UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)
16 päivänä lokakuuta 2014 (*)
Kumoamiskanne – Kyproksen vakaustukiohjelma – Euroryhmän julkilausuma Kyproksen pankkisektorin uudelleenjärjestelystä – Virheellinen maininta vastaajasta kannekirjelmässä – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑327/13,
Konstantinos Mallis, kotipaikka Larnaka (Kypros) ja
Elli Konstantinou Malli, kotipaikka Larnaka,
edustajinaan asianajajat E. Efstathiou, K. Efstathiou ja K. Liasidou,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään B. Smulders, J.-P. Keppenne ja M. Konstantinidis,
ja
Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään A. Sáinz de Vicuña Barroso, N. Lenihan ja F. Athanasiou, avustajinaan asianajajat W. Bussian, W. Devroe ja D. Arts,
vastaajina,
jossa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan 25.3.2013 annettu euroryhmän julkilausuma muun muassa Kyproksen pankkisektorin uudelleenjärjestelystä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Pelikánová ja E. Buttigieg,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
EVM-sopimus
1 Brysselissä (Belgia) tehtiin 2.2.2012 Belgian kuningaskunnan, Saksan liittotasavallan, Viron tasavallan, Irlannin, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan, Kyproksen tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Maltan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Portugalin tasavallan, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan ja Suomen tasavallan välillä sopimus Euroopan vakausmekanismin perustamisesta (jäljempänä EVM-sopimus). Sen 1 ja 2 artiklan sekä 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti sopimuksen sopimuspuolet eli jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, perustavat keskenään kansainvälisen rahoituslaitoksen, Euroopan vakausmekanismin (EVM), joka on oikeushenkilö. EVM-sopimus tuli voimaan 27.9.2012.
2 EVM-sopimuksen johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”Eurooppa-neuvosto pääsi 17 päivänä joulukuuta 2010 sopimukseen siitä, että euroalueen jäsenvaltioita varten on tarpeen perustaa pysyvä vakausmekanismi. [EVM] ottaa hoitaakseen Euroopan rahoitusvakausvälineen, jäljempänä ’ERVV’, ja Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin, jäljempänä ’ERVM’, tällä hetkellä hoitamat tehtävät, huolehtien tarvittaessa rahoitusavun antamisesta euroalueen jäsenvaltioille.”
3 EVM-sopimuksen 3 artiklassa kuvataan EVM:n tarkoitusta seuraavasti:
”EVM:n tehtävänä on hankkia rahoitusta ja antaa tiukkoja, valitun rahoitusapuvälineen kannalta tarkoituksenmukaisia ehtoja noudattaen vakaustukea niille EVM:n jäsenille, joilla on tai joille uhkaa tulla vakavia rahoitusongelmia, jos tuki on välttämätöntä koko euroalueen ja sen jäsenvaltioiden rahoitusvakauden turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa EVM:llä on oikeus kerätä varoja laskemalla liikkeeseen rahoitusvälineitä tai tekemällä rahoitussopimuksia tai muita sopimuksia tai järjestelyjä EVM:n jäsenten, rahoituslaitosten tai muiden kolmansien osapuolten kanssa.”
4 EVM-sopimuksen 4 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. EVM:llä on hallintoneuvosto ja johtokunta sekä toimitusjohtaja ja muu tarvittava henkilöstö.
– –
3. Päätöksen tekeminen keskinäisellä sopimuksella edellyttää äänestykseen osallistuvien jäsenten yksimielisyyttä. Äänestyksestä pidättyminen ei estä päätöksen tekemistä keskinäisellä sopimuksella.
4. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa määrätään, kiireellistä äänestysmenettelyä käytetään, jos sekä komissio että [Euroopan keskuspankki] toteavat, että laiminlyönti tehdä pikaisesti päätös rahoitusavun myöntämisestä tai toteutuksesta siten kuin 13−18 artiklassa on tarkemmin määrätty, uhkaisi euroalueen talouden ja rahoituksen kestävyyttä – –”
5 EVM-sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”talous- ja raha-asioista vastaava Euroopan komission jäsen ja [Euroopan keskuspankin] johtokunnan puheenjohtaja sekä euroryhmän puheenjohtaja (jos hän ei ole hallintoneuvoston puheenjohtaja tai jäsen) voivat osallistua [EVM:n] hallintoneuvoston kokouksiin tarkkailijoina”.
6 EVM-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”talous- ja raha-asioista vastaava Euroopan komission jäsen ja [Euroopan keskuspankin] puheenjohtaja voivat nimittää kukin yhden tarkkailijan [EVM:n johtokuntaan]”.
7 EVM-sopimuksen 12 artiklassa määritellään vakaustukea koskevat periaatteet, ja sen 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Jos se on koko euroalueen ja sen jäsenvaltioiden rahoitusvakauden turvaamiseksi välttämätöntä, EVM voi antaa vakaustukea EVM:n jäsenelle soveltaen tiukkoja ehtoja, jotka ovat tarkoituksenmukaisia valitun rahoitusapuvälineen kannalta. Nämä ehdot voivat vaihdella makrotalouden sopeutusohjelmasta ennalta vahvistettujen tuen myöntämiskelpoisuuden [ehtojen] jatkuvaan täyttämiseen.”
8 EVM-sopimuksen 13 artiklassa kuvaillaan menettelyä, joka koskee vakaustuen myöntämistä EVM:n jäsenelle, seuraavasti:
”1. EVM:n jäsen voi esittää hallintoneuvoston puheenjohtajalle vakaustuen saamista koskevan pyynnön. Tällaisessa pyynnössä on esitettävä yksi tai useampi suunniteltu rahoitusapuväline. Saatuaan tällaisen pyynnön hallintoneuvoston puheenjohtaja antaa Euroopan komission tehtäväksi seuraavien toimenpiteiden toteuttamisen yhteistyössä [Euroopan keskuspankin] kanssa:
a) arvioida, onko koko euroalueen tai sen jäsenvaltioiden rahoitusvakaus vaarantunut, jollei [Euroopan keskuspankki] ole jo toimittanut 18 artiklan 2 kohdan mukaista analyysia;
b) arvioida, onko julkinen velka kestävää. Tällainen arviointi odotetaan toteutettavan tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan yhdessä [Kansainvälisen valuuttarahaston] kanssa;
c) arvioida kyseisen EVM:n jäsenen todelliset tai mahdolliset rahoitustarpeet.
2. Hallintoneuvosto voi EVM:n jäsenen pyynnöstä ja 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella tehdä periaatepäätöksen vakaustuen myöntämisestä kyseiselle EVM:n jäsenelle rahoitusapujärjestelyn muodossa.
3. Jos tehdään 2 kohdan mukainen päätös, hallintoneuvosto antaa Euroopan komission tehtäväksi – yhteistyössä [Euroopan keskuspankin] kanssa ja mahdollisuuksien mukaan yhdessä [Kansainvälisen valuuttarahaston] kanssa – neuvotella kyseisen EVM:n jäsenen kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan, jossa määrätään yksityiskohtaisesti rahoitusapujärjestelyyn liittyvät ehdot. Yhteisymmärryspöytäkirjan sisällössä on otettava huomioon toimenpiteiden kohteena olevien heikkouksien vakavuus ja valittu rahoitusapuväline. EVM:n toimitusjohtaja laatii samaan aikaan hallintoneuvoston hyväksyttäväksi ehdotuksen rahoitusapujärjestelyä koskevaksi sopimukseksi, johon sisältyvät rahoitusehdot sekä välineiden valinta.
Yhteisymmärryspöytäkirjan on oltava kaikilta osin [EUT-sopimuksessa] määrättyjen talouspolitiikan yhteensovittamistoimenpiteiden ja erityisesti kaikkien Euroopan unionin oikeuteen kuuluvien säädösten mukainen, mukaan lukien kyseiselle EVM:n jäsenelle osoitetut lausunnot, varoitukset, suositukset ja päätökset.
4. Euroopan komissio allekirjoittaa yhteisymmärryspöytäkirjan EVM:n puolesta edellyttäen, että 3 kohdassa määrätyt edellytykset on täytetty ja hallintoneuvostolta on saatu hyväksyntä.
5. Johtokunta hyväksyy rahoitusapujärjestelyä koskevan sopimuksen, jossa vahvistetaan yksityiskohtaisesti myönnettävään vakaustukeen liittyvät rahoitusta koskevat näkökohdat ja tapauksen mukaan ensimmäisen rahoitusapuerän maksaminen.
– –
7. Euroopan komission tehtävänä on seurata – yhteistyössä [Euroopan keskuspankin] kanssa ja mahdollisuuksien mukaan yhdessä [Kansainvälisen valuuttarahaston] kanssa – rahoitusapujärjestelylle asetettujen ehtojen noudattamista.”
Kyproksen tasavallan rahoitusvaikeudet ja alun perin toteutetut toimenpiteet
9 Vuoden 2012 ensimmäisten kuukausien aikana jotkin Kyprokseen sijoittautuneet pankit, joiden joukossa oli Cyprus Popular Bank Public Co Ltd (Laiki), menivät konkurssiin. Kyproksen tasavalta piti niiden pääomitusta tarpeellisena ja esitti tässä yhteydessä euroryhmän puheenjohtajalle pyynnön saada rahoitusapua Euroopan rahoitusvakausvälineestä (ERVV) tai EVM:stä.
10 Euroryhmä ilmoitti 27.6.2012 antamassaan julkilausumassa, että pyydetty rahoitusapu annettaisiin joko ERVV:stä tai EVM:stä sellaisen makrotalouden sopeutusohjelman yhteydessä, joka olisi konkretisoitava yhteisymmärryspöytäkirjassa, jonka neuvottelisivat yhtäältä Euroopan komissio yhdessä Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa ja toisaalta Kyproksen viranomaiset.
11 Kyproksen tasavalta ja muut jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö on euro, pääsivät maaliskuussa 2013 poliittiseen sopimukseen luonnoksesta yhteisymmärryspöytäkirjaksi. Euroryhmä ilmaisi 16.3.2013 antamassaan julkilausumassa tyytyväisyytensä kyseiseen sopimukseen ja muistutti tietyistä kaavailluista sopeutustoimenpiteistä, kuten pankkitalletusveron luomisesta. Euroryhmä ilmoitti katsovansa tämän asiayhteyden perusteella, että sellaisen rahoitusavun myöntäminen, jolla voitaisiin taata Kyproksen tasavallan ja euroalueen rahoitusvakaus, oli lähtökohtaisesti perusteltua, ja kehotti asianomaisia nopeuttamaan käynnissä olleita neuvotteluja.
12 Kyproksen tasavalta määräsi 18.3.2013 pankit pidettäviksi kiinni työpäivinä 19. ja 20.3.2013. Samana päivänä antamassaan julkilausumassa euroryhmän puheenjohtaja ilmoitti, että pankkitalletusveroa käytettäisiin yhdessä pyydetyn rahoitusavun kanssa Kyproksen pankkisektorin elinkelpoisuuden palauttamiseen ja siten Kyproksen rahoitusvakauden takaamiseen. Hän kuitenkin totesi euroryhmän katsoneen, että pientallettajia olisi kohdeltava eri tavalla kuin suurtallettajia, ja korosti olevan tärkeää, että alle 100 000 euron talletukset suojattaisiin täysimääräisesti. Lopuksi euroryhmän puheenjohtaja kannusti euroryhmän puolesta Kyproksen viranomaisia ja parlamenttia panemaan sovitut toimenpiteet nopeasti täytäntöön.
13 Kyproksen viranomaiset päättivät, että pankit olisi pidettävä kiinni 28.3.2013 asti käteisnostoryntäyksen estämiseksi.
14 Kyproksen parlamentti hylkäsi 19.3.2013 Kyproksen hallituksen lakiesityksen kaikkia Kyproksen pankkitalletuksia koskevan veron luomisesta. Kyproksen hallitus laati silloin uuden esityksen, jonka mukaan uudelleenjärjestely koskisi vain kahta pankkia eli Trapeza Kyprou Dimosia Etairia Ltd:tä (BoC) ja Laikia.
15 Kyproksen parlamentti hyväksyi 22.3.2013 lain luottolaitosten ja muiden laitosten tervehdyttämisestä (O peri exiyiansis pistotikon kai allon idrimaton nomos, jäljempänä 22.3.2013 annettu laki, EE, liite I(I), nro 4379, 22.3.2013, s. 117). Lain 3 §:n 1 momentin ja 5 §:n 1 momentin nojalla Kyproksen keskuspankin tehtäväksi annettiin kyseisessä laissa mainittujen laitosten tervehdyttäminen yhdessä valtiovarainministeriön kanssa. Tätä varten kyseisen 22.3.2013 annetun lain 12 §:n 1 momentissa säädetään yhtäältä, että Kyproksen keskuspankki voi asetuksella järjestellä purkamismenettelyn alaisen laitoksen velat ja velvoitteet uudelleen, myös siten, että laitoksen nimellispääomaa tai laitokseen kohdistuvia kaikenlaisia senhetkisiä tai tulevia saatavia vähennetään, muutetaan, niiden maksuaikataulua pidennetään tai nimellispääoma tai kyseiset saatavat uudistetaan tai velkakirjoja muunnetaan omaksi pääomaksi. Mainitussa momentissa säädetään toisaalta, että 22.3.2013 annetun lain 2 §:n 5 momentissa tarkoitetut ”suojatut talletukset” jätetään mainittujen toimenpiteiden ulkopuolelle. Asianosaisten kesken on riidatonta, että kyse on alle 100 000 euron talletuksista.
Riidanalainen julkilausuma
16 Euroryhmä ilmoitti 25.3.2013 antamassaan julkilausumassa (jäljempänä riidanalainen julkilausuma) päässeensä Kyproksen viranomaisten kanssa sopimukseen makrotalouden tulevan sopeutusohjelman pääkohdista; sopimuksella oli kaikkien jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, sekä komission, EKP:n ja IMF:n tuki. Lisäksi euroryhmä ilmaisi tyytyväisyytensä julkilausuman liitteessä mainittuihin rahoitussektorin uudelleenjärjestelysuunnitelmiin.
17 Riidanalaisen julkilausuman liitteessä todetaan seuraavaa:
”[Kyproksen tasavallan] viranomaisten esitettyä poliittiset suunnitelmansa, joihin euroryhmä ilmoitti olevansa laajalti tyytyväinen, sovittiin seuraavaa:
1. Laiki puretaan välittömästi – osakkeenomistajien, joukkolainojen haltijoiden ja talletussuojan piiriin kuulumattomien tallettajien täydellä myötävaikutuksella – Kyproksen keskuspankin päätöksen nojalla käyttämällä äskettäin hyväksyttyä pankkien purkamista koskevaa kehystä.
2. Laiki jaetaan toimintakykyiseksi pankiksi ja roskapankiksi. Roskapankki ajetaan vähitellen alas.
3. Toimintakykyinen pankki sulautetaan [BoC:hen (Bank of Cyprus)] käyttämällä pankkien purkamista koskevaa kehystä BoC:n ja Laikin johtokuntien kuulemisen jälkeen. Se tuo hätätilanteisiin liittyvää maksuvalmiusapua [Emergency Liquidity Assistance (ELA)] mukanaan yhdeksän miljardia euroa. Ainoastaan suojaamattomat talletukset BoC:ssä pysyvät jäädytettyinä pääomituksen toteuttamiseen asti, ja niihin voidaan sen jälkeen soveltaa asianmukaisia ehtoja.
4. EKP:n neuvosto huolehtii BoC:n maksuvalmiudesta sovellettavien sääntöjen mukaisesti.
5. BoC:tä pääomitetaan muuntamalla suojaamattomat talletukset omaksi pääomaksi osakkeenomistajien ja joukkolainojen haltijoiden täydellä myötävaikutuksella.
6. Muuntaminen toteutetaan siten, että 9 prosentin pääomaosuus on turvattu ohjelman lopussa.
7. Kaikki talletussuojan piiriin kuuluvat tallettajat kaikissa pankeissa saavat täyden suojan [unionin] asian kannalta merkityksellisen lainsäädännön mukaisesti.
8. Ohjelman varoja (enintään kymmenen miljardia euroa) ei käytetä Laikin eikä [BoC:n] pääomitukseen.”
Kyproksessa toteutetut pankkien uudelleenjärjestelytoimenpiteet
18 Kyproksen keskuspankin pääjohtaja saattoi 25.3.2013 BoC:n ja Laikin tervehdyttämismenettelyyn. Tätä varten julkaistiin 29.3.2013 seuraavat kaksi asetusta 22.3.2013 annetun lain nojalla:
– to peri diasosis me idia mesa tis Trapezas Kyprou Dimosias Etaireias Ltd Diatagma tou 2013, Kanonistiki Dioikitiki Praxi No. 103 (vuoden 2013 asetus BoC:n tervehdyttämisestä sen omalla pääomalla, hallintotoimi nro 103, jäljempänä asetus nro 103, EE, liite III(I), nro 4645, 29.3.2013, s. 769–780)
– to Peri tis Polisis Orismenon Ergasion tis Cyprus Popular Bank Public Co Ltd Diatagma tou 2013, Kanonistiki Dioikitiki Praxi No. 104 (vuoden 2013 asetus Laikin tiettyjen toimintojen myynnistä, hallintotoimi nro 104, jäljempänä asetus nro 104, EE, liite III(I), nro 4645, 29.3.2013, s. 781–788).
19 Jotta BoC voisi edelleen tarjota pankkipalveluja, asetuksessa nro 103 säädetään sen pääomituksesta erityisesti sen talletussuojan piiriin kuulumattomien tallettajien, sen osakkeenomistajien ja sen joukkolainojen haltijoiden kustannuksella. Niinpä suojaamattomat talletukset muunnettiin BoC:n osakkeiksi (37,5 prosenttia kustakin suojaamattomasta talletuksesta), arvopapereiksi, jotka BoC voi muuntaa joko osakkeiksi tai talletuksiksi (22,5 prosenttia kustakin suojaamattomasta talletuksesta), ja arvopapereiksi, jotka Kyproksen keskuspankki voi muuntaa talletuksiksi (40 prosenttia kustakin suojaamattomasta talletuksesta). Asetus nro 103 tuli 10 §:nsä mukaisesti voimaan 29.3.2013 klo 6 aamulla.
20 Asetuksen nro 104 2 ja 5 §:n säännöksissä puolestaan säädetään yhdessä, että BoC:lle siirrettäisiin 29.3.2013 klo 6.10 tietyt Laikin varat ja velat, mukaan lukien alle 100 000 euron talletukset. Yli 100 000 euron talletukset pidettiin Laikissa tämän purkamiseen asti.
21 Asetusten nro 103 ja nro 104 tullessa voimaan kantajilla K. Mallisilla ja E. Mallilla oli talletuksia Laikissa.
22 Asetuksessa nro 104 säädettyjen toimenpiteiden soveltaminen johti näiden talletusten arvon huomattavaan alenemiseen. Kantajat väittävät menettäneensä kaikki 100 000 euroa ylittäneet määrät ja ilmoittavat tarkasti kärsimiensä tappioiden määrän.
23 Asetusten nro 103 ja nro 104 antamisen jälkeen komissio aloitti uusia keskusteluja Kyproksen viranomaisten kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan viimeistelemiseksi.
Rahoitusavun myöntäminen Kyproksen tasavallalle
24 EVM:n hallintoneuvosto kokouksessaan 24.4.2013
– vahvisti yhtäältä, että komissiolle ja EKP:lle oli annettu tehtäväksi toteuttaa EVM-sopimuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja arviointeja, ja toisaalta, että komissiolle oli yhteistyössä EKP:n ja IMF:n kanssa annettu tehtäväksi neuvotella yhteisymmärryspöytäkirja Kyproksen tasavallan kanssa
– päätti myöntää Kyproksen tasavallalle vakaustuen rahoitusapuvälineenä EVM:n toimitusjohtajan ehdotuksen mukaisesti
– hyväksyi luonnoksen yhteisymmärryspöytäkirjaksi ja
– antoi komissiolle tehtäväksi allekirjoittaa kyseinen pöytäkirja EVM:n puolesta.
25 Yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittivat 26.4.2013 Kyproksen tasavallan valtiovarainministeri, Kyproksen keskuspankin pääjohtaja ja komission varapuheenjohtaja O. Rehn komission puolesta.
26 EVM:n johtokunta hyväksyi 8.5.2013 sopimuksen rahoitusapuvälineestä ja ehdotuksen ensimmäisen apuerän maksamista Kyproksen tasavallalle koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Erä jaettiin kahteen maksuun, joista ensimmäinen, noin kaksi miljardia euroa, maksettiin 13.5.2013, ja jälkimmäinen, noin miljardi euroa, maksettiin 26.6.2013. Toinen apuerä, noin puolitoista miljardia euroa, maksettiin 27.9.2013.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
27 Kantajat vaativat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.6.2013 toimittamassaan kannekirjelmässä, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen julkilausuman, ”joka sai lopullisen muotonsa [Kyproksen keskuspankin] pääjohtajan [Euroopan keskuspankkijärjestelmän] edustajana antamassa [asetuksessa nro 104], jossa päätettiin [Laikin] ’tiettyjen toimintojen myynnistä’ ja joka on pääasiallisesti [EKP:n] ja komission yhteinen päätös”
– toissijaisesti toteaa, että riidanalainen julkilausuma on muodostaan ja lajistaan riippumatta pääasiallisesti ”[EKP:n] ja/tai komission yhteinen päätös”
– tai kumoaa riidanalaisen julkilausuman ”sen muodosta ja lajista riippumatta”
– tai ainakin ”kumoaa [EKP:n] ja/tai komission yhteisen päätöksen – – joka tehtiin euroryhmän välityksellä, sen muodosta tai lajista riippumatta”
– velvoittaa EKP:n ja/tai komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
28 Komissio esitti 1.10.2013 ja EKP 9.10.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämillään erillisillä asiakirjoilla oikeudenkäyntiväitteitä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla. Ne vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
29 Kantajat esittivät komission ja EKP:n oikeudenkäyntiväitteistä huomautuksensa 4.12.2013.
Oikeudellinen arviointi
30 Unionin yleinen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 114 artiklan 1 kohdan nojalla asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan 3 kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei unionin yleinen tuomioistuin päätä toisin. Saman artiklan 4 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee hakemuksen tai lykkää sen ratkaistavaksi lopullisen tuomion yhteydessä.
31 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävästi selvitystä asiakirja-aineistosta, joten suullista käsittelyä ei ole tarpeen aloittaa.
32 Ensin on tutkittava ensimmäisen, kolmannen ja neljännen vaatimuksen ja sitten toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
Ensimmäisen, kolmannen ja neljännen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
33 On katsottava, että ensimmäisellä, kolmannella ja neljännellä vaatimuksellaan kantajat vaativat riidanalaisen julkilausuman kumoamista.
34 Komissio ja EKP väittävät, että vaatimus on jätettävä tutkimatta, ja esittävät siihen useita argumentteja, jotka kantajat kiistävät.
35 Tässä yhteydessä on ensinnäkin huomattava, että työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa tarkoitetussa kanteessa on mainittava sen asianosaisen nimi, jota vastaan kanne pannaan vireille.
36 Se, että kannekirjelmässä mainitaan erehdyksessä vastaajana muu kuin riidanalaisen toimen laatija, ei johda kanteen tutkimatta jättämiseen, jos kannekirjelmä sisältää riidanalaisen toimen ja sen laatijan mainitsemisen kaltaisia seikkoja, joilla voidaan yksiselitteisesti yksilöidä asianosainen, jota vastaan kanne nostetaan. Tällöin vastaajana on pidettävä riidanalaisen toimen laatijaa, vaikkei tätä mainittaisikaan kannekirjelmän johdanto-osassa. Tällainen tapaus on kuitenkin erotettava tapauksesta, jossa kantaja jatkaa viittaamista kannekirjelmän johdanto-osassa mainittuun vastaajaan täysin tietoisena siitä, ettei tämä ole riidanalaisen toimen laatija. Tässä viimeksi mainitussa tapauksessa on otettava huomioon vastaaja, joka on mainittu kannekirjelmässä, ja tehtävä tästä maininnasta tarvittaessa päätelmät kanteen tutkittavaksi ottamisen kannalta (määräys 16.10.2006, Aisne ja Nature v. komissio, T‑173/06, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 17 ja 18 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti tuomio 22.11.1990, Mommer v. parlamentti, T‑162/89, Kok., EU:T:1990:72, 19 ja 20 kohta).
37 Riidanalainen julkilausuma on asiakirja, jossa euroryhmä mainitsee yhtäältä sopimuksen, johon se on päässyt Kyproksen viranomaisten kanssa, ja toisaalta jotkin sen tässä yhteydessä esittämistä huomautuksista. Kantajat eivät ole kohdistaneet kannettaan euroryhmään vaan komissioon ja EKP:hen ja ovat viitanneet näihin edelleen oikeudenkäyntiväitteistä esittämissään huomautuksissa. On siis tutkittava, voidaanko riidanalaisen julkilausuman tosiaankin katsoa olevan peräisin komissiosta ja EKP:stä – kuten kantajat väittävät – siten, että viimeksi mainittuja olisi pidettävä sen laatijoina ja siis asianosaisina, joihin kanne oli kohdistettava.
38 Niinpä on tarkasteltava euroryhmän ominaispiirteitä ja sen suhteita komissioon ja EKP:hen riidanalaisen julkilausuman sisällön kannalta.
39 Euroryhmä mainitaan SEUT 137 artiklassa, jonka mukaan niiden jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, ministereiden välisiä kokouksia koskevat järjestelyt vahvistetaan euroryhmää koskevassa pöytäkirjassa N:o 14.
40 Tässä pöytäkirjassa määrätään seuraavaa:
”1 artikla
Niiden jäsenvaltioiden ministerit, joiden rahayksikkö on euro, kokoontuvat keskenään epävirallisiin kokouksiin. Näitä kokouksia pidetään tarvittaessa, ja niissä keskustellaan aiheista, jotka liittyvät yhteistä rahaa koskeviin näiden valtioiden erityisiin tehtäviin. Komissio osallistuu kokouksiin. [EKP] kutsutaan osallistumaan näihin kokouksiin, joiden valmistelusta huolehtivat niiden jäsenvaltioiden valtiovarainministerien edustajat, joiden rahayksikkö on euro, ja komission edustajat.
2 artikla
Niiden jäsenvaltioiden ministerit, joiden rahayksikkö on euro, valitsevat puheenjohtajan kahden ja puolen vuoden toimikaudeksi näiden jäsenvaltioiden enemmistöllä.”
41 Edellä esitetystä ilmenee ensinnäkin, että euroryhmä on jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, edustajien ministeritason keskustelufoorumi eikä päätöksentekoelin. Tällä epävirallisella foorumilla, jonka tavoitteena on helpottaa näkemystenvaihtoa tietyistä siihen kuuluvien jäsenvaltioiden yhteisen edun mukaisista erityiskysymyksistä, on tietty institutionaalinen rakenne siltä osin kuin sillä on määräajaksi valittu puheenjohtaja. Kyseisen rakenteen ei kuitenkaan ole mitään syytä katsoa sisältyvän komission tai EKP:n rakenteeseen.
42 Toiseksi on huomattava, että vaikka euroryhmää koskevan pöytäkirjan 1 artiklan mukaan komissio ja EKP osallistuvat euroryhmän kokouksiin ja komissio voi myös myötävaikuttaa näiden kokousten valmisteluun, euroryhmässä on kyse asianomaisten jäsenvaltioiden ministerien epävirallisesta kokoontumisesta.
43 Kolmanneksi on todettava, ettei euroryhmää koskevista säännöistä ilmene, että tälle elimelle olisi siirretty komission tai EKP:n toimivaltaa – toisin kuin kantajat väittävät – tai että mainitut toimielimet voisivat kohdistaa siihen valvontavaltaa tai osoittaa sille suosituksia eivätkä ne ainakaan voi antaa sille sitovia ohjeita.
44 Niinpä erotuksena kantajien väitteestä ei ole mahdollista katsoa, että euroryhmä on komission tai EKP:n valvonnassa tai että se toimii näiden toimielinten valtuutuksella.
45 Edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei riidanalaisen julkilausuman kaltaisten euroryhmän julkilausumien voida katsoa olevan peräisin komissiosta tai EKP:stä. Asiakirja-aineistossa ei myöskään ole mitään seikkaa, joka voisi johtaa päätelmään, että riidanalaista julkilausumaa olisi pidettävä todellisuudessa komission ja EKP:n laatimana julkilausumana.
46 Seuraavaksi on huomattava, että kantajien argumentteja voitaisiin tulkita myös siten, että niiden mukaan riidanalainen julkilausuma on joka tapauksessa peräisin EVM:stä ja että – koska viimeksi mainitun väitetään olevan komission ja EKP:n valvonnassa – riidanalaisen julkilausuman voidaan viime kädessä katsoa olevan peräisin mainituista toimielimistä.
47 Tästä on huomattava, että – kuten edellä 4, 5, 6 ja 8 kohdasta ilmenee – EVM-sopimuksessa annetaan komissiolle ja EKP:lle tiettyjä mainitussa sopimuksessa määrättyjen tavoitteiden täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä. Minkään EVM-sopimuksen määräyksen perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että EVM:lle olisi siirretty mainittujen toimielinten toimivaltaa tai että nämä voisivat kohdistaa siihen valvontavaltaa tai antaa sille määräyksiä.
48 Edellä esitetty saa tukea unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jossa todetaan yhtäältä, että komissiolle ja EKP:lle EVM-sopimuksen yhteydessä annettuihin tehtäviin ei sisälly omaa päätöksentekovaltaa, ja toisaalta, että näiden kahden toimielimen saman sopimuksen puitteissa suorittamat toimet sitovat ainoastaan EVM:ää (tuomio 27.11.2012, Pringle, C‑370/12, 161 kohta).
49 On siis niin, että vaikka riidanalaisen julkilausuman voitaisiinkin katsoa olevan peräisin EVM:stä eikä euroryhmästä, tällaisen seikan perusteella ei voitaisi katsoa, että komissio tai EKP ovat kyseisen julkilausuman antamisen taustalla.
50 Kaikesta edellä esitetystä ilmenee, ettei riidanalaisen julkilausuman voida katsoa olevan peräisin vastaajilta. Edellä 36 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ensimmäinen, kolmas ja neljäs vaatimus on siis jätettävä tutkimatta.
51 Toiseksi on todettava lisäksi, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (tuomio 11.11.1981, IBM v. komissio, 60/81, Kok., EU:C:1981:264, 9 kohta ja tuomio 31.3.1998, Ranska ym. v. komissio, C-68/94 ja C-30/95, Kok., EU:C:1998:148, 62 kohta; määräys 5.11.2003, Kronoply v. komissio, T-130/02, Kok., EU:T:2003:293, 43 kohta).
52 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen selvittämiseksi, onko toimella tai päätöksellä sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi, on tarkasteltava toimen tai päätöksen sisältöä (määräys 13.6.1991, Sunzest v. komissio, C-50/90, Kok., EU:C:1991:253, 12 kohta ja määräys 14.5.2009, US Steel Košice v. komissio, T‑22/07, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 41 kohta).
53 Riidanalaisen julkilausuman sisällöstä on muistutettava, ettei euroryhmää voida pitää päätöksentekoelimenä. Sen toimintaa koskevissa määräyksissä nimittäin ei anneta sille toimivaltaa antaa oikeudellisesti sitovia toimia. Euroryhmän julkilausumaa ei siis lähtökohtaisesti voida pitää toimena, jolla olisi tarkoitus tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 1.12.2005, Italia v. komissio, C-301/03, Kok., EU:C:2005:727, 28 kohta; määräys 3.11.2008, Srinivasan v. oikeusasiamies, T‑196/08, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 11 ja 12 kohta ja määräys 3.12.2008, RSA Security Ireland v. komissio, T‑210/07, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 53–55 kohta).
54 Riidanalaisen julkilausuman sisällöstä ilmenee, kun sitä luetaan mainitussa asiayhteydessä, ettei julkilausumalla voi olla tällaisia oikeusvaikutuksia.
55 Julkilausumalla nimittäin euroryhmä muun muassa
– ilmoitti päässeensä Kyproksen viranomaisten kanssa sopimukseen tietyistä tulevan sopeutusohjelman seikoista (riidanalaisen julkilausuman ensimmäinen kohta)
– ilmoitti tyytyväisyytensä useisiin toimenpiteisiin, joista sen mukaan oli sovittu Kyproksen viranomaisten kanssa (riidanalaisen julkilausuman kolmas, viides ja kuudes kohta)
– pani merkille tietyt kyseisten viranomaisten tekemät sitoumukset (riidanalaisen julkilausuman yhdeksäs ja kymmenes kohta)
– kehotti panemaan välittömästi täytäntöön Kreikan tasavallan ja Kyproksen tasavallan välisen sopimuksen (riidanalaisen julkilausuman seitsemäs kohta)
– pyysi Kyproksen viranomaisia ja komissiota viimeistelemään yhteisymmärryspöytäkirjan (riidanalaisen julkilausuman kahdeksas kohta)
– vahvisti, että – kuten se oli todennut 16.3.2013 – Kyproksen tasavalta voisi edellisten huomautusten valossa lähtökohtaisesti saada rahoitusapuvälineen (riidanalaisen julkilausuman 11 kohta)
– täsmensi odottavansa, että EVM:n hallintoneuvosto kykenisi hyväksymään muodollisesti ehdotuksen rahoitusapuvälineeksi vuoden 2013 huhtikuun kolmannella viikolla sillä varauksella, että ”kansalliset menettelyt” saadaan päätökseen (riidanalaisen julkilausuman 12 kohta)
– luetteli toimenpiteet, joista oli sen mielestä euroryhmässä sovittu Kyproksen viranomaisten esiteltyä suunnitelmansa (riidanalaisen julkilausuman liite, ks. edellä 17 kohta).
56 Riidanalaisessa julkilausumassa euroryhmä siis selosti hyvin yleisesti tiettyjä toimenpiteitä, joista oli poliittisesti sovittu Kyproksen tasavallan kanssa tämän rahoitustilanteen vakauttamiseksi, ilmoitti todennäköisistä tulevista neuvotteluista ja kannusti ryhtymään muihin tarpeellisiksi tai toivottaviksi katsomiinsa neuvotteluihin ja toimenpiteisiin. Euroryhmä ei julkilausumassaan kuitenkaan ilmaissut mitään lopullista kantaa rahoitusapuvälineen myöntämiseen Kyproksen tasavallalle eikä edellytyksiin, joita tämän jäsenvaltion oli noudatettava pyytämänsä avun saadakseen.
57 Tässä yhteydessä on huomattava yhtäältä, ettei euroryhmä ilmoittanut, että apu myönnettäisiin Kyproksen tasavallalle vain siinä tapauksessa, että tämä panee täytäntöön asetuksissa nro 103 ja nro 104 säädettyjen kaltaiset pankkien uudelleenjärjestelyä koskevat toimenpiteet.
58 Toisaalta on niin, että vaikka riidanalaisen julkilausuman kolmannessa kohdassa euroryhmä ilmaisi tyytyväisyytensä julkilausuman liitteessä eriteltyihin rahoitussektorin uudelleenjärjestelysuunnitelmiin, se ei todennut, että näitä suunnitelmia pidettiin osana makrotalouden sopeutusohjelmaa, jota Kyproksen tasavalta voisi EVM-sopimuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti joutua noudattamaan rahoitusavun saadakseen.
59 Riidanalaisesta julkilausumasta ilmenee lopuksi implisiittisesti mutta välttämättä, ettei euroryhmä mitenkään ottanut itselleen oikeutta pyydetyn avun myöntämiseen tai epäämiseen vaan katsoi, ettei tällainen päätös kuulunut sen vaan EVM:n hallintoneuvoston toimivaltaan. On nimittäin niin yhtäältä, että euroryhmä vältti vahvistamasta, myönnettäisiinkö rahoitusapuväline vai ei, ja totesi vain odottavansa, että EVM:n hallintoneuvosto kykenisi muodollisesti hyväksymään rahoitusapuvälineen myöntämisen. Toisaalta euroryhmä ilmoitti pääasiallisesti, että EVM:n jäsenten oli ratifioitava kyseinen hyväksyntä sisäisten menettelyjensä mukaisesti.
60 On siis katsottava, että riidanalainen julkilausuma on luonteeltaan puhtaasti informatiivinen, koska euroryhmä tiedotti yleisölle tietyistä poliittisista sopimuksista ja ilmaisi näkemyksensä sen todennäköisyyteen, että EVM myöntää rahoitusapuvälineen; se ei kuitenkaan antanut toimea, jolla olisi voinut olla tämän kysymyksen osalta oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin.
61 Riidanalaisen julkilausuman liite tosin sisältää sanamuotoja, jotka saattavat vaikuttaa kategorisilta, erityisesti todettaessa, että Laiki puretaan välittömästi osakkeenomistajien, joukkolainojen haltijoiden ja talletussuojan piiriin kuulumattomien tallettajien täydellä myötävaikutuksella tai että BoC:tä pääomitetaan muuntamalla suojaamattomat talletukset omaksi pääomaksi osakkeenomistajien ja joukkolainojen haltijoiden täydellä myötävaikutuksella (ks. edellä 17 kohta); tällaisia toteamuksia ei kuitenkaan voida lukea irrallisesti vaan ne on päinvastoin sijoitettava asiayhteyteensä, josta ilmenee selvästi, että riidanalaisen julkilausuman sisältö on puhtaasti informatiivinen.
62 Koska riidanalaisella julkilausumalla ei voi olla oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin, ensimmäinen, kolmas ja neljäs vaatimus on jätettävä tutkimatta myös edellä 51–61 kohdassa esitetyistä syistä.
Toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen
63 Toissijaisesti esittämällään toisella vaatimuksella kantajat vaativat pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa vahvistavasti, että riidanalaisen julkilausuman laatijat ovat EKP ja komissio eikä euroryhmä.
64 Tästä on riittävää muistuttaa, ettei unionin yleisellä tuomioistuimella ole toimivaltaa antaa vahvistavia tuomioita SEUT 263 artiklaan perustuvan laillisuusvalvonnan yhteydessä (ks. vastaavasti määräys 9.12.2003, Italia v. komissio, C‑224/03, Kok., EU:C:2003:658, 20–22 kohta).
65 On siis todettava, että toinen vaatimus on jätettävä tutkimatta, mihin EKP perustellusti vetoaa.
66 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kanne on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
67 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, heidät on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission ja EKP:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) K. Mallis ja E. Malli velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja lisäksi heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin (EKP) oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 16 päivänä lokakuuta 2014.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |