UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

16 päivänä syyskuuta 2013

Asia T‑31/13 P

Vincent Bouillez

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2007 ylennyskierros – Päätös olla ylentämättä valittajaa palkkaluokkaan AST 7 – Perusteluvelvollisuus – SEUT 266 artikla – Henkilöstösääntöjen 45 artikla – Perustelujen ristiriitaisuus – Ansioiden vertailu – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto), asiassa F-75/11, Bouillez vastaan neuvosto, 14.11.2012 antaman tuomion kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Vincent Bouillez vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvostolle tässä oikeusasteessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Tiivistelmä

1.      Henkilöstökanne – Perusteet – Perustelujen puuttuminen tai puutteellisuus – Aineellista lainmukaisuutta koskevasta perusteesta erillinen peruste

(Henkilöstösääntöjen 25 artiklan toinen kohta)

2.      Virkamiehet – Ylennys – Ylentämättä jääneen ehdokkaan valitus – Hylkäämispäätös – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 25 ja 45 artikla ja 90 artiklan 2 kohta)

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla

(SEUT 257 artiklan 3 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)

4.      Virkamiehet – Ylennys – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 45 artikla)

1.      Perusteluvelvollisuus on olennainen muotomääräys, joka on erotettava perustelujen aineellisesta paikkansapitävyydestä, koska viimeksi mainittu koskee riidanalaisen päätöksen aineellista lainmukaisuutta. Väitteet ja lausumat, joilla pyritään kiistämään tämän toimen perusteltavuus, ovat näin ollen tehottomia perustelujen puuttumista tai niiden puutteellisuutta koskevan kanneperusteen yhteydessä.

(ks. 20 kohta)

Viittaukset:

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑422/07, Djebel – SGPS v. komissio, 18.1.2012 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Nimittävä viranomainen ei ole velvollinen perustelemaan ylentämättä jättämistä koskevia päätöksiä. Sitä vastoin sen on perusteltava päätökset, joilla hylätään ylentämättä jääneiden ehdokkaiden henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan nojalla toimittamat valitukset, koska näiden päätösten perusteluiden on tarkoitus vastata niiden päätösten perusteluita, joita valitukset koskivat. Koska ylennykset toteutetaan valitsemalla, valituksen hylkäämisen perusteluiden tulee koskea vain henkilöstösäännöissä menettelyn sääntöjenmukaisuudelle asetettujen laillisten edellytysten täyttymistä. Erityisesti nimittävä viranomainen ei ole velvollinen paljastamaan sivuutetulle hakijalle hänestä ja ylennetystä hakijasta suorittamaansa vertailua. Riittää, että valituksen hylkäämisestä tekemässään päätöksessä nimittävä viranomainen ilmoittaa asianomaiselle virkamiehelle yksittäistapausta koskevan merkityksellisen syyn, jonka vuoksi hänen hakemuksensa hylkääminen oli perusteltua.

Lisäksi henkilöstösääntöjen 45 artiklassa säädetään, että ansioita verratessaan nimittävä viranomainen ottaa erityisesti huomioon virkamiehistä tehdyt arvioinnit, virkamiesten tehtäviensä hoitamisessa käyttämät muut kielet kuin ne, joiden perusteellisen taidon he ovat osoittaneet, sekä tarvittaessa virkamiesten hoitamien vastuullisten tehtävien tason.

(ks. 23, 24, 26 ja 27 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 101/77, Ganzini v. komissio, 13.4.1978 (Kok., s. 915, 10 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑25/92, Vela Palacios v. EAY, 3.3.1993, (Kok., s. II‑201, 25 kohta); asia T‑118/95, Anacoreta Correia v. komissio, 11.6.1996, (Kok. H., s. I‑A‑283 ja II‑835, 82 kohta); asia T‑6/96, Contargyris v. neuvosto, 29.5.1997, (Kok. H., s. I‑A‑119 ja II‑357, 148 kohta); asia T‑142/95, Delvaux v. komissio, 18.12.1997, (Kok. H., s. I‑A‑477 ja II‑1247, 84 kohta); asia T‑3/97, Campogrande v. komissio, 19.2.1998, (Kok. H., s. I‑A‑89 ja II‑215, 112 kohta ja asia T‑157/98, Oliveira v. parlamentti, 21.9.1999, (Kok. H., s. I‑A‑163 ja II‑851, 52 kohta)

3.      SEUT 257 artiklan 3 kohdan ja perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdan nojalla unionin yleiseltä tuomioistuimelta voidaan hakea muutosta vain oikeuskysymysten osalta.

Ainoastaan asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen yhtäältä määrittämään tosiseikat, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritettyjen tosiseikkojen paikkansapitämättömyys käy ilmi sille toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan näitä tosiseikkoja. Lukuun ottamatta sellaista tapausta, jossa tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, se, miten asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin on arvioinut tosiseikkoja, ei näin ollen ole oikeuskysymys, joka sellaisenaan kuuluisi unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. Kun asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikat tai arvioinut sitä, unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen vain valvomaan tosiseikkojen oikeudellista luonnehdintaa ja asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiä oikeudellisia päätelmiä.

(ks. 34 ja 49 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑59/96 P, Koelman v. komissio, 16.9.1997 (Kok., s. I‑4809, 31 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑2/01 P ja C‑3/01 P, BAI ja komissio v. Bayer, 6.1.2004, (Kok., s. I‑23, 47 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑274/11 P, 7.12.2011, Mioni v. komissio, (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 18 kohta) ja asia T‑642/11 P, Mische v. parlamentti, 4.9.2012, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen

4.      Henkilöstösääntöjen 45 artiklan mukaisessa ylennyspäätöksessä huomioon otettavaa yksikön etua sekä hakijoiden pätevyyttä ja ansioita arvioidessaan nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta, ja unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan on tällä alalla rajoituttava sen tutkimiseen, onko hallinto pysynyt kohtuuden rajoissa ja onko se syyllistynyt ilmeiseen harkintavaltansa väärinkäyttöön, kun otetaan huomioon se, millä tavalla ja millä perusteilla hallinto on voinut ratkaisuunsa päätyä. Unionin tuomioistuimet eivät siis voi korvata nimittävän viranomaisen hakijoiden pätevyydestä ja ansioista tekemää arviointia omalla arvioinnillaan.

(ks. 44 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑277/01 P, parlamentti v. Samper, 3.4.2003, Kok., s. I‑3019, 35 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑175/09 P, neuvosto v. Stols, 16.12.2010, 23 kohta