Asia T-401/06

Brosmann Footwear (HK) Ltd ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonti, joiden päälliset ovat nahkaa – Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema – Yksilöllinen kohtelu – Otanta – Yhteisön teollisuudenalan valitukselle antama tuki – Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä – Yhdenvertainen kohtelu – Vahinko – Perusteltu luottamus – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Otanta

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 6 kohta ja 17 artiklan 1, 2 ja 3 kohta)

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Sellaisesta asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta maasta peräisin oleva tuonti, joka ei ole markkinatalousmaa – Otanta

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 7 kohdan b alakohta, 9 artiklan 6 kohta ja 17 artiklan 1 ja 3 kohta)

3.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Tutkimuksen aloittaminen yhteisön teollisuudenalan tekemällä tai sen puolesta tehdyllä kantelulla – Edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 4 artiklan 1 kohta, 5 artiklan 1, 2 ja 4 kohta ja 18 artiklan 1 kohta)

4.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä – Huomioon otettavat tekijät

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 1 artiklan 4 kohta sekä 2 ja 3 artikla)

5.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Otanta

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 17 artiklan 1 kohta)

6.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Kansallisella tasolla petoksiin syyllistyneen yhtiön yhteistyö

(Neuvoston asetus N:o 384/96)

7.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut - Perusteluvelvollisuuden laajuus – Polkumyyntitullien käyttöön ottamisesta annetut asetukset

(EY 253 artikla)

8.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettava ajanjakso

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2 kohta)

9.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Viitehinnan laskennassa käytettävä voittomarginaali

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artikla)

1.      Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 17 artiklan 1 ja 3 kohdan sanamuodon mukaan otantatekniikan käyttäminen tekniikkana, jolla voidaan hallita valituksen tekijöiden, viejien, tuojien, tuotetyyppien tai liiketoimintojen huomattava määrä, merkitsee tutkimuksen rajoittamista. Tämä arviointi vahvistetaan perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdassa, jonka mukaan otokseen kuulumattomia tuottajia ei sisällytetä tutkimukseen.

Perusasetuksessa säädetään kuitenkin, että kun tämä rajoittaminen toteutetaan, yhteisön toimielinten on täytettävä kaksi velvoitetta. Ensinnäkin otoksen on oltava kyseisen perusasetuksen 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla edustava. Lisäksi saman asetuksen 9 artiklan 6 kohdassa säädetään, että otokseen kuulumattomien tuottajien osalta vahvistettu polkumyyntimarginaali ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolien osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettua keskiarvoa.

(ks. 72 ja 73 kohta)

2.      Käytettäessä polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 17 artiklassa tarkoitettua otantatekniikkaa otokseen kuulumattomat tuottajat voivat pyytää yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskemista, jonka edellytyksenä on markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevan hakemuksen hyväksyminen, kun kyse on perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa kyseessä olevista maista, ainoastaan perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan perusteella. Viimeksi mainitussa säännöksessä annetaan kuitenkin komissiolle valta harkita tällaisten hakemusten määrän perusteella, hankaloittaako niiden tarkastelu sen tehtävää kohtuuttomasti ja estääkö se tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

Tästä seuraa, että polkumyyntiä koskevassa perusasetuksessa ei myönnetä otokseen kuulumattomille toimijoille ehdotonta oikeutta hyötyä yksilöllisen polkumyyntitullin laskemisesta. Tällaisen pyynnön hyväksyminen riippuu nimittäin kyseisen perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan soveltamiseen liittyvästä komission päätöksestä. Koska lisäksi markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman tai yksilöllisen kohtelun myöntämistä käytetään saman asetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan ainoastaan normaaliarvon laskentamenetelmän määrittämiseksi yksilöllisten polkumyyntimarginaalien laskentaa varten, komission ei tarvitse tutkia otokseen kuulumattomien toimijoiden tekemiä hakemuksia, kun se on todennut perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan soveltamisen yhteydessä, että tällaisten marginaalien laskenta hankaloittaisi sen tehtävää kohtuuttomasti ja estäisi tutkimuksen loppuun saattamisen hyvissä ajoin.

Näiden sääntöjen soveltaminen ei merkitse otokseen kuuluvien ja otokseen kuulumattomien yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, sillä nämä kaksi yritysryhmää ovat eri tilanteissa, koska ensiksi mainittujen osalta komission on välttämättä laskettava yksilöllinen polkumyyntimarginaali, mikä edellyttää markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai yksilöllistä kohtelua koskevan hakemuksen tutkimista ja hyväksymistä, kun taas sillä ei ole velvollisuutta vahvistaa yksilöllistä polkumyyntimarginaalia viimeksi mainittujen osalta.

Otokseen kuulumattomien yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaate ei myöskään aseta komissiolle velvollisuutta lausua kaikista sille esitetyistä hakemuksista siten, että otokseen kuulumattomiin tuottajiin tai viejiin, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, voitaisiin soveltaa otokseen kuuluvien yritysten, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, polkumyyntimarginaalien keskiarvoa.

Tilanteessa, jossa hakemusten määrä on niin huomattava, että niiden tarkastelu estäisi yhteisön toimielimiä saattamasta tutkimusta loppuun hyvissä ajoin, toimielinten ei nimittäin perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarvitse ratkaista kaikkia näitä hakemuksia, eikä tällaista velvollisuutta ole edes niiden yritysten, jotka voivat tai eivät voi hyötyä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemasta tai yksilöllisestä kohtelusta, erottamiseksi otokseen kuulumattomien yritysten joukosta siinä tarkoituksessa, että niihin sovelletaan otokseen kuuluvien yritysten, joille on myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asema tai yksilöllinen kohtelu, polkumyyntimarginaalien keskiarvoa laskematta kuitenkaan yksilöllistä polkumyyntimarginaalia.

(ks. 76–78 ja 81–83 kohta)

3.      Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 5 artiklan 1 ja 4 kohdasta ilmenee, että ellei saman artiklan 6 kohtaa sovelleta, polkumyyntimenettely aloitetaan pätevästi, jos yhteisön tuotannonala on tehnyt valituksen tai valitus on tehty sen puolesta. Valitus katsotaan yhteisön tuotannonalan tekemäksi tai sen puolesta tehdyksi, jos sitä tukevat ne yhteisön tuottajat, joiden tuotanto on yli 50 prosenttia sen samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta, jota tuottaa se osa yhteisön tuotannonalasta, joka joko tukee tai vastustaa valitusta. Lisäksi valitusta nimenomaisesti tukevien tuottajien tuotannon on oltava vähintään 25 prosenttia yhteisön tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta.

”Tuen” käsitteen osalta perusasetuksen 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, että valitukseen on sisällyttävä todisteita polkumyynnistä, vahingosta ja polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja väitetyn vahingon välisestä syy-yhteydestä. Valitukseen on tältä osin sisällyttävä tietty määrä tietoja, jotka voivat kohtuullisesti olla valittajan hallussa.

Yhteisön tuotannonalan tekemän tai sen puolesta tehdyn valituksen tukeminen edellyttää siis valittajalta tai valittajilta ja niiltä, joiden puolesta valitus on tehty, ensinnäkin sellaisten seikkojen toimittamista, joita komissio pyytää tarkistaakseen, että polkumyyntitullin määräämisen edellytykset täyttyvät, ja toiseksi sen sallimista, että komissio saattaa suorittaa tarkistuksia tutkiakseen, vastaavatko toimitetut tiedot todellisuutta.

Kun yhteisön tuottaja ilmoittaa, ettei se salli sen tekemän tai sen puolesta tehdyn valituksen tueksi toimittamiensa tietojen tarkistamista, sitä on ensinnäkin pidettävä tuottajana, joka kieltäytyy yhteistyöstä perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja se on toiseksi suljettava pois niiden tuottajien joukosta, jotka ilmaisevat tukensa valitukselle perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(ks. 103–106 kohta)

4.      Polkumyyntitutkimuksessa tarkasteltavan tuotteen määritelmän tarkoituksena on auttaa sellaisten tuotteiden luettelon laatimisessa, joille mahdollisesti määrätään polkumyyntitulli. Tätä tarkoitusta varten toimielimet voivat ottaa huomioon useita seikkoja, kuten tuotteiden fyysiset, tekniset ja kemialliset ominaisuudet, tuotteiden käyttötarkoituksen, vaihdettavuuden, käsityksen, joka kuluttajilla on niistä, jakelukanavat, valmistusprosessin, tuotantokustannukset, laadun ja niin edelleen. Väitteen, jonka mukaan tietty tuote on jätettävä tarkasteltavan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, on perustuttava perusteluihin, joilla pyritään osoittamaan joko, että toimielimet ovat arvioineet merkityksellisinä pitämiään tekijöitä virheellisesti, tai että muiden merkityksellisempien tekijöiden soveltaminen olisi edellyttänyt tämän tuotteen jättämistä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(ks. 131 ja 132 kohta)

5.      Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 17 artiklan 1 kohdan mukaan otantatekniikkaa käyttämällä tutkimus voidaan rajoittaa kohtuulliseen määrään osapuolia, tuotteita tai liiketoimintoja käyttämällä tilastollisesti edustavia otoksia tai tuotannon, myynnin ja viennin suurimpaan mahdolliseen edustavaan määrään, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena, kun otetaan huomioon käytettävissä oleva aika. Tässä säännöksessä komissiolle myönnetään valta valita otokseen sisällytettävät yhtiöt niiden yhtiöiden joukosta, jotka ovat ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi osallistumaan otokseen ja toimittaneet tätä varten tarvittavat tiedot. Kun otetaan huomioon kyseisessä säännöksessä komissiolle näin annettu harkintavalta, tältä osin tehtyä valintaa koskevassa unionin tuomioistuinten valvonnassa varmistetaan, että menettelyä koskevia sääntöjä on noudatettu, että ne tosiseikat, joiden perusteella riitautettu valinta on tehty, pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

(ks. 146 ja 147 kohta)

6.      Se, että yritys on tehnyt petoksia kansallisella tasolla, ei merkitse välttämättä sitä, että se ei tekisi yhteistyötä yhteisön toimielinten polkumyyntitutkimuksessa ja että se toimittaisi tässä yhteydessä virheellisiä tietoja. Vaikka kyseessä olevan yrityksen oletettaisiin tehneen petoksia kansallisella tasolla, pelkästään tämän perusteella ei voida todeta, että sen polkumyyntitutkimuksen yhteydessä toimittamat tiedot eivät ole luotettavia, jos kyseisillä tiedoilla ei ole mitään yhteyttä kyseisiin petoksiin.

(ks. 168 kohta)

7.      Silloin, kun asetukset, joissa määrätään polkumyyntitulleja, ovat osa järjestelmällistä säädöskokonaisuutta, niiden perusteluissa ei tarvitse eritellä kaikkia niiden taustalla olevia erilaisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka toisinaan ovat erittäin lukuisia ja monimutkaisia. Tältä osin on riittävää, että yhteisön toimielimet ilmaisevat selkeästi ja yksiselitteisesti asetusten perustelut. Lisäksi toimielinten ei tarvitse ottaa kantaa kaikkiin osapuolten niille esittämiin väitteisiin, vaan on riittävää, että toimielimet esittävät sellaiset tosiseikat ja oikeudelliset perustelut, jotka ovat päätöksen systematiikka huomioon ottaen olennaisia.

(ks. 180 ja 181 kohta)

8.      Polkumyyntitullien määrääminen ei ole aiempaan toimintaan liittyvä sanktio vaan puolustautumis- ja suojatoimenpide polkumyynnistä syntyvää vilpillistä kilpailua vastaan. Tutkimus on siis tarpeen suorittaa mahdollisimman ajankohtaisten tietojen perusteella, jotta voidaan määrätä polkumyyntitulleja, joilla kyetään suojaamaan kyseistä yhteisön tuotannonalaa polkumyynniltä.

Kun yhteisön toimielimet toteavat, että tuotteen, johon on aiemmin sovellettu määrällisiä rajoituksia, tuonti kasvaa näiden rajoitusten voimassaolon päätyttyä, ne voivat ottaa huomioon tämän kasvun arvioidessaan yhteisön teollisuudenalan kärsimää vahinkoa.

(ks. 198 ja 199 kohta)

9.      Mikään ei velvoita yhteisön toimielimiä tukeutumaan yksinomaan tarkasteltavaa tuotetta koskeviin tietoihin, jotta ne arvioisivat voittomarginaalin, jonka yhteisön teollisuudenala olisi saanut ilman vahingollista polkumyyntiä. Päinvastoin ne voivat tukeutua lähituotteisiin, jotka ovat laajassa merkityksessä samankaltaisia kuin tarkasteltava tuote. Vaikka nämä tuotteet eivät kuulu tarkasteltavan tuotteen määritelmään, yhteisön teollisuudenalan näistä tuotteista saamaa voittomarginaalia voidaan pitää pätevänä indikaationa voittomarginaalista, jonka yhteisön tuottajat olisivat saaneet tarkasteltavan tuotteen myynnistä ilman polkumyynnillä toteutettua tuontia.

(ks. 208 kohta)