Asia T‑461/12

(julkaistu otteina)

Hansestadt Lübeck

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuki – Lentoasemamaksut – Lyypekin lentoasema – Päätös aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely – SEUT 107 artiklan 1 kohta – Ilmeinen arviointivirhe – Asetuksen (EY) N:o 659/1999 10 artikla

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 9.9.2014

Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Tietyn lentoaseman lentoasemamaksuista annettu asetus – Se, että asetusta sovelletaan ainoastaan kyseistä lentoasemaa käyttäviin lentoyhtiöihin, on riittämätön peruste mainitun asetuksen valikoivuuden toteamiseksi

(SEUT 107 artikla)

Valtion toimenpiteen valikoivuus on yksi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen ominaispiirteistä. Kyseisessä artiklassa nimittäin kielletään tuet, jotka ”[suosivat] jotakin yritystä tai tuotannonalaa”, eli valikoivat tuet. Siten edut, jotka perustuvat soveltamisalaltaan yleiseen ja erotuksetta kaikkiin talouden toimijoihin sovellettavaan toimenpiteeseen, eivät ole tässä artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

Toimenpiteen valikoivuuden arvioimiseksi on selvitettävä se, muodostaako toimenpide tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä edun eräille yrityksille verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti niihin rinnastettavassa tilanteessa.

Valtiontuen käsite ei kuitenkaan kata valtion toimenpiteitä, joilla aikaansaadaan erilaista kohtelua yritysten välillä ja jotka täten ensi näkemältä ovat valikoivia, kun kyseinen erottelu johtuu sen järjestelmän luonteesta ja rakenteesta, jonka osa toimenpiteet ovat.

Sen arvioimiseksi, onko julkisoikeudellisen yksikön laatima, erityisen hyödykkeen tai palvelun käyttöä tietyllä alalla koskeva maksutaulukko mahdollisesti valikoiva tiettyjen yritysten kannalta, on muun muassa tarkasteltava kaikkia yrityksiä, jotka käyttävät tai voivat käyttää kyseistä hyödykettä tai palvelua, ja tutkittava, saavatko mahdollista etua, tai voivatko sitä saada, vain jotkin niistä. Yritysten, jotka eivät halua tai voi käyttää kyseessä olevaa hyödykettä tai palvelua, tilanteella ei ole välitöntä merkitystä edun olemassaolon arvioinnin kannalta. Toisin sanoen toimenpiteen, jolla julkisoikeudellinen yksikkö laatii hallinnassaan olevan hyödykkeen tai palvelun käyttöä koskevan maksutaulukon, valikoivuutta voidaan arvioida ainoastaan mainitun yksikön nykyisten tai mahdollisten asiakkaiden ja kyseessä olevan tietyn hyödykkeen tai palvelun kannalta eikä esimerkiksi muiden samanlaisia hyödykkeitä ja palveluja tarjoavien saman toimialan yritysten asiakkaiden kannalta. Se, että kaikkien julkisoikeudellisen elimen soveltamien maksutaulukoiden, jotka eivät ole syrjiviä ja joiden perusteella määräytyy vastike tietystä hyödykkeestä tai palvelusta, katsottaisiin olevan valikoivia, johtaisi asiallisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdassa esiintyvän tukien, jotka ”[suosivat] jotakin yritystä tai tuotannonalaa”, käsitteen alan liialliseen laajentamiseen. Jotta julkisoikeudellisen yksikön tiettyjen hyödykkeiden tai palvelujen toimittamisen yhteydessä myöntämä mahdollinen etu suosisi tiettyjä yrityksiä, on myös välttämätöntä, etteivät kaikki yritykset, jotka käyttävät tai haluavat käyttää kyseistä hyödykettä tai palvelua, saa tai eivät voi saada mainittua etua tältä julkisoikeudelliselta yksiköltä kyseisessä erityisessä asiayhteydessä.

Niinpä sellaisen kumoamiskanteen yhteydessä, joka nostetaan komission päätöksestä aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely tiettyä lentoasemaa koskevista eri toimenpiteistä, joihin kuuluu muun muassa kyseisen lentoaseman lentoasemamaksuista annettu asetus, pelkästään se, että mainittua asetusta sovelletaan ainoastaan kyseistä lentoasemaa käyttäviin lentoyhtiöihin, ei ole merkityksellinen peruste katsoa, että kyseinen asetus olisi valikoiva.

(ks. 44–46, 53 ja 54 kohta)