UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

17 päivänä maaliskuuta 2010

Asia T-78/09 P

Euroopan parlamentti

vastaan

Laurent Collée

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2004 ylennyskierros – Ansiopisteiden myöntämismenettely – Selvitysaineiston vääristäminen – Perustelut – Arviointikomitean lausunnon arvo – Syrjintäkiellon periaate

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-148/06, Collée vastaan parlamentti, 11.12.2008 antaman tuomion (Kok. H., s. I-A-1-455 ja II-A-1-2527) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Laurent Colléen oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Virkamiestuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Tutkimatta jättäminen – Virkamiestuomioistuimen tekemän yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen riitauttaminen – Tutkittavaksi ottaminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohta)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Ansioiden vertailu – Hallinnon harkintavalta

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      Muun muassa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että unionin yleiseltä tuomioistuimelta voidaan hakea muutosta vain oikeuskysymysten osalta, ja muutoksenhaun perusteena on oltava virkamiestuomioistuimen puuttuva toimivalta, asian käsittelyssä mainitussa tuomioistuimessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, joka on muutoksenhakijan etujen vastainen, tai virkamiestuomioistuimessa tapahtunut unionin oikeuden rikkominen. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa määrätään, että valituskirjelmässä on mainittava ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin vedotaan.

Tästä seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi.

Tätä edellytystä ei täytä sellainen valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan virkamiestuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, mukaan lukien ne, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta tämä tuomioistuin on tosiseikastoa määrittäessään nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen; tällaisella valituksella tosiasiassa pyritään ainoastaan siihen, että virkamiestuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Jos valittaja kuitenkin riitauttaa virkamiestuomioistuimen tekemän oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Muutoksenhakumenettelyn tarkoitus nimittäin jäisi osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo virkamiestuomioistuimessa.

(ks. 20–22 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑19/95 P, San Marco v. komissio, 17.9.1996 (Kok., s. I‑4435, 37 ja 38 kohta); asia C‑41/00 P, Interporc v. komissio, 6.3.2003 (Kok., s. I‑2125, 17 kohta) ja asia C‑353/01 P, Mattila v. neuvosto ja komissio, 22.1.2004 (Kok., s. I‑1073, 27 kohta)

2.      Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä ei ole arvioida ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita. Kun otetaan huomioon nimittävällä viranomaisella oleva laaja harkintavalta huomioon otettavien ansioiden arvioinnissa, yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava koskemaan sitä, että nimittävä viranomainen on pysynyt hyväksyttävissä rajoissa eikä ole käyttänyt harkintavaltaansa ilmeisen virheellisesti.

(ks. 61 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑277/01 P, parlamentti v. Samper, 3.4.2003 (Kok., s. I‑3019, 35 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑262/94, Baiwir v. komissio, 6.6.1996 (Kok. H., s. I‑A‑257 ja II‑739, 66 kohta) ja asia T‑353/03, Nielsen v. neuvosto, 13.4.2005 (Kok. H., s. I‑A‑95 ja II‑443, 58 kohta)