Asia T-405/06

ArcelorMittal Luxembourg SA ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Teräspalkkien yhteisön markkinat – Päätös, jossa todetaan HT 65 artiklan rikkominen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen asetuksen (EY) N:o 1/2003 perusteella – Komission toimivalta – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Vanhentuminen – Puolustautumisoikeudet

Tuomion tiivistelmä

1.      Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – EHTY:n perustamissopimuksen mukaisen oikeusjärjestyksen aineelliseen ja ajalliseen soveltamisalaan kuuluvat kartellit – EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyminen

(HT 65 artiklan 1 kohta; EY 81 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohta ja 23 artiklan 2 kohta )

2.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Ajallinen soveltamisala – Menettelysäännöt – Aineelliset säännöt – Eroavaisuudet – Aineellisen säännön taannehtivuus – Edellytykset

(HT 65 artiklan 1 kohta; EY 305 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohta ja 23 artiklan 2 kohta)

3.      Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet

(EY 81 ja EY 82 artikla)

4.      EHTY – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – EY 81 artiklan ja HT 65 artiklan rikkomisiin sovellettavien sääntöjen samanlaisuus

(HT 65 artiklan 1 kohta; EY 81 artiklan 1 kohta)

5.      Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Yrityksen taloudellisen jatkuvuuden kriteeri

(HT 65 artiklan 1 kohta; EY 81 artiklan 1 kohta)

6.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentuminen kilpailua koskevissa menettelyissä – Keskeytyminen – Ulottuvuus

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3 ja 4 kohta; päätöksen N:o 715/78 2 artiklan 1 ja 2 kohta)

7.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentuminen kilpailua koskevissa menettelyissä – Keskeytyminen – Tietojensaantipyyntö

8.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentuminen kilpailua koskevissa menettelyissä – Vanhentumisajan kulumisen pysähtyminen – Kanteen nostaminen yhteisöjen tuomioistuimissa

(Neuvoston asetus N:o 1/2003; päätös N:o 715/78)

9.      Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Hallinnollisen menettelyn liiallinen kesto

1.      Vaikka EY:n perustamissopimuksen määräysten tuleminen EHTY:n perustamissopimuksen määräysten sijaan 24.7.2002 alkaen merkitsi muutoksia sovellettavien oikeudellisten perustojen, menettelyjen ja aineellisten säännösten osalta, tämä seuraanto tapahtui yhteisön oikeusjärjestyksen ja sen tavoitteiden jatkuvuuden ja yhtenäisyyden puitteissa. Tältä osin sellaisen vapaata kilpailua koskevan järjestelmän perustaminen ja ylläpitäminen, jossa tavanomaiset kilpailun edellytykset on varmistettu ja joka on muun muassa yritysten välisten kartellien alaa koskevien sääntöjen taustalla, on eräs sekä EY:n perustamissopimuksen että EHTY:n perustamissopimuksen olennainen päämäärä. Vaikka EHTY:n perustamissopimuksen ja EY:n perustamissopimuksen yritysten välisten kartellien alaa koskevat määräykset poikkeavat tietyssä määrin toisistaan, HT 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat vastaavat EY 81 artiklassa tarkoitettujen sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen käsitettä ja yhteisöjen tuomioistuimen on tulkittava näitä kahta määräystä samalla tavoin. Näin ollen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyminen ei keskeytä sen päämäärän tavoittelua, jonka mukaan kilpailun pitää olla vääristymätöntä alun perin hiilen ja teräksen yhteismarkkinoiden alaan kuuluvilla aloilla, sillä samaa päämäärää tavoitellaan myös EY:n perustamissopimuksen määräyksillä ja sitä tavoittelee sama toimielin eli komissio, joka on yhteisön yleisen edun mukaisen kilpailupolitiikan täytäntöönpanosta ja kehittämisestä vastaava hallinnollinen viranomainen.

Sen periaatteen mukaan, joka on yhteinen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmille, lainsäädännön muuttamistapauksessa on varmistettava oikeudellisten rakenteiden jatkuvuus, jos lainsäätäjä ei ilmaise päinvastaista tahtoaan. Yhteisön oikeusjärjestyksen ja sen toimintaa ohjaavien päämäärien jatkuvuus edellyttää, että niin jäsenvaltioille kuin yksityisillekin EHTY:n perustamissopimuksen ja sen soveltamiseksi annettujen säännösten nojalla tänä aikana syntyneitä oikeuksia ja velvollisuuksia kunnioitetaan, minkä Euroopan yhteisö Euroopan hiili- ja teräsyhteisön seuraajana takaa omien menettelyjensä puitteissa EHTY:n perustamissopimuksen määräysten voimassaoloaikana syntyneiden tilanteiden osalta. Tämä vaatimus on sitä suuremmalla syyllä pakottava siltä osin kuin yritysten välisten kartellien alaa koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä johtuvan kilpailun vääristymisen vaikutukset saattavat ajallisesti ulottua EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeiseen aikaan ja kuulua EY:n perustamissopimuksen soveltamisalaan.

Tästä seuraa, että perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annettua asetusta N:o 1/2003 ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohtaa ja 23 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan komission toteavan ajankohdan 23.7.2002 jälkeen EHTY:n perustamissopimuksen aineelliseen ja ajalliseen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla toteutettuja yritysten välisiä kartelleja ja määräävän niistä seuraamukset ja näin myös silloin, kun kyseisen asetuksen edellä mainituissa säännöksissä ei mainita nimenomaisesti HT 65 artiklaa.

(ks. 59–64 kohta)

2.      Vaikka menettelysääntöjä katsotaan yleensä voitavan soveltaa kaikkiin niiden voimaantulohetkellä vireillä oleviin asioihin, sanottu ei koske aineellisia sääntöjä. Aineellisia sääntöjä on oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden noudattamisen takaamiseksi tulkittava siten, että ne koskevat ennen niiden voimaantuloa lopullisesti toteutuneita tilanteita ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden sanamuodosta, tarkoituksesta tai systematiikasta käy selvästi ilmi, että niille on annettava tällainen vaikutus.

Tässä suhteessa yhteisön oikeusjärjestyksen jatkuvuus sekä oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita koskevat vaatimukset edellyttävät EHTY:n perustamissopimuksen nojalla annettujen aineellisten säännösten soveltamista sellaisiin tosiseikkoihin, jotka kuuluvat kyseisten säännösten aineelliseen ja ajalliseen soveltamisalaan. Se, että EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen vuoksi kyseiset määräykset eivät ole enää voimassa tosiseikkoja koskevan arvioinnin tekohetkellä, on merkityksetöntä sikäli kuin arviointi koskee sellaista oikeudellista tilannetta, joka on toteutunut lopullisesti sinä ajankohtana, jona sovellettiin EHTY:n perustamissopimuksen nojalla annettuja aineellisia säännöksiä.

Kun kyseessä on komission päätös, joka on tehty EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 7 artiklan 1 kohdan ja 23 artiklan 2 kohdan nojalla mainitun asetuksen mukaisessa menettelyssä, ja koska oikeudellista perustaa ja päätöksen antamisessa noudatettua menettelyä koskevat säännöt ovat menettelysääntöjä, sovellettavat säännöt ovat asetukseen N:o 1/2003 sisältyviä sääntöjä. Koska aineellisten sääntöjen osalta mainittu päätös koskee oikeudellista tilannetta, joka on toteutunut lopullisesti ennen EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymistä ja koska 24.7.2002 lähtien sovellettavilla kilpailuoikeuden aineellisilla säännöksillä ei ole taannehtivaa vaikutusta, HT 65 artiklan 1 kohta on asiassa sovellettava aineellinen sääntö, koska EY 305 artiklassa vahvistetusta EY:n perustamissopimuksen lex generalis -luonteesta suhteessa EHTY:n perustamissopimukseen seuraa nimenomaan se, että ainoastaan EHTY:n perustamissopimukseen perustuva erityisjärjestelmä ja sen soveltamiseksi annetut oikeussäännöt tulevat lex specialis derogat legi generali -periaatteen nojalla sovellettaviksi ennen ajankohtaa 24.7.2002 lopullisesti toteutuneisiin tilanteisiin.

(ks. 65–68 kohta)

3.      Syynä siihen, että komissiolla on oikeus osoittaa konsernin emoyhtiölle päätös, jossa määrätään sakkoja siitä, että sen tytäryhtiö on rikkonut kilpailusääntöjä, ei ole se, että emoyhtiö olisi yllyttänyt tytäryhtiötä rikkomaan kilpailusääntöjä, eikä varsinkaan se, että emoyhtiö olisi osallistunut kyseiseen rikkomiseen, vaan se, että ne muodostavat yhden taloudellisen yksikön eli EY 81 ja EY 82 artiklassa tarkoitetun yhden ainoan yrityksen, jos kyseiset yhtiöt eivät määritä itsenäisesti toimintaansa markkinoilla.

Sellaisessa erityistapauksessa, jossa emoyhtiöllä on täysi määräysvalta rikkomiseen syyllistyneessä tytäryhtiössään, on olemassa kumottavissa oleva olettama, jonka mukaan kyseisellä emoyhtiöllä on tosiasiassa ratkaiseva vaikutus tytäryhtiönsä käyttäytymiseen ja ne muodostavat siis yhden EY 81 artiklassa tarkoitetun yrityksen. Näin ollen emoyhtiön, joka riitauttaa yhteisöjen tuomioistuimissa komission päätöksen sakon määräämisestä sille sen tytäryhtiön käyttäytymisestä, on kumottava tämä olettama esittämällä todisteita, joilla voidaan osoittaa tytäryhtiön itsenäisyys.

Toisin sanoen komissio voi katsoa, että olettama emoyhtiön ratkaisevasta vaikutuksesta tytäryhtiön käyttäytymiseen markkinoilla vahvistetaan, jos komissio näyttää toteen, että emoyhtiö omistaa täysin tytäryhtiönsä. Vaikka todettaisiinkin, että emoyhtiö ei ole suoraan osallistunut sopimuksiin, komissio voi sittemmin katsoa, että tämä emoyhtiö on yhteisvastuussa tytäryhtiölleen määrätyn sakon maksamisesta, paitsi jos tämä yhtiö näyttää toteen, että sen tytäryhtiö käyttäytyy itsenäisesti markkinoilla.

(ks. 88, 89 ja 91 kohta)

4.      Samoin kuin EY 81 artiklan 1 kohdan kielto, myös HT 65 artiklan 1 kohdan kielto kohdistuu muun muassa ”yrityksiin”. Näissä molemmissa määräyksissä yrityksen käsite on samansisältöinen. Näin ollen EY 81 artiklan 1 kohdan rikkomisesta johtuvan vastuun jakamista koskevat säännöt pätevät myös HT 65 artiklan 1 kohdan rikkomisiin.

(ks. 92 kohta)

5.      Yhtiö, joka on perustettu kokonaan emoyhtiön omistuksessa olevaksi tytäryhtiöksi, joka jatkaa jotakin sen taloudellisista toiminnoista, voidaan sen taloudellisena seuraajana asettaa vastuuseen emoyhtiön kilpailusääntöjä rikkovasta toiminnasta ja näin ollen epäsuorasti vastuuseen tämän emoyhtiön toisen tytäryhtiön kilpailusääntöjä rikkovasta toiminnasta.

Tämä vastuuseen joutuminen on perusteltua erityisesti uudelleenjärjestelyjen tai muiden konsernin sisäisten muutosten tapauksessa vahvistetun taloudellisen jatkuvuuden kriteerin perusteella. Silloin, kun oikeudellisen yksikön kaikki taloudelliset toiminnat tai osa niistä siirretään toiselle oikeudelliselle yksikölle, uusi yrittäjä voi joutua vastuuseen alkuperäisen yrittäjän kyseisen toiminnan puitteissa tekemistä rikkomisista, jos edellinen muodostaa jälkimmäisen kanssa kilpailusääntöjen soveltamisen kannalta saman taloudellisen yksikön, ja näin on myös silloin, kun alkuperäinen yrittäjä on vielä olemassa oikeudellisena yksikkönä. Tällainen seuraamuksen täytäntöönpano on sallittua silloin, kun kyseiset yksiköt ovat olleet saman henkilön määräysvallassa ja kun ne ovat näin ollen näitä yrityksiä yhdistävien läheisten taloudellisten ja oikeudellisten siteiden vuoksi noudattaneet samoja liiketoiminnallisia ohjeita. Tämä pätee erityisesti konsernin sisäisiin uudelleenjärjestelyihin, joissa alkuperäinen yrittäjä ei välttämättä lakkaa oikeudellisesti olemasta mutta ei harjoita enää mainittavaa taloudellista toimintaa kyseisillä markkinoilla. Jos kartelliin osallistuneen yrityksen alkuperäisen ja uuden yrittäjän välillä on nimittäin rakenteellinen yhteys, nämä voivat vapautua – tapahtuipa se tahallisesti tai tahattomasti – kartellioikeuden mukaisesta vastuustaan käytettävissään olevien oikeudellisten mahdollisuuksien avulla.

Kun otetaan huomioon taloudellisen kokonaisuuden perustavanlaatuinen käsite, ei ole tarpeen, että komissio päättää tutkia rikkomista joko rikkomisen aikaan toimineen yhtiön tai sen taloudellisen seuraajan osalta. Koska yhteisön kilpailuoikeus koskee yritysten toimintaa, se on osoitettu sellaisille taloudellisille yksiköille, jotka muodostuvat joukosta aineellisia ja inhimillisiä tekijöitä ja jotka voivat myötävaikuttaa siihen, että EY 81 artiklan 1 kohdassa ja HT 65 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rikkominen toteutuu. Yritys voi siis käsittää useampia oikeussubjekteja. Yhtiö voidaan määrätä vastaamaan yhteisvastuullisesti toisen yhtiön kanssa sakosta, joka on määrätty tälle toiselle, tahallaan tai tuottamuksesta kilpailusääntöjä rikkoneelle yhtiölle, sillä edellytyksellä, että komissio samassa päätöksessä osoittaa, että olisi yhtä hyvin voitu todeta, että se yhtiö, jonka on vastattava sakosta yhteisvastuullisesti, on syyllistynyt kyseiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen. Yhteisvastuu on siis tavanomainen seuraamus siitä, että yhtiö joutuu vastuuseen toisen yhtiön käyttäytymisestä, erityisesti silloin, kun nämä kaksi yhtiötä muodostavat saman yrityksen.

(ks. 107–115 ja 117 kohta)

6.      Vanhentumisajoista Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa tehdyn päätöksen N:o 715/78 2 artiklan 1 ja 2 kohdan ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 1/2003 25 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaan kaikki komission toimet, jotka annetaan tiedoksi vähintään yhdelle rikkomiseen osalliselle yritykselle rikkomisen tutkinnan tai rikkomista koskevan menettelyn aloittamiseksi, keskeyttävät vanhentumisajan, ja vanhentumisaika keskeytyy suhteessa kaikkiin kyseiseen rikkomiseen osallisiin yrityksiin.

Ilmaisulla ”rikkomiseen osallinen yritys” on ymmärrettävä tarkoitettavan yrityksiä, jotka on määritelty tällaisiksi komission päätöksessä, jossa määrätään seuraamus rikkomisesta. Tältä osin se seikka, että alkuperäisessä väitetiedoksiannossa tai yleisemmin hallinnollisessa menettelyssä, jonka puitteissa on suoritettu vanhentumisajan keskeyttävä toimi, yritystä ei ole määritelty ”rikkomiseen osalliseksi”, ei ole ratkaiseva, jos tämä yritys on myöhemmin määritelty tällaiseksi.

Näistä säännöksistä johtuu, että vanhentumisaika ei keskeydy vain suhteessa niihin yrityksiin, jotka ovat olleet rikkomisen tutkinnan tai rikkomista koskevan menettelyn kohteena, vaan myös suhteessa niihin, jotka ovat osallistuneet rikkomiseen mutta jotka eivät vielä ole komission tiedossa eivätkä näin ollen ole olleet minkään tutkintatoimen tai menettelyllisen toimen kohteena.

Yhtiö, joka voi joutua vastuuseen toisen yhtiön kilpailusääntöjen rikkomisesta niin, että sen itsensä voidaan katsoa tehneen nämä rikkomiset, on näin ollen näissä säännöksissä tarkoitetulla tavalla osallisena rikkomisessa.

(ks. 143–146 kohta)

7.      Komission kirjallinen tietopyyntö, jolla on tarkoitus saada tietoja yhteisön kilpailusääntöjen soveltamista koskevan menettelyn kohteena olevien yritysten liikevaihdosta, voi olla vanhentumisajan keskeyttävä tarpeellinen toimenpide kilpailusääntöjen rikkomista koskevan menettelyn toteuttamiseksi, sillä komissio voi sen avulla tarkistaa, että sakot, jotka se aikoo määrätä yrityksille, eivät ylitä sallittua yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen enimmäismäärää.

(ks. 147 kohta)

8.      Vaikka vanhentumisajan keskeyttämisen suhteen rikkomista koskevan menettelyn alalla perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta annetussa asetuksessa N:o 1/2003 ja vanhentumisajoista Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa tehdyssä päätöksessä N:o 715/78 säädetäänkin nimenomaisesti tällaisen vanhentumisajan keskeyttämisen kaikkiin kohdistuvasta vaikutuksesta vanhentumisajan kulumisen pysähtymisen osalta, kyseisissä teksteissä ei ratkaista kysymystä siitä, onko kanteen nostamisella suhteellinen vaikutus, jolloin vanhentumisajan kulumisen pysähtyminen koko menettelyn ajaksi pätee vain kantajana olevan yrityksen suhteen, tai onko sillä kaikkiin kohdistuva vaikutus, jolloin vanhentumisajan kulumisen pysähtyminen koko menettelyn ajaksi pätee suhteessa kaikkiin rikkomiseen osallisiin yrityksiin riippumatta siitä, ovatko ne nostaneet kanteen vai eivät.

Vanhentumisajan keskeytymisen tavoin vanhentumisajan kulumisen pysähtymistä, joka muodostaa poikkeuksen viiden vuoden vanhentumisajan periaatteesta, on tulkittava suppeasti. Se, että lainsäätäjän hiljaisuutta voitaisiin tulkita siten, että sillä on kaikkiin kohdistuva vaikutus, on ristiriidassa tämän periaatteen kanssa. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä sen vuoksi, että erona vanhentumisajan keskeytymiselle, jonka avulla komissio voi aloittaa kilpailuoikeuden rikkomista koskevan menettelyn ja määrätä tehokkaasti seuraamuksia, vanhentumisajan kulumisen pysähtyminen koskee tilannetta, jossa komissio on jo tehnyt päätöksen. Normaalisti ei ole enää tässä vaiheessa tarpeen liittää kaikkiin kohdistuvaa vaikutusta siihen, että yksi niistä yrityksistä, joille on määrätty seuraamus, aloittaa menettelyn yhteisöjen tuomioistuimessa. Tässä tilanteessa päinvastoin oikeudenkäyntien asianosaisia koskeva vaikutus ja ne seuraukset, jotka yhteisöjen tuomioistuin on liittänyt tähän, estävät lähtökohtaisesti sen, että yhden riidanalaisen päätöksen adressaattina olevan yrityksen nostamalla kanteella olisi mitään vaikutusta muiden adressaattien tilanteeseen.

Vaikka onkin totta, että perustamissopimuksen kilpailusäännöt on osoitettu yrityksille, komission tätä alaa koskevien päätösten soveltamiseksi ja toimeenpanemiseksi on tarpeen määritellä adressaatiksi yksikkö, joka on oikeushenkilö, ja väitetiedoksiannossa on yksiselitteisesti täsmennettävä se oikeushenkilö, jolle sakot mahdollisesti määrätään, ja väitetiedoksianto on osoitettava tälle oikeushenkilölle. Vain tämä oikeushenkilö voi nostaa kanteen hallinnollisen menettelyn päätteeksi tehdystä päätöksestä ja näin ollen vanhentumisajan pysähtymistä voidaan käyttää vain sitä vastaan. Vanhentumisajan kulumisen pysähtymistä, joka johtuu yrityksen yhteisöjen tuomioistuimissa vireille panemista menettelyistä, sovelletaan tuomioistuimessa asianosaisena olevaan oikeudelliseen yksikköön ja muihin oikeudellisiin yksiköihin, jotka kuuluvat samaan taloudelliseen kokonaisuuteen.

(ks. 151 ja 153–158 kohta)

9.      Koska puolustautumisoikeuksien kunnioittamisella on olennainen merkitys kilpailupolitiikan alaan kuuluvissa hallinnollisissa menettelyissä, on vältettävä se, että nämä oikeudet voisivat korjaamattomalla tavalla vaarantua tutkintavaiheen liiallisen keston takia ja että tämä kesto voisi estää sellaisten todisteiden esittämisen, joilla pyritään osoittamaan vääräksi sellaisten kilpailukäyttäytymisten olemassaolo, joista kyseessä olevat yritykset joutuvat vastuuseen. Tästä syystä puolustautumisoikeuksien käyttämistä koskevan mahdollisen esteen tutkimista ei pidä rajoittaa siihen samaan vaiheeseen, jossa näillä oikeuksilla on täysi oikeusvaikutus, eli hallinnollisen menettelyn toiseen vaiheeseen. Puolustautumisoikeuksien tehokkuuden mahdollisen heikkenemisen alkusyyn arvioinnin on ulotuttava koko tähän menettelyyn siten, että se koskee sen kokonaiskestoa. Todistustaakka siitä, että puolustautumisoikeuksia on mahdollisesti loukattu seurauksena siitä, että yrityksellä on ollut vaikeuksia puolustautua komission väitteitä vastaan eli että sillä on ollut vaikeuksia, jotka olivat seurausta hallinnollisen menettelyn liiallisesta kestosta, on sillä, jota asia koskee.

(ks. 166 ja 167 kohta)