YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
20 päivänä heinäkuuta 2004 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Sanamerkkiä LIMO koskeva rekisteröintihakemus – Ehdottomat hylkäysperusteet – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta
Asiassa T-311/02,
Vitaly Lissotschenko, kotipaikka Dortmund (Saksa), ja
Joachim Hentze, kotipaikka Werl (Saksa), edustajanaan asianajaja B. Hein
kantajina,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään J. Weberndörfer ja G. Schneider,
vastaajana,
jonka kohteena on SMHV:n toisen valituslautakunnan 31.7.2002 tekemästä päätöksestä (asia R 363/2000-2) nostettu kanne, joka koskee sanamerkin LIMO rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit P. Mengozzi ja M. E. Martins Ribeiro,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Christensen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 10.10.2002 jätetyn kanteen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 25.2.2003 jätetyn vastaajan vastauksen,
ottaen huomioon 10.3.2004 määrätyt prosessinjohtotoimet ja SMHV:n 31.3.2004 jättämän vastuksen,
ottaen huomioon 27.4.2004 pidetyn istunnon,
on antanut seuraavan
tuomion
Riita-asiaa edeltäneet seikat
1 Lissotschenko ja Hentze (jäljempänä kantajat) ovat 26.8.1999 esittäneet yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen (jäljempänä hakemus) sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki LIMO.
3 Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 9, 10 ja 11 ja ovat luokittain seuraavat:
– luokka 9: laserlaitteet muihin kuin lääketieteellisiin tarkoituksiin, erityisesti laserdiodit, mittaustekniikkaan tarkoitetut laserit, materiaalien työstämiseen tarkoitetut laserit, tulostamistekniikkaan tarkoitetut laserit, materiaalien ja laadun valvontaan tarkoitetut laserit, tietojenkäsittelyyn ja ‑siirtämiseen tarkoitetut laserit; optiset ja/tai sähköiset laitteet ja kojeet, erityisesti esittämisjärjestelmät, mikro-optiset järjestelmät, elektroniset ohjauskomponentit, elektronisia komponentteja ja/tai integroituja valonlähteitä sisältävät optiset järjestelmät; objektiivit, optiset linssit, linssien kuvut, prismat, korjauslinssit; diffraktiolaitteet (mikroskopia)
– luokka 10: laserit lääketieteellisiin tarkoituksiin
– luokka 11: valo- ja valaistuslaitteistot, valodiodit.
4 Tutkija hylkäsi 14.3.2000 tekemällään päätöksellä asetuksen N:o 40/94 38 artiklan mukaisen rekisteröintihakemuksen sillä perusteella, että merkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kyseisiä tuotteita kuvaileva ja siltä puuttuu erottamiskyky.
5 Kantaja ovat 4.4.2000 valittaneet SMHV:ssa tutkijan päätöksestä asetuksen N:o 40/94 59 artiklan nojalla.
6 SMHV:n toisen valituslautakunnan 31.7.2002 tekemällä päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) hyväksyttiin ensin peruste, jonka mukaan oli loukattu kantajien oikeutta tulla kuulluksi, ja näin ollen tutkijan päätös kumottiin ja määrättiin, että kantajille on korvattava valituksesta aiheutuneet kustannukset. Tämän jälkeen siinä hylättiin luokkiin 9 ja 10 kuuluvia tuotteita koskeva rekisteröintihakemus asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan nojalla siitä syystä, että merkiltä, jonka rekisteröintiä haettiin, puuttuu erottamiskyky ja että se muodostuu yksinomaan näiden tuotteiden lajin ja/tai käyttötarkoituksen kuvauksesta. Valituslautakunta muotoili lopuksi uudelleen tutkijan päätöksen ja antoi luvan yhteisön tavaramerkkiä LIMO koskevan rekisteröintihakemuksen julkaisemiselle luokkaan 11 kuuluvien tuotteiden osalta.
7 Valituslautakunta totesi erityisesti luokkiin 9 ja 10 kuuluviin tuotteisiin liittyvän rekisteröintihakemuksen epäämisen osalta ensiksi, että elektroniikka-alalla kirjainyhdistelmää ”LIMOS” käytetään lyhennyksenä sanoista ”Laser Intensity Modulation System” (laserintensiteetin modulaatiojärjestelmä). Tältä osin valituslautakunta viittasi jo tutkijan mainitsemaan Schönbornin teokseen nimeltä ”Abkürzungen in der Elektronik” (Berlin, 1993) (sähköalalla käytettävät lyhennykset), sekä Internetissä julkaistujen kahden tutkimuksen tuloksiin viitaten esimerkkinä kahteen sivuun, jotka koskevat Toshiban ja Minoltan kopiokoneita.
8 Tämän jälkeen valituslautakunta totesi, että luokkiin 9 ja 10 kuuluvia tuotteita voidaan käyttää laserintensiteetin modulaatiojärjestelmän osina niin, että merkki LIMOS oli näiden tuotteiden lajia ja/tai käyttötarkoitusta kuvaileva ja oli osoitettu erikoistuneille kuluttajille taikka alan ammattilaisille, jotka voivat tuntea tämän merkin täydellisesti laseralalla.
9 Valituslautakunta lisäsi, että s-kirjaimen poistaminen merkin LIMOS lopusta ei tee siitä kyseessä olevia tuotteita vähemmän kuvaavaa, koska ”LIMO” on lyhenne ilmaisun ”Laser Intensity Modulation System” suurimmasta osasta, eli sanoista ”Laser Intensity Modulation” (laserintensiteetin modulaatio). Tältä osin valituslautakunta katsoi, että erikoistunut kuluttaja pystyy toteamaan suoran ja yksiselitteisen yhteyden luokkiin 9 ja 10 kuuluvien tuotteiden ja merkin LIMO välillä, jonka hän ymmärtää olevan lyhenne ilmaisusta ”Laser Intensity Modulation”.
10 Lopuksi valituslautakunta katsoi, että merkiltä, jonka rekisteröintiä haettiin, puuttuu erottamiskyky myös luokkiin 9 ja 10 kuuluvien tuotteiden osalta. Sen mukaan kyseessä oleva kuluttaja, joka on alan ammattilainen, ei näe merkissä LIMO mitään viitettä näiden tuotteiden kaupallisesta alkuperästä, vaan ennemminkin lyhenteen ilmaisusta ”Laser Intensity Modulation”.
Asianosaisten vaatimukset
11 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä evätään haetun merkin rekisteröinti luokkiin 9 ja 10 kuuluvien tuotteiden osalta
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 SMHV vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
13 Kantajat väittävät, että valituslautakunta on virheellisesti hylännyt merkin LIMO rekisteröintihakemuksen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan nojalla luokkiin 9 ja 10 kuuluvilta tuotteilta. Kanteensa tueksi he esittävät pääasiallisesti kaksi kanneperustetta, jotka koskevat asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomista ja kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista.
Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten lausumat
14 Kantajat kiistävät sen, että merkkiä, jonka rekisteröintiä on haettu, voitaisiin pitää kyseessä olevien tuotteiden lajia tai tarkoitusta kuvailevina.
15 He huomauttavat ensinnäkin, että kohdeyleisö ei tunnista merkkejä LIMO ja LIMOS lyhenteiksi ilmaisuista ”Laser Intensity Modulation” tai ”Laser Intensity Modulation System”. Näin ollen he väittävät, että kyseisten merkkien osalta ei ole olemassa välttämättä vapaana pitämisen tarvetta.
16 Tältä osin kantajat väittävät, että Peschken ajan tasalle saattama teos ”Internationale Enzyklopädie der Abkürzungen und Akronyme in Wissenschaft und Technik” (tieteiden ja tekniikan alalla käytettyjen lyhenteiden ja akronyymien kansainvälinen ensyklopedia) (München, 1998) ei sisällä ilmaisua ”LIMOS” lyhenteenä ilmaisusta ”Laser Intensity Modulation System”.
17 Kantajat huomauttavat, että merkkiä LIMOS käytetään yleisesti Internetissä autoalalla lyhenteenä sanasta ”limusiini” ja ainoastaan sattumanvaraisesti merkityksessä ”Laser Intensity Modulation System” kopiokoneiden tai jäljentämisjärjestelmien yhteydessä. Kantajien mukaan se, että SMHV:n Internetissä tekemät tutkimukset antoivat tulokseksi vain kolme viittausta lyhenteestä ”LIMOS” ilmaisun ”Laser Intensity Modulation System” yhteydessä, vahvistaa sen, että kirjainyhdistelmä ”LIMOS” ei ole yleisesti tunnettu eikä kyseisellä alalla yleisesti käytetty lyhenne.
18 Kantajat viittaavat väitteidensä tueksi SMHV:n kolmannen valituslautakunnan asiassa R 294/2000-3 31.10.2000 tekemään päätökseen, joka koski merkin DS rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi elektronisiin valokuvauslaitteisiin ja kuvien kehitykseen liittyvien tuotteiden ja palvelujen alalla. Tässä päätöksessä todettiin, että kun merkkiä arvioidaan sen rekisteröimiseksi, sanakirjoihin sisältyvien määritelmien arvo on suhteellinen, erityisesti silloin, kun näihin sanakirjoihin perustuvan analyysin tulosta eivät tue muut tietolähteet tai todisteet. Kantajat korostavat, että kyseisessä asiassa tutkijan päätös kieltäytyä merkin DS rekisteröinnistä asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan nojalla perustui lyhenneluetteloon, josta ilmeni, että DS oli lyhenne sanoista ”Digital Signal” ja että valituslautakunta oli kumonnut tämän päätöksen todeten, ettei se voinut pelkästään tällä perusteella todeta, että kohdeyleisö yhdistäisi lyhenteen DS ilmaisuun ”Digital Signal” ja mieltäisi sen näin ollen kuvailevaksi ilmaisuksi. Kantajien mukaan nyt esillä olevassa asiassa voidaan esittää samanlaisia epäilyjä, koska lyhenne ”LIMOS” esiintyy merkityksessä ”Laser Intensity Modulation System” vain yhdessä ainoassa teoksessa ja kahdella Internet-sivulla.
19 Kantajat huomauttavat merkin LIMO osalta, että sen käyttöä lyhenteenä ilmaisusta ”Laser Intensity Modulation” ei vahvisteta SMHV:n väitteidensä tueksi esittämissä asiakirjoissa tai Internet-sivuilla, joissa esiintyy ainoastaan ilmaisu LIMOS. Lyhennettä ”LIMO” ei tällä hetkellä käytetä laserintensiteetin modulaatiojärjestelmästä eikä siihen voida näin ollen soveltaa vapaana pitämisen tarvetta.
20 Tältä osin kantajat täsmentävät, että merkkiä LIMO käytetään Internetissä lyhenteenä sanoista ”limusiini” tai ”limonadi” taikka lainailmaisuna taloustieteessä ilmaisusta ”least input for the most output”. Koska lyhenteen ”LIMO” merkitys on moniselitteinen, kantajien mukaan asiantuntijoista muodostuva kohdeyleisö ei näin ollen tämän lyhenteen yhteydessä missään nimessä miellä yhteyttä tavaramerkkihakemuksen kohteena olevien ja luokkaan 9 ja 10 kuuluvien tuotteiden välillä.
21 Kantajat viittaavat myös Deutsches Bundespatentgerichtin (saksalainen liittovaltion patenttituomioistuin) 2.6.1998 antamaan tuomioon, joka koski sanamerkin CT rekisteröintiä kansalliseksi tavaramerkiksi ja jossa tätä merkkiä koskeva vapaana pitämisen tarve suljettiin pois siitä syystä, että ”lyhenteellä CT on useita merkityksiä, joilla voidaan kuvailla siihen liittyviä tuotteita ja palveluja”.
22 Toiseksi kantajat väittävät, että vaikka merkkejä LIMOS ja LIMO olisikin pidettävä lyhenteinä ilmaisuista ”Laser Intensity Modulation System” ja ”Laser Intensity Modulation”, ne eivät ole kuvailevia yhteisön tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettujen tuotteiden suhteen, koska kyseiset tuotteet eivät ole laserintensiteetin modulaatiojärjestelmiä eivätkä, toisin kuin ”Laser Intensity Modulation”, prosesseja tai menetelmiä, vaan ainoastaan yksittäisiä tuotteita, joiden yhdistelmätkään eivät muodosta mitään näistä järjestelmistä.
23 SMHV puolustaa valituslautakunnan tekemiä arvioita sen tavaramerkin, jonka rekisteröintiä haetaan, kuvailevasta luonteesta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
24 Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan on jätettävä rekisteröimättä ”tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia”.
25 Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa estetään se, että ainoastaan yksi yritys saisi rekisteröinnin perusteella käyttää tavaramerkkinään tällaisia merkkejä tai ilmauksia. Tällä säännöksellä pyritään siis siihen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, että tällaisia merkkejä tai ilmauksia on jokaisen saatava vapaasti käyttää (asia C‑191/01 P, SMHV v. Wrigley, tuomio 23.10.2003, 31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, asia T‑356/00, DaimlerChrysler v. SMHV (CARCARD), tuomio 20.3.2002, Kok. 2002, s. II‑1963, 24 kohta ja asia T‑348/02, Quick v. SMHV (Quick), tuomio 27.11.2003, 27 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
26 Kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetaan näin ollen ainoastaan sellaisia merkkejä ja merkintöjä, joita voidaan kuluttajan näkökulmasta katsottuna normaalisti käyttää joko suoraan tai mainitsemalla tavaran tai palvelun oleellinen ominaisuus kuvailtaessa rekisteröintihakemuksen kohteena olevan kaltaista tavaraa tai palvelua (asia C‑383/99 P, Procter & Gamble v. SMHV, tuomio 20.9.2001, Kok. 2001, s. I‑6251, 39 kohta; em. asia CARCARD, tuomion 25 kohta ja asia T‑360/00, Dart Industries v. SMHV (UltraPlus), tuomio 9.10.2002, Kok. 2002, s. II‑3867, 22 kohta).
27 Merkin erottamiskykyä on arvioitava toisaalta vain suhteessa kyseessä oleviin tavaroihin ja palveluihin ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö käsittää merkin (em. asia CARCARD, tuomion 25 kohta ja em. asia UltraPlus, tuomion 22 kohta).
28 Tässä tapauksessa valituslautakunta on todennut, että kohdeyleisönä ovat erikoistuneet kuluttajat (riidanalaisen päätöksen 17 kohta). Koska kyseessä olevat tuotteet on suunnattu ammattilaisille eikä keskivertokuluttajille, tämä valituslautakunnan näkemys on hyväksyttävä. Myöskään kantajat eivät kiistä sitä. Kohdeyleisönä katsotaan siis olevan erikoistunut, valistunut, tarkkaavainen ja huolellinen yleisö (ks. asia T‑34/00, Eurocool Logistik v. SMHV (EUROCOOL), tuomio 27.2.2002, Kok. 2002, s. II‑683, 47 kohta).
29 Aluksi on todettava siitä kantajien väitteestä, jonka mukaan ei ole olemassa merkkejä LIMOS ja LIMO koskevaa vapaana pitämisen tarvetta, koska niitä ei käytetä yleisesti kyseisiä tuotteita kuvaavassa erikoiskielessä, että yhteisöjen tuomioistuin katsoi yhdistetyissä asioissa C‑108/97 ja C‑109/97, Windsurfing Chiemsee, 4.5.1999 antamansa tuomion (Kok. 1999, s. I‑2779) 35 kohdassa, että jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan, jonka sanamuoto on sama kuin asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan, soveltamisedellytyksenä ei ole se, että olisi olemassa konkreettinen, aktuelli tai pakottava tarve säilyttää ilmaisu vapaassa käytössä.
30 Tämän vuoksi on asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa tutkittava pelkästään kyseisen sanamerkin relevantin merkityssisällön pohjalta, onko kohdeyleisön kannalta olemassa riittävän suora ja konkreettinen yhteys merkin ja niiden tavaroiden välillä, joita varten rekisteröintiä haetaan (asia T‑106/00, Streamserve v. SMHV (STREAMSERVE), tuomio 27.2.2002, Kok. 2002, s. II‑723, 40 kohta, joka on vahvistettu asiassa C‑150/02 P, Streamserve v. SMHV, 5.2.2004 valituksesta annetulla määräyksellä, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja em. asiassa CARCARD annetulla tuomiolla, 28 kohta).
31 On todettava, että valituslautakunta ei ole väittänyt, että merkki LIMO olisi erikoiskielessä yleisessä käytössä lyhenteenä ilmaisusta ”Laser Intensity Modulation”. Tältä osin kantajat huomauttavat, että merkki LIMO ei esiinny erikoisteoksissa eikä Internetissä, jossa sitä sitä vastoin käytetään lyhenteenä sanoista ”limusiini” tai ”limonadi”, taikka taloustieteissä lainattuna ilmaisuna sanoista ”least input for the most output”.
32 Se seikka, että merkkiä LIMO ei käytetä tavanomaisesti erityisyhteyksissä lyhenteenä sanoista ”Laser Intensity Modulation”, ei kuitenkaan ole riittävä syy, jotta voitaisiin ensi näkemältä sulkea pois sen kuvaileva luonne. Jotta SMHV voisi hylätä rekisteröintihakemuksen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella, ei ole tarpeen, että tässä säännöksessä tarkoitettuja tavaramerkin muodostavia merkkejä ja ilmauksia todellisuudessa käytetään rekisteröinnin hakemisajankohtana sellaisten tavaroiden tai palveluiden kuvailemiseen, joita varten rekisteröintiä on haettu, tai näiden tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksien kuvailemiseen. Kuten jo tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee, riittävää on, että näitä merkkejä ja ilmauksia voidaan käyttää tällä tavoin (em. asia SMHV v. Wrigley, tuomion 32 kohta ja asia C‑326/01 P, Telefon & Buch v. SMHV, määräys 5.2.2004, 28 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
33 Nyt esillä olevassa asiassa valituslautakunta on todennut analyysissään, jolla sen on tarkoitus todeta, voidaanko merkkiä LIMO käyttää kuvailemaan yhteisön tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettuja luokkiin 9 ja 10 kuuluvia tuotteita tai näiden tuotteiden ominaisuuksia, että koska ”LIMOS” on ilmaisun ”Laser Intensity Modulation System” tunnettu lyhenne kyseessä olevien tuotteiden alalla, sillä kuvaillaan näiden tuotteiden lajia ja/tai käyttötarkoitusta. Tämän jälkeen se on todennut, että kirjainyhdistelmän ”LIMOS” lyhentäminen yhdistelmäksi ”LIMO” poistamalla s-kirjain, ei voi poistaa merkin, jonka rekisteröintiä on haettu, kuvailevaa luonnetta.
34 Valituslautakunta on pätevästi päätellyt riidanalaisen päätöksen 16 kohdassa merkistä LIMOS, että sitä käytetään elektroniikka-alalla lyhenteenä ilmaisusta ”Laser Intensity Modulation System”, ja tämän päätelmänsä se perusti siihen, että kyseinen lyhenne esiintyy tässä merkityksessä sekä elektroniikka-alalla käytettyjä lyhenteitä koskevassa teoksessa että Internet-sivuilla.
35 Tällaisen lyhenteen mainitseminen teoksessa, joka koskee elektroniikka-alalla käytettyjä lyhenteitä, antaa sille erityismerkityksen, jota ei voida sivuuttaa vain siitä syystä, että kantajien mainitsemassa ensyklopediassa (ks. edellä 16 kohta) ei puolestaan mainita lyhenteenä ilmaisua ”LIMOS”.
36 Ilmaisun ”LIMOS” tosiasiallinen käyttäminen lyhenteenä sanoista ”Laser Intensity Modulation System” ei myöskään ilmene pelkästään sanakirjaan sisältyvästä määritelmästä, vaan myös kaupallisista asiakirjoista. Valituslautakunnan esimerkkinä mainitsemista Internet-sivuista ilmenee, että ”LIMOS” on lyhenne ilmaisusta ”Laser Intensity Modulation System”, joka merkitsee näillä sivuilla Toshiban värivalokopiokoneen mallissa FC 70 ja Minoltan mallissa CF 9001 käyttämää kopiointijärjestelmää (copying system).
37 Näin ollen kantajien väite siitä, että on jätetty ottamatta huomioon merkkiä DS koskevasta hakemuksesta tehdyssä valituslautakunnan päätöksessä (ks. edellä 18 kohta) noudatetut arviointiperusteet, on ilmeisen virheellinen. On todettava, että nyt esillä olevassa asiassa kohdeyleisö on erikoistunutta yleisöä, toisin kuin oli edellä mainittuun päätökseen johtaneessa asiassa, jossa valituslautakunta perusteli kantaansa nimenomaisesti sillä, että kohdeyleisö koostui keskivertokuluttajista eikä ammattilaisista, todetakseen, että tutkija ei voinut päätellä pelkästään akronyymi‑ ja lyhennesanakirjaan sisältyvän maininnan perusteella, että tällainen yleisö voisi ymmärtää kirjaimilla DS tarkoitettavan ilmaisua ”Digital Signal”. Näin ollen kantajat eivät mitenkään voi tukeutua kyseiseen päätökseen argumenttiensa tueksi.
38 Merkin LIMOS kuvailevasta luonteesta on todettava, kuten valituslautakunta tekee riidanalaisen päätöksen 17 kohdassa, että kantajat ovat SMHV:ssa tekemänsä valituksen perustelut sisältävän, 7.6.2000 päivätyn vastauksensa sivulla 3 myöntäneet, että ”hakemuksessa mainitut tuotteet – – ovat tuotteita, jotka voivat joka tapauksessa olla ’Laser Intensity Modulation Systemsin’ osia”, vaikka ne ovatkin lisänneet, että ”mitään näistä tuotteista ei kuitenkaan voida nimetä suoraan tällaiseksi järjestelmäksi”. Valituslautakunta on tämän ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa 27.4.2004 kantajien toistaman toteamuksen huomioon ottaen todennut, että merkki LIMOS kuvailee kyseisten tuotteiden ”lajia ja/tai käyttötarkoitusta”.
39 Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei valituslautakunta päätöksessään eikä SMHV nyt esillä olevassa riita-asiassa ole osoittanut, miltä osin merkki LIMOS kuvailisi luokkaan 9 ja 10 kuuluvia tuotteita.
40 On kuitenkin selvää, että näitä tuotteita voidaan käyttää laserintensiteetin modulaatiojärjestelmän osina. Kantajat eivät kuitenkaan ole esittäneet mitään vakavaa argumenttia, jolla he pyrkisivät horjuttamaan valituslautakunnan päätelmää siitä, että kyseessä olevien tuotteiden luonteen huomioon ottaen ilmaisun ”Laser Intensity Modulation System” lyhenteenä merkki LIMOS on kuvaileva ainakin niiden käyttötarkoituksen osalta. Kantajat ovat pääasiallisesti vain huomauttaneet, että pelkästään yhdistelemällä kahta tai useampaa kyseessä olevaa tuotetta ei voida saada aikaan ”Laser Intensity Modulation Systemiä”. Tällainen täsmennys, jolla ei suljeta pois sitä mahdollisuutta, että viimeksi mainittuja voidaan yksittäisesti käyttää tällaisen järjestelmän luomiseen yhdessä muiden tuotteiden kanssa, joita ei ole mainittu yhteisön tavaramerkkihakemuksessa, on merkityksetön.
41 Koska kaikki luokkiin 9 ja 10 kuuluvat tuotteet on tarkoitettu erikoistuneelle kuluttajalle, joka voi tuntea merkin LIMOS lyhenteenä sanoista ”Laser Intensity Modulation System” alalla, joka koskee näitä samoja tuotteita, jotka voidaan liittää tällaiseen järjestelmään, on kantajien esittämien vastakkaisten todisteiden puuttuessa todettava, että tämä merkki kuvailee kyseessä olevien tuotteiden yhtä mahdollista käyttötarkoitusta, jonka kohdeyleisö ottaa mahdollisesti huomioon, kun se tekee valintaansa, ja näin ollen tämä käyttötarkoitus muodostaa kyseisten tavaroiden yhden oleellisen ominaisuuden (ks. vastaavasti asia T‑222/02, HERON Robotunits v. SMHV (ROBOTUNITS), tuomio 26.11.2003, 44 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
42 Vaikka merkillä LIMOS onkin kohdeyleisön kannalta riittävän suora ja konkreettinen yhteys luokkiin 9 ja 10 kuuluviin tuotteisiin, joiden osalta rekisteröintiä haetaan, on vielä tarkasteltava, vaaditaanko samaa edellytystä merkiltä LIMO, joka on yhteisön tavaramerkkihakemuksen kohteena oleva merkki.
43 Tältä osin valituslautakunta on perustellusti katsonut, että s-kirjaimen pois jättäminen merkin LIMOS lopusta ei tee tämän tuloksena olevasta merkistä vähemmän kuvailevaa asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja suhteessa kyseessä oleviin tuotteisiin.
44 Jo se, että ilmaisua ”LIMOS” käytetään lyhenteenä ilmaisusta ”Laser Intensity Modulation System” merkitsee sitä, että merkkiä LIMO voidaan käyttää lyhenteenä ilmaisusta ”Laser Intensity Modulation” ja että kohdeyleisö voi ymmärtää sen näin. Se, että merkki LIMO voi kuvailla ennemminkin laserintensiteetin modulaatioilmiötä kuin tämän ilmiön toteuttavaa järjestelmää, ei riitä poistamaan tämän merkin kuvailevaa luonnetta suhteessa kyseessä oleviin tuotteisiin. Vaikka viimeksi mainitut voivatkin olla osa sellaista järjestelmää, jolla toteutetaan laserintensiteetin modulaatio, tätä modulaatiota tarkoittava merkki on yhä näiden tuotteiden mahdollista käyttötarkoitusta kuvaileva.
45 Näin ollen valituslautakunta on perustellusti katsonut, että erikoistunut kuluttaja voi luoda riittävän suoran ja konkreettisen yhteyden yhteisön tavaramerkkiä koskevassa hakemuksessa tarkoitettujen, luokkiin 9 ja 10 kuuluvien tuotteiden ja merkin LIMO välillä ja että hän ymmärtää tämän merkin olevan lyhenne sanoista ”Laser Intensity Modulation” ja viittaavan ainakin yhteen kyseisten tuotteiden mahdollisista käyttötarkoituksista, nimittäin niiden integroimiseen laserintensiteetin modulaatiojärjestelmään.
46 Näin ollen on hylättävä myös kantajien väite siitä, että kohdeyleisö ei merkin LIMO nähdessään ajattele luokkiin 9 ja 10 kuuluvia tuotteita, kun otetaan huomioon kyseisen merkin väitetty moniselitteinen merkitys, sillä sitä käytetään lyhenteenä sanoista ”limusiini” ja ”limonadi” sekä ilmaisusta ”least input for the most output”, taikka sillä voidaan ymmärtää tarkoitettavan tietyn yrityksen toiminimeä.
47 Tältä osin riittää, kun todetaan, että jotta merkin voidaan katsoa kuuluvan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisalaan, riittää, jos ainakin yksi sanamerkin mahdollisista merkityksistä kuvailee kyseisten tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksia (em. asia SMHV v. Wrigley, tuomion 32 kohta; em. asia Telefon & Buch v. SMHV, määräyksen 28 ja 37 kohta; em. asia STREAMSERVE, tuomion 42 kohta ja em. asia CARCARD, tuomion 30 kohta). Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ilmenee, että yksi merkin LIMO mahdollisista merkityksistä on ”Laser Intensity Modulation” ja että kohdeyleisö voi erittäin hyvin ymmärtää tämän merkin tässä merkityksessä.
48 Tästä seuraa, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkomista koskeva väite on hylättävä.
49 Näin ollen ei ole tarpeen tutkia asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista koskevaa perustetta. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseessä olevan merkin yhteisön tavaramerkiksi rekisteröinnin hylkäämiseen riittää, että yksikin tässä säännöksessä mainituista ehdottomista hylkäysperusteista on sovellettavissa (asia C‑104/00 P, DKV v. SMHV, tuomio 19.9.2002, Kok. 2002, s. I‑7561, 29 kohta; asia T‑360/99, Community Concepts v. SMHV (Investorworld), tuomio 26.10.2000, Kok 2000, s. II‑3545, 26 kohta; asia T‑331/99, Mitsubishi HiTec Paper Bielefeld v. SMHV (Giroform), tuomio 31.1.2001, Kok. 2001, s. II‑433, 30 kohta ja yhdistetyt asiat T‑79/01 ja T‑86/01, Bosch v. SMHV (Kit Pro ja Kit Super Pro), tuomio 20.11.2002, Kok. 2002, s. II‑4881, 36 kohta).
50 Kanne on näin ollen hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
51 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, heidät on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska SMHV on sitä vaatinut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantajat velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Vesterdorf | Mengozzi | Martins Ribeiro |
Julistettiin Luxemburgissa 20 päivänä heinäkuuta 2004.