UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
9 päivänä syyskuuta 2014 (*)
Valtiontuki − Lentoasemamaksut – Lyypekin lentoasema – Päätös aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely – SEUT 107 artiklan 1 kohta – Ilmeinen arviointivirhe – Asetuksen (EY) N:o 659/1999 10 artikla
Asiassa T‑461/12,
Hansestadt Lübeck (Saksa), jolle Flughafen Lübeck GmbH:n oikeudet ovat siirtyneet, edustajinaan asianajajat M. Núñez Müller, J. Dammann de Chapto ja T. Becker,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään T. Maxian Rusche ja R. Sauer,
vastaajana,
jossa on kyse kanteesta, jolla vaaditaan kumoamaan osittain valtiontuista SA.27585 ja SA.31149 (2012/C) (ex NN/2012, ex CP 31/2009 ja CP 162/2010) – Saksa 22.2.2012 tehty komission päätös C(2012) 1012 final siltä osin kuin kyseinen päätös koskee Lyypekin lentoaseman (Saksa) lentoasemamaksuista vuonna 2006 annettua asetusta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. J. Forwood ja E. Bieliūnas,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 12.3.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion(1)
– –
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
11 Flughafen Lübeck nosti käsiteltävänä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.10.2012 jättämällään kannekirjelmällä.
12 Lyypekin kaupunki ilmoitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa 20.2.2013 kirjatussa kantajan vastauksessa tulevansa Flughafen Lübeckin sijaan tämän alun perin nostaman kanteen käsittelyn jatkamiseksi.
13 Unionin yleinen tuomioistuin kehotti työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena kantajaa vastaamaan kirjallisesti eräisiin kysymyksiin, ja kantaja noudatti kyseistä kehotusta asetetussa määräajassa. Komissio esitti huomautuksensa kantajan vastauksista asetetussa määräajassa.
14 Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari siirrettiin kolmanteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi tämä asia näin ollen siirrettiin.
15 Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisille kirjallisia kysymyksiä. Nämä vastasivat asetetussa määräajassa.
16 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 12.3.2014 pidetyssä istunnossa.
17 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin sillä aloitetaan vuoden 2006 asetusta koskeva muodollinen tutkintamenettely
– kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä velvoitetaan Saksan liittotasavalta antamaan vuoden 2006 asetusta koskevia tietoja ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
18 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Vaatimusten ensimmäinen osa
– –
Asiakysymys
39 Kantaja esittää vaatimustensa ensimmäisen osan tueksi viisi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee Saksan liittotasavallan puolustautumisoikeuksien loukkaamista, toinen huolellista ja puolueetonta tutkintaa koskevan velvollisuuden laiminlyöntiä, kolmas SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 4 ja 6 artiklan sekä 13 artiklan 1 kohdan rikkomista, neljäs SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista ja viides perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
40 Unionin yleinen tuomioistuin pitää asianmukaisena tutkia aluksi neljännen kanneperusteen SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomista valikoivuuskriteerin kannalta koskevalta osaltaan.
41 Kantaja väittää mainitun kanneperusteen osan tueksi, ettei komission olisi pitänyt todeta vuoden 2006 asetuksen merkitsevän SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska se ei ole valikoiva.
42 Tässä yhteydessä on aluksi muistutettava vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevän, että silloin, kun kantaja muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä nostetun kanteen yhteydessä riitauttaa komission suorittaman arvioinnin riidanalaisen toimenpiteen valtiontueksi määrittelemisen osalta, Euroopan unionin tuomioistuinten valvonta rajoittuu vain sen tarkistamiseen, ettei komissio ole tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä katsoessaan, ettei se ole kyseisen toimenpiteen alustavan tutkinnan perusteella voinut ratkaista kaikkia tähän liittyviä ongelmia (ks. vastaavasti tuomio Alcoa Trasformazioni v. komissio, C‑194/09 P, EU:C:2011:497, 61 kohta; määräys Government of Gibraltar v. komissio, T‑195/01 R ja T‑207/01 R, EU:T:2001:291, 79 kohta ja tuomio Diputación Foral de Guipúzcoa v. komissio, T‑269/99, T‑271/99 ja T‑272/99, EU:T:2002:258, 49 kohta).
43 Tämän jälkeen on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen luokitteleminen valtiontueksi edellyttää, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät. Ensinnäkin kyseessä on oltava valtion toimenpide tai valtion varoilla toteutettu toimenpide. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (ks. tuomio Fallimento Traghetti del Mediterraneo, C-140/09, EU:C:2010:335, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Valtion toimenpiteen valikoivuus on yksi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen ominaispiirteistä (ks. vastaavasti tuomio 1.12.1998, Ecotrade, C‑200/97, EU:C:1998:579, 40 kohta; tuomio 24.11.2011, Italia v. komissio, C‑458/09 P, EU:C:2011:769, 56 kohta ja tuomio 29.9.2000, CETM v. komissio, T‑55/99, EU:T:2000:223, 39 kohta). Kyseisessä artiklassa nimittäin kielletään tuet, jotka ”[suosivat] jotakin yritystä tai tuotannonalaa”, eli valikoivat tuet. Siten edut, jotka perustuvat soveltamisalaltaan yleiseen ja erotuksetta kaikkiin talouden toimijoihin sovellettavaan toimenpiteeseen, eivät ole tässä artiklassa tarkoitettua valtiontukea (tuomio Italia v. komissio, C‑66/02, EU:C:2005:768, 99 kohta).
45 Toimenpiteen valikoivuuden arvioimiseksi on selvitettävä se, muodostaako toimenpide tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä edun eräille yrityksille verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti niihin rinnastettavassa tilanteessa (ks. tuomio British Aggregates v. komissio, C‑487/06 P, EU:C:2008:757, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
46 Samoin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiontuen käsite ei kata valtion toimenpiteitä, joilla aikaansaadaan erilaista kohtelua yritysten välillä ja jotka täten ensi näkemältä ovat valikoivia, kun kyseinen erottelu johtuu sen järjestelmän luonteesta ja rakenteesta, jonka osa toimenpiteet ovat (ks. tuomio British Aggregates v. komissio, EU:C:2008:757, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 Käsiteltävässä asiassa on huomattava, että komissio katsoi riidanalaisen päätöksen 279 kohdassa, että kyseessä olevat edut myönnettiin ainoastaan Lyypekin lentoasemaa käyttäville lentoyhtiöille ja ne olivat siten SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla valikoivia.
48 Kantaja esittää vastaväitteenä, ettei muita lentoasemia käyttävien lentoyhtiöiden tilanne ole Lyypekin lentoasemalla toimivien yhtiöiden tilanteeseen tosiasiallisesti ja oikeudellisesti rinnastettava ja ettei komissio ole väittänyt, että vuoden 2006 asetuksella annettaisiin tietyille Lyypekin lentoaseman käyttäjille markkinoilla epätavanomaisella tavalla etuja muihin mainitun lentoaseman käyttäjiin nähden.
49 Komissio vastaa väittämällä, että vuoden 2006 asetus on valikoiva, koska sitä sovelletaan ainoastaan Lyypekin lentoasemaa käyttäviin lentoyhtiöihin.
50 Tässä yhteydessä on todettava aluksi, että riidanalaisen päätöksen 279 kohdassa mainittu perustelu, jota on käsitelty edellä 47 kohdassa ja kuvailtu tarkemmin mainitun päätöksen 265–267 kohdassa, on ainoa vuoden 2006 asetuksen valikoivuuden oikeuttamiseksi esitetty perustelu, minkä vuoksi mainittua päätöstä koskevassa laillisuusvalvonnassa otetaan huomioon pelkästään kyseinen perustelu.
51 Tämän jälkeen on huomattava, että se, että vuoden 2006 asetusta sovelletaan ainoastaan Lyypekin lentoasemaa käyttäviin lentoyhtiöihin, liittyy kiinteästi lentoasemamaksuja koskevaan Saksan oikeudelliseen järjestelmään ja itse tällaisten maksujen asettamisesta annetun asetuksen luonteeseen. Luftverkehrs-Zulassungs-Ordnungin 43 a §:n mukaan kunkin lentoaseman pitäjän on nimittäin laadittava maksutaulukko kyseistä lentoasemaa varten. Niinpä vuoden 2006 asetus saattoi kyseessä olevassa oikeudellisessa ympäristössä koskea ainoastaan Lyypekin lentoaseman maksuja. Muita Saksan lentoasemia käyttäviin lentoyhtiöihin sovelletaan tällaisilla muilla lentoasemilla niitä koskevia erityisiä maksuasetuksia. Niinpä tällaiset yhtiöt eivät ole Lyypekin lentoasemaa käyttävien yhtiöiden tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa.
52 Lisäksi on niin, että vaikka oikeuskäytännöstä ilmenee, kuten komissio esittää, että tuki voi olla valikoiva silloinkin, kun se koskee kokonaista talouden alaa (ks. tuomio UniCredito Italiano, C‑148/04, EU:C:2005:774, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on yhtäältä huomautettava, ettei mainitulla oikeuskäytännöllä, jota on kehitetty erityisesti yleisesti sovellettavien kansallisten toimenpiteiden asiayhteydessä, ole välitöntä merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta. Kyseessä oleva toimenpide ei nimittäin koske ˮkokonaista talouden alaaˮ, joka olisi käsiteltävässä asiassa lentoasematoimiala kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan Lyypekin lentoasemaa käyttäviä yrityksiä.
53 Toisaalta on huomautettava, että sen arvioimiseksi, onko julkisoikeudellisen yksikön laatima, erityisen hyödykkeen tai palvelun käyttöä tietyllä alalla koskeva maksutaulukko mahdollisesti valikoiva tiettyjen yritysten kannalta, on muun muassa tarkasteltava kaikkia yrityksiä, jotka käyttävät tai voivat käyttää kyseistä hyödykettä tai palvelua, ja tutkittava, saavatko mahdollista etua, tai voivatko sitä saada, vain jotkin niistä. Yritysten, jotka eivät halua tai voi käyttää kyseessä olevaa hyödykettä tai palvelua, tilanteella ei ole välitöntä merkitystä edun olemassaolon arvioinnin kannalta. Toisin sanoen toimenpiteen, jolla julkisoikeudellinen yksikkö laatii hallinnassaan olevan hyödykkeen tai palvelun käyttöä koskevan maksutaulukon, valikoivuutta voidaan arvioida ainoastaan mainitun yksikön nykyisten tai mahdollisten asiakkaiden ja kyseessä olevan tietyn hyödykkeen tai palvelun kannalta eikä esimerkiksi muiden samanlaisia hyödykkeitä ja palveluja tarjoavien saman toimialan yritysten asiakkaiden kannalta. Se, että kaikkien julkisoikeudellisen elimen soveltamien maksutaulukoiden, jotka eivät ole syrjiviä ja joiden perusteella määräytyy vastike tietystä hyödykkeestä tai palvelusta, katsottaisiin olevan valikoivia, johtaisi asiallisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdassa esiintyvän tukien, jotka ”[suosivat] jotakin yritystä tai tuotannonalaa”, käsitteen alan liialliseen laajentamiseen. Jotta julkisoikeudellisen yksikön tiettyjen hyödykkeiden tai palvelujen toimittamisen yhteydessä myöntämä mahdollinen etu suosisi tiettyjä yrityksiä, on myös välttämätöntä, etteivät kaikki yritykset, jotka käyttävät tai haluavat käyttää kyseistä hyödykettä tai palvelua, saa tai eivät voi saada mainittua etua tältä julkisoikeudelliselta yksiköltä kyseisessä erityisessä asiayhteydessä.
54 Edellä esitetystä seuraa yhtäältä, ettei pelkästään se, että vuoden 2006 asetusta sovelletaan ainoastaan Lyypekin lentoasemaa käyttäviin lentoyhtiöihin, ole merkityksellinen peruste katsoa, että kyseinen asetus on valikoiva.
55 Edellä esitetystä seuraa toisaalta, että kun otetaan huomioon se, että kyseessä oleva erityinen palvelu on Lyypekin lentoaseman käyttäminen vuoden 2006 asetuksen mukaisia maksuja vastaan, ja se, ettei asiassa ole riitaa siitä, että kaikki lentoyhtiöt voivat hyötyä mainitun asetuksen maksuja koskevista säännöksistä, komissio piti vuoden 2006 asetusta virheellisesti valikoivana, kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen perustelut.
– –
59 Tässä tilanteessa on todettava, että komission päätelmää, jonka mukaan vuoden 2006 asetuksella käyttöön otetut edut olivat valikoivia, rasittaa ilmeinen arviointivirhe, kun otetaan huomioon riidanalaisessa päätöksessä esitetyt perustelut.
60 Edellä esitetystä seuraa, että kantajan vaatimusten ensimmäisen osan tueksi esitetty neljäs kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös kumottava siltä osin kuin sillä aloitetaan vuoden 2006 asetusta koskeva muodollinen tutkintamenettely tarvitsematta tutkia muita mainitun vaatimusten osan tueksi esitettyjä kanneperusteita.
– –
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valtiontuista SA.27585 ja SA.31149 (2012/C) (ex NN/2012, ex CP 31/2009 ja CP 162/2010) – Saksa 22.2.2012 tehty komission päätös C(2012) 1012 final kumotaan siltä osin kuin kyseinen päätös koskee Lyypekin lentoaseman lentoasemamaksuista vuonna 2006 annettua asetusta.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan puolet Hansestadt Lübeckin oikeudenkäyntikuluista.
Papasavvas | Forwood | Bieliūnas |
Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 2014.
Allekirjoitukset