Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MANUEL CAMPOS SÁNCHEZ-BORDONA
8 päivänä toukokuuta 2024 (1)
Asiat C‑717/22 ja C‑372/23
SISTEM LUX OOD
ja
VU
vastaan
Teritorialna direktsia Mitnitsa Burgas
Ennakkoratkaisupyynnöt – Rayonen sad Svilengrad (Svilengradin piirituomioistuin, Bulgaria) ja Administrativen sad Haskovo (Haskovon hallintotuomioistuin, Bulgaria)
Ennakkoratkaisupyyntö – Tulliliitto ja tavaroiden vapaa liikkuvuus – Asetus (EU) N:o 952/2013 – Tullilainsäädännön rikkominen – Hallinnolliset seuraamukset – Tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään tullirikkomuksen kohteen menetetyksi määräämisestä – Kolmannelle osapuolelle kuuluva omaisuus
1. Näissä kahdessa ennakkoratkaisupyynnössä molemmat bulgarialaiset tuomioistuimet esittävät unionin tuomioistuimelle kysymyksiä asetuksessa (EU) N:o 952/2013(2) säädetyn rikkomus- ja seuraamusjärjestelmän tulkinnasta.
2. Kysymyksillään ne haluavat lähinnä selvittää, a) kuuluuko tahallisuus ehdottomasti rikkomuksen tunnusmerkistöön silloin, kun tulliviranomaisille ei anneta tullikoodeksin 15 artiklan mukaisia tietoja, ja b) onko unionin oikeus esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan pääasioiden kaltaisissa olosuhteissa tavarat määrätään menetetyiksi seuraamuksena tullilainsäädännön mukaisten velvollisuuksien noudattamatta jättämisestä.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Puitepäätös 2005/212/YOS(3)
3. Puitepäätöksen 1 artiklan (”Määritelmät”) neljännen luetelmakohdan mukaan ”’menetetyksi tuomitsemisella’ [tarkoitetaan] tuomioistuimen oikeudenkäynnissä rikoksen tai rikosten perusteella määräämää rangaistusta tai toimenpidettä, jolla omaisuus määrätään lopullisesti menetetyksi”.(4)
2. Tullikoodeksi
4. Tullikoodeksin johdanto-osan 38 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”On tarkoituksenmukaista ottaa huomioon asianomaisen henkilön vilpitön mieli tapauksissa, joissa tullivelka syntyy siksi, että tullilainsäädäntöä ei ole noudatettu, ja pyrkiä minimoimaan velallisen laiminlyönnistä aiheutuvat seuraukset.”
5. Tullikoodeksin johdanto-osan 45 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”On tarkoituksenmukaista vahvistaa unionin tason säännöt, joiden perusteella tulliviranomaiset voivat hävittää tavarat tai toteuttaa muita toimenpiteitä, joilla niistä vapaudutaan, sillä näistä kysymyksistä säädettiin aiemmin kansallisessa lainsäädännössä.”
6. Tullikoodeksin 15 artiklassa (”Tietojen toimittaminen tulliviranomaisille”) säädetään seuraavaa:
”1. Henkilön, jota tullimuodollisuudet tai tullitarkastukset koskevat suoraan tai välillisesti, on annettava tulliviranomaisille näiden pyynnöstä ja mahdollisesti asetetussa määräajassa kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot asianmukaisessa muodossa sekä kaikki tarvittava apu muodollisuuksien tai tarkastusten loppuun suorittamista varten.
2. Henkilön tulliviranomaisille osoittaman tulli-ilmoituksen, väliaikaisen varastoinnin ilmoituksen, saapumisen yleisilmoituksen, poistumisen yleisilmoituksen, jälleenvienti-ilmoituksen tai jälleenvientitiedonannon antaminen taikka lupaa tai muuta päätöstä koskevan hakemuksen tekeminen merkitsee kyseisen henkilön sitoutumista vastuuseen kaikista seuraavista:
a) tulli-ilmoituksessa, tiedonannossa tai hakemuksessa olevien tietojen oikeellisuudesta ja täydellisyydestä;
b) ilmoituksia, tiedonantoja tai hakemuksia täydentävien asiakirjojen aitoudesta, oikeellisuudesta ja pätevyydestä;
c) soveltuvin osin kyseisten tavaroiden kyseessä olevaan tullimenettelyyn asettamisesta johtuvien tai lupaan sisältyviä toimintoja koskevien kaikkien velvoitteiden täyttämisestä.
Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös missä tahansa muussa muodossa oleviin tietoihin, joita tulliviranomaiset vaativat tai joita niille toimitetaan.
Jos ilmoituksen tai tiedonannon antaa tai hakemuksen tai tiedot toimittaa asianomaisen henkilön 18 artiklassa tarkoitettu tulliedustaja, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt velvollisuudet sitovat myös tulliedustajaa.”
7. Tullikoodeksin 42 artiklassa (”Seuraamusten täytäntöönpano”) säädetään seuraavaa:
”1. Kunkin jäsenvaltion on säädettävä tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä johtuvista seuraamuksista. Tällaisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
2. Kun hallinnollisia seuraamuksia määrätään, ne voivat olla muun muassa joko jompikumpi tai molemmat seuraavista:
a) tulliviranomaisten määräämä sakkomaksu, tai tapauksesta riippuen rikosoikeudellisten seuraamusten sijasta määrättävä maksu;
b) asianomaisen henkilön luvan kumoaminen, soveltamisen keskeyttäminen tai sen muuttaminen.
– –”.
8. Tullikoodeksin 79 artiklan (”Säännösten noudattamatta jättämisestä johtuva tullivelka”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tuontitullin alaisista tavaroista syntyy tuontitullivelka jokaisessa seuraavista tapauksista:
a) kun ei täytetä jotakin tullilainsäädännössä säädettyä velvollisuutta, joka koskee muiden kuin unionitavaroiden tuomista unionin tullialueelle, niiden siirtämistä pois tullivalvonnasta taikka kyseisten tavaroiden kuljetusta, jalostusta, varastointia, väliaikaista varastointia, väliaikaista maahantuontia tai niistä vapautumista kyseisellä alueella;
b) kun ei täytetä jotakin tullilainsäädännössä säädettyä velvollisuutta, joka koskee tavaroiden tiettyä käyttötarkoitusta unionin tullialueella;
c) kun ei täytetä jotakin edellytystä, joka koskee muiden kuin unionitavaroiden asettamista tullimenettelyyn taikka tullista vapauttamisen tai alennetun tuontitullin soveltamista tavaroiden tietyn käyttötarkoituksen perusteella.”
9. Tullikoodeksin 158 artiklassa (”Tulli-ilmoituksen teko ja unionitavaroiden tullivalvonta”) säädetään seuraavaa:
”1. Kaikista tavaroista, jotka on tarkoitus asettaa johonkin tullimenettelyyn, vapaa-aluemenettelyä lukuun ottamatta, on tehtävä kyseistä tullimenettelyä koskeva tulli-ilmoitus.
2. Erityisissä, muissa kuin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa, tapauksissa tulli-ilmoitus voidaan antaa muulla tavalla kuin sähköisillä tietojenkäsittelymenetelmillä.
3. Vietäviksi, unionin sisäiseen passitukseen tai ulkoiseen jalostukseen ilmoitetut unionitavarat ovat tullivalvonnassa siitä alkaen, kun 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on hyväksytty, siihen asti, kun ne viedään unionin tullialueelta, luovutetaan valtiolle tai hävitetään taikka niitä koskeva tulli-ilmoitus mitätöidään.”
10. Tullikoodeksin 198 artiklassa (”Tulliviranomaisten toimenpiteet”) säädetään seuraavaa:
”1. Tulliviranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, valtiolle menetetyksi julistaminen ja myynti taikka hävittäminen mukaan luettuna, tavaroista vapautumiseksi seuraavissa tapauksissa:
a) kun ei ole täytetty jotakin tullilainsäädännössä säädettyä velvollisuutta, joka koskee muiden kuin unionitavaroiden tuomista unionin tullialueelle, tai tavarat on salattu tullivalvonnalta;
– –”.
11. Tullikoodeksin 233 artiklan (”Unionin passitusmenettelyn haltijan sekä liikenteenharjoittajan ja unionin passitusmenettelyyn asetettujen tavaroiden vastaanottajan velvollisuudet”) 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Liikenteenharjoittaja tai tavaroiden vastaanottaja, joka vastaanottaa tavarat tietäen, että niitä kuljetetaan unionin passitusmenettelyyn asetettuina, on myös vastuussa tavaroiden esittämisestä muuttumattomina tullille määrätullitoimipaikassa määräajassa ja noudattaen tulliviranomaisten tavaroiden tunnistamisen varmistamiseksi suorittamia toimenpiteitä.”
B Kansallinen oikeus. Tullilaki (zakon za mitnitsite)
12. Tullilain 231 §:ssä säädetään, että hallinnollisia seuraamuksia koskevat päätökset tekee tulliviraston johtaja tai hänen nimeämänsä virkamiehet.
13. Tullilain 233 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Sille, joka siirtää tai kuljettaa taikka pyrkii siirtämään tai kuljettamaan tavaroita valtion rajan yli tulliviranomaisten tietämättä tai ilman niiden lupaa, määrätään – jos teko ei ole rikos – seuraamuksena salakuljetuksesta seuraamusmaksu, jonka suuruus on 100–200 prosenttia tavaroiden tullausarvosta tai, jos kyse on viennistä, niiden arvosta.
– –.
6. Salakuljetetut tavarat takavarikoidaan valtion hyväksi riippumatta siitä, kenen omistuksessa ne ovat, ja jos niitä ei enää ole tai ne on viety pois, [tekijälle] määrätään niiden tullausarvoa tai, jos kyse on viennistä, niiden arvoa vastaava rangaistus.
– –”.
II Tosiseikat, pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset
14. Serbian kansalainen VU, joka kuljetti Turkista Serbiaan alumiiniprofiileilla lastattua puoliperävaunuyhdistelmää, ilmoittautui 28.5.2021 bulgarialaisella tullitarkastusasemalla.
15. Tulliasiakirjojen tarkastuksen ja ajoneuvon punnitsemisen yhteydessä tavaroiden määrä todettiin selvästi tulliasiakirjoissa ilmoitettua suuremmaksi.
16. Ajoneuvon tarkastuksen yhteydessä sen tavaratilasta löydettiin 13 kuormalavaa alumiiniprofiileja. Asiakirja-aineiston mukaan viisi näistä kuormalavoista vastasi täysin tietyn lähettäjäyrityksen rahtia. Toisen yrityksen lähettämien kahdeksan muun kuormalavan alumiiniprofiilit oli jätetty ilmoittamatta.
17. Näiden tosiseikkojen perusteella vireille pannuissa kahdessa oikeudenkäynnissä kumpikin toimivaltainen tuomioistuin päätti esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön.
A Asia C‑717/22
18. Teritorialna direktsia ”Juzhna morska” (Juzhna morskan aluevirasto) käynnisti 28.5.2021 puoliperävaunuyhdistelmän kuljettajaa vastaan hallinnollisen seuraamusmenettelyn tullilain 233 §:n 1 momentin rikkomisen vuoksi. Ilmoittamatta jätetyt alumiinilevyt ja ajoneuvoyhdistelmä takavarikoitiin.
19. Hallinnollinen seuraamusmenettely keskeytettiin samoja tekoja koskevan rikostutkinnan aloittamisen vuoksi.
20. Lopulta todettiin, ettei kyse ollut rikoksesta, ja seuraamusmenettely käynnistettiin uudelleen, minkä jälkeen hallintoviranomainen katsoi, että kuljettajan menettely (eli alumiinilevyjen kuljettaminen valtion rajan yli tulliviranomaisen tietämättä ja ilman sen antamaa lupaa) täytti tullilain 233 §:n 1 momentin mukaisen rikkomuksen tunnusmerkistön.
21. Näin ollen hallintoviranomainen
– määräsi kuljettajalle hallinnollisen seuraamusmaksun, jonka määrä oli 73 140,06 Bulgarian leviä (BGN) (n. 37 400 euroa) eli 100 prosenttia tavaroiden tullausarvosta.
– määräsi tullilain 233 §:n 6 momentin, luettuna yhdessä sen 233 §:n 1 momentin kanssa, nojalla alumiinilevyt menetetyiksi ja palauttamaan puoliperävaunuyhdistelmän kolmannelle osapuolelle, jonka omistuksessa se oli ja joka ei ollut osallistunut tekoihin.
22. Sistem Lux ‑niminen yhtiö, joka on menetetyksi määrättyjen tavaroiden omistaja, riitautti hallintoviranomaisen päätöksen Rayonen sad Svilengradissa (Svilengradin piirituomioistuin, Bulgaria), joka on päättänyt esittää unionin tuomioistuimelle kolme ennakkoratkaisukysymystä, joista toistan kaksi ensimmäistä:
”1) Onko [tullikoodeksin] 42 artiklan 2 kohtaa, jossa säädetään tyhjentävästi tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä määrättävistä hallinnollisista seuraamuksista, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan [jäljempänä perusoikeuskirja] 17 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että tullilain – – 233 §:n 6 momentin kaltainen kansallinen säännös, jossa säädetään täydentävänä hallinnollisena seuraamuksena rikkomuksen kohteen määräämisestä menetetyksi (eli omaisuuden menettämisestä valtiolle), ei ole sallittu? Onko rikkomuksen kohteen menetetyksi määrääminen sallittua silloin, kun menetetyksi määrätty omaisuus kuuluu muulle henkilölle kuin rikkomuksen tekijälle?
2) Onko [tullikoodeksin] 42 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että [tullilain] 233 §:n 6 momentin kaltainen kansallinen säännös, jossa säädetään seuraamusmaksun ohessa täydentävänä seuraamuksena rikkomuksen kohteen menetetyksi määräämisestä (eli omaisuuden menettämisestä valtiolle), merkitsee tavoiteltavaan päämäärään nähden suhteetonta ja liiallista puuttumista omistusoikeuteen ja on siksi kielletty yleisesti tapauksissa, joissa rikkomuksen kohteena ollut menetetyksi määrätty omaisuus kuuluu rikkomuksen tekijälle, tapauksissa, joissa se kuuluu kolmannelle osapuolelle, joka ei ole rikkomuksen tekijä, ja erityisesti tapauksissa, joissa rikkominen ei ole tahallista vaan tuottamuksellista?”
B Asia C‑372/23
23. VU, joka on asiassa C‑717/22 tarkoitettu kuljettaja, riitautti Rayonen sad Svilengradissa sekä määrätyn seuraamusmaksun että tavaroiden menetetyiksi määräämisen. Kanne hylättiin 17.1.2022 annetulla tuomiolla.
24. VU valitti ensimmäisen oikeusasteen tuomiosta Administrativen sad Haskovoon (Haskovon hallintotuomioistuin, Bulgaria), joka päätti esittää unionin tuomioistuimelle viisi ennakkoratkaisukysymystä, joista toistan neljä ensimmäistä:
”1) Onko [tullikoodeksin] 15 artiklaa, luettuna yhdessä 42 artiklan 1 kohdan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä tullilain – – 233 §:n 1 momentin, luettuna yhdessä hallinnollisista rikkomuksista ja seuraamuksista annetun lain (Zakon za administrativnite narushenia i nakazania, jäljempänä ZANN) 7 §:n kanssa, kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jossa säädetään tahattomasta salakuljetuksesta määrättävästä seuraamuksesta siinä tapauksessa, että tullilainsäädännön rikkomus on tehty huolimattomuudella jättämällä valtion rajan yli kuljetettavat tavarat ilmoittamatta säädetyssä muodossa? Onko sellainen kansallinen säännös sallittu, jonka mukaan rikkomus voidaan tällaisissa tapauksissa luokitella tuottamukselliseksi salakuljetukseksi, vai kuuluuko tahallisuus ehdottomasti salakuljetuksen tunnusmerkistöön?
2) Onko [tullikoodeksin] 42 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä [tullilain] 233 §:n 1 momentin, luettuna yhdessä ZANN:n 7 §:n kanssa, kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan käsitteen ’salakuljetus’ piiriin kuuluvasta ensimmäisestä rikkomuksesta, riippumatta siitä, onko se tehty tahallisesti tai tuottamuksellisesti, voidaan määrätä samanluonteinen ja samansuuruinen seuraamus, nimittäin seuraamusmaksu, jonka suuruus on 100–200 prosenttia rikkomuksen kohteen tullausarvosta?
3) Onko [tullikoodeksin] 42 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että [tullilain] 233 §:n 6 momentin kaltainen kansallinen säännös, jossa säädetään täydentävänä hallinnollisena seuraamuksena rikkomuksen kohteen määräämisestä menetetyksi (eli omaisuuden menettämisestä valtiolle), ei ole sallittu? Onko rikkomuksen kohteen menetetyksi määrääminen sallittua silloin, kun menetetyksi määrätty omaisuus kuuluu muulle henkilölle kuin rikkomuksen tekijälle?
4) Onko [tullikoodeksin] 42 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdan kanssa, tulkittava siten, että [tullilain] 233 §:n 6 momentin kaltainen kansallinen säännös, jossa säädetään seuraamusmaksun ohessa täydentävänä seuraamuksena rikkomuksen kohteen menetetyksi määräämisestä (eli omaisuuden menettämisestä valtiolle), merkitsee tavoiteltavaan päämäärään nähden suhteetonta ja liiallista puuttumista omistusoikeuteen ja on siksi kielletty yleisesti tapauksissa, joissa rikkomuksen kohteena ollut menetetyksi tuomittu omaisuus kuuluu rikkomuksen tekijälle, tapauksissa, joissa se kuuluu kolmannelle osapuolelle, joka ei ole rikkomuksen tekijä, ja erityisesti tapauksissa, joissa rikkominen ei ollut tahallista vaan tuottamuksellista?”
III Asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
25. Asian C‑717/22 taustalla oleva ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 23.11.2022.
26. Tässä menettelyssä huomautuksia ovat esittäneet Sistem Lux, Teritorialna direktsia Mitnitsa Burgas (tulliviraston Burgasin alueellinen yksikkö, Bulgaria), Bulgarian, Italian ja Latvian hallitukset sekä Euroopan komissio.
27. Asian C‑372/23 taustalla oleva ennakkoratkaisupyyntö kirjattiin saapuneeksi unionin tuomioistuimeen 13.6.2023.
28. Tässä toisessa menettelyssä huomautuksia ovat esittäneet Teritorialna direktsia Mitnitsa Burgas (tulliviraston Burgasin alueellinen yksikkö), Belgian, Bulgarian, Espanjan ja Italian hallitukset sekä komissio.
29. Koska nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa, ne on yhdistetty suullista käsittelyä ja tuomiota varten.
30. Unionin tuomioistuin ei katsonut istuntoa asianosaisten kuulemiseksi tarpeellisena ja kehotti keskittymään ratkaisuehdotuksessa asiassa C‑717/22 esitettyihin kahteen ensimmäiseen kysymykseen (jotka vastaavat olennaisilta osin asiassa C‑372/23 esitettyjä kolmatta ja neljättä kysymystä) ja asiassa C‑372/23 esitettyihin kahteen ensimmäiseen kysymykseen.
IV Asian tarkastelu
31. Asiassa C‑717/22 esitetyt kaksi ensimmäistä kysymystä koskevat sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, jossa säädetään kyseessä olevan tavaran menetetyksi määräämisestä tietyssä tullirikkomusta koskevassa tapauksessa.
32. Asiassa C‑372/23 esitetyt kaksi ensimmäistä kysymystä koskevat sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa, jossa säädetään tietyn seuraamuksen määräämisestä salakuljetusrikkomuksista.
33. Tarkastelen aluksi ensisijaiseen seuraamukseen (asia C‑372/23) ja sen jälkeen menetetyksi määräämiseen liittyviä ennakkoratkaisukysymyksiä (asiat C‑717/22 ja C‑372/23).
34. En käsittele perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan ja 49 artiklan 3 kohdan vaikutusta, sillä ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet eivät esitä syitä, joiden vuoksi ne pyytävät erityisesti näiden määräysten tulkintaa.
A Tullitietojen toimittamisvelvollisuuden laiminlyönnistä määrättävä seuraamus (asiassa C‑372/23 esitetty ensimmäinen ja toinen kysymys)
35. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko unionin oikeuden (erityisesti tullikoodeksin 15 artiklan, luettuna yhdessä sen 42 artiklan 1 kohdan kanssa) kanssa yhteensopiva sellainen kansallinen oikeussääntö, jossa määrätään seuraamus tuottamukselliseksi salakuljetukseksi luokitellusta tullirikkomuksesta.
36. Erityisesti se tiedustelee seuraavaa:
– Kuuluuko tahallisuus ehdottomasti salakuljetuksen tunnusmerkistöön (ensimmäinen kysymys)?
– Voidaanko salakuljetuksesta määrätä ”samanluonteinen ja samansuuruinen” seuraamus tapauksissa, joissa on kyse tahallisesta rikkomuksesta, ja tapauksissa, joissa on kyse tuottamuksellisesta rikkomuksesta (toinen kysymys)?
37. Muistutan, että VU:lle on määrätty seuraamus tullilain 233 §:n 1 momentin rikkomisesta. Kyseisessä säännöksessä vahvistetaan sellaisen rikkomuksen tunnusmerkistö, jossa tavaroita kuljetetaan valtion rajan yli tulliviranomaisten tietämättä tai ilman niiden lupaa, Bulgariassa. Rikkomisen tunnusmerkistöön kuuluu se, että henkilö laiminlyö velvollisuutensa toimittaa tullikoodeksin 15 artiklassa säädetyt tiedot tulliviranomaisille.(5) Tällaista velvollisuutta ei noudateta, jos toimitetut tiedot ovat virheellisiä sen vuoksi, että ne eivät vastaa tavaroiden todellista sisältöä.
38. Vaikka sitä ei täsmennetä ennakkoratkaisupyynnössä, vaikuttaa siltä, että Turkista peräisin olevat tavarat oli määrä kuljettaa Serbiaan ja Bulgaria oli vain kauttakulkumaa. Tällaisessa tapauksessa ensisijaisesti sovellettava unionin oikeuden säännöstö on tullikoodeksin 158 artikla.
39. Kyseisen artiklan mukaan tavaroista, jotka on tarkoitus asettaa johonkin tullimenettelyyn (vapaa-aluemenettelyä lukuun ottamatta), on tehtävä asianmukainen tulli-ilmoitus (1 kohta), ja ne ovat tullivalvonnassa siitä alkaen, kun kyseinen ilmoitus on hyväksytty, siihen asti, kun ne viedään unionin tullialueelta, luovutetaan valtiolle tai hävitetään taikka niitä koskeva tulli-ilmoitus mitätöidään (3 kohta).
40. Tullikoodeksin 233 artiklan 3 kohdan mukaan liikenteenharjoittaja, joka kuljettaa passitusmenettelyyn asetettuja tavaroita, on vastuussa tavaroiden esittämisestä muuttumattomina tullille määrätullitoimipaikassa määräajassa ja noudattaen tulliviranomaisten tavaroiden tunnistamisen varmistamiseksi suorittamia toimenpiteitä.(6)
41. Se, että VU laiminlöi velvollisuudet, jotka koskivat hänen passitusmenettelyssä kuljettamiensa tavaroiden luotettavaa ilmoittamista, tarkoittaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemyksen mukaan – sen näkemystä ei ole riitautettu eikä sitä ole tarpeen tarkastella uudelleen tässä menettelyssä – sitä, että kyseinen henkilö on syyllistynyt tullikoodeksin 15 artiklan rikkomiseen.(7)
42. Tullikoodeksin 15 artiklan 1 kohdan mukaan henkilön, jota tullimuodollisuudet tai tullitarkastukset koskevat suoraan tai välillisesti, on annettava tulliviranomaisille näiden edellyttämät tiedot ja asiakirjat asianmukaisessa muodossa sekä kaikki tarvittava apu muodollisuuksien tai tarkastusten loppuun suorittamista varten.
43. Tullikoodeksin 15 artiklan 2 kohdan mukaan henkilö, joka esittää tulliviranomaisille tulli-ilmoituksen, on vastuussa siinä olevien tietojen oikeellisuudesta ja täydellisyydestä sekä sitä täydentävien asiakirjojen aitoudesta, oikeellisuudesta ja pätevyydestä.
44. Tullikoodeksin 42 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on määrättävä tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia.
45. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää tarkalleen ottaen unionin tuomioistuinta ratkaisemaan, onko määrätty seuraamus tullikoodeksin 15 artiklan mukainen rikkomuksen tahallisuuden osalta ja tullikoodeksin 42 artiklan 1 kohdan mukainen seuraamuksen oikeasuhteisuuden osalta.
46. Ensimmäiseen kysymykseen vastattaessa on otettava huomioon, että unionin tuomioistuin on todennut seuraavaa:
– Tullikoodeksin 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn velvollisuuden noudattamatta jättämisessä on kyse tullikoodeksin 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”tullilainsäädännön noudattamatta jättämisestä”.
– ”Tällä käsitteellä [tullilainsäädännön noudattamatta jättäminen] ei nimittäin tarkoiteta ainoastaan petollista toimintaa vaan siihen sisältyvät kaikki unionin tullilainsäädännön noudattamatta jättämiset riippumatta siitä, onko laiminlyönti ollut tahallista tai tapahtunut tuottamuksellisesti taikka onko asianomainen toimija toiminut täysin virheettömästi”.(8)
47. Kuten komissio on huomauttanut, tämä pätee erityisesti tilanteeseen, jossa jätetään noudattamatta tullikoodeksin 158 artiklassa säädettyä velvollisuutta tehdä kyseessä olevaa tullimenettelyä koskeva asianmukainen tulli-ilmoitus.
48. Tällä perusteella voidaan päätellä, että tahallisuus ei kuulu ehdottomasti salakuljetuksen tunnusmerkistöön. Jos tullikoodeksin 15 artiklan 1 kohtaa rikotaan huolimattomuudesta, jäsenvaltioiden on määrättävä seuraamus tullikoodeksin 42 artiklan mukaisesti.
49. Seuraamuksen on joka tapauksessa ja tämän menettelyn kannalta tarkasteltuna oltava oikeasuhteinen, kuten tullikoodeksin 42 artiklan 1 kohdassa säädetään.
50. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiassa C‑372/23 esittämässä toisessa kysymyksessä ei niinkään ole kyse oikeasuhteisuuteen liittyvästä ongelmasta sen suppeassa merkityksessä vaan pikemminkin jälleen tahallisuuden merkityksestä seuraamuksen määrittämisen kannalta.
51. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin painottaa nimittäin tahallisuutta, jota se pohtii nyt käsiteltävässä asiassa tullikoodeksin 42 artiklan 1 kohdan eli seuraamuksen näkökulmasta eikä enää rikkomukseen liittyvän tunnusmerkistön määrittelyn kannalta.
52. Asiakysymys on edelleen sama ja koskee sellaisen kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta tullikoodeksin kanssa, jossa huolimattomuuden katsotaan täyttävän tullirikkomuksen tunnusmerkistön (ensimmäinen kysymys) ja siitä määrätään seuraamus, jossa ei tehdä eroa tuottamuksellisen ja tahallisen tekotavan välillä (toinen kysymys).
53. Pääasiassa kyseessä olevan seuraamuksen oikeasuhteisuutta ei siis pyritä niinkään määrittämään sen konkreettiseen määrän tai muiden seikkojen perusteella vaan rikkomuksen tahallisuuden tai tuottamuksellisuuden perusteella.
54. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa nimittäin, että teosta, ”riippumatta siitä, onko se tehty tahallisesti tai tuottamuksellisesti, voidaan määrätä samanluonteinen ja samansuuruinen seuraamus”. Tuomioistuimen mukaan todella ”suhteetonta” olisi se, ettei tahallisen ja tuottamuksellisen rikkomuksen välillä tehtäisi eroa.
55. Pelkästään sivuhuomautuksena tehty viittaus määrätyn seuraamuksen oikeasuhteisuuteen ei saisi kääntää huomiota toisaalle. Toistan, että näissä kysymyksissä käsitellään todellisuudessa sitä, voidaanko salakuljetusrikkomuksesta määrätä seuraamuksia vain, jos rikkomus johtuu tahallisesta menettelystä, ja millä edellytyksillä niitä voidaan silloin määrätä.
56. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisen lainsäädännön nojalla sallituilla seuraamustoimenpiteillä ei saada ylittää sitä, mikä on tarpeellista asianomaisella lainsäädännöllä hyväksyttävästi tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi, eivätkä ne myöskään saa olla suhteettomia näihin päämääriin nähden.(9)
57. Näin ollen ”[tulliviranomaisten] – – on otettava huomioon sekä mahdollisen rikkomuksen oikeudellisen luonnehdinnan tekemiseksi että mahdollisesti määrättävien tullilainsäädännön noudattamatta jättämiseen liittyvien seuraamusten määrittämiseksi kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat, mukaan lukien mahdollinen ilmoittajan vilpitön mieli, sen takaamiseksi, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia”.(10)
58. Se, että vilpitön mieli on tärkeä seikka seuraamusten ulottuvuuden arvioinnissa, ei tarkoita sitä, että seuraamuksia voitaisiin määrätä vain, jos kyse on tahallisista rikkomisista. Kuten olen jo todennut, tullikoodeksin 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tullilainsäädännön noudattamatta jättämisen käsite kattaa kaikki tämän lainsäädännön rikkomiset riippumatta siitä, onko noudattamatta jättäminen ollut tahallista vai tuottamuksellista.
59. Näin ollen katson, että asiassa C‑372/23 esitettyyn toiseen ennakkoratkaisukysymykseen olisi vastattava samalla tavalla kuin ensimmäiseen: koska tahallisuus ei kuulu ehdottomasti salakuljetuksen tunnusmerkistöön ja pelkkä tullikoodeksin 15 artiklan 1 kohdan rikkominen on riittävä peruste luokitella menettely tullikoodeksin 42 artiklan mukaisesti sellaiseksi, että siitä voidaan määrätä seuraamus, unionin oikeudessa ei suljeta pois muista kuin tahallisista rikkomuksista määrättäviä seuraamuksia.
60. Unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän tullikoodeksin 42 artiklan 1 kohdan tulkinnan todetessaan, että jos tulli-ilmoituksessa annetaan virheellisiä tietoja, hallinnollinen seuraamusmaksu voidaan määrätä asianomaisen toimijan vilpittömästä mielestä huolimatta.(11)
61. Tämä vastaus ei ole esteenä sille, että asianmukaista seuraamusta määritettäessä on otettava huomioon kaikki merkitykselliset seikat (mukaan lukien rikkomuksen tekijän mahdollinen vilpitön mieli) kansallisen lainsäätäjän vahvistamalla asteikolla, jonka mukaisesti seuraamuksen ankaruus voidaan määrittää.(12)
B Menettämisseuraamus tapauksissa, joissa ilmoitusvelvollisuus tulliviranomaisille on laiminlyöty (asiassa C‑717/22 esitetyt ensimmäinen ja toinen ennakkoratkaisukysymys, jotka vastaavat asiassa C‑372/23 esitettyjä kolmatta ja neljättä kysymystä)
62. Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet tiedustelevat näillä kysymyksillä lähinnä seuraavaa:
– Voiko menetetyksi tuomitseminen olla täydentävä hallinnollinen seuraamus silloin, kun on kyse tullipetoksesta?
– Jos näin on, voidaanko muulle kolmannelle osapuolelle kuin rikkomuksen tekijälle kuuluva omaisuus määrätä menetetyksi erityisesti silloin, kun tekijä ei ole toiminut tahallisesti?
63. Tullikoodeksin 42 artiklan 2 kohdassa ei esitetä tyhjentävää luetteloa jäsenvaltioiden säätämien hallinnollisten seuraamusten mahdollisista ”muodoista” (ts. yksityiskohdista). Tämä ilmenee kyseisen säännöksen sanamuodosta, jossa esimerkkeinä mainittujen menettelyjen yhteydessä käytetään ilmaisua ”muun muassa” (inter alia)(13) tai muita samankaltaisia ilmaisuja.
64. Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että ”silloin, kun unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin lainsäädännössä vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset”. On loogista, että jäsenvaltioiden ”on – – käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden ja näin ollen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti”.(14)
65. Näin ollen en näe syytä siihen, miksi menettämisseuraamuksesta ei säädettäisi täydentävänä hallinnollisena seuraamuksena nyt käsiteltävän kaltaisissa tapauksissa eli kun tullikoodeksin 15 artiklan 1 kohtaa on rikottu.(15)
66. Tullikoodeksin mukaan (198 artikla) kansallisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tavaroista vapautumiseksi tapauksissa, joissa ei ole täytetty jotakin tullilainsäädännössä säädettyä velvollisuutta. Näistä toimenpiteistä mainitaan nimenomaisesti kyseisten tavaroiden menetetyksi tuomitseminen ja myynti tai hävittäminen.
67. Näin ollen takavarikoitujen tavaroiden menetetyksi määrääminen sallitaan unionin oikeudessa joko hallinnollisena seuraamuksena (tullikoodeksin 42 artikla) tai tarvittavana toimenpiteenä silloin, kun jotakin tullivelvollisuutta ei ole noudatettu (tullikoodeksin 198 artikla).(16)
68. Voidaan vielä pohtia, missä konkreettisissa tapauksissa menetetyksi määrääminen on laillista, mutta on luonnollisesti selvää, että kyseessä oleva toimenpide on sellaisenaan yhteensopiva unionin lainsäädännön kanssa.
69. Vilpittömässä mielessä olleelle kolmannelle osapuolelle, joka ei ole rikkomuksen tekijä, kuuluvan omaisuuden menetetyksi määräämisestä unionin tuomioistuin on jo todennut yksiselitteisesti seuraavaa: ”Koska omaisuuden menetetyksi tuomitseminen eli sitä koskevan omistusoikeuden lopullinen menettäminen vaikuttaa olennaisesti yksilöiden oikeuksiin, on todettava, että sellaisen vilpittömässä mielessä olleen kolmannen osapuolen, joka ei tiennyt eikä voinut tietää, että hänen omaisuuttaan on käytetty rikoksen tekemiseen, osalta tällaisella menetetyksi tuomitsemisella puututaan hänen omistusoikeuteensa tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä, ja loukataan hänen omistusoikeutensa keskeistä sisältöä.”(17)
70. Ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten toimittamien tietojen perusteella ei voida varmuudella päätellä, kuuluivatko menetetyiksi määrätyt tavarat todellisuudessa vilpittömässä mielessä toimineelle kolmannelle osapuolelle edellä esitetyn mukaisesti.
71. Kaikki näyttää viittaavan siihen, että nämä tavarat eivät ole VU:n (eli kuljettajan, jolle on määrätty seuraamus) omaisuutta, vaikka ei ole todettu, että tämän asiavaltuus riitauttaa niiden menetetyksi määrääminen olisi kyseenalaistettu. Tavarat omistaa pikemminkin Sistem Lux, joka on kantajana ennakkoratkaisupyynnön C‑717/22 taustalla olevassa riita-asiassa.
72. Tulliviranomaisten(18) ja Bulgarian hallituksen(19) huomautusten mukaan Sistem Lux kuitenkin vastaa passitusmenettelystä, johon menetetyksi määrätyt tavarat on asetettu. Jos näin on, mikä ennakkoratkaisua pyytäneiden tuomioistuinten on tarkistettava, Sistem Luxia ei tarkasti ottaen voida pitää kolmantena osapuolena.
73. Asiassa C‑717/22 esitetyssä ennakkoratkaisupyynnössä toistetuista tulliviranomaisen väitteistä(20) ilmenee, että menetetyksi määräämistä koskeva hallinnollinen päätös perustui siihen, että Sistem Lux oli jättänyt noudattamatta tullilainsäädännön mukaisia velvoitteitaan takavarikoitujen tavaroiden osalta. Jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hyväksyy tämän väitteen, tällainen tullikoodeksin 198 artiklan mukainen laiminlyönti voi johtaa menetysseuraamuksen toteuttamiseen.
74. Lopuksi on todettava, että vaikka Sistem Lux ei olisikaan syyllistynyt VU:n syyksi luettuun konkreettiseen rikkomukseen, se on kuitenkin jättänyt täyttämättä sille kuuluvan velvollisuuden, mikä voi oikeuttaa menetysseuraamuksen.
V Ratkaisuehdotus
75. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Rayonen sad Svilengradille ja Administrativen sad Haskovolle seuraavasti:
Unionin tullikoodeksista 9.10.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 15 artiklaa, luettuna yhdessä sen 42 artiklan 1 ja 2 kohdan kanssa,
on tulkittava siten, että
1) tahallisuus ei kuulu ehdottomasti salakuljetuksen tunnusmerkistöön
2) kansallisessa lainsäädännössä voidaan säätää tavaroiden menetetyksi määräämisestä liitännäisseuraamuksena henkilöille, jotka ovat syyllistyneet hallinnolliseen rikkomukseen jättämällä täyttämättä jonkin tullilainsäädännössä säädetyn velvollisuuden.