Asia T-350/17
(julkaistu otteina)
Singapore Airlines Ltd
ja
Singapore Airlines Cargo Pte Ltd
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu neljäs jaosto) 30.3.2022
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Lentorahtimarkkinat – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan, ETA‑sopimuksen 53 artiklan sekä lentoliikenteestä tehdyn yhteisön ja Sveitsin välisen sopimuksen 8 artiklan rikkominen – Lentorahtipalvelujen hintatekijöiden yhteensovittaminen (polttoainelisä, turvallisuuslisä, provision maksaminen lisistä) – Tietojenvaihto – Komission alueellinen toimivalta – Ne bis in idem ‑periaate – Valtion pakkokeino – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Sakon määrä – Myynnin arvo – Rikkomisen vakavuus – Täysi harkintavalta
1. Kilpailu – Liikenne – Kilpailusäännöt – Lentoliikenne – Asetus N:o 411/2004 – Soveltamisala – Unionin ja kolmansien maiden väliset reitit ja ETA:n, unionia lukuun ottamatta, ja kolmansien maiden väliset reitit – Saapuvat lentorahtipalvelut kuuluvat soveltamisalaan
(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 53 ja 54 artikla sekä liite XIII ja pöytäkirja 21, sellaisina kuin ne ovat muutettuina ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 40/2005; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 32 artiklan c alakohta ja N:o 411/2004 1 ja 3 artikla)
(ks. 78–89 kohta)
2. Kilpailu – Unionin säännöt – Alueellinen soveltamisala – Komission toimivalta – Hyväksyttävyys kansainvälisen julkisoikeuden kannalta – Toimeenpano tai väärinkäytöksi katsotut vaikutukset ETA:lla – Vaihtoehtoiset tavat – Välittömään, huomattavaan ja ennakoitavissa olevaan vaikutukseen liittyvä peruste – Soveltamisala menettelyssä, jonka tavoitteena on kilpailun rajoittaminen
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla)
(ks. 90–92, 108, 110–119, 129–131, 135–143, 145–147 ja 156–162 kohta)
3. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Riidanalaisen toimen antaneen toimielimen toimivallan puuttuminen – Peruste, jonka unionin tuomioistuimet tutkivat viran puolesta – Edellytys – Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen
(SEUT 263 artikla)
(ks. 179 ja 180 kohta)
4. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todettujen rikkomisten yksilöiminen – Tehokkaan oikeussuojan periaatteesta johtuvat vaatimukset – Päätöksen päätösosan selvyys ja täsmällisyys – Arviointi – Päätösosan sanamuodon ensisijaisuus perusteisiin nähden
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla, EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla ja 11 artiklan 2 kappale, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla)
(ks. 187, 188 ja 191–197 kohta)
5. Kilpailu – Unionin säännöt – Asiallinen soveltamisala – Toiminta, johon on velvoitettu valtion toimenpitein, ei kuulu soveltamisalaan – Ulottuvuus – Kolmannen valtion harjoittamat valtion pakkokeinot – Vaikutuksettomuus – Hyväksyttävyys kansainvälisen julkisoikeuden nojalla
(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla)
(ks. 235 ja 240–244 kohta)
6. Kilpailu – Unionin säännöt – Asiallinen soveltamisala – Toiminta, johon on velvoitettu valtion toimenpitein, ei kuulu soveltamisalaan – Edellytykset – Sellaisten valtion pakkokeinojen olemassaolo, jotka ovat omiaan estämään yritysten itsenäiset menettelyt – Näihin pakkokeinoihin vetoavalle yritykselle kuuluva todistustaakka – Ulottuvuus
(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla)
(ks. 235–238, 272, 283–285 ja 307 kohta)
7. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhden kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite – Kilpailusääntöjä rikkovat menettelytavat ja toiminnot, jotka kuuluvat kokonaissuunnitelmaan, jolla on yksi ainoa tarkoitus – Arviointi – Perusteet – Kohde ja toimijat ovat samat – Kyseessä olevien eri toimien ei tarvitse täydentää toisiaan – Merkityksellisiä markkinoita ei ole tarpeen rajata – Merkitykselliset seikat
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla, EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla)
(ks. 312–317, 323, 324, 329–331, 340, 360 ja 376 kohta)
8. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kartellin sisältö ja tavoite sekä sen kehityksen taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys – Kilpailusääntöjen rikkomisten erottelu niiden kohteen ja vaikutuksen perusteella – Sopimuspuolten aikomus rajoittaa kilpailua – Arviointiperuste, joka ei ole välttämätön – Tarkoitukseen perustuva kilpailusääntöjen rikkominen – Riittävä vahingollisuus – Arviointiperusteet
(SEUT 101 artikla)
(ks. 409–426 kohta)
9. Kumoamiskanne – Päätös, jolla todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Kumoaminen puutteellisten perustelujen vuoksi – Sellaisen uuden päätöksen antaminen, jossa otetaan huomioon toteamus, jota ei esitetty alkuperäisessä päätöksessä – Vastuuvapautta koskevaa toteamusta ei ole esitetty – Ne bis in idem ‑periaatetta ei ole loukattu
(SEUT 101 artikla ja SEUT 266 artiklan 1 kohta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla, EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 artikla)
(ks. 522–548 kohta)
10. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen koko rikkomisesta – Edellytykset – Kilpailusääntöjä rikkovat menettelytavat ja toiminnot, jotka kuuluvat kokonaissuunnitelmaan – Arviointi – Perusteet – Myötävaikuttaminen rikkomisen yhtenäiseen päämäärään – Tietoisuus tai ennakoitavuus, joka koskee kartellin kokonaissuunnitelmaa ja sen tärkeimpiä osia – Kaikkien osallistuvien yritysten ei tarvitse kilpailla keskenään
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla, EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla)
(ks. 553–567, 572, 575 ja 577 kohta)
11. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistustaakan laajuus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Tietoisuus tai ennakoitavuus, joka koskee kartellin kokonaisvaltaista suunnitelmaa ja sen tärkeimpiä osia – Indisiokokonaisuus
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla, EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
(ks. 610 ja 613–617 kohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Rajat – Syrjintäkiellon periaatteen noudattaminen – Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen huomioon ottaminen
(SEUT 261 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla, komission tiedonanto 2006/C 210/02)
(ks. 670–676 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakon perusmäärän vahvistaminen – Myynnin arvon määrittäminen – Pelkästään sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden myyntiarvon, jotka on myyty asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella, huomioon ottaminen – Euroopan talousalueen sisällä tehdyt myynnit – Lentorahtipalvelujen alan kartelli – Saapuvien rahtipalvelujen myynnin arvon huomioon ottaminen – Hyväksyttävyys
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla, EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta, komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)
(ks. 678–691 kohta)
Tiivistelmä
Kantajat ovat Singapore Airlines Ltd ja sen tytäryhtiö Singapore Airlines Cargo Pte Ltd. Viimeksi mainittu yritys toimii lentorahtimarkkinoilla.
Ne kuuluvat niihin 19 yritykseen, joille SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annettu komission päätös C(2017) 1742 final (jäljempänä riidanalainen päätös) on osoitettu. Kyseisellä päätöksellä Euroopan komissio on todennut yritysten syyllistyneen kyseisten määräysten yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen siten, että ne olivat vuosien 1999–2006 välisillä ajanjaksoilla sovittaneet yhteen rahtipalvelujen hinnoitteluun liittyvät käytänteensä maailmanlaajuisesti. Kyseiseen rikkomiseen osallistumisen vuoksi se on määrännyt kantajille sakon, jonka määräksi on vahvistettu 74 800 000 euroa.
Komissio oli 7.12.2005 saanut sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, jonka Lufthansa ja kaksi sen tytäryhtiötä olivat tehneet sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon(1) nojalla. Kyseisen hakemuksen mukaan useiden lentorahtimarkkinoilla toimivien yritysten (jäljempänä liikenteenharjoittajat) välillä oli kilpailua rajoittavaa yhteydenpitoa, joka koski useita näillä markkinoilla tarjottavien palvelujen hintatekijöitä eli polttoainelisän ja turvallisuuslisän käyttöönottoa sekä lähinnä sitä, että huolitsijoille kieltäydyttiin myöntämästä alennuksia näistä lisistä. Hankkimiensa tietojen ja tutkimustensa perusteella komissio lähetti 19.12.2007 väitetiedoksiannon 27 liikenteenharjoittajalle ja antoi sen jälkeen 9.11.2010 ensimmäisen päätöksen,(2) joka oli osoitettu 21 liikenteenharjoittajalle, kantaja mukaan luettuna. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin kumosi ensimmäisen päätöksen 16.12.2015 antamillaan tuomiolla(3) tätä varten esitettyjen kumoamisvaatimusten mukaisesti mainitun päätöksen perusteluihin sisältyvien ristiriitaisuuksien vuoksi.
Tuomiossaan unionin yleinen tuomioistuin hylkää riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevat vaatimukset, samoin kuin vaatimukset kantajille määrätyn sakon määrän alentamisesta. Näin ollen se vahvistaa arvion, jonka komissio on tehnyt näyttääkseen toteen yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen, joka vaikutti usean tyyppisiin lentoreitteihin, sekä kantajien osallistumisen kyseiseen rikkomiseen siinä määrin kuin se on otettu huomioon kyseessä olevan päätöksen päätösosassa. Se esittää kuitenkin täsmennyksiä ne bis in idem ‑periaatteen ulottuvuuteen menettelyissä, joiden tarkoituksena on todeta kilpailusääntöjen rikkominen ja tarvittaessa määrätä siitä seuraamuksia.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, ettei komissio ole ylittänyt alueellisen toimivaltansa rajoja todetessaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen, joka vaikutti nk. saapuvilla lentoreiteillä tehtäviin lentoihin eli kolmansissa maissa sijaitsevilta lentoasemilta lähteviin ja unionin jäsenvaltioissa tai muissa Euroopan talousalueen jäsenvaltioissa, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita, sijaitseville lentoasemille saapuviin lentoihin riidanalaisessa päätöksessä kuvailtujen aikarajojen mukaisesti.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää toiseksi omasta aloitteestaan huomioon ottamansa kanneperusteen, jonka mukaan komissiolla ei ole toimivaltaa todeta ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista yhtäältä Sveitsin ja toisaalta Norjan ja Islannin välisten reittien osalta eikä määrätä siitä seuraamuksia. Kyseinen kanneperuste on nimittäin perusteeton, koska riidanalaisen päätöksen päätösosasta ilmenee, että komissio ei ole todennut kyseisen määräyksen rikkomista mainittujen reittien osalta.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin tutkii kantajien erilaiset väitteet, joilla ne pyrkivät lähtökohtaisesti riitauttamaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaolon riidanalaisessa päätöksessä huomioon otettujen käytänteiden valossa.
Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tältä osin, että toisin kuin kantajat väittävät, komissio ei ole tehnyt oikeudellisia virheitä eikä arviointivirheitä analyysissä, jolla se on pyrkinyt näyttämään toteen yhtenä kokonaisuutena pidettävänä jatkettuna kilpailusääntöjen rikkomisena tarkastelemansa riidanalaisen rikkomisen olemassaolon. Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa nimittäin yhtäältä, että komission analyysiään varten huomioon ottamat tekijät, jotka koskevat muun muassa yhtenäistä kilpailunvastaista päämäärää ja sitä, että kyseessä ovat samat yritykset ja palvelut, olivat sellaisia, että komissio saattoi luokitella riidanalaiset käytänteet yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee toisaalta perusteellisesti komission tätä varten huomioon ottamia seikkoja ja katsoo tällä perusteella lopuksi, etteivät kantajat ole näyttäneet toteen arviointivirheitä, joihin ne väitteissään viittaavat.
Siltä osin kuin on neljänneksi kyse toteamuksesta, jonka mukaan kantajat osallistuivat yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, unionin yleinen tuomioistuin tutkii peräkkäin eri kanneperusteet ja väitteet, joihin kantajat vetoavat ja joilla ne pyrkivät riitauttamaan sekä tämän toteamuksen kokonaisuudessaan että sen eri osat, jotka koskevat niiden osallistumista kyseessä olevan rikkomisen eri osatekijöihin, sekä mainitun toteamuksen ulottuvuuden, sellaisena kuin se ilmenee riidanalaisen päätöksen päätösosasta.
Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee erityisesti väitettä ne bis in idem ‑periaatteen loukkaamisesta – kyseinen periaate estää toteamasta uudelleen, että yritys on syyllistynyt sellaiseen kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, tai ryhtymästä sitä kohtaan uudelleen toimenpiteisiin sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen perusteella, jonka osalta on todettu, että se ei ole vastuussa siitä, sellaisella aiemmalla ratkaisulla, johon ei enää voida hakea muutosta. Se huomauttaa tältä osin aluksi kantajien tavoin, että riidanalaisen päätöksen päätösosassa otetaan nimenomaisesti huomioon kantajien osallistuminen riidanalaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen sellaisten käytänteiden perusteella, jotka liittyvät unionin jäsenvaltioiden välisiin sekä unionin jäsenvaltioiden ja Sveitsin välisiin reitteihin. Tätä samaa toteamusta, jota on kuitenkin tarkasteltu vuoden 2007 väitetiedoksiannossa, ei esitetty 9.11.2020 annetun ensimmäisen päätöksen päätösosassa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo silti, ettei tällainen toteamatta jättäminen vastaa tämän asian osalta annettavaa vastuuvapauslauseketta. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan muunlainen ratkaisu ei olisi yhteensopiva eri säännösten ja määräysten eikä varsinkaan unionin kilpailusääntöjen soveltamista koskevan järjestelmän yleisen rakenteen kanssa. Käyttäessään kilpailuasioihin liittyviä oikeuksiaan(4) komissiolla ei ensinnäkään ole mitään velvollisuutta ottaa kantaa siihen, onko kyse merkityksellisten kilpailusääntöjen rikkomisesta eikä todeta kilpailunvastaisia käytänteitä tai määrätä niistä seuraamuksia eikä myöskään väitetiedoksiantoon johtaneessa tutkintamenettelyssä ottaa kantaa lopullisessa päätöksessä jokaiseen kyseisessä tiedoksiannossa mainittuun väitteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa toiseksi asetuksen N:o 1/2003(5) yleisen rakenteen kannalta, että kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädetään erityinen oikeusperusta sellaisen asiasisältöä koskevan kielteisen päätöksen antamiseksi, jonka tarkoituksena on nimenomaisesti todeta, ettei SEUT 101 artiklaa sovelleta tiettyyn käytänteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa lisäksi, että oikeuskäytännön mukaan(6) se, että kansallinen kilpailuviranomainen tekee asetuksen N:o 1/2003 5 artiklan toiseen kohtaan perustuvan päätöksen, jossa todetaan, ettei ole syytä toteuttaa toimenpiteitä, ei johda vastuuvapauslausumaan, joka voi myöhemmin estää kilpailusääntöjen rikkomisen toteamisen.
Kun kuitenkin otetaan huomioon, että käsiteltävässä asiassa alkuperäistä päätöstä ei annettu mainitun asetuksen 10 artiklan perusteella, sen ei voida millään perusteella katsoa vastaavan vastuuvapauslausumaa, vaikka se vastaisi käsiteltävän asian olosuhteissa päätöstä, jossa todetaan, ettei ole syytä toteuttaa toimenpiteitä.
Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei komission voida katsoa loukanneen ne bis in idem ‑periaatetta.
On lopuksi todettava, että hylättyään kumoamisvaatimukset kokonaisuudessaan unionin yleinen tuomioistuin hylkää myös vaatimukset komission kantajille yhteisvastuullisesti määräämän sakon määrän alentamisesta. Koska komissio katsoo aiheelliseksi noudattaa komission riidanalaisessa päätöksessä käyttämää laskentamenetelmää, unionin yleinen tuomioistuin hylkää tältä osin kantajien esittämä väitteet, jotka koskevat menetelmän soveltamista käsiteltävässä asiassa.