UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
6 päivänä syyskuuta 2013 (*)
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Perusteluvelvollisuus – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Arviointivirhe
Asiassa T‑493/10,
Persia International Bank plc, kotipaikka Lontoo (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan aluksi solicitor S. Gadhia, solicitor S. Ashley, D. Anderson, QC, ja barrister R. Blakeley, sittemmin S. Ashley, solicitor S. Jeffrey, solicitor A. Irvine, D. Wyatt, QC, ja R. Blakeley,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bishop ja A. Vitro,
vastaajana,
jota tukee
Euroopan komissio, asiamiehinään S. Boelaert ja M. Konstantinidis,
väliintulijana,
jossa kantaja vaatii yhtäältä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39), Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 668/2010 (EUVL L 195, s. 25), päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/644/YUTP (EUVL L 281, s. 81), Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1), päätöksen 2010/413 muuttamisesta 1.12.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/783/YUTP (EUVL L 319, s. 71), asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1) kumoamista siltä osin kuin nämä toimet koskevat kantajaa ja jossa kantaja vaatii toisaalta sen toteamista, että Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2007 (EUVL L 103, s. 1) 7 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa kantajaan,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja I. Pelikánová (esittelevä tuomari) sekä tuomarit K. Jürimäe ja M. van der Woude,
kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.7.2012 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
– –
Oikeudenkäyntimenettely sekä asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset
22 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.10.2010 jättämällään kannekirjelmällä.
23 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 5.11.2010 jättämällään asiakirjalla kantaja mukautti vaatimuksiaan sen jälkeen, kun 25.10.2010 oli annettu päätös 2010/644 ja asetus N:o 961/2010.
24 Euroopan komissio pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.1.2011 jättämällään asiakirjalla saada osallistua väliintulijana tähän oikeudenkäyntiin tukeakseen neuvoston vaatimuksia. Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulon 8.3.2011 antamallaan määräyksellä.
25 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.1.2012 jättämällään asiakirjalla kantaja yhtäältä mukautti vaatimuksiaan sen jälkeen, kun 1.12.2011 oli annettu päätös 2011/783 ja täytäntöönpanoasetus N:o 1245/2011, ja toisaalta vaati tarvittaessa riidanalaisten toimien kumoamista välittömin vaikutuksin.
26 Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.4.2012 jättämällään asiakirjalla kantaja mukautti vaatimuksiaan sen jälkeen, kun 23.3.2012 oli annettu asetus N:o 267/2012.
27 Esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella unionin yleinen tuomioistuin (neljäs jaosto) päätti aloittaa suullisen käsittelyn ja esitti unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklassa määrättyjen prosessinjohtotoimien yhteydessä kirjallisesti osapuolille kysymyksiä päätelmistä, jotka olisi tehtävä nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen asiassa C‑380/09 P, Melli Bank vastaan neuvosto, 13.3.2012 antamasta tuomiosta, kantajan johtajien lukumäärästä ja heidän nimittämisensä yksityiskohtaisista säännöistä sekä kantajan neljännen kanneperusteen tutkittavaksi ottamisesta. Osapuolet vastasivat unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin.
28 Unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin antamassaan, tämän kirjaamoon 8.6.2012 jättämässään vastauksessa kantaja luopui kolmannesta kanneperusteestaan, jossa se oli vedonnut päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan, asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan d alakohdan, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan suhteettomuuteen ja siis lainvastaisuuteen.
29 Osapuolten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 3.7.2012 pidetyssä istunnossa.
30 Unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) 4.9.2012 antamalla määräyksellä suullinen käsittely aloitettiin uudelleen huomautusten, jotka kantaja oli antanut unionin tuomioistuimen presidentin asiassa C-110/12 P(R), Akhras vastaan neuvosto, 19.7.2012 antamasta määräyksestä, liittämiseksi asiakirja-aineistoon ja huomautusten saamiseksi muilta osapuolilta. Suullinen käsittely päätettiin uudelleen 4.10.2012.
31 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa välittömin vaikutuksin päätöksen 2010/413 liitteeseen II sisältyvässä taulukossa B olevan 4 kohdan, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 liitteeseen sisältyvässä taulukossa B olevan 2 kohdan, päätöksen 2010/644 liitteen otsikkoon I sisältyvässä taulukossa B olevan 4 kohdan, asetuksen N:o 961/2010 liitteeseen VIII sisältyvässä taulukossa B olevan 4 kohdan, päätöksen 2011/783, täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ja asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX otsikkoon I sisältyvässä taulukossa B olevan 4 kohdan kantajaa koskevilta osin
– toteaa, että asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohtaa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa kantajaan
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
32 Neuvosto ja komissio vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
– –
Asiakysymys
– –
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan on loukattu perusteluvelvollisuutta, puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatetta ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan
– –
– Kantajan puolustautumisoikeuksien ja hänen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeutensa loukkaaminen sillä perusteella, ettei kantaja ole saanut riittävästi tietoja itseensä kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta
78 Kantaja väittää, ettei se toistuvista tiedonsaantipyynnöistä huolimatta ole saanut riittäviä tietoja itseensä ja Bank Mellatiin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta ja ettei sille varsinkaan ole esitetty mitään näyttöä Bank Mellatin väitetystä sekaantumisesta ydinaseiden levittämiseen. Tässä asiayhteydessä se korostaa rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskeneiden, 13.9.2010 päivätyssä kirjeessä ilmoitettujen ehdotusten ja vastaajan vastauskirjelmän liitteenä toimitetun ehdotuksen puutteellisuutta sekä viimeksi mainitun ehdotuksen myöhäistä julkistamista.
79 Kantaja päättelee tästä, ettei näiden seikkojen ilmoittaminen ole antanut sille mahdollisuutta esittää hyödyllisiä huomautuksia itseensä ja Bank Mellatiin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta eikä se ole ollut omiaan takaamaan sille oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
80 Neuvosto väittää komission tukemana, etteivät kantajan argumentit ole perusteltuja. Se toteaa erityisesti ilmoittaneensa kantajalle rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskeneet ehdotukset heti, kun se oli saanut ilmoittamiseen jäsenvaltioiden, joista ehdotukset olivat peräisin, suostumuksen.
81 Ensinnäkin edellä 62–77 kohdassa tehdystä tarkastelusta ilmenee, että neuvoston ensimmäinen, neljäs ja viides peruste, jotka koskevat Bank Mellatia, sekä kantajaa itseään koskevat perustelut, sellaisina kuin kyseiset perusteet ja perustelut ilmenevät riidanalaisista toimista ja kantajalle ilmoitetuista rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskeneista ehdotuksista, ovat riittävän tarkkoja. Neuvoston Bank Mellatia koskevien toisen, kolmannen, kuudennen ja seitsemännen perusteen epäselvyys sen sijaan merkitsee kantajan puolustautumisoikeuksien ja hänen tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeutensa loukkausta.
82 Toiseksi on huomattava, että rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista koskeneet 13.9.2010 ilmoitetut ehdotukset annettiin tiedoksi ennen kuin neuvoston kantajalle huomautustensa esittämiseen asettama määräaika, joka oli 25.9.2010, oli päättynyt, joten kyseisten ehdotusten osalta ei voida todeta puolustautumisoikeuksia loukatun.
83 Vastaajan vastauskirjelmään liitetty ehdotus sen sijaan annettiin tiedoksi edellä 82 kohdassa mainitun määräajan päättymisen jälkeen.
84 Tässä yhteydessä ei voida hyväksyä neuvoston argumenttia tarpeesta saada asianomaisen jäsenvaltion suostumus. On nimittäin niin, että kun neuvosto aikoo tukeutua jäsenvaltion toimittamiin seikkoihin kohdistaakseen rajoittavia toimenpiteitä johonkin yhteisöön, sen on ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista varmistuttava siitä, että kyseessä olevat seikat voidaan ilmoittaa asianomaiselle yhteisölle ajoissa, jotta tämä voi esittää niistä tehokkaasti näkemyksensä.
85 On kuitenkin katsottava, että asiakirjan, johon neuvosto on tukeutunut johonkin yhteisöön kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi tai pysyttämiseksi, myöhäinen tiedoksi antaminen merkitsee puolustautumisoikeuksien sellaista loukkausta, joka oikeuttaa aikaisemmin toteutettujen toimien kumoamisen, vain silloin, kun on osoitettu, ettei kyseisiä rajoittavia toimenpiteitä olisi voitu toteuttaa tai pysyttää perustellusti, jos myöhässä tiedoksi annettu asiakirja oli jätettävä huomiotta asianomaista vastaan puhuvana seikkana.
86 Kuten edellä 70 ja 76 kohdasta ilmenee, vastauskirjelmään liitetty ehdotus ei sisällä riidanalaisiin toimiin ja 13.9.2010 tiedoksi annettuihin ehdotuksiin nähden lisätietoja, mikä tarkoittaa sitä, että sen jättäminen huomiotta kantajaa vastaan puhuvana seikkana ei ole omiaan vaikuttamaan siihen, ovatko kantajaan kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttaminen ja pysyttäminen perusteltuja. Näin ollen kyseisen ehdotuksen myöhäinen tiedoksi antaminen ei oikeuta päätöksen 2010/413, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010, päätöksen 2010/644 ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamista.
87 Kolmanneksi todisteiden tiedoksi antamatta jättämisestä on huomattava, että puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaan neuvoston ei ole annettava tiedoksi muita kuin asiakirja-aineistoonsa kuuluvia seikkoja. Nyt käsiteltävässä asiassa neuvosto selittää kantajan esittämättä vastaväitteitä, ettei sen asiakirja-aineistoon sisälly lisätodisteita Bank Mellatin sekaantumisesta ydinaseiden levittämiseen tai kantajasta itsestään. Näin ollen neuvoston ei voida katsoa loukanneen kantajan puolustautumisoikeuksia ja hänen tehokasta oikeussuojaa koskevaa oikeuttaan sillä, ettei se antanut tiedoksi tällaisia todisteita.
– –
Toinen kanneperuste, joka koskee arviointivirhettä siinä, onko kantaja Bank Mellatin omistuksessa tai määräysvallassa
101 Kantaja väittää, ettei se ole Bank Mellatin omistuksessa ja ettei se kuulu viimeksi mainitulle asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
102 Aluksi on huomattava, että unionin yleisen tuomioistuimen tutkinta koskee vain seikkaa, jonka mukaan Bank Mellatin omistuksessa on 60 prosenttia kantajasta. On kyllä totta, että myös Bank Tejarat, joka on kantajan toinen osakas, on ollut 24.1.2012 lähtien päätöksen 2010/413, asetuksen N:o 961/2010 ja asetuksen N:o 267/2012 nojalla toteutettujen rajoittavien toimenpiteiden kohteena. Neuvosto kuitenkin vetosi tähän seikkaan ensimmäisen kerran vasta istunnossa eikä se varsinkaan sisälly riidanalaisten toimien perusteluihin. Niinpä sitä ei voida ottaa huomioon niiden laillisuuden valvonnassa.
103 Oikeuskäytännössä katsotaan, että jos yhteisön, jonka on todettu osallistuvan ydinaseiden levittämiseen, varat jäädytetään, on olemassa huomattava vaara siitä, että se ryhtyy sitä koskevista toimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten kiertämiseksi painostamaan omistuksessaan tai määräysvallassaan olevia tai sille kuuluvia yhteisöjä. Niinpä näiden yhteisöjen varojen jäädyttäminen, johon neuvosto velvoitetaan asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa, on tarpeellista toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, ettei mainittuja toimenpiteitä kierretä, sekä tähän soveltuvaa (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 27 kohdassa mainittu asia Melli Bank v. neuvosto, tuomion 39 ja 58 kohta).
104 Samoin on niin, että kun yhteisö on kokonaisuudessaan sellaisen yhteisön omistuksessa, jonka katsotaan sekaantuneen ydinaseiden levittämiseen, päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu omistusta koskeva edellytys täyttyy (ks. analogisesti edellä 27 kohdassa mainittu asia Melli Bank v. neuvosto, tuomion 79 kohta). Samaa päätelmää on sovellettava asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohtaan sisältyvään käsitteeseen yhteisöstä, joka ”kuuluu” yhteisölle, jonka katsotaan sekaantuneen ydinaseiden levittämiseen.
105 On kuitenkin riidatonta, että Bank Mellatin omistuksessa on vain 60 prosenttia kantajasta.
106 Edellä 104 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöön perustuvaa sääntöä ei siis erotuksena neuvoston ja komission näkemyksestä ole sovellettava, koska se, että yhteisön omistuksessa on 60 prosenttia kantajasta, ei yksinään merkitse sitä, että edellä 104 kohdassa tarkoitettujen säännösten mukainen ”omistusta” tai ”kuulumista” koskeva edellytys täyttyy.
107 Niinpä on tutkittava, onko nyt käsiteltävän asian olosuhteiden ja erityisesti Bank Mellatilla olevan omistusosuuden perusteella olemassa huomattava vaara siitä, että kantaja kiertää itseensä kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden vaikutusta (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 27 kohdassa mainittu asia Melli Bank v. neuvosto, tuomion 40 kohta).
108 Neuvosto väittää komission tukemana, että tällainen vaara on olemassa, koska Bank Mellat voi enemmistöosakkaana, jolla on omistuksessaan 60 prosenttia kantajasta, nimittää ja erottaa kantajan johtajat.
109 Tässä yhteydessä asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantajalla on seitsemän johtajaa ja näistä kaksi on riippumattomia johtajia, jotka eivät hoida yhtiön hallituksen tehtäviä.
110 On kyllä totta, että sekä sovellettavan Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön että kantajan yhtiöjärjestyksen mukaan kantajan johtajat nimitetään yhtiökokouksen yksinkertaisella äänten enemmistöllä tehtävällä päätöksellä.
111 On kuitenkin ensinnäkin niin, että kantajan esittämistä seikoista, joiden paikkansapitävyyttä vastaaja ja väliintulija eivät ole riitauttaneet, ilmenee, että kantajan osakkeenomistajien sopimuksen mukaan vain neljä sen nykyisistä johtajista on Bank Mellat valinnut, kun taas loput kolme ovat Bank Tejaratin valitsemia.
112 Lisäksi yksi Bank Mellatin valitsemista neljästä johtajasta on riippumaton johtaja, joka ei hoida yhtiön hallituksen tehtäviä. Kuten kantajan esittämistä seikoista ilmenee, riippumattomuusedellytys, jonka täyttymisen Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomainen (Financial Services Authority (FSA)) tarkistaa yhtiön johtajien hyväksymismenettelyn yhteydessä, merkitsee muun muassa, ettei kyseinen johtaja ole millään tavalla sidoksissa kantajan osakkeenomistajiin, joista yksi on Bank Mellat.
113 On siis katsottava, että Bank Mellat voi käyttää vaikutusvaltaa enintään kolmeen kantajan nykyisistä seitsemästä johtajasta eli vähemmistöön heistä.
114 Neuvosto väitti vielä tämän osalta istunnossa, etteivät riippumattomat johtajat osallistu kantajan päivittäiseen hallinnointiin, koska he eivät hoida yhtiön hallituksen tehtäviä.
115 On kuitenkin huomattava, että siltä osin kuin kyse on johtajien yhteisesti tekemistä päätöksistä, kantajan yhtiöjärjestyksessä ei eroteta hallituksen tehtäviä hoitavia johtajia niistä johtajista, jotka eivät hoida hallituksen tehtäviä, päätösvaltaisuutta koskevien edellytysten tai äänioikeuden osalta. Niinpä tässä yhteydessä johtajien, jotka eivät hoida hallituksen tehtäviä, asema vastaa hallituksen tehtäviä hoitavien johtajien asemaa.
116 Lisäksi on niin, että siltä osin kuin neuvoston argumentaation on ymmärrettävä tarkoittavan vaikutusvaltaa, jota jotkut Bank Mellatin valitsemista kantajan johtajista voivat henkilökohtaisesti käyttää hallituksen tehtäviä hoitaessaan, tällaista seikkaa ei voida ottaa huomioon kahdella perusteella. Yhtäältä nimittäin sitä ei ole mainittu riidanalaisten toimien perusteluissa. Toisaalta kyseinen argumentaatio ei ole riittävän tarkka, koska neuvosto ei ole ilmoittanut tarkoittamiensa johtajien henkilöllisyyttä, heidän tarkalleen hoitamiaan tehtäviä eikä myöskään sitä nimenomaista vaaraa, jota tällainen seikka merkitsee Bank Mellatiin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden tehokkuudelle.
117 Toiseksi on huomattava, että asiakirja-aineiston mukaan kantajan kunkin uuden johtajan nimittäminen edellyttää FSA:n hyväksyntää. Bank Mellat ei siis kykene muuttamaan vapaasti kantajan johtajien lukumäärää eikä heidän tehtäviensä luonnetta muun muassa poistamalla riippumattomien johtajien toimet.
118 Kaikesta edellä esitetystä on pääteltävä, että nyt käsiteltävän asian erityisolosuhteissa sen, että Bank Mellatin omistuksessa on 60 prosenttia kantajasta, perusteella ei voida katsoa, että asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetty ”omistusta” tai ”kuulumista” koskeva edellytys täyttyy.
119 Niinpä se, että Bank Mellatin omistuksessa on 60 prosenttia kantajasta, ei yksinään oikeuta kantajaan kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista ja pysyttämistä.
120 Koska se, että Bank Mellatin omistuksessa on 60 prosenttia kantajasta, on ainoa seikka, jonka unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa huomioon (ks. edellä 102 kohta), toinen kanneperuste on hyväksyttävä ja siis päätös 2010/644, asetus N:o 961/2010, päätös 2011/783, täytäntöönpanoasetus N:o 1245/2011 ja asetus N:o 267/2012 on kumottava kantajaa koskevilta osin, eikä ole tarpeen tutkia yhtäältä muita kantajan toisen kanneperusteen yhteydessä esittämiä argumentteja ja toisaalta viidettä kanneperustetta.
– –
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Persia International Bank plc:tä koskevilta osin kumotaan
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP liitteeseen II sisältyvässä taulukossa B oleva 4 kohta
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 668/2010 liitteeseen sisältyvässä taulukossa B oleva 2 kohta
– päätöksen 2010/413 muuttamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/644/YUTP liitteen otsikkoon I sisältyvässä taulukossa B oleva 4 kohta
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 liitteeseen VIII sisältyvässä taulukossa B oleva 4 kohta
– päätöksen 2010/413 muuttamisesta 1.12.2011 annettu neuvoston päätös 2011/783/YUTP
– asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1245/2011
– Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 liitteen IX otsikkoon I sisältyvässä taulukossa B oleva 4 kohta.
2) Päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2010/644 ja päätöksellä 2011/783, vaikutukset pysytetään Persia International Bankin osalta, kunnes asetuksen N:o 267/2012 kumoaminen tulee voimaan.
3) Kanne hylätään muilta osin.
4) Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Persia International Bankille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
5) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Pelikánová | Jürimäe | Van der Woude |
Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä syyskuuta 2013.
Allekirjoitukset