Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

((    ÉDITION PROVISOIRE DU date \@ "d/M/yyyy"9/3/2005

Lurgi AG:n ja Lurgi S.p.A:n 10.2.2003 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

                (Asia T-42/03)

            Oikeudenkäyntikieli: englanti

Lurgi AG, Frankfurt am Main, Saksa, ja Lurgi S.p.A., Milano, Italia, ovat nostaneet 10.2.2003 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajien edustajina ovat asianajajat Michael Schütte ja Massimo Benedetteli, prosessiosoite Luxemburgissa.

Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

(kumoaa komission 26.11.2002 päivätyllä kirjeellä suorittaman Thermie-sopimuksen irtisanomisen

(toteaa, että komissiolla ei ole oikeutta vaatia Thermie-sopimuksen BM/1007/94 nojalla sopimuspuolille maksettuja varoja palautettavaksi

(velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantajat tekivät 12.12.1994 yhdessä muiden sopimuspuolten ja komission kanssa sopimuksen (Thermie-sopimus) Euroopan energiateknologian kehittämiseen liittyvää toimintaa varten. Sopimusnumero oli BM 1007/1994 IT/DE/UK ja sen tavoitteena oli rahoittaa ja toteuttaa hanke "Energiamaatila: IGCC-voimala sähkön ja lämmön tuottamiseksi SFR-biomassan kaasutuksen kautta" (Energy farm: an IGCC plant for the production of electricity and heat through gasification of SFR biomass).

Lurgi SpA, joka on toinen kantajista, teki 30.5.1997 sopimuksen hankkeen päätoteuttajan eli Bioelettrican kanssa biomassan kaasutuslaitoksen rakentamiseksi. Rakennustyön aikana kantaja havaitsi tiettyjä teknisiä vaikeuksia. Näistä vaikeuksista kerrottiin komissiolle ja muille sopimuspuolille.

Komissio ilmoitti 6.9.2001 Bioelettricalle, että se irtisanoo sopimuksen, koska Thermie-sopimuksen mukaisia töitä ei oltu aloitettu. Bioelettrica riitautti irtisanomisen yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuimessa asiassa T-287/01, Bioelettrica vastaan komissio.

Komissio lähetti 23.7.2002 uuden ilmoituksen, jossa se uhkasi irtisanoa sopimuksen siksi, että sopijapuolet eivät ole täyttäneet sopimusvelvoitteitaan, jos ne eivät niitä täytä 30 päivän kuluessa. Komission pääasiallinen väite oli, että hanke on viivästynyt. Komissio ilmoitti 26.11.2002 päivätyssä kirjeessään irtisanoneensa sopimuksen. Tässä oikeudenkäynnissä on kyse tämän sopimuksen irtisanomisen riitauttamisesta.

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat siihen, että komission päätöksentekomenettelyä koskevia sääntöjä on rikottu. Kantajien mukaan kaikki komission päätökset on tehtävä EY 219 artiklan ja komission työjärjestyksen¹1 artiklan mukaisen kollegisen päätöksenteon periaatteen mukaisesti. Kantajat toteavat, että sopimuksen irtisanomista merkinneellä päätöksellä oli merkittävä taloudellinen vaikutus sopimuspuolille ja se sisältää sopimuksen ja sen tarkoituksen arviointiin liittyviä teknisiä ja juridisia vaikeuksia. Sen vuoksi kantajat katsovat, että päätöstä, jolla sopimus irtisanottiin, ei voida pitää toimen täytäntöönpanona hallinnollisella tai keskijohdon tasolla, vaan päätös olisi pitänyt tehdä komission jäsenten muodostamassa kollegiossa.

Lisäksi kantajien mukaan Thermie-sopimusta on sovellettu väärin. Kantajat katsovat, että ei ole perustetta irtisanoa sopimusta siksi, että sopijapuolen sopimuksenmukaisen suoritus puuttui. Kantajien mukaan tätä ehtoa ei voida soveltaa silloin, kun on teknisiä tai taloudellisia perusteita sopimuksenmukaisen suorituksen puuttumiselle. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa alkuperäiseen teknologiaan oli tarve tehdä muutoksia, mikä aiheutti vakavia taloudellisia riskejä.

Lopuksi kantajat toteavat, että komission toiminta estää sitä vetoamasta sopimuksenmukaisen suorituksen puuttumiseen sopimuksen purkuperusteena. Tähän liittyen kantajat viittaavat Italian Codice civilen 1460 §:ään ja inadimplenti non est adimplendum -periaatteeseen.

____________

¹ - Komission työjärjestys (K(2000) 3614) (EYVL L 308, 8.12.2000, s. 26)