UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kymmenes jaosto)

20 päivänä joulukuuta 2023 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euromääräisten korkojohdannaistuotteiden ala – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Euriborin pankkienvälisten viitekorkojen manipulointi – Luottamuksellisten tietojen vaihto – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Ajallisesti porrastettu sekamuotoinen menettely – Syyttömyysolettama – Puolueettomuus – Sakot – Perusmäärä – Myynnin arvo – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta – Perusteluvelvollisuus – Perusteluja täydentävä muutospäätös – Yhdenvertainen kohtelu – Täysi harkintavalta

Asiassa T‑113/17,

Crédit agricole SA, kotipaikka Montrouge (Ranska),

Crédit agricole Corporate and Investment Bank, kotipaikka Montrouge,

edustajinaan asianajajat J.-P. Tran Thiet, M. Powell ja J. Jourdan,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Farley ja T. Baumé, avustajanaan asianajaja N. Coutrelis,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kymmenes jaosto),

toimien päätösneuvotteluissa kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit A. Kornezov, E. Buttigieg (esittelevä tuomari), K. Kowalik Bańczyk ja G. Hesse,

kirjaaja: hallintovirkamies L. Ramette,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn

–        tuomioistuimen 8.6.2019 ja 30.3.2021 tekemät päätökset, joilla asian käsittelyä lykättiin tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdan mukaisesti,

–        kantajien 8.9.2021 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittaman kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän ja komission kyseisestä kirjelmästä unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.11.2021 toimittamat huomautukset,

ottaen huomioon 17.3.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon 12.1.2023 annetun tuomion HSBC Holdings ym. v. komissio (C‑883/19 P, EU:C:2023:11) ja siihen liittyvät asianosaisten huomautukset,

on antanut seuraavan

tuomion (1)

1        Kantajina olevat Crédit agricole SA ja Crédit agricole Corporate and Investment Bank (jäljempänä CACIB) (jäljempänä yhdessä Crédit agricole), vaativat SEUT 263 artiklan nojalla nostamassaan kanteessa SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39914 – Euromääräiset korkojohdannaiset) 7.12.2016 annetun komission päätöksen C(2016) 8530 final (jäljempänä riidanalainen päätös) osittaista kumoamista ja toissijaisesti niille kyseisellä päätöksellä määrätyn sakon määrän alentamista. Lisäksi ne vaativat riidanalaisen päätöksen muuttamisesta 28.6.2021 annetun komission päätöksen C(2021) 4610 final (jäljempänä muutospäätös) kumoamista tai muussa tapauksessa sen toteamista, ettei viimeksi mainitulla päätöksellä voitu korjata riidanalaisen päätöksen puutteellisia perusteluja.

I       Asian tausta

[– –]

C       Käsiteltävänä olevan kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

21      Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 24.9.2019 antamallaan tuomiolla HSBC Holdings ym. v. komissio (T‑105/17, EU:T:2019:675) riidanalaisen päätöksen 2 artiklan b alakohdan, jolla komissio oli määrännyt HSBC:lle sakon sillä perusteella, ettei se ollut esittänyt oikeudellisesti riittävällä tavalla syitä, joiden vuoksi yhtenäinen alentamiskerroin, jota sovellettiin asianomaisten yritysten käteissaataviin niille määrättyjen sakkojen laskemiseksi (jäljempänä alentamiskerroin), oli vahvistettu 98,849 prosentiksi eikä mahdollisesti korkeammaksi, ja hylkäsi kanteen muilta osin.

22      Komissio ilmoitti 24.2.2021 päivätyllä kirjeellä kantajille ja JP Morganille aikomuksestaan muuttaa riidanalaista päätöstä 24.9.2019 annetun tuomion HSBC Holdings ym. v. komissio (T‑105/17, EU:T:2019:675) perusteella. Komissio toimitti samalla kirjeellä ja 16.4.2021 päivätyllä kirjeellä kaikille riidanalaisen päätöksen adressaateille lisätietoja ja selvityksiä syistä, joiden vuoksi se vahvisti alentamiskertoimeksi 98,849 prosenttia. Kantajat esittivät 7.5.2021 huomautuksensa komission esittämistä selvityksistä.

23      Komissio hyväksyi muutospäätöksen 28.6.2021. Se katsoi, että koska riidanalaisessa päätöksessä alentamiskerroin oli sama kaikille sen adressaateille, oli todennäköistä, että unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että 24.9.2019 annetussa tuomiossa HSBC Holdings ym. v. komissio (T‑105/17, EU:T:2019:675) esitettyjä perusteluja, jotka koskivat kyseisen alentamiskertoimen määrittämisen perustelujen puutteellisuutta, voitaisiin soveltaa kantajille ja toiselle kyseisen päätöksen adressaatille määrättyihin sakkoihin, joten olisi hyvän hallinnon periaatteen mukaista korjata unionin yleisen tuomioistuimen kyseisessä tuomiossa toteamat virheet ja muuttaa riidanalaista päätöstä kantajien ja kyseisen päätöksen toisen adressaatin osalta täydentämällä alentamiskertoimen määrittämistä koskevia perusteluja.

24      Unionin tuomioistuin kumosi 12.1.2023 antamallaan tuomiolla HSBC Holdings ym. v. komissio (C‑883/19 P, EU:C:2023:11) ensinnäkin 24.9.2019 annetun tuomion HSBC Holdings ym. v. komissio (T‑105/17, EU:T:2019:675) siltä osin, kuin siinä hylättiin riidanalaisen päätöksen 1 artiklan kumoamista koskeva päävaatimus ja kyseisen päätöksen 1 artiklan b alakohtaa koskeva toissijainen kumoamisvaatimus. Toiseksi unionin tuomioistuin hylkäsi HSBC:n asiassa T‑105/17 nostaman kanteen siltä osin, kuin siinä vaadittiin riidanalaisen päätöksen 1 artiklan ja toissijaisesti sen 1 artiklan b alakohdan kumoamista.

II     Asianosaisten vaatimukset

25      Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin:

–        ensisijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan a alakohdan sekä 2 artiklan a alakohdan

–        toissijaisesti alentaa niille riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohdassa määrätyn sakon määrää huomattavasti täyttä harkintavaltaansa käyttäen

–        lisäksi kumoaa 2.10.2014, 4.3.2015, 27.3.2015, 29.7.2015 ja 16.9.2016 tehdyt kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan päätökset ja siten kumoaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklan a alakohdan ja 2 artiklan a alakohdan

–        kumoaa muutospäätöksen tai muussa tapauksessa toteaa, ettei sillä voida korjata riidanalaisen päätöksen puutteellisia perusteluja, ja kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohdan sellaisena kuin se on muutettuna

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

[– –]

III  Oikeudellinen arviointi

[– –]

A       Vaatimus riidanalaisen päätöksen 1 artiklan a alakohdan ja kyseisen päätöksen 2 artiklan a alakohdan kumoamisesta siltä osin kuin viimeksi mainittu vaatimus perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska oikeus tutustua asiakirja-aineistoon evättiin

[– –]

1.     Riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn kulku (ensimmäinen ja toinen kanneperuste sekä yhdeksännen kanneperusteen kolmas osa)

[– –]

b)     Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimissa koskevan periaatteen, hyvän hallinnon periaatteen, puolustautumisoikeuksien ja kontradiktorisen periaatteen loukkaamiseen

[– –]

2)     Kieltäytyminen vastaamasta kantajien kuulemistilaisuudessa esittämiin kysymyksiin

52      Ensimmäisen kanneperusteen toisessa väitteessä kantajat väittävät, että komissio loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia ja kontradiktorista periaatetta, kun se kieltäytyi vastaamasta tiettyihin kysymyksiin, jotka kantajat olivat esittäneet sille kuulemistilaisuudessa.

[– –]

57      Lopuksi on myös muistutettava, että kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan järjestämän kuulemisen, joka on yksi kuulluksi tulemista koskevan oikeuden toteutumiseen liittyvistä takeista komission SEUT 101 artiklan nojalla toteuttamassa hallinnollisessa menettelyssä, tarkoituksena on antaa erityisesti väitetiedoksiannon adressaateille tilaisuus kehitellä näkemystään komission alustavista toteamuksista, kuten asetuksen N:o 773/2004 12 artiklasta ja kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävästä ja toimivaltuuksista tietyissä kilpailuasioita koskevissa menettelyissä 13.10.2011 annetun Euroopan komission puheenjohtajan päätöksen 2011/695/EU (EUVL 2011, L 275, s. 29) 10 artiklan 4 kohdasta ilmenee. Asetuksen N:o 773/2004 14 artiklan 7 kohdan ja päätöksen N:o 2011/695 12 artiklan 3 kohdan mukaan kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja voi valtuuttaa asianosaiset, joille väitetiedoksianto on osoitettu, esittämään kysymyksiä kuulemistilaisuudessa. Kyseessä on kuitenkin vain mahdollisuus, koska kuulemisen pääasiallisena tarkoituksena on antaa erityisesti väitetiedoksiannon adressaateille mahdollisuus kehitellä perustelujaan, kuten kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja käsiteltävässä asiassa Crédit agricolen kuulemistilaisuudessa korosti.

58      Lisäksi on todettava, että kyseiset kantajien komissiolle esittämät kysymykset koskivat, kuten kantajat korostavat, väitettyjä ristiriitaisuuksia ehdotetun seuraamuksen laskentamenetelmissä.

59      Komissio viittaa tältä osin perustellusti siihen, etteivät kontradiktorinen periaate ja puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen velvoita sitä esittämään hallinnollisen menettelyn vaiheessa täsmennyksiä siitä, miten se aikoo soveltaa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta ja kestoa koskevia perusteita sakkojen määrän vahvistamisessa.

60      Tästä seuraa, että vaikka väitetiedoksiannon adressaatilla on mahdollisuus esittää kuulemistilaisuudessa kaikki väitteet, joita se pitää merkityksellisinä komission huomion kiinnittämiseksi siihen, että muiden asianosaisten tietojensaantipyyntöihin antamissa vastauksissa on tiettyjä ristiriitaisuuksia, jotka voivat vaikuttaa päätökseen, joka komission on tehtävä sen osalta, tai ehdottaa, että komissio jatkaa tutkimuksiaan varmistaakseen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen sen osalta, ei puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen takaaminen edellytä, että komission olisi kuulemisvaiheessa vastattava tällaisiin asianosaisten esittämiin väitteisiin tai kysymyksiin.

[– –]

d)     Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen, koska oikeus tutustua asiakirja-aineistoon evättiin (toisen kanneperusteen neljäs osa ja yhdeksännen kanneperusteen kolmas osa)

[– –]

2)     Pyyntö saada tutustua myynnin arvoa koskeviin asiakirjoihin

171    On todettava, että sen jälkeen kun Crédit agricole oli pyytänyt saada tutustua muiden osapuolten komissiolle toimittamiin myynnin arvoa koskeviin tietoihin ja niiden tuottamisessa käytettyjä menetelmiä koskeviin tietoihin, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja otti 2.10.2014 tekemällään päätöksellä käyttöön sekamuotoisen tietoihin tutustumisjärjestelyn antamalla kantajille suoran pääsyn tiettyihin tietoihin ja niiden ulkopuolisille neuvonantajille mahdollisuuden tutustua kyseisten asiakirjojen luottamuksellisiin versioihin tietohuonemenettelyssä (riidanalaisen päätöksen 101 perustelukappale). Toinen tietohuone otettiin käyttöön sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt Société généralen osalta oikaisupäätöksen, jossa otettiin huomioon Société généralen toimittamat oikaistut taloudelliset tiedot (riidanalaisen päätöksen 106 perustelukappale). Lisäksi kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja antoi niille laajemman suoran oikeuden tutustua tiettyihin kantajien pyyntöjen kohteena oleviin tietoihin 4.3.2015 tekemissään päätöksissä ja 25.3.2015 päivätyssä väliintulossaan, sellaisena kuin se ilmenee hänen 27.3.2015 tekemästään päätöksestä.

172    Toisen kanneperusteen neljännessä osassa ja yhdeksännen kanneperusteen kolmannessa osassa kantajat väittävät, että komissio loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia määrätessään pakottavista menettelytavoista, joiden mukaan tutustuminen kyseisiin asiakirjoihin tapahtui tietohuonemenettelyssä, ja evätessään suoran oikeuden tutustua kaikkiin näihin tietoihin, joita ei enää voitu pitää arkaluonteisina.

173    Aluksi on hylättävä väite, jolla kantajat riitauttavat menettelyn, joka koskee oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon tietohuonemenettelyssä.

174    Tässä yhteydessä on muistutettava, että liikesalaisuuksien suojelemisen periaatteen mukaan, joka on unionin oikeuden yleinen periaate ja konkretisoituu SEUT 339 artiklassa, komissio on velvollinen olemaan ilmaisematta yksityisen toimijan toimittamia luottamuksellisia tietoja kyseisen toimijan kilpailijoille (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Oikeudesta tutustua kilpailua koskevan tutkinnan asiakirja-aineistoon on todettava, että asetuksen N:o 773/2004 15 artiklan 2 kohdasta ilmenee, ettei se ulotu liikesalaisuuksiin eikä muihin luottamuksellisiin tietoihin. Tietyissä olosuhteissa tarve säilyttää asianosaisten puolustautumisoikeudet on kuitenkin sovitettava yhteen sen kanssa, että komissiolla on velvollisuus suojata kilpailua koskevan tutkinnan asiakirja-aineistoon sisältyviä muiden osapuolten luottamuksellisia tietoja, kuten asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohdan kolmannesta virkkeestä ja asetuksen N:o 773/2004 15 artiklan 3 kohdasta ilmenee (ks. vastaavasti myös oikeutta tutustua komission asiakirja-aineistoon koskevista säännöistä annetun komission tiedonannon 24 kohta).

175    Tästä seuraa, että nyt käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa tietohuonemenettely oli asianmukainen väline niiden oikeutettujen intressien yhteensovittamiseksi, joita komission oli suojeltava, eli yhtäältä luottamuksellisuusintressien, joihin kantajien tutustumispyynnön kohteena olevia tietoja toimittaneet pankit saattoivat vedota, ja toisaalta kantajien puolustautumisoikeuksien, kuten kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi 2.10.2014 ja 16.9.2016 tekemissään päätöksissä.

176    Kantajat kiistävät kuitenkin sen, että kyseiset tiedot olisi edelleen pitänyt pitää luottamuksellisina, kun otetaan huomioon niiden ikä ja rajallinen luonne, jonka perusteella ei ollut mahdollista yksilöidä mahdollisesti luottamuksellisia tietoja, kuten asiakkaiden henkilöllisyyttä. Ne katsovat näin ollen, että nämä tiedot olisi voitu luovuttaa suoraan Crédit agricolelle, mikä olisi taannut puolustautumisoikeuksien tehokkaan käyttämisen, toisin kuin tutustumisoikeuden myöntäminen ainoastaan ulkopuolisille neuvonantajille tietohuonemenettelyssä.

177    Tältä osin oikeuskäytännöstä, johon kantajat tältä osin vetoavat, ilmenee yhtäältä, että tietoja, jotka ovat olleet salaisia tai luottamuksellisia mutta jotka ovat yli viisi vuotta vanhoja, on ajan kulumisen vuoksi pidettävä lähtökohtaisesti historiallisina tietoina, joiden salaisuus tai luottamuksellisuus on tästä syystä lakannut, ellei tietojen salaisuuteen tai luottamuksellisuuteen vetoava osapuoli poikkeuksellisesti osoita, että tiedot ovat vanhuudestaan huolimatta vielä sen tai kolmansien liiketaloudellista asemaa koskevia olennaisia seikkoja (tuomio 14.3.2017, Evonik Degussa v. komissio, C‑162/15 P, EU:C:2017:205, 64 kohta).

178    Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja otti 16.9.2016 tekemässään päätöksessä huomioon Crédit agricolen hallinnollisen menettelyn aikana esittämän vastaavan väitteen. Se totesi, etteivät kyseiset tiedot olleet luonteensa vuoksi menettäneet luottamuksellisuuttaan iästään huolimatta. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan mukaan nämä tiedot eivät niiden monimutkaisuus, täsmällisyys ja määrä huomioon ottaen koostuneet asianomaisten pankkien pelkästä liikevaihdosta. Kun otetaan huomioon kyseisten tietojen mainittu luonne, kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja saattoi perustellusti katsoa, ettei pelkkä ajan kuluminen sellaisenaan ollut omiaan vähentämään riittävästi vaaraa, että näiden pankkien oikeutettuja etuja olisi saatettu vahingoittaa vakavasti, jos nämä tiedot olisi luovutettu suoraan Crédit agricolen asiantuntijoille.

179    Lisäksi on muistutettava, kuten komissio huomauttaa, että asianomaisten yritysten puolustautumisoikeudet on sakkojen määrän määrittämisen osalta taattu siten, että niillä on mahdollisuus esittää komissiolle huomautuksensa niiden tosiseikkojen kestosta, vakavuudesta ja kilpailunvastaisuudesta, joista niitä moititaan, mutta sitä vastoin ei vaadita, että tämä mahdollisuus kattaisi sitä, kuinka komissio aikoo soveltaa rikkomisen vakavuutta ja kestoa koskevia pakottavia perusteita sakkojen määrää määrittäessään (ks. tuomio 28.6.2005, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, EU:C:2005:408, 428 ja 439 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämä seikka on otettava huomioon verrattaessa toisten asianosaisten intressejä, jotka koskevat tiettyjen sellaisten tietojen luottamuksellisuutta, jotka ne ovat toimittaneet niille määrätyn sakon määrän määrittämistä varten, kuten käsiteltävässä asiassa myyntiarvon laskemisen mahdollistavat tiedot, ja toisten asianosaisten puolustautumisoikeuksia, kuten kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi 4.3.2015 ja 16.9.2016 tekemissään päätöksissä.

180    Kantajat eivät esitä mitään väitettä osoittaakseen, että niiden puolustautumisoikeuksien tehokkaan käyttämisen pitäisi esillä olevassa asiassa olla etusijalla niihin oikeutettuihin luottamuksellisuutta koskeviin etuihin nähden, joihin muut pankit saattaisivat vedota kyseisten tietojen osalta. Ne eivät siis ole osoittaneet, että kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan 2.10.2014, 4.3.2015, 27.3.2015 ja 16.9.2016 tekemissään päätöksissä tekemät päätelmät, joihin on viitattu edellä 171, 178 ja 179 kohdassa, olisivat virheellisiä.

[– –]

2.     Kantajien syyksi luettava kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä toiminta (kolmas, neljäs ja kahdeksas kanneperuste)

[– –]

b)     Kolmas kanneperuste, joka koskee Crédit agricolen osallistumista euriborin manipulointiin liittyvään menettelyyn

[– –]

2)     Crédit agricolen euriborkoron manipulointiin osallistumisen riitauttaminen

[– –]

213    Tältä osin on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä korostetusta välittäjien välisestä tiedonvaihdosta, sellaisena kuin se on esitetty tiivistetysti edellä 203–210 kohdassa, ilmenee, että komissiolla oli hallussaan todisteita, joiden perusteella voitiin todeta, että Crédit agricolen palveluksessa olleet välittäjät osallistuivat euriborkoron manipulointia koskevaan tiedonvaihtoon.

214    Ensinnäkin 1.3.2007 käydyssä keskustelussa Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä teki aloitteen pyytämällä Barclaysin palveluksessa ollutta välittäjää esittämään pankkinsa etujen mukaisen korkonoteerauksen Euribor-paneelissa (”on etuni mukaista, että se nousee korkealle”) (”j’ai intérêt à ce qu’il monte haut”), mihin viimeksi mainittu suostui (”hyvä on, kerron heille”) (”d’accord je vais leur dire”).

215    Toiseksi Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä pyysi 16.10.2006, 13.11.2006, 5.12.2006, 16.3.2007 ja 19.3.2007 käydyissä keskusteluissa Crédit agricolen palveluksessa ollutta välittäjää pyytämään pankkinsa kassalta tietyn suuntaista korkonoteerausta, mihin tämä suostui tai mitä tämä jopa ilmoitti jo pyytäneensä täsmentäen kassan ehdottaman tai tavoitteleman korkotason (ks. 16.10.2006 klo 7.33 käyty tiedonvaihto (”käsken heitä yrittämään 3.36”) (”je leur dis de tenter le 3.36”) ja klo 7.46 (”he aikovat ehdottaa 3.36”) (”ils vont contribuer 3.36”), 13.11.2006 (”ok ei hätää, minulla ei ole sitä, teen sen”, sitten ”käskin heidän laittaa kolmekymmentäseitsemän”) (”ok pas de prob[lème,] j[’]en ai pas, je le fais”), sitten ”je leur ai dit de mettre trente-sept”), 16.3.2007 klo 14.06 (”Sanoin hänelle, että meidän etumme mukaista on alentaa. Hän sanoi ok, otan huomioon”) (”Je lui ai dit nous on a intérêt à plus bas. Elle a dit ok je note”) ja 19.3.2007 klo 14.24 (”Joo kerroin asian heille, he halusivat laittaa 91, [– –] he sanoivat: ”no, hmm, katsotaan, mitä voidaan tehdä”.) (”Ouais je leur ai dit machin, ils voulaient mettre 91, [– –] [i]ls m’ont dit ’bon humm on va voir ce qu’on peut faire’”)).

216    Kolmanneksi 16.11.2006 käydystä tiedonvaihdosta ilmenee yksiselitteisesti, että Barclaysin ja Crédit agricolen palveluksessa olleet välittäjät ilmoittivat toisilleen toiveensa kolmen kuukauden euriborin (Euribor-3M:n) kyseisen päivän tasosta ja siihen liittyvistä kaupankäyntipositioistaan. Tällaisen tiedonvaihdon tarkoituksena oli selvittää, yhtyivätkö heidän intressinsä, jotta he voisivat tarvittaessa jatkaa yhteistoimintaansa, jolla he pyrkivät vaikuttamaan pankkiensa euribornoteerauksiin näiden intressien suuntaisesti. Tämän vahvistaa se, että Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä pahoitteli sitä, että hänen intressinsä ja Crédit agricolen palveluksessa olleen välittäjän intressit koron määrittämisen tason osalta olivat vastakkaiset. Hän kuitenkin ilmoitti Crédit agricolen palveluksessa olleelle välittäjälle, että hän ”tarkistaisi”, kysyttyään, mikä euriborkoron taso tälle sopisi.

217    Neljänneksi Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä kertoi 14.2.2007 käydyssä puhelinkeskustelussa Crédit agricolen palveluksessa olleelle välittäjälle ajankohdalle 19.3.2007 suunnitellun manipuloinnin olennaisista osatekijöistä. Lisäksi 16.3.2007 käydystä tiedonvaihdosta ilmenee, että Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä oli valmis hyötymään tästä manipuloinnista, kun hän vahvisti sen, että hänen intressinsä kolmen kuukauden euriborin määrittämisen osalta kyseiselle päivälle osui yksiin Barclaysin palveluksessa olleen välittäjän sitä koskevan intressin kanssa (”on meidän kaikkien edun mukaista, että se on alhainen”, ”meillä on myös vahva intressi”) (”on a tous intérêt à ce que ce soit bas”, ”nous on a intérêt grave aussi”) ja kun hän vahvisti viimeksi mainitulle 19.3.2007 käydyssä tiedonvaihdossa ansainneensa myös tietyn rahasumman tämän määrittämisen ansiosta (”ansaitsin tämän ansiosta 156 000 euroa”) (”j[’]ai gagn[é] 156 000 euros gr[â]ce [à] [ç]a”).

218    Viidenneksi noteerausten määräaikojen päättymisen jälkeen välittäjät kiittivät toisiaan molemminpuolisesta osallistumisesta kyseisiin menettelyihin ja onnittelivat toisiaan suunnitelmiensa onnistumisesta (ks. 19.3.2007 käyty tiedonvaihto) yhdenmukaistettujen menettelytapojensa tuloksen tai odotettujen vaikutusten mukaisesti.

219    Crédit agricolen palveluksessa olleiden välittäjien osallistumista euriborkoron manipulointiin tähtääviin menettelyihin ei kyseenalaisteta kantajien väitteillä.

220    Kantajat väittävät ensinnäkin, ettei ole osoitettu, että Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä olisi tosiasiassa ottanut yhteyttä pankkinsa kassaan noudattaakseen keskustelukumppanilleen antamaansa lupausta, ja että hän olisi voinut valehdella tälle ilmoittamalla tehneensä niin. Crédit agricolen osallistumista viitekorkojen manipulointiin tähtäävään menettelyyn ei kantajien mukaan ole näytetty toteen, koska sen kassaosaston tosiasiallisesta osallistumisesta tähän menettelyyn ei ole näyttöä.

221    Tältä osin on aluksi tärkeää todeta, että kuten komissio väittää, arvostelun kohteena oleva Crédit agricolen kilpailunvastainen toiminta ei muodostu euriborin manipuloinnista sellaisenaan vaan välittäjien tiedonvaihdosta, joka ilmentää niiden aikomusta vaikuttaa pankkiensa euribor-paneelille esittämiin noteerauksiin omien etujensa mukaisesti. Kuten riidanalaisen päätöksen 113 perustelukappaleen a–f alakohdasta, 358 perustelukappaleen a–f alakohdasta ja 392 perustelukappaleen a–f alakohdasta, jotka esitetään tiivistetysti edellä 15 kohdassa, ilmenee, nämä tiedonvaihdot koskivat pankkien toivomaa euriborkoron tasoa ja niihin liittyi toisinaan vallitsevien kaupankäyntipositioiden julkistaminen, mahdollisuus yhdenmukaistaa kaupankäyntipositiot ja euribornoteeraukset, asianomaisen välittäjän lupaus ottaa yhteyttä pankkinsa euribornoteerauksista vastaavaan henkilöön tietynsuuntaisen tai tietyntasoisen noteerauksen pyytämiseksi sekä raportti tämän antamasta vastauksesta.

222    Välittäjien välisestä tiedonvaihdosta ilmenee kuitenkin selvästi, että keskustelua on käyty välittäjien toivomista koroista, niihin liittyvistä kaupankäyntipositioista ja Crédit agricolen palveluksessa olleiden välittäjien tarjouksesta tai aikomuksesta vaikuttaa pankkinsa noteeraukseen.

223    Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yrityksen osallistuminen kilpailua rajoittavaan kokoukseen luo olettaman kyseisen osallistumisen lainvastaisuudesta, ja mainitun yrityksen on kumottava olettama näyttämällä toteen julkinen irtisanoutuminen, joka muiden kartellin osanottajien on käsitettävä tällaiseksi irtisanoutumiseksi (ks. vastaavasti tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 81 ja 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 3.5.2012, Comap v. komissio, C‑290/11 P, ei julkaistu, EU:C:2012:271, 74–76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tämän oikeusperiaatteen taustalla oleva syy on se, että koska yritys osallistui tähän kokoukseen sanoutumatta julkisesti irti sen sisällöstä, se antoi muille osallistujille sen vaikutelman, että se hyväksyi sen tuloksen ja noudattaisi sitä (ks. vastaavasti tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 82 kohta ja tuomio 25.1.2007, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, C‑403/04 P ja C‑405/04 P, EU:C:2007:52, 48 kohta).

224    Nyt käsiteltävässä asiassa komission mainitsemista keskusteluista, sellaisina kuin ne on esitetty tiivistetysti edellä 214 ja 218 kohdassa, ilmenee, että Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä oli eräässä yhteydessä esittänyt omien etujensa mukaisen pyynnön euribor-paneelille esitettävästä korkonoteerauksesta tätä korkoa manipuloidakseen ja ettei hän muissa yhteyksissä suinkaan sanoutunut julkisesti irti Barclaysin palveluksessa olleen välittäjän pyynnöistä vaan antoi tälle sen vaikutelman, että hänen pankkinsa esittäisi noteerauksen tai oli tosiasiallisesti toimittanut korkotiedot euribor-paneelille sen mukaisesti, mitä oli sovittu, ja vahvisti tämän uskoa siihen, että hän oli puhunut noteerauksista niistä vastaaville henkilöille, ja raportoi mainitulle välittäjälle jopa näiden keskustelujen tarkasta sisällöstä.

225    Tarkemmin sanoen se, että Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä suhtautui 14.2.2007 käydyssä keskustelussa epäilevästi ajankohdalle 19.3.2007 tehdyn manipulointisuunnitelman onnistumiseen, ei ole osoitus selvästä irtisanoutumisesta menettelystä, jota koskevan suunnitelman Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä oli selittänyt hänelle.

226    Riidanalaisenpäätöksen 125, 135 ja 634 perustelukappaleessa, joihin kantajat vetoavat, ei kyseenalaisteta edellä esitettyä. Näissä perustelukappaleissa komissio totesi, että välittäjien välisiä järjestelyjä oli täydennetty ja ne oli toteutettu heidän ja heidän pankkiensa kassaosastojen noteerauksista vastaavien henkilöiden välisillä ilmoituksilla ja ”toisinaan” viimeksi mainittujen tosiasiallisesti esittämällä arvioinnilla ilmoitetuista, koordinoiduista tai sovituista euriborkoroista. Komissio väittää siten perustellusti, että kantajien väitteet, jotka koskevat sitä, ettei Crédit agricolen kassa osallistunut menettelytapoihin, joilla pyrittiin vaikuttamaan euriborkorkoon, ovat korkeintaan omiaan osoittamaan sen, ettei pankin kassa pannut täytäntöön kilpailunvastaista menettelyä, mutta eivät niinkään sitä, etteivät välittäjät osallistuneet mainittuun menettelyyn (ks. vastaavasti tuomio 24.10.1991, Atochem v. komissio, T‑3/89, EU:T:1991:58, 100 kohta).

227    Sama pätee väitteeseen, jonka mukaan Crédit agricolen merkityksellisinä päivinä tosiasiallisesti esittämät noteeraukset olivat yhdenmukaisia sen muiden korkotietojen ja markkinoiden kanssa ja että ne olivat jopa kartellin intressien vastaisia. Kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen ulottuvuus ja arvostelun kohteena oleva Crédit agricolen toiminta, joka koskee välittäjien välisiä ”järjestelyjä”, joiden tarkoituksena on vaikuttaa viitekorkoihin heidän etujensa mukaisesti, mutta ei näiden korkojen tosiasiallista manipulointia kassojen myötävaikutuksella, nämä väitteet ovat tehottomia sen riitauttamiseksi, että Crédit agricole osallistui tähän toimintaan, josta komissio on sitä arvostellut.

228    Tässä yhteydessä on todettava, että useat komission esittämät todisteet osoittavat joka tapauksessa, että Crédit agricolen palveluksessa olleet välittäjät yrittivät vaikuttaa pankkinsa kassan korkonoteerauksen tasoon tai ainakin väittivät tehneensä niin. Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä ilmoitti 16.10.2006, 13.11.2006, 5.12.2006, 16.3.2007 ja 19.3.2007 käydyissä tietojenvaihdoissa Barclaysin palveluksessa olleelle välittäjälle vastauksen, jonka hän oli saanut pankkinsa kassaosastolle esittämiinsä pyyntöihin (ks. edellä oleva 215 kohta). Lisäksi 27.10.2006 (riidanalaisen päätöksen 191 perustelukappale), 5.12.2006 (riidanalaisen päätöksen 224 perustelukappale) ja 19.3.2007 (riidanalaisen päätöksen 319 perustelukappale) käydystä tietojenvaihdosta ilmenee, että välittäjät katsoivat, että heidän yhdenmukaistettu menettelynsä, jonka tarkoituksena oli korkojen vahvistamisen manipulointi, oli ollut menestyksellistä ja että he onnittelivat toisiaan siitä. Tämä tiedonvaihto, kun sitä luetaan Crédit agricolen palveluksessa olleen välittäjän ja kyseisen pankin noteerauksista vastaavan henkilön välillä 16.3.2007 käydyn tiedonvaihdon valossa (riidanalaisen päätöksen 305 perustelukappale), josta ilmenee, että välittäjät olivat yhteydessä kassaan, jolloin he keskustelivat tulevasta korkojen vahvistamisen tasosta ja intresseistä, joita välittäjillä voisi olla tiettyä korkotasoa kohtaan, on omiaan osoittamaan, että Crédit agricolen palveluksessa olleet välittäjät välittivät siten eteenpäin euriborkoron toivotusta tasosta Barclaysin palveluksessa olleen välittäjän kanssa käydyt keskustelut ottamalla yhteyttä pankkinsa noteerauksista vastaaviin henkilöihin ja panivat siten täytäntöön salaiseen tietojenvaihtoon sisältyneen sopimuksen.

229    Toiseksi on hylättävä myös kantajien väite, jossa ne vetoavat asiantuntijanlausunnon perusteella, jonka uskottavuuden komissio kiistää, siihen, ettei Crédit agricolen palveluksessa olleilla välittäjillä, kun otetaan huomioon heidän kaupankäyntipositionsa, ollut mitään konkreettista intressiä osallistua kyseisiin manipulointeihin, etenkään 19.3.2007 tapahtuneeseen manipulointiin. Kantajat väittävät, että osallistuminen menettelyihin, joilla pyrittiin vaikuttamaan viitekorkojen tasoon, ”ei ollut mielekästä”, ellei välittäjillä ollut riittävän ajoissa tietoa, jonka perusteella he saattoivat hyödyntää niitä ja ellei heille ollut kertynyt ”valtavia markkinapositioita”.

230    Riippumatta siitä, ovatko tiedot, joihin kantajat vetoavat, luotettavia tarkoitukseen perustuvien kilpailunrajoitusten osalta, kuten riidanalaisen päätöksen mukaan on viitekorkojen manipulointia koskevan tiedonvaihdon osalta, ei kuitenkaan ole tarpeen tutkia, oliko yrityksellä kaupallinen intressi osallistua näihin rajoituksiin, koska kyseisen yrityksen osallistuminen toimintaan, joka on omiaan rajoittamaan kilpailua on osoitettu (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2007, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, C‑403/04 P ja C‑405/04 P, EU:C:2007:52, 44–46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

231    Vaikka oletettaisiin, että kantajien esittämät seikat olisi näytetty toteen, niiden avulla voidaan korkeintaan osoittaa, että koska Crédit agricolen palveluksessa olleella välittäjällä ei ollut merkittävää kaupankäyntipositiota 19.3.2007, hän ei saanut merkittävää hyötyä suunnitelmasta, johon hän osallistui, ja ettei välittäjien välisestä tiedonvaihdosta näin ollen seurannut kilpailunvastaisia vaikutuksia markkinoilla. Tällä kysymyksellä ei kuitenkaan ole merkitystä tarkoitukseen perustuvien kilpailua rajoittavien menettelytapojen osalta (ks. vastaavasti tuomio 8.7.1999, komissio v. Anic Partecipazioni, C‑49/92 P, EU:C:1999:356, 123 ja 124 kohta). Näin ollen tällainen väite voisi mahdollisesti osoittautua merkitykselliseksi, jos kantajat osoittaisivat, että komissio on tehnyt virheen katsoessaan, että kyseiset menettelytavat rajoittivat kilpailua tarkoituksensa perusteella, mitä on tutkittava neljännen kanneperusteen yhteydessä.

232    Siltä osin kuin kantajat pyrkivät tällaisen väitteen esittäessään esittämään vastakkaista näyttöä kumotakseen olettaman, jonka mukaan Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä on osallistuessaan yhteistoimintaan Barclaysin palveluksessa olleen välittäjän kanssa ja toimiessaan markkinoilla välttämättä ottanut huomioon kilpailijansa kanssa vaihtamansa tiedot määrittääkseen markkinakäyttäytymisensä, nyt käsiteltävässä asiassa tulevaan manipulointiin perustuvan kaupankäyntistrategiansa (ks. vastaavasti tuomio 8.7.1999, komissio v. Anic Partecipazioni, C‑49/92 P, EU:C:1999:356, 121 kohta ja tuomio 8.7.1999, Hüls v. komissio, C‑199/92 P, EU:C:1999:358, 162 kohta), on todettava, että ainoa väite, jonka mukaan välittäjällä ei ollut merkittävää asemaa suunnitellun manipuloinnin ajankohtana tai se, että hänen pankillaan oli kartellissa tarkoitettu päinvastainen asema, ei ole tällainen riittävä todiste päinvastaisesta, koska nämä todisteet eivät sellaisenaan sulje pois olettamaa siitä, että välittäjä on yhteistoiminnan avulla voinut poistaa markkinakäyttäytymistään koskevat epävarmuudet, minkä seurauksena normaalia kilpailua olisi voitu estää, rajoittaa tai vääristää (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 5.12.2013, Solvay Solexis v. komissio, C‑449/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:802, 39 kohta).

233    Kolmanneksi sillä seikalla, ettei yritys ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, ei ole merkitystä osoitettaessa kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta. Nämä kilpailunvastaisten menettelytapojen lukumäärään ja intensiteettiin liittyvät seikat on otettava huomioon ainoastaan arvioitaessa kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta tai lieventäviä seikkoja ja tarvittaessa määritettäessä sakkoa (ks. vastaavasti tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, EU:C:2004:6, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.9.2018, Infineon Technologies v. komissio, C‑99/17 P, EU:C:2018:773, 197 ja 199 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen kantajien esittämät väitteet, joilla pyritään osoittamaan, että Crédit agricolen laadullinen ja määrällinen rooli kyseisissä manipuloinneissa oli vain vähäinen, kun otetaan huomioon, että manipuloinnit suunnittelivat, järjestivät ja toteuttivat pankin A palveluksessa ollut välittäjä ja pankin D palveluksessa ollut välittäjä, on hylättävä tehottomina tutkittaessa kantajan osallistumista kyseiseen menettelyyn.

234    Neljänneksi vaikka olisikin näytetty toteen, että Crédit agricole on vähämerkityksinen toimija euromääräisten korkojohdannaisten markkinoilla, tämä ei kyseenalaista sen osallistumista kyseisiin menettelyihin, koska se toimii näillä markkinoilla. Kuten komissio väittää, viitekorkojen suunniteltua manipulointia koskevien luottamuksellisten tietojen vaihtaminen mahdollisti sen, että näihin tietojenvaihtoihin osalliset saattoivat pankkinsa markkina-asemasta riippumatta mukauttaa kaupankäyntistrategiaansa kokoamalla salkkunsa nimenomaan siten, että he pystyivät hyödyntämään tietämystään tulevista manipuloinneista ja maksimoimaan voittonsa tai minimoimaan tappionsa.

235    Edellä esitetyn perusteella kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana, jollei neljännen kanneperusteen tutkimisesta muuta johdu (ks. edellä oleva 230 ja 231 kohta).

[– –]

3.     Komission luonnehdinta yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi (viides, kuudes ja seitsemäs kanneperuste)

[– –]

b)     Kuudes kanneperuste, jolla riitautetaan Crédit agricolen tietoisuus ”kokonaissuunnitelman” olemassaolosta ja sen tahto osallistua siihen

[– –]

1)     Crédit agricolen tietoisuus ”kokonaissuunnitelman” olemassaolosta

[– –]

i)     Crédit agricolen tietoisuus muiden yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, joka muodostuu euriborin manipulointiyrityksistä

[– –]

402    On todettava, kuten komissio on huomauttanut, että komissiolla on käytettävissään välittömiä todisteita, jotka osoittavat, että Crédit agricole tiesi osallistuneensa yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen muiden pankkien kanssa, koska sen välittäjät tiesivät tai saattoivat kohtuudella ennakoida, että edellä 401 kohdassa tarkoitetut tiedonvaihdot olivat osa ”kokonaissuunnitelmaa”, joka ulottui kahdenvälistä tiedonvaihtoa laajemmalle.

403    Ensinnäkin komissio viittaa perustellusti riidanalaisen päätöksen 467 perustelukappaleessa 16.10.2006 käytyyn keskusteluun, josta ilmeni, että Crédit agricole oli tietoinen ”kokonaissuunnitelman” olemassaolosta ja muiden pankkien osallistumisesta siihen.

404    Tämän keskustelun aikana Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä pyysi Crédit agricolen palveluksessa ollutta välittäjää pyytämään pankkinsa kassaosastolta korkean yhden kuukauden euriborin (Euribor-1M) tarjouksen. Ennen tähän pyyntöön suostumista Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä kysyi, mitä etua hän voisi saada siitä, mihin Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä vastasi, että Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä voisi pyytää häneltä ”koron määrittämistä” omien kaupankäyntipositioidensa mukaan (”sen mitä haluat, oikeuden pyytää minulta koron määrittämistä missä haluat, silloin kun tarvitset sitä”)  (”ce que tu veux, le droit de me demand[e]r des fixings o[ù] tu veux quandt[u] en as besoin”). Myöhemmin Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä kysyi Barclaysin palveluksessa olleelta välittäjältä, kuinka tämä oli selviytynyt alhaisesta euribor-tasosta huolimatta. Vastauksena Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä kiitti häntä yhteistyöstä pankkinsa noteerauksen osalta ja totesi, että joidenkin (”kaveri”)‑pankkien (”potes”) korkeiden noteerausten ansiosta hän oli pystynyt kompensoimaan muiden pankkien alhaiset noteeraukset (”jos tietyt kaverit eivät olisi olleet mukana… ainakin [neljä] pankkia on minua vastaan tässä asiassa”) (”si certains potes n[’]avaient pas été l[à]… j[’]ai au moins [quatre] banq[u]es contre moi sur ce truc”).

405    Näiden keskustelujen tarkastelu osoittaa yhtäältä, että Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä oli tietoinen siitä, että korkea noteeraus, jonka hän oli luvannut pyytää kassaltaan, oli osa ”kokonaissuunnitelmaa”, jonka tarkoituksena oli manipuloida kyseisen päivän yhden kuukauden euriborin (Euribor1M:n) tasoa nostamalla se korkeaksi useiden pankkien koordinoitujen noteerausten avulla. Hän myötävaikutti siten menettelyllään tämän suunnitelman toteutumiseen. Toisaalta todetessaan Crédit agricolen palveluksessa olleelle välittäjälle, että tämä saattoi muina ajankohtina pyytää häneltä omien etujensa mukaisen ”koron määrittämistä”, Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä teki tälle selväksi, ettei kyse ollut yksittäisestä yrityksestä manipuloida euriborkorkoa vaan pikemminkin käytännöstä, josta voisi tulla toistuva.

406    Toiseksi komissio viittaa riidanalaisen päätöksen 461 perustelukappaleessa perustellusti myös 14.2.2007 käytyyn keskusteluun, josta myös ilmenee, että Crédit agricole oli tietoinen sekä ”kokonaissuunnitelman” olemassaolosta, että muiden pankkien osallistumisesta siihen.

407    Tästä keskustelusta ilmenee ensinnäkin, että Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä paljasti Crédit agricolen palveluksessa olleelle välittäjälle IMM-päivämäärälle 19.3.2007 suunnitellun manipuloinnin osatekijät ja pyysi tätä pitämään tiedon salassa, eli kahden korkojohdannaisen, kolmen kuukauden euriboriin sidottujen korkofutuurien ja eoniaan perustuvien koronvaihtosopimusten välisen marginaalin manipuloinnin 19.3.2007 (”pohjasta tulee kapea”, ”nelisuuntainen korkoero”) (”la base va être serrée”, ”spread à quatre”) (eli eoniakoron ja kolmen kuukauden euriborin välinen ero kaventuisi neljään peruspisteeseen). Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä ilmoitti Crédit agricolen palveluksessa olleelle välittäjälle myös suunnitelman muista osista, jotka todennäköisesti edistäisivät sen onnistumista, ja totesi, että oli tarpeen kasvattaa asteittain ostajapositioita kolmen kuukauden euriboriin sidottujen korkofutuurien osalta ja samalla pyrkiä yhteistoimin alentamaan käteismarkkinoita (”maksat eoniaa ja ostat futuuria… IMM:ssä[; IMM-päivänä painat käteistä alas.”) (”tu payes de l’EONIA et t[u] achètes du future… sur l’IMM[; l]e jour de [l’]IMM tu pousses le cash à la baisse…”), eli luomaan myyjäpositioita eonian osalta ja ostajapositioita euriborin osalta 19.3.2007 tapahtuvaa koron määrittämistä varten ja alentamaan käteismarkkinoita vahvistamispäivänä. Toisaalta Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä ilmoitti Crédit agricolen palveluksessa olleelle välittäjälle, että Deutsche Bank osallistui tähän ”kokonaissuunnitelmaan” (”Deutschen kassa on mukana”) (”la tréso[rerie] de Deutsche, elle est dans le coup”), ja kertoi hänelle, että olisi edullista ottaa neljä tai viisi pankkia mukaan suunnitelmaan (”jos onnistutaan saamaan neljä tai viisi pankkia mukaan, ymmärrätkö?”) (”si on arrive à mettre quatre-cinq tréso[rerie]s dans le coup, tu vois?”)

408    Tästä ilmenee, että Crédit agricolen palveluksessa olleelle välittäjälle ilmoitettiin Deutsche Bankin osallistumisesta näin kuvattuun suunnitelmaan. Vaikka Crédit agricolen palveluksessa olleelle välittäjälle ei paljastettu muiden pankkien nimiä, tämä oli lisäksi tietoinen siitä, että Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä aikoi ottaa useita pankkeja mukaan tähän suunnitelmaan.

409    Komissio on näin ollen perustellusti katsonut, että Crédit agricole tiesi kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä menettelystä, jota kartellin muut osallistujat suunnittelivat tai jonka ne toteuttivat pyrkiessään kassavirtojen vääristämiseen 16.10.2006 ja 19.3.2007 määritettävän euriborkoron manipulointiin tähtäävällä menettelyjen yhdenmukaistamisella.

410    Lisäksi on niin, että vaikka komissiolla ei ollut käytettävissään välittömiä todisteita, jotka olisivat osoittaneet, että Crédit agricolen palveluksessa olleet välittäjät olivat tietoisia muiden pankkien osallistumisesta muihin yrityksiin manipuloida euriborkorkoa, joihin sen osalta oli vedottu, se saattoi perustellusti katsoa, että nämä välittäjät saattoivat kohtuudella ennakoida kyseisen edellä 354 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetun osallistumisen, kun otetaan huomioon, että Crédit agricole oli tietoinen muiden pankkien osallistumisesta tämäntyyppisiin menettelytapoihin 16.10.2006 lähtien. Crédit agricole saattoi siten kohtuudella ennakoida, että muut manipulointiyritykset toteutuisivat vain useiden pankkien yhteistoiminnalla. Kantajat väittävät näin ollen virheellisesti, että välittäjien tietoisuuden muiden pankkien osallistumisesta korkojen manipulointiyrityksiin täytyi rajoittua ainoastaan 16.10.2006 ja 19.3.2007 tapahtuneisiin manipulointeihin tai tiettyyn ajanjaksoon, jonka aikana Crédit agricole osallistui komission toteamaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen.

411    Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, ettei Crédit agricole ollut tietoinen Barclaysin ja Deutsche Bankin palveluksessa olleiden välittäjien välisen päivittäisen yhteydenpidon intensiivisyydestä ja säännöllisyydestä eikä Barclaysin palveluksessa olleen välittäjän enemmän tai vähemmän intensiivisestä yhteydenpidosta muihin asianomaisiin pankkeihin.

412    Merkitystä ei ole myöskään sillä, että Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä suhtautui epäilevästi 19.3.2007 päivätyn manipulointisuunnitelman toteuttamiskelpoisuuteen. Se, ettei hän uskonut suunnitelman onnistumiseen, mikä ei kuitenkaan ilmene yksiselitteisesti hänen kannastaan, koska hän toteaa, että ”joka tapauksessa kannattaa yrittää”, (”en tout cas ça vaut le coup de l’essayer”) ei millään tavoin osoita, ettei hän olisi ollut tietoinen Deutsche Bankin ja muiden pankkien osallisuudesta tämän suunnitelman toteuttamisessa.

ii)  Crédit agricolen tietoisuus muiden yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen kuuluvasta muusta menettelystä

413    Siltä osin, saattoiko komissio perustellusti katsoa Crédit agricolen olevan vastuussa muiden asianomaisten pankkien kaikesta menettelystä sillä perusteella, että se osallistui yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, on todettava, että toisin kuin koskien Crédit agricolen tietoisuutta euriborkoron manipulointiin eri ajankohtina useiden pankkien yhteistoiminnalla tähtäävän kokonaissuunnitelman olemassaolosta (ks. edellä oleva 402–408 kohta), komissio ei ole riidanalaisessa päätöksessä esittänyt mitään välitöntä seikkaa, joka osoittaisi, että Crédit agricole tiesi tai että sen olisi pitänyt tietää siitä, että sen välittäjien Barclaysin välittäjän kanssa käymä tietojenvaihto, joka koski hinnoittelustrategioita tai ‑aikomuksia, ulottui kahdenvälistä tiedonvaihtoa laajemmalle ja oli osa ”kokonaissuunnitelmaa”, johon osallistui muitakin pankkeja.

414    Välillisten todisteiden tarkastelu kokonaisuutena ei myöskään osoita oikeudellisesti riittävällä tavalla, että Crédit agricole tiesi tai että sen olisi pitänyt tietää tällaisesta kokonaissuunnitelmasta tai että se olisi kohtuudella voinut ennakoida sen olemassaolon, jotta sen voitaisiin katsoa olevan vastuussa kaikesta muiden pankkien tähän tavoitteeseen tähtäävästä menettelystä, riippumatta siitä, oliko se siinä suoraan osallisena vai ei.

415    Tältä osin riidanalaisen päätöksen 457–465 perustelukappaleeseen sisältyy ainoastaan perusteluja, joissa viitataan kartellin luonteeseen ja euromääräisten korkojohdannaisten markkinoiden toimintaan ja jotka koskevat kaikkia kartelliin osallistuneita pankkeja ja jotka on mainittu edellä 396 kohdassa. Nämä perustelut eivät mahdollista erikseen eivätkä kokonaisuutena tarkasteltuina sitä, että Crédit agricolen voitaisiin katsoa olevan vastuussa sellaisesta muiden pankkien toiminnasta, johon se ei riidanalaisen päätöksen mukaan suoraan osallistunut, lukuun ottamatta edellä 409 ja 410 kohdassa tarkoitettua toimintaa, ilman että loukataan edellä 360 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä.

416    Kantajat väittävät perustellusti, ettei komissio osoita mitään yhteyttä yhtäältä riidanalaisen päätöksen 458 perustelukappaleessa mainitun välittäjien erityisen toimintaympäristön eli sen, että niiden keskustelut tallennetaan ja että niitä valvotaan, että yhteydenpito on yksinomaan kahdenvälistä, että ne käyttävät koodikieltä ja ovat säännöllisesti yhteydessä toisiinsa aina samankaltaisiin liiketoimiin liittyen, ja toisaalta sen välillä, että Crédit agricole oli tai sen olisi täytynyt olla tietoinen hinnoittelustrategioihin ja ‑aikomuksiin liittyvästä muiden pankkien toiminnasta, johon se ei osallistunut.

417    Komissio väittää tältä osin, että riidanalaisen päätöksen 458 perustelukappaletta oli luettava yhdessä sen 459–464 perustelukappaleen kanssa. Aluksi on kuitenkin todettava, että riidanalaisen päätöksen 459–462 perustelukappaleessa esitettyjen perustelujen nojalla voitaisiin korkeintaan katsoa, että välittäjien olisi pitänyt olla tietoisia muiden pankkien osallistumisesta toimintaan, jolla pyrittiin manipuloimaan euriborkorkoja, mutta ei niiden osallistumisesta toimintaan, joka muodostui hinnoittelustrategioita tai ‑aikomuksia koskevasta tietojenvaihdosta.

418    Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 459 perustelukappaleessa esitetty toteamus, jonka mukaan välittäjät tiesivät kahdenvälisten yhteyksiensä johdosta, että muiden pankkien välittäjät olivat valmiita osallistumaan samankaltaiseen salaista yhteistyötä merkitsevään toimintaan, joka koski euromääräisten korkojohdannaisten hinnan osatekijöitä ja muita kauppaehtoja, pätee Crédit agricolen suhteen ainoastaan euriborin manipulointiin liittyvän tiedonvaihdon osalta (ks. edellä oleva 403–408 kohta). Barclaysin palveluksessa ollut välittäjä ei sitä vastoin paljastanut Crédit agricolen palveluksessa olleelle välittäjälle yhdessäkään hinnan vahvistamisstrategioita koskeneessa kahdenvälisessä keskustelussa, että muut välittäjät osallistuivat tällaiseen tiedonvaihtoon tai että samoja tietoja olisi vaihdettu muiden välittäjien kanssa.

419    Toiseksi vaikka olisikin näytetty toteen riidanalaisen päätöksen 460 perustelukappaleen viittaus siihen, että markkinatoimijoiden kesken ”tiedostettiin yleisesti ja laaja-alaisesti”, että viitekorkojen vahvistamismenettely oli ilmoituksenvarainen ja että paneelin jäseninä olevat pankit saattoivatnäin ollen muuttaa noteerauksia sen mukaan, mikä niiden intressi oli noteerausten jättämisajankohtana, sillä on merkitystä ainoastaan kyseisten viitekorkojen manipulointia merkitsevien menettelyjen osalta. Sama pätee riidanalaisen päätöksen 461 ja 462 perustelukappaleessa esitettyyn seikkaan, olettaen että sillä on merkitystä muiden pankkien osallisuutta salaisissa yhteistoimintamenettelyissä koskevan tietoisuuden osoittamisessa, jonka mukaan välittäjät eivät voineet olla tietämättä, että jos entistä useammat pankit muuttaisivat noteerauksiaan samana päivänä ja saman euribor-maturiteetin aikana, mahdollinen vaikutus viitekorkoon kasvaisi suhteessa mukana olevien pankkien määrään, joten salaisten yhteistoimintamenettelyjen onnistumisaste riippuisi suurelta osin niihin osallistuvien pankkien määrästä. Sitä vastoin sen menettelyn, jossa euriborin taso määritetään paneelin jäsenten noteerauksilla, joihin nämä väitteet liittyvät, ja riidanalaisen päätöksen 358 perustelukappaleen g alakohdassa tarkoitetun menettelyn, joka koskee hinnoitteluaikomuksia ja ‑strategioita koskevaa tietojenvaihtoa, välille ei voida osoittaa mitään yhteyttä, kuten ”runs” tai ”mids”.

420    Tämän jälkeen riidanalaisen päätöksen 463 perustelukappaleessa esitetyillä tosiseikoilla, joiden mukaan ensinnäkin asianomaisten pankkien välittäjät olivat toimineet euromääräisten korkojohdannaisten alalla useita vuosia ja joiden mukaan toiseksi kahdenvälisiä yhteyksiä pidettiin yllä markkinoiden tärkeimpiin toimijoihin kuuluvien pankkien välittäjien kesken ja joiden mukaan kolmanneksi välittäjät eivät yllättyneet, kun niiden puoleen käännyttiin yhteistoimintatarkoituksessa, ei ole merkitystä sen osoittamiseksi, että Crédit agricole oli tietoinen menettelyistä, joihin se ei ollut suoraan osallistunut. Kuten kantajat väittävät, tietoisuus ”niiden kanssa kilpailunvastaisia keskusteluja käyneen välittäjän taustalla olleen verkoston vahvuudesta”, johon myös riidanalaisen päätöksen 463 perustelukappaleessa viitataan, perustuu pelkkään spekulaatioon, jonka tueksi ei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että Crédit agricole olisi tiennyt tällaisen verkoston olemassaolosta ja vahvuudesta, ja jota ei voida päätellä Crédit agricolen palveluksessa olleen välittäjän ja Barclaysin palveluksessa olleen välittäjän välillä 14.2.2007 käydystä tietojenvaihdosta, johon komissio vetoaa tämän toteamuksen tueksi. Tästä tietojenvaihdosta tosin ilmenee, että Crédit agricolen palveluksessa ollut välittäjä sai tiedon Deutsche Bankin osallisuudesta korkojen manipulointiyrityksiin ja Barclaysin palveluksessa olleen välittäjän aikomuksesta saada niihin mukaan useampia pankkeja (ks. edellä oleva 406–408 kohta). Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että hän olisi tällä tavoin saanut tiedon muiden pankkien osallistumisesta muuhun kuin korkojen manipulointiin tähtäävään menettelyyn ja vielä vähemmän sellaisen kontaktiverkoston olemassaolosta, jonka tarkoituksena oli vaihtaa arkaluonteisia tietoja hinnoittelustrategioista tai ‑aikomuksista.

421    Lopuksi komission riidanalaisen päätöksen 465 perustelukappaleessa korostama seikka, jonka mukaan pankki voi välittäjien tallenteiden avulla helpommin havaita työntekijöidensä lainvastaisen menettelyn, liittyy enintään sitä koskevaan kysymykseen, voidaanko pankin katsoa olevan vastuussa toiminnasta, johon pankin välittäjät ovat osallistuneet, joka on hylätty kahdeksannen kanneperusteen tutkimisen yhteydessä (ks. edellä oleva 350 kohta). Kuten edeltä 413 kohdasta ilmenee, Barclaysin palveluksessa olleen välittäjän ja Crédit agricolen palveluksessa olleiden välittäjien kahdenvälistä tietojenvaihtoa koskevista tallenteista ei kuitenkaan ilmene mitään todisteita, jotka koskisivat hinnoittelustrategioita tai ‑aikomuksia koskevia tietoja ja joiden perusteella voitaisiin päätellä, että tämä tiedonvaihto ulottui kahdenvälistä tiedonvaihtoa laajemmalle ja oli osa ”kokonaissuunnitelmaa”, johon osallistui muita pankkeja.

422    Komissio näyttää myös väittävän, että koska kaikilla kyseisillä menettelytavoilla pyrittiin samaan tavoitteeseen (viidennen kanneperusteen kohteena oleva kysymys), riitti se, että se oli osoittanut, että Crédit agricole tiesi tai että sen olisi pitänyt tietää muiden pankkien osallistumisesta euriborkoron manipulointiyrityksiin, samaan päätelmään siltä osin, että Crédit agricole oli tietoinen muiden pankkien osallistumisesta muihin menettelyihin.

423    Oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa koskeva toteamus eroaa siitä kysymyksestä, voidaanko jonkun yrityksen katsoa olevan vastuussa kyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan (tuomio 26.9.2018, Infineon Technologies v. komissio, C‑99/17 P, EU:C:2018:773, 174 kohta). Sitä paitsi yrityksen ei voida väittää osallistuneen kartellikokonaisuuteen pelkästään siitä syystä, että sen tekemän sopimuksen ja kartellikokonaisuuden tavoitteet ovat samat. On nimittäin muistutettava, että SEUT 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos asianomaisten sopimuspuolten välillä on olemassa yhteinen tahto. Asianomaisen yrityksen on siten tunnettava kartellikokonaisuuden yleinen ulottuvuus ja olennaiset piirteet (ks. tuomio 10.10.2014, Soliver v. komissio, T‑68/09, EU:T:2014:867, 62 ja 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

424    Tästä seuraa, että nyt käsiteltävässä asiassa Crédit agricolen ei voida pelkästään sillä perusteella, että se tiesi muiden pankkien euriborkoron manipulointia koskevasta menettelystä ja että näillä menettelytavoilla oli sama tavoite kuin hinnoittelustrategioihin ja ‑aikomuksiin liittyvillä menettelytavoilla, katsoa olevan vastuussa kaikesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen kuuluvasta kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, mukaan lukien hinnoittelustrategioita ja ‑aikomuksia koskeva tietojenvaihto, johon se ei suoraan osallistunut.

425    Näin ollen on pääteltävä, että ne välilliset todisteet, joihin komissio tukeutuu, kokonaisuutena arvioituna ja yhdessä niiden välittömien todisteiden kanssa, jotka koskevat tietoisuutta muiden yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, joka muodostuu euriborin manipulointiyrityksistä ja jota on tarkasteltu edellä 402–412 kohdassa, eivät ole sellaisia painavia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä todisteita, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että oli selvää, että Crédit agricole oli tietoinen siitä, että sen Barclaysin kanssa käymä keskustelu, joka koski hinnoitteluaikomuksia ja ‑strategioita, ulottui kahdenvälistä tiedonvaihtoa laajemmalle ja oli osa kokonaissuunnitelmaa, johon osallistui myös muita pankkeja, tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja hyväksyä siitä aiheutuvan riskin.

426    Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että Crédit agricolen osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen voitiin todeta ainoastaan suhteessa yhtäältä sen omaan menettelyyn tämän rikkomisen yhteydessä ja toisaalta muiden euriborkoron manipulointiyrityksiin osallistuneiden pankkien menettelyyn.

427    Tässä kohdin on vielä muistutettava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että komission päätös, jossa kartellikokonaisuus katsotaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, voidaan jakaa tällä tavalla ainoastaan, jos yhtäältä kyseiselle yritykselle on hallinnollisen menettelyn aikana annettu mahdollisuus ymmärtää, että sitä moitittiin myös kustakin kartellin osatekijänä olevasta käyttäytymisestä, ja näin ollen puolustautua tätä moitetta vastaan ja jos toisaalta kyseinen päätös on tältä osin riittävän selvä (ks. vastaavasti tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, EU:C:2012:778, 46 kohta). Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on sekä väitetiedoksiannossa että riidanalaisessa päätöksessä (ks. edellä oleva 15 kohta) tehnyt selvän eron kartelliin osallistuneiden pankkien, muiden muassa Crédit agricolen, moitittujen yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostaneiden eri menettelytapojen välillä. Kuten edellä 363 kohdassa on muistutettu, riidanalaisen päätöksen 365, 387, 393 ja 442 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että komissio katsoi, että tämän toiminnan tarkoituksena oli rajoittaa kilpailua paitsi kollektiivisesti, myös yksilökohtaisesti.

428    Kantajat voivat siis kuudennen kanneperusteen yhteydessä perustellusti väittää, että komissio on virheellisesti katsonut Crédit agricolen syyllistyneen muuhun kuin edellä 426 kohdassa yksilöityyn toimintaan. Kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa on näin ollen osittain perusteltu.

[– –]

B       Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohdan kumoamista koskeva vaatimus ja sakon määrän alentamista koskeva vaatimus

[– –]

1.     Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohdan kumoamista koskeva vaatimus

[– –]

a)     Aktualisoitujen käteissaatavien käyttö myynnin arvon laskemisessa

[– –]

2)     Komission soveltaman 98,849 prosentin alentamiskertoimen määrittäminen

[– –]

i)     Perusteluvelvollisuuden noudattaminen siltä osin kuin kyse on alentamiskertoimen määrittämisestä riidanalaisessa päätöksessä

[– –]

512    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset siltä osin, kuin kyse on 98,849 prosentin alentamiskertoimen määrittämisestä.

513    Tämä yhdeksännen kanneperusteen neljännen osan väite voisi kuitenkin osoittautua perusteettomaksi, jos osoittautuisi, että komissio on korjannut näin todetun perustelujen puutteellisuuden tekemällä muutospäätöksen (ks. edellä oleva 21–23 kohta). Näin ollen on tutkittava kantajien kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä esittämät kanneperusteet, joilla riitautetaan se, että komissio hyväksyi viimeksi mainitun päätöksen.

ii)  Muutospäätös

[– –]

516    Kantajat väittävät tältä osin, ettei komissiolla ollut toimivaltaa korjata muutospäätöksellä riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuutta, jonka unionin yleinen tuomioistuin totesi 24.9.2019 antamassaan tuomiossa HSBC Holdings ym. v. komissio (T‑105/17, EU:T:2019:675).

517    Kantajat korostavat, että vaikka komissio voi lähtökohtaisesti muuttaa päätöstä sen tekemisen jälkeen, sillä ei sitä vastoin ole toimivaltaa tehdä, kuten esillä olevassa asiassa, riidanalaisen päätöksen puutteellisten perustelujen oikaisemista tai täydentämistä koskevaa päätöstä kyseisen päätöksen kumoamista koskevassa oikeudenkäynnissä laatimatta kyseisen päätöksen päätösosaa uudelleen. Se, ettei komissiolla ole toimivaltaa tehdä muutospäätöstä, on sitäkin suuremmalla syyllä välttämätöntä, koska se esittäisi todellisuudessa riidanalaisen päätöksen perusteluista poikkeavat perustelut.

518    Komissio kiistää kantajien väitteet ja katsoo, että sillä oli mahdollisuus tehdä perustamissopimuksessa tältä osin määrättyjä muotomääräyksiä ja menettelyjä noudattaen muutospäätös riidanalaisen päätöksen perustelujen täydentämiseksi selkeyttämällä alentamiskertoimen määrittämisessä käytettyä menetelmää sitä muuttamatta. Sen mukaan oikeuskäytäntöä, jonka mukaan yksittäistapausta koskevan päätöksen perustelujen puutteellisuutta ei ole mahdollista korjata riita-asian oikeudenkäyntimenettelyn aikana, ei voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa. Koska muutospäätöksen tekeminen antoi kantajille mahdollisuuden mukauttaa kannettaan kyseisen menetelmän pätevyyden riitauttamiseksi, niiden menettelylliset oikeudet turvattiin ja unionin yleinen tuomioistuin saattoi komission mukaan harjoittaa täysimääräisesti valvontaansa.

519    Tältä osin on todettava, kuten komissio huomauttaa, että komission toimivaltaan tehdä tietty toimi on väistämättä sisällyttävä toimivalta muuttaa kyseistä toimea sen toimivaltaan liittyviä säännöksiä kunnioittaen ja perustamissopimuksessa tämän osalta määrättyjä muotoja ja menettelyjä kunnioittaen (tuomio 9.12.2014, Lucchini v. komissio, T‑91/10, EU:T:2014:1033, 108 kohta), minkä kantajat hyväksyvät.

520    On kuitenkin todettava kantajien tavoin, että muutospäätöksen päätösosasta ja sen 11–13 perustelukappaleesta ilmenee nimenomaisesti, että tällä päätöksellä pyritään ainoastaan täydentämään riidanalaisen päätöksen perusteluja muuttamatta sen päätösosaa ja että näin ollen 1 artiklan a alakohta ja 2 artiklan a alakohta ”pysyvät voimassa”.

521    Edellä esitetystä seuraa, ettei komissio tehdessään muutospäätöksen tehnyt päätöstä riidanalaisen päätöksen päätösosan muuttamisesta vaan ainoastaan täydensi riidanalaisen päätöksen päätösosan taustalla olevia perusteluja, minkä se vahvistaa unionin yleisessä tuomioistuimessa (ks. edellä oleva 518 kohta).

522    Tästä seuraa, ettei muutospäätöstä voida pitää edellä 519 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna uutena päätöksenä, jolla muutetaan riidanalaista päätöstä, vaan se on rinnastettava vastaajan oikeudenkäynnin yhteydessä esittämiin täydentäviin perusteluihin. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustelut on kuitenkin lähtökohtaisesti ilmoitettava asianosaiselle samaan aikaan kuin sille vastainen päätös. Perustelujen puuttumista ei voida korjata sillä, että asianosainen saa päätöksen perustelut tietoonsa unionin toimielimissä käytävän menettelyn aikana (tuomio 29.9.2011, Elf Aquitaine v. komissio, C‑521/09 P, EU:C:2011:620, 149 kohta; tuomio 19.7.2012, Alliance One International ja Standard Commercial Tobacco v. komissio, C‑628/10 P ja C‑14/11 P, EU:C:2012:479, 74 kohta ja tuomio 13.12.2016, Printeos ym. v. komissio, T‑95/15, EU:T:2016:722, 46 kohta).

523    Unionin toimielimillä ei kuitenkaan ole oikeutta korjata unionin tuomioistuimissa puutteellisesti perusteltuja päätöksiään, eikä näillä tuomioistuimilla ole velvollisuutta ottaa huomioon lisäselvityksiä, jotka kyseessä olevan toimen antaja on toimittanut vasta oikeudenkäynnin aikana, arvioidessaan perusteluvelvollisuuden noudattamista. Tällainen oikeustila saattaisi hämärtää unionin hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten välisen toimivallan jakoa, heikentää laillisuusvalvontaa ja vaarantaa kanneoikeuden käyttämisen (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2020, komissio v. Di Bernardo, C‑114/19 P, EU:C:2020:457, 58 kohta).

524    Tarkennukset, joita kanteen kohteena olevan päätöksen tekijä tekee oikeudenkäynnin kuluessa ja joilla täydennetään jo sinänsä riittäviä perusteluja, eivät varsinaisesti kuulu perusteluvelvollisuuden noudattamiseen, vaikka niistä saattaa olla hyötyä siinä päätöksen perustelujen sisällön tutkimisessa, jonka yhteisöjen tuomioistuimet suorittavat, siinä mielessä, että niiden avulla toimielin voi selventää päätöksen perustana olevia syitä. Näin ollen lisäselvitykset, jotka ylittävät perusteluvelvollisuuden asettamat vaatimukset, mahdollistavat sen, että yritykset saavat tietää yksityiskohtaisesti niille määrätyn sakon laskentatavan, ja tämä voi yleisellä tasolla edistää hallintotoiminnan avoimuutta ja helpottaa unionin yleisen tuomioistuimen työtä, kun se toimii täyden harkintavaltansa nojalla, jolloin sen on kyettävä arvioimaan kanteen kohteena olevan päätöksen lainmukaisuuden lisäksi myös määrätyn sakon asianmukaisuutta. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan muuta perusteluvelvollisuudesta johtuvien vaatimusten ulottuvuutta (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2000, Cascades v. komissio, C‑279/98 P, EU:C:2000:626, 45 ja 47 kohta).

525    Kuten edeltä 512 kohdasta ilmenee, käsiteltävässä asiassa riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset alentamiskertoimen määrittämisen osalta. Komissio ei ole vedonnut mihinkään seikkaan, joka osoittaisi, että sen oli käytännössä mahdotonta perustella riidanalaista päätöstä oikeudellisesti riittävällä tavalla, jolloin perusteluja voitaisiin poikkeuksellisesti täydentää oikeudenkäynnin aikana esitettävillä lisäselvityksillä (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2020, komissio v. Di Bernardo, C‑114/19 P, EU:C:2020:457, 59 kohta). Näin ollen ja ilman, että olisi tarpeen tutkia, oliko muutospäätöksessä yksityiskohtaisemmin selitetty menetelmä todella riidanalaisen päätöksen taustalla oleva menetelmä, ja näin ollen toteuttaa komission ehdottama asian selvittämistoimi, on todettava, että edellä 522–524 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti komission oikeudenkäyntimenettelyn aikana esittämiä riidanalaisen päätöksen täydentäviä perusteluja ei voida hyväksyä.

526    Näissä olosuhteissa on niin, että koska kantajien kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esittämät väitteet hyväksytään, muutospäätöksessä asian käsittelyn aikana esitetyt täydentävät perustelut on hylättävä ilman, että on tarpeen tutkia kantajien mainitussa kirjelmässä esittämiä muita vaatimuksia, väitteitä ja kanneperusteita tai toteuttaa niiden ehdottamaa prosessinjohtotoimea, joka koskee muutospäätökseen sisältyvien alentamiskertoimen määrittämistä koskevien väitteiden oikeellisuutta.

527    Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perustelut ovat alentamiskertoimen määrittämisen osalta puutteelliset, on perusteltu.

b)     Pankkien myynnin arvon laskemisessa käyttämien menetelmien epäjohdonmukaisuus sekä hyvän hallinnon periaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen, jotka johtuvat siitä, ettei komissio ole suorittanut valvontaa tältä osin

[– –]

2)     Väite, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta on loukattu, koska pankkien toimittamia tietoja ei ole tarkistettu riittävällä tavalla

557    Yhdeksännen kanneperusteen toisessa osassa kantajat moittivat komissiota hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisesta, koska se ei valvonut myynnin arvoa koskevaan kyselylomakkeeseen annettujen vastausten johdonmukaisuutta eikä tiedot saatuaan toteuttanut mitään täydentäviä tutkintatoimenpiteitä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen varmistamiseksi.

558    Komissio väittää toteuttaneensa ”kaikki varotoimenpiteet pankkien ilmoittamien arvojen välisten eroavuuksien välttämiseksi”, koska se esitti saman täsmällisen ja yksityiskohtaisen tiedonsaantipyynnön kaikille asianosaisille, huolehti koordinoinnista ja edellytti, että vastauksiin liitettiin menetelmiä koskeva huomautus ja että riippumaton ulkopuolinen tilintarkastaja osoitti esitettyjen laskelmien paikkansapitävyyden.

559    Tässä yhteydessä on muistutettava, ettei komissiolla ole saatujen tietojen paikkansa pitämättömyyttä tarkoittavien viitteiden puuttuessa yleistä velvollisuutta tarkistaa vastauksena tiedonsaantipyyntöön toimitettuja tietoja (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2013, Spira v. komissio, T‑108/07 ja T‑354/08, EU:T:2013:367, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

560    Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että tiettyjen edellä 559 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettujen seikkojen perusteella komission olisi pitänyt epäillä, olivatko asianomaisten pankkien pyydettyjen tietojen toimittamisessa noudattamat menetelmät riittävän yhdenmukaisia.

561    Komissio ei ensinnäkään kiistä sitä, että asianosaiset olivat varoittaneet sitä vaikeuksista, joita niillä oli ollut kyselylomakkeeseen vastaamisessa. Toisin kuin komissio väittää, kantajien esittämä seikka, jonka mukaan Société générale (riidanalaisen päätöksen 703 perustelukappale, ks. edellä oleva 11 kohta) ja JP Morgan (riidanalaisen päätöksen 680 perustelukappale) toimittivat oma-aloitteisesti oikaistuja tietoja, joilla muutettiin merkittävästi alun perin toimitettuja tietoja, osoittaa näiden vaikeuksien olemassaolon. On huomattava, että komissio hyväksyi nämä tarkistetut tiedot.

562    Toiseksi kantajat korostavat perustellusti myös kunkin asianomaisen pankin toimittamien menetelmiä koskevien huomautusten välisiä eroja sekä niiden huomattavan pituuseron että pankkien toimittamien tietojen tason heterogeenisyyden osalta.

563    Kolmanneksi kantajat korostavat asianomaisten pankkien ilmoittamien nimellismäärien  välisiä epäjohdonmukaisuuksia osoituksena asianosaisten tiedonsaantipyyntöön antamissaan vastauksissa toimittamien tietojen epäjohdonmukaisuuksista. Kuten komissio on todennut riidanalaisen päätöksen 700 perustelukappaleessa, se ei ole käsiteltävässä asiassa perustanut myynnin arvoa nimellismääriin vaan käteissaataviin. Myynnin arvoa koskevasta kertomuksesta ilmenee kuitenkin, etteivät eri pankkien nimellismäärät ja käteissaatavat näytä olevan johdonmukaisia keskenään. Tästä seuraa, ettei nimellismäärien  taso ole pankkien käteissaatavienkaan määrittämisen osalta täysin merkityksetön osoitus epäjohdonmukaisuudesta menetelmissä, joita komission tiedonsaantipyyntöön vastaamisessa on noudatettu.

564    Tässä yhteydessä on myös todettava, että kantajat olivat kuulemistilaisuudessa kiinnittäneet komission huomion siihen, että muiden asianosaisten tiedonsaantipyyntöihin antamissa vastauksissa oli tiettyjä ristiriitaisuuksia (ks. edellä oleva 58 ja 60 kohta).

565    Tällaisten todisteiden perusteella komission oli jatkettava tutkimuksiaan noudattaen hyvän hallinnon periaatetta ja erityisesti velvollisuuttaan tutkia asia huolellisesti varmistaakseen, että sakon määräämisen perustana olevat käteissaatavia koskevat tiedot oli laskettu sellaisten menetelmien mukaisesti, jotka ovat riittävän yhdenmukaisia, jotta tiedonsaantipyyntöön voitiin vastata asianmukaisesti.

566    Unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa komissio kuitenkin myönsi, ettei se ollut pyytänyt asianosaisilta selvennystä tiedonsaantipyyntöön annettujen vastausten sisällöstä eikä vaadittujen tietojen laskemiseen käytetyistä menetelmistä.

567    Siltä osin kuin komissio viittaa tilintarkastuskertomukseen, joka on liitetty kunkin asianomaisen pankin vastaukseen, ja väittää, että tilintarkastajien tehtävänä oli tarkistaa tiedonsaantipyyntöihin vastaamisessa noudatettujen menetelmien asianmukaisuus (riidanalaisen päätöksen 678 perustelukappale), ei tämäkään väite voi menestyä.

568    Tiedonsaantipyyntöön liitettyjen ohjeiden I.2 jakson ii kohdasta ilmenee, että tilintarkastusyhtiön tai tilintarkastajan oli tarkistettava pyydetyt ”tiedot” ja että vastaukseen oli liitettävä todistus siitä, että ”tiedot” oli todennettu. Toisin kuin riidanalaisen päätöksen 678 perustelukappaleesta ilmenee, tällaista ohjetta ei voida välttämättä ymmärtää siten, että riippumattomien tilintarkastajien kertomuksissa tai lausunnoissa olisi toimitettujen tietojen paikkansapitävyyden lisäksi vahvistettava, että niiden laskemiseen käytetty menetelmä oli asianmukainen tiedonsaantipyyntöön vastaamiseksi. Kantajat vetoavat tältä osin tilintarkastusyhtiön laatimiin tilintarkastuskertomuksiin sisältyviin huomautuksiin, jotka koskevat niiden laskelmia sekä muun muassa pankille A, pankille C ja JP Morganille laadittuja laskelmia, joiden konkreettisuutta  komissio ei kiistä. Näistä huomautuksista ilmenee, että riippumattomat tilintarkastajat katsoivat, että heidän tehtävänään oli tarkistaa, että pankin valitsemaa menetelmää sovelletaan asianmukaisesti, eikä kyseenalaistaa tätä menetelmää tiedonsaantipyynnöstä ilmenevässä laajuudessa.

569    Edellä esitetyn perusteella on todettava, että huolimatta riittävistä seikoista, joilla voidaan kyseenalaistaa asianomaisten pankkien käteissaatavien laskemisessa noudattamien menetelmien yhdenmukaisuus, komissio ei ole toteuttanut muita tutkintatoimenpiteitä, mikä merkitsee sitä, että se on laiminlyönyt asian huolellisen tutkimisen, johon sillä on velvollisuus edellä 537 kohdassa mainitun oikeuskäytännön nojalla. Nyt käsiteltävän asian olosuhteissa tällainen hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen voi kuitenkin johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen vain, jos kantajat osoittavat, että kyseiset menetelmälliset erot ovat johtaneet siihen, että määrättyjen sakkojen perusmäärät on laskettu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti.

3)     Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen sakon määrää laskettaessa

570    Kantajat väittävät, että hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen on nyt käsiteltävässä asiassa johtanut siihen, että komissio on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se on ilman lisätutkimuksia määrittänyt sakkojen määrän sellaisten tietojen perusteella, jotka eivät olleet riittävän luotettavia ja yhtäpitäviä sakkojen laskennan perustaksi.

571    Kantajat eivät kuitenkaan ole osoittaneet, että käsiteltävässä asiassa se, että pankit ovat soveltaneet käteissaataviensa laskentaan erilaisia menetelmiä, jotka komissio on hyväksynyt, olisi johtanut siihen, että komissio olisi käyttänyt  tietoja, jotka eivät olleet vertailukelpoisia eri pankkien välillä, ja siten määrittänyt Crédit agricolelle määrätyn sakon määrän yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti.

572    Ensinnäkin on muistutettava, että komission mukaan eroilla, jotka koskevat ensinnäkin pankin A huomioon ottamien rahavirtojen laajuutta, koska pankki A jätti laskelmissaan huomiotta koronvaihtosopimuksen kiinteäkorkoisen osan, kun tähän sopimukseen sisältyi sekä kiinteäkorkoinen osa että vaihtuvakorkoinen osa, toiseksi liiketoimista maksettujen ja vastaanotettujen rahavirtojen nettoutuksen laajuutta ja kolmanneksi ”eksoottisten” tuotteiden poissulkemista, oli vain vähäinen vaikutus käteissaatavien laskennan tulokseen ja siten myynnin arvon määrittämiseen (ks. edellä oleva 549, 551 ja 554 kohta).

573    Kantajat kiistävät sen, että menetelmäerojen vaikutus käteissaatavien tasoon on merkityksetön.

574    Ne väittävät ensinnäkin, että komission riidanalaisessa päätöksessä esittämä toteamus, jonka mukaan pankin A noudattaman menetelmän vaikutus sen käteissaatavien arvoon siltä osin, kuin kyse on kiinteäkorkoisten osien jättämisestä ulkopuolelle sopimuksissa, joissa on sekä kiinteäkorkoinen osa että vaihtuvakorkoinen osa, oli vain 0,1 prosenttia, oli tämän seurauksena merkityksetön eikä ole todennettavissa. Ne väittävät, että niiden oikeus tutustua muiden asianosaisten taloudellisiin tietoihin vain tietohuonemenettelyn välityksellä ei ollut riittävä, jotta ne olisivat voineet komission tavoin tehdä tällaisia laskelmia, kun otetaan huomioon se, että Crédit agricolen asiantuntijoilta evättiin oikeus kyseisiin tietoihin ja että tutustumisaika tietoihin oli rajallinen.

575    Tältä osin on aluksi todettava, että komissio laski pankin A soveltaman menetelmän vaikutukseksi sen käteissaatavien arvoon 0,1 prosenttia tiettyjä koodeja sisältävien laskentakaavakkeiden perusteella, jotka kyseinen pankki toimitti vastauksessaan tietojensaantipyyntöön (riidanalaisen päätöksen 685 perustelukappale). Kantajien oikeudellisilla ja taloudellisilla neuvonantajilla oli ollut oikeus tutustua näihin asiakirjoihin tietohuonemenettelyssä (ks. riidanalaisen päätöksen alaviite 720).

576    Kun tarkastellaan niitä väitteitä, jotka koskevat myynnin arvoa koskeviin tietoihin kohdistuvan tutustumisoikeuden epäämistä, ilmenee lisäksi yhtäältä, ettei komissio loukannut kantajien puolustautumisoikeuksia, kun se otti näiden tietojen osalta käyttöön sekamuotoisen tietoihin tutustumisjärjestelyn, jossa ainoastaan Crédit agricolen ulkopuolisille neuvonantajille annettiin oikeus tutustua luottamuksellisiin tietoihin tietohuonemenettelyssä (ks. edellä oleva 173–180 kohta). Toisaalta on niin, että jos kantajat katsoivat, ettei ulkopuolisille neuvonantajille näin myönnetty tutustumisaika ollut riittävä, mikään ei estänyt niitä esittämästä komission yksiköille tai kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle pyyntöä tutustumisajan pidentämisestä tai lisätutustumispyyntöä saman menettelyn mukaisesti. Ne eivät kuitenkaan jättäneet tällaista pyyntöä.

577    Kantajien esittämillä väitteillä ei näin ollen voida kyseenalaistaa komission riidanalaisessa päätöksessä esittämää toteamusta, jonka mukaan 0,1 prosentin vaikutus pankin A käteissaatavien arvoon oli merkityksetön.

578    Toiseksi nettoutusmenetelmien eroista on todettava aluksi, etteivät kantajat kiistä sitä, että päivittäinen nettoutus, sellaisena kuin Crédit agricole sitä soveltaa, on markkinoilla normi. Kantajat eivät myöskään edes yritä osoittaa, että kuukausittaisen nettoutuksen  soveltamisella päivittäisen nettoutuksen sijasta olisi ollut merkittävä vaikutus niiden omiin käteissaatavia koskeviin tietoihin.

579    Kantajat katsovat lisäksi, että komission riidanalaisen päätöksen 702 perustelukappaleessa tekemä päätelmä, jonka mukaan se, että pankit noudattivat erilaisia nettoutusmenetelmiä, ei johtanut merkittäviin eroihin eikä aiheuttanut epäyhdenvertaista kohtelua, on ristiriidassa sen kanssa, että Société généralen sakko vähennettiin oikaisupäätöksen yhteydessä puoleen.

580    Yhtäältä riidanalaisen päätöksen 703 perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että komissio teki päätöksen transaktiopäätöksen muuttamisesta Société généralen osalta sen vuoksi, että Société generale ilmoitti sille, ettei se ollut nettouttanut huomattavaa osaa transaktioistaan, eikä sen vuoksi, että se olisi tarkistanut tietonsa soveltamalla erilaista nettoutusmenetelmää. Toisaalta riidanalaisen päätöksen 702 perustelukappaleesta ilmenee, että pankin C noudattaman kahden menetelmän (eli päivittäisen nettoutuksen  ja kuukausittaisen  nettoutuksen) mukaisten laskelmien tulokset osoittavat noin 0,4 prosentin eroa. Kantajat eivät kiistä tällaisen eron merkityksettömyyttä.

581    Kolmanneksi on todettava, kuten komissio huomauttaa, etteivät kantajat esitä mitään väitettä, jolla ne riitauttaisivat riidanalaisen päätöksen 694 perustelukappaleessa esitetyt pankin A selvitykset, jotka koskevat sitä, että se, että pankki A jätti ”eksoottiset” tuotteet pois laskelmistaan, oli merkityksetöntä.

582    Neljänneksi kantajat vetoavat lisäksi komissiolle 14.10.2016 toimitettuihin tarkistettuihin tietoihin, jotka on laskettu sillä menetelmällä, jota pankki A niiden mielestä noudatti ja joka perustuu kiinteäkorkoisen osan ”neutralointiin” ja ”eksoottisten” tuotteiden poissulkemiseen.

583    Tältä osin on todettava, että komissio perusteli riidanalaisen päätöksen 687 perustelukappaleessa sitä, että se kieltäytyi hyväksymästä Crédit agricolen esittämiä tarkistettuja tietoja toteamalla, että Crédit agricolen näiden tietojen esittämisessä noudattama menetelmä oli epäasianmukainen ja että nämä tiedot olivat epätäsmällisiä. Komissio totesi tältä osin, ettei ehdotettu menetelmä vastannut tiedonsaantipyynnössä annettuja ohjeita eikä pankki A:n noudattamaa menetelmää ja että sitä oli käytetty ilman tilintarkastajan vahvistusta. Komission mukaan kantajat olivat jättäneet laskelmiensa ulkopuolelle koronvaihtosopimusten kiinteäkorkoisen osan käteissaatavat mutta ne eivät olleet tarkistaneet vaihtuva- ja kiinteäkorkoisen osan välisestä nettoutuksesta  saatujen käteissaatavien määrää, mikä johti pienempiin käteissaataviin. Komissio päätteli, että Crédit agricolen käyttämän menetelmän vaikutus sen käteissaataviin olisi noin 43 prosenttia, joten se johtaisi merkittäviin eroihin. Nämä seikat ovat riittäviä, jotta kantajat voivat ymmärtää syyt, joiden vuoksi komissio kieltäytyi hyväksymästä tarkistettuja tietoja, ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi harjoittaa edellä 255 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua valvontaansa. Perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva väite on näin ollen hylättävä perusteettomana.

584    Lisäksi on todettava, että komission mukaan (riidanalaisen päätöksen 687 perustelukappale) noudatetun menetelmän vaikutus Crédit agricolen tietoihin on 43 prosenttia, mikä ilmenee myös kantajien unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämästä vaatimuksesta, jolla unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan käyttämään täyttä harkintavaltaansa ja alentamaan Crédit agricolen sakon määrä tälle tasolle.

585    Vaikka oletettaisiin, että kantajat pyrkisivät tällä tavoin osoittamaan, että pankin A noudattaman menetelmän vaikutus niiden omiin käteissaatavia koskeviin tietoihin ei ollut merkityksetön, eivätkä väittämään, että niihin olisi sovellettava pankin A noudattamaa menetelmää (ks. jäljempänä oleva 588 kohta), tämäkään väite ei voisi menestyä. Ensinnäkin asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, ettei pankin A soveltama menetelmä ole tiedonsaantipyynnön mukainen.

586    Toiseksi oli miten oli, kantajat eivät osoita, että menetelmä, jota ne noudattivat esittäessään tarkistettuja tietoja, olisi ollut sama kuin pankin A soveltama menetelmä. Tältä osin ne eivät millään tavoin kiistä riidanalaisen päätöksen 687 perustelukappaleessa esitettyä komission toteamusta (ks. edellä oleva 583 kohta) eivätkä edes pyri osoittamaan, että niiden tarkistettujen tietojen laskemisessa käyttämä vastaanotettavienkiinteäkorkoisten osien ”neutralointi” johtui yksinomaan kiinteäkorkoisen osan poissulkemisesta sellaisista koronvaihtosopimuksista, joissa oli sekä kiinteä- että vaihtuvakorkoinen osa, kuten pankin A noudattamassa menetelmässä, eikä maksettavien kiinteäkorkoisten osien nettouttamisesta vastaanotettavilla vaihtuvakorkoisilla osilla, kuten komissio totesi riidanalaisen päätöksen 687 perustelukappaleessa.

587    Näin ollen on todettava, etteivät kantajat ole osoittaneet, että komissio olisi tehnyt virheen katsoessaan, että erot pankkien käteissaataviensa laskemiseen soveltamissa menetelmissä olivat johtaneet siihen, että toimitetuissa tiedoissa oli eroja, jotka ovat merkityksettömiä. Tällaiset merkityksettömät erot eivät voi johtaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, koska ne eivät johda siihen, että sakkojen määrän laskemisessa käytettäisiin arvoja, jotka eivät ole vertailukelpoisia.

588    Toiseksi kun otetaan huomioon se, ettei pankin A käteissaatavien laskemisessa noudattama menetelmä vastaa tiedonsaantipyyntöä, ei se kantajien väite voi menestyä, jonka mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen olisi pitänyt johtaa siihen, että komissio olisi sallinut niiden toimittaa tiedot pankin A soveltaman menetelmän mukaisesti laskettuina tai hyväksynyt 14.10.2006 esitetyt tarkistetut tiedot. Tässä kohdin riittää, kun todetaan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen on mukauduttava laillisuuden noudattamisen asettamiin vaatimuksiin, mikä edellyttää, että kukaan ei voi vedota edukseen jonkun muun hyväksi tapahtuneeseen lainvastaisuuteen (ks. tuomio 16.6.2016, Evonik Degussa ja AlzChem v. komissio, C‑155/14 P, EU:C:2016:446, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantajien väite merkitsee todellisuudessa sitä, että komissiota vaadittaisiin soveltamaan niihin menetelmää, joka ei ole tiedonsaantipyynnön mukainen.

589    Tästä seuraa, etteivät kantajat ole osoittaneet, että käsiteltävässä asiassa se, että komissio hyväksyi eri menetelmillä laskettuja tietoja, olisi johtanut siihen, että se olisi käyttänyt sellaisia käteissaatavia koskevia tietoja, jotka eivät ole vertailukelpoisia, ja siten laskenut Crédit agricolen sakon yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti. Tämä väite ja näin ollen yhdeksännen kanneperusteen ensimmäisen osan toinen väite ja yhdeksännen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

[– –]

2.     Sakon määrän alentamista koskeva vaatimus

[– –]

657    Vaikka riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohdan kumoamista koskeva ensisijainen vaatimus on nyt käsiteltävässä asiassa hyväksytty, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sillä on oikeus käyttää täyttä harkintavaltaansa, koska kysymys sakon määrästä on saatettu sen arvioitavaksi, vaikka sakon määrän alentamista koskeva vaatimus on esitetty toissijaisena riidanalaisen päätöksen 2 artiklan a alakohdan kumoamista koskevaan vaatimukseen nähden (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2018, Deutsche Telekom v. komissio, T‑827/14, EU:T:2018:930, 551–562 kohta).

[– –]

662    Nyt käsiteltävässä asiassa sen sakon määrän vahvistamisessa, jolla määrätään seuraamus Crédit agricolen kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä menettelystä, sellaisena kuin se kahdeksan ensimmäisen kanneperusteen tarkastelusta ilmenee, on otettava huomioon seuraavat seikat.

663    Ensinnäkin rikkomisen vakavuudesta ja kestosta on todettava seuraavaa.

664    Ensinnäkin on käytettävä menetelmää, jossa – kuten komission nyt käsiteltävässä asiassa noudattamassa menetelmässä – yksilöidään ensin sakon perusmäärä, jota voidaan myöhemmin mukauttaa käsiteltävän asian erityisolosuhteiden mukaan.

665    Ensinnäkin siltä osin kuin kyse on myynnin arvosta alkuperäisenä lukuna, on otettava huomioon alennetut käteissaatavat tämän arvon korvaavana arvona. Kuten yhdeksännen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelusta ilmenee, alennettujen käteissaatavien arvo voi käsiteltävässä asiassa olla asianmukainen lähtökohta sakon määrän vahvistamiselle, koska tämä arvo heijastaa rikkomisen taloudellista merkitystä ja yrityksen osuutta rikkomisessa.

666    Tältä osin on tosin yhdeksännen kanneperusteen ensimmäisen osan tarkastelun yhteydessä todettu, että pankkien tapa määrittää käteissaatavat oli tietyissä tapauksissa johtanut erilaisiin lähestymistapoihin. Kuten edeltä 571 kohdasta ilmenee, näistä eroista ei kuitenkaan seuraa, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta olisi loukattu.

667    Unionin yleinen tuomioistuin katsoo lisäksi, että toinen käteissaatavien laskentamenetelmä, jota kantajat ovat noudattaneet määrittäessään komissiolle 14.10.2006 toimitettuja tarkistettuja tietoja, ei soveltuisi yhtään paremmin käteissaatavien vahvistamiseen. Menetelmä, jossa kiinteäkorkoiset osat jätetään pois sopimuksista, joissa on sekä kiinteä- että vaihtuvakorkoisia osia, tai jossa ”eksoottiset” tuotteet suljetaan pois tai jossa kuukausittaista nettoutusta sovelletaan päivittäisen nettoutuksen sijasta, ei sovellu nyt käsiteltävässä asiassa sen paremmin määrittämään myynnin arvoa suhteessa rikkomiseen, josta seuraamus määrätään, eikä siten heijastamaan asianmukaisesti tämän rikkomisen todellisuutta eikä taloudellista laajuutta eikä yritysten asemaa tässä rikkomisessa. Ensinnäkin sellaisten euromääräisiä korkojohdannaisia koskevien sopimusten osalta, joissa on sekä kiinteä- että vaihtuvakorkoinen osa, kassavirta heijastaa kiinteän koron ja vaihtuvan koron välistä eroa vahvistamispäivänä, kuten edeltä 188 kohdasta ilmenee. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei ole mitään syytä sulkea nimenomaisesti pois tällaisten euromääräisten korkojohdannaisten jommastakummasta ”osasta” johtuvia kassavirtoja. Toiseksi ei ole perusteltua jättää ”eksoottisia” tuotteita käteissaatavien laskennan ulkopuolelle, koska ne ovat myös osa euromääräisten korkojohdannaisten merkityksellisiä markkinoita. Kolmanneksi on todettava, että koska asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että päivittäinen nettoutus on markkinoiden normi, nyt käsiteltävään asiaan ei liity mitään erityistä seikkaa, joka oikeuttaisi poikkeamaan siitä.

668    Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätti ottaa sakon määrää vahvistaessaan huomioon komission riidanalaisessa päätöksessä käyttämän Crédit agricolen käteissaatavien arvon.

669    Lisäksi on todettava, että asianosaiset ovat yksimielisiä siitä, että se, että sakon laskentaperusteena otettaisiin huomioon käteissaatavat sellaisenaan, johtaisi liian varoittavan sakon määräämiseen. Sen vuoksi asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että näitä käteissaatavia on tarpeen alentaa alentamiskerrointa soveltamalla.

670    Komissio sovelsi riidanalaisessa päätöksessä yhtenäistä alentamiskerrointa, jonka määräksi vahvistettiin 98,849 prosenttia.

671    Tämän alentamiskertoimen vahvistamisesta on todettava, että se on monitahoisen menettelyn tulos, joka heijastaa useita tekijöitä, erityisesti johdannaisten kauppaan yleisesti liittyvää nettoutusta sekä näiden tuotteiden ja erityisesti euromääräisten korkojohdannaisten nettoutuksen erityispiirteitä. Se on siis laskennallisen arvon likiarvo. Määritelmän mukaan ei näin ollen ole olemassa yhtä ainoaa mahdollista alentamiskerrointa, minkä vahvistaa myös se, että kantajat ovat kirjelmissään itse ehdottaneet useita erilaisia alentamiskertoimia.

672    Esimerkiksi kannekirjelmän liitteenä olevan tutkimuksen mukaan 99,849 prosentin suuruinen vaihtoehtoinen alentamiskerroin ”voisi olla yhtä perusteltu”. Lisäksi kantajat ehdottavat kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän liitteenä olevassa toisessa tutkimuksessa useita vaihtoehtoisia alentamiskertoimia, jotka on laskettu yksilöllisen lähestymistavan mukaisesti ja jotka vaihtelevat 99,54 ja 99,90 prosentin välillä. Ilman, että olisi tarpeen lausua näiden tutkimusten todistusvoimasta tai kantajien ehdottamien vaihtoehtoisten alentamiskertoimien vahvistamismenetelmien oikeellisuudesta, unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että tällaisten erityisen korkeiden tai jopa liian korkeiden vaihtoehtoisten alentamiskertoimien soveltaminen saattaisi vaarantaa seuraamuksen tarkoituksen toteutumisen tekemällä seuraamuksen merkityksettömäksi ja johtamalla siihen, että sakon välttämätön riittävän varoittava vaikutus olisi vaarassa jäädä toteutumatta. Tällaisten kantajien puoltamien vaihtoehtoisten alentamiskertoimien soveltaminen johtaisi näin ollen sellaisen sakon määräämiseen, joka ei heijastaisi rikkomisen taloudellista merkitystä eikä Crédit agricolen suhteellista osuutta siinä.

673    Joka tapauksessa asianosaiset ovat ensinnäkin yksimielisiä siitä, että vähennyskertoimen on oltava vähintään 98,849 prosenttia. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei sakon vahvistaminen tuomioistuimen täyttä harkintavaltaa käyttäen ole täsmällinen laskutoimitus.

674    Toiseksi tuomioistuin katsoo rikkomisen vakavuuden osalta, että on asianmukaista ottaa huomioon rikkomisen luonne, sen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutettu käytännössä vai ei.

675    Kilpailusääntöjen rikkomisen luonteesta on todettava, että siltä osin kuin kyseiset menettelyt liittyivät euromääräisten korkojohdannaisten hintojen määrittämisen kannalta merkityksellisiin seikkoihin, ne kuuluvat luonteeltaan kaikkein vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Lisäksi on todettava, että kyseiset menettelytavat ovat erityisen vakavia ja vahingollisia, koska ne ovat omiaan paitsi vääristämään kilpailua euromääräisten korkojohdannaisten markkinoilla, myös laajemmin vaarantamaan luottamuksen pankkijärjestelmään ja rahoitusmarkkinoihin kokonaisuudessaan sekä vaarantamaan niiden uskottavuuden.

676    Kuten komissio totesi riidanalaisen päätöksen 721 perustelukappaleessa ilman, että kantajat olisivat kiistäneet näitä seikkoja, euromääräisten korkojohdannaisten hinnoitteluun heijastuvia asianomaisia viitearvoja sovelletaan kaikkiin euromääräisten korkojohdannaisten markkinoiden toimijoihin. Koska nämä korot perustuvat euroon, ne ovat lisäksi erittäin tärkeitä sisämarkkinoiden rahoitusolojen yhdenmukaistamiselle ja jäsenvaltioiden pankkitoiminnalle.

677    Kuten riidanalaisen päätöksen 47 ja 721 perustelukappaleesta ilmenee, rikkomisen maantieteellisestä ulottuvuudesta on todettava, että kartelli kattoi ainakin koko ETA-alueen, joten kyseinen menettely oli omiaan vaikuttamaan pankkitoimintaan kaikissa jäsenvaltioissa.

678    On myös muistutettava, että Crédit agricolen palveluksessa olleet välittäjät myönsivät toteuttaneensa Barclaysin palveluksessa olleen välittäjän kanssa sovitut menettelyt ottamalla yhteyttä pankkinsa noteerauksista vastaaviin henkilöihin (ks. edellä oleva 641 kohta).

679    Kolmanneksi on otettava huomioon kantajien kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen kesto, sellaisena kuin se on esitetty riidanalaisessa päätöksessä, koska kantajat eivät ole riitauttaneet sitä eikä edellä 426 kohdassa esitetty päätelmä Crédit agricolen osallistumisesta kyseiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen vaikuta siihen.

680    Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa lieventävien seikkojen osalta, että Crédit agricolella oli kilpailusääntöjen rikkomisessa vähemmän merkittävä rooli kuin pääasiallisilla toimijoilla, erityisesti pankilla D ja pankilla A. Samoin yhteydenpito, johon Crédit agricolen palveluksessa olleet välittäjät osallistuivat, oli vähäisempää kuin näiden tärkeimpien toimijoiden. Ei ole myöskään osoitettu, että Crédit agricole tiesi tai olisi voinut kohtuudella olettaa, että muut pankit osallistuivat tietojenvaihtoon, joka koski hinnoitteluaikomuksia ja ‑strategioita ja jolla ei ollut yhteyttä korkojen manipuloimiseen.

681    On kuitenkin niin, että Crédit agricolen osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevään toimintaan oli tahallista ja etteivät kantajat ole osoittaneet, että niiden pitäisi käsiteltävässä asiassa saada hyötyä tuottamuksellisuuteen liittyvästä lieventävästä seikasta. Kuten edeltä 675 kohdasta ilmenee, kyseiset menettelyt ovat lisäksi luonteeltaan tavanomaista vakavampia. Näin ollen niiden lieventävien seikkojen, jotka liittyvät Crédit agricolen kyseiseen rikkomiseen osallistumisen vähäisempään intensiteettiin ja sen roolin vähäisempään merkitykseen tässä rikkomisessa verrattuna pääasiallisten toimijoiden rooliin, vaikutus sakon lopulliseen määrään voi olla vain vähäinen.

682    Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen vahvistamassa sakon määrässä otetaan asianmukaisesti huomioon tarve määrätä Crédit agricolelle määrältään varoittava sakko edellä 618–624 kohdassa mainittujen periaatteiden mukaisesti.

683    Unionin yleinen tuomioistuin arvioi kaiken edellä esitetyn perusteella, että asian olosuhteita arvioidaan asianmukaisesti seuraamuksen yksilökohtaista määräämistä koskevan periaatteen ja seuraamuksen oikeasuhteisuuden kannalta, kun sakon määräksi vahvistetaan 110 000 000 euroa, josta Crédit agricole SA:n ja CACIBin katsotaan olevan yhteisvastuussa.

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kymmenes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39914 – Euromääräiset korkojohdannaiset) 7.12.2016 annetun komission päätöksen C(2016) 8530 final 2 artiklan a alakohta kumotaan.

2)      Sakon määräksi, josta Crédit agricole SA:n ja Crédit agricole Corporate and Investment Bankin katsotaan olevan yhteisvastuussa, vahvistetaan 110 000 000 euroa.

3)      Kanne hylätään muilta osin.

4)      Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Papasavvas Kornezov Buttigieg

Kowalik-Bańczyk       Hesse

Julistettiin Luxemburgissa 20 päivänä joulukuuta 2023.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: ranska.

1      Tästä tuomiosta esitetään vain kohdat, joiden julkaisemista unionin yleinen tuomioistuin pitää aiheellisena.