Tiedonanto virallisessa lehdessä
Raiffeisen Zentralbank Österreich Aktiengesellschaftin 30.8.2002 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne
(Asia T-259/02)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Raiffeisen Zentralbank Österreich Aktiengesellschaft on nostanut 30.8.2002 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajana on asianajaja S. Völcker.
Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
(kumoaa komission 11.6.2002 tekemän päätöksen K(2002)2091 lopull. kantajaa koskevilta osin, tai
(vaihtoehtoisesti alentaa vastaajan päätöksessään määräämää 30,38 miljoonan euron suuruista sakkoa, ja
(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Kanneperusteet ja oikeudellinen arviointi
Vastaajan menettelyn kohteena olivat pankkien säännölliset tapaamiset Itävallassa (pankkikokoontumiset). Kumottavaksi vaadittavassa päätöksessä komissio totesi, että kantaja oli ( seitsemän muun itävaltalaisen pankkilaitoksen ohella ( rikkonut EY 81 artiklaa, koska se oli osallistunut hinnoista, palkkioista ja markkinointitoimista sopimiseen ja menettelytapojen yhdenmkaistamiseen, mikä 1.1.1995(24.6.1998 rajoitti kilpailua Itävallan pankkimarkkinoilla. Komissio määräsi asianomaisille pankeille sakkoja.
Kantaja väittää vastaajan perusteettomasti katsoneen, että kyseessä olevat sopimukset olivat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Itävaltalaisten pankkien sopimukset rajoittuivat yksinomaan Itävaltaan. Ne eivät olemuksensa perusteella olleet myöskään omiaan jakamaan Itävallan markkinoita. EY 81 artiklan vastaisesta, kielletystä menettelystä ei siksi ole kyse. Ei myöskään ole perusteita komission toimeksiannolle poistaa kiellon vastainen menettely tulevaisuuden osalta. Komissio on itse todennut kantajan luopuneen sopimuksista jo 24.6.1998.
Kantaja vastustaa lisäksi kiellon vastaisen menettelyn luokittelemista sakkojen määrittelyohjeissa tarkoitetuksi erityisen vakavaksi loukkaukseksi. Komissio on loukkauksen vakavuuteen päätyessään jättänyt huomiotta, että pankkikokoontumisilla ei nimenomaisesti pyritty rajoittamaan kilpailua, vaan päinvastoin yli 50 vuoden ajan ne olivat Itävallan oikeusjärjestyksen kanssa sopusoinnussa ja ( viime aikoihin asti ( valtiolliset tahot olivat mukana.
Kantaja kohdistaa moitteita sille määrätyn sakon määritykseen. Raiffeisen-sektorin olosuhteita aliarvioiden ja vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti komissio on laskenut kantajan osalta mukaan markkinaosuuksia yrityksiltä, joiden kanssa kantaja ei ollut tekemisissä ja joiden markkinakäyttäytymistä kantaja ei voinut määrätä. Lisäksi komissio on hylännyt kaikki esitetyt lievennysperusteet ilman riittävää tutkintaa. Komissio on niin ikään soveltanut virheellisesti päätodistajaa koskevaa säännöstöä.
1