Language of document :

Kanne 24.2.2006 - FLSmidth v. komissio

(Asia T-65/06)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: FLSmidth & Co. A/S (Valby, Tanska) (edustaja: asianajaja J.-E. Svensson)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

ensisijaisesti komission päätös C (2005) 4634, joka tehtiin 30.11.2005 ja joka koski EY 81 artiklan soveltamismenettelyä, asiassa COMP/F/38.354 - Teollisuussäkit, on kumottava sikäli kuin se koskee kantajaa

toissijaisesti sen sakon määräksi, joka kantajalle asetetaan yhteisvastuullisesti edellä mainitun päätöksen 2 artiklassa, on vahvistettava 0 euroksi sikäli kuin se koskee kantajaa

komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoi, että kantaja oli rikkonut EY 81 artiklaa osallistumalla muovisten teollisuussäkkien alalla tiettyihin sopimuksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka vaikuttivat Belgiaan, Ranskaan, Saksaan, Luxemburgiin, Alankomaihin ja Espanjaan ja jotka muodostuivat hintojen ja yhteisten hintojenlaskentatapojen vahvistamisesta, markkinoiden, myyntikiintiöiden, asiakkaiden, sopimusten ja tilausten jakamisesta, yhdenmukaistetuista tarjouksista tiettyjen tarjouskilpailujen yhteydessä sekä yrityskohtaisten tietojen vaihtamisesta.

Kantajan rikkominen liittyi toisen yhtiön eli Trioplast Wittenheim SA:n (jäljempänä TW), jonka katsottiin osallistuneen kyseiseen kartelliin, toimintaan. Toinen yhtiö eli FLS Plast, jonka holding-yhtiö kantaja oli, oli omistanut TW:n osakkeita, ja suurimman osan ajasta, jolloin kantajan katsottiin olleen vastuussa, TW oli FLS Plastin kokonaan omistama tytäryhtiö. TW:lle määrättiin sakko, ja kantajan ja FLS Plastin katsottiin olevan yhteisvastuussa sakon osasta.

Kannekirjelmänsä tueksi kantaja väittää ensinnäkin, että komissio ei soveltanut asianmukaisesti emoyhtiön vastuun kriteeriä, koska se ei esittänyt näyttöä siitä, että kantajan osalta oli olemassa seikkoja, jotka voisivat tukea olettamaa emoyhtiön vaikutuksesta TW:hen. Kantaja väittää myös, että komissio ei missään tapauksessa soveltanut asianmukaista oikeudellista kriteeriä, koska käsiteltävänä olevassa tapauksessa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen, jossa komission mukaan TW aloitti osallistumisensa kartelliin kauan ennen kuin kantajan tytäryhtiö hankki sen ja jatkoi tätä luovuttamisensa jälkeen, sovelletaan tiukempia kriteerejä. Kantaja katsoo joka tapauksessa, että se on osoittanut, että TW päätti itsenäisesti omasta markkinakäyttäytymisestään eikä noudattanut kantajan sille antamia ohjeita.

Kantaja väittää myös, että se, että sen katsottiin olevan vastuussa, on syrjivää, suhteetonta ja mielivaltaista, koska yhdenkään muun sellaisen konsernin osalta, jota päätös koskee, operatiivisen tytäryhtiön, emoyhtiön ja tämän emoyhtiön ei katsottu olevan vastuussa, kuten TW:n ja kantajan tapauksessa. Lisäksi vaikka TW oli aiemmin kuulunut toiseen konserniin, komissio ei katsonut yhdenkään tämän toisen konsernin jäsenistä olevan vastuussa TW:n osallistumisesta kartelliin. Lopuksi kantajalle asetettu vastuu on sen mukaan suhteeton, koska kantajan katsottiin olevan vastuussa 85,7 prosentista TW:lle määrätystä sakosta, vaikka se oli sen osakas vain 8 vuotta niistä 20:sta, joina TW:n väitetään osallistuneen kartelliin.

Kantaja vetoaa edellisiin argumentteihin myös tukeakseen toissijaista vaatimustaan sille määrätyn sakon alentamisesta. Se väittää lisäksi, että sille määrätty sakko on liiallinen, koska komissio ei määrännyt erillistä sakon perusmäärää kantajalle, kun otetaan huomioon, että se ei ollut vastuussa. Se väittää myös, että komissio teki oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut huomioon tiettyjä lieventäviä seikkoja kantajan hyväksi.

Kantaja väittää lopuksi, että komissio teki muita oikeudellisia virheitä, kun se katsoi, että TW:n oli vastuussa vuosista 1982-1988, määräsi tälle suhteettoman, liiallisen ja 10 prosentin liikevaihtokaton ylittävän sakon ja kun se ei antanut kantajan, jolla oli toissijainen vastuu, hyötyä TW:lle, jolla oli ensisijainen vastuu, myönnetystä sakon määrän alentamisesta tai edes myöntänyt kantajalle itsenäistä sakkojen alennusta sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa annetun tiedonannon mukaisesti.

____________