Valitus, jonka Cornelia Trentea on tehnyt 21.2.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-112/10, Trentea v. FRA, 11.12.2012 antamasta tuomiosta

(Asia T-107/13 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Cornelia Trentea (Barcelona, Espanja) (edustajat: asianajajat L.Levi ja M. Vandenbussche)

Muu osapuoli: Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

Kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-112/10, Trentea v. FRA, 11.12.2012 antaman tuomion

tämän seurauksena kumoamaan nimittävän viranomaisen 5.6.2010 tekemän päätöksen, jolla se hylkäsi valittajan työhakemuksen (viite TA-ADMIN_AST 4-2009), ja päätöksen nimittää virkaan toinen hakija; määräämään, että FRA:n on korvattava valittajalle aiheutunut aineellinen vahinko, joka vastaa hänen nykyisen palkkansa ja AST 4 -palkkaluokan palkan erotusta eläkeikään saakka, mukaan lukien kaikki lisät ja korvaukset ja eläkeoikeuksien korvaus; määräämään, että FRA:n on korvattava valittajalle aiheutunut henkinen kärsimys, jonka määräksi arvioidaan 10 000 euroa ja

määräämään, että FRA:n on korvattava oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhakuasteessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa viiteen valitusperusteeseen.

Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu kanteiden tutkittavaksi ottamista koskevien sääntöjen rikkomiseen: ensimmäisen oikeusasteen suullisessa käsittelyssä esitettyjen väitteiden, joiden mukaan valintalautakunnasta puuttui henkilöstökomitean edustaja, tutkittavaksi ottaminen - ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen perusteluvelvollisuuden laiminlyönti. Valittaja katsoo, että virkamiestuomioistuin ensinnäkin rikkoi virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan ensimmäistä kohtaa, koska se ei ottanut huomioon sitä, että kyseiset väitteet perustuivat asiakirjoihin ja tietoihin, jotka FRA esitti vasta virkamiestuomioistuimessa käydyn menettelyn aikana, ja toiseksi ei tunnustanut, että kyseiset väitteet on otettava tutkittaviksi sillä perusteella, että ne liittyivät läheisesti muihin kirjallisessa menettelyssä esitettyihin kanneperusteisiin. Kolmanneksi virkamiestuomioistuin totesi joka tapauksessa esittämättä mitään perusteluja, että kanneperuste ei ollut sellainen kanneperuste, jonka virkamiestuomioistuin voi tutkia viran puolesta.

Toinen valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen epätarkkuuteen kirjallisten kokeiden osalta, minkä vuoksi virkamiestuomioistuin loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja otti todisteet huomioon vääristyneellä tavalla. Valittaja katsoo, että virkamiestuomioistuin teki virheen todetessaan, ettei ollut osoitettu eikä edes väitetty, että kirjallisessa kokeessa esitetyt kysymykset olivat samat kaikille hakijoille, sillä vastaaja vahvisti tämän vastineessaan. Tämä epätarkkuus vaikutti virkamiestuomioistuimen oikeudelliseen arviointiin, koska yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että kirjalliset kokeet pidetään samanaikaisesti kaikille hakijoille eikä eri päivinä, kuten valittajan valintamenettelyssä. Lisäksi virkamiestuomioistuin hylkäsi valittajan kanneperusteen, joka koski kirjallisen kokeen anonymiteetin puuttumista, pelkästään FRA:n sellaisen väitteen perusteella, jonka hän oli kiistänyt.

Kolmas valitusperuste, joka perustuu valintalautakunnan säännöstenvastaiseen kokoonpanoon, todisteiden huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla ja virkamiestuomioistuimen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin. Valittaja katsoo, että virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja otti todisteet huomioon vääristyneellä tavalla, kun se katsoi perustelematta kantaansa tarkemmin, että FRA:n hallinto-osaston päälliköllä ja rahoitusjohtajalla oli syvällistä asiantuntemusta ja kokemusta julkisten hankintojen alalla, pelkästään FRA:n sellaisten väitteiden perusteella, jotka valittaja oli kiistänyt. Tämä asiantuntemuksen puuttuminen vaikutti myös valinnan tuloksiin.

Neljäs valitusperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja tuomion antamisen kohtuuttomaan viivästymiseen. Valittaja katsoo, että virkamiestuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan vastaajan täyttäneen perusteluvelvollisuutensa, sillä valittaja ei tiennyt ennen menettelyä virkamiestuomioistuimessa, mitä arviointiperusteita oli käytetty arvioitaessa hänen hakemustaan, hänelle ei ollut kerrottu, mitä vaadittavia taitoja hänellä ei ollut, eikä ollut saanut kokonaisarvostelun yksityiskohtia ennen suullista käsittelyä. Virkamiestuomioistuin tukeutui myös lainvastaisesti asiakirjaan, jonka vastaaja toimitti suullisessa käsittelyssä, todetakseen, että vastaaja oli täyttänyt perusteluvelvollisuutensa, esittämättä poikkeuksellisia olosuhteita koskevia perusteluja. Lisäksi ensinnäkin, jos valittaja olisi saanut tämän asiakirjan hallinnollisen menettelyn aikana, kuten hän oli vaatinut, hän olisi voinut ymmärtää paremmin syyt sille, ettei häntä valittu, ja nostaa kanteen tästä päätöksestä tehokkaammin. Toiseksi menettely virkamiestuomioistuimessa olisi kestänyt vähemmän aikaa.

Viides valitusperuste, joka perustuu virkamiestuomioistuin työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan ja 88 artiklan rikkomiseen oikeudenkäyntikulujen osalta sekä perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin. Valittaja katsoo, että virkamiestuomioistuin velvoitti lainvastaisesti hänet vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.

____________