 95.
- Komissio korostaa, että kantaja on kuulunut PG Paperboardiin jo vuoden 1986
helmikuusta alkaen ja osallistunut säännöllisesti PC:n kokouksiin. Kantaja on siten
ollut tietoinen yhteisiin ja yhdenmukaisiin hinnankorotuksiin tähdänneistä
kartongintuottajien lainvastaisista sopimuksista, sillä PC:n tehtävänä on ollut juuri
se, että toimitusjohtajat ovat siellä saaneet tietää PWG:n päätöksistä ja niistä
ohjeista, jotka oli toimitettava yritysten myyntiosastoille hinta-aloitteiden
toteuttamiseksi. PC:n puheenjohtaja, joka oli samalla myös PWG:n puheenjohtaja,
oli yleensä kertonut näistä seikoista.
- 96.
- Sillä, että kantaja ei olisi osallistunut väitetyllä tavalla hintojen korotusta
Yhdistyneessä kuningaskunnassa koskeneeseen aloitteeseen vuonna 1987, ei ole
asian kannalta merkitystä. Se, että kantaja oli edelleen osallistunut PC:n kokouksiin,
on näet riittävää, jotta sen voidaan katsoa kuuluneen kartellin jäseniin ja rikkoneen
kilpailusääntöjä, sillä kantaja on omaa markkinakäyttäytymistään suunnitellessaan
ottanut välttämättä huomioon kilpailijoidensa tulevat hinnankorotukset, joista sille
oli ilmoitettu.
- 97.
- Komissio toteaa, että kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamisen osalta se ei ole
koskaan väittänytkään, että kantaja olisi osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen
vuoden 1991 huhtikuun jälkeenkin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 98.
- Päätöksen 1 artiklan mukaan kantaja on rikkonut perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohtaa vuoden 1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 99.
- Päätöksen 161 perustelukappaleessa todetaan kilpailusääntöjen rikkomisen
alkamisen osalta, että useimmat niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu, ovat
osallistuneet rikkomiseen kesäkuusta 1986 lähtien, jolloin PWG perustettiin ja
jolloin tuottajien salainen yhteistyö tiivistyi ja alkoi tulla tehokkaammaksi.
Päätöksen 74 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa täsmennetään sitä paitsi,
että ensimmäinen yhdenmukaistettu hinta-aloite tehtiin Yhdistyneessä
kuningaskunnassa vuoden 1986 lopulla, kun PG Paperboardin uutta mekanismia
vielä oltiin muodostamassa. Komissio katsoo, että näin ollen on näytetty selvästi
toteen, että vuoden 1986 toisesta vuosipuoliskosta alkaen kartongintuottajat ovat
olleet ainakin mukana sellaisessa salaisen yhteistyön muodossa, jota voitiin pitää
yhdenmukaistettuna menettelytapana (132 perustelukappaleen neljäs kohta).
- 100.
- Koska kantaja myöntää osallistuneensa hintojen korotusta vuoden 1988
maalishuhtikuussa koskeneeseen yhteistoimintaan, on todettava, että se on
osallistunut hintoja koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ainakin tästä
päivämäärästä alkaen.
- 101.
- Vuoden 1986 puolivälistä maaliskuuhun 1988 jatkuneen ajanjakson osalta on
todettava, että PWG:n perustaminen vuoden 1986 puolivälissä ei sinänsä osoita,
että kantaja olisi osallistunut kyseisestä ajankohdasta alkaen yhteisön
kilpailusääntöjen rikkomiseen. Komissio ei vetoa myöskään mihinkään todisteeseen,
jolla näytettäisiin toteen, että kantaja olisi ollut vuoden 1986 puolivälissä tietoinen
tämän toimielimen perustamisesta saati siitä, että toimielimen kokouksissa
tähdättiin kilpailun rajoittamiseen.
- 102.
- Näin ollen on syytä tutkia, voidaanko sillä, että kantaja on osallistunut tiettyihin eli
29.5.1986, 10.11.1986 ja 4.12.1987 pidettyihin PC:n kokouksiin (päätöksen liitteenä
oleva taulukko 3) osoittaa, että kantaja olisi osallistunut perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ennen maaliskuuta 1988.
- 103.
- Kantaja kiistää väitetiedoksiannon liitteen 61 sekä sen komission väitteen
todistusarvon, joiden mukaan PC:n kokouksiin osallistujille olisi ennen vuoden 1988
loppua ilmoitettu PWG:n päätöksistä.
- 104.
- Komissio katsoo väitetiedoksiannon liitteenä 61 olevan, Mayr-Melnhofin
Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimivalta myyntiasiamieheltä löydetyn muistion
olevan President Conferencessa laadittu sisäinen muistio, [joka] vahvistaa
oikeaksi Storan tunnustuksen, jonka mukaan President Conferencessa tosiasiassakeskusteltiin yhteisestä salaisesta hintojenvahvistamispolitiikasta (päätöksen
41 perustelukappaleen kolmas kohta ja 75 perustelukappaleen toinen kohta).
- 105.
- Tämä asiakirja, joka koskee Wienissä 12. ja 13.12.1986 pidettyä kokousta, sisältää
seuraavan tiedon:
Hintapolitiikka Yhdistyneessä kuningaskunnassa
Weigin edustaja oli läsnä äskettäin pidetyssä Fidesin kokouksessa, jossa hän ilmoitti
Weigin pitävän 9:ää prosenttia liian suurena korotuksena Yhdistyneessä
kuningaskunnassa ja tyytyvän 7 prosenttiin!! Tämä on suuri pettymys, koska se on
neuvottelutaso kaikille muille. Yhdistyneen kuningaskunnan hintapolitiikka
uskotaan RHU:lle [Mayr-Melnhofin] tuella, vaikka se merkitseekin tilapäistä
määrien pienennystä sillä aikaa, kun yritämme (ja meidän nähdään yrittävän)
saavuttaa 9 prosentin tavoitteen. [Mayr-Melnhof/FS] harjoittaa Yhdistyneessä
kuningaskunnassa kasvupolitiikkaa, mutta tuottojen pienentyminen on
huolestuttavaa, ja meidän on taisteltava saadaksemme hinnoittelun jälleen
valvontaamme. [Mayr-Melnhof] myöntää, ettei siitä ole mitään apua, että heidän
tiedetään lisänneen volyymiään Saksassa 6 000 tonnia!
- 106.
- Fidesin kokous, johon kappaleen alussa viitataan, on Mayr-Melnhofin mukaan
(vastaus tietojensaantisaantipyyntöön, väitetiedoksiannon liite 62) todennäköisesti
10.11.1986 pidetty PC:n kokous.
- 107.
- On todettava, että tämä tarkasteltavana oleva asiakirja todistaa, että kantajan
edustaja on reagoinut ja samalla ilmaissut, mikä on sen tuleva hintapolitiikka
Yhdistyneessä kuningaskunnassa suhteessa hinnankorotuksen alkuperäiseen tasoon.
- 108.
- Asiakirjan ei kuitenkaan voida katsoa todistavan, että kantaja olisi reagoinut
johonkin sellaiseen määrättyyn hinnankorotuksen tasoon, josta yritykset olisivat
sopineet jossakin ennen 10.11.1986 pidetyssä PG Paperboardin kokouksessa.
- 109.
- Komissio ei vetoa tältä osin mihinkään muuhun todisteeseen. Se, että kantaja viittaa
9 prosentin hinnankorotukseen, voi sitä paitsi selittyä sillä, että Thames Board
Ltd oli ilmoittanut 5.11.1986 hinnankorotuksesta Yhdistyneessä kuningaskunnassa
(liite A-12-1). Tämä ilmoitus julkistettiin hyvin nopeasti, kuten eräästä
lehtileikkeestä ilmenee (liite A-12-3). Komissio ei ole esittänyt mitään muuta
asiakirjaa, jota voitaisiin pitää suorana todisteena siitä, että PC:n kokouksissa olisi
keskusteltu hinnankorotuksista. Tässä tilanteessa ei voida pitää poissuljettuna, että
kantajan lausumat, sellaisena kuin niitä on selostettu väitetiedoksiannon
liitteessä 61, on esitetty 10.11.1986 pidetyn PC:n kokouksen ulkopuolella, kuten
kantaja on toistuvasti väittänyt suullisessa käsittelyssä.
- 110.
- On syytä muistaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenmukaistetun
menettelytavan käsitteellä tarkoitetaan sellaista yritysten välisen yhteistoiminnan
muotoa, jossa kilpailusta aiheutuvat riskit korvataan tietoisesti varsinaista sopimusta
tekemättä yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä. Ne yhteistoimintaa ja yhteistyötä
koskevat arviointiperusteet, joiden avulla tämä käsite voidaan määritellä, on
ymmärrettävä kilpailua koskeviin perustamissopimuksen määräyksiin sisältyvän sen
käsityksen perusteella, jonka mukaan jokaisen taloudellisen toimijan on
määriteltävä itsenäisesti se politiikka, jota se aikoo markkinoilla noudattaa
(yhdistetyt asiat C-89/85, C-104/85, C-114/85, C-116/85, C-117/85 ja
C-125/85C-129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 31.3.1993,
Kok. 1993, s. I-1307). Tämän vuoksi se, että yksi yritys ilmoittaa yksipuolisesti
tulevaisuudessa markkinoilla soveltamansa hinnat, ei ole riittävä todiste siitä, että
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa olisi rikottu ainakaan, jos tämän
ilmoituksen ei ole näytetty olevan osa yritysten välistä yhteistyötä.
- 111.
- Sen kysymyksen osalta, onko kantajan edustajan ilmoitus, johon väitetiedoksiannon
liitteessä 61 vedotaan, tehty osana yritysten välistä yhteistyötä, on syytä tutkia niitä
muita todisteita, joita komissio on esittänyt niiden väitteidensä tueksi, jotka
koskevat sitä, oliko Yhdistyneen kuningaskunnan osalta hintoja koskenutta
yhteistoimintaa vuoden 1987 tammikuussa.
- 112.
- Tältä osin Feldmühle (UK) Ltd:n 7.11.1986 pidetyn hallituksen kokouksen
pöytäkirja (liite A-17-2), johon komissio on päätöksessä viitannut
(74 perustelukappaleen kolmas kohta), ainoastaan vahvistaa, että tämä Feldmühlen
englantilainen tytäryhtiö tiesi Thames Board Ltd:n noin 9 prosentin suuruisesta
hinnankorotuksesta jo ennen 10.11.1986; pöytäkirjassa todetaan seuraavaa: TBM
and the Fins have announced price increases of approximately 9 % to be effective
from February 1987 and it would appear that most other mills will be looking for
the same sort of increase [TBM ja suomalaiset ovat ilmoittaneet helmikuussa 1987
voimaan tulevista noin 9 prosentin suuruisista hinnankorotuksista, ja näyttää siltä,
että useimmat muutkin tehtaat suunnittelevat samansuuruista korotusta]
(liite A-17-2, jota komissio on lainannut päätöksen 74 perustelukappaleessa).
- 113.
- Komissio on pitänyt väitetiedoksiannon liitettä 44 eli Feldmühlen erään työntekijän
kalenterin sivuilla 15.17.1.1987 olevia käsinkirjoitettuja muistiinpanoja
lisätodiste[ena] yhteistoiminnasta (päätöksen 75 perustelukappaleen kolmas
kohta).
- 114.
- Näillä muistiinpanoilla ei kuitenkaan ole vastaajan niille antamaa todistusvoimaa.
Ei tiedetä, minkä kokouksen pöytäkirja on kyseessä, joten ei voida sulkea pois sitä
mahdollisuutta, että kyse on Feldmühlen sisäisestä kokouksesta. Koska muistio sitä
paitsi todennäköisesti on peräisin tammikuun 1987 puolivälistä, se ei todista, että
hinnankorotuksen toteuttaminen TBM mukaan lukien olisi johtunut
yhteistoiminnasta, koska tämä maininta voi olla vain pelkkä toteamus.
- 115.
- Tietyt muistiinpanoihin sisältyvät tiedot ovat pikemminkin omiaan kumoamaan
komission väitteen, jonka mukaan muistiinpanot vahvistaisivat, että Yhdistynyttä
kuningaskuntaa koskeneessa hinnankorotuspäätöksessä tehtiin salaista yhteistyötä.
Etenkään niiden toteamusten, joiden mukaan Feldmühlen johtaja ilmoittaa
olevansa skeptinen Kopparforsin suhteen ja pitävänsä Mayr-Melnhofia
vastuuttomana (ohne Verantwortung), ei voida katsoa tukevan komission
väittämää. Tämä pitää paikkansa myös seuraavan maininnan osalta: Finnboard:
Preisautonomie auch f. Tako [Finnboard: hinta-autonomia myös Takolle].
- 116.
- Päätöksen liitteenä olevan taulukon A johon sisältyy tietoja väitetystä
yhdenmukaistetusta aloitteesta korottaa hintoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa
tammikuussa 1987 tiedoista ilmenevät määrät ja päivämäärät, jolloin
hinnankorotuksista ilmoitettiin, ja päivämäärät, jolloin ne toteutettiin, eivät ole niin
yhdenmukaisia, että näiden tietojen voitaisiin katsoa olevan seikkoja, joilla voidaan
näyttää toteen hintoja koskeneen salaisen yhteistyön olemassaolo. Komissio on sitä
paitsi myöntänyt istunnossa, ettei sillä ole suoraa näyttöä siitä, että kantaja olisi
korottanut hintojaan Yhdistyneen kuningaskunnan markkinoilla vuoden 1987 alussa.
- 117.
- Edellä olevasta seuraa, ettei komissio ole näyttänyt toteen, että yritykset olisivat
sopineet korottavansa hintoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tammikuussa 1987,
eikä etenkään, että kantaja olisi osallistunut keskusteluihin, joilla oli tällainen
tarkoitus.
- 118.
- On siten syytä hylätä komission väite, jonka mukaan kantajan on täytynyt tietää
kartongintuottajien lainvastaisista sopimuksista sen vuoksi, että PC:n tehtävänä oli
juuri se, että toimitusjohtajat saivat siellä tietää PWG:n päätöksistä ja niistä
ohjeista, jotka on toimitettava yritysten myyntiosastoille hinta-aloitteiden
toteuttamiseksi. Ei ole tarpeen tutkia, onko näytetty toteen, että PC:n kokousten
osanottajille on ilmoitettu PWG:n päätöksistä vuoden 1988 alusta lähtien, vaan on
syytä todeta, ettei komissio ole vedonnut mihinkään sellaiseen täsmälliseen tietoon,
joka olisi ilmoitettu PC:n kokousten osanottajille ennen vuoden 1988 alkua,
hinnankorotusta Yhdistyneessä kuningaskunnassa tammikuussa 1987 koskenutta
tietoa lukuun ottamatta. Tästä seuraa, että hintoja koskeneen salaisen yhteistyön,
johon kantaja on myöntänyt osallistuneensa, on katsottava alkaneen maaliskuussa
1988.
- 119.
- Markkinaosuuksia koskeneen salaisen yhteistyön ja seisokkeja koskeneen salaisen
yhteistyön alkamisen osalta komissio väittää, että [k]omission FS-Kartonilta
(M-M-konserniin kuuluva yritys) löytämät asiakirjat vahvistavat, että President
Conferencessa ja PWG:ssä oli vuoden 1987 lopulla tehty sopimus liitännäisistä
asioista eli määrien säätelystä ja hintakurista (53 perustelukappaleen ensimmäinen
kohta). Komissio viittaa tältä osin väitetiedoksiannon liitteeseen 73 (ks. edellä
63 kohta). Asiakirjan laatija tuo ikään kuin johdantona esille Euroopan tasolla
tapahtuvan tiiviimmän yhteistyön toimitusjohtajaryhmässä (Präsidentenkreis),
minkä Mayr-Melnhof on katsonut tarkoittavan samalla yleisesti sekä PWG:tä että
PC:tä, toisin sanoen siten, ettei tällä viitata mihinkään yksittäiseen tilaisuuteen tai
kokoukseen (väitetiedoksiannon liite 75, 2.a kohta).
- 120.
- Väitetiedoksiannon liite 73 kylläkin on todiste, joka vahvistaa oikeiksi Storan
ilmoitukset, jotka koskevat yhtäältä toimitusjohtajaryhmään hyväksyttyjen
yritysten välistä salaista yhteistyötä markkinaosuuksien osalta ja toisaalta näiden
samojen yritysten välistä salaista yhteistyötä seisokkien osalta (ks. edellä 51 kohta
ja sitä seuraavat kohdat). Mikään muu todiste ei kuitenkaan vahvista oikeaksi sitä
komission väitettä, jonka mukaan PC:n oli tarkoitus muun muassa keskustella
markkinaosuuksia koskevasta salaisesta yhteistyöstä ja tuotantomäärien säätelystä.
Väitetiedoksiannon liitteessä 73 käytetyn ilmaisun toimitusjohtajaryhmä
(Präsidentenkreis) ei siis voida Mayr-Melnhofin selityksistä huolimatta tulkita
viittaavan muihin toimielimiin kuin PWG:hen.
- 121.
- Tästä seuraa, että sitä, että kantaja olisi osallistunut markkinaosuuksia
koskeneeseen salaiseen yhteistyöhön ja seisokkeja koskeneeseen salaiseen
yhteistyöhön ennen maaliskuuta 1988, jolloin se osallistui ensimmäistä kertaa
PWG:n kokoukseen, ei voida katsoa näytetyksi toteen (ks. jäljempänä 261 kohta).
- 122.
- Päätöksen 1 artiklasta ilmenee komission katsoneen kilpailusääntöjen rikkomisen
päättymisen osalta, että kilpailusääntöjen rikkominen, johon kantaja on osallistunut,
on päättynyt vuoden 1991 huhtikuussa. Toisin kuin kantaja väittää, päätöksen
164 perustelukappaleesta ei ilmene, että komissio olisi katsonut kilpailusääntöjen
rikkomisen jatkuneen vuoden 1991 kesäkuuhun asti.
- 123.
- Edellä esitetyn perusteella päätöksen 1 artikla on kumottava siltä osin, kuin siinä
todetaan, että kantaja on osallistunut perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
rikkomiseen ennen vuoden 1988 maaliskuuta. Muilta osin kanneperuste hylätään.
Kanneperuste, jonka mukaan hinnankorotuksista ei ole tehty sopimuksia
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 124.
- Kantaja myöntää, että PG Paperboardissa on harjoitettu eri tuottajien
hinnankorotuksia koskenutta yhteistoimintaa, mutta se kiistää sen, että tältä osin
olisi tehty sopimuksia.
- 125.
- PWG:n kokousten osanottajat ilmoittivat toisilleen päivämääristä, joista alkaen ne
aikovat korottaa hintojaan, sekä korotuksen suuruudesta. PWG:ssä edustettuina
olevat yritykset ovat yleensä vaihtaneet keskenään tietoja suunnittelemistaan
hinnankorotuksista, mutta itse hinnoista ei ole keskusteltu tarkkoja lukuja mainiten.
- 126.
- JMC:n kokousten osanottajat kävivät keskenään yksityiskohtaisia neuvotteluja tietyn
hinnankorotuksen toteuttamispäivästä ja korotuksen määrästä ja päättivät
järjestyksen, jossa hinnankorotuksista ilmoitettiin.
- 127.
- Vaikka yritykset ilmoittivatkin toisilleen suunnittelemansa hinnankorotukset,
korotuksia ei kantajan mukaan ole kuitenkaan laskettu mielivaltaisesti tai
vahvistettu yhdenmukaisesti yhteisen suunnitelman perusteella. Kukin yritys on
päättänyt korotuksista erikseen kustannusten ja markkinatilanteen perusteella, joten
se, että korotusten määrät olivat ehkä samat, johtui yksinomaan markkinatiedoista
ja siitä, että kustannusten nousu on vaikuttanut yrityksiin samalla tavalla.
- 128.
- Mistään toimenpiteestä, jolla yritykset olisi pakotettu noudattamaan sopimuksia, ei
myöskään ole sovittu.
- 129.
- Kantaja väittää vielä, että komission väitteet perustuvat yksinomaan Storan
ilmoituksiin. Näillä ilmoituksilla ei kuitenkaan ole todistusarvoa muun muassa siksi,
että Stora on liioitellut kilpailusääntöjen rikkomisten laajuutta tukeakseen omaa
todistustaan ja saadakseen myöhemmin alennusta sakosta.
- 130.
- Komission mukaan on pidettävä toteen näytettynä, että PWG:ssä edustettuina
olleet yritykset ovat sopineet keskenään hinnankorotuksia koskeneista
suunnitelmista ja tehneet korotusten aikataulua, sitä järjestystä, jossa kukin yritys
ilmoittaa korotuksista, ja korotusten määrää koskeneita sitovia sopimuksia (ks.
päätöksen 72 ja 73 perustelukappale). Kartellin jäsenet ovat siten tehneet
sopimuksia toiminnasta, jota ne tahtoivat markkinoilla toteutettavan. Näin ollen oli
syytä katsoa, että kyse oli perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa
tarkoitetusta sopimuksesta (asia T-13/89, ICI v. komissio, tuomio 10.3.1992,
Kok. 1992, s. II-1021, 253 kohta). Tämän päätelmän vahvistaa Storan toinen
ilmoitus (väitetiedoksiannon liite 39), joka ei kuitenkaan ole ainoa todiste, johon
komissio on viitannut.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 131.
- Kantaja myöntää osallistuneensa suunniteltuja hinnankorotuksia koskeneeseen
yhteistoimintaan. On lisäksi todettu, että osallistuminen on aloitettu vuoden 1988
maaliskuussa (ks. edellä 98 kohta ja sitä seuraavat kohdat, erityisesti 118 kohta).
- 132.
- Päätöksen mukaan sen 1 artiklassa mainitut yritykset olivat vahvistaneet
sopimuksella kaikilla kansallisilla markkinoilla sovellettavia hintojen säännöllisiä
korotuksia (130 perustelukappaleen toisen kohdan kolmas luetelmakohta).
Komissio täsmentää, että kahdesti vuodessa tehtyjä hinta-aloitteita ei voida
pitää sopimuskokonaisuutena tai erillisinä yhdenmukaistettuina menettelytapoina,
vaan yhtenä ja samana jatkuvana sopimuksena (131 perustelukappaleen toinen
kohta).
- 133.
- Nyt esillä olevassa asiassa on syytä tarkistaa, onko komissio toiminut oikein
määritellessään sopimukseksi hintoja koskeneen yhteistoiminnan, johon kantaja on
osallistunut vuoden 1988 maaliskuusta alkaen.
- 134.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, jotta voitaisiin katsoa kyseessä olevan
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu sopimus, on riittävää, että
asianomaiset yritykset ovat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla tietyllä
tavalla (ks. mm. asia 41/69, ACF Chemiefarma v. komissio, tuomio 15.7.1970,
Kok. 1970, s. 661, 112 kohta; yhdistetyt asiat 209/78215/78 ja 218/78, Van
Landewyck ym. v. komissio, tuomio 29.10.1980, Kok. 1980, s. 3125, 86 kohta ja asia
T-7/89, Hercules Chemicals v. komissio, tuomio 17.12.1991, Kok. 1991, s. II-1711,
256 kohta). Toisin kuin kantaja näyttää väittävän, tässä asiassa merkitystä ei ole sen
tutkimisella, onko seuraamustoimenpiteistä yritysten pakottamiseksi toimimaan
sovitulla tavalla sovittu.
- 135.
- Näin ollen on tarkastettava, onko komissio näyttänyt toteen, että yritykset, joille
päätös on osoitettu, olivat ilmaisseet yhteisen tahtonsa toimia markkinoilla hintojen
osalta tietyllä tavalla.
- 136.
- Stora ilmoittaa hinta-aloitteiden osalta seuraavaa (väitetiedoksiannon liite 39, 27,
28 ja 30 kohta):
vuonna 1987 kapasiteetti ja kulutus olivat lähes tasapainossa. Kyseisenä
vuonna kapasiteetti ylitti kulutuksen 5 prosentilla. Tämä ero (joka oli paljon
pienempi kuin tuottajat itse olivat tätä ennen tajunneet) antoi PWG:lle
mahdollisuuden päästä sopimukseen vuodesta 1987 eteenpäin sovellettavista
hinnankorotuksista lähes varmana siitä, että nämä korotukset toteutettaisiin
menestyksellisesti. Tämän tilaisuuden tarjoutuessa tuottajat pyrkivät saamaan
katetuksi aikaisempien vuosien tappiot.
PWG katsoi, että ensimmäinen 10 prosentin suuruinen korotus oli toteutettava
vuonna 1988. Tämä merkitsi esimerkiksi Ranskan markkinoilla GC-laadun osalta
50 Ranskan frangin (FRF) korotusta 100 kilolta ja GD-laadun osalta 35 FRF:n
korotusta 100 kilolta. Samanlaiset korotukset toteutettiin muissakin maissa. Tämän
jälkeen korotuksista sovittiin samansuuruisina, absoluuttisin luvuin ilmaistuina
korotuksina, joten suhteellisesti korotukset pienenivät.
PWG keskusteli ja sopi kulloinkin siitä, kuka ilmoittaa hinnankorotuksen
ensimmäisenä ja milloin muut tärkeimmät tuottajat ilmoittavat omista
korotuksistaan. Järjestys ei ollut aina sama.
- 137.
- Stora lisää seuraavaa (väitetiedoksiannon liite 39, 13 ja 14 kohta)
JMC:n tavoitteena oli soveltaa vertailevaa hinnoittelua eräiden suurten
asiakkaiden osalta ja valmistella niitä menettelytapoja, joilla PWG:n hintapäätökset
toteutetaan maakohtaisesti sekä GC-laadun että GD-laadun osalta.
JMC:ssä keskusteltiin PWG:n hintapäätösten yksityiskohtaisesta toteuttamisesta
markkinakohtaisesti, ja JMC laati tästä selonteon PWG:lle.
- 138.
- Näin ollen Storan mukaan PWG:ssä ja JMC:ssä kokoontuneet yritykset ilmaisivat
yhteisen tahtonsa nostaa hintoja samalla tavoin ja samanaikaisesti eri kansallisilla
markkinoilla.
- 139.
- Storan ilmoituksia tukevat tältä osin useat asiakirjatodisteet, joihin komissio on
vedonnut päätöksen 74 perustelukappaleessa ja sitä seuraavissa
perustelukappaleissa.
- 140.
- Tältä osin riittää, kun viitataan päätöksen 79, 80 ja 83 perustelukappaleessa
mainittuihin kolmeen hintaluetteloon. Nämä luettelot, jotka komissio on saanut
haltuunsa Renalta (väitetiedoksiannon liitteet 110 ja 111) ja Finnboard (UK)
Ltd:ltä, sisältyvät useiden kartonkilajien ja useiden yhteisön maiden osalta tietoja
niiden hinnankorotusten päivämääristä ja täsmällisestä suuruudesta, jotka kyseessä
olevat yritykset toteuttivat huhtikuussa 1989, syyslokakuussa 1989 ja huhtikuussa
1990. Kolmeen hintaluetteloon sisältyvät tiedot vastaavat hinnankorotusten määrien
ja niiden toteuttamisajankohtien osalta kyseessä olevien yritysten todettua todellista
toimintaa markkinoilla (ks. päätöksen liitteenä olevat taulukot D, E ja F).
- 141.
- Komissio on lisäksi löytänyt Renalta käsinkirjoitetut muistiinpanot, jotka koskevat
6.9.1990 pidettyä JMC:n kokousta (väitetiedoksiannon liite 118) ja joissa todetaan
muun muassa seuraavaa:
Hinnankorotuksesta ilmoitetaan ensi viikolla syyskuussa.
Ranska 40 FRF
Alankomaat 14
Saksa 12 DEM
Italia 80 ITL
Belgia 2,50 BEF
Sveitsi 9 CHF
Yhdistynyt kuningaskunta 40 GBP
Irlanti 45 IEP
Kaikkiin laatuihin on tehtävä sama korotus; GC, UD, GT, GC jne.
Ainoastaan yksi hinnankorotus vuodessa.
Koskee 7.1. lähtien tapahtuvia toimituksia.
Viimeistään 31.1.
14.9. kirje hinnankorotuksesta (Mayr-Melnhof).
19.9. Feldmühle lähettää kirjeensä.
Cascades ennen syyskuun loppua.
Kaikkien on lähetettävä kirjeensä ennen 8.10.
- 142.
- Kantaja ei kiistä sitä, että edellä mainitut kolme hintaluetteloa liittyvät hintoja
koskeneeseen yhteistoimintaan, eikä sitä, että väitetiedoksiannon liite 118 koskee
6.9.1990 pidettyä JMC:n kokousta.
- 143.
- Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo ilman, että olisi tarpeen
tarkastella muita todisteita, komission näyttäneen toteen, että PWG:n ja JMC:n
kokouksiin osallistuneet yritykset olivat ilmaisseet yhteisen tahtonsa korottaa hintoja
yhdenmukaisesti ja samanaikaisesti. Komissio toimi siten oikein määritellessään
sopimukseksi kantajan ja muiden kartongintuottajien hinta-aloitteita koskeneet
yhdenmukaiset tahdonilmaukset.
- 144.
- Tämä kanneperuste on siten hylättävä.
Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 145.
- Tässä kanneperusteessa on kaksi osaa.
- 146.
- Kantaja väittää kanneperusteen ensimmäisessä osassa, että päätöksen 2 artikla on
muotoiltu liian epämääräisesti ja epätäsmällisesti. Artiklassa asetetun kiellon piiriin
voitaisiin nimittäin katsoa kuuluvan kaiken tietojen vaihdon. On aina olemassa riski,
että vaihdettuja tietoja voidaan käyttää yritysten välisessä yhteistyössä. Tietojen
tulevaisuudessa tapahtuvaa vaihtoa koskeva kielto on lisäksi liian epämääräinen
siltä osin, kuin siinä kielletään sellaisten tietojen vaihtaminen, joilla on merkitystä
kilpailun kannalta, sillä kaikella tietojen vaihdolla on kilpailun kannalta merkitystä.
- 147.
- Kantaja väittää kanneperusteen toisessa osassa, että päätös on ensimmäinen
esimerkki kiellosta, joka koskee yhdistettyjen tietojen vaihtoa uusista tilauksista ja
tilauskannoista sekä suunnitellusta tuotantokapasiteetin käyttöasteesta, vaikka
kunkin yrityksen toiminta ei ole yksilöitävissä. Kantajan mukaan kyseinen kielto on
tältä osin komission aiemman käytännön vastainen.
- 148.
- Mahdollisimman tarkka tietojenvaihtojärjestelmä on kartonkialalla välttämätön, kun
otetaan huomioon, että se on yritysten kannalta hyödyllinen, koska ne voivat sen
perusteella tehdä itsenäisesti taloudellisia ratkaisuja ja erityisesti investointeja
koskevia ratkaisuja.
- 149.
- Kantajan mukaan komissio perustelee tietojen vaihtoa koskevaa laajaa kieltoa sillä,
että tilastotietoja käytettäisiin perustamissopimuksen 85 artiklan vastaisella tavalla.
Siten voidaan päätellä, että komissionkin mielestä tilastot itsessään eivät ole
perustamissopimuksen vastaisia vaan ainoastaan niiden tietynlainen käyttö.
- 150.
- Kanneperusteen ensimmäisen osan osalta komissio kiistää, että tulevaisuudessa
tapahtuvaa tietojen vaihtoa koskeva kielto olisi epätarkka. Komission mukaan
riittää, että päätöksen päätösosassa ja perusteluosassa todetaan, mitä on se
kilpailunvastainen toiminta, joka on lopetettava (yhdistetyt asiat 40/7348/73, 50/73,
54/73, 55/73, 56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Suiker Unie ym. v. komissio, tuomio
16.12.1975, Kok. 1975, s. 1663, 122124 kohta). Komission mukaan päätöksen
2 artiklan ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa on yksityiskohtainen kuvaus
siitä, minkätyyppistä tietojen vaihtoa ei voida sallia. Päätöksen 6168, 105 ja
106 perustelukappaleessa on lisäksi yksityiskohtainen selvitys vaihdettuja tietoja
koskevista tosiasiatoteamuksista. Päätöksessä on komission mukaan vielä tarkka
kuvaus niistä kilpailua rajoittavista vaikutuksista, joita tietojen vaihdolla on ollut
kilpailuolosuhteisiin (134 ja 166 perustelukappale). Komission mukaan kiellon
soveltamisala ilmenee selvästi, kun päätöksen 2 artikla luetaan yhdessä päätöksen
perusteluosan kanssa.
- 151.
- Komission mukaan päätöksen 2 artiklan toisessa ja kolmannessa kohdassa on vain
selityksiä, jotka koskevat sitä, minkä tyyppinen tietojenvaihto on sallittua.
- 152.
- Komissio väittää kanneperusteen toisen osan suhteen katsoneensa aivan oikein, että
uusia tilauksia ja tilauskantoja koskevien yleisten tietojen vaihto sekätuotantokapasiteetin käytön suunnittelu on lainvastaista.
- 153.
- Komissio korostaa, että päätöksen 2 artiklassa asetettu kielto on ymmärrettävä
6870 perustelukappaleeseen sisältyvien toteamusten valossa. Kielto vaihtaa
yhdistettyjä tietoja koskee ainoastaan uusia tilauksia, tilauskantoja ja kapasiteetin
käyttöä koskevia tietoja. Tämäntyyppisten tietojen vaihtoa arvioitaessa huomioon
on otettava asianomaisten markkinoiden rakenne, jolle on tyypillistä korkea
keskittymisaste ja tuotteiden suuri homogeenisuus. PG Paperboardissa aiemmin
harjoitetun yhteistyön vuoksi tuottajat tuntevat jo erittäin hyvin eri yritysten
rakenteen ja politiikan.
- 154.
- Jäljellä olevien kilpailumahdollisuuksien säilyminen keskittyneillä markkinoilla
riippuu pääasiallisesti tärkeimpien tarjoajien välisestä epävarmuudesta ja
salassapidosta. Tilauskantoja ja kapasiteetin käyttöä koskevien tietojen vaihto lyhyin
aikavälein tekee markkinat niin läpinäkyviksi, että jäljellä olevia
kilpailumahdollisuuksia ei loppujen lopuksi voida hyödyntää. Tuottajat kykenevät
tällaisten tietojen perusteella näet suunnittelemaan etukäteen alan tuotantoseisokit
tarjonnan ja kysynnän pitämiseksi tasapainossa, ja tällöin ne voivat välttyä hintojen
laskulta kysynnän heikentyessä ja nostaa hintoja kysynnän voimistuessa.
- 155.
- Tällaisten tietojen vaihto siis poistaisi tarjoajien välisen epävarmuuden ja
salaisuudet, mikä edistäisi koko alan samanlaista toimintaa erityisesti, koska tällaisia
tilastoja on todellisuudessa käytetty alan taloudellisen toiminnan koordinoimiseen.
Kilpailun rajoittuminen johtuu jo tilauskantoja ja kapasiteetin käyttöä koskevien
yleistettyjen tietojen vaihtamisesta lyhyin aikavälein. Komissio on siten katsonut
aivan oikein, että kyseessä olevien yhdistettyjenkin tietojen vaihto on
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaista.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 156.
- Päätöksen 2 artiklassa määrätään seuraavaa:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä mainitut
kilpailusääntöjen rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada tietoja
muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista, koneiden
käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista,
b) jonka avulla edistetään, helpotetaan tai rohkaistaan alan yhteistä reagointia
hintojen osalta tai tuotannon valvontaa, vaikkei mitään yrityskohtaisia tietoja
ilmaistaisikaan,
tai
c) joka mahdollistaa sen, että asianomaiset yritykset voivat seurata minkä
tahansa hintaa tai markkinaosuuksien jakoa yhteisössä koskevan
nimenomaisen tai hiljaisen sopimuksen täytäntöönpanoa tai noudattamista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne ovat
liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava siten, että sen
ulkopuolelle on jätettävä paitsi sellaiset tiedot, joista voidaan saada selville
yksittäisten tuottajien toiminta, myös kaikki uusien tilausten ja tilauskantojen tilaa
sekä tuotantokapasiteetin suunniteltua käyttöastetta koskevat tiedot (näissä
tapauksissa silloinkin, kun tiedot yhdistetään) tai kunkin koneen
tuotantokapasiteettia koskevat tiedot.
Tämäntyyppisissä tietojenvaihtojärjestelmissä saa kerätä ja levittää ainoastaan
sellaisia tuotantoa ja myyntiä koskevia yhdistettyjä tilastotietoja, joita ei voida
käyttää edistämään tai helpottamaan yhteistä toimintaa alalla.
Yritysten on pidättäydyttävä myös kaikesta sellaisesta tietojen vaihdosta, jolla on
merkitystä kilpailulle ja jota ei ole erikseen sallittu, sekä kaikista kokouksista tai
muusta yhteydenpidosta vaihdettujen tietojen merkityksen tai sen tutkimiseksi,
miten ala tai yksittäinen tuottaja mahdollisesti tai todennäköisesti reagoi näihin
tietoihin.
Tarvittavien muutosten tekemiseksi mahdollisesti olemassa oleviin
tietojenvaihtojärjestelmiin annetaan kolmen kuukauden määräaika, joka alkaa
tämän päätöksen tiedoksiantamisesta.
- 157.
- Kuten päätöksen 165 perustelukappaleesta ilmenee, päätöksen 2 artiklasta on
päätetty asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan nojalla. Tämän säännöksen nojalla
komissio voi todettuaan, että esimerkiksi perustamissopimuksen 85 artiklaa
rikotaan, päätöksellään määrätä yritykset, joita asia koskee, lopettamaan tällaisen
rikkomisen.
- 158.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sovellettaessa asetuksen N:o 17 3 artiklan
1 kohtaa yritystä voidaan kieltää jatkamasta tiettyjä lainvastaisiksi todettuja
toimintoja, menettelytapoja tai tilanteita (yhdistetyt asiat 6/73 ja 7/73, Istituto
Chemioterapico Italiano ja Commercial Solvents v. komissio, tuomio 6.3.1974,
Kok. 1974, s. 223, 45 kohta ja yhdistetyt asiat C-241/91 P ja C-242/91 P, RTE ja ITP
v. komissio, tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. I-743, 90 kohta) mutta myös kieltää
alkamasta toimia samalla tavalla myöhemmin (asia T-83/91, Tetra Pak v. komissio,
tuomio 6.10.1994, Kok. 1994, s. II-755, 220 kohta).
- 159.
- Koska asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohtaa on sovellettava suhteessa todettuun
rikkomiseen, komissiolla on toimivalta määrätä niiden velvoitteiden laajuudesta,
joita asianomaisille yrityksille asetetaan, jotta rikkominen saataisiin loppumaan.
Yrityksille asetetut velvoitteet eivät kuitenkaan saa ylittää sitä, mikä on
asianmukaista ja tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi eli asiassa
rikottujen sääntöjen mukaisen laillisen oikeustilan palauttamiseksi (em. yhdistetyt
asiat RTE ja ITP v. komissio, tuomion 93 kohta; vastaavasti asia T-7/93, Langnese-Iglo v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1533, 209 kohta ja asia T-9/93,
Schöller v. komissio, tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1611, 163 kohta).
- 160.
- Sen selvittämiseksi, onko päätöksen 2 artiklassa olevan määräyksen soveltamisala
liian laaja kuten kantaja väittää , on tutkittava tässä artiklassa yrityksille
asetettujen eri kieltojen ulottuvuutta.
- 161.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä asetetulla kiellolla,
jonka mukaan yritysten on vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus kuin päätöksen 1 artiklassa todetuilla rikkomisilla, pyritään ainoastaan
siihen, että yrityksiä estetään jatkamasta lainvastaiseksi todettua toimintaa. Kun
komissio on päättänyt tällaisesta kiellosta, se ei näin ollen ole ylittänyt asetuksen
N:o 17 3 artiklassa sille myönnettyä toimivaltaa.
- 162.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa on tarkemmat
määräykset kiellosta, joka koskee kaupallisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuvaa
vaihtamista.
- 163.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa olevan määräyksen
antaminen, jolla kielletään sellaisten kaupallisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuva
vaihtaminen, joiden avulla tietojen vaihtoon osallistuvat voivat suoraan tai
epäsuorasti saada yrityskohtaisia tietoja kilpailijoistaan, edellyttäisi, että komissio
olisi päätöksessään todennut tällaisten tietojen vaihtamisen olevan
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan perusteella lainvastaista.
- 164.
- Tältä osin on todettava, ettei päätöksen 1 artiklassa todeta, että yrityskohtaisten
kaupallisten tietojen vaihtaminen sellaisenaan on perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomista.
- 165.
- Päätöksessä todetaan yleisemmin, että yritykset ovat rikkoneet tätä
perustamissopimuksen artiklaa osallistumalla sopimukseen ja yhdenmukaistettuun
menettelytapaan, joiden mukaisesti yritykset edellä mainittuja toimenpiteitä
tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista,
tilauskannoista ja koneiden käyttöasteista.
- 166.
- Koska päätöksen päätösosa kuitenkin on ymmärrettävä sen perustelujen valossa
(ks. em. yhdistetyt asiat Suiker Unie ym. v. komissio, tuomion 122 kohta), on
huomattava, että päätöksen 134 perustelukappaleen toisessa kohdassa todetaan
seuraavaa:
Se, että tuottajat PG Paperboardin kokouksissa (erityisesti JMC:n kokouksissa)
vaihtoivat yleensä luottamuksellisina ja arkaluontoisina pidettyjä yrityskohtaisia
kaupallisia tietoja tilauskannoista, koneiden seisokeista ja tuotantovauhdista, oli
selvästi kilpailusääntöjen vastaista, koska sen tarkoituksena oli tehdä tilanne
mahdollisimman suotuisaksi hinnankorotusten toteuttamiselle.
- 167.
- Koska komissio on päätöksessä asianmukaisesti todennut, että yrityskohtaisten
kaupallisten tietojen vaihtaminen on sellaisenaan perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan rikkomista, se, että tällaisten tietojen tulevaisuudessa tapahtuva
vaihtaminen kielletään, täyttää asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan soveltamisen
edellytykset.
- 168.
- Kieltoja, jotka koskevat päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan b ja c
alakohdassa tarkoitettua kaupallisten tietojen vaihtoa, on tutkittava ottaen
huomioon tämän artiklan toinen, kolmas ja neljäs kohta, jotka tukevat näiden
alakohtien sisältöä. Sitä, onko komissio pitänyt kyseisiä tietojen vaihtoja
lainvastaisina ja jos on, missä määrin, on nimittäin arvioitava juuri tässä
asiayhteydessä, koska yrityksille asetettujen velvoitteiden laajuus on rajoitettava
siihen, mikä on välttämätöntä, jotta niiden toiminta olisi jälleen lainmukaista
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan suhteen.
- 169.
- Päätöstä on tulkittava siten, että komissio on pitänyt Fides-järjestelmää
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisena, koska se tuki todettua
kartellia (päätöksen 134 perustelukappaleen kolmas kohta). Tämän tulkinnan
oikeellisuuden vahvistaa päätöksen 1 artiklan sanamuoto, josta ilmenee, että
yritykset vaihtoivat kaupallisia tietoja sellaisia toimenpiteitä tukeakseen, joiden
on katsottu olevan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastaisia.
- 170.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa olevien, tulevaa aikaa
koskevien kieltojen ulottuvuutta on arvioitava nimenomaan ottaen huomioon tämä
komissio tulkinta Fides-järjestelmän yhteensoveltuvuudesta perustamissopimuksen
85 artiklan kanssa.
- 171.
- Tältä osin kyseiset kiellot eivät koske ainoastaan yrityskohtaisten kaupallisten
tietojen vaihtoa vaan myös tiettyjä yhdistettyjä tilastotietoja (päätöksen 2 artiklan
ensimmäisen kohdan b alakohta ja toinen kohta). Toisaalta päätöksen 2 artiklan
ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa kielletään eräiden tilastotietojen vaihto sen
estämiseksi, että ne voisivat tukea mahdollista kilpailunvastaista toimintaa.
- 172.
- Siltä osin kuin tällaisella kiellolla pyritään estämään sellaisten puhtaasti tilastollisten
tietojen vaihto, jotka eivät ole yrityskohtaisia tai yksilöitävissä, jottei niitä voitaisi
käyttää kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, kielto ylittää sen, mikä on välttämätöntä
todetun toiminnan palauttamiseksi lainmukaiseksi. Yhtäältä on todettava, ettei
päätöksestä ilmene komission katsoneen, että tilastotietojen vaihto sellaisenaan
merkitsisi perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista. Toisaalta
pelkästään se, että tilastotietojen vaihtoa koskevaa järjestelmää voidaan käyttää
kilpailunvastaisiin tarkoituksiin, ei tee siitä perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan vastaista, koska sen kilpailunvastaiset vaikutukset on tällaisessa
tapauksessa todettava konkreettisesti.
- 173.
- Päätöksen 2 artiklan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs kohta on näin ollen
kumottava, lukuun ottamatta seuraavia kappaleita:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä mainitut
kilpailusääntöjen rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen tarkoitus
tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada tietoja
muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista, koneiden
käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne ovat
liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava siten, että sen
ulkopuolelle on jätettävä tiedot, joista voidaan saada selville yksittäisten tuottajien
toiminta.
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
Kanneperuste, jonka mukaan perustamissopimuksen 190 artiklaa on rikottu sakkoja
laskettaessa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 174.
- Kantaja väittää, että päätöstä on perusteltu riittämättömästi, koska yritykset, joille
se on osoitettu, eivät kykene tarkistamaan, onko niille määrätty sakko määränsä
puolesta perusteltu ja onko se oikeudenmukaisessa suhteessa muille yrityksille
määrättyihin sakkoihin. Komission päätöksiin pitäisi näet sisältyä tältä osin riittävät
perustelut kunkin adressaatin osalta (asia T-38/92, AWS Benelux v. komissio,
tuomio 28.4.1994, Kok. 1994, s. II-211).
- 175.
- Kantajan mukaan tämä vaatimus ei tässä asiassa täyty. Perustelut eivät varsinkaan
ole yhtä yksityiskohtaisia ja täsmällisiä kuin ETY:n perustamissopimuksen
85 artiklan soveltamisesta 23 päivänä huhtikuuta 1986 tehdyssä komission
päätöksessä 86/398/ETY (IV/31.149 Polypropyleeni; EYVL L 230, s. 1;
jäljempänä polypropyleenipäätös), sillä nyt esillä olevassa päätöksessä mainitaan
vain ne abstraktit perusteet, joita komissio on soveltanut laskiessaan kullekin
yritykselle määrättyä sakkoa. Komissio ei ole myöskään täsmentänyt, mitä näistä
perusteista on kunkin yrityksen osalta käytetty tai minkä merkityksen se on kullekin
perusteelle antanut sakkoa laskiessaan.
- 176.
- Kantajan mukaan kilpailupolitiikasta vastaava komission jäsen on 13.7.1994
pidetyssä lehdistötilaisuudessa antanut paljon yksityiskohtaisempia sakkojen
laskemiseen liittyviä tietoja kuin mitä päätökseen sisältyy. Yritykset eivät siten
kykene selvittämään, ovatko todellisia perusteita ne, jotka on ilmoitettu lehdistölle,
vai ne, jotka sisältyvät päätökseen.
- 177.
- Kantaja korostaa, että päätöksessä (170 perustelukappale) kantajan todetaan
olevan yksi kartellin johtajista, kun taas asiasta vastaava komission jäsen on
ilmoittanut, että 9 prosentin suuruista perustasoa sovellettiin ainoastaan kartellin
vetäjiin. Näin ollen kantaja ei voi tietää, vastaako sille määrätty sakko
9:ää prosenttia valitun viitejakson liikevaihdosta. Kantaja ei myöskään tiedä, onko
sen sakkoa alennettu yhdellä kolmasosalla, kuten asiasta vastaavan komission
jäsenen ilmoituksessa annetaan ymmärtää. Lehdistölle annetun ilmoituksen mukaan
komissio on ottanut huomioon kunkin yrityksen osalta kilpailusääntöjen rikkomisen
keston, mikä taas ei ilmene päätöksestä kantajan osalta.
- 178.
- Sen vuoksi, että kantaja määritellään yhtäältä yhdeksi kartellin johtajista ja
toisaalta yritykseksi, jolla, toisin kuin suurilla teollisuuskonserneilla, ei näytä olleen
huomattavaa osuutta kartellin politiikasta päätettäessä (170 perustelukappale), ei
ole mahdollista tietää, millä perusteella sakko on määrätty sille.
- 179.
- Kantaja ei kykene näiden ristiriitaisuuksien vuoksi puolustautumaan
tarkoituksenmukaisella tavalla.
- 180.
- Komissio katsoo yksilöineensä riittävästi ne perusteet, joita se on käyttänyt sakkoja
laskiessaan. Sakkojen yleisen tason määrittelyssä huomioon otetut seikat on
ilmoitettu päätöksen 168 perustelukappaleessa ja kullekin yritykselle määrättävän
sakon määrän vahvistamisessa käytetyt perusteet on ilmoitettu
169 perustelukappaleessa. Nämä perusteet ovat yhtä yksityiskohtaiset ja täsmälliset
kuin perusteet, joita on käytetty polypropyleenipäätöksessä, jota pidetään riittävästi
perusteltuna (em. asia ICI v. komissio, tuomion 353 ja 354 kohta).
- 181.
- Komission mukaan päätöksen perusteella on mahdollista ymmärtää, miten se on
soveltanut 169 perustelukappaleessa mainittuja perusteita vahvistaessaan kantajalle
sakon. Sakon määrän perusteltuisuutta pitää nimittäin arvioida päätöksen kaikkien
perustelujen valossa (em. asia ICI v. komissio, tuomion 355 kohta). Päätökseen
sisältyy tietoja kantajan osuudesta kartellissa (170 perustelukappale), sen kartelliin
osallistumisen kestosta (päätöksen 43 perustelukappale ja taulukko 3) sekä siitä
tavasta, jolla kantajan yhteistyö menettelyn aikana on otettu huomioon
(172 perustelukappale). Päätöksen 8 perustelukappaleesta ilmenee vielä, että
komissio on ottanut huomioon kantajan aseman alalla eli että se oli merkittävä
mutta melko pieni tuottaja.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 182.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätöstä koskevan
perusteluvelvollisuuden tavoitteena on mahdollistaa se, että yhteisöjen
tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta, ja antaa sille, jota asia koskee,
riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko siinä
mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa,
kuitenkin niin, että tämän velvollisuuden laajuus riippuu kyseisen päätöksen
luonteesta ja siitä asiayhteydestä, missä se on tehty (ks. mm. asia T-49/95, Van
Megen Sports v. komissio, tuomio 11.12.1996, Kok. 1996, s. II-1799, 51 kohta).
- 183.
- Kun on kuten tässä tapauksessa kyse päätöksestä, jolla useille yrityksille
määrätään sakkoja yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, perusteluvelvollisuuden
laajuus on määrättävä ottaen huomioon se, että rikkomisten vakavuus on
määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asian
erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä perusteista,
jotka on välttämättä otettava huomioon, ei kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai
tyhjentävää luetteloa (asia C-137/95 P, SPO ym. v. komissio, määräys 25.3.1996,
Kok. 1996, s. I-1611, 54 kohta).
- 184.
- Komissiolla on kunkin sakon määrää vahvistaessaan lisäksi harkintavaltaa, eikä
voida katsoa, että se olisi tätä tehdessään velvollinen soveltamaan tarkkaa
matemaattista kaavaa (ks. vastaavasti asia T-150/89, Martinelli v. komissio, tuomio
6.4.1995, Kok. 1995, s. II-1165, 59 kohta).
- 185.
- Sakkojen yleisen tason määräämisessä huomioon otetut perusteet on ilmoitettu
päätöksen 168 perustelukappaleessa ja yksittäisten sakkojen suuruuden
määräämisessä huomioon otetut perusteet 169 perustelukappaleessa. Yksittäisten
sakkojen osalta komissio on lisäksi päätöksen 170 perustelukappaleessa selvittänyt,
että PWG:n kokouksiin osallistuneiden yritysten on pääsääntöisesti katsottu olleen
kartellin johtajia ja muiden yritysten kartellin rivijäseniä. Kantajaa ei ole
mainittu niiden yritysten joukossa, joiden on katsottu olleen kartellin johtajia, ja
170 perustelukappaleen kolmannessa kohdassa täsmennetään, että vaikka [Weig]
on ollut PWG:n jäsen vuodesta 1988 alkaen sillä, toisin kuin suurilla
teollisuuskonserneilla, ei näytä olleen huomattavaa osuutta kartellin politiikasta
päätettäessä. Komissio on päätöksen 171 ja 172 perustelukappaleessa todennut,
että Renalle ja Storalle määrättäviä sakkoja on alennettava huomattavasti sen
huomioon ottamiseksi, että ne ovat olleet aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa,
ja että kahdeksan muun yrityksen, muun muassa kantajan, sakoista voidaan tehdä
suhteessa pienempi alennus, koska ne eivät ole väitetiedoksiantoon antamissaan
vastauksissa kiistäneet niitä tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, joihin komission niitä
vastaan esittämät väitteet perustuivat.
- 186.
- Komissio on sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämissään
kirjelmissä että tämän esittämään kirjalliseen kysymykseen antamassaan
vastauksessa selittänyt, että sakot on laskettu sen liikevaihdon perusteella, jonka
kukin niistä yrityksistä, joille päätös on osoitettu, on vuonna 1990 saanut yhteisön
kartonkimarkkinoilta. Yrityksille on siten määrätty sakkoja, joiden perustaso on 9
tai 7,5 prosenttia tästä yrityskohtaisesta liikevaihdosta sen mukaan, onko yritys ollut
kartellin johtaja vai muu. Kantajan osalta komissio on selvittänyt käyttäneensä
tasoa, joka on 8 prosenttia yrityskohtaisesta liikevaihdosta, sillä vaikka kantaja
onkin ollut PWG:n jäsen, sen osuus ei näytä olleen yhtä tärkeä kuin muiden
tämän toimielimen kokouksiin osallistuneiden yritysten. Komissio on lisäksi ottanut
huomioon yritysten mahdollisen yhteistyöhalukkuuden komissiossa käydyssä
menettelyssä. Kahden yrityksen sakkoa on tästä syystä alennettu kahdella
kolmasosalla, kun taas eräiden muiden yritysten sakkoa on alennettu yhdellä
kolmasosalla.
- 187.
- Komission toimittamasta taulukosta, joka sisältää yksittäisten sakkojen määrän
vahvistamista koskevia tietoja, ilmenee, että vaikka sakkojen suuruutta ei ole
määrätty soveltamalla pelkästään edellä mainittuja lukuja tiukan matemaattisesti,
luvut on kuitenkin otettu järjestelmällisesti huomioon sakkoja laskettaessa.
- 188.
- Päätöksessä ei kuitenkaan täsmennetä, että sakot on laskettu kunkin yrityksen
yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saaman liikevaihdon perusteella.
Perusprosentteja 9 ja 7,5, joista suurempaa käytettiin laskettaessa johtaja-yrityksille määrättäviä sakkoja ja pienempää laskettaessa rivijäseninä olleille
yrityksille määrättäviä sakkoja, ei myöskään mainita päätöksessä. Siinä ei mainita
myöskään Renalle ja Storalle sekä kahdeksalle muulle yritykselle myönnettyjen
alennusten prosenttimääriä.
- 189.
- Tässä asiassa on ensinnäkin katsottava, että kun päätöksen
169172 perustelukappaletta tulkitaan ottaen huomioon päätöksessä oleva
yksityiskohtainen selvitys niistä tosiasiaväitteistä, joita päätöksen kutakin
adressaattia kohtaan on esitetty, on katsottava, että näissä perustelukappaleissa on
riittävä ja asiassa merkityksellinen selvitys kunkin yrityksen osalta kilpailusääntöjen
rikkomisen vakavuuden ja keston määrittämisessä huomioon otetuista
arviointiperusteista (ks. vastaavasti asia T-2/89, Petrofina v. komissio, tuomio
24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087, 264 kohta). Päätökseen sisältyvät erityiset
perustelut, jotka liittyvät kantajan osalta kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden
arviointiin (170 perustelukappaleen kolmas kohta) ja joiden perusteella on
mahdollista ymmärtää, miksi kantajaa on kohdeltu eri tavalla kuin sekä kartellin
johtajia että kartellin rivijäseniä.
- 190.
- Lisäksi 168 perustelukappale, jota on tarkasteltava 167 perustelukappaleeseen
sisältyvien sakkojen yleisten perustelujen valossa, sisältää riittävät tiedot niistä
arviointiperusteista, jotka on otettu huomioon sakkojen yleistä tasoa määrättäessä.
- 191.
- Toiseksi on todettava, että jos silloin kun kunkin sakon suuruus määrätään
ottamalla järjestelmällisesti huomioon tietyt tarkat tiedot, kuten tässä asiassa,
päätöksessä mainittaisiin kaikki nämä tekijät, yritykset voisivat paremmin arvioida,
onko komissio tehnyt virheitä yksittäisten sakkojen määrää vahvistaessaan ja onko
kunkin yksittäisen sakon määrä perusteltu suhteessa sovellettuihin yleisiin
perusteisiin. Se, että päätöksessä olisi tässä tapauksessa mainittu kyseiset tekijät eli
perusteena käytetty liikevaihto, viitevuosi, käytetyt perusprosentit ja sakkojen
alennusprosentit, ei olisi merkinnyt niiden yritysten, joille päätös on osoitettu,
tarkan liikevaihdon sellaista implisiittistä ilmaisemista, joka olisi voinut olla
perustamissopimuksen 214 artiklan rikkomista. Kuten komissio on itse korostanut,
kunkin yksittäisen sakon määrä ei ollut seurausta kyseisten tekijöiden tiukanmatemaattisesta soveltamisesta.
- 192.
- Komissio on sitä paitsi suullisessa käsittelyssä myöntänyt, ettei mikään olisi estänyt
sitä ilmoittamasta päätöksessä niitä tekijöitä, jotka otettiin huomioon
järjestelmällisesti ja jotka ilmaistiin päätöksen tekopäivänä 13.7.1994 pidetyssä
lehdistötilaisuudessa. Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan päätöksen perustelujen on oltava itse päätöksessä ja että
komission myöhemmät selitykset voidaan ottaa huomioon vain poikkeuksellisissa
olosuhteissa (ks. asia T-61/89, Dansk Pelsdyravlerforening v. komissio, tuomio
2.7.1992, Kok. 1992, s. II-1931, 131 kohta ja vastaavasti asia T-30/89, Hilti v.
komissio, tuomio 12.12.1991, Kok. 1991, s. II-1439, 136 kohta).
- 193.
- Näistä toteamuksista huolimatta on todettava, että päätöksen
167172 perustelukappaleessa sakkojen määrän vahvistamisen osalta esitetyt
perustelut ovat vähintäänkin yhtä yksityiskohtaisia kuin komission aikaisemmissa,
samanlaisia kilpailusääntöjen rikkomisia koskevissa päätöksissä. Vaikka perustelujen
virheellisyys on viran puolesta huomioon otettava seikka, yhteisöjen tuomioistuimet
eivät päätöksen antamishetkeen mennessä olleet arvostelleet sitä käytäntöä, jota
komissio noudatti määräämiensä sakkojen perustelemisessa. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on ensimmäisen kerran vasta asiassa T-148/89,
Tréfilunion vastaan komissio, 6.4.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995,
s. II-1063, 142 kohta) sekä asiassa T-147/89, Société métallurgique de Normandie
vastaan komissio (Kok. 1995, s. II-1057, julkaistu lyhennelmänä), ja asiassa
T-151/89, Société des treillis et panneaux soudés vastaan komissio (Kok. 1995,
s. II-1191, julkaistu lyhennelmänä), samana päivänä antamissaan tuomioissa
korostanut olevan toivottavaa, että yritykset saisivat yksityiskohtaisesti tietää niille
määrättyjen sakkojen laskentatavan, ilman että niiden olisi tämän vuoksi nostettava
kanne komission päätöksestä.
- 194.
- Tästä seuraa, että kun komissio toteaa päätöksessä, että yhteisön kilpailusääntöjä
on rikottu, ja määrää rikkomiseen osallistuneille yrityksille sakkoja siten, että se
ottaa sakkojen suuruutta vahvistaessaan järjestelmällisesti huomioon tietyt
perusseikat, sen on mainittava nämä seikat itse päätöksessä, jotta ne, joille päätös
on osoitettu, voivat tarkastaa, onko sakkojen taso perusteltu, ja arvioida
mahdollisen syrjinnän olemassaoloa.
- 195.
- Edellä 193 kohdassa mainituissa erityisissä olosuhteissa ja ottaen huomioon se, että
komissio on oikeudenkäyntimenettelyssä osoittautunut halukkaaksi esittämään
kaikki sakkojen laskentatapaa koskevat asiaan vaikuttavat tiedot, sitä, ettei sakkojen
laskentatapaa ole päätöksessä perusteltu erikseen, ei voida tässä asiassa pitää
sellaisena perusteluvelvollisuuden rikkomisena, jonka vuoksi olisi perusteltua
poistaa sakot kokonaan tai osittain. Kantaja ei ole myöskään näyttänyt toteen, ettei
se olisi voinut käyttää puolustautumisoikeuksiaan tehokkaasti.
- 196.
- Kanneperustetta ei siten voida hyväksyä.
Kanneperuste, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisesta ei ole aiheutunut
taloudellisia seurauksia
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 197.
- Kantajan mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen taloudelliset seuraukset on otettava
huomioon arvioitaessa rikkomisen vakavuutta ja laskettaessa sakkojen määrää (em.
asia ICI v. komissio, tuomion 359 kohta). Tässä asiassa hintoja koskeneella
yhteistoiminnalla ei ole ollut mitään vaikutuksia, tai korkeintaan sen vaikutukset
markkinoilla ovat olleet vähäisiä.
- 198.
- Tämä käy kantajan mukaan ilmi ensinnäkin raportista, jonka London Economics
on laatinut useiden asianomaisten yritysten muun muassa kantajan lukuun
komissiossa käytyä menettelyä varten (jäljempänä LE-raportti).
- 199.
- LE-raportin johtopäätökset ovat seuraavat: a) kartonkialan hintojen muutokset
kyseisenä ajanjaksona selittyvät yksikkökustannusten ja kysynnän vaihtelulla, b)
edustavan asiakasjoukon piirissä tehtyjen tutkimusten perusteella ei voida osoittaa
hintakäyttäytymisen muuttuneen vuoden 1986 jälkeen, c) ilmoitettujen
hinnankorotusten ja asiakkaiden todellisuudessa maksamien hintojen välillä vallitsee
vain hyvin heikko vastaavuussuhde ja d) alalla kyseisenä aikana saaduilla voitoilla
ei ole kyetty kattamaan kunnolla pitkän aikavälin investointikustannuksia.
- 200.
- Kantajan mukaan komissio ei päätöksessään ole edes yrittänyt kumota LE-raportin
johtopäätöksiä, joiden mukaan kartonkimarkkinoiden hinnat ovat seuranneet
kehitystä, joka ei kyseisenä ajanjaksona olisi ollut erilainen, vaikka hinnankorotuksia
koskenutta yhteistoimintaa ei olisi ollutkaan. Näin ollen on katsottava, että
hinnankorotusaloitteita koskeneen yhteistoiminnan ja myyntihintojen todellisen
kehityksen välillä ei ole syysuhdetta.
- 201.
- Lisäksi se, että kantaja on saanut toteutettua markkinoilla vain hyvin pienen osan
ilmoittamistaan hinnankorotuksista, osoittaa, ettei hintoja koskeneella
yhteistoiminnalla ole ollut taloudellisia vaikutuksia. Kantaja vertailee
nettomääräisten myyntihintojen kehitystä ennen korotuksia sekä ilmoitettujen
hintojen kehitystä. Hinnankorotusaloitteiden keskimääräinen onnistumisprosentti
oli kantajan osalta Saksassa 38,8 prosenttia ja Ranskassa 36 prosenttia.
- 202.
- Kantaja viittaa vielä kaavioon, jossa se esittää yhtäältä hintojensa kehityksen
yhteisössä GD2-kartongin osalta vuosina 19861994 ja toisaalta hintaindeksin
kehityksen samana ajanjaksona. Kantajan mukaan tästä ilmenee, että vuoden 1986
ensimmäisen neljänneksen hintatasoa ei ole saavutettu enää koskaan uudelleen,
sillä hinnat laskivat jatkuvasti vuoden 1987 loppuun saakka, ja ne kyettiin vuonna
1988 vakauttamaan vain matalalle tasolle. Vaikka hinnat alkoivatkin kohota
uudelleen pysyvästi vuosina 19891990, tämä johtui yksinomaan yleisestä
taloudellisesta kehityksestä (Saksan yhdistyminen), ja hinnat alkoivat laskea
uudelleen vuonna 1991 laman alkaessa.
- 203.
- Kantaja katsoo, että myyntihintojen kehitys suhteessa ilmoitettujen hintojen
kehitykseen osoittaa, että ilmoitetuilla hinnoilla on hinnanmuodostuksessa suhteessa
asiakkaisiin vain vähäinen merkitys ja että kyseisistä menettelytavoista ei ole
aiheutunut mitään taloudellista vahinkoa tai että mahdollinen taloudellinen vahinko
on kuitenkin selvästi pienempi kuin mitä komissio väittää.
- 204.
- Komissio katsoo, että kartelli on kiistatta vaikuttanut markkinoihin, sillä sovitut
korotukset ovat ollet asiakkaiden kanssa käytyjen hintaneuvottelujen perustana.
- 205.
- Yhdenmukaistetut hinnankorotukset ovat aiheuttaneet markkinoilla lisävaikutuksia,
sillä asiakkailta laskutettujen hintojen kehitys vastaa tuottajien kesken sovittuja
hintoja. LE-raportti ei osoita, että lainvastaisilla sopimuksilla ei olisi ollut mitään
vaikutusta hintatasoon, minkä raportin laatija on vahvistanut komission
järjestämässä kuulemistilaisuudessa (pöytäkirjan s. 28). On ainakin selvää, että
sovitut hinnankorotukset on vaadittu asiakkailta ainakin osittain. LE-raportissa
osoitetaan lisäksi, että vuosina 1988 ja 1989 vallitsi lineaarinen yhteys ilmoitettujen
hintojen ja todellisten hintojen välillä, koska nettomääräiset hinnankorotukset
vastasivat ilmoitettuja hintoja. Asiakkailta laskutetut hinnat ovat siten seuranneet
sovittuja hinnankorotuksia tietyllä viiveellä, minkä jopa LE-raportin laatija on
myöntänyt (kuulemistilaisuuden pöytäkirjan s. 21 ja 28).
- 206.
- Komissio muistuttaa, että LE-raportin laatija on selittänyt kuulemistilaisuudessa
(pöytäkirjan s. 31), että kysynnän lasku tai sen hidas nousu saattavat usein aiheuttaa
tuhoisan hintasodan kartonkialan kaltaisella alalla, jolle on tyypillistä joustamaton
kysyntä ja korkeat pääomakustannukset. Tässä tapauksessa ei ole kuitenkaan
päädytty edes tavanomaiseen ja terveeseen hintakilpailuun huolimatta yhteisön
kokonaiskulutuksen heikosta kasvusta kyseessä olevan ajanjakson aikana.
Hinnankorotukset eivät ole perustuneet yritysten omiin päätöksiin vaan tuottajien
välisiin korotuksia koskeneisiin sopimuksiin. Tämän vuoksi on katsottava, että
hinnat eivät olisi kehittyneet samalla tavalla ilman hinta-aloitteita riippumatta
kustannusten mahdollisesta noususta.
- 207.
- Tuottajat ovat yksittäisissä hintaneuvotteluissa joutuneet tekemään myönnytyksiä
erityisesti suurille asiakkaille, mutta komissio väittää ottaneensa tämän
asianmukaisesti huomioon (päätöksen 102 ja 115 perustelukappale). Tehdyt
myönnytykset eivät todellisuudessa kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että ne on
tehty jo korotettujen hintojen pohjalta.
- 208.
- Komissio katsoo, että kantajan Saksassa ja Ranskassa perimien hintojen kehitystä
koskevat tiedot, joihin yritys vetoaa, eivät ole ristiriidassa komission toteamusten
kanssa.
- 209.
- Kyseiset toteamukset eivät komission mukaan ole ristiriidassa myöskään sen
kaavion kanssa, josta ilmenee kantajan kartongista perimän hinnan kehitys
yhteisössä suhteessa hintaindeksin kehitykseen. Kaaviosta näet ilmenee, että
kantajan noudattamat hinnat ovat nousseet jatkuvasti vuosina 19881991 lukuun
ottamatta lyhyttä laskua vuoden 1989 lopussa ja vuoden 1990 alussa ja että kantajan
noudattamat hinnat olivat nousseet yli 20 prosenttia kyseisenä ajanjaksona.
- 210.
- Komissio katsoo arvioineensa kartellin vaikutuksia asianmukaisella tavalla.
Todetessaan kartellin pääasiallisesti onnistuneen saavuttamaan tavoitteensa
(päätöksen 168 perustelukappale), komissio on viitannut paitsi todellisiin
hinnankorotuksiin myös kartellin muihin osatekijöihin (ks. mm. 136 ja
137 perustelukappale). Komission arvio on lisäksi yhdenmukainen kartellin jäsenten
oman arvion kanssa, sillä jäsenet pitivät suurinta osaa hinta-aloitteista onnistuneina.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 211.
- Päätöksen 168 perustelukappaleen seitsemännen luetelmakohdan mukaan komissio
on määrännyt sakkojen yleisen tason ottaen muun muassa huomion sen, että
kartelli on pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa. On kiistatonta,
että tällä viitataan niihin vaikutuksiin, joita päätöksen 1 artiklassa todetulla
rikkomisella on ollut markkinoihin.
- 212.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että rikkomisen vaikutuksia
koskevan komission arvioinnin lainmukaisuuden valvomiseksi riittää, kun
tarkastellaan komission arviointia salaisen hintayhteistyön vaikutuksista, jotka ovat
vaikutuksista ainoat kantajan riitauttamat. Päätöksestä ilmenee, että tavoitteiden
pääasiallista saavuttamista koskeva toteamus perustuu suurimmaksi osaksi salaisen
hintayhteistyön vaikutuksiin (ks. päätöksen 100102, 115 ja
135137 perustelukappale).
- 213.
- Komissio on arvioinut salaisen hintayhteistyön yleisiä vaikutuksia. Vaikka kantajan
esittämät yrityskohtaiset tiedot osoittaisivatkin kuten kantaja väittää , että
salaisen hintayhteistyön vaikutukset ovat kantajan osalta olleet vähäisempiä kuin
tämän yhteistyön vaikutukset Euroopan kartonkimarkkinoilla kokonaisuutena
tarkastellen, tällaiset yrityskohtaiset tiedot eivät sellaisenaan riitä heikentämään
komission arvioinnin luotettavuutta.
- 214.
- Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä vahvistanut, päätöksessä on tehty ero
kolmen erityyppisen vaikutuksen välille. Komissio on lisäksi perustanut käsityksensä
siihen, että tuottajat itse ovat yleisesti ottaen katsoneet hinta-aloitteiden
onnistuneen.
- 215.
- Ensimmäinen vaikutusten tyyppi, jonka komissio on ottanut huomioon ja jota
kantaja ei ole kiistänyt, on muodostunut siitä, että sovitut hinnankorotukset on
tosiasiallisesti ilmoitettu asiakkaille. Uusia hintoja on siten käytetty perustana
käytäessä asiakaskohtaisia neuvotteluja myyntihinnoista (ks. mm. päätöksen
100 perustelukappale ja 101 perustelukappaleen viides ja kuudes kohta).
- 216.
- Toinen vaikutusten tyyppi on muodostunut siitä, että myyntihintojen kehitys seurasiilmoitettujen hintojen kehitystä. Tältä osin komissio väittää, että tuottajat eivät
tyytyneet ilmoittamaan sovituista hinnankorotuksista, vaan ne ryhtyivät muutamia
poikkeuksia lukuun ottamatta myös konkreettisiin toimenpiteisiin varmistaakseen,
että korotukset todella toteutettiin asiakaskunnassa (päätöksen
101 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Komissio myöntää, että asiakkaat
joskus saivat myönnytyksiä korotusten voimaantulopäivän osalta tai asiakaskohtaisia
hyvityksiä tai alennuksia, erityisesti suurista tilauksista, ja että toteutunut
keskimääräinen nettokorotus oli alennusten, hyvitysten ja muiden myönnytysten
vähentämisen jälkeen aina pienempi kuin ilmoitetun korotuksen kokonaismäärä
(päätöksen 102 perustelukappaleen viimeinen kohta). Komissio viittaa kaavioihin,
jotka sisältyvät LE-raporttiin, ja toteaa niiden perusteella, että ilmoitettujen
hintojen kehityksen ja kansallisina valuuttoina ilmaistujen tai ecuiksi muunnettujen
myyntihintojen kehityksen välillä oli vahva lineaarinen yhteys päätöksessä
tarkoitettuna aikana. Komissio päättelee siitä seuraavaa: Toteutuneet
nettomääräiset hinnankorotukset seurasivat ilmoitettuja korotuksia läheisesti,
vaikkakin tietyllä viiveellä. Raportin laatija itsekin on kuulemistilaisuudessa
todennut, että tämä piti paikkansa vuosina 1988 ja 1989 (päätöksen
115 perustelukappaleen toinen kohta).
- 217.
- On myönnettävä, että komissio on tätä toista vaikutusten tyyppiä arvioidessaan
voinut aiheellisesti pitää ilmoitettujen hintojen kehityksen ja myyntihintojen
kehityksen välistä lineaarista suhdetta näyttönä siitä, että hinta-aloitteilla oli
tuottajien tavoitteen mukainen vaikutus myyntihintoihin. On itse asiassa kiistatonta,
että se käytäntö, että hinnoista neuvotellaan asiakaskohtaisesti, merkitsee
relevanteilla markkinoilla sitä, etteivät myyntihinnat yleensä täsmälleen vastaa
ilmoitettuja hintoja. Ei siis voida olettaa, että myyntihintojen korotukset täsmälleen
vastaavat ilmoitettujen hintojen korotuksia.
- 218.
- Komissio on ilmoitettujen hintojen ja myyntihintojen korotusten vastaavuussuhteen
osalta aiheellisesti viitannut LE-raporttiin, koska se on kartongin hintojen kehitystä
päätöksessä tarkoitettuna aikana käsittelevä analyysi, joka perustuu useiden
tuottajien antamiin tietoihin.
- 219.
- Tämä raportti vahvistaa kuitenkin vain osittain, että ajallisesti oli olemassa vahva
lineaarinen yhteys. Ajanjaksoa 19871991 tarkasteltaessa voidaan nimittäin erottaa
kolme eri kautta. LE-raportin laatija on komission pitämässä kuulemistilaisuudessa
tiivistänyt päätelmänsä tältä osin seuraavasti: Ilmoitettujen hintojen ja
markkinahintojen nousun välillä ei tarkastellun ajanjakson alkupuolella eli vuodesta
1987 vuoteen 1988 ollut voimakasta vastaavuutta edes viiveellä. Tällainen
vastaavuussuhde on sen sijaan ollut kaudella 1988/1989, minkä jälkeen vastaavuus
on heikentynyt ja esiintynyt kautena 1990/1991 oudosti [oddly]
(kuulemistilaisuuden pöytäkirjan s. 28). Raportin laatija on lisäksi todennut, että
nämä eri ajanjaksojen väliset vaihtelut liittyivät läheisesti kysynnän vaihteluun (ks.
erityisesti kuulemistilaisuuden pöytäkirjan s. 20).
- 220.
- LE-raportin laatijan suullisesti esittämät päätelmät vastaavat hänen raportissa
esittämäänsä analyysiä ja erityisesti ilmoitettujen hintojen ja myyntihintojen
kehitystä vertailevia kaavioita (LE-raportti, kaaviot 10 ja 11, s. 29). On siis
todettava, että komissio on näyttänyt ainoastaan osittain toteen sen vahvan
lineaarisen yhteyden, johon se on vedonnut.
- 221.
- Komissio on suullisessa käsittelyssä todennut ottaneensa huomioon myös salaisen
hintayhteistyön kolmannen vaikutusten tyypin, joka muodostuu siitä, että
myyntihintojen taso ylitti tason, jolla ne olisivat olleet ilman salaista yhteistyötä.
Komissio on korostanut, että PWG oli suunnitellut hinnankorotusten päivämäärät
ja järjestyksen, jossa korotuksista ilmoitettiin, ja komissio on tältä osin katsonut
päätöksessään, että ei voida ajatella, ettei yhdenmukaistetuilla ilmoituksilla näissä
olosuhteissa olisi ollut mitään vaikutusta todelliseen hintatasoon (päätöksen
136 perustelukappaleen kolmas kohta). LE-raportissa (3 osasto) on esitetty malli,
jonka avulla voidaan nähdä, mikä on tietystä objektiivisesta markkinatilanteesta
johtuva hintataso. Raportissa todetaan, että kautena 19751991 vallinneiden
objektiivisten taloudellisten tekijöiden perusteella määräytynyt hintataso olisi
vähäisiä eroja lukuun ottamatta kehittynyt täsmälleen samalla tavalla kuin
noudatettujen myyntihintojen taso, ja näin on ollut myös päätöksessä tarkoitettuna
aikana.
- 222.
- Raportissa olevan analyysin perusteella ei näistä päätelmistä huolimatta voida
todeta, että yhdenmukaistetut hinta-aloitteet eivät olisi mahdollistaneet sitä, että
tuottajat saavuttivat myyntihinnoissa tason, joka ylitti sen hintatason, johon olisi
päästy vapaan kilpailun vallitessa. Kuten komissio on suullisessa käsittelyssä
tähdentänyt, on mahdollista, että salainen yhteistyö on vaikuttanut tuossa
analyysissä huomioon otettuihin tekijöihin. Komissio toteaa siis aiheellisesti, että
salainen yhteistoiminta on voinut esimerkiksi vähentää yritysten ponnekkuutta
kustannusten pienentämisessä. Komissio ei ole kuitenkaan väittänyt, että LE-raportissa olevassa analyysissä olisi jokin suoranainen virhe, eikä se ole myöskään
esittänyt omaa taloudellista analyysiään siitä, miten myyntihinnat mahdollisesti
olisivat kehittyneet ilman yhteistoimintaa. Komission väitettä, jonka mukaan
myyntihintojen taso olisi ollut alempi, jos tuottajien välillä ei olisi ollut salaista
yhteistyötä, ei näin ollen voida hyväksyä.
- 223.
- Tästä seuraa, että salaisen hintayhteistyön vaikutusten kolmannen tyypin
olemassaoloa ei ole näytetty toteen.
- 224.
- Tuottajien subjektiivinen arvio, jota komissio on käyttänyt perustana katsoessaan,
että kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa, ei millään
tavalla muuta edellä olevia toteamuksia. Komissio on tältä osin viitannut suullisessa
käsittelyssä antamaansa asiakirjaluetteloon. Vaikka komissio olisikin voinut perustaa
arvionsa hinta-aloitteiden mahdollisesta onnistumisesta asiakirjoihin, joissa tuodaan
esille joidenkin tuottajien subjektiivisia käsityksiä, on kuitenkin todettava, että useat
yritykset, muun muassa kantaja, ovat suullisessa käsittelyssä aiheellisesti vedonneet
useisiin muihin asiakirja-aineistossa oleviin asiakirjoihin, joissa selvitetään niitä
ongelmia, joita tuottajilla oli sovittujen hinnankorotusten toteuttamisessa. Komission
viittaus tuottajien omiin ilmoituksiin ei näin ollen ole riittävä peruste päätellä, että
kartelli olisi pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
- 225.
- Edellä oleva huomioon ottaen on todettava, että komission esiin tuomat
kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutukset on näytetty toteen vain osittain.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on sakkojen osalta täysi toimivalta, ja
tämän toimivallan käyttämisen yhteydessä se tarkastelee nyt tehdyn päätelmän
merkitystä, kun se arvioi asiassa todetun rikkomisen vakavuutta (ks. jäljempänä
246 kohta).
Kanneperuste, jonka mukaan ei ollut olemassa seuraamusjärjestelmää, jolla yritykset
olisi pyritty velvoittamaan noudattamaan kartellin määräämiä sääntöjä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 226.
- Kantajan mukaan sen, ettei ollut sovittu mitään taloudellista tai moraalista
toimenpidettä, jolla yritykset olisi pakotettu noudattamaan ilmoitettuja
hinnankorotuksia, on johdettava sakon määrän alentamiseen. Komission väite,
jonka mukaan seuraamusjärjestelmä olisi ollut olemassa, on virheellinen, eikä
mikään todiste tue väitettä.
- 227.
- Roosin 22.3.1993 tekemän ilmoituksen (Feldmühleä PWG:n kokouksissa
edustaneen henkilön kantajan pyynnöstä antama ilmoitus) mukaan kantajaa on
tosin pyydetty selittämään, miksi se ei ole käyttäytynyt yhteistyöhalukkaasti. Tämä
ei ole kuitenkaan mikään seuraamus. Kantaja ei ole muuttanut käsitystään, ja
yritysten toiminta on perustunut niiden itse vapaasti tekemiin päätöksiin. Storan
ilmoituksissakaan ei mainita, että seuraamusjärjestelmä olisi ollut olemassa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 228.
- Toisin kuin kantaja väittää, päätökseen ei sisälly mitään väitettä, jonka mukaan
yritykset, joille päätös on osoitettu, olisivat ottaneet käyttöön
seuraamusjärjestelmän, jolla yritykset olisi pyritty pakottamaan noudattamaan
kartellin tekemiä päätöksiä. Kantaja ei myöskään yksilöi päätökseen sisältyviä
komission toteamuksia, jotka ovat sen mielestä virheellisiä.
- 229.
- Päätöksen 167172 perustelukappaleesta ei myöskään käy ilmi, että mahdollisten
seuraamus- tai pakotetoimenpiteiden olemassaolo olisi ollut sakon suuruutta
määrättäessä huomioon otettu seikka.
- 230.
- Edellä esitetyn vuoksi kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, jonka mukaan sakkojen yleinen taso on liian korkea
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 231.
- Kantaja toteaa, että kilpailupolitiikasta vastaavan komission jäsenen 13.7.1994
pidetyssä lehdistötilaisuudessa esittämistä tiedoista ilmenee, että kartellin
johtajiksi katsotuille yrityksille määrätty 9 prosentin suuruinen sakko on suurin
tai lähes suurin mahdollinen sakko.
- 232.
- Tässä asiassa todettu kilpailusääntöjen rikkominen ei ole kuitenkaan kaikkein
vakavin tapaus perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisista. Kantaja
korostaa, että määriä ei ole valvottu, että hinnankorotukset eivät ole perustuneet
sopimukseen vaan pelkkään tuottajien väliseen yhteistoimintaan, että
kilpailusääntöjen rikkomisia ei ole tehty seuraamusjärjestelmän avulla pakollisiksi
ja että rikkomisilla on ollut korkeintaan hyvin vähäisiä vaikutuksia markkinoilla.
Sakkoa on kantajan mukaan alennettava myös siltä osin, kuin Fides-tietojenvaihtojärjestelmän on katsottu olevan seikka, joka tekee kilpailusääntöjen
rikkomisen erityisen vakavaksi.
- 233.
- Komissio on kantajan mielestä tehnyt lisäksi arviointivirheen kilpailusääntöjen
rikkomisten vakavuutta harkitessaan, koska komissio ei ole ottanut huomioon sitä,
että rikkomiset ovat tapahtuneet lainmukaista toimintaa harjoittavassa alan
järjestössä.
- 234.
- Komissio on myös katsonut virheellisesti, että PG Paperboardin kokoukset olisivat
olleet salaisia. Osallistujaluettelot ovat päinvastoin olemassa, ja kokouspöytäkirjojen
puuttuminen johtuu kokouksien aikana käytyjen keskustelujen sisällöstä.
Kokouspöytäkirjojen puuttuminen on sitä paitsi ominaista yhteistyölle, johon sisältyy
keskusteluja, joilla tavoitellaan osittain kilpailun rajoittamista.
- 235.
- Kantaja päättelee, että tässä asiassa toteen näytetty kilpailusääntöjen rikkominen
ei varmasti ole yhtä vakava kuin komission aiemmin paljastamat kartellit (ks. mm.
polypropyleenipäätös).
- 236.
- Komissio katsoo, että määrättyjen sakkojen taso voidaan täysin perustella
kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuudella. Se muistuttaa, että kyseiseen kartelliin
sisältyy hintoja ja markkinaosuuksia koskeneiden sopimusten lisäksi myös
toimenpiteitä, joilla pyrittiin valvomaan kartonkitoimituksia ja joiden avulla hinta-aloitteet on voitu toteuttaa ja hintojen normaali kehitys on estetty. Näiden
toimenpiteiden lainvastaisuus on selvä, sillä hintoja ja markkinoiden jakamista
koskevat sopimukset on nimenomaisesti kielletty perustamissopimuksen
85 artiklassa.
- 237.
- Kantajan väite, jonka mukaan PG Paperboard on harjoittanut pääasiallisesti alan
järjestön tavanomaista toimintaa, ei ole uskottava eikä perusteltu. Myöskään sillä
ei ole merkitystä, että PG Paperboard on mahdollisesti tavoitellut myös
lainmukaisia päämääriä.
- 238.
- Toinen kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin liittyvä tärkeä seikka
koskee komission mukaan kartellin salassapitokäytäntöä kartellissa. Muistiinpanojen
puuttuminen on tosin lainvastaisten sopimusten tavanomainen pääasiallinen
tunnusmerkki, mutta PG Paperboardin toimenpiteet ylittivät selvästi tavallisen
salassapidon. Yhtäältä sen jäsenet olivat saaneet nimenomaiset ohjeet olla
tekemättä muistiinpanoja, minkä Gruber & Weber:n toimitusjohtaja myönsi
kuulemistilaisuudessa (pöytäkirjan s. 46). Toisaalta yritykset ovat pyrkineet
peittelemään sopimusten olemassaoloa muuttamalla kunkin hinta-aloitteen
yhteydessä järjestystä, jossa yritykset ilmoittivat hinnankorotuksista (päätöksen
73 perustelukappale).
- 239.
- Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnin on perustuttava myös muihin
päätöksen 168 perustelukappaleessa lueteltuihin perusteisiin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 240.
- Niiden kanneperusteiden, joihin on vedottu päätöksen 1 artiklan kumoamista
kokonaan tai osittain koskevan vaatimuksen tueksi, tutkimisen yhteydessä tehdyt
toteamukset huomioon ottaen kantajan perustelut, jotka liittyvät siihen, että määriä
ei valvottu ja että hintoja koskevia sopimuksia ei ole tehty, on hylättävä. Saman
täytyy koskea myös perustelua, jonka mukaan tässä asiassa ei ole ollut olemassa
seuraamusjärjestelmää (ks. edellä 228 ja 229 kohta).
- 241.
- Komissio on tässä asiassa määrännyt sakkojen yleisen tason ottaen huomioon
rikkomisen keston (päätöksen 167 perustelukappale) ja seuraavat seikat (päätöksen
168 perustelukappale):
salainen yhteistyö hintojen vahvistamisessa ja markkinaosuuksien jakaminen
ovat sellaisenaan kilpailusääntöjen vakavaa rikkomista,
kartelli kattoi melkein koko yhteisön alueen,
yhteisön kartonkimarkkinat ovat merkittävä teollisuudenala, jonka
kokonaisliikevaihto on vuodessa noin 2,5 miljardia ecua,
rikkomiseen osallistuneet yritykset edustavat käytännöllisesti katsoen koko
markkinoita,
kartelli toimi säännöllisten ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneiden
kokousten muodossa, joiden tarkoituksena oli yhteisön
kartonkimarkkinoiden yksityiskohtainen säätely,
salaisen yhteistyön todellisen luonteen ja ulottuvuuden peittämiseksi
toteutettiin huolellisesti suunniteltuja toimia (PWG:n ja JMC:n kokouksia
koskevia virallisia pöytäkirjoja ja asiakirjoja ei ole; osallistujia kehotettiin
olemaan tekemättä muistiinpanoja; hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden
ajoitus ja järjestys suunniteltiin siten, että korotusten voitiin väittää olevan
vain toisten seurailua, jne.),
kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
- 242.
- Kuten edellä jo todettiin, komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
kirjalliseen kysymykseen antamasta vastauksesta ilmenee, että sakkojen perustaso
oli 9 tai 7,5 prosenttia kunkin yrityksen, jolle päätös on osoitettu, yhteisön
kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saamasta liikevaihdosta, siten että ensin
mainittua prosenttia sovellettiin kartellin johtajiksi katsottuihin yrityksiin ja
pienempää prosenttia muihin yrityksiin.
- 243.
- Ensiksi on korostettava, että komissio voi sakkojen yleistä tasoa harkitessaan
perustellusti ottaa huomioon, että yhteisön kilpailusääntöjen selvät rikkomiset ovat
vielä melko yleisiä, joten se voi korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavan
vaikutuksen vahvistamiseksi. Vaikka komissio on aikaisemmin määrännyt
tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, se ei estä sitä korottamasta tätä
tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos osoittautuu, että se on
välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi (ks. mm. yhdistetyt asiat
100/80, 101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio,
tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, 105108 kohta ja em. asia ICI v. komissio,
tuomion 385 kohta).
- 244.
- Toiseksi on todettava, että komissio on aiheellisesti väittänyt, että tälle asialle
ominaisten olosuhteiden vuoksi ei voida suoraan vertailla tässä päätöksessä
käytettyä sakkojen yleistä tasoa ja komission aikaisemmassa päätöskäytännössä
käytettyjä tasoja; aiempaa päätöskäytäntöä edustaa erityisesti polypropyleenipäätös,
joka komission itsensä mukaan on se päätös, jota parhaiten voidaan verrata
käsiteltävänä olevaan päätökseen. Toisin kuin polypropyleenipäätökseen
johtaneessa asiassa, tässä asiassa ei nimittäin ole otettu huomioon mitään yleisiä
lieventäviä asianhaaroja sakkojen yleistä tasoa määrättäessä. Salaisen yhteistyön
olemassaolon peittelemiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden käyttöön ottaminen
osoittaa, että asianomaiset yritykset ovat olleet täysin tietoisia toimintansa
lainvastaisuudesta. Näin ollen komissio on voinut ottaa huomioon nämä
toimenpiteet kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioidessaan, sillä ne ovat
erittäin vakava osa kilpailusääntöjen rikkomista ja erottavat tämän rikkomisen
aiemmin todetuista kilpailusääntöjen rikkomisista.
- 245.
- Kolmanneksi on korostettava perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
rikkomisen pitkää kestoa ja ilmeisyyttä ja sitä, että se on tapahtunut siitä
huolimatta, että komission aikaisempi päätöskäytäntö ja erityisesti
polypropyleenipäätös olisi pitänyt ymmärtää varoitukseksi. Kantajan väite, jonka
mukaan PG Paperboard on harjoittanut laillista toimintaa, ei ole asian kannalta
merkityksellinen, koska on todettu, että kyseisen järjestön toimielinten ja erityisesti
PWG:n ja JMC:n tavoitteena oli pääasiassa kilpailun rajoittaminen.
- 246.
- Näiden seikkojen perusteella on katsottava, että päätöksen
168 perustelukappaleessa mainitut perusteet osoittavat komission vahvistaman
sakkojen yleisen tason perustelluksi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
tosin edellä jo todennut, että ne salaisen hintayhteistyön vaikutukset, joita komissio
käytti perustana sakkojen yleistä tasoa määrätessään, on näytetty toteen vain
osittain. Edellä oleva huomioon ottaen tällä päätelmällä ei kuitenkaan ole tuntuvaa
vaikutusta todetun kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arviointiin. Jo sen
perusteella, että yritykset tosiasiallisesti ilmoittivat sovituista hinnankorotuksista ja
että näin ilmoitettuja hintoja käytettiin perustana asiakaskohtaisia myyntihintoja
vahvistettaessa, voidaan todeta, että sekä salaisen hintayhteistyön tarkoituksena että
sen vaikutuksena oli vakava kilpailun rajoittaminen. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo täyden toimivaltansa rajoissa, että komission vahvistaman
sakkojen yleisen tason minkäänlainen alentaminen ei ole perusteltua
kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutuksista tehtyjen toteamusten vuoksi.
- 247.
- Kanneperustetta ei siis voida hyväksyä.
Kanneperuste, joka koskee komission kantajan kartelliin osallistumisesta tekemää
arviointivirhettä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 248.
- Kantaja väittää, että sille määrätty sakko on määrältään liian suuri ja että komissio
ei ole arvioinut oikein sen osallistumista kilpailusääntöjen rikkomiseen.
- 249.
- Komissio ei kantajan mukaan ole ensinnäkään ottanut asianmukaisella tavalla
huomioon sitä, että kantajan osallistuminen PG Paperboardin eri toimielinten
kokouksiin on ollut vähäistä.
- 250.
- Komissio on katsonut virheellisesti PWG:n osalta, että kantaja olisi ollut sen
jäsen vuodesta 1988 alkaen (päätöksen 170 perustelukappaleen kolmas kohta).
Vaikka kantajan edustaja näyttääkin osallistuneen yhteen PWG:n kokoukseen
helmimaaliskuussa 1988, hän ei ole ilmoittanut kantajan johdolle osallistumisestaan
tai edes PWG:n olemassaolosta. Johto oli saanut tietää PWG:n olemassaolosta
vasta toukokuussa 1988 Barcelonassa pidetyssä PG Paperboardin jäsenten
kokouksessa. Koska johtajat oli kutsuttu osallistumaan PWG:n kokoukseen, he
päättivät olla siinä läsnä, sillä se edelsi PC:n kokousta, päästäkseen vain selville
keskustelujen sisällöstä. Tämän toimielimen kokoukset eivät kuitenkaan olleet
heidän kannaltaan mielenkiintoisia, joten he eivät osallistuneet enää yhteenkään
kokoukseen vuonna 1988.
- 251.
- Kantaja on alkanut osallistua PWG:n kokouksiin enemmän tai vähemmän
säännöllisesti vasta toukokuussa 1989. Feldmühlen edustaja PWG:n kokouksissa
(Roos) oli vieraillut kantajan johdon luona kaksi kertaa vuosina 19881989
suostutellakseen johtajat osallistumaan kokouksiin säännöllisesti. Kantajan päätös
osallistua kokouksiin johtui siitä, että oli mahdollista, että ne suuret yritysryhmät,
jotka jo tuolloin hallitsivat markkinoita, aloittaisivat hintasodan häätääkseen pienet
kilpailijat markkinoilta. Kantaja päätti tämän vuoksi oman itsenäisyytensä
säilyttääkseen osallistua PWG:n kokouksiin päästäkseen osalliseksi PWG:ssä ja
JMC:ssä edustettuina olevien yritysten keskinäisestä tietojen vaihdosta.
- 252.
- Kantaja on lopulta osallistunut vain yhdeksään niistä 21:stä PWG:n kokouksesta,
jotka komissio oli näyttänyt toteen (päätöksen 39 perustelukappale).
- 253.
- Kantaja on osallistunut PG Paperboardin muiden toimielinten kokouksiin vain
silloin tällöin tai ei lainkaan. Kantaja on siten osallistunut kahdeksaan JMC:n
kokoukseen maaliskuun 1988 ja huhtikuun 1991 välisenä aikana sekä seitsemään
niistä 11:sta PC:n kokouksesta, jotka komissio on näyttänyt pidetyn vuosina
19861991, mutta se ei ole koskaan osallistunut talousjaoston kokouksiin.
- 254.
- Toiseksi kantajan mielestä komissio ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon
kantajan täysin passiivista roolia PG Paperboardin eri toimielimissä. Kantaja viittaa
tältä osin Roosin ilmoitukseen (ks. edellä 227 kohta), joka vahvistaa sen, että
kantaja on osallistunut PWG:n kokouksiin vasta sen jälkeen, kun Roos oli saanut
sen vakuuttuneeksi osallistumisen hyödyllisyydestä, ja sen, että kantajan rooli on
ollut passiivinen, joten se ei ole osallistunut millään tavalla sopimusten tekemiseen.
Roosin ilmoitus vahvistaa lisäksi kantajan passiivisen roolin JMC:ssä ja osoittaa,
että kantajaa on pidetty pikemminkin vastahakoisena kuin yhteistyöhalukkaana
osanottajana.
- 255.
- Kantaja ei ole osallistunut myöskään millään tavalla tietojen vaihtoon PWG:n ja
PC:n välillä.
- 256.
- Komissio toteaa kantajan myöntäneen osallistuneensa PG Paperboardin neljästä
jaostosta kolmen kokouksiin. Osanottajat ovat vaihtaneet keskenään tietoja ja
harjoittaneet yhteistoimintaa hinnankorotusten, kapasiteettien, määrien ja
mahdollisten seisokkiaikojen osalta useissa niistä kokouksista, joihin kantaja on
osallistunut. Kantaja on lisäksi ainakin hinnankorotusten osalta mukauttanut
toimintansa muiden yritysten toimintaan ja näin ollen käyttänyt hyväkseen saamiaan
tietoja.
- 257.
- Komissio toteaa seuraavaksi, että kantaja on ollut PG Paperboardin jäsen vuodesta
1988 lähtien ja osallistunut lähes kaikkiin tämän toimielimen kokouksiin vuodesta
1989 alkaen. PWG olikin kartellin keskeisin toimielin, koska siellä keskusteltiin
kartellin strategioista ja tehtiin niistä päätöksiä. Tämän toimielimen kokouksiin
osallistumisen perusteella kantajan voidaan katsoa osallistuneen kartelliin
keskimääräistä aktiivisemmin.
- 258.
- Koska kantaja on osallistunut kartellin keskeisimmän toimielimen kokouksiin ja
koska se on toiseksi suurin GD-laadun saksalainen tuottaja, komissio on katsonut
aivan oikein, että kantajalle oli syytä määrätä suurempi sakko joka on noin
8 prosenttia kantajan yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saamasta
liikevaihdosta kuin sakot, jotka on määrätty keskimääräisen aktiivisesti kartelliin
osallistuneille muille yrityksille. Komissio ei ole kuitenkaan määrännyt kantajalle
kartellin johtajille määrättyjä sakkoja vastaavaa sakkoa, sillä se on ottanut
asianmukaisella tavalla huomioon sen, ettei kantajan osuus ollut yhtä tärkeä kuin
suurten teollisuuskonsernien.
- 259.
- Komission mukaan kantajan yritys vähätellä osuuttaan kartellissa Roosin
ilmoitukseen vedoten ei voi menestyä. Vaikka muut kartelliin osallistuneet yritykset
olisivatkin pitäneet kantajaa yhteistyöhaluttomana yrityksenä, kantaja on kuitenkin
tehnyt yhteistyötä hinta-aloitteiden osalta ja siten myötävaikuttanut kartellin
menestykseen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 260.
- Kuten edellä jo todettiin, komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
kirjalliseen kysymykseen antamasta vastauksesta ilmenee, että sakkojen perustaso
oli 9 tai 7,5 prosenttia kunkin yrityksen, jolle päätös on osoitettu, yhteisön
kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saamasta liikevaihdosta, siten että ensin
mainittua prosenttia sovellettiin kartellin johtajiksi katsottuihin yrityksiin ja
pienempää prosenttia muihin yrityksiin. Lisäksi on jo todettu, että kantajalle
määrätyn sakon suuruus vastaa noin 8:aa prosenttia kantajan yhteisön
kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saamasta liikevaihdosta; sakon määrästä on
vähennetty yksi kolmasosa sillä perusteella, että kantaja ei ole väitetiedoksiantoon
antamassaan vastauksessa kiistänyt niitä tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, joihin
komission sitä vastaan esittämät väitteet perustuvat.
- 261.
- Arvioitaessa sitä, onko sakon taso perusteltu, on aluksi todettava, että kantaja
myöntää osallistuneensa PWG:n kokoukseen toukokuussa 1988 ja osallistuneensa
tämän toimielimen kokouksiin enemmän tai vähemmän säännöllisesti (eine
mehr oder weniger regelmäßige Teilnahme) toukokuusta 1989 alkaen. Kantaja
ilmoittaa lisäksi saaneensa asianajajansa tutkimusten perusteella selville, että eräs
entinen toimihenkilö näyttää osallistuneen yhteen ainoaan PWG:n kokoukseen
helmimaaliskuussa 1988 (offenbar im Februar/März 1988 an einer einzigen
Sitzung der PWG teilgenommen hat) ilmoittamatta kuitenkaan yrityksen johdolle
osallistumisestaan tai edes PWG:n olemassaolosta. Tältä osin on korostettava, että,
vaikka komissio toteaakin kantajan olleen PWG:n jäsen vuodesta 1988 lähtien
(päätöksen 170 perustelukappaleen kolmas kohta), komissio ei silti väitä kantajan
osallistuneen muihin kuin kantajan itse mainitsemiin PWG:n kokouksiin.
- 262.
- Niitä kanneperusteita tutkittaessa, joita kantaja on esittänyt päätöksen 1 artiklan
täydellistä tai osittaista kumoamista koskevan vaatimuksensa tueksi, ilmenee, että
komissio on näyttänyt toteen PWG:n tehtävien luonteen, sellaisena kuin niitä on
kuvailtu päätöksessä.
- 263.
- Komissio on näin ollen voinut aiheellisesti päätellä, että niitä yrityksiä, jotka
osallistuivat tämän toimielimen kokouksiin, oli periaatteessa pidettävä kyseisen
rikkomisen johtajina ja että niiden oli tästä syystä kannettava erityinen vastuu
(päätöksen 170 perustelukappaleen ensimmäinen kohta). Komissio ei ole
kuitenkaan pitänyt kantajaa todetun rikkomisen johtajana, koska sen osuus ei
näytä olleen yhtä tärkeä kuin muiden tämän toimielimen kokousten osanottajien
kartellin politiikasta päätettäessä (päätöksen 170 perustelukappaleen kolmas
kohta).
- 264.
- Komissio on siten arvioinut kantajan osuuden oikein ottaen huomioon yhtäältä sen,
että kantaja on osallistunut PWG:n kokouksiin, ja juuri PWG:ssä tehtiin tärkeimmät
päätökset, joilla pyrittiin rajoittamaan kilpailua, ja toisaalta sen, että kantajan osuus
oli ollut vähemmän tärkeä kartellin politiikasta päätettäessä. Näin tehdessään
komissio on ottanut asianmukaisesti huomioon myös Roosin ilmoitukseen
sisältyneet tiedot, jotka liittyivät kantajan osuuteen kartellissa.
- 265.
- Näin ollen kantajan selitykset, joiden mukaan se osallistui PWG:n kokouksiin vain
päästäkseen osalliseksi PGW:ssä edustettuina olevien yritysten väliseen tietojen
vaihtoon, vain vahvistavat, että sen osallistumisella oli olennaisesti
kilpailunvastainen tarkoitus.
- 266.
- Koska kantaja on osallistunut PWG:n kokouksiin ja koska juuri PWG:ssä tehtiin
tärkeimmät päätökset, joilla pyrittiin rajoittamaan kilpailua, komissio on katsonut
perustellusti kilpailusääntöjen rikkomisen olevan kantajan osalta vakavampi kuin
niiden yritysten osalta, joita on pidetty kartellin rivijäseninä ja jotka eivät ole
olleet edustettuina PWG:ssä.
- 267.
- Kaiken edellä esitetyn perusteella nyt esillä oleva kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, jonka mukaan kantajan yhteistyötä menettelyn aikana ei ole otettu
huomioon riittävästi
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 268.
- Tässä kanneperusteessa on kolme osaa.
- 269.
- Ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon
se, että kantaja oli vastannut rehellisesti ja täydellisesti asetuksen N:o 17 11 artiklan
nojalla esitettyyn tietojensaantipyyntöön. Koska komissio ei ole tehnyt tutkimuksia
kantajan tiloissa, kantaja ei ole ollut tietoinen siitä, että komissio oli löytänyt
asiakirjoja, joiden perusteella se sittemmin katsoi kyseessä olevan
perustamissopimuksen 85 artiklan vakavan rikkomisen. Kantajalla ei ole myöskään
tietoa kaikista komission toteen näyttämistä tosiseikoista, koska se on osallistunut
vain osaan PG Paperboardin toiminnasta. Tämän vuoksi se ei vielä kyseisenä
aikana ole kyennyt tekemään aktiivisempaa yhteistyötä komission kanssa.
- 270.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja korostaa, että se, että komission 23.4.1991
suorittamien tutkimusten jälkeen kantaja lakkasi välittömästi osallistumasta PG
Paperboardin kokouksiin ja kaikenlaisiin menettelytapoihin, jotka voivat olla
kilpailusääntöjen rikkomista, on oikeuskäytännön ja komission käytännön mukaan
lieventävä asianhaara (ks. mm. asia T-43/92, Dunlop Slazenger v. komissio, tuomio
7.7.1994, Kok. 1994, s. II-441, 146 kohta).
- 271.
- Kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja väittää, että komissio on sakkoa
laskiessaan jättänyt huomiotta kantajan aktiivisen yhteistyön, jolla myötävaikutettiin
siihen, että menettely saatiin päätökseen nopeasti. Kantaja oli näet vasta
väitetiedoksiannon saatuaan päässyt selville siitä, että komissio syytti sitä
perustamissopimuksen 85 artiklan vakavasta rikkomisesta. Kantaja oli kuitenkin
23.3.1993 päivätyssä kirjeessä eli ennen väitetiedoksiantoon vastaamiselle asetetun
määräajan päättymistä myöntänyt rikkoneensa perustamissopimuksen 85 artiklaa
osallistumalla hinnankorotuksia koskeneisiin keskusteluihin ja yleiseen mielipiteiden
vaihtoon myytyjen määrien pysyttämisestä. Tämä perustamissopimuksen 85 artiklan
rikkomista koskeva tunnustus oli tehty täysin vapaaehtoisesti, ja se oli selvästi
johtanut siihen, että muutkin yritykset tunnustivat kilpailusääntöjen rikkomisen tai
eivät ainakaan kiistäneet sitä tosiseikkojen osalta.
- 272.
- Kantaja on ollut ainoa yritys, joka on nimenomaisesti ilmoittanut komission
järjestämässä kuulemistilaisuudessa, ettei se kiistä pääosiltaan kilpailusääntöjen
rikkomista, johon komissio väitti sen syyllistyneen. Yhdessä Cascadesin kanssa se
on ollut myös ainoa yritys, joka on ilmoittanut kaikkien niiden kokousten
päivämäärät, joissa se on ollut edustettuna. Lopuksi kantaja muistuttaa
toimittaneensa komissiolle Roosin ilmoituksen, johon komissio viittasi
kuulemistilaisuudessa useita kertoja ja johon on epäsuorasti viitattu päätöksen
59 perustelukappaleessa, joka liittyy siihen, että kantaja palautettiin järjestykseen
sen kasvatettua markkinaosuuttaan.
- 273.
- Koska tätä aktiivista yhteistyötä ei ole otettu huomioon, kantajaa on syrjitty
erityisesti suhteessa Storaan. Stora on nimittäin tehnyt yhteistyötä vasta komission
suorittamien tutkimusten jälkeen. Lisäksi Storalla oli ollut tieto komission Stora-konserniin kuuluvien yritysten tiloista löytämien langettavien asiakirjojen lisäksi
myös muiden yritysten tiloista löydetyistä asiakirjoista. Storan ja komission välisestä
kirjeenvaihdosta (väitetiedoksiannon 3443 kohta) ilmenee vielä, ettei Stora ollut
tunnustanut kaikkea heti vaan että komission oli itseasiassa pitänyt vaatimalla
vaatia Storalta tiettyjä tietoja. Tämän vuoksi kantajaa olisi pitänyt hyvittää
yhteistyöstä yhtä paljon kuin Storaa alentamalla sakon suuruutta kahdella
kolmasosalla.
- 274.
- Komissio ei ole kantajan mukaan myöskään antanut pienille tuottajille
mahdollisuutta tehdä yhteistyötä varhaisessa vaiheessa, sillä kyseiset tuottajat eivät
ole olleet tietoisia Storan yhteistyöstä eivätkä komission hallussa olleista todisteista.
- 275.
- Koska kantajan aktiivisen yhteistyön komission kanssa osoittavia seikkoja ei ole
otettu huomioon, kantajaa on syrjitty myös suhteessa niihin muihin yrityksiin, joiden
sakkoja on alennettu yhdellä kolmasosalla, sen vuoksi, että ne eivät ole kiistäneet
tärkeimpiä tosiasiaväitteitä.
- 276.
- Komissio toteaa, että kantajan sakkoa on alennettu yhdellä kolmasosalla sen vuoksi,
että se ei ole kiistänyt väitetiedoksiantoon sisältyneitä tärkeimpiä tosiasiaväitteitä
(päätöksen 172 perustelukappale). Kantajalle ei ole syytä myöntää suurempaa
alennusta.
- 277.
- Se, että kantaja on vastannut tietojensaantipyyntöön täydellisesti ja rehellisesti, ei
komission mukaan oikeuta sakon alentamiseen, sillä kyse on oikeudelliseen
velvoitteeseen perustuvasta toiminnasta.
- 278.
- Kantajan väitettä, jonka mukaan se ei ole voinut tehdä aktiivista yhteistyötä
menettelyn varhaisessa vaiheessa, ei voida komission mukaan hyväksyä. Kantaja
olisi päinvastoin voinut vapaasti selvittää tosiseikkoja ja myötävaikuttaa näin
aktiivisesti siihen, että menettely saataisiin pian päätökseen. Lisäksi kantaja yliarvioi
Roosin ilmoituksen arvon, sillä siinä ei ole pyritty vain tosiseikkojen selvittämiseen
vaan myös kantajan itsensä puolustamiseen.
- 279.
- Kantajaa ei ole siten syrjitty suhteessa Storaan. Stora on nimittäin tehnyt spontaania
yhteistyötä ja myötävaikuttanut aktiivisesti ja merkittävällä tavalla tosiseikkojen
selvittämiseen 30.8.1991 ja 23.10.1991 päivättyihin tietojensaantipyyntöihin
antamassaan vastauksessa. Kantaja on sitä vastoin vasta 23.3.1993 päivätyllä
kirjeellä eli väitetiedoksiannon jälkeen myöntänyt mahdollisesti osallistuneensa
kilpailuoikeuden rikkomiseen. Kantajan yhteistyö rajoittui tässä vaiheessa siihen,
että se ei kiistänyt tärkeimpiä sitä vastaan esitettyjä väitteitä. Tällaista toimintaa,
josta on jo hyvitetty alentamalla sakon määrää yhdellä kolmasosalla, ei voida pitää
aktiivisena yhteistyönä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 280.
- Kantajan sakkojen määrää on alennettu yhdellä kolmasosalla, koska päätöksen
mukaan kantaja ei ole väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa kiistänyt niitä
tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, joihin komission sitä vastaan esittämät väitteet
perustuvat.
- 281.
- Sakon alentaminen komissiossa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä tehdyn
yhteistyön vuoksi on perusteltua vain, jos komissio on yrityksen käyttäytymisen
vuoksi voinut todeta kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja tarpeen vaatiessa
saada sen loppumaan (em. asia ICI v. komissio, tuomion 393 kohta). Näin ollen jos
yritys hallinnollisessa menettelyssä nimenomaisesti ilmoittaa, ettei se kiistä niitä
tosiasiaväitteitä, joihin komission siihen kohdistamat väitteet perustuvat, sen
voidaan katsoa helpottaneen komission tehtävää eli yhteisön kilpailusääntöjen
rikkomisten toteamista ja niistä rankaisemista. Komissiolla on näet oikeus katsoa
tällaisen toiminnan merkitsevän tosiasiaväitteiden myöntämistä ja pitää sitä
todisteena kyseisten väitteiden oikeellisuudesta.
- 282.
- Minkään kantajan tässä asiassa esittämän perustelun ei voida katsoa osoittavan
kantajan näyttäneen toteen, että komission kanssa tehty yhteistyö olisi sisältänyt
muutakin kuin komission esittämien tosiasiaväitteiden myöntämisen.
- 283.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää vastanneensa rehellisesti ja
täydellisesti asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla tehtyyn komission
tietojensaantipyyntöön. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sellainen
tutkimuksessa tehty yhteistyö, joka ei ylitä sitä, mikä perustuu asetuksen N:o 17
11 artiklan 4 ja 5 kohdan nojalla yrityksille kuuluviin velvollisuuksiin, ei kuitenkaan
oikeuta sakon määrän alentamiseen (ks. esim. asia T-12/89, Solvay v. komissio,
tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-907, 341 ja 342 kohta). Kantaja, joka on
osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen vuoden 1988 maaliskuusta alkaen ja joka
siten tunsi PWG:n ja JMC:n toiminnan, olisi todellisuudessa voinut Storan tavoin
tehdä komission kanssa aktiivisempaa yhteistyötä, kuin mitä se on tehnyt, jolloin
sakon määrän suurempi alentaminen olisi ollut perusteltua. Näin ollen kantajan
väite, jonka mukaan sillä ei tuolloin olisi ollut tarvittavia tietoja, jotta se olisi voinut
auttaa komissiota aktiivisesti, on hylättävä.
- 284.
- Kanneperusteen toisesta osasta, joka koskee sitä, että komission 23.4.1991
suorittamien tutkimusten jälkeen kantaja lakkasi välittömästi osallistumasta PG
Paperboardin kokouksiin ja kaikenlaisiin menettelytapoihin, jotka voivat olla
kilpailusääntöjen rikkomista (ks. edellä 8 kohta), on todettava, että
kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on näytettävä toteen monien eri seikkojen
perusteella ja että niistä perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ei ole
vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa (ks. edellä 183 kohta). Näin ollen vaikka
kilpailusääntöjen rikkomisen lopettamista ennen väitetiedoksiannon lähettämistä
voidaankin pääsääntöisesti pitää kyseisen yrityksen osalta todetun kilpailusääntöjen
rikkomisen vakavuutta lieventävänä asianhaarana, komissiolla ei ole ollut
velvollisuutta katsoa asian olevan näin tämän asian erityisissä olosuhteissa. Koska
kantaja ei ole esittänyt yhtään perustelua, jolla voitaisiin näyttää toteen komission
ylittäneen tässä asiassa sen harkintavallan, joka sille kuuluu sen määritellessä sakon
suuruutta vahvistettaessa huomioon otettavia seikkoja, kanneperusteen toinen osa
on hylättävä.
- 285.
- Kanneperusteen kolmatta osaa, joka koskee sitä, että kantaja olisi näyttänyt toteen
tehneensä aktiivista yhteistyötä komission kanssa, ei voida myöskään hyväksyä.
- 286.
- Kantaja väittää antaneensa täydelliset tiedot osallistumisestaan PG Paperboardin
eri toimielinten kokouksiin. Kantaja korostaa ilmoittaneensa nimenomaisesti
komission järjestämässä kuulemistilaisuudessa, ettei se kiistä komission tärkeimpiä
tosiasiaväitteitä. On kuitenkin todettava, että sakon määrän alentaminen enemmällä
kuin jo myönnetyllä yhdellä kolmasosalla tällaisen komission kanssa tehdyn
yhteistyön perusteella ei ole perusteltua. Roosin ilmoituksen osalta, jonka kantaja
lähetti komissiolle yhdessä väitetiedoksiantoon antamansa vastauksen kanssa, on
todettava, ettei siihen sisälly seikkoja, jotka olisivat voineet merkittävästi helpottaa
toimielimen tehtävää. Tältä osin riittää, kun todetaan, että päätökseen sisältyy vain
yksi ja sitä paitsi epäsuora viittaus kyseiseen ilmoitukseen sisältyviin tietoihin
(59 perustelukappaleen viimeinen kohta).
- 287.
- Siltä osin kuin kantaja väittää, että sitä on kohdeltu syrjivästi Storaan verrattuna,
on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden yleisiin
periaatteisiin kuuluvaa yhdenvertaisuusperiaatetta loukataan ainoastaan, jos
toisiinsa rinnastettavissa olevia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia
tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti
perusteltua (asia 106/83, Sermide, tuomio 13.12.1984, Kok. 1984, s. 4209, 28 kohta;
asia C-174/89, Hoche, tuomio 28.6.1990, Kok. 1990, s. I-2681, 25 kohta ja
vastaavasti asia T-100/92, La Pietra v. komissio, tuomio 15.3.1994, Kok. H. 1994,
s. II-275, 50 kohta).
- 288.
- Stora toimitti komissiolle tässä asiassa ilmoituksia, joissa oli erittäin
yksityiskohtainen selvitys kilpailusääntöjen rikkomisen luonteesta ja kohteesta, PG
Paperboardin eri toimielinten toiminnasta sekä eri tuottajien osallistumisesta
kilpailusääntöjen rikkomiseen. Storan näissä ilmoituksissaan antamat tiedot ylittävät
huomattavasti sen, mitä komissio voi vaatia asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla.
Vaikka komissio päätöksessä toteaa saaneensa todisteita, jotka vahvistivat Storan
ilmoituksessa olleiden tietojen paikkaansapitävyyden (112 ja 113 perustelukappale),
siitä ilmenee selkeästi, että Storan ilmoitukset ovat olleet pääasiallinen todiste
kilpailusääntöjen rikkomisesta. Näin ollen on todettava, että ilman Storan
ilmoituksia komission olisi ollut ainakin paljon vaikeampaa todeta päätöksen
kohteena olevaa kilpailusääntöjen rikkomista ja tarpeen vaatiessa saada sitä
loppumaan. Nämä seikat huomioon ottaen kantaja ei voi perustellusti väittää, että
sille olisi pitänyt yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla myöntää Storalle myönnettyä
alennusta vastaava alennus sakon määrään.
- 289.
- Koska kantaja ei ole näyttänyt toteen tehneensä komission kanssa yhteistyötä, joka
olisi ylittänyt komission tosiasiaväitteiden myöntämisen, sitä ei ole myöskään
kohdeltu syrjivästi suhteessa muihin yrityksiin, joiden sakon määrää on alennettu
yhdellä kolmasosalla.
- 290.
- Edellä esitetyn vuoksi kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.
Kanneperuste, joka koskee sitä, että kantajalle määrätyn sakon määrä on liian suuri
komission aiempaan käytäntöön verrattuna
- 291.
- Kantaja väittää, että sakkojen määrää vahvistaessaan komission on otettava
huomioon suhteellisuusperiaate, kuten se on itsekin todennut
(XIII Kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus, 64 kohta). Kantajalle määrätyn sakon
määrä on kuitenkin liian suuri komission aiempaan käytäntöön verrattuna.
- 292.
- Komissio on määrännyt kolmen miljoonan ecun suuruisia sakkoja vain yrityksille,
joiden liikevaihto on ollut useita miljardeja ecuja. Lisäksi tällaiset sakot on
useimmiten määrätty toistuvista kilpailusääntöjen rikkomisista.
- 293.
- On syytä muistaa, että tässä asiassa on todettu, että komission määräämien
sakkojen yleinen taso oli perusteltu myös suhteessa komission aikaisempaan
käytäntöön (ks. edellä 240 kohta ja sitä seuraavat kohdat). On myös todettu, että
komissio on arvioinut oikein kantajan osuuden todetussa kilpailusääntöjen
rikkomisessa (ks. edellä 260 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 294.
- Tästä seuraa, että nyt esillä oleva kanneperuste on hylättävä.
Kanneperuste, joka koskee sitä, että huomioon ei ole otettu yhtäältä sitä, että kantaja
valmistaa vain yhtä tuotetta, eikä toisaalta sitä, että kantajan kilpailukyky on vähäinen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 295.
- Kantaja toteaa, että sakkojen määrää vahvistaessaan komission on perustettava
päätöksensä kunkin yrityksen kokonaisliikevaihtoon, joka kuvaa yrityksen kokoa
taloudellista vahvuutta (em. asia Dunlop Slazenger v. komissio, tuomion 160 kohta).
Asiassa T-77/92, Parker Pen v. komissio, 14.7.1994 antamassaan tuomiossa
(Kok. 1994, s. II-549, 94 kohta) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kantajan
mukaan katsonut, että komissio ei voi vahvistaa sakkoa ainoastaan niistä tuotteista
saadun liikevaihdon perusteella, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu (ks. myös
em. asia Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 121 kohta).
- 296.
- Kantajan mukaan komissio on tässä asiassa perustanut päätöksensä yksinomaan
niistä tuotteista saatuun liikevaihtoon, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu.
Kantajan kaltaisen yrityksen kannalta, joka saa pääosan liikevaihdostaan tuotteesta,
jonka osalta kilpailusääntöjä on rikottu, tällainen lähestymistapa merkitsee
epäyhdenvertaista kohtelua suhteessa yrityksiin, jotka valmistavat myös muita
tuotteita. Kantajalle määrätty sakko näet liittyy melko suureen osaan sen
kokonaisliikevaihdosta, kun taas esimerkiksi Storan kohdalla sakko liittyy vain
häviävän pieneen osaan kokonaisliikevaihdosta. Näin ollen kantajan kannalta sakko
on paljon ankarampi jopa verrattuna yrityksiin, joiden osalta kilpailusääntöjen
rikkominen on ollut selvästi vakavampaa.
- 297.
- Sakon määrän liiallisuus vaikuttaa lisäksi useiden vuosien ajan erittäin haitallisesti
kantajan kykyyn tehdä investointeja, ja se lisää riskiä siitä, että jokin markkinoilla
toimiva suuri yritys ottaa sen haltuunsa.
- 298.
- Komissio väittää, että kantaja on saanut koko kartonkituotantoaan koskevasta
kartellista erityistä hyötyä, koska se valmistaa vain yhtä tuotetta. Sakko on siten
vahvistettu perustellusti sen liikevaihdon perusteella, jonka kantaja on saanut
yhteisön kartonkimarkkinoilta. Kantajan kokonaisliikevaihto vuonna 1990 oli yli
11 miljoonaa ecua, ja sakko on laskettu tämän liikevaihdon perusteella.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 299.
- Kuten edellä on jo todettu, rikkomisten vakavuus on määritettävä useiden seikkojen
perusteella, mutta niistä perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ei
kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa (ks. edellä 183 kohta).
- 300.
- Huomioon otettaviin seikkoihin voi tapauksen mukaan kuulua niiden tuotteiden
määrä ja arvo, joiden osalta kilpailusääntöjä on rikottu, yrityksen koko ja
taloudellinen valta ja siten myös se vaikutusvalta, jota yritys on voinut käyttää
markkinoilla. Tästä seuraa, että komissio on voinut sakon suuruutta määrätessään
ottaa huomioon sekä yrityksen kokonaisliikevaihdon, joka osoittaa yrityksen kokoa
ja taloudellista valtaa, vaikka se olisikin likimääräinen ja epätäydellinen mittari, että
sen osan liikevaihdosta, joka tulee niistä tuotteista, joiden osalta kilpailusääntöjä on
rikottu, ja joka on näin ollen omiaan osoittamaan kilpailusääntöjä rikkomisen
laajuutta (em. asia Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 120 ja
121 kohta).
- 301.
- Lisäksi komission on yleensä käytettävä yhtä ja samaa laskentamenetelmää
laskiessaan sakkoja, joita yrityksille määrätään seuraamuksena samasta
kilpailusääntöjen rikkomisesta (ks. saman tuomion 122 kohta). Komissiota ei voida
siten arvostella siitä, että se on sakkojen suuruutta määrätessään käyttänyt tässä
järjestelmällisesti perusteena liikevaihtoa, jonka kukin yritys on saanut vuonna 1990
yhteisön kartonkimarkkinoilta vain niistä tuotteista, joiden osalta kilpailusääntöjä
on rikottu.
- 302.
- Tämän vuoksi kantaja ei voi perustellusti väittää, että komission käyttämällä
menetelmällä olisi syrjitty sitä, koska kantaja ei kiistä komission väitettä, jonka
mukaan sen kokonaisliikevaihto vuonna 1990 oli suurempi kuin komission
huomioon ottama.
- 303.
- Tämä kanneperuste on siten myös hylättävä.
- 304.
- Kaikesta edellä esitetystä ilmenee, että päätöksen 1 artikla on kantajan osalta
kumottava siltä osin, kuin tässä artiklassa todetaan kantajan rikkoneen
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa ennen vuoden 1988 maaliskuuta. Lisäksi
päätöksen 2 artikla on kumottava osittain kantajan osalta.
- 305.
- Sakon määrän osalta on otettava huomioon, että kantajan voidaan katsoa olevan
vastuussa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta vain vuoden
1988 maaliskuusta vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 306.
- Koska kantajan sakon kumoamiseksi tai sen määrän alentamiseksi esittämät muut
kanneperusteet on hylätty, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin vahvistaa täyden
toimivaltansa nojalla sakon määräksi 2 500 000 ecua.
Oikeudenkäyntikulut
- 307.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
3 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä
oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa
omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja
osa toisen asianosaisen hyväksi. Koska kanne on hyväksytty vain osittain,
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että on perusteltua tämän asian
olosuhteet huomioon ottaen määrätä, että kumpikin asianosainen vastaa omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
- 308.
- Kantaja on vaatinut, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut,
joihin sisältyvät myös pankkitakauksen hankkimisesta aiheutuneet kulut.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan pankkitakauksen hankkimisesta päätöksen
pakkotäytäntöönpanon välttämiseksi aiheutuneet kulut eivät kuitenkaan ole
työjärjestyksen 91 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja asian käsittelystä aiheutuneita
kustannuksia (ks. asia 183/83, Krupp v. komissio, määräys 20.11.1987, Kok. 1987,
s. 4611, 10 kohta ja em. asia Parker Pen v. komissio, tuomion 101 kohta).
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 13 päivänä
heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki) 1 artikla kumotaan kantajan osalta siltä osin, kuin kantajan
syyksi luetun kilpailusääntöjen rikkomisen on vahvistettu alkaneen ennen
vuoden 1988 maaliskuuta.
2) Päätöksen 94/601/EY 2 artiklan ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs
kohta kumotaan kantajan osalta, lukuun ottamatta seuraavia kappaleita:
Edellä 1 artiklassa mainittujen yritysten on välittömästi lopetettava edellä
mainitut rikkomiset, elleivät ne ole sitä jo tehneet. Niiden on kartonkialan
toiminnassaan vastedes oltava tekemättä sopimuksia ja noudattamatta
yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla voi olla sama tai samanlainen
tarkoitus tai vaikutus, mukaan luettuna kaikki sellainen kaupallisten
tietojen vaihto
a) jonka avulla siihen osallistuvat voivat suoraan tai epäsuorasti saada
tietoja muiden tuottajien tuotannosta, myynnistä, tilauskannoista,
koneiden käyttöasteista, myyntihinnoista, kustannuksista tai
markkinointisuunnitelmista.
Kaikkia sellaisia yleisten tietojen vaihtoa koskevia järjestelmiä, joihin ne
ovat liittyneet, kuten Fides-järjestelmää tai sen seuraajaa, on hallinnoitava
siten, että sen ulkopuolelle on jätettävä tiedot, joista voidaan saada selville
yksittäisten tuottajien toiminta.
3) Kantajalle komission päätöksen 94/601/EY 3 artiklassa määrätty sakko
vahvistetaan 2 500 000 ecuksi.
4) Muilta osin kanne hylätään.
5) Kumpikin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti
Sisällys
Kanteen perustana olevat tosiseikat
II - 2
Oikeudenkäyntimenettely
II - 6
Asianosaisten vaatimukset
II - 7
Päätöksen 1 artiklan kumoamista kokonaan tai osittain koskeva vaatimus
II - 8
Kanneperuste, jonka mukaan kantaja ei ole osallistunut toimenpiteisiin, joilla
pyrittiin valvomaan määriä
II - 8
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 8
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 10
Markkinaosuuksien jäädyttämiseen tähdänneen yhteistoiminnan ja tarjonnan
valvontaan tähdänneen yhteistoiminnan olemassaolo
II - 10
Kantajan tosiasiallinen toiminta
II - 15
Kanneperuste, jonka mukaan komissio on tehnyt virheen kilpailusääntöjen
rikkomisen kestoa määritellessään
II - 16
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 16
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 17
Kanneperuste, jonka mukaan hinnankorotuksista ei ole tehty sopimuksia
II - 22
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 22
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 23
Päätöksen 2 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
II - 26
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 26
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 27
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
II - 31
Kanneperuste, jonka mukaan perustamissopimuksen 190 artiklaa on rikottu sakkoja
laskettaessa
II - 31
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 31
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 33
Kanneperuste, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisesta ei ole aiheutunut
taloudellisia seurauksia
II - 36
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 36
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 38
Kanneperuste, jonka mukaan ei ollut olemassa seuraamusjärjestelmää, jolla yritykset
olisi pyritty velvoittamaan noudattamaan kartellin määräämiä sääntöjä
II - 41
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 41
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 42
Kanneperuste, jonka mukaan sakkojen yleinen taso on liian korkea
II - 42
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 42
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 43
Kanneperuste, joka koskee komission kantajan kartelliin osallistumisesta tekemää
arviointivirhettä
II - 45
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 45
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 47
Kanneperuste, jonka mukaan kantajan yhteistyötä menettelyn aikana ei ole otettu
huomioon riittävästi
II - 49
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 49
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 51
Kanneperuste, joka koskee sitä, että kantajalle määrätyn sakon määrä on liian suuri
komission aiempaan käytäntöön verrattuna
II - 53
Kanneperuste, joka koskee sitä, että huomioon ei ole otettu yhtäältä sitä, että kantaja
valmistaa vain yhtä tuotetta, eikä toisaalta sitä, että kantajan kilpailukyky on
vähäinen
II - 53
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 53
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 54
Oikeudenkäyntikulut
II - 55