Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kuudes jaosto)
4 päivänä heinäkuuta 2024 (*)
Muutoksenhaku – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artikla – Institutionaalinen oikeus – SEUT 265 artikla – Laiminlyöntikanne – Schengenin säännöstön määräysten täysimääräinen soveltaminen Romaniassa – Velvollisuus tehdä päätös Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista tehdyn asiakirjan nojalla – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton
Asiassa C‑786/23 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 18.12.2023,
Eugen Tomac, kotipaikka Bryssel (Belgia), edustajanaan R. Duta, avocat,
valittajana,
ja jossa muuna osapuolena on
Euroopan unionin neuvosto,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz sekä tuomarit P. G. Xuereb (esittelevä tuomari) ja A. Kumin,
julkisasiamies: A. M. Collins,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artiklan mukaisesti,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Eugen Tomac vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 26.10.2023 antaman määräyksen Tomac v. neuvosto (T‑244/23, EU:T:2023:685; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi hänen SEUT 265 artiklan nojalla nostamansa kanteen, jossa vaadittiin yhtäältä toteamaan, että Euroopan unionin neuvosto on lainvastaisesti laiminlyönyt toimenpiteisiin ryhtymisen päätöksen tekemiseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Romaniassa, ja toisaalta katsomaan, että kantaja on etuoikeutettu kantaja ja hänellä on tässä yhteydessä kaikki oikeudet, keinot ja toimintamahdollisuudet.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan (EUVL 2005, L 157, s. 203; jäljempänä liittymisasiakirja), joka on liitetty Bulgarian tasavallan ja Romanian liittymisestä Euroopan unioniin Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Bulgarian tasavallan ja Romanian välillä tehtyyn sopimukseen (EUVL 2005, L 157, s. 11), joka allekirjoitettiin 25.4.2005 ja joka tuli voimaan 1.1.2007, kyseisen sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan nojalla, 4 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Liitteessä II luetellut – – osaksi Euroopan unionia sisällytetyn Schengenin säännöstön määräykset ja Schengenin säännöstöön perustuvat tai muutoin siihen liittyvät säädökset sekä muut ennen liittymispäivää annetut tällaiset säädökset ovat Bulgariaa ja Romaniaa sitovia ja niitä sovelletaan niissä liittymispäivästä alkaen.
2. Vaikka ne osaksi Euroopan unionia sisällytetyn Schengenin säännöstön määräykset ja Schengenin säännöstöön perustuvat tai muutoin siihen liittyvät säädökset, joita ei tarkoiteta 1 kohdassa, sitovatkin Bulgariaa ja Romaniaa liittymispäivästä alkaen, niitä sovelletaan kummassakin jäsenvaltiossa ainoastaan neuvoston asiasta tekemän päätöksen mukaisesti sen jälkeen kun on näytetty toteen sovellettavien Schengenin arviointimenettelyjen mukaisesti, että tarvittavat edellytykset kyseisen säännöstön kaikkien osien soveltamiseksi ovat täyttyneet kyseisessä valtiossa.
Neuvosto tekee päätöksensä Euroopan parlamenttia kuultuaan niiden jäsenvaltioiden hallituksia edustavien jäsentensä, joiden osalta tässä kohdassa tarkoitetut määräykset on jo pantu täytäntöön, ja sen jäsenvaltion hallituksen edustajan, jonka osalta kyseiset määräykset on määrä panna täytäntöön, yksimielisellä päätöksellä. – –”
Asian tausta
3 Unionin yleinen tuomioistuin on selostanut valituksenalaisen määräyksen 2–23 kohdassa asian taustaa, josta voidaan tehdä nyt käsiteltävää asiaa varten seuraava yhteenveto.
4 Valittaja on Euroopan parlamentin jäsen ja Romanian kansalainen.
5 Liityttyään unioniin 1.1.2007 Romania toteutti vuosina 2009–2011 joukon toimenpiteitä Schengenin arviointimenettelyjen yhteydessä tavoitteenaan täyttää edellytykset, jotka Schengenin säännöstön määräysten täysimääräiselle soveltamiselle on asetettu.
6 Neuvoston puheenjohtajavaltio antoi kaksi ehdotusta neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Romaniassa, minkä jälkeen parlamentti antoi eri päätöslauselmia, joissa se ilmaisi tukevansa Romanian liittymistä Schengen-alueeseen ja kehotti neuvostoa toteuttamaan tätä varten tarvittavat toimenpiteet. Näistä kahdesta ehdotuksesta ei kuitenkaan äänestetty neuvostossa.
7 Neuvoston puheenjohtajavaltio antoi 29.11.2022 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan perusteella ehdotuksen N:o 15218/22 neuvoston päätökseksi Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Bulgariassa ja Romaniassa (jäljempänä ehdotus N:o 15218/22).
8 Oikeus- ja sisäasioita (OSA) käsittelevä neuvoston kokoonpano kokoontui 8.12.2022 tehdäkseen ratkaisun ehdotuksesta N:o 15218/22, joka oli otettu kyseisen kokouksen esityslistan 3 kohdan a alakohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden hallitusten edustajat voivat pyytää äänestystä ehdotuksen mahdollisesta hyväksymisestä. Tätä ehdotusta ei hyväksytty, koska se ei saanut yksimielistä kannatusta.
9 Valittaja tiedusteli 15.12.2022 lähetetyllä sähköpostilla neuvoston pääsihteeristön OSA-pääjohtajalta, voisiko hän saada tältä ehdotusta N:o 15218/22 koskevan äänestyksen tulokset ja 8.12.2022 pidetyn neuvoston kokouksen pöytäkirjan tai siihen liittyvän selvityksen.
10 Neuvoston pääsihteeristön OSA-pääjohtaja vastasi 16.12.2022 lähetetyllä sähköpostilla valittajalle, ettei ehdotusta N:o 15218/22 ollut todellakaan hyväksytty kyseisen kokouksen aikana ja että neuvoston työjärjestyksen 8 ja 9 artiklan mukaisesti äänestystulokset eivät ole julkisia siltä osin kuin kyse on muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän toimen käsittelystä, joka ei ole yleisölle avoin. Hän totesi vielä, ettei myöskään kyseisen kokouksen pöytäkirjaa ole julkistettu.
11 Valittaja toimitti 6.2.2023 päivätyllä kirjeellä eräälle neuvoston OSA-kokoonpanoon kuuluvalle ministerille SEUT 265 artiklan toiseen kohtaan perustuvan neuvostolle osoitetun toimintakehotuksen, jotta neuvosto tekisi liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan nojalla päätöksen Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Romaniassa. Hän vetosi tämän kehotuksen tueksi muun muassa yhdenvertaista kohtelua, syrjintäkieltoa ja jäsenvaltioiden välistä vilpitöntä yhteistyötä koskevien periaatteiden loukkaamiseen. Hän totesi lisäksi, että koska on osoitettu, että Romania täyttää arviointimenettelyn edellytykset, Romanian liittymistä ei voida evätä yhden ainoan jäsenvaltion perusteettoman vastustamisen verukkeella, ja että neuvoston olisi pitänyt sivuuttaa tämä selvästi perusteeton vastustus etenkin liittymisasiakirjan 4 artiklan tarkoituksessa.
12 Yleisestä politiikasta ja toimielimistä (GIP) vastaava neuvoston pääjohtaja vastasi valittajalle 13.4.2023 päivätyllä kirjeellä. Hän muistutti valittajaa liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa määrätystä yksimielisyyttä koskevasta edellytyksestä, jota on noudatettava kyseisessä artiklassa tarkoitetun päätöksen tekemiseksi. Hän totesi tämän jälkeen, etteivät asianomaisten jäsenvaltioiden edustajat olleet päässeet 8.12. ja 9.12.2022 pidetyissä kokouksissa yksimielisyyteen ehdotuksesta N:o 15218/22 ja että neuvottelut Schengenin säännöstön määräysten täysimääräisestä soveltamisesta Romaniassa siis jatkuivat liittymisasiakirjassa vaaditun yksimielisyyden saavuttamiseksi.
Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne ja valituksenalainen määräys
13 Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.5.2023 toimittamallaan kannekirjelmällä SEUT 265 artiklan nojalla neuvostoa vastaan laiminlyöntikanteen, jossa vaadittiin yhtäältä toteamaan, että neuvosto on virheellisesti laiminlyönyt toimenpiteisiin ryhtymisen päätöksen tekemiseksi liittymisasiakirjan pöytäkirjan 4 artiklan 2 kohdan nojalla siitä, että Schengenin säännöstön määräyksiä sovelletaan täysimääräisesti Romaniassa, ja toisaalta katsomaan, että kantaja on etuoikeutettu kantaja ja hänellä on tässä yhteydessä kaikki oikeudet, keinot ja toimintamahdollisuudet.
14 Asian käsittelyä jatkamatta unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen kanteen 26.10.2023 työjärjestyksensä 126 artiklan nojalla selvästi oikeudellisesti täysin perusteettomana.
15 Unionin yleinen tuomioistuin totesi ensimmäisestä vaatimuksesta valituksenalaisen määräyksen 30 kohdassa, että liittymisasiakirjan 4 artiklassa ei aseteta mitään määräaikaa, jonka päättyessä tähän artiklaan perustuva neuvoston päätös on tehtävä tai katsottava tehdyn.
16 Unionin yleinen tuomioistuin huomautti lisäksi kyseisen määräyksen 31 kohdassa, että erityisesti liittymisasiakirjan 4 artiklassa määrätystä äänestyksestä ja kyseisessä artiklassa asetetusta yksimielisyyttä koskevasta edellytyksestä ilmenee, että asianomaisten jäsenvaltioiden hallitusten edustajien ei tarvitse tehdä kyseisessä määräyksessä tarkoitettua päätöstä kaikissa olosuhteissa vaan että niillä on tältä osin sitä vastoin harkintavaltaa, jolla suljetaan pois yksityisten oikeus vaatia niiltä ja siis neuvostolta, että ne ottavat päätösehdotusta käsiteltäessä kantaa tietynsuuntaisesti.
17 Unionin yleinen tuomioistuin korosti siis valituksenalaisen määräyksen 32 kohdassa, että GIP-asioista vastaava pääjohtaja oli perustellusti katsonut, ettei neuvosto voi lainmukaisesti sivuuttaa sitä, etteivät asianomaiset jäsenvaltioiden edustajat ole päässeet äänestyksestä yksimielisyyteen, koska muuten jätetään noudattamatta liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa asetettuja edellytyksiä.
18 Unionin yleinen tuomioistuin päätteli kyseisen määräyksen 33 kohdassa, että kun valittaja esitti neuvostolle toimintakehotuksen, neuvostolla ei ollut mitään velvollisuutta tehdä päätöstä liittymisasiakirjan 4 artiklan nojalla vaan sen oli toimittava tässä 4 artiklassa nimenomaisesti määrättyä yksimielisyyttä koskevaa edellytystä noudattaen.
19 Unionin yleinen tuomioistuin totesi vielä valituksenalaisen määräyksen 34 ja 35 kohdassa, että neuvosto ei ollut toimivaltansa rajoissa jättänyt toimimatta toteuttaakseen ennen kanteen nostamista kaikki liittymisasiakirjan 4 artiklassa tarkoitetun päätöksen tekemisen kannalta välttämättömät toimenpiteet, kun otetaan huomioon, että neuvoston puheenjohtajavaltio oli antanut kolme päätösehdotusta, joilla pyritään Schengenin säännöstön määräysten täysimääräiseen soveltamiseen Bulgariassa ja Romaniassa. Neuvosto ei siis ollut laiminlyönyt lainvastaisesti ratkaisun tekemistä SEUT 265 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
20 Unionin yleinen tuomioistuin huomautti valituksenalaisen määräyksen 37 kohdassa toisesta vaatimuksesta, että SEUT 263 artiklan toisen kohdan mukaan etuoikeutettuna kantajana pidetään vain jäsenvaltioita, parlamenttia, neuvostoa tai Euroopan komissiota, ja katsoi siis, ettei valittajaa voitu pitää etuoikeutettuna kantajana.
Valittajan vaatimukset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa
21 Valittaja vaatii 18.12.2023 tekemässään valituksessa, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen määräyksen ja palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen toiseen ratkaisukokoonpanoon, jotta unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee hänen vaatimuksensa, ja toissijaisesti hän vaatii, että se muuttaa tätä määräystä.
Valituksen tarkastelu
22 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 181 artiklan mukaan on niin, että jos valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kokonaan tai osaksi taikka se on kokonaan tai osaksi selvästi perusteeton, unionin tuomioistuin voi esittelevän tuomarin ehdotuksesta julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa perustellulla määräyksellä hylätä sen kokonaan tai osaksi.
23 Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.
24 Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu päätöksen tekemiselle liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan nojalla asetetun määräajan tulkinnassa tehtyyn oikeudelliseen virheeseen ja jälkimmäinen siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut eräitä yleisiä oikeusperiaatteita, joita ovat muun muassa oikeusvarmuutta, henkilöiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, syrjintäkieltoa ja yhdenvertaista kohtelua, ”oikeusapua” sekä jäsenvaltioiden välistä ”veljeyttä” ja vilpitöntä yhteistyötä koskevat periaatteet, ja että asiassa on tehty ilmeinen arviointivirhe.
Ensimmäinen valitusperuste
25 Ensimmäisen valitusperusteen osalta, jonka mukaan velvollisuus tehdä päätös liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan nojalla kohtuullisessa ajassa perustuu SEU 3 artiklan 2 ja 3 kohtaan sekä SEU 4 artiklan 2 kohtaan, on huomautettava, että näissä määräyksissä ei määrätä mistään neuvostolla olevasta tämänluonteisesta velvollisuudesta ja että unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole tehnyt valituksenalaisen määräyksen 30 kohdassa oikeudellista virhettä todetessaan, että liittymisasiakirjan 4 artiklassa ei määrätä määräajasta, jonka päättyessä tähän artiklaan perustuva neuvoston päätös on tehtävä tai katsottava tehdyn.
26 Ensimmäinen valitusperuste on siis hylättävä.
Toinen valitusperuste
27 Valittaja väittää toisen valitusperusteen osalta ensinnäkin, että liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemättä jättämisellä loukataan tiettyjä, esimerkiksi tämän määräyksen 24 kohdassa mainittuja yleisiä oikeusperiaatteita.
28 Tältä osin on huomautettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta ja 169 artiklan 2 kohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi, tai muuten kyseinen valitus tai peruste jätetään tutkimatta (tuomio 10.9.2020, Hamas v. neuvosto, C‑386/19 P, EU:C:2020:691, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 On kuitenkin todettava yhtäältä, että valittaja ei ilmoita, miltä kaikilta osin valituksenalaisen määräyksen perusteltuja arvostellaan tämän määräyksen 24 kohdassa mainittujen periaatteiden osalta, ja toisaalta, että valittaja ei vetoa mihinkään sellaiseen argumentaatioon, jolla voidaan kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen määräyksen 33 kohdassa esittämä toteamus, jonka mukaan valittajan neuvostolle osoittaman toimintakehotuksen ajankohtana neuvostolla ei ollut mitään velvollisuutta tehdä päätöstä liittymisasiakirjan 4 artiklan nojalla, koska muuten olisi jätetty noudattamatta etenkin kyseisessä artiklassa määrättyä yksimielisyyttä koskevaa edellytystä.
30 Romaniaan kohdistuvasta väitetystä syrjivästä kohtelusta Kroatian tasavaltaan verrattuna on lisäksi todettava, ettei valittaja selitä, miltä osin tällainen erilainen kohtelu – olettaen, että se näytetään toteen – olisi vaikuttanut liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemiseen.
31 Lopuksi on todettava siltä osin kuin valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta lähinnä siitä, ettei tämä ole katsonut, että neuvoston oli sivuutettava yksimielisyyttä koskeva edellytys tekemällä ratkaisu määräenemmistöllä SEU 31 artiklan 2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan nojalla, että kyseinen määräys kuuluu EU-sopimuksen V osaston 2 lukuun, joka sisältää erityismääräyksiä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja joka ei siis ole merkityksellinen liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan tulkinnan kannalta.
32 Näin ollen myös toinen valitusperuste on hylättävä.
33 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että valitus on hylättävä kokonaisuudessaan, koska osaksi sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja koska osaksi se on selvästi perusteeton.
Oikeudenkäyntikulut
34 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklassa, jota sovelletaan muutoksenhakumenettelyyn sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että ratkaisu oikeudenkäyntikuluista annetaan määräyksessä, jolla asia lopullisesti ratkaistaan.
35 Koska tämä määräys annetaan ennen valituksen tiedoksiantamista muulle osapuolelle ja näin ollen ennen kuin tälle on voinut aiheutua oikeudenkäyntikuluja, on päätettävä, että valittaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on määrännyt seuraavaa:
1) Valitus hylätään, koska osaksi sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat ja koska osaksi se on selvästi perusteeton.
2) Eugen Tomac vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Allekirjoitukset