Yhdistetyt asiat T-425/07 ja T-426/07

Agencja Wydawnicza Technopol sp. z o.o.

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Hakemukset kuviomerkkien 100 ja 300 rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkeiksi – Suojan laajuutta koskeva selitys – Asetuksen (EY) N:o 40/94 38 artiklan 2 kohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 37 artiklan 2 kohta) – Erottamiskyvyn puuttuminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Rekisteröintimenettely – Hakemuksen tutkiminen – Tavaramerkki, jossa on erottamiskyvytön osatekijä – Viraston mahdollisuus pyytää erottamiskyvyttömästä osatekijästä erottamislausumaa

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 38 artiklan 2 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Rekisteröintimenettely – Hakemuksen tutkiminen – Tavaramerkki, jossa on erottamiskyvytön osatekijä – Viraston mahdollisuus pyytää erottamiskyvyttömästä osatekijästä erottamislausumaa

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 38 artiklan 2 kohta)

1.      Yhtäältä numero-osista 100 ja 300 ja toisaalta kuvio-osista, kuten värit, kehykset, nauhat ja käytetty typografia, koostuvien kuviomerkkien, joiden rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi on haettu Nizzan sopimuksen mukaisiin luokkiin 16 ja 28 kuuluville tavaroille ”julisteet; albumit; kirjaset; aikakauslehdet; lomakkeet; painotuotteet; sanomalehdet; kalenterit; sanaristikot; kuva-arvoitukset” ja ”päättelypalapelit; arvoitukset; palapelit”, rekisteröinnin osalta sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) voi asettaa edellytykseksi sen, että hakija antaa selityksen, ettei hän aio vaatia yksinoikeutta numero-osien osalta.

Luvut 100 ja 300 viittaavat määriin, ja keskivertokuluttaja katsoo koko Euroopan yhteisön alueella välittömästi ja harkitsematta niiden kuvaavan kyseisten tavaroiden ominaispiirteitä, erityisesti julisteiden määrää myyntierissä, julkaisujen sivujen määrää tai päättelypalapelien ja arvoitusten osien määrää, joka määrittelee niiden vaikeusasteen, eli ominaispiirteitä, jotka ovat olennaisia ostopäätöstä tehtäessä. Näin ollen kohdeyleisö katsoo näiden numero-osien antavan tietoja niillä varustetuista tavaroista eikä osoittavan kyseisten tavaroiden alkuperää.

Suojan laajuutta koskevien epäilysten osalta rekisteröitäväksi haettujen tavaramerkkien figuratiiviset osat eli värit, kehykset, nauhat ja käytetty typografia ovat liian arkipäiväisiä, jotta ne hallitsisivat kuluttajien käsitystä. Sitä vastoin luvut voivat kiinnittää ainoina sanallisina osina enemmän kyseisten kuluttajien huomiota, ja niillä on näin ollen hallitseva asema haettujen tavaramerkkien luomassa kokonaisvaikutelmassa. Mikäli rekisteröitäväksi haettujen tavaramerkkien rekisteröinnille ei asetettaisi mitään edellytyksiä, voitaisiin antaa se vaikutelma, että yksinoikeudet ulottuvat osatekijöihin 100 ja 300, mikä estäisi näin niiden käytön muissa tavaramerkeissä. Näin ollen näiden merkkien sisällyttäminen rekisteröitäväksi haettuihin tavaramerkkeihin voisi aiheuttaa epäselvyyttä näille tavaramerkeille myönnetyn suojan laajuudesta.

(ks. 24, 25, 27 ja 28 kohta)

2.      Jos tavaramerkkiin kuuluu osatekijä, jolla ei ole erottamiskykyä ja jonka liittäminen tavaramerkkiin voi aiheuttaa epäselvyyttä tavaramerkin suojan laajuudesta, yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 38 artiklan 2 kohdassa annetaan sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) mahdollisuus asettaa rekisteröinnin edellytykseksi se, että hakija antaa selityksen, ettei hän aio vaatia yksinoikeutta tämän osatekijän osalta.

Tämän selityksen, joka tunnetaan käytännössä nimellä ”disclaimer” (erottamislausuma), tehtävänä on osoittaa se seikka, että tavaramerkin haltijalle myönnetty yksinoikeus ei ulotu tavaramerkkiin kuuluviin erottamiskyvyttömiin osatekijöihin. Tällä tavoin mahdolliset hakijat voivat tietää, että rekisteröidyn tavaramerkin erottamiskyvyttömät osatekijät, joista on annettu tällainen selitys, jäävät vapaaseen käyttöön.

Viraston vaatiman selityksen antamatta jättämisen seuraukset on vahvistettu asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 11 säännön 3 kohdassa. Jos hakija ei anna viraston pyytämää selitystä asetetussa määräajassa, viimeksi mainittu voi hylätä hakemuksen kokonaan tai osittain.

(ks. 18–20 kohta)