Asia T-28/03

Holcim (Deutschland) AG

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

EY:n perustamissopimuksen 85 artikla (josta on tullut EY 81 artikla) – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion täytäntöönpano – Pankkitakauskulujen korvaaminen – Sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin – EY 233 artiklaan perustuvien oikeussuojakeinojen puuttuminen – Yksityisten oikeussubjektien mahdollisuus saattaa oikeutensa voimaan EY 230 ja EY 232 artiklan perusteella

(EY 230, EY 232 ja EY 233 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

3.      Vahingonkorvauskanne – Vanhentumisaika – Alkamisajankohta – Sillä, että kantaja katsoo, että hänellä ei vaatimuksen lähettämishetkellä ollut tiedossaan kaikkia seikkoja, joiden perusteella yhteisön vastuu voitaisiin osoittaa, ei ole merkitystä

(EY 288 artiklan toinen kohta)

4.      Vahingonkorvauskanne – Vanhentumisaika – Alkamisajankohta – Huomioon otettava ajankohta

(EY 230 artikla, EY 232 artiklan 2 kohta ja EY 288 artiklan 2 kohta; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artikla)

5.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Riittävän ilmeinen yhteisön oikeuden rikkominen – Toimen tehneen toimielimen harkintavallan ottaminen huomioon

(EY 288 artiklan toinen kohta)

6.      Kumoamiskanne – Perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan nojalla tehty komission päätös – Taloudellisen tilanteen monitahoinen arviointi – Tuomioistuinvalvonta – Rajat

EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) ja 173 artikla (josta on muutettuna tullut EY 230 artikla)

7.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset – Lainvastaisuus – Vahinko – Syy-yhteys – Käsite – Pankkitakauskulut, jotka johtuvat yrityksen valinnasta olla maksamatta komission määräämää sakkoa – Välitöntä syy-yhteyttä ei ole

(EY:n perustamissopimuksen 185 artikla ja 192 artiklan ensimmäinen kohta (joista on tullut EY 242 artikla ja EY 256 artiklan ensimmäinen kohta); EY 288 artiklan toinen kohta)

1.      Perustamissopimuksessa määrätään tyhjentävästi oikeussuojakeinoista, joita oikeussubjekteilla on käytettävissään oikeuksiensa voimaan saattamiseksi. Koska EY 233 artiklassa ei määrätä oikeussuojakeinosta, sitä ei voida käyttää itsenäisenä perusteena vaatimukselle, joka koskee korvauksen saamista sellaisen pankkitakauksen kuluista, jonka yhtiö on hankkinut perustamissopimuksen 85 artiklan (josta on tullut EY 81 artikla) soveltamismenettelystä tehdyllä komission päätöksellä, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kumonnut, asetetun sakon johdosta.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että oikeussubjektilla ei olisi käytettävissään oikeussuojakeinoja, jos se katsoo, että tuomion täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä ei ole tehty. Siten EY 233 artiklan mukainen velvollisuus voidaan panna täytäntöön nimenomaan EY 230 ja EY 232 artiklassa määrätyillä oikeussuojakeinoilla.

Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin ei voi yhteisön perustuslain antajan sijaan muuttaa perustamissopimuksessa määrättyä oikeussuojakeinoja ja oikeudenkäyntiä koskevaa järjestelmää.

(ks. 31–34 kohta)

2.      Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrätään, että kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selviä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja. Jotta oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön vaatimusten toteutuminen varmistettaisiin, kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin se perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä ja ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi.

(ks. 43 ja 44 kohta)

3.      Sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta koskevan kanteen vanhentumisaika voi alkaa kulua vasta, kun kaikki vahingonkorvausvelvollisuuden perusteena olevat edellytykset ovat täyttyneet.

Se, että kantaja on katsonut, ettei sillä vielä vahingonkorvausvaatimuksen lähettämishetkellä ollut tiedossaan kaikkia seikkoja, joiden perusteella se voisi osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla yhteisön vahingonkorvausvastuun tuomioistuinmenettelyssä, ei kuitenkaan estä vanhentumisaikaa kulumasta. Jos näin olisi, sekoitettaisiin toisiinsa vanhentumisajan alkamista koskeva menettelyllinen kriteeri ja vastuun syntyedellytysten täyttyminen, jonka voi lopullisesti ratkaista ainoastaan asiaa käsittelevä tuomioistuin arvioidessaan pääasiaa.

(ks. 59 ja 64 kohta)

4.      Kun vahinko ei ole ollut välitön vaan jatkuva, yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan mukaista vanhentumista sovelletaan vanhentumisen keskeyttävän toimen päivämäärästä laskien yli viisi vuotta kyseistä päivää edeltävään aikaan ilman, että vanhentuminen vaikuttaa myöhemmin syntyneisiin oikeuksiin.

Mainitun 46 artiklan mukaan vanhentumisen keskeyttävä toimi on tältä osin joko yhteisöjen tuomioistuimessa nostettu kanne tai vahinkoa kärsineen sitä ennen asiassa asianomaiselle yhteisöjen toimielimelle esittämä vaatimus. Viimeksi mainitussa tapauksessa kanne on pantava vireille EY 230 artiklan mukaisesti kahden kuukauden kuluessa; tarvittaessa sovelletaan EY 232 artiklan toisen kohdan määräyksiä.

(ks. 70 ja 71 kohta)

5.      EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun yhteisön sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntyminen edellyttää, että useat edellytykset täyttyvät eli toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on tosiasiallisesti syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys. Kun on kyse ensimmäisestä edellytyksestä, on vaadittu sen osoittamista, että oikeussäännön, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, rikkominen on riittävän ilmeinen. Tältä osin otetaan nimenomaan huomioon säänneltävien tilanteiden monitahoisuus, lainsäädännön soveltamis- tai tulkintavaikeudet ja erityisesti riidanalaisen toimen tehneen toimielimen harkintavalta. Ratkaiseva peruste yhteisön oikeuden rikkomisen luokittelemiseksi riittävän ilmeiseksi on asianomaisen yhteisön toimielimen harkintavallalle asetettujen rajojen ilmeinen ja vakava ylittäminen. Jos kyseessä olevan toimielimen harkintavalta on huomattavan vähäinen tai jopa olematon, pelkästään yhteisön oikeuden rikkomisen voidaan katsoa olevan riittävän ilmeinen rikkominen.

(ks. 86 ja 87 kohta)

6.      Vaikka yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä yleisesti on harjoittaa kokonaisvaltaista valvontaa perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan (josta on tullut EY 81 artiklan 1 kohta) soveltamisedellytysten täyttymisen suhteen, valvonta, jota ne harjoittavat komission harkintavallan käytön suhteen monitahoisissa taloudellisissa kysymyksenasetteluissa, kohdistuu ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

(ks. 95 kohta)

7.      Kun on kyse EY 288 artiklan toiseen kohtaan perustuvasta kanteesta, vastuun syntyminen yhteisölle edellyttää, että kyseessä olevan toimielimen sääntöjenvastaisen toiminnan ja vahingon välillä on riittävän suora syy-yhteys.

Tilanteessa, jossa yritys, joka nostaa kanteen sellaisesta komission päätöksestä, jossa sille on määrätty sakko, valitsee siinä tapauksessa, että komissio tähän suostuu, pankkitakauksen asettamisen komission asettamien ehtojen mukaisesti sakon ja sen viivästyskorkojen maksamisen vakuudeksi, tämä yritys ei voi tehokkaasti väittää, että sille pankkitakauksen hankkimisesta aiheutuneet menot ovat suora seuraus riidanalaisen päätöksen yhteisön oikeuden vastaisuudesta. Vahinko, jota se tältä osin väittää aiheutuneen, johtuu nimittäin sen omasta valinnasta olla perustamissopimuksen 192 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja perustamissopimuksen 185 artiklan ensimmäisessä virkkeessä (joista on tullut EY 256 artiklan ensimmäinen kohta ja EY 242 artiklan ensimmäinen virke) esitetyistä säännöistä poiketen täyttämättä sakonmaksuvelvollisuutta riidanalaisessa päätöksessä asetetussa määräajassa ja antaa pankkitakaus.

(ks. 119, 122 ja 123 kohta)