UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
3 päivänä lokakuuta 2012 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin TEQUILA MATADOR HECHO EN MEXICO rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisemmat kansalliset ja kansainväliset sanamerkit MATADOR – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaaran puuttuminen – Tavarat eivät ole samankaltaisia – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T‑584/10,
Mustafa Yilmaz, kotipaikka Stuttgart (Saksa), edustajanaan aluksi asianajaja F. Kuschmirek, sitten asianajaja F. Stangl,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään A. Folliard-Monguiral,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Tequila Cuervo, SA de CV, kotipaikka Tlaquepaque, Jalisco (Meksiko), edustajanaan asianajaja S. Salvetti,
jossa on kyse kanteesta SMHV:n toisen valituslautakunnan 13.10.2010 (asia R 1162/2009‑2) tekemästä päätöksestä, joka liittyy Mustafa Yilmazin ja Tequila Cuervo, SA de CV:n väliseen väitemenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. J. Forwood (esittelevä tuomari) sekä tuomarit F. Dehousse ja J. Schwarcz,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 27.12.2010 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.4.2011 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 18.4.2011 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.9.2011 jätetyn kantajan vastauskirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.10.2011 jätetyn väliintulijan vastauskirjelmän,
ottaen huomioon 12.11.2011 tehdyn päätöksen, jolla evättiin oikeus vastauskirjelmien jättämiseen,
ottaen huomioon yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanosta 25.11.2011 tehdyn päätöksen,
ottaen huomioon sen, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään suullista käsittelyä, ja päätettyään esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 a artiklan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
ottaen huomioon SMHV:n 14.2.2012 päivätyn kirjeen, jossa ilmoitetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle kyseessä olevan tavaraluettelon rajoittamisesta ja vaaditaan, että lausunnon antaminen raukeaa osittain,
ottaen huomioon väliintulijan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.3.2012 jättämät huomautukset tästä kirjeestä,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Asiassa väliintulijana oleva Tequila Cuervo, SA de VC teki 5.8.2004 yhteisön tavaramerkiksi rekisteröimistä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) perusteella, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna (asetus on korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)).
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:
3 Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat 24.4.2008 tehdyn rajoituksen jälkeen tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 33 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Alkoholijuomat, valmiiksi sekoitetut alkoholipitoiset cocktailit, Meksikosta peräisin oleva tequila ja Meksikosta peräisin olevat tequilaliköörit.”
4 Kyseinen yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin 8.8.2005 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 32/2005.
5 Kantaja Mustafa Yilmaz teki 8.11.2005 asetuksen N:o 40/94 42 artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 41 artikla) nojalla väitteen haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan.
6 Väite perustui yhtäältä aikaisempaan kansainväliseen sanamerkkiin MATADOR, joka on voimassa Benelux-maissa, Tšekin tasavallassa, Tanskassa, Virossa, Kreikassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Itävallassa, Puolassa, Portugalissa, Sloveniassa, Slovakiassa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja joka rekisteröitiin 31.10.2002 numerolla 792051, ja toisaalta aikaisempaan saksalaiseen sanamerkkiin MATADOR, joka rekisteröitiin 21.8.2002 numerolla 302050531; molemmat tavaramerkit kattavat luokkaan 32 kuuluvat tavarat, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Oluet; kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat; hedelmäjuomat ja hedelmätuoremehut; mehutiivisteet ja muut juomien valmistusaineet”.
7 Väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta) mainittuun perusteeseen.
8 Väiteosasto hyväksyi väitteen 3.9.2009 tekemällään päätöksellä, jonka se perusti menettelyn ekonomian vuoksi pelkästään aikaisempaan saksalaiseen tavaramerkkiin. Se katsoi yhtäältä, että kyseisten merkkien kattamat tavarat ovat keskenään kilpailevia ja näin ollen samankaltaisia, ja toisaalta, että mainitut merkit ovat kokonaisuutena tarkastellen samankaltaisia.
9 Väliintulija valitti 1.10.2009 väiteosaston päätöksestä SMHV:ssä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.
10 SMHV:n unionin yleiselle tuomioistuimelle 14.2.2012 toimittamasta kirjeestä ilmenee, että nyt tarkasteltavan väitemenettelyn kanssa samanaikaisessa toisessa väitemenettelyssä väliintulija rajoitti SMHV:lle 2.12.2009 toimittamassaan kirjelmässä uudelleen niiden tavaroiden luetteloa, joita varten rekisteröintiä on käsiteltävänä olevassa asiassa haettu, minkä jälkeen ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Meksikosta peräisin oleva tequila, Meksikosta peräisin olevaa tequilaa sisältävät alkoholipitoiset cocktailit ja Meksikosta peräisin olevat tequilaliköörit”, jotka kuuluvat luokkaan 33.
11 SMHV:n toinen valituslautakunta hyväksyi 13.10.2010 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) valituksen, kumosi väiteosaston päätöksen, hylkäsi väitteen ja hyväksyi haetun tavaramerkin rekisteröinnin ”kaikkien hakemuksessa mainittujen tavaroiden ja palvelujen osalta”. Kun valituslautakunta totesi näin, se kuitenkin jätti ottamatta huomioon väliintulijan 2.12.2009 tekemän kyseisen tavaraluettelon rajoituksen, minkä SMHV myönsi virheekseensä. Valituslautakunta perusteli päätöstään seuraavasti:
– Menettelyn ekonomian vuoksi sekaannusvaaraa on arvioitava aluksi vertailemalla toisiinsa haettua tavaramerkkiä ja aikaisempaa saksalaista tavaramerkkiä (17 kohta).
– Kohdeyleisö koostuu saksalaisista keskivertokuluttajista (18 kohta).
– Unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (asia T‑175/06, Coca-Cola v. SMHV – San Polo (MEZZOPANE), tuomio 18.6.2008, Kok., s. II‑1055 ja asia T‑430/07, Bodegas Montebello v. SMHV – Montebello (MONTEBELLO RHUM AGRICOLE), tuomio 29.4.2009, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) haetun tavaramerkin kattamat alkoholijuomat ovat erilaisia kuin aikaisemman saksalaisen tavaramerkin kattamat ”oluet” (21–30 kohta) tai ”kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat; hedelmäjuomat ja hedelmätuoremehut; mehutiivisteet ja muut juomien valmistusaineet” (32–40 kohta) niiden luonteen, alkuperän, ainesosien tuotantotavan, käyttötarkoituksen, käyttötapojen ja niiden korvaavuuden ja täydentävyyden puuttumisen vuoksi, vaikka tietyt näistä tuotteista ovatkin jossain määrin keskenään kilpailevia.
– Toteamus siitä, että kyseiset tuotteet eivät ole samankaltaisia, on Saksan lisäksi pätevä kaikissa jäsenvaltioissa, joissa aikaisempi kansainvälinen tavaramerkki on suojattu.
– Näin ollen yksi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen kumulatiivinen edellytys eli kyseisten merkkien kattamien tuotteiden samuus tai samankaltaisuus ei täyty käsiteltävässä asiassa, joten sekaannusvaaraa ei ole, vaikka mainitut merkit katsottaisiin samoiksi (42–44 kohta).
Asianosaisten vaatimukset
12 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 SMHV vaati 14.2.2012 päivätyssä kirjeessä, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei kanteella ole enää tarkoitusta ”alkoholijuomien” osalta.
15 Väliintulija vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– pysyttää riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Vaatimus lausunnon antamisen osittaisesta raukeamisesta
16 SMHV väittää 14.2.2012 päivätyssä kirjeessä, että koska väliintulija peruutti rekisteröintihakemuksensa tavaroiden ”alkoholijuomat” osalta, käsiteltävällä kanteella ei ole enää kohdetta näiden tavaroiden osalta.
17 Väliintulija vahvistaa peruutuksen mainitusta kirjeestä esittämissään kirjallisissa huomautuksissa mutta ei ota kantaa sen menettelyllisiin seurauksiin.
18 Kantaja ei ole noudattanut unionin yleisen tuomioistuimen kehotusta esittää huomautuksia kirjeestä.
19 Tästä unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että asetuksen N:o 207/2009 43 artiklan 1 kohdan perusteella hakija voi milloin tahansa peruuttaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksensa tai rajoittaa sen sisältämien tavaroiden tai palvelujen luetteloa. Yhteisön tavaramerkkiä koskevassa hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai palvelujen luettelon rajoitus on tehtävä tiettyjen erityisten menettelysääntöjen mukaisesti, eli hakemuksen muuttamista on haettava asetuksen N:o 207/2009 43 artiklan ja asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1) 13 säännön mukaisesti (ks. asia T‑464/07, Korsch v. SMHV (PharmaResearch), tuomio 17.6.2009, 10 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
20 Käsiteltävässä asiassa SMHV vahvisti 14.2.2012 päivätyssä kirjeessä, että tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden luetteloa oli todella rajoitettu sääntöjenmukaisesti, eikä kantaja riitauttanut rajoitusta. Rajoitus vahvistetaan lisäksi SMHV:n verkkotietokannassa.
21 Rajoitus on siis katsottava tehdyksi, ja tämän vuoksi on todettava, että valituslautakunta teki virheen, kun se hyväksyi yhteisön tavaramerkkihakemuksen ”kaikkien hakemuksessa mainittujen tavaroiden ja palvelujen osalta” ja sisällytti niihin ”alkoholijuomat”, jotka olivat mainitun rajoituksen kohteena.
22 On kuitenkin myös todettava, ettei tästä virheestä ole mitään haitallista seurausta kantajalle, koska käsiteltävästä kanteesta riippumatta haettua tavaramerkkiä ei voida rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi mainittuja tavaroita ”alkoholijuomat” varten, koska tavaramerkkihakemuksen tavaraluetteloa on rajoitettu.
23 Näin ollen voidaan todella katsoa, ettei käsiteltävänä olevalla kanteella ole tarkoitusta, sikäli kuin siinä vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista siltä osin kuin siinä hyväksytään haetun tavaramerkin rekisteröinti ”alkoholijuomille”. Näin ollen lausunnon antaminen asiassa raukeaa näiltä osin.
Asiakysymys
24 Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen.
25 Kantaja väittää, että kyseisten tavaramerkkien välillä on yhtäältä merkkien vahvan samankaltaisuuden tai samuuden ja toisaalta kyseisten tavaroiden samankaltaisuuden vuoksi sekaannusvaara, jota valituslautakunta arvioi virheellisesti. Tältä osin hän väittää erityisesti tiettyjen kanteen liitteenä olevien uusien todisteiden tuella seuraavaa:
– Kohdeyleisö koostuu eurooppalaisista eikä pelkästään saksalaisista keskivertokuluttajista.
– Haetun tavaramerkin kattamat alkoholijuomat ja aikaisempien tavaramerkkien kattamat ”oluet” ovat keskimääräisen samankaltaisia; nämä tuotteet kuuluvat samaan alkoholijuomien ryhmään, niillä on sama yleisö, niitä kulutetaan samankaltaisissa olosuhteissa joko yhdessä tai sekoitettuina cocktailien muodossa erityisesti ravintoloissa ja baareissa, ne voivat tyydyttää saman tarpeen sammuttaa jano, niitä myydään samoilla osastoilla valintamyymälöissä ja ne voivat olla peräisin samoista yrityksistä.
– Haetun tavaramerkin kattamat alkoholijuomat ja aikaisempien tavaramerkkien kattamat ”kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat; hedelmäjuomat ja hedelmätuoremehut; mehutiivisteet ja muut juomien valmistusaineet” ovat ainakin keskimääräisen samankaltaisia; nämä tuotteet kuuluvat yleiseen juomien ryhmään, niitä voidaan nauttia janon sammuttamiseksi, aperitiivina tai aterian kanssa, ne ovat toisiaan täydentäviä sen vuoksi, että niitä nautitaan usein samanaikaisesti tai sekoitettuina erityisesti cocktaileina tai valmiiksi sekoitettuina energiajuomina, ja samat yritykset tuottavat ja jakelevat niitä; kyseisten tuotteiden markkinat ovat tämän vuoksi varmasti samat.
26 SMHV väittää aluksi, että tiettyjen asiakirjojen toimittaminen todisteina kannekirjelmän liitteissä A1–A9 on vastoin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 artiklan 4 kohtaa, koska asiakirjat on esitetty ensimmäisen kerran vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa. Tämän vuoksi nämä kannekirjelmän liitteet on jätettävä huomiotta.
27 Asiakysymyksen osalta SMHV ja väliintulija kiistävät kantajan väitteiden oikeellisuuden, katsovat, että valituslautakunta arvioi asianmukaisesti kyseisten tavaroiden välistä sekaannusvaaraa, ja esittävät erityisesti seuraavaa:
– Kohdeyleisön määrittelyllä saksalaisiksi tai eurooppalaisiksi keskivertokuluttajiksi ei ole merkityksellistä.
– Haetun tavaramerkin kattamien alkoholijuomien ja aikaisempien tavaramerkkien kattamien ”oluiden” välisestä vertailusta on todettava, että käsiteltävässä asiassa voidaan soveltaa unionin yleisen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Mezzopane antamassa tuomiossa tekemiä päätelmiä.
– Haetun tavaramerkin kattamien alkoholijuomien ja aikaisempien tavaramerkkien kattamien tavaroiden ”kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat; hedelmäjuomat ja hedelmätuoremehut; mehutiivisteet ja muut juomien valmistusaineet” välisestä vertailusta on todettava, että on ratkaisevaa, onko juomissa alkoholia vai ei; nämä tuotteet eivät ole keskenään kilpailevia tai toisiaan korvaavia tai täydentäviä; se seikka, että niitä voidaan sekoittaa keskenään, ei muuta tätä arviointia.
– Kyseisten merkkien vertailusta on todettava, että väliintulijan mukaan niiden samankaltaisuus on kokonaisuutena tarkastellen katsottava pikemminkin heikoksi.
– Väliintulijan mukaan se, että kyseiset tavarat eivät ole samankaltaisia, ja kyseisten merkkien pikemminkin heikko samankaltaisuus tekee sekaannusvaaran mahdottomaksi.
– Väliintulijan mukaan riidanalainen päätös on myös väiteosaston asiassa B 767741 16.1.2008 tekemän päätöksen mukainen.
28 SMHV väittää tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden kuvauksen muuttamisen seurauksista 14.2.2012 päivätyssä kirjeessään, ettei sillä, että valituslautakunta jätti ottamatta muuttamisen huomioon, ole minkäänlaista vaikutusta tässä menettelyssä, koska muuttamisella ei kyseenalaisteta valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 21–31 kohdassa esittämiä perusteluja. SMHV:n mukaan kyseinen muutos ei nimittäin voi vaikuttaa valituslautakunnan tekemään tavaroiden arviointiin, eikä se muuta millään tavoin valituslautakunnassa esitettyjä riidan tosiseikkoja. Näin ollen mainitulla muutoksella ei ole mitään vaikutusta riidanalaisen päätöksen laillisuuteen eikä unionin yleisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluvan laillisuusvalvonnan laajuuteen.
29 Mainitusta kirjeestä esittämissään huomautuksissa väliintulija yhtyy SMHV:n kantaan ja väittää, että tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden kuvauksen muuttaminen vain vahvistaa riidanalaisen päätöksen oikeellisuutta.
30 Koska väliintulija toimitti vastauskirjelmän liitteinä 4–16 väitteidensä tueksi tiettyjä uusia todisteita, kantaja vaatii vastauskirjelmässään, että myös ne jätetään huomiotta siinä tapauksessa, että SMHV:n edellä 26 kohdassa mainittu vaatimus hyväksytään.
31 Tässä samassa kirjelmässä kantaja vetoaa yhtäältä väiteosaston asiassa B1752545 – Don Angel, 26.7.2011 tekemään päätökseen, jossa todettiin, että luokkaan 32 kuuluvat oluet ja luokkaan 33 kuuluvat alkoholijuomat (muut kuin oluet) ovat samankaltaisia erityisesti sen vuoksi, että näitä tuotteita voidaan sekoittaa ja nauttia yhdessä esimerkiksi cocktaileissa, ja toisaalta SMHV:n valituslautakunnan 4.5.2011 tekemään päätökseen (asia R 1632/2010‑1), jossa todettiin, että alkoholijuomia (muita kuin oluita) ja oluita myydään tavallisesti tavanomaisten jakelukanavien kautta, että ne voidaan katsoa toisiaan täydentäviksi sen vuoksi, että niitä voidaan sekoittaa keskenään, ja ettei voida sulkea pois sitä, että oluet ja tietyt alkoholijuomat voivat olla peräisin samoista yrityksistä erityisesti kaupan pitämisen tietyissä vaiheissa.
32 Kantaja ei ole tehnyt huomautuksia haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden luettelon muuttamisen seurauksista.
33 Unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa aluksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tosiseikkoihin, joihin ei ole vedottu silloin, kun asia on ollut käsiteltävänä jossakin SMHV:n elimessä, ei voida enää vedota muutoksenhaussa unionin yleisessä tuomioistuimessa. Sen tehtävänä on nimittäin arvioida valituslautakunnan päätöksen lainmukaisuutta valvomalla sitä, miten se on soveltanut yhteisön oikeutta, muun muassa niiden tosiseikkojen kannalta arvioiden, jotka on esitetty valituslautakunnalle (ks. vastaavasti asia C‑214/05 P, Rossi v. SMHV, tuomio 18.7.2006, Kok., s. I‑7057, 50 kohta), mutta se ei sitä vastoin voi suorittaa tätä valvontatehtävää ottamalla huomioon sille esitettyjä uusia tosiseikkoja (ks. asia C‑29/05 P, SMHV v. Kaul, tuomio 13.3.2007, Kok., s. I‑2213, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Näin ollen on hyväksyttävä SMHV:n ja kantajan vaatimus siitä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ota huomioon kannekirjelmän liitteisiin ja väliintulijan vastineeseen sisältyviä uusia todisteita.
35 Tavaramerkkihakemuksen tavaraluettelon muuttamisen seurauksista on huomattava, että SMHV:n tämänhetkinen kanta tarkoittaa, että unionin yleiseltä tuomioistuimelta vaaditaan ulottuvuudeltaan suppeampaa laillisuusvalvontaa kuin kanteessa vaadittu valvonta.
36 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että SMHV:n vaatimus on perusteltu, koska kanne on jäänyt osittain tarkoituksettomaksi, ja riita koskee todellisuudessa pelkästään tuotteita ”Meksikosta peräisin oleva tequila, Meksikosta peräisin olevaa tequilaa sisältävät alkoholipitoiset cocktailit ja Meksikosta peräisin olevat tequilaliköörit”, jotka haettu tavaramerkki kattaa rajoituksen jälkeen. Tästä ei aiheudu kantajalle mitään vahinkoa, koska tämä tavaraluettelo on rajoitetumpi kuin alun perin tarkoitettu tavaraluettelo eli se, jota valituslautakunta tarkasteli riidanalaisessa päätöksessä. Kantaja ei myöskään millään lailla vastustanut SMHV:n vaatimusta, vaikka unionin yleinen tuomioistuin pyysi sitä esittämään huomautuksensa SMHV:n 14.2.2012 päivätystä kirjeestä.
37 Käsiteltävässä asiassa käsitteellä ”haetun tavaramerkin kattamat alkoholijuomat” tarkoitetaan siis pelkästään tuotteita ”Meksikosta peräisin oleva tequila, Meksikosta peräisin olevaa tequilaa sisältävät alkoholipitoiset cocktailit ja Meksikosta peräisin olevat tequilaliköörit”.
38 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, sen alueen yleisön keskuudessa, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, on sekaannusvaara. Sekaannusvaara sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.
39 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai keskenään taloudellisesti sidoksissa olevista yrityksistä. Tämän saman oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena sen mukaan, kuinka kohdeyleisö mieltää kyseessä olevat merkit ja tavarat tai palvelut, ja ottamalla huomioon kaikki tekijät, joilla on merkitystä kyseisessä yksittäistapauksessa, erityisesti merkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, joita varten merkkejä käytetään, välinen keskinäinen riippuvuus (ks. asia T-162/01, Laboratorios RTB v. SMHV – Giorgio Beverly Hills (GIORGIO BEVERLY HILLS), tuomio 9.7.2003, Kok., s. II‑2821, 30–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara edellyttää yhtä aikaa, että kyseiset tavaramerkit ovat samoja tai samankaltaisia ja että niiden kattamat tavarat tai palvelut ovat samoja tai samankaltaisia. Edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti (ks. asia T‑316/07, Commercy v. SMHV – easyGroup IP Licensing (easyHotel), tuomio 22.1.2009, Kok., s. II‑43, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Siinäkin tapauksessa, että haettu tavaramerkki on sama kuin merkki, joka on erityisen erottamiskykyinen, on näin ollen välttämätöntä näyttää toteen niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuus, jotka kyseiset tavaramerkit kattavat (ks. em. asia MEZZOPANE, tuomion 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Käsiteltävässä asiassa on otettava huomioon nämä periaatteet, kun tarkastellaan ainoaa kumoamisperustetta.
42 Ensiksi kohdeyleisön määrittelyn osalta ei voida kyseenalaistaa valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 18 ja 41 kohdassa esittämää arviointia (ks. edellä 11 kohta). Kuten SMHV ja väliintulija perustellusti väittävät, ei nimittäin ole merkityksellistä, määritelläänkö kohdeyleisö viittaamalla saksalaisiin vai eurooppalaisiin keskivertokuluttajiin. Koska kantaja ei myöskään ole viitannut sellaisiin olosuhteisiin, kuten erityiset kulutustottumukset tietyissä muissa jäsenvaltioissa kuin Saksassa, jotka voisivat vaikuttaa tavaroiden mieltämiseen samankaltaisiksi, sen valituslautakunnassa tekemä väite kohdeyleisön arvioimisesta virheellisesti on tehoton.
43 Toiseksi kyseisten tavaroiden samankaltaisuuden arvioinnista on aluksi muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan siinä otettava huomioon kaikki tavaroiden väliseen suhteeseen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä (ks. analogisesti asia C‑39/97, Canon, tuomio 29.9.1998, Kok., s. I‑5507, 23 kohta). Huomioon voidaan ottaa myös muita tekijöitä, kuten kyseisten tavaroiden jakelukanavat (ks. asia T‑443/05, El Corte Inglés v. SMHV – Bolaños Sabri (PiraÑAM diseño original Juan Bolaños), tuomio 11.7.2007, Kok., s. II‑2579, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Kantajan väitteestä, jonka mukaan valituslautakunta arvioi virheellisesti haetun tavaramerkin kattamia alkoholijuomia ja aikaisempien tavaramerkkien kattamia ”oluita” riidanalaisen päätöksen 21–30 kohdassa, on todettava aluksi, että mainittu arviointi noudattaa soveltuvin osin täysin unionin yleisen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE antaman tuomion 63–68 kohdassa viinin ja oluen samankaltaisuudesta tekemää arviointia.
45 Unionin yleinen tuomioistuin totesi erityisesti viinin ja oluen kilpailevasta luonteesta edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetun tuomion 68 kohdassa viittaamalla unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan tietyt viini- ja oluttyypit ovat ”tietyssä määrin toisensa korvaavia”, joten on todettava, että nämä tuotteet ovat tietyssä määrin keskenään kilpailevia.
46 Valituslautakunta myös viittasi nimenomaisesti edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetun tuomion 68 kohtaan ja siinä mainittuun unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja totesi riidanalaisen päätöksen 28 kohdassa, että viini ja olut ”ovat tietyssä määrin keskenään kilpailevia tuotteita”, ja lisäsi, että ”samoin voidaan todeta tietyistä muista ’alkoholijuomista’ ja ’sekoitetuista, alkoholia sisältävistä cocktaileista’”.
47 Valituslautakunta ei ole myöskään yksilöinyt mitään merkityksellistä tekijää, joka voisi erottaa kyseisten tavaroiden vertailun siitä vertailusta, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki oluen ja viinin välillä edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE antamassaan tuomiossa.
48 Valituslautakunta totesi näin ollen riidanalaisen päätöksen 30 kohdassa, että käsiteltävässä asiassa vertaillut tavarat ”eivät ole keskenään kilpailevia, toisiinsa vaihdettavia, toisensa korvaavia tai toisiaan täydentäviä”, ja katsoi samassa kohdassa, että nämä tavarat ”eivät ole samankaltaisia”.
49 Tässä yhteydessä on tarkennettava, että unionin yleinen tuomioistuin näyttää tosin katsoneen edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetun tuomion 70 kohdassa, että yhtäältä viinit ja toisaalta oluet ovat ”vähäisessä määrin samankaltaisia”, mutta se on myös mainitun tuomion 102–109 kohdassa tekemässään sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa hyväksynyt valituslautakunnan arvioinnin ja todennut nimenomaisesti, että kyseiset tavarat eivät ole samankaltaisia. Joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa tässä tuomiossa, että kun otetaan huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, jotka luonnehtivat tavaroiden suhdetta toisiinsa, kuten niitä on tarkasteltu edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetun tuomion 63–69 kohdassa, oluita ja viinejä ei ole katsottava samankaltaisiksi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
50 Kun tämä otetaan huomioon, se seikka, että keskivertokuluttaja edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetussa tuomiossa on itävaltalainen keskivertokuluttaja, kun se taas käsiteltävässä asiassa on kaikkien niiden maiden, joissa aikaisemmat tavaramerkit on suojattu, keskivertokuluttaja, ei ole tässä asiassa merkityksellistä jo edellä 42 kohdassa esitetyistä syistä.
51 Sama koskee sitä seikkaa, että vertailtavat tuotteet edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetussa tuomiossa olivat olut ja viini, kun ne taas käsiteltävässä asiassa ovat yhtäältä olut ja toisaalta ”Meksikosta peräisin oleva tequila, Meksikosta peräisin olevaa tequilaa sisältävät alkoholipitoiset cocktailit ja Meksikosta peräisin olevat tequilaliköörit”. Näiden tuotteiden väliset erot ovat päinvastoin kaikkien niiden suhdetta luonnehtivien merkityksellisten tekijöiden osalta selvempiä ja olennaisempia kuin unionin yleisen tuomioistuimen asiassa MEZZOPANE toteamat oluen ja viinin väliset erot, joten nyt kyseessä olevien erojen perusteella on vielä epätodennäköisempää, että kohdeyleisö voisi luulla, että sama yritys valmistaa ja pitää kaupan samanaikaisesti kyseisiä kahdentyyppisiä juomia.
52 Millään kantajan esittämistä huomautuksista ei voida kyseenalaistaa tätä arviointia.
53 Siltä osin kuin nämä huomautukset perustuvat kannekirjelmän liitteessä oleviin uusiin todisteisiin, on muistutettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa niitä huomioon, koska niitä ei ole esitetty valituslautakunnassa eivätkä ne ole yleisesti tunnettu seikka, jonka sen olisi pitänyt ottaa huomioon viran puolesta (ks. edellä 33 kohta).
54 Kantaja ei ole myöskään lukuun ottamatta väitteitä, joita ei ole muulla tavoin tuettu, esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa yhtäkään väitettä, joka voisi osoittaa, että valituslautakunnan arviointi on virheellinen. On muistutettava erityisesti, että vaikka käsiteltävässä asiassa vertailtavat tuotteet kuuluvat samaan yleiseen juomien ryhmään ja tarkemmin alkoholijuomien ryhmään, ne eroavat toisistaan muun muassa perusainesosien, tuotantotavan, värin, hajun ja maun perusteella, joten kuluttaja katsoo ne luonteeltaan erilaisiksi. Näitä tuotteita ei tavallisesti aseteta valintamyymälöissä ja muissa juomien myyntipaikoissa samoille hyllyille tai osastoille. Niiden käytössä merkittävä ero on se, että olut vanhenee, mitä ei yleensä tapahdu haetun tavaramerkin kattamille alkoholijuomille. Vaikka näitä tuotteita voidaan nauttia samoissa paikoissa ja olosuhteissa ja niillä voidaan täyttää sama tarve, esimerkiksi juoman nauttiminen aterialla tai aperitiivina, on kuitenkin niin, etteivät ne kuulu samaan alkoholijuomien perheeseen ja että kuluttaja mieltää ne erillisiksi tavaroiksi, kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut oluen ja viinin osalta edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetun tuomion 66 kohdassa.
55 Sellaisten alkoholipitoisten cocktailien olemassaolo, joissa olutta sekoitetaan muihin alkoholijuomiin, muun muassa tequilaan, ei poista edellä mainittujen tuotteiden eroja, koska sama koskee useita juomia, jotka eivät kuitenkaan ole samankaltaisia (ks. vastaavasti rommin ja colan osalta asia T‑296/02, Lidl Stiftung v. SMHV – REWE-Zentral (LINDENHOF), tuomio 15.2.2005, Kok., s. II‑563, 57 kohta).
56 Tämä seikka ei myöskään tee kyseisistä tuotteista toisiaan täydentäviä edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetun tuomion 67 kohdassa esitetyistä syistä, joista muistutetaan riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa. Toisiaan täydentävät tavarat ovat nimittäin tavaroita, joiden välillä on läheinen yhteys siinä mielessä, että toinen tavara on välttämätön tai tärkeä toisen tavaran käytön kannalta (asia T‑169/03, Sergio Rossi v. SMHV – Sissi Rossi (SISSI ROSSI), tuomio 1.3.2005, Kok., s. II‑685, 60 kohta). Käsiteltävässä asiassa haetun tavaramerkin kattamat alkoholijuomat eivät ole välttämättömiä tai tärkeitä oluen käytölle ja päinvastoin. Asiakirjoihin ei siis sisälly mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin todeta, että yhden näistä tuotteista ostajan pitäisi ostaa myös toinen.
57 Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kyseiset tuotteet ovat luonteeltaan selvästi vähemmän kilpailevia tuotteita kuin olut ja viini edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetun tuomion 68 kohdassa todetulla tavalla ja että valituslautakunta on siis ottanut niiden tämän ominaisuuden asianmukaisesti huomioon riidanalaisen päätöksen 28 kohdassa. Se, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE antamansa tuomion 68 kohdassa, että viinin ja oluen välillä on tietty kilpailusuhde, perustui nimittäin siihen seikkaan, että unionin tuomioistuimen muita aloja kuin yhteisön tavaramerkkiä koskevan oikeuskäytännön mukaan viini ja olut soveltuvat tietyssä määrin samanlaisten tarpeiden tyydyttämiseen, joten niiden on katsottava olevan tietyssä määrin toisensa korvaavia hyödykkeitä. Unionin tuomioistuin on kuitenkin tarkentanut, kuten myös unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että viinien suurten laatu- ja siten myös hintaerojen vuoksi oluen, joka on suosittu ja laajalti käytetty juoma, ja viinin keskinäinen kilpailutilanne on määritettävä ottaen huomioon tavanomaisimmin suuren yleisön saatavilla olevat viinit, jotka yleensä ovat myös miedoimpia ja huokeimpia (asia 356/85, komissio v. Belgia, tuomio 9.7.1987, Kok., s. 3299, Kok. Ep. IX, s. 147, 10 kohta; ks. myös asia 170/78, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 12.7.1983, Kok., s. 2265, Kok. Ep. V, s. 19, 8 kohta ja asia C-166/98, Socridis, tuomio 17.6.1999, Kok., s. I‑3791, 18 kohta). Haetun tavaramerkin kattamat alkoholijuomat ovat yleensä selvästi väkevämpiä ja huomattavasti kalliimpia kuin ”tavanomaisimmin suuren yleisön saatavilla olevat viinit”, joten unionin tuomioistuimen arviointia ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa.
58 SMHV:n väiteosaston asiassa B 1752545 – Don Angel 26.7.2011 tekemästä päätöksestä ja SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan asiassa R 1632/2010‑1 4.5.2011 tekemästä päätöksestä, joihin kantaja vetosi, on todettava aluksi, että ne vain osoittavat, ettei SMHV:n sisäinen päätöskäytäntö ole täysin yhtenäinen. Kuten väliintulija katsoo, nämä päätökset ovat nimittäin ristiriitaisia väiteosaston asiassa B 767 741 16.1.2008 tekemän sellaisen päätöksen kanssa, joka liittyy samojen osapuolten väliseen väitemenettelyyn, joka koskee hakemusta samat tavarat kattavan sanamerkin MATADOR rekisteröimiseksi ja josta kantaja ei ole tehnyt valitusta.
59 Näin ollen on muistutettava, että SMHV:n on toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteita.
60 Kun otetaan huomioon kaksi viimeksi mainittua periaatetta, SMHV:n on rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevaa hakemusta tutkiessaan otettava huomioon jo tehdyt samanlaisia hakemuksia koskevat päätökset ja pohdittava erityisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei (ks. asia C‑51/10 P, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, tuomio 10.3.2011, Kok., s. I‑1541, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteet on kuitenkin sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa.
62 Näin ollen mikään SMHV:n menettelyn osapuoli ei voi omaksi edukseen vedota mahdollisesti toisen hyväksi tapahtuneeseen lainvastaisuuteen identtisen päätöksen saamiseksi (ks. vastaavasti em. asia Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, tuomion 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Toisin kuin kantajan mainitsemissa SMHV:n väiteosaston ja valituslautakunnan päätöksissä on vahvistettu (oluiden ja tiettyjen muiden alkoholijuomien osalta) mutta samoin kuin edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetussa tuomiossa on todettu (viinien ja oluiden osalta), unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin katsoo, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat tuotteet eivät ole toisiaan täydentäviä oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla (ks. edellä 56 kohta). Kuten tässä yhteydessä on jo todettu, tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa sillä seikalla, että näitä tuotteita saatetaan joskus sekoittaa toisiinsa ja nauttia yhdessä, mihin perusteeseen väiteosasto ja valituslautakunta virheellisesti tukeutuivat katsoessaan kantajan mainitsemissa päätöksissä, että tuotteet ovat toisiaan täydentäviä.
64 Toiseksi kantajan väitteestä, jonka mukaan valituslautakunta arvioi virheellisesti haetun tavaramerkin kattamien alkoholijuomien ja aikaisempien tavaramerkkien kattamien tuotteiden ”kivennäis- ja hiilihappovedet ja muut alkoholittomat juomat; hedelmäjuomat ja hedelmätuoremehut; mehutiivisteet ja muut juomien valmistusaineet” samankaltaisuutta riidanalaisen päätöksen 32–40 kohdassa, on myös todettava aluksi, että mainittu arviointi on soveltuvin osin täysin unionin yleisen tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetun tuomion 79–91 kohdassa yhtäältä viinin ja toisaalta kivennäis- ja hiilihappovesien ja muiden alkoholittomien juomien, mehutiivisteiden, muiden juomien valmistusaineiden ja limonadipohjaisten juomasekoitusten samankaltaisuudesta tekemän arvioinnin mukainen, joten unionin yleisen tuomioistuimen näiden tuotteiden vertailusta mainitussa tuomiossa tekemiä päätelmiä voidaan soveltaa käsiteltävän asian olosuhteisiin.
65 Se seikka, että edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetussa tuomiossa keskivertokuluttaja oli saksalainen keskivertokuluttaja, kun se taas on käsiteltävässä asiassa kaikkien niiden maiden, joissa aikaisemmat tavaramerkit on suojattu, keskivertokuluttaja, ei ole käsiteltävässä asiassa merkityksellistä, koska asiassa MEZZOPANE annetun tuomion 80 ja 81 kohdassa esitetyt päätelmät ovat yhtä merkityksellisiä kaikkien kyseessä olevien maiden keskivertokuluttajien kannalta.
66 Sama pätee siihen kantajan esittämään seikkaan, jonka mukaan käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat alkoholijuomat eivät sisällä viinejä, kuten edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetussa tuomiossa, vaan tequilapohjaiset juomat. Tämä seikka ei tee edellä mainitussa asiassa MEZZOPANE annetusta tuomiosta käsiteltävässä asiassa lainkaan merkityksetöntä vaan päinvastoin vahvistaa sen merkitystä. Kuten oluen ja viinin osalta edellä 51 kohdassa on jo todettu, käsiteltävässä asiassa kyseessä olevien tuotteiden väliset erot ovat nimittäin kaikkien niiden suhdetta kuvaavien merkityksellisten tekijöiden osalta paljon olennaisempia kuin viinin ja alkoholittomien juomien väliset erot, joihin unionin yleinen tuomioistuin viittaa mainitussa asiassa, joten näiden erojen perusteella on vielä epätodennäköisempää, että kohdeyleisö voisi uskoa, että sama yritys valmistaisi ja pitäisi kaupan näitä kahdentyyppisiä juomia samanaikaisesti.
67 Tämän arvioinnin oikeellisuutta ei voida kyseenalaistaa millään kantajan esittämillä huomautuksilla.
68 Siltä osin kuin nämä huomautukset perustuvat kannekirjelmän liitteessä oleviin uusiin todisteisiin, on muistutettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa niitä huomioon, koska niitä ei ole esitetty valituslautakunnassa eivätkä ne ole yleisesti tunnettu seikka, jonka sen olisi pitänyt ottaa huomioon viran puolesta (ks. edellä 33 kohta).
69 Kantaja ei myöskään ole muulla tavoin perustelemattomia väitteitä lukuun ottamatta esittänyt unionin yleiselle tuomioistuimelle mitään perustelua, joka voisi osoittaa valituslautakunnan arvioinnin virheelliseksi erityisesti siltä osin kuin kyseisten tuotteiden luonne katsottiin ratkaisevasti erilaiseksi sen mukaan, onko tuotteessa alkoholia vai ei ja ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä.
70 Alkoholia sisältävien cocktailien ja valmiiksi sekoitettujen juomien, joissa alkoholijuomia sekoitetaan alkoholittomaan ainesosaan, olemassaolo ei poista näiden tuotteiden olennaisia eroja edellä 55 kohdassa esitetyillä perusteilla. Lisäksi väliintulija huomauttaa perustellusti, että yritykset, jotka tarjoavat alkoholijuomiaan alkoholittoman ainesosan kanssa myydäkseen niitä valmiiksi sekoitettuina juomina, eivät myy tätä ainesosaa erikseen ja samalla tai samankaltaisella tavaramerkillä kuin kyseistä alkoholijuomaa.
71 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, on todettava, että kyseisten tavaroiden erot voittavat selvästi niiden samankaltaisuudet, ja näin ollen on vahvistettava valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 29, 30, 39 ja 40 kohdassa esittämä arviointi.
72 Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen yhteydessä on myös katsottava, että kyseisten tavaroiden välillä todetut erot riittävät estämään sekaannusvaaran mahdollisuuden, ja vahvistettava näin ollen valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 42–44 kohdassa tekemä arviointi.
73 Koska on katsottu, etteivät käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat tavarat ole samankaltaisia, mainitun artiklan rikkomista koskeva kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä perusteettomana, eikä kyseisten merkkien samuudesta tai samankaltaisuudesta tarvitse lausua.
Oikeudenkäyntikulut
74 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdassa määrätään, että jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, unionin yleinen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.
75 Koska kantaja on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan SMHV:n ja väliintulijan oikeudenkäyntikulut viimeksi mainittujen vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa, sikäli kuin siinä vaaditaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 13.10.2010 tekemän päätöksen (asia R 1162/2009‑2) kumoamista siltä osin kuin siinä hyväksytään haetun tavaramerkin rekisteröinti ”alkoholijuomille”.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) Mustafa Yilmaz vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan SMHV:n ja Tequila Cuervo, SA de CV:n oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 3 päivänä lokakuuta 2012.
Allekirjoitukset