Asia C-547/14
Philip Morris Brands SARL ym.
vastaan
Secretary of State for Health
(High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionin (Administrative Court) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Direktiivi 2014/40/EU – 7 ja 18 artikla sekä 24 artiklan 2 ja 3 kohta – 8 artiklan 3 kohta, 9 artiklan 3 kohta, 10 artiklan 1 kohdan a, c ja g alakohta, 13 artikla ja 14 artikla – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Pätevyys – Oikeusperusta – SEUT 114 artikla – Suhteellisuusperiaate – Toissijaisuusperiaate – Unionin perusoikeudet – Sananvapaus – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 11 artikla
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 4.5.2016
1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Ennakkoratkaisukysymyksen tarpeellisuus ja esitettyjen kysymysten merkityksellisyys – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle
(SEUT 267 artikla)
2. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Pyyntö tulkita sellaista yleisesti sovellettavaa unionin toimea, jonka johdosta ei ole toteutettu täytäntöönpanotoimia kansallisessa oikeudessa – Kansallisessa tuomioistuimessa nostetun kanteen tutkittavaksi ottaminen – Sisältyminen
(SEUT 267 artikla)
3. Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Pyyntö, jossa ei täsmennetä asiaan liittyviä tosiasioita ja oikeudellisia seikkoja eikä esitetä syitä, joihin ennakkoratkaisupyynnön esittäminen unionin tuomioistuimelle perustuu – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 267 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artikla; unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohta)
4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – SEUT 114 artikla – Soveltamisala – Tiettyjen tuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto kuuluu SEUT 114 artiklan soveltamisalaan
(SEUT 114 artikla)
5. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Johdetun oikeuden tulkitseminen EUT-sopimuksen mukaisesti
6. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Tupakkatuotteiden vapaa liikkuvuus – Jäsenvaltioiden oikeus vahvistaa sääntöjä sellaisten pakkaukseen liittyvien näkökohtien osalta, joita ei ole yhdenmukaistettu – Yhteensoveltuvuus SEUT 114 artiklan kanssa
(SEUT 114 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 24 artiklan 1 ja 2 kohta)
7. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Tupakkatuotteiden vapaa liikkuvuus – Jäsenvaltioiden mahdollisuus kieltää tietyt tuotteet kansanterveyden suojelemiseksi – Yhteensoveltuvuus SEUT 114 artiklan kanssa
(SEUT 114 artiklan 4–10 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 7 artikla ja 24 artiklan 1 ja 3 kohta)
8. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Pakkausmerkinnät ja pakkaukset – Velvollisuus mukauttaa sen jäsenvaltion, jossa tuotteita pidetään kaupan, kieliä ja sääntelyä koskevien erityispiirteiden mukaan – Yhteensoveltuvuus SEUT 114 artiklan kanssa
(SEUT 114 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 II osaston II luku)
9. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Toimenpiteet, jotka voidaan toteuttaa ainesosien sääntelemiseksi – Sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto, joissa on jokin tunnusomainen maku – Yhteensoveltuvuus SEUT 114 artiklan kanssa
(SEUT 114 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 johdanto-osan 15 perustelukappale ja 7 artikla)
10. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Etämyynti – Jäsenvaltioiden oikeus kieltää etämyynti – Yhteisten sääntöjen soveltaminen jäsenvaltioihin, jotka ovat sallineet kyseisen myyntitavan – Yhteensoveltuvuus SEUT 114 artiklan kanssa
(SEUT 114 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 18 artikla)
11. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Pakkausmerkinnät ja pakkaukset – Kielto kiinnittää niihin myynninedistämiseen liittyviä tietoja – Olemassaolon perusta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 johdanto-osan 27 perustelukappale, 1 artikla ja 13 artiklan 1 kohta)
12. Perusoikeudet – Sananvapaus – Vahvistaminen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa – Sama tarkoitus ja ulottuvuus
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artikla ja 52 artiklan 3 kohta)
13. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Pakkausmerkinnät ja pakkaukset – Kielto kiinnittää niihin myynninedistämiseen liittyviä tietoja – Sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden rajoittaminen – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu
(SEU 5 artiklan 4 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 13 artiklan 1 kohta)
14. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Suhteellisuusperiaate – Ulottuvuus – Unionin lainsäätäjän harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(SEU 5 artiklan 4 kohta)
15. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Toimenpiteet, jotka voidaan toteuttaa ainesosien sääntelemiseksi – Sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto, joissa on jokin tunnusomainen maku – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu
(SEU 5 artiklan 4 kohta; SEUT 9 artikla, SEUT 114 artiklan 3 kohta ja SEUT 168 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 7 artikla)
16. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Pakkausmerkinnät ja pakkaukset – Terveysvaroituksia ja vähittäismyyntipakkausten muotoa koskevat vaatimukset – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu
(SEU 5 artiklan 4 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 johdanto-osan 25 ja 28 perustelukappale sekä 8 artiklan 3 kohta, 9 artiklan 3 kohta, 10 artiklan 1 kohdan g alakohta ja 14 artikla)
17. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Pakkausmerkinnät ja pakkaukset – Terveysvaroitusten kokoa koskevat vaatimukset – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu
(SEU 5 artiklan 4 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 10 artiklan 1 kohdan a ja c alakohta)
18. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Toissijaisuusperiaate – Tuomioistuinvalvonnan laajuus
(SEU 5 artiklan 3 kohta; EU- ja EUT-sopimuksiin liitetyn pöytäkirjan N:o 2 5 artikla)
19. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tupakkatuotteiden valmistaminen, esittämistapa ja myynti – Direktiivi 2014/40 – Toimenpiteet, jotka voidaan toteuttaa ainesosien sääntelemiseksi – Sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto, joissa on jokin tunnusomainen maku – Toissijaisuusperiaatetta ei ole loukattu
(SEU 5 artiklan 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40 1 ja 7 artikla)
20. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Perusteluvelvollisuuden noudattamisen arviointi asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella
(SEUT 296 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 31 ja 32 kohta)
2. Ei ole mahdollista väittää pätevästi, että kansallisessa tuomioistuimessa nostettu kanne, jolla pyritään sen aikomuksen ja/tai velvollisuuden laillisuuden valvontaan, joka jäsenvaltiolla on panna direktiivi täytäntöön, ja jonka yhteydessä on esitetty kyseisen direktiivin pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisupyyntö, on keino kiertää EUT-sopimuksella käyttöön otettu oikeussuojakeinojen järjestelmä. Yksityisten mahdollisuus vedota kansallisissa tuomioistuimissa yleisesti sovellettavan unionin toimen pätemättömyyteen ei näet edellytä, että kyseisen toimen johdosta olisi jo toteutettu kansallisen oikeuden mukaisia täytäntöönpanotoimia. Tältä osin riittää, että kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetaan todellinen oikeudenkäyntiasia, jossa tulee liitännäisesti esille kysymys tällaisen toimen pätevyydestä.
(ks. 34 ja 35 kohta)
3. Siitä yhteistyön hengestä, jonka on vallittava ennakkoratkaisumenettelyn yhteydessä, ilmenee, että on välttämätöntä, että kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnössään ne täsmälliset syyt, joiden perusteella se katsoo, että vastauksen saaminen sen kysymyksiin, jotka koskevat tiettyjen unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkintaa tai pätevyyttä, on tarpeen oikeusriidan ratkaisemiseksi. On siis tärkeää, että kansallinen tuomioistuin toteaa erityisesti ne täsmälliset syyt, joiden johdosta se on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä tiettyjen unionin oikeuden säännösten tai määräysten pätevyydestä, ja esittää ne pätemättömyysperusteet, jotka sen mielestä voidaan tämän johdosta hyväksyä. Tällainen vaatimus ilmenee myös unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdasta. Ennakkoratkaisupyynnöissä annetut tiedot eivät lisäksi ole tarpeen ainoastaan sen vuoksi, että unionin tuomioistuin voi niiden perusteella antaa hyödyllisiä vastauksia, vaan myös siksi, että jäsenvaltioiden hallituksilla ja muilla osapuolilla on niiden perusteella mahdollisuus esittää huomautuksensa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti.
Tästä seuraa, että unionin tuomioistuin tutkii ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä unionin toimen tai sen tiettyjen säännösten tai määräysten pätevyyden ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen pätemättömyysperusteiden valossa. Toisaalta se, ettei ennakkoratkaisupyynnössä ole mainittu mitään täsmällistä syytä, jonka johdosta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä kyseisen toimen taikka kyseisten säännösten tai määräysten pätevyydestä, johtaa kyseisen toimen tai kyseisten säännösten tai määräysten pätevyyttä koskevien kysymysten tutkimatta jättämiseen.
(ks. 47–50 kohta)
4. Silloin, kun on olemassa kaupan esteitä tai on todennäköistä, että tällaisia esteitä ilmenee tulevaisuudessa, sen takia, että jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai toteuttamassa saman tuotteen tai tuoteryhmän osalta toisistaan eriäviä toimenpiteitä, jotka ovat omiaan varmistamaan erilaisen suojelun tason ja estämään näin ollen asianomaisen tuotteen tai asianomaisten tuotteiden vapaan liikkuvuuden unionissa, SEUT 114 artiklassa annetaan unionin lainsäätäjälle toimivalta toimia siten, että se toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet noudattaen yhtäältä kyseisen artiklan 3 kohtaa ja toisaalta oikeusperiaatteita, jotka mainitaan EUT-sopimuksessa tai jotka on johdettu oikeuskäytännöstä, muun muassa suhteellisuusperiaatetta.
Perussopimuksen laatijat ovat halunneet SEUT 114 artiklassa käytetyllä ilmauksella ”toimenpiteet – – lähentämiseksi” antaa unionin lainsäätäjälle yhdenmukaistettavan alan yleisen kontekstin ja erityisten olosuhteiden mukaan harkintavaltaa sen suhteen, mikä on tarkoituksenmukaisin lähentämistekniikka halutun tuloksen saavuttamiseksi erityisesti niillä aloilla, joihin liittyy monitahoisia teknisiä erityispiirteitä. Kyseiset toimenpiteet voivat olosuhteista riippuen merkitä sitä, että kaikki jäsenvaltiot velvoitetaan sallimaan kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden kaupan pitäminen, että tällaiselle sallimisvelvollisuudelle asetetaan tiettyjä edellytyksiä tai että yhden tai useamman tuotteen kaupan pitäminen jopa kielletään väliaikaisesti tai lopullisesti.
(ks. 62–64 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 70 kohta)
6. Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 24 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita vaatimuksia tupakkatuotteiden pakkauksiin liittyvien sellaisten näkökohtien osalta, joita ei ole yhdenmukaistettu kyseisellä direktiivillä.
Tältä osin pitää tosin paikkansa, että kun direktiivin 2014/40 24 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on oikeus pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita vaatimuksia sellaisten pakkaukseen liittyvien näkökohtien osalta, joita ei ole yhdenmukaistettu mainitulla direktiivillä, kyseisellä säännöksellä ei taata, että tuotteet, joiden pakkaus täyttää kyseisen direktiivin vaatimukset, voivat liikkua vapaasti sisämarkkinoilla. Kyseinen seikka on kuitenkin väistämätön seuraus unionin lainsäätäjän valitsemasta yhdenmukaistamistekniikasta. Unionin lainsäätäjällä on harkintavaltaa muun muassa siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta toteuttaa yhdenmukaistaminen ainoastaan vaiheittain ja edellyttää ainoastaan jäsenvaltioiden yksipuolisten toimenpiteiden asteittaista poistamista. Direktiivillä 2014/40 toteutetun kaltaisella tupakkatuotteiden pakkausmerkintöjä ja pakkauksia koskevalla osittaisella yhdenmukaistamistoimenpiteellä on silti kiistattomia etuja sisämarkkinoiden toiminnan kannalta, sillä vaikka sillä ei poistetakaan kaikkia kaupan esteitä, sillä poistetaan ainakin useat niistä. Tämän perusteella kyseisen direktiivin 24 artiklan 1 ja 2 kohdalla pyritään siten omalta osaltaan toteuttamaan sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantamista koskeva tavoite, ja ne ovat siis SEUT 114 artiklan mukaisia.
(ks. 79–82 ja 84 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
7. Pitää tosin paikkansa, että kun tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 24 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille annetaan lupa kieltää tietty tupakkatuoteluokka tai siihen liittyvät tuotteet, vaikka ne ovat kyseisessä direktiivissä asetettujen vaatimusten mukaisia, sillä saatetaan estää kyseisten tuotteiden vapaa liikkuvuus. Tämä säännös koskee kuitenkin näkökohtaa, jonka osalta direktiivissä 2014/40 ei ole toteutettu yhdenmukaistamistoimenpiteitä ja johon ei siis saa soveltaa SEUT 114 artiklan 4–10 kohdassa määrättyjä sääntöjä, jotka koskevat yhdenmukaistamistoimenpiteestä poikkeavien kansallisten säännösten tai määräysten käyttöön ottamista.
Ei ole myöskään mahdollista vedota pätevästi direktiivin 2014/40 24 artiklan 3 kohdan ja kyseisen direktiivin 7 artiklan väliseen epäjohdonmukaisuuteen siitä syystä, että yhtäältä viimeksi mainitussa säännöksessä säädetyn tunnusomaisia makuja koskevan kiellon tavoitteena on poistaa jäsenvaltioiden säännöstöjen väliset erot, kun taas toisaalta kyseisellä 24 artiklan 3 kohdalla helpotetaan tällaisten erojen syntymistä. Nämä kaksi säännöstä eivät näet ole keskenään millään tavalla ristiriidassa, vaan täydentävät toisiaan. Kun kyseisessä 7 artiklassa tältä osin kielletään tupakkatuotteet, joissa on jokin tunnusomainen maku, sillä pyritään poistamaan jäsenvaltioiden säännöstöjen välillä tältä osin olevat erot muun muassa tupakkatuotteiden vapaan liikkumisen varmistamiseksi yleisesti. Mainitun direktiivin 24 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että jos kyseiset tuotteet ovat muun muassa mainitun 7 artiklan mukaisia, ne voivat liikkua vapaasti sisämarkkinoilla niin kauan kuin sitä tupakkatuoteluokkaa, johon ne kuuluvat, ei ole – kuten saman direktiivin 24 artiklan 3 kohdasta seuraa – kielletty sellaisenaan siinä jäsenvaltiossa, jossa niitä pidetään kaupan.
(ks. 87, 90, 93 ja 94 kohta)
8. Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 II osaston II luvun säännösten pätevyyttä ei voida riitauttaa sillä perusteella, että niillä ei edistetä tupakkatuotteiden vapaan liikkuvuuden rajoitusten poistamista, sillä eräillä näistä säännöksistä valmistajat velvoitetaan joka tapauksessa tuottamaan erilaisia pakkauksia kutakin jäsenvaltiota varten.
Vaikka näet on totta, että eräissä mainituissa säännöksissä vaaditaan, että tiettyjä tupakkatuotteiden pakkausmerkintöihin tai pakkauksiin liittyviä seikkoja mukautetaan muun muassa sen jäsenvaltion, jossa asianomaisia tuotteita pidetään kaupan, virallisen kielen tai virallisten kielten taikka verolainsäädännön mukaan, kyseisellä direktiivillä yhdenmukaistetaan kuitenkin kyseisten tuotteiden pakkausmerkintöihin tai pakkauksiin liittyviä muita seikkoja, kuten vähittäismyyntipakkausten muoto, vähittäismyyntipakkauksessa olevien savukkeiden vähimmäismäärä sekä terveysvaroitusten koko ja niiden yhdistetty muoto. Näillä toimenpiteillä myötävaikutetaan siis kaupan esteiden poistamiseen, sillä niiden avulla asianomaiset yritykset voivat alentaa kustannuksiaan saavuttaessaan suurtuotannon etuja.
(ks. 102 ja 103 kohta)
9. Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 7 artiklaan sisältyvä sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto, joissa on jokin tunnusomainen maku riippumatta siitä, onko kyse mentolista tai jostakin muusta mausta, on voitu antaa pätevästi SEUT 114 artiklan nojalla.
Yhtäältä näet direktiivin 2014/40 johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ilmenee, että samaa direktiiviä annettaessa jäsenvaltioiden säännöstöjen välillä oli olemassa merkittäviä eroavuuksia, koska joissakin jäsenvaltioissa on laadittu erilaisia luetteloja sallituista tai kielletyistä maku- ja aromiaineista, kun taas toisissa ei ole annettu tältä osin erityistä säännöstöä. Samoin vaikuttaa todennäköiseltä, että jos unionin tasolla ei olisi toteutettu toimenpiteitä, kansallisella tasolla olisi pantu täytäntöön erilaisia tupakkatuotteisiin, joissa on jokin tunnusomainen maku, mukaan lukien mentoli, sovellettavia järjestelmiä. Toisaalta koska tupakkatuotteiden markkinat muodostavat markkinat, joista jäsenvaltioiden välisellä kaupalla on suhteellisen merkittävä osuus, kansallisia sääntöjä, jotka koskevat edellytyksiä, jotka kyseisten tuotteiden on täytettävä, ja erityisesti edellytyksiä, jotka liittyvät kyseisten tuotteiden koostumukseen, voidaan siis lähtökohtaisesti pitää tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksina, jos unionin tasolla ei ole toteutettu yhdenmukaistamista. Eroavuuksien poistamisella kansallisten säännöstöjen väliltä tupakkatuotteiden koostumuksen osalta tai kyseisten säännöstöjen eriytymisen ehkäisemisellä esimerkiksi kieltämällä tietyt lisäaineet unionin tasolla pyritään siis helpottamaan asianomaisten tuotteiden sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.
(ks. 117, 118, 123 ja 125 kohta)
10. Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 18 artikla, jossa yhtäältä säädetään, että jäsenvaltiot voivat kieltää tupakkatuotteiden rajatylittävän etämyynnin kuluttajille, ja toisaalta vahvistetaan yhteisiä sääntöjä jäsenvaltioille, jotka sallivat kyseisen myyntitavan, on voitu antaa pätevästi SEUT 114 artiklan nojalla.
Kyseisellä säännöksellä pyritään näet estämään direktiivillä 2014/40 käyttöön otettujen vaatimustenmukaisuutta koskevien sääntöjen kiertäminen ottamalla samalla lähtökohdaksi varsinkin nuorten terveyden suojelun korkea taso. SEUT 114 artiklan perusteella annettu unionin toimi voi kuitenkin sisältää säännöksiä, joilla pyritään estämään sellaisten vaatimusten kiertäminen, joiden tavoitteena on sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantaminen. SEUT 114 artiklassa unionin lainsäätäjälle annetaan lisäksi harkintavaltaa muun muassa siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta toteuttaa yhdenmukaistaminen vaiheittain ja edellyttää ainoastaan jäsenvaltioiden toteuttamien yksipuolisten toimenpiteiden asteittaista poistamista. Lainsäätäjä on siis kyseistä harkintavaltaa noudattaen voinut pätevästi yhdenmukaistaa tupakkatuotteiden rajatylittävän myynnin tietyt näkökohdat jättämällä muita näkökohtia jäsenvaltioiden harkittaviksi.
(ks. 128, 130, 131, 134 ja 135 kohta)
11. Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 13 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sen mukaan vähittäismyyntipakkausten pakkausmerkintöihin, myyntipäällykseen ja itse tupakkatuotteisiin ei saa kiinnittää kyseisen säännöksen kohteena olevia tietoja, vaikka ne pitäisivätkin aineellisesti paikkansa.
Kuten direktiivin 2014/40 johdanto-osan 27 perustelukappaleessa todetaan, tietyt sanat tai ilmaisut, kuten ”vähän tervaa”, ”kevyt”, ”ultrakevyt”, ”luonnollinen”, ”orgaaninen”, ”ei lisäaineita”, ”ei makuaineita” tai ”ohut”, ja muut tekijät tai ominaisuudet voisivat näet johtaa harhaan etenkin nuoria kuluttajia, kun ne antavat vaikutelman, että tuotteet ovat vähemmän haitallisia tai niillä on edullisia vaikutuksia. Kyseinen tulkinta on sen mainitulla direktiivillä tavoitellun päämäärän mukainen, jona on sen 1 artiklan mukaan helpottaa tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa pitäen lähtökohtana varsinkin nuorten terveyden suojelun korkeaa tasoa. Tällainen suojelun korkea taso edellyttää, ettei tupakkatuotteiden kuluttajia, jotka muodostavat erityisen haavoittuvan kuluttajien ryhmän nikotiinin aiheuttamien riippuvuusvaikutusten vuoksi, houkutella enempää kuluttamaan kyseisiä tuotteita edes aineellisesti paikkansapitävillä tiedoilla, joiden he voivat tulkita vähättelevän heidän tottumuksiinsa liittyviä riskejä tai antavan mainituille tuotteille tiettyjä edullisia vaikutuksia.
(ks. 142–145 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 147 kohta)
13. Kielto, jonka mukaan vähittäismyyntipakkausten pakkausmerkinnöissä, myyntipäällyksessä ja itse tupakkatuotteessa ei saa olla tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tekijöitä ja ominaisuuksia, ei ole ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan eikä suhteellisuusperiaatteen kanssa.
Kyseinen kielto merkitsee näet tosin mainitussa 11 artiklassa turvattuun yrittäjän sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen puuttumista. Direktiivin 2014/40 13 artiklan 1 kohdalla ei vaikuteta kuitenkaan tuon vapauden keskeiseen sisältöön siltä osin kuin kyseisellä säännöksellä ei suinkaan kielletä kaiken tiedon ilmoittamista tuotteessa vaan ainoastaan asetetaan hyvin rajatulla alalla kyseisten tuotteiden pakkausmerkintöjä koskevat puitteet kieltämällä vain tiettyjen tekijöiden ja ominaisuuksien kiinnittäminen. Voimakkaampi puuttuminen on lisäksi unionin tunnustaman yleisen edun mukaisen tavoitteen eli terveydensuojelun mukaista. Siltä osin kuin näet on selvää, että tupakan käyttö ja tupakansavulle altistuminen aiheuttavat kuolemaa, sairautta ja vammautumista, mainitussa 13 artiklan 1 kohdassa vahvistetulla kiellolla vaikutetaan osaltaan mainitun tavoitteen saavuttamiseen siltä osin kuin sen tarkoituksena on estää tupakkatuotteiden myynnin edistäminen ja niiden kulutukseen kannustaminen.
Lisäksi direktiivin 2014/40 13 artiklan 1 kohdassa säädetyllä kiellolla yhtäältä voidaan suojella kuluttajia tupakointiin liittyviltä riskeiltä, ja kyseisellä kiellolla ei toisaalta ylitetä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän toteuttamiseksi. Ensinnäkin näet kuluttajansuojaa ei ole varmistettu riittävästi pakollisilla terveysvaroituksilla, joissa mainitaan tupakointiin liittyvät vaarat, koska näiden vaarojen tiedostamista voidaan sitä vastoin vähentää maininnoilla, joiden johdosta voidaan ajatella, että asianomainen tuote on vähemmän haitallinen tai että se on tietyiltä osin edullinen. Toiseksi vähemmän rajoittavat toimenpiteet, kuten kyseisen direktiivin 13 artiklassa tarkoitettujen tekijöiden ja ominaisuuksien käytön sääntely, eivät olisi yhtä tehokkaita kuluttajien terveyden suojelun varmistamiseksi, sillä kyseisessä 13 artiklassa tarkoitetut tekijät ja ominaisuudet voivat lähtökohtaisesti kannustaa ihmisiä tupakoimaan. Ei näet voida sallia, että kyseiset tekijät ja ominaisuudet voidaan kiinnittää selkeässä ja täsmällisessä kuluttajien tiedottamisen tarkoituksessa siltä osin kuin ne on ennemminkin tarkoitettu sellaisten tupakkatuotteiden kuluttajien haavoittuvuuden hyödyntämiseen, jotka nikotiiniriippuvuutensa vuoksi ovat erityisen herkkiä kaikille tekijöille, jotka antavat ymmärtää, että tupakointiin liittyy jonkinlainen edullinen vaikutus, perustellakseen tottumuksiinsa liittyviä riskejä tai vähätelläkseen niitä.
(ks. 148, 151, 152, 158–160 ja 162 kohta)
14. Ks. tuomion teksti.
(ks. 165, 166 ja 185 kohta)
15. Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 7 artiklaan sisältyvä sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto, joissa on jokin tunnusomainen maku, kuten mentoli, ei ole ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa.
Kyseisellä kiellolla voidaan näet helpottaa tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa, ja se myös soveltuu varsinkin nuorten terveyden suojelun korkean tason varmistamiseen. Tietyt maku- ja aromiaineet ovat nuorten mielestä erityisen houkuttelevia, ja niillä helpotetaan tupakan käytön aloittamista. Tältä osin ei voida hyväksyä väitettä, jonka mukaan nuorten mielestä mentoli ei ole houkutteleva ja mentolin käyttö ei helpota tupakan käytön aloittamista, koska sitä, että mainitulla kiellolla voidaan saavuttaa ihmisten terveyden suojelua koskeva tavoite, ei voida kyseenalaistaa yksinomaan tietyn maku- tai aromiaineen osalta. Direktiivillä 2014/40 pyritään lisäksi varmistamaan terveyden suojelun korkea taso kaikkien kuluttajien osalta, joten sitä, voidaanko tuo päämäärä saavuttaa kyseisellä direktiivillä, ei voida arvioida yksinomaan yhden ainoan kuluttajaryhmän kannalta.
Lisäksi on todettava, että unionin lainsäätäjä on huolehtinut siitä, että sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattamista koskevan kiellon, joissa on jokin tunnusomainen maku, epäedullisia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia on lievennetty. Unionin lainsäätäjä on punninnut yhtäältä mainitun kiellon taloudellisia seurauksia ja toisaalta vaatimusta varmistaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan toisen virkkeen sekä SEUT 9 artiklan, SEUT 114 artiklan 3 kohdan ja SEUT 168 artiklan 1 kohdan mukaisesti ihmisten terveyden suojelun korkea taso sellaisen tuotteen osalta, joka on ominaisuuksiltaan syöpää aiheuttava, perimää muuttava ja lisääntymiselle vaarallinen. Direktiivin 2014/40 7 artiklassa säädetyn kiellon vaikutus ei siis ole ilmeisen suhteeton.
(ks. 172–174, 176, 187 ja 190 kohta)
16. Ei voida katsoa, että tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 8 artiklan 3 kohdassa, 9 artiklan 3 kohdassa, 10 artiklan 1 kohdan g alakohdassa ja 14 artiklassa säädetyt vaatimukset ovat ilmeisen soveltumattomia tai niillä ylitetään selvästi se, mikä on tarpeen sen tavoitteen saavuttamiseksi, jona on parantaa tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaedellytyksiä pitäen lähtökohtana varsinkin nuorten terveyden suojelun korkeaa tasoa.
Yhtäältä näet kyseisillä säännöksillä, jotka käsittävät tupakkatuotteiden pakkausmerkinnöistä ja pakkauksista annettuja eri sääntöjä ja jotka kuuluvat mainitun direktiivin II osaston II lukuun, myötävaikutetaan tupakkatuotteiden sisämarkkinoiden toimintaedellytysten parantamiseen poistamalla asiaa koskevat eroavuudet jäsenvaltioiden säännöstöjen väliltä. Toisaalta mainituilla vaatimuksilla edistetään ihmisten terveyden suojelun korkean tason varmistamisesta muodostuvan tavoitteen toteutumista. Innovatiiviset, ennennäkemättömät tai omaperäiset muodot voivat vaikuttaa osaltaan tuotteen houkuttelevuuden ylläpitämiseen tai lisäämiseen ja kannustaa sen kulutukseen. Samoin tietyt pakkauksen muodot voivat rajoittaa terveysvaroitusten näkyvyyttä ja heikentää näin ollen niiden tehokkuutta, kuten direktiivin 2014/40 johdanto-osan 25 ja 28 perustelukappaleesta seuraa. Vähemmän rajoittavalla vaatimuksella, jonka mukaan terveysvaroitusten on oltava näkyvissä kokonaan eikä niitä saa muuttaa paketin muodolla, ei tältä osin pyritä poistamaan jäsenvaltioiden säännöstöjen välisiä eroavuuksia tupakkatuotteiden pakkausmerkintöjen ja pakkausten osalta eikä sillä voida siis toteuttaa sisämarkkinoiden toiminnan parantamisesta muodostuvaa päämäärää.
Vaikka lisäksi on totta, että kyseiset vaatimukset ovat luonteeltaan omiaan lisäämään tietyissä määrin tupakkatuotteiden samankaltaisuutta, ne koskevat kuitenkin vain tiettyjä kyseisten tuotteiden pakkausmerkintöihin ja pakkauksiin liittyviä näkökohtia, joten niillä jätetään riittävästi mahdollisuuksia kyseisten tuotteiden eriyttämiseen.
(ks. 192, 193, 195 ja 197–200 kohta)
17. Ei ole ilmeistä, että unionin lainsäätäjä olisi tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 10 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdan antaessaan ylittänyt selvästi ne rajat, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista sen tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, jona on parantaa tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaedellytyksiä pitäen lähtökohtana varsinkin nuorten terveyden suojelun korkeaa tasoa.
Direktiivin 2014/40 10 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädetään oleellisilta osin, että kussakin vähittäismyyntipakkauksessa tai myyntipäällyksessä on oltava yhdistetyt terveysvaroitukset, jotka muodostuvat jostakin kyseisen direktiivin liitteessä I luetelluista teksteistä ja kyseisen direktiivin II liitteessä olevasta vastaavasta värivalokuvasta, ja yhdistettyjen terveysvaroitusten on katettava 65 prosenttia kunkin vähittäismyyntipakkauksen etu- ja takapuolen ulkopinnasta. Tältä osin kyseinen 65 prosentin osuus ei ole ilmeisen soveltumaton tavoitellun päämäärän saavuttamiseen, koska suurikokoisemmat varoitukset, joissa on kuvia, on helpompi huomata, niillä voidaan tiedottaa paremmin terveysriskeistä, ne vetoavat paremmin tunteisiin ja niillä voidaan kannustaa paremmin tupakankäyttäjiä vähentämään käyttöään tai lopettamaan se. Tällaisilla varoituksilla voidaan myös säilyttää paremmin niiden tehokkuus ajan mittaan, ja ne ovat erityisen tuloksellisia tiedotettaessa terveysvaikutuksista vähemmän koulutetuille henkilöille, lapsille ja nuorille.
Yhdistetyille terveysvaroituksille direktiivin 2014/40 10 artiklan 1 kohdan a ja c kohdan mukaan varatun tilan koosta on lisäksi todettava, ettei unionin lainsäätäjää voida arvostella siitä, että se on toiminut mielivaltaisesti vahvistaessaan 65 prosentin suuruisen osuuden mainituille terveysvaroituksille varatulle tilalle, koska kyseinen valinta perustuu tupakoinnin torjuntaa koskevan Maailman terveysjärjestön puitesopimuksen suosituksista ilmeneviin arviointiperusteisiin, ja se on tehty sitä laajaa harkintavaltaa noudattaen, joka kyseisellä lainsäätäjällä on. Kyseisen toimenpiteen tarpeellisuudesta ja sen vaikutuksista valmistajien mahdollisuuteen esittää kuluttajille asianomaista tuotetta koskevat tiedot on todettava yhtäältä, että kyseisille varoituksille varattu osuus jättää riittävästi tilaa tämän tyyppisille tiedoille vähittäismyyntipakkauksissa, ja toisaalta, että näin asetetut rajoitukset on asetettava tasapainoon sen vaatimuksen kanssa, jona on varmistaa ihmisten terveyden suojelun korkea taso alalla, jolle on ominaista asianomaisen tuotteen myrkyllisyys ja sen vaikutukset riippuvuuden osalta.
(ks. 202, 204–206 ja 208–211 kohta)
18. Ks. tuomion teksti.
(ks. 215 ja 218 kohta)
19. Tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun direktiivin 2014/40 7 artiklaan sisältyvä sellaisten tupakkatuotteiden markkinoille saattamista koskeva kielto, joissa on jokin tunnusomainen maku, kuten mentoli, ei ole ristiriidassa toissijaisuusperiaatteen kanssa.
Vaikka näet oletettaisiin, että toinen direktiivillä 2014/40 tavoitelluista kahdesta tavoitteesta eli terveyden suojelun korkean tason varmistaminen voitaisiin saavuttaa paremmin jäsenvaltioiden tasolla, mainittuun tavoitteeseen pyrkiminen tällä tasolla olisi kuitenkin omiaan vahvistamaan tai jopa saamaan aikaan tilanteita, joissa tietyt jäsenvaltiot sallivat tiettyjä tunnusomaisia makuja sisältävien tupakkatuotteiden markkinoille saattamisen kun taas muut jäsenvaltiot kieltävät sen, mikä olisi siten täysin vastoin saman direktiivin ensisijaista tavoitetta eli tavoitetta parantaa tupakkatuotteiden ja vastaavien tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaa. Direktiivin 2014/40 kahden tavoitteen keskinäisestä riippuvuudesta seuraa, että unionin lainsäätäjä saattoi legitiimisti katsoa, että sen toimintaan oli kuuluttava tupakkatuotteiden, joissa on jokin tunnusomainen maku, markkinoille saattamista unionissa koskevan järjestelmän käyttöön ottaminen ja että tämän keskinäisen riippuvuuden vuoksi nämä kaksi tavoitetta voitiin toteuttaa paremmin unionin tasolla.
(ks. 220–222 kohta)
20. Ks. tuomion teksti.
(ks. 225 kohta)