YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)

7 päivänä kesäkuuta 2006 (*)

Valtiontuet – Postiala – Julkinen yritys, joka tuottaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja – Sellaiselle tytäryhtiölle annettu logistinen ja kaupallinen apu, joka ei toimi suljetulla sektorilla – Muutoksenhaku – Yhteisöjen tuomioistuimen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen palauttama asia

Asiassa T-613/97,

Union française de l’express (UFEX), kotipaikka Roissy-en-France (Ranska),

DHL International SA, kotipaikka Roissy-en-France,

Federal express international (France) SNC, kotipaikka Gennevilliers (Ranska), ja

CRIE SA, kotipaikka Asnières (Ranska),

edustajinaan asianajajat É. Morgan de Rivery ja J. Derenne,

kantajina,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään G. Rozet ja D. Triantafyllou, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jota tukevat

Ranskan tasavalta, asiamiehinään G. de Bergues, R. Abraham ja F. Million, prosessiosoite Luxemburgissa,

Chronopost SA, kotipaikka Issy-les-Moulineaux (Ranska), edustajinaan asianajajat V. Bouaziz Torron ja D. Berlin,

ja

La Poste, kotipaikka Pariisi (Ranska), edustajanaan asianajaja H. Lehman, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijoina,

jossa vaaditaan Ranskan SFMI-Chronopostille myöntämäksi väitetystä tuesta 1 päivänä lokakuuta 1997 tehdyn komission päätöksen 98/365/EY (EYVL 1998, L 164, s. 37) kumoamista,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit V. Tiili, J. Azizi, E. Cremona ja O. Czúcz,

kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,

ottaen huomioon yhteisöjen tuomioistuimen 3.7.2003 antaman tuomion,

ottaen huomioon asian palauttamisen jälkeen järjestetyn kirjallisen käsittelyn ja 15.6.2005 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Tämä tuomio annetaan sen jälkeen kun asia on palautettu yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-83/01 P, C-93/01 P ja C-94/01 P, Chronopost ym. vastaan UFEX ym., 3.7.2003 antamalla tuomiolla (Kok. 2003, s. I-6993; jäljempänä yhteisöjen tuomioistuimen tuomio), jolla kumottiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-613/97, UFEX ym. vastaan komissio, 14.12.2000 antama tuomio (Kok. 2000, s. II-4055; jäljempänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio).

 Tosiseikat

2        La Poste (jäljempänä Ranskan postilaitos), jolla on lakiin perustuva tavanomaisia kirjelähetyksiä koskeva monopoli, oli osa Ranskan julkishallintoa aina vuoden 1990 loppuun asti. Se on 1.1.1991 lähtien organisoitu julkisoikeudelliseksi oikeushenkilöksi posti- ja telelaitoksen julkisten palvelujen järjestämisestä 2.7.1990 annetun lain nro 90-568 (JORF 8.7.1990, s. 8069; jäljempänä laki 90-568) säännösten mukaisesti. Kyseinen laki antaa oikeuden harjoittaa tiettyjä kilpailulle avoimia toimintoja, kuten oikeuden harjoittaa pikapostipalvelua.

3        La Société française de messagerie internationale (jäljempänä SFMI) on yksityisoikeudellinen yhtiö, jonka tehtäväksi oli annettu Ranskan postilaitoksen pikapostipalvelun hoitaminen vuoden 1985 lopusta lähtien. Kyseinen yritys perustettiin 10 miljoonan Ranskan frangin (FRF) (noin 1 524 490 euroa) osakepääomalla, ja yrityksen omistivat Ranskan postilaitoksen kokonaan omistama rahoitusyhtiö Sofipost (66 prosenttia) ja Transport aérien transrégional ‑lentoyhtiön (jäljempänä TAT) tytäryhtiö TAT Express (34 prosenttia).

4        SFMI:n EMS/Chronopost-nimellä harjoittamaa ja markkinoimaa pikapostipalvelua koskevat yksityiskohtaiset säännöt määriteltiin postista ja televiestinnästä vastaavan Ranskan ministeriön 19.8.1986 antamassa ohjeessa. Tämän ohjeen mukaan Ranskan postilaitoksen oli annettava logistista ja kaupallista apua SFMI:lle. Ranskan postilaitoksen ja SFMI:n väliset suhteet oli järjestetty sopimuksin, joista ensimmäinen tehtiin vuonna 1986.

5        SFMI:n harjoittaman pikapostitoiminnan rakennetta muutettiin vuonna 1992. Sofipost ja TAT perustivat uuden yhtiön Chronopost SA:n, jonka osakkeista ne omistivat jälleen 66 ja 34 prosenttia. Chronopost-yhtiö, jolla oli yksinoikeus käyttää Ranskan postilaitoksen verkkoa 1.1.1995 saakka, keskittyi kansalliseen pikapostiin. GD Express Worldwide France, joka on australialaisen TNT-yhtiön ja viiden valtion postilaitoksen perustaman kansainvälisen yhteisyrityksen – joka on komission 2.12.1991 tekemällään päätöksellä hyväksymä keskittymä (asia IV/M.102 – TNT/Canada Post, DBP Postdienst, La Poste, PTT Poste ja Sweden Post) (EYVL C 322, s. 19) – tytäryhtiö, osti SFMI:n. SFMI jatkoi kansainvälistä pikapostitoimintaa ja käytti Chronopostia asiamiehenään ja palveluiden tarjoajana kansainvälisten lähetystensä käsittelyssä Ranskassa (jäljempänä SFMI-Chronopost).

6        Syndicat français de l’express international (SFEI), jonka seuraaja Union française de l’express (UFEX) on ja jonka jäseniä kolme muuta kantajaa ovat, on Ranskan oikeuden mukaan perustettu ammatillinen etujärjestö, johon ovat ryhmittyneet lähes kaikki SFMI-Chronopostin kanssa kilpailevia pikapostipalveluja tarjoavat yhtiöt.

7        SFEI teki 21.12.1990 komissiolle kantelun muun muassa sillä perusteella, että Ranskan postilaitoksen SFMI:lle antama logistinen ja kaupallinen apu oli EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 87 artikla) tarkoitettua valtiontukea. Kantelu koski ensisijaisesti sitä, että korvaus, jonka SFMI maksoi Ranskan postilaitoksen antamasta avusta, ei ollut normaalien markkinaehtojen mukainen. Kyseisten palvelujen hankinnasta maksettavan markkinahinnan ja SFMI:n tosiasiallisesti maksaman hinnan välinen erotus oli kantelijan mukaan valtiontukea. Vuosina 1986–1989 annetun tuen määrän arvioimiseksi kanteluun oli liitetty Braxton associés ‑nimisen konsulttitoimiston SFEI:n pyynnöstä laatima taloudellinen selvitys.

8        Komissio ilmoitti 10.3.1992 päivätyllä kirjeellä SFEI:lle, että se oli päättänyt lopettaa SFEI:n tekemän kantelun käsittelyn. SFEI ja muut yritykset nostivat 16.5.1992 kanteen yhteisöjen tuomioistuimessa kyseisen päätöksen kumoamiseksi. Sen jälkeen kun komissio oli 9.7.1992 peruuttanut 10.3.1992 tekemänsä päätöksen, yhteisöjen tuomioistuin päätti, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa (asia C-222/92, SFEI ym. v. komissio, määräys 18.11.1992, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

9        Komission pyynnöstä Ranskan tasavalta toimitti sille 21.1.1993 päivätyllä kirjeellä, 3.5.1993 päivätyllä faksilla ja 18.6.1993 päivätyllä kirjeellä tietoja.

10      SFEI ja muut yritykset nostivat 16.6.1993 kanteen tribunal de commerce de Paris’ssa SFMI:tä, Chronopostia, Ranskan postilaitosta ja muita vastaan. Kanteeseen oli liitetty Braxton associés ‑yhtiön tekemä toinen selvitys, jossa saatettiin ensimmäisen selvityksen tiedot ajan tasalle ja ulotettiin tuen arviointikausi vuoden 1991 loppuun. Tribunal de commerce de Paris esitti 5.1.1994 tekemällään päätöksellä yhteisöjen tuomioistuimelle perustamissopimuksen 92 artiklan ja EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan (josta on tullut EY 88 artikla) tulkinnasta useita ennakkoratkaisukysymyksiä, joista yksi koski valtiontuen käsitettä sellaisissa olosuhteissa, joista on kyse nyt esillä olevassa asiassa. Ranskan hallitus toimitti yhteisöjen tuomioistuimelle 10.5.1994 jättämiensä huomautusten liitteenä Ernst & Young -yhtiön laatiman taloudellisen selvityksen. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi asiassa C-39/94, SFEI ym., 11.7.1996 antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. I-3547; jäljempänä SFEI-tuomio), että ”se, että julkinen yritys antaa logistista ja kaupallista apua sellaisille yksityisoikeudellisille tytäryhtiöilleen, jotka harjoittavat vapaan kilpailun piiriin kuuluvaa toimintaa, on EY:n perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitettu valtiontuki, jos vastikkeeksi saatu korvaus on pienempi kuin se korvaus, jota olisi vaadittu toimittaessa normaaleilla markkinaehdoilla” (62 kohta).

11      Komissio oli tällä välin 20.3.1996 päivätyllä kirjeellään ilmoittanut Ranskan tasavallalle perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn aloittamisesta. Ranskan tasavalta toimitti 30.5.1996 komissiolle huomautuksensa tältä osin.

12      Komissio julkaisi 17.7.1996 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tiedonannon siitä, että se oli aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn, joka koski Ranskan SFMI-Chronopostille myöntämäksi väitettyä tukea (EYVL C 206, s. 3).

13      SFEI esitti 17.8.1996 komissiolle huomautuksensa vastauksena kyseiseen tiedonantoon. Se liitti niihin uuden taloudellisen selvityksen, jonka oli laatinut Bain & Co. -niminen yritys. Lisäksi SFEI laajensi 21.12.1990 tekemänsä kantelun alaa tiettyihin uusiin seikkoihin, kuten Ranskan postilaitoksen liikemerkin imagon hyödyntämiseen, etuoikeutettuun pääsyyn Radio Francen taajuuksille, oikeuteen saada tulli- ja veroetuuksia sekä Ranskan postilaitoksen sanomanvälitystekniikkaan liittyviin investointeihin.

14      Komissio toimitti SFEI:n esittämät huomautukset Ranskan tasavallalle syyskuussa 1996. Ranskan tasavalta lähetti komissiolle vastauksena kirjeen, johon se oli liittänyt konsulttiyhtiö Deloitte Touche Tohmatsun laatiman taloudellisen selvityksen (jäljempänä Deloitten selvitys).

15      SFEI vaati 7.11.1996 päivätyllä kirjeellä komissiolta oikeutta tulla kuulluksi kaikissa asiaan liittyvissä seikoissa. Se pyysi tämän vuoksi komissiota antamaan sille tiedoksi vastaukset, jotka Ranskan hallitus oli jo toimittanut komissiolle ja joita SFEI:llä ei vielä ollut hallussaan (eli 21.1. ja 18.6.1993 päivätyt kirjeet) sekä Ranskan hallituksen komissiolle toimittamat täydentävät tiedot sitä mukaa kuin ne saapuisivat.

16      Komissio kieltäytyi 13.11.1996 päivätyllä kirjeellään antamasta SFEI:lle oikeutta tutustua edellä mainittuun asiakirja-aineistoon.

17      SFEI lähetti 21.4.1997 komissiolle uuden kirjeen, jossa se tiedusteli komissiolta tutkinnan tarkkaa edistymisvaihetta ja pyysi komissiota varsinkin antamaan sille tiedoksi Ranskan hallituksen vastaukset menettelyn aloittamista koskevaan kirjeeseen ja SFEI:n 17.8.1996 esittämiin huomautuksiin sekä ilmoittamaan, miten komissio suhtautui asiaan ja miten se aikoi menetellä. Komissio kieltäytyi 30.4.1997 antamasta hallussaan olevia asiakirjoja tiedoksi sillä perusteella, että ne olivat luonteeltaan ehdottoman luottamuksellisia.

18      Komissio teki 1.10.1997 Ranskan SFMI-Chronopostille myöntämäksi väitetystä tuesta päätöksen 98/365/EY (EYVL 1998, L 164, s. 37; jäljempänä riidanalainen päätös), joka annettiin 22.10.1997 päivätyllä kirjeellä tiedoksi SFEI:lle.

19      Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että oli syytä erottaa toisistaan kaksi toimenpideryhmää. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat yhtäältä Ranskan postilaitoksen antama logistinen apu, jolla tarkoitetaan SFMI-Chronopostille annettua mahdollisuutta käyttää postilaitoksen infrastruktuureja lähetystensä keruuseen, lajitteluun, kuljetukseen ja jakeluun, ja toisaalta kaupallinen apu eli SFMI-Chronopostille annettu mahdollisuus hyödyntää Ranskan postilaitoksen asiakaskuntaa ja SFMI-Chronopostin Ranskan postilaitoksen goodwill-arvosta saamaa hyötyä. Toiseen ryhmään kuuluvat tietyt erityiset toimenpiteet, kuten pääsy Radio Francen taajuuksille ja vero- ja tullietuudet.

20      Komissio katsoi, että oli asianmukaista kysyä, ”[olivatko] Ranskan postilaitoksen ja SFMI-Chronopostin välisen liiketoimen olosuhteet verrattavissa vastaavanlaisen liiketoimen olosuhteisiin yksityisen emoyhtiön, joka voi hyvinkin olla monopoliasemassa (esimerkiksi koska sillä on yksinoikeuksia), ja sen tytäryhtiön välillä”. Komission mukaan ei ole olemassa minkäänlaista taloudellista etua, jos samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välillä myytyjen tuotteiden ja palvelujen sisäiset hinnat on laskettu ”kaikkien kustannusten (coûts complets) perusteella (eli kokonaiskustannukset ja oman pääoman korko)”.

21      Komissio totesi tältä osin, että SFMI-Chronopostin suorittamat maksut eivät kattaneet kokonaiskustannuksia kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana, mutta ne kattoivat toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannuksia lukuun ottamatta kaikki muut kustannukset. Komissio katsoi ensiksikin, ettei ollut poikkeuksellista, jos käynnistysvaiheen aikana uuden yrityksen eli SFMI-Chronopostin suorittamat maksut eivät kattaneet kuin muuttuvat kustannukset. Toiseksi komission mukaan Ranskan tasavalta on kyennyt osoittamaan, että vuodesta 1988 lähtien SFMI-Chronopostin maksama korvaus kattoi kaikki Ranskan postilaitokselle aiheutuneet kustannukset ja myös koron postilaitoksen investoimalle omalle pääomalle. Lisäksi komissio arvioi, että sisäinen tuotto Ranskan postilaitoksen osakkeenomistajana sijoittamalle pääomalle ylitti huomattavasti yhtiön pääomakustannukset vuonna 1986, eli sen normaalin tuoton, jota yksityinen sijoittaja vaatisi vastaavanlaisissa olosuhteissa. Ranskan postilaitoksen tytäryhtiölleen antama logistinen ja kaupallinen apu oli komission mukaan näin ollen annettu normaalein markkinaehdoin, eikä tämä apu siis ole valtiontukea.

22      Toisen ryhmän eli erilaisten erityisten toimenpiteiden osalta komissio katsoi, että SFMI-Chronopost ei ollut saanut minkäänlaista tullausmenettelyyn, leimaveroon, palkkaveroon tai maksuaikoihin liittyvää etua. Ranskan postilaitoksen ajoneuvojen käyttöä mainonnan tukemiseen oli komission mukaan pidettävä emoyhtiön ja tytäryhtiön välisenä normaalina kaupallisena apuna eikä SFMI-Chronopost ollut saanut minkäänlaista erityiskohtelua mainonnalle Radio Francen taajuuksilla. Komissio katsoi myös selvittäneensä, että valtiontukea ei ole myönnetty niiden sitoumusten osalta, jotka Ranskan postilaitos antoi silloin, kun komissio 2.12.1991 tekemällään päätöksellä hyväksyi yhteisyrityksen.

23      Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa seuraavaa:

”Ranskan postilaitoksen tytäryhtiölleen SFMI-Chronopostille antama logistinen ja kaupallinen apu, näiden kahden yhtiön väliset muut rahoitustapahtumat, SFMI-Chronopostin ja Radio Francen välinen suhde, Ranskan postilaitokseen ja SFMI-Chronopostiin sovellettava tullimenettely, Ranskan postilaitokseen sovellettava palkkavero- ja leimaverojärjestelmä sekä Ranskan postilaitoksen – – suuruinen investointi sanomanvälitystekniikkaan eivät ole SFMI-Chronopostille myönnettyä valtiontukea”.

24      SFEI vaati 2.12.1997 päivätyllä kirjeellään komissiota antamaan ennen 17.12.1997 sille tiedoksi 3.5.1993 päivätyn faksin, 30.5.1996 päivätyn kirjelmän ja Deloitten selvityksen, jotka kaikki on mainittu riidanalaisessa päätöksessä. Kantajat pyysivät samana päivänä myös Ranskan talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeriötä toimittamaan sille Deloitten selvityksen. Ne esittivät 9.12.1997 saman pyynnön lautakunnalle, joka käsittelee oikeutta tutustua hallinnollisiin asiakirjoihin.

25      Komissio hylkäsi 15.12.1997 päivätyllä kirjeellä SFEI:n pyynnön viittaamalla tiedonsaantioikeutta neuvoston ja komission asiakirjoista koskeviin käytännesääntöihin (EYVL 1993, L 340, s. 41). Komissio katsoi, että jos pyyntö koskee toimielimen hallussaan pitämää asiakirjaa, jonka tekijä on joku muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka jäsenvaltio, pyyntö on osoitettava suoraan asiakirjan laatijalle. Lisäksi se vetosi poikkeuksiin, jotka koskevat kaupallisten ja teollisten salaisuuksien sekä luottamuksellisuuden turvaamista.

26      Kantajat nostivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 30.12.1997 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt esillä olevan kanteen.

27      Kantajat toimittivat 12.3.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle hakemuksen, jossa ne pyysivät, että komissio esittäisi ne päätöksessä mainitut asiakirjat, joihin kantajilla ei ollut oikeutta tutustua ennen päätöksen tekemistä, eli 3.5.1993 päivätyn faksin, 30.5.1996 päivätyn kirjelmän, SFEI:n elokuussa 1996 tekemiin huomautuksiin vastauksena annetun kirjelmän ja Deloitten selvityksen, jotka kaikki ovat Ranskan hallituksen komissiolle toimittamia asiakirjoja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti komissiota 7.5.1998 päivätyllä kirjeellään esittämään pyydetyistä asiakirjoista kaksi viimeksi mainittua. Nämä asiakirjat toimitettiin 26.5.1998.

28      Ranskan tasavalta pyysi 2.6.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamassaan väliintulohakemuksessa saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen vastaajan vaatimuksia. Chronopost ja Ranskan postilaitos esittivät ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.6.1998 toimittamissaan hakemuksissa vastaavan pyynnön.

29      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 7.7.1998 antamillaan määräyksillä Ranskan tasavallan, Chronopostin ja Ranskan postilaitoksen väliintulijoiksi tukemaan vastaajan vaatimuksia.

30      Kantajat toimittivat 23.7.1998 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toisen hakemuksen, jossa ne pyysivät asiakirjojen esittämistä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antoi 10.11.1998 päivätyllä kirjeellään kantajille tiedoksi päätöksensä olla siinä vaiheessa suostumatta kyseiseen pyyntöön.

31      Kantajat pyysivät vastauskirjelmässään, että kaikkia kyseisen vastauskirjelmän liitteessä 10 mainittuja asiakirjoja käsiteltäisiin luottamuksellisina ja että ainoastaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella olisi oikeus tutustua niihin. Kantajat täsmensivät 5.1.1999 ja 10.2.1999 päivätyillä kirjelmillään, että kyseinen pyyntö koski vain Ranskan postilaitosta ja Chronopostia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun neljännen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 5.3.1999 antamallaan määräyksellä tiettyjen tietojen luottamuksellista käsittelyä koskevan pyynnön Ranskan postilaitokseen ja Chronopostiin nähden.

32      Kantajat vetosivat kanteensa tueksi neljään kumoamisperusteeseen, joista ensimmäinen koski ”puolustautumisoikeuksien loukkaamista, erityisesti oikeutta tutustua asiakirjoihin”, toinen ”perustelujen puutteellisuutta”, kolmas ”tosiseikkojen virheellisyyttä ja ilmeisiä arviointivirheitä” ja neljäs ”valtiontuen käsitteen virheellistä soveltamista”. Neljäs kanneperuste jakautui kahteen osaan siten, että komission väitettiin soveltaneen virheellisesti valtiontuen käsitettä yhtäältä sen vuoksi, että se ei ole ottanut huomioon normaaleja markkinaehtoja, kun se on arvioinut Ranskan postilaitoksen SFMI-Chronopostille antamasta avusta suoritetun korvauksen suuruutta, ja toisaalta sen vuoksi, että se on jättänyt valtiontuen käsitteen ulkopuolelle erinäisiä toimenpiteitä, joista SFMI-Chronopost oli saanut etua.

33      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi osittain riidanalaisen päätöksen 1 artiklan hyväksymällä neljännen kanneperusteen ensimmäisen osan. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki kantajien esittämistä muista kanneperusteista ja väitteistä ainoastaan ensimmäisen kanneperusteen, joka koski puolustautumisoikeuksien loukkaamista, ja ne tosiseikkojen virheellisyyttä ja ilmeisiä arviointivirheitä koskevan kolmannen kanneperusteen yhteydessä esitetyt väitteet, jotka eivät liittyneet neljännen kanneperusteen yhteydessä aikaisemmin tutkittuihin väitteisiin. Molemmissa tapauksissa kantajien esittämät väitteet hylättiin.

34      Chronopost, Ranskan postilaitos ja Ranskan tasavalta hakivat yhteisöjen tuomioistuimeen 19.2.2001 ja 23.2.2001 toimittamillaan valituksilla kyseiseen tuomioon muutosta yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan nojalla.

35      Chronopost, Ranskan postilaitos ja Ranskan tasavalta vetosivat valituksensa tueksi useisiin valitusperusteisiin, joista ensimmäisen mukaan perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa oli rikottu ”normaaleja markkinaehtoja” koskevan käsitteen virheellisellä tulkinnalla.

36      Yhteisöjen tuomioistuin kumosi 3.7.2003 annetulla tuomiolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion hyväksymällä ensimmäisen valitusperusteen, palautti asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen ja määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

 Asian käsittelyn vaiheet asian palauttamisen jälkeen

37      Asia osoitettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetulle neljännelle jaostolle. Kun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13.9.2004 tekemällä päätöksellä (EUVL C 251, s. 12), esittelevä tuomari siirrettiin laajennettuun kolmanteen jaostoon, jolle käsiteltävänä oleva asia tämän vuoksi osoitettiin.

38      Kantajat ja vastaaja ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti jättäneet kirjallisia huomautuksia sisältävän kirjelmän. Kantajille ja vastaajalle on työjärjestyksen 119 artiklan 3 kohdan perusteella annettu lupa esittää täydentävä, kirjallisia huomautuksia sisältävä kirjelmä. Väliintulijoiden kirjallisia huomautuksia sisältävät kirjelmät toimitettiin työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti sen jälkeen kun asianosaiset olivat jättäneet täydentävät, kirjallisia huomautuksia sisältävät kirjelmät.

39      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja pyysi työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisia esittämään tiettyjä asiakirjoja ja vastaamaan kirjallisesti kysymyksiin. Asianosaiset noudattivat näitä pyyntöjä asetetussa määräajassa.

40      Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 15.6.2005 pidetyssä istunnossa. Tämän istunnon päätteeksi komissiota ja Ranskan postilaitosta pyydettiin toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Muille asianosaisille ja väliintulijoille asetettiin määräaika, jonka kuluessa niiden oli esitettävä huomautuksensa näistä viimeksi mainituista asiakirjoista. Kantajat toimittivat huomautuksensa asetetussa määräajassa.

41      Suullinen käsittely päätettiin 23.8.2005.

42      Chronopost ja Ranskan postilaitos pyysivät 30.9. ja 4.10.2005 toimittamillaan kirjeillä lupaa toimittaa vastaus kantajien esittämiin huomautuksiin, jotka koskivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa tekemän pyynnön johdosta esitettyjä asiakirjoja.

43      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti 27.10.2005 annetulla määräyksellä aloittaa suullisen käsittelyn uudestaan työjärjestyksen 62 artiklan mukaisesti.

44      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti työjärjestyksen 64 artiklan mukaisesti myös prosessinjohtotoimesta, joka käsitti Chronopostin ja Ranskan postilaitoksen 30.9. ja 4.10.2005 esittämien huomautusten liittämisen oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Myös muiden asianosaisten ja väliintulijoiden tekemät huomautukset liitettiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin.

45      Suullinen käsittely päätettiin tämän jälkeen uudestaan 19.12.2005.

 Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset asian palauttamisen jälkeen

46      Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa vastaajan korvaamaan asiassa T-613/97 aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

–        velvoittaa Ranskan tasavallan, Chronopostin ja Ranskan postilaitoksen yhteisvastuullisesti korvaamaan asioissa C‑83/01 P, C‑93/01 P ja C‑94/01 P sekä asiassa T-613/97 asian palauttamisen jälkeen aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

47      Komissio vaatii Ranskan tasavallan ja Ranskan postilaitoksen tukemina, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajat korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

48      Chronopost vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

–        ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta ja toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajat korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

1.     Alustavat huomautukset

49      Sen jälkeen kun yhteisöjen tuomioistuin on antanut tuomionsa ja käsiteltävänä oleva asia on palautettu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, kantajat vetoavat pääosin edelleen siinä oikeudenkäynnissä, jonka johdosta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio annettiin, esitettyihin toiseen, kolmanteen ja neljänteen kanneperusteeseen eli kanneperusteeseen, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä, kanneperusteeseen, joka koskee aineellisia virheellisyyksiä ja ilmeisiä arviointivirheitä arvioitaessa Ranskan postilaitoksen antamasta avusta suoritetun korvauksen suuruutta, ja kanneperusteeseen, joka koskee valtiontuen käsitteen virheellistä soveltamista. Viimeksi mainittu kanneperuste jakautuu kahteen osaan, jotka koskevat yhtäältä normaalien markkinaehtojen käsitteen, sellaisena kuin se on esitetty yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa, virheellistä soveltamista ja toisaalta sitä, ettei tiettyjä seikkoja ole otettu huomioon valtiontuen käsitteen osalta.

50      Alustavasti on huomautettava, että yhteisöjen tuomioistuin kumosi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamisessa tehdyn oikeudellisen virheen perusteella. Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan kyseinen virhe sisältyi niihin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksiin, joiden mukaan arvioidessaan sitä, oliko Ranskan postilaitoksen SFMI-Chronopostille antamaa logistista ja kaupallista apua pidettävä valtiontukena vai ei, komission olisi pitänyt tutkia, vastasivatko Ranskan postilaitokselle kyseisen logistisen avun antamisesta aiheutuneet kaikki kustannukset tekijöitä, jotka normaaleilla markkinaehdoilla toimivan yrityksen olisi pitänyt ottaa huomioon silloin, kun se määrittelee korvauksen, jonka se perii suorittamistaan palveluista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli tämän perusteella, että komission olisi pitänyt vähintään selvittää, että Ranskan postilaitoksen saama vastike vastasi sellaista korvausta, jonka muulla kuin suljetulla sektorilla toimiva yksityinen rahoitusyhtiö tai yksityinen konserni, jonka tavoitteena on rakenteellisen, kokonaisvaltaisen tai alakohtaisen politiikan noudattaminen ja jonka toimintaa ohjaavat pitkän tähtäimen tulevaisuudennäkymät, vaatii. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että kyseisessä arvioinnissa, jossa on tehty oikeudellinen virhe, ei oteta huomioon sitä, että Ranskan postilaitoksen kaltainen yritys on hyvin erilaisessa tilanteessa kuin yksityinen yritys, joka toimii normaalein markkinaehdoin, ja se totesi tältä osin täsmällisemmin seuraavaa (yhteisöjen tuomioistuimen tuomion 34–40 kohta):

”34      Ranskan postilaitos tuottaa EY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa (josta on tullut EY 86 artiklan 2 kohta) tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja (ks. asia C-320/91, Corbeau, 19.5.1993, Kok. 1993, s. I-2533, Kok. Ep. XIV, s. I-223, 15 kohta). Kyseisiin palveluihin kuuluu lähinnä velvollisuus huolehtia postin keräämisestä, kuljetuksesta ja jakelusta kaikkien käyttäjien hyväksi koko kyseisen jäsenvaltion alueella yhtenäisin hinnoin ja samanlaisin laatua koskevin edellytyksin.

35      Tämän vuoksi Ranskan postilaitoksen oli hankittava tai sille oli hankittu tärkeitä infrastruktuureja ja välineitä (’postiverkko’), joiden avulla se voi tarjota peruspostipalvelua kaikille käyttäjille myös harvaan asutuilla seuduilla, joilla hinnat eivät kattaneet kyseisen palvelun toimittamisesta aiheutuneita kustannuksia.

36      Niiden palvelujen ominaispiirteiden takia, jotka Ranskan postilaitoksen verkon avulla on voitava taata, kyseisen verkon perustaminen ja ylläpito eivät perustu puhtaasti kaupalliseen logiikkaan. Kuten tämän tuomion 22 kohdassa on huomautettu, Ufex ym. ovat sitä paitsi myöntäneet, että tämänkaltaista verkkoa, jota SFMI-Chronopost on voinut käyttää hyväkseen, ei selvästikään ole markkinoilla. Näin ollen yksityinen yritys ei olisi koskaan perustanut tällaista verkkoa.

37      Lisäksi logistisen ja kaupallisen avun antaminen on erottamattomasti sidoksissa Ranskan postilaitoksen verkkoon, koska se perustuu nimenomaan kyseisen sellaisen verkon käytettäväksi antamiseen, jota vastaavaa verkkoa markkinoilla ei ole.

38      Tämän vuoksi ja koska ei ole mitään mahdollisuuksia verrata Ranskan postilaitoksen tilannetta muulla kuin suljetulla sektorilla toimivan yksityisen konsernin tilanteeseen, ’normaaleja markkinaehtoja’, jotka ovat väistämättä hypoteettisia, on arvioitava ottamalla huomioon käytettävissä olevat objektiiviset ja todennettavissa olevat seikat.

39      Käsiteltävänä olevassa asiassa Ranskan postilaitokselle aiheutuneet kustannukset sen tytäryhtiölleen antamasta logistisesta ja kaupallisesta avusta voivat olla tällaisia objektiivisia ja todennettavissa olevia seikkoja.

40      Tällä perusteella se mahdollisuus, että SFMI-Chronopostille olisi myönnetty valtiontukea, voidaan sulkea pois, jos toisaalta osoitetaan, että vaadittu vastike kattoi asianmukaisesti kaikki logistisen ja kaupallisen avun antamisesta aiheutuneet muuttuvat lisäkustannukset ja asianmukaisen osan niistä kiinteistä kustannuksista, jotka johtuivat postiverkon käytöstä, sekä asianmukaisen tuoton omalle pääomalle sikäli kuin sitä käytetään SFMI-Chronopostin kilpailutoimintaan, ja jos toisaalta mikään ei anna aihetta epäillä, että kyseiset seikat olisi aliarvioitu tai vahvistettu mielivaltaisesti.”

51      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo näiden yhteisöjen tuomioistuimen arviointien perusteella, että aluksi on tutkittava perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskeva kanneperuste. Aineellisia virheellisyyksiä ja ilmeisiä arviointivirheitä sekä valtiontuen käsitteen virheellistä soveltamista koskevat kanneperusteet, jotka liittyvät toisiinsa, tutkitaan tämän jälkeen yhdessä.

2.     Kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

 Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

52      Kantajat kantelevat siitä, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä pelkästään viitannut niihin taloudellisiin selvityksiin, joihin se on nojautunut, tarkentamatta niitä kyseisiin selvityksiin sisältyviä seikkoja, joiden johdosta se on voinut päätellä, ettei SFMI-Chronopostille ollut myönnetty tukea, ja joiden laillisuuden yhteisöjen tuomioistuinten pitäisi voida tutkia.

53      Kantajat väittävät ensiksi, ettei voida kiistää, etteikö riidanalainen päätös perustuisi ensisijaisesti päätelmiin, jotka tehtiin Deloitten selvityksessä, jota komissio ei suostunut toimittamaan kantajille ja joka yksinään saattoi perustella riidanalaisen päätöksen sisällön. Deloitten selvitys, joka muodostaa olennaisen osan riidanalaisen päätöksen perusteluista, olisi pitänyt antaa tiedoksi kantajille viimeistään samaan aikaan kuin kantajille vastainen päätös, jotta ne olisivat voineet käyttää oikeuksiaan.

54      Toiseksi kantajat huomauttavat, että logistista apua koskevat perustelut ovat puutteellisia. Komissio ei ole ilmoittanut riidanalaisen päätöksen missään kohdassa, millä tavalla jakautuvat ne ”kaikki kustannukset”, jotka se ottaa huomioon kaikkien pikapostitoimintaan liittyvien palveluiden osalta. Komission tältä osin esittämät perustelut ovat ilmeisen puutteellisia, jotta kantajat voisivat ne ymmärtää ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi tutkia niiden laillisuuden, koska niissä ei mainita niitä tosiseikkoja, joiden johdosta komissio on katsonut, että ”SFMI-Chronopostin maksamien kokonaiskorvausten määrä Ranskan postilaitoksen tarjoamasta logistisesta avusta oli suurempi kuin toimintakustannusten kokonaismäärä vuosina 1986–1995”, eikä näiden perustelujen perusteella siis voitu päätellä, että kyse oli tuesta.

55      Kolmanneksi kantajat katsovat, että kaupallista apua koskevat perustelut ovat puutteellisia. Komissio ei ole todennut lainkaan, mikä osa ”kaikista kustannuksista” vastaa sen huomioon ottamia kaupallisesta avusta aiheutuneita kustannuksia, eikä sitä, mitä kyseinen osa korvaa nimenomaisena palveluna kaupallisen avun yhteydessä. Tällainen tarkastus on sitä paitsi vaikea, koska ”markkinointikustannusten” käsitettä ei ole määritelty. Lisäksi kantajat katsovat, että komissio on vastannut ainoastaan epämääräisesti arvostellen niihin kantajien erittäin täsmällisesti esittämiin arvioihin, jotka koskevat SFMI:n tuotteiden myynninedistämiskustannuksia ja Ranskan postilaitoksen liikemerkin imagon käyttöarvoa.

56      Kantajien mukaan komission olisi pitänyt sisällyttää riidanalaiseen päätökseen ne Ranskan hallitukselta saadut taulukot, joissa kustannukset esitetään yksityiskohtaisesti, eikä se voinut perustella perustelujen puuttumista sillä, että se pelkäsi, että riidanalaisesta päätöksestä tulee liian raskas, tai sillä, että niihin sisältyi liikesalaisuuksia. Ne huomauttavat, että alkuperäisen kantelun viiteajanjakso (1986–1990) oli jo ”kaupallisesti vanha”. Tämän johdosta komission arviointi on jäänyt abstraktille tasolle ja perustelut ovat puutteelliset.

57      Neljänneksi kantajat huomauttavat, että riidanalaisen päätöksen perusteluissa on ”retropolaatioksi” kutsutun menetelmän osalta ristiriita, joka merkitsee perustelujen puuttumista. Komissio selittää näet aluksi, että logistisen avun hinta lasketaan kertomalla käsiteltyjen tuotteiden lukumäärä tai niiden paino erilaisten toimenpiteiden yksikköhinnalla, mutta se toteaa kuitenkin tämän jälkeen, että Ranskan postilaitoksella ei vuoteen 1992 asti ollut analyyttistä kirjanpitoa.

58      Kantajat toteavat vielä, että riidanalaisen päätöksen perusteluja on arvioitava esillä olevaan asiaan liittyvien olosuhteiden mukaan, jotka käsiteltävänä olevassa asiassa muodostavat perusteen erityisen yksityiskohtaisille perusteluille. Tällaisia seikkoja ovat tiedoksiannon puuttuminen, hallinnollisen menettelyn kohtuuttoman pitkä kesto (päätös tehtiin 81 kuukautta alkuperäisen kantelun tekemisen jälkeen), komission myöntämät huomattavat vaikeudet etenkin siltä osin, voitiinko kantelun kohteena olevia toimenpiteitä pitää valtiontukena, komission hyväksymän tuen olemassaolon todennäköisyys, ensimmäisen hylkäämispäätöksen peruuttaminen sen jälkeen kun siitä oli nostettu kumoamiskanne, se, että komissio on toiminut täysin huolimattomasti kolmen vuoden ajan (päätöksensä peruuttamispäivän eli 9.7.1992 ja sen julkisen istunnon pitopäivän, joka järjestettiin yhteisöjen tuomioistuimessa asiassa, jonka johdosta SFEI-tuomio annettiin, eli 24.10.1995 välisen ajan), se, että on olemassa SFEI-tuomio, josta saadaan suuntaviivoja, kieltäytyminen antamasta oikeutta tutustua asiakirjoihin, vaikka niistä olisi poistettu niiden mahdolliset luottamukselliset seikat, ja riidanalaisten toimenpiteiden merkitseminen ilmoittamattomia valtiontukia koskevaan rekisteriin. Kantajat toteavat vielä, että ne ovat lähettäneet komissiolle yhä tarkempia taloudellisia selvityksiä.

59      Komissio toteaa, että toisin kuin kantajat väittävät, se on esittänyt riidanalaisessa päätöksessä (D.1 kohdassa) tavan, jolla se on jakanut ”kaikki kustannukset”. Se huomauttaa, että kyseisessä päätöksessä on kuvattu eri vaiheineen se Ranskan postilaitoksen noudattama menetelmä, jonka komissio on hyväksynyt, ja sen tulos eli Ranskan postilaitokselle eri vuosien aikana aiheutuneiden ”kaikkien kustannusten” kattamisaste. Komission mukaan tuen olemassaoloa koskevan valvonnan kannalta on riittävää, että viitataan noudatettuun menetelmään ja saatuihin tuloksiin esittämättä uudestaan niihin liittyviä taulukkoja, joiden johdosta komission päätöksen tekstistä tulisi kohtuuttoman raskas. Se toteaa vielä, ettei oikeuskäytännössä vaadita, että perusteluissa esitetään kaikki asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat yksityiskohdat varsinkin silloin, kun on kyse teknisistä valinnoista.

60      Komissio huomauttaa, että Ranskan viranomaiset antoivat näitä kaikkia kustannuksia koskevan erittelyn sen käyttöön 30.5.1996. Kyseisessä erittelyssä erotetaan pääasiallisesti toisistaan pienin vuosittaisin vaihteluin ero postitoimistojen, lajittelukeskusten ja Ranskan postilaitoksen asiamiesten eri toimenpiteet. Mainituissa taulukoissa viitataan komission mukaan aina kaikkiin kustannuksiin, ja niissä verrataan näitä kustannuksia alihankinnan yksikköhintaan kunkin palvelun osalta vuosittaisen kattamisasteen vahvistamiseksi. Kyseiset luvut ovat kuitenkin liikesalaisuuksia siltä osin kuin ne paljastavat kustannusrakenteen ja emoyhtiön ja sen tytäryhtiön väliset rahoitusvirrat.

61      Chronopost korostaa sitä, että komission perusteluvelvollisuus kantelijan suhteen merkitsee sitä, että sen on selostettava ne syyt, joiden vuoksi kantelussa esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät ole riittäneet osoittamaan, että kyseessä on valtiontuki. Erityisiä perusteluja ei kuitenkaan voida edellyttää jokaisesta teknisestä valinnasta eikä seikoista, jotka eivät selvästi mitenkään liity asiaan tai ovat merkityksettömiä tai selvästi toissijaisia.

62      Chronopost katsoo, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat riittävät. Se korostaa, ettei komissiolla ole velvollisuutta sisällyttää riidanalaiseen päätökseen kaikkia analyyttisiä kirjapitolaskelmia. Chronopost toteaa lisäksi, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin eikä yhteisöjen tuomioistuin ole kiinnittänyt huomiota väitettyyn perustelujen puuttumiseen riidanalaisesta päätöksestä, vaikka perustelujen puuttuminen on ehdoton pätemättömyysperuste ja se voidaan tämän vuoksi tutkia viran puolesta. Kantajien oikeuskäytännön perusteella tekemästä päätelmästä poiketen riittää, että komissio toteaa, mitä laskelmia se on käyttänyt.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

 Katsaus perusteluja koskevaan oikeuskäytäntöön

63      Asiassa on syytä huomauttaa, että EY:n perustamissopimuksen 190 artiklassa (josta on tullut EY 253 artikla) edellytetyt perustelut määräytyvät kyseisen toimenpiteen luonteen mukaan ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille päätös on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut perustamissopimuksen 190 artiklan vaatimukset, on otettava huomioon päätöksen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1719, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64      Erityisesti silloin, kun kyseessä on komission päätös, jossa todetaan, ettei kantelijan ilmoittamaa väitettyä valtiontukea ole olemassa, on todettava, että komissiolla on joka tapauksessa velvollisuus selostaa kantelijalle riittävän tarkoin ne syyt, joiden vuoksi kantelussa esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät ole riittäneet osoittamaan, että kyseessä on valtiontuki. Komissiolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta ottaa kantaa sellaisiin kysymyksiin, jotka eivät selvästi mitenkään liity asiaan tai ovat merkityksettömiä tai selvästi toissijaisia (em. asia komissio v. Sytraval ja Brink’s France, tuomion 64 kohta).

65      Lisäksi on korostettava, että tilanteessa, jossa komissiolla on tehtäviensä hoitamisen edellyttämää harkintavaltaa, yhteisön oikeusjärjestyksen sisältämien takeiden noudattamisella hallintomenettelyssä on erityisen perustavanlaatuinen merkitys. Näihin takeisiin kuuluu muun muassa toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat ja perustella riittävästi päätöksensä (asia C-269/90, Technische Universität München, tuomio 21.11.1991, Kok. 1991, s. I-5469, Kok. Ep. XI, s. I-485, 14 kohta).

66      Vaikka komission ei tarvitse kilpailusääntöjen soveltamisen varmistamiseksi tekemiensä päätösten perusteluissa ottaa kantaa kaikkiin tosiseikkoihin, oikeudellisiin seikkoihin ja perusteisiin, joiden johdosta se on tehnyt tällaisen päätöksen, sen on perustamissopimuksen 190 artiklan mukaisesti kuitenkin mainittava ainakin päätökseensä olennaisesti vaikuttaneet tosiseikat ja perusteet, jotta yhteisöjen tuomioistuimilla ja niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus saada tietää, millä tavoin se on soveltanut perustamissopimusta (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat T‑374/94, T‑375/94, T‑384/94 ja T‑388/94, European Night Services ym. v. komissio, tuomio 15.9.1998, Kok. 1998, s. II-3141, 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67      Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että poikkeustapauksia lukuun ottamatta päätöksen perustelujen on sisällyttävä itse päätökseen, eikä niitä voida esittää ensimmäisen kerran vasta jälkikäteen tuomioistuimessa (ks. asia T-295/94, Buchmann v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok. 1998, s. II-813, 171 kohta ja em. yhdistetyt asiat European Night Services ym. v. komissio, tuomion 95 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On näet huomautettava, että perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianosaiselle samaan aikaan kuin sille vastainen päätös. Perustelujen puuttumista ei voida korjata sillä, että asianosainen saa päätöksen perustelut tietoonsa yhteisöjen tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäyntimenettelyn aikana (yhdistetyt asiat C‑189/02 P, C‑202/02 P, C‑205/02 P–C‑208/02 P ja C‑213/02 P, Dansk Rørindustri ym. v. komissio, tuomio 28.6.2005, Kok. 2005, s. I-5425, 463 kohta). Näin ollen, jos perustamissopimuksen 92 artiklan soveltamisesta tehdyssä komission päätöksessä on olennaisia puutteita, komissio ei voi korjata puutetta viittaamalla vasta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa sellaisiin tietoihin ja muihin asian käsittelyssä ilmenneisiin seikkoihin, joiden perusteella voidaan todeta, että se on soveltanut perustamissopimuksen 92 artiklaa asianmukaisesti, paitsi jos kysymys on sellaisista seikoista, joita yksikään asianosainen ei ole kiistänyt tuomioistuinkäsittelyä edeltäneessä hallinnollisessa menettelyssä (ks. vastaavasti em. asia European Night Services ym. v. komissio, tuomion 96 kohta).

68      Tästä seuraa, että komission asiamiesten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämillä väitteillä ei voida korjata riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuutta (ks. asia T-93/02, Confédération nationale du Crédit mutuel v. komissio, tuomio 18.1.2005, Kok. 2005, s. II-143, 126 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69      Päätöksen – joka on perustamissopimuksen 190 artiklan nojalla perusteltava – päätösosa ja perustelut yhdessä muodostavat jakamattoman kokonaisuuden, joten kollegisen päätöksenteon periaatteen mukaisesti nimenomaan komission jäsenten kollegion on hyväksyttävä samalla kertaa ne molemmat, ja perustelujen muiden muutosten kuin oikeinkirjoitukseen liittyvien tai kieliopillisten korjausten tekeminen kuuluu yksinomaan kollegiolle (ks. em. asia Confédération nationale du Crédit mutuel v. komissio, tuomion 124 kohta, jossa viitataan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-137/92 P, komissio v. BASF ym., 15.6.1994 antamaan tuomioon, Kok. 1994, s. I-2555, Kok. Ep. XV, s. I-239, 66–68 kohta).

70      Tältä osin on huomautettava, että EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan (josta on tullut EY 230 artikla) nojalla nostetun kumoamiskanteen yhteydessä yhteisöjen tuomioistuinten on tutkittava ainoastaan riidanalaisen toimenpiteen laillisuus. Tämän perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei ole korjata mahdollista perustelujen puuttumista tai täydentää edellä mainittuja komission perusteluja lisäämällä niihin seikkoja, jotka eivät ilmene riidanalaisesta päätöksestä itsestään, tai korvaamalla perusteluissa esitettyjä seikkoja tällaisilla seikoilla.

71      Näin ollen on tutkittava, onko riidanalainen päätös, joka perustuu taloudellisen tilanteen monitahoisiin arviointeihin, tehty edellä esitettyjä periaatteita noudattaen. Erityisesti on todettava, että sitä, onko komissio noudattanut perusteluvelvollisuutta, on edellä 66–70 kohdassa lainatun oikeuskäytännön perusteella tutkittava yksinomaan niiden perustelujen suhteen, jotka on esitetty itse riidanalaisen päätöksen tekstissä.

 Perusteluvelvollisuuden noudattamista koskevan valvonnan ulottuvuus esillä olevassa asiassa

72      On huomautettava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava, onko komissio noudattanut perustamissopimuksen 190 artiklaan perustuvaa perusteluvelvollisuuttaan, kun se on todennut, ettei SFMI-Chronopostille ollut myönnetty valtiontukea. Niiden periaatteiden nojalla, jotka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tuomiossaan ja jotka on esitetty edellä 50 kohdassa, tämä merkitsee etenkin niiden riidanalaisen päätöksen perustelujen riittävyyden tutkimista, jotka koskevat yhtäältä sitä, kattaako SFMI-Chronopostilta vaadittu vastike ensinnäkin kaikki logistisen ja kaupallisen avun antamisesta aiheutuneet muuttuvat lisäkustannukset, toiseksi asianmukaisen osan postiverkon käytöstä johtuvista kiinteistä kustannuksista ja kolmanneksi asianmukaisen tuoton omalle pääomalle sikäli kuin sitä käytetään SFMI-Chronopostin kilpailutoimintaan, ja toisaalta sitä, onko olemassa merkkejä siitä, että kyseiset seikat olisi aliarvioitu tai vahvistettu mielivaltaisesti.

73      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo tältä osin, että vaikka ne syyt, joiden vuoksi komissio on hylännyt kantajien ehdottaman kustannusten laskentamenetelmän, ilmenevät selvästi riidanalaisen päätöksen 49–56 perustelukappaleessa esitetyistä perusteluista, kyseisissä perusteluissa on myös oltava riittävä selostus siitä tavasta, jolla komissio on niin kutsuttua ”kaikkien kustannusten” menetelmää käyttämällä laskenut ja arvioinut Ranskan postilaitokselle aiheutuneita kustannuksia – mukaan lukien yhteisöjen tuomioistuimen muutoksenhaun johdosta antamassaan tuomiossa tältä osin merkitykselliseksi katsomat kustannukset – sekä siitä vastikkeesta, joka SFMI-Chronopostilta on tältä osin vaadittu, jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi valvoa komission valtiontuen olemassaolon osalta tekemän arvioinnin laillisuuden. Tässä yhteydessä on hylättävä se Chronopostin väite, jonka mukaan riidanalaista päätöstä on riittävästi perusteltu, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ja yhteisöjen tuomioistuin eivät ole ottaneet esiin perustelujen puutteellisuutta, joka on ehdoton pätemättömyysperuste. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja yhteisöjen tuomioistuimen ei näet tarvinnut ottaa esiin perustelujen puutteellisuutta tässä yhteydessä, kun otetaan huomioon se, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli kumonnut ensimmäisessä oikeusasteessa riidanalaisen päätöksen ainoastaan sillä perusteella, että perustamissopimuksen 92 artiklaa sovellettaessa oli tehty oikeudellinen virhe (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 64–79 kohta), ja että yhteisöjen tuomioistuin valvoo ainoastaan sen arvioinnin laillisuuden, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt tämän päätelmän tueksi (yhteisöjen tuomioistuimen tuomion 31–42 kohta).

74      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää näin ollen tarpeellisena tutkia sitä, onko komissio perustellut riittävästi arviointiaan, joka koskee ensinnäkin logistisen ja kaupallisen avun antamisesta aiheutuneiden muuttuvien lisäkustannusten kattamista, toiseksi asianmukaista osaa niistä kiinteistä kustannuksista, jotka johtuvat postiverkon käytöstä, ja kolmanneksi asianmukaista tuottoa omalle pääomalle.

 Riidanalaisen päätöksen perustelut, jotka koskevat logistisen ja kaupallisen avun antamisesta aiheutuneita muuttuvia lisäkustannuksia

75      Siltä osin kuin on kyse niistä muuttuvista lisäkustannuksista, jotka ovat aiheutuneet Ranskan postilaitoksen SFMI-Chronopostille antamasta logistisesta ja kaupallisesta avusta, riidanalaisen päätöksen 33. perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Laskiessaan SFMI-Chronopostille myönnetyn avun kokonaismäärää Ranskan postilaitos laskee ensin välittömät toimintakustannuksensa, toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannuksia lukuun ottamatta, palvelua vastaavan tuotevalikoiman (perustoimenpiteiden ketju) sekä todellisten liikennemäärien perusteella. Tämän jälkeen toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannukset jaetaan suhteessa kunkin palvelun tuotantokustannuksiin.

Ranskan postilaitoksella ei ollut tuotevalikoimaa koskevaa analyyttistä kirjanpitojärjestelmää, jonka avulla se olisi voinut laskea SFMI-Chronopostille tarjottavaan logistiseen apuun liittyvät todelliset kustannukset. Nämä kustannukset laskettiin vuoteen 1992 asti arvioiden perusteella. SFMI-Chronopostille tarjotut palvelut jaettiin osiin sellaisten perustoimenpiteiden sarjaksi, joihin kuluvaa aikaa ei ennen vuotta 1992 ollut mitattu. Näiden kustannusten määrittelemiseksi Ranskan postilaitos rinnasti nämä palvelut jo olemassa oleviin samanlaisiin postipalveluihin, joiden eri toimenpiteisiin kuluva aika oli jo mitattu ja arvioitu (esimerkiksi kirjatun kirjeen jättäminen). Kyseisten toimenpiteiden kesto ja kustannukset laskettiin vuonna 1992 ottaen huomioon pikapostiliikenteen todellinen määrä. Näiden laskelmien avulla Ranskan postilaitos saattoi arvioida logistisen apunsa todelliset kustannukset.”

76      Komissio on tältä osin päätellyt riidanalaisen päätöksen 57. perustelukappaleessa seuraavaa:

”Komissio katsoo, että sisäisiin hintoihin, joilla tuotteet ja palvelut myydään samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välillä, ei sisälly minkäänlaista [rahallista etua], jos hinnat on laskettu kaikkien kustannusten perusteella (eli kokonaiskustannukset ja oman pääoman korko). Käsiteltävänä olevassa tapauksessa SFMI-Chronopostin suorittamat maksut eivät kattaneet kokonaiskustannuksia kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana, mutta ne kattoivat kaikki kustannukset toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannuksia lukuun ottamatta. Komissio katsoo, ettei tilanne ole poikkeuksellinen, kun otetaan huomioon, että yritysryhmään kuuluvan uuden yrityksen toiminnasta aiheutuvat tulot voivat kattaa ainoastaan muuttuvat kustannukset käynnistysvaiheen aikana. Kun yritys on vakiinnuttanut asemaansa markkinoilla, sen tuottamien tulojen on oltava suuremmat kuin muuttuvat kustannukset, jotta se auttaisi osaltaan kattamaan konsernin kiinteitä kustannuksia. Kahdella ensimmäisellä tilikaudella (1986 ja 1987) SFMI-Chronopostin suorittamat maksut kattoivat muuttuvien kustannusten lisäksi myös tiettyjä kiinteitä kustannuksia (esimerkiksi kiinteistöt ja ajoneuvot). Ranska on osoittanut, että vuodesta 1988 alkaen SFMI-Chronopostin maksama korvaus sen saamasta avusta on kattanut kaikki Ranskan postilaitokselle aiheutuneet kustannukset sekä osan oman pääoman korosta. Näin ollen Ranskan postilaitoksen tytäryhtiölleen antama logistinen ja kaupallinen apu on annettu tavanomaisten markkinaolosuhteiden mukaisesti eikä ole valtiontukea.”

77      Näissä perusteluissa ei todeta riittävällä tavalla sitä täsmällistä ulottuvuutta, joka komission on tarkoitus antaa tässä yhteydessä käytetyille taloudellisille ja kirjanpidollisille käsitteille, eikä niiden kustannusten tarkkaa luonnetta, joita se on tarkastellut perustellakseen sen, ettei kyseessä ollut valtiontuki, jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi tutkia, vastaavatko kyseiset kustannukset tosiasiallisesti logistisen ja kaupallisen avun antamisesta aiheutuneita muuttuvia lisäkustannuksia yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa tarkoitetulla tavalla.

78      Riidanalaisen päätöksen 33. perustelukappaleessa mainitun välittömien toimintakustannusten käsitteen osalta näet komissio on pelkästään todennut 27.5.2005 päivätyssä komission kirjeessä, joka on toimitettu vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen, että kyse oli kohdennettavista kustannuksista. Komissio toteaa kyseisessä kirjeessä vielä, että Ranskan postilaitoksessa kyseiset kohdennettavat kustannukset käsittivät myös osan kiinteistä kustannuksista, toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannuksia lukuun ottamatta.

79      Kun otetaan kuitenkin huomioon pelkästään riidanalainen päätös, ei ole mahdollista selvittää, mitkä ovat olleet välittömiä toimintakustannuksia, eikä sitä, mitkä ovat niitä kustannuksia, jotka voidaan Ranskan postilaitoksen kirjanpidossa kohdentaa suoraan eri toimintoihin. Kohdennettavat kustannukset näet vaihtelevat eri yrityksissä käytetyn kirjanpitojärjestelmän mukaan.

80      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ylimääräisenä perusteena, ettei tätä kysymystä ole selvennetty myöskään, vaikka otetaan huomioon ne oikeudenkäynnin aikana esitetyt komission kirjelmät, joita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei missään tapauksessa voi ottaa huomioon tutkiessaan riidanalaisen päätöksen perusteluja sellaisinaan (ks. edellä 66–70 kohta). Komissio toteaa kirjelmissään, että sellaisen analyyttisen kirjanpidon perusteella, jossa eri erät on eroteltu asianmukaisesti toisistaan, riidanalaisessa päätöksessä noudatettu menettelytapa, jolla pyrittiin ryhmittelemään uudelleen eri kustannukset (tavaroiden ja palveluiden ulkoiset ostot, henkilöstö, kuoletukset ja käyttöomaisuuden ylläpitäminen) sen mukaan, ovatko ne toimintakustannuksia (toimisto-, kuljetus-, jakelu-, lajittelu- ja rahoitustoiminnat) – siltä osin kuin on kyse välittömistä kustannuksista (muuttuvat eli käsitellystä tuotteesta johtuvat sekä kiinteät kustannukset) – vai rakenteellisia kustannuksia (alueelliset tai kansalliset hallinnolliset rakenteet postia tai rahoituspalveluja varten, yhteiset rakenteet) – siltä osin kuin on kyse välillisistä kustannuksista (täysin kiinteitä). Tämän jälkeen rakenteiden välilliset (kiinteät) kustannukset (sekä yhteiset kustannukset että postille tai rahoituspalveluille ominaiset kustannukset) on kirjattu ”postitoimintoihin” kustakin toiminnasta aiheutuneiden (välittömien) toimintakustannusten mukaisessa suhteessa. Neljän ”postitoiminnan” osalta (keräys, jakelu, lajittelu ja kuljetus) välilliset kustannukset (muut kuin toiminnalliset rakennekustannukset, joihin kuuluvat myös keskushallinnon ja departementtien mainoskustannukset ja kaupalliset kustannukset) on kirjattu kustakin mainitusta toiminnasta aiheutuneiden välittömien kustannusten mukaisessa suhteessa. Eri tuotosyksiköiden (työminuutti tai kuljetettu tonni) kustannukset perustuvat siihen, että kutakin toimintaa koskevat kaikki todelliset kustannukset jaetaan niiden työminuuttien, joiden työhön on laskettu kuluvan, (tai kuljetetun painon) tarkalla määrällä. Kun kyseinen yksikkökustannus kerrotaan SFMI-Chronopostille suoritettuihin palveluihin käytetyllä ajalla (tai kuljetetulla painolla), on mahdollista määrittää Ranskan postilaitoksen tytäryhtiölleen toimittamien palvelujen kokonaiskustannukset.

81      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kyseisillä selityksillä vain vahvistetaan sitä päätelmää, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perustelut sellaisinaan ovat aivan liian yleisiä, jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voisi valvoa sen komission arvioinnin laillisuuden, joka koskee sitä, ovatko kaikki Ranskan postilaitoksen SFMI-Chronopostille toimittamasta logistisesta ja kaupallisesta avusta aiheutuneet kustannukset katettu. Perustelujen puutteellisuutta korostaa vielä se, että komissio käyttää riidanalaisessa päätöksessä epätarkasti erilaisia taloudellisia ja kirjanpidollisia käsitteitä. Riidanalaisen päätöksen 57. perustelukappaleen perusteella, jonka mukaan ”kahdella ensimmäisellä tilikaudella (1986 ja 1987) SFMI-Chronopostin suorittamat maksut kattoivat muuttuvien kustannusten lisäksi myös tiettyjä kiinteitä kustannuksia (esimerkiksi kiinteistöt ja ajoneuvot)”, ei näet voida määrittää täsmällisesti sitä, mitkä ovat olleet näitä ”tiettyjä kiinteitä kustannuksia”, jotka SMFI-Chronopost olisi kattanut.

82      Riidanalaisessa päätöksessä ei myöskään ole selvitetty sitä, millä tavalla SFMI-Chronopostille tarjotut palvelut jaettiin osiin perustoimenpiteiden sarjaksi tai miten Ranskan postilaitos rinnasti nämä palvelut jo olemassa oleviin samankaltaisiin postipalveluihin. Kun otetaan kuitenkin huomioon se, että SFMI-Chronopostille tarjottuihin palveluihin kulunutta aikaa ei ollut mitattu ennen vuotta 1992 ja että vuoteen 1992 asti Ranskan postilaitoksen SFMI-Chronopostille toimittamaan logistiseen ja kaupalliseen apuun liittyvät todelliset kustannukset laskettiin arvioiden perusteella, riidanalaisessa päätöksessä olisi ollut tarpeen selittää, millä tavalla kyseinen rinnastaminen oli tehty, jotta riidanalaisen päätöksen vastaanottaja ja muut, joita asia koskee, sekä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voivat tarkastaa sen, sisältyykö kyseiseen menettelytapaan mahdollisia tosiseikkoja koskevia virheitä tai arviointivirheitä vai ei.

83      Täsmälliset selitykset olisivat olleet erityisen tarpeellisia sen tarkastamiseksi, millä tavalla Ranskan postilaitoksen SFMI-Chronopostille toimittama kaupallinen apu on otettu huomioon kaikissa kustannuksissa. Samalla tavalla kuin ne SFMI-Chronopostille tarjotut palvelut, jotka liittyivät tiettyyn tuotteeseen, on komission mukaan irrotettu Ranskan postilaitoksen muista toiminnoista, myös kaupalliseen apuun liittyvien kustannusten esiintyminen ja merkitys olisi pitänyt perustella. Riidanalaisessa päätöksessä olevista selityksistä ei kuitenkaan ilmene se, millä tavalla tällainen apu on otettu huomioon kaikkia kustannuksia koskevassa laskelmassa.

84      Tämän johdosta riidanalaiseen päätökseen olisi ollut tarpeen sisällyttää tältä osin riittävät perustelut ja ainakin yleinen yhteenveto niistä analyyttisistä kirjanpitolaskelmista, jotka koskevat SFMI-Chronopostille tarjottuja palveluja, siten, että salaiset tiedot olisi mahdollisesti poistettu.

85      Kaikesta edellä olevasta seuraa, että riidanalaisessa päätöksessä ei ole perusteltu riittävästi komission arviointia, joka koskee logistisen ja kaupallisen avun toimittamisesta mahdollisesti aiheutuneita muuttuvia lisäkustannuksia.

 Perustelut, jotka koskevat asianmukaista osaa niistä kiinteistä kustannuksista, jotka johtuvat postiverkon käytöstä

86      Siltä osin kuin on kyse asianmukaisesta osasta niistä kiinteistä kustannuksista, jotka johtuvat postiverkon käytöstä, riidanalaisen päätöksen 33. perustelukappaleesta ilmenee, että ”toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannukset jaetaan suhteessa kunkin palvelun tuotantokustannuksiin”.

87      On huomattava, että pelkästään riidanalaisen päätöksen perusteella ei ole mahdollista määrittää, minkä tyyppiset kustannukset kuuluvat näihin toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannuksiin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei erityisesti voi tarkastaa, onko komission mielestä osa toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannuksista sellaisia kustannuksia, jotka voidaan luonnehtia postiverkon käytöstä johtuviksi kiinteiksi kustannuksiksi, ja jotka tästä syystä olisi pitänyt ottaa huomioon laskettaessa SFMI-Chronopostilta vaaditun vastikkeen määrää. Tällä luonnehdinnalla on kuitenkin erityistä merkitystä, kun otetaan huomioon se, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä todennut myös, ettei SFMI-Chronopostin vuosina 1986–1987 suorittama korvaus kattanut sataprosenttisesti Ranskan postilaitokselle aiheutuneita toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannuksia. Päinvastoin, riidanalaisen päätöksen 33. perustelukappaleesta ilmenee, että kaikkien kustannusten kattamisaste oli vuonna 1986 vain 70,3 prosenttia ja vuonna 1987 vain 84,3 prosenttia.

88      Erityisesti on todettava, ettei komissio ole määritellyt täsmällisesti, mitkä sen mukaan olivat ne kiinteät kustannukset, jotka johtuivat siitä, että SFMI-Chronopost käytti Ranskan postilaitoksen verkkoa. Riidanalaisessa päätöksessä ei etenkään täsmennetä, onko olemassa muita sellaisia kiinteitä kustannuksia kuin toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannukset, jotka olisi pitänyt katsoa postiverkon käytöstä johtuviksi kiinteiksi kustannuksiksi ja jotka näin ollen eivät kuuluneet SFMI-Chronopostille toimitetusta logistisesta ja kaupallisesta avusta aiheutuneiden muuttuvien lisäkustannusten ryhmään. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei näin ollen voi tarkastaa, onko tämä osuus kiinteistä kustannuksista laskettu asianmukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossaan esittämiin vaatimuksiin nähden.

89      Näissä olosuhteissa riidanalaista päätöstä ei siis ole perusteltu riittävästi siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi sen perusteella tarkastaa yhtäältä, sisältävätkö toimipaikkojen ja aluehallinnon kustannukset postiverkon käytöstä johtuvia kiinteitä kustannuksia, ja toisaalta, oliko olemassa sellaisia muita Ranskan postilaitokselle aiheutuneita, postiverkon käyttöön liittyviä kiinteitä kustannuksia, jotka SFMI-Chronopostilta vaaditulla korvauksella olisi pitänyt kattaa yhteisöjen tuomioistuimen muutoksenhaun johdosta antamassaan tuomiossa vahvistamien vaatimusten mukaisesti.

 Perustelut, jotka koskevat asianmukaista tuottoa omalle pääomalle

90      Siltä osin kuin on kyse asianmukaisesta tuotosta omalle pääomalle, komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 57. perustelukappaleessa, että ”Ranska on osoittanut, että vuodesta 1988 alkaen SFMI-Chronopostin maksama korvaus sen saamasta avusta on kattanut kaikki Ranskan postilaitokselle aiheutuneet kustannukset sekä osan oman pääoman korosta”. Riidanalaisessa päätöksessä ei kuitenkaan todeta, mikä on ollut SFMI-Chronopostin maksama korvaus Ranskan postilaitoksen oman pääoman tuotosta.

91      Riidanalaisesta päätöksestä tosin ilmenee, että komissio on laskenut sisäisen tuoton. Riidanalaisessa päätöksessä ei kuitenkaan täsmennetä, onko sisäinen tuotto laskettu sen osoittamiseksi, että yksityistä sijoittajaa koskeva kriteeri on täytetty, ja/tai oman pääoman tuoton laskemiseksi. Tältä osin riidanalaisen päätöksen 58. perustelukappaleessa todetaan pelkästään, että ”komissio on myös tarkastellut sitä, onko Ranskan postilaitoksen käyttäytyminen SFMI-Chronopostin osakkeenomistajana kaupallisesti perusteltua suhteessa markkinataloudessa toimivan sijoittajan periaatteeseen – – ” ja että ”sen selvittämiseksi, onko Ranskan postilaitos käyttäytynyt kuten markkinataloudessa toimiva sijoittaja, komission on tarkasteltava emoyhtiön osinkoina ja pääomavoittona saamaa tuottoa”.

92      Lisäksi vaikka oletetaan, että sisäisen tuoton laskemisella, sellaisena kun se on esitetty riidanalaisessa päätöksessä, on vahvistettu tuotto SFMI-Chronopostin kilpailutoimintaan käytetylle omalle pääomalle, riidanalaisessa päätöksessä ei yksilöidä sitä pääomaa, jonka komissio on katsonut tosiasiallisesti käytetyn tähän toimintaan päätelläkseen, ettei kyse ollut valtiontuesta. Komissio on tältä osin vain todennut riidanalaisen päätöksen 59. perustelukappaleessa, että ”laskiessaan sisäistä korkokantaa komissio on ottanut huomioon toisaalta Ranskan postilaitoksen vuonna 1986 sijoittaman pääomapanoksen, toisaalta SFMI-Chronopostin vuosina 1986–1991 maksamat osingot ja SFMI-Chronopostin arvon vuonna 1991”. Komissio toteaa vielä riidanalaisen päätöksen 62. perustelukappaleessa, että se ”on laskenut sisäisen korkokannan ja verrannut sitä SFMI-Chronopostin oman pääoman kustannuksiin vuonna 1986 (13,65 prosenttia), jolloin yhtiö perustettiin ja se aloitti toimintansa, minkä avulla komissio saattoi selvittää, oliko investointien tuotto kokonaisuudessaan tarkasteltuna riittävä”, päätelläkseen tämän perusteella, että ”komission laskema sisäinen korkokanta on selvästi suurempi kuin pääomakustannukset vuonna 1986” ja että ”näin ollen Ranskan postilaitoksen ja sen tytäryhtiön välisiin rahoitustapahtumiin ei vuosina 1986–1991 sisältynyt tuen tunnusmerkkejä”. Riidanalaisessa päätöksessä todetaan siten ainoastaan, että komissio on ottanut huomioon yhtäältä Ranskan postilaitoksen vuonna 1986 sijoittaman pääomapanoksen ja toisaalta Ranskan postilaitoksen ja sen tytäryhtiön väliset rahoitustapahtumat vuosina 1986–1991 ilman, että komissio kuitenkaan yksilöisi riittävän tarkasti, mistä rahoitustapahtumista oli kyse.

93      Lisäksi vaikka oletetaan, että sisäinen tuotto heijastaa riittävän tarkasti tuottoa SFMI-Chronopostin kilpailutoimintaan käytetylle omalle pääomalle, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei joka tapauksessa voi valvoa, onko kyseinen mahdollinen tuotto omalle pääomalle ollut yhteisöjen tuomioistuimen tuomion 40 kohdassa tarkoitetulla tavalla asianmukainen, kun otetaan huomioon se, että sisäisen tuoton laskeminen numeroin ei ilmene riidanalaisesta päätöksestä.

 Perustelut, jotka koskevat kustannusten kattamista yleensä

94      Niiden riidanalaisen päätöksen 57. perustelukappaleessa esitettyjen komission päätelmien osalta, joiden mukaan ”kahdella ensimmäisellä tilikaudella (1986 ja 1987) SFMI-Chronopostin suorittamat maksut kattoivat muuttuvien kustannusten lisäksi myös tiettyjä kiinteitä kustannuksia (esimerkiksi kiinteistöt ja ajoneuvot)” ja ”Ranska on osoittanut, että vuodesta 1988 alkaen SFMI-Chronopostin maksama korvaus sen saamasta avusta on kattanut kaikki Ranskan postilaitokselle aiheutuneet kustannukset sekä osan oman pääoman korosta”, on todettava, että kyse on pelkästään yksioikoisista toteamuksista. Riidanalaisessa päätöksessä ei näet ole esitetty yksityiskohtaisesti kyseisestä avusta suoritetun korvauksen laskennan eri vaiheita tai kyseisestä avusta johtuvia infrastruktuurikustannuksia eikä siinä ole lukumääräisiä tietoja kyseiseen apuun liittyvien kustannusten arvioinnista. Tässä yhteydessä komissio tyytyy vain toteamaan, että SFMI-Chronopostin maksama korvaus kattoi Ranskan postilaitoksen kaikki kustannukset tarkentamatta kuitenkaan niitä lukuja ja laskelmia, joihin sen arviointi ja sen päätelmät perustuivat.

95      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on näin ollen mahdotonta valvoa, ovatko käytetty menetelmä ja komission arvioinnissaan noudattamat vaiheet virheettömiä ja niiden periaatteiden mukaisia, jotka yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan esittänyt, jotta voitaisiin päättää, onko kyse valtiontuesta vai ei.

 Yksityiskohtaisten perustelujen tarve

96      Lisäksi on huomautettava, että perusteluvelvollisuuden laajuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, jotka käsiteltävänä olevassa asiassa vaativat yksityiskohtaisempia perusteluja.

97      Esillä olevassa asiassa olosuhteet, jotka edellyttävät yksityiskohtaisempia perusteluja, perustuvat siihen, että ensinnäkin kyseessä on yksi niistä ensimmäisistä päätöksistä, joissa tarkasteltiin valtiontukia koskevien määräysten ja säännösten soveltamisen yhteydessä monitahoista kysymystä sellaisen emoyhtiön kustannusten laskemisesta, joka toimii suljetuilla markkinoilla ja joka antaa logistista ja kaupallista apua tytäryhtiölleen, joka ei toimi suljetuilla markkinoilla. Toiseksi komission olisi pitänyt sen johdosta, että 10.3.1992 tehty ensimmäinen komission päätös peruutettiin sen jälkeen kun kumoamiskanne oli nostettu ja että yhteisöjen tuomioistuin antoi SFEI-tuomion, perustella lähestymistapaansa riidanalaisten seikkojen osalta vieläkin huolellisemmin ja täsmällisemmin. Lopuksi, komission olisi pitänyt myös sen vuoksi, että kantajat olivat toimittaneet hallinnollisen menettelyn aikana useita taloudellisia selvityksiä, valmistella tunnolliset perustelut ja vastata kantajien olennaisiin väitteisiin, joita oli tuettu näillä taloudellisilla tutkimuksilla.

98      Tässä tilanteessa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että riidanalaisen päätöksen perustelut, joissa vain selitetään hyvin yleisesti sitä menetelmää, jonka mukaan komissio arvioi kustannuksia, ja sitä lopullista tulosta, johon asiassa päästiin, mutta joissa ei kohdenneta vaadittavalla tarkkuudella niitä eri kustannuksia, jotka Ranskan postilaitokselle aiheutui logistisen ja kaupallisen avun toimittamisesta SFMI-Chronopostille, ja niitä kiinteitä kustannuksia, jotka johtuivat postiverkon käytöstä, eikä määritetä tarkasti tuottoa omalle pääomalle, eivät ole perustamissopimuksen 190 artiklan vaatimusten mukaisia.

99      Sen komission väitteen osalta, jonka mukaan mainittuihin laskelmiin liittyvät lukumääräiset tiedot ovat liikesalaisuuksia, riittää, kun todetaan, että komissio olisi voinut selittää paremmin noudatettuja menetelmiä ja tehtyjä laskelmia paljastamatta mahdollisia liikesalaisuuksia. Tämä mahdollisuus on lisäksi vahvistettu niissä selityksissä, jotka komissio on antanut oikeudenkäynnin aikana etenkin kirjelmissään ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisiin ja kirjallisiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa. Komissio olisi joka tapauksessa voinut antaa näistä arvioista karsittuja tietoja ja sellaisia versioita, jotka eivät ole luottamuksellisia.

100    Tämän perusteella on katsottava, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi riidanalaisen päätöksen perusteella tarkastaa kaikkien kustannusten käsitteen, sellaisena kuin komissio on sen määritellyt riidanalaisessa päätöksessä, piiriin kuuluvien eri kustannusten olemassaoloa ja suuruutta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siis voi riidanalaisen päätöksen perustelujen perusteella valvoa komission tältä osin tekemän arvioinnin laillisuutta eikä sitä, onko se niiden vaatimusten mukainen, jotka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut muutoksenhaun johdosta antamassaan tuomiossa, jotta voitaisiin päätellä, ettei kyse ole valtiontuesta.

101    Tästä seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava perustelujen puutteellisuuden vuoksi siltä osin kuin siinä päätellään, että Ranskan postilaitoksen SFMI-Chronopostille toimittama logistinen ja kaupallinen apu ei ole valtiontukea.

3.     Valtiontuen käsitteen virheellistä soveltamista koskeva kanneperuste

 Alustavat huomautukset

102    Edellä esitetyn perusteella ei ole mahdollista tutkia niitä kantajien neljännen kanneperusteen ensimmäisessä osassa esittämiä väitteitä, jotka koskevat sitä, ettei SFMI-Chronopostin kustannuksia ole katettu, sitä, että tietyt komission huomioon ottamat seikat on aliarvioitu ja ne ovat mielivaltaisia, sitä, että Deloitten selvityksen liitteessä 4 tehdyt kirjanpidolliset mukautukset sisältävät virheitä, sitä, että sisäinen tuotto on epätavallisen korkea tai sitä, mihin syihin SFMI-Chronopostin kannattavuus perustui.

103    Niitä muita väitteitä, jotka kantajat ovat esittäneet neljännen kanneperusteen ensimmäisessä osassa ja jotka koskevat lineaariseksi ”retropolaatioksi” kutsuttuun menetelmään väitetysti liittyviä ilmeisiä virheitä ja sitä, ettei Ranskan postilaitoksella ollut merkityksellisenä ajankohtana analyyttistä kirjanpitoa, käsitellään jäljempänä.

 Normaaleja markkinaehtoja koskevan käsitteen virheellinen soveltaminen

 Retropolaatiomenetelmän käyttäminen

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

104    Kantajat katsovat, että koska Ranskan postilaitoksella ei vuonna 1992 ollut käytössä analyyttistä kirjapitoa, vuosia 1986–1992 koskevien laskelmien osalta käytetty retropolaatiomenetelmä ei ollut perusteltu. Kantajat korostavat sitä, että komissio oli tietoinen analyyttisen kirjanpidon puuttumisesta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä. Kantajat huomauttavat tältä osin, että Ranskan kilpailuneuvosto oli jo vuonna 1996 todennut, ettei Ranskan postilaitoksen kirjanpidon perusteella ollut mahdollista vahvistaa sitä, miten verkkokustannukset jakautuivat. Komission olisi näin ollen pitänyt kantajien mukaan jättää hyväksymättä tällaiseen kirjanpitoon perustuva Ranskan postilaitoksen kustannusten arviointimenetelmä.

105    Kantajat päättelevät tämän perusteella, ettei komission ollut mahdollista kohdentaa Ranskan postilaitokselle alihankinnasta aiheutuneita toimintakustannuksia.

106    Kantajat tuovat esiin kolme virhettä. Ensinnäkin pikapostitoimintojen tuotannon kokonaisyksikkökustannus ei ole vakio vaan se alenee laajalti tuotantovolyymin kasvaessa. Komission valitsemassa menetelmässä ei kuitenkaan oteta huomioon kasvavia mittakaavaetuja. Tämän johdosta kyseinen menetelmä johtaa siihen, että SFMI-Chronopostille tarkoitettujen palvelujen aiheuttamat kustannukset on aliarvioitu alkujakson osalta ja näin on varsinkin siltä osin kuin kyse on sen tyyppisestä palvelusta, jonka osalta oli jo toiminnan alusta lukien vastattava merkittävistä kiinteistä kustannuksista. Kantajat katsovat tältä osin, että lineaarisen retropolaatiomenetelmän valitseminen johti siihen, että kustannuksia on vähennetty suhteessa 3:1.

107    Toiseksi, valittu ”deflaattori” eli palkkamenojen kasvuvauhti ei ole taloudelliselta kannalta katsoen asianmukainen. Kantajat väittävät, että palkkamenojen kehitystä ei voida käyttää Ranskan postilaitoksen kustannusten ”deflaattorina”, sillä SFMI-Chronopostin lähetyksen käsittelykustannukset eivät riipu mitenkään Ranskan postilaitoksen työtekijöiden määrän kehittymisestä. Merkittäviä rekrytointeja on voitu tehdä suhdannesyistä tai sellaisiin muihin toimintoihin, jotka eivät millään tavalla liity SFMI-Chronopostin toimintoihin. Yhdestä ainoasta toiminnasta (alihankinta SFMI-Chronopostille) aiheutuneiden kustannusten selvittämiseksi olisi pitänyt käyttää työminuutin kustannuksen kasvuvauhtia postitoimistoissa ja lajittelukeskuksissa. Kantajien mukaan ”pisteluvun 539” eli työminuutin kustannuksen kasvuvauhdin käyttäminen olisi näin ollen ollut soveliaampaa.

108    Kolmanneksi kantajat katsovat, että komission olisi retropolaatiomenetelmän sijasta pitänyt käyttää luovutushintataulukoihin perustuvia laskuja. Kantajat tarkentavat, että retropolaatiomenetelmän käyttäminen ei ollut perusteltua sen vuoksi, että Ranskan postilaitos ja SFMI-Chronopost olivat vuodesta 1986 alkaen allekirjoittaneet sopimuksia, joissa määritellään tarkalleen se menetelmä, jolla alihankinnan kaikki kustannukset vahvistetaan, ja että nämä kaikki kustannukset ovat todellisuudessa toteutuneet.

109    Kantajat väittävät näin ollen näyttäneensä toteen, että retropolaatiomenetelmää tarkempi, vaihtoehtoinen menetelmä oli olemassa.

110    Siltä osin kuin on kyse siitä komission väitteestä, jonka mukaan lineaarista retropolaatiomenetelmää koskeva väite on uusi väite, kantajat toteavat, ettei ”normaaleja markkinaehtoja” koskevan käsitteen sisältöä ole muutettu kantajien kanneperusteella, vaan sillä, miten kyseistä käsitettä on tulkittu yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa. Ne väittävät, että niiden kanneperuste on koskenut koko ajan myös sitä, onko Ranskan postilaitokselle logistisen avun antamisesta aiheutuneet kustannukset katettu. Yhden niiden jo kanteessa alusta lähtien esittämän väitteen uudelleen muotoilu on hyväksyttävää. Kantajat ovat pelkästään muuttaneet kanneperusteiden esitystapaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomion huomioon ottamiseksi.

111    Kantajat toteavat vielä, etteivät ne ole voineet riidanalaisen päätöksen perusteella saada tietoonsa retropolaatiomenetelmää koskevia yksityiskohtia, kun otetaan huomioon se, että niille on annettu mahdollisuus tutustua Deloitten selvitykseen vasta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteuttamien prosessinjohtotoimien johdosta ja että ne ovat näin ollen voineet tarkentaa retropolaatiomenetelmää koskevia lausumiaan vasta vastauskirjelmässään.

112    Komissio katsoo ensisijaisesti, että retropolaatiomenetelmän, jossa kantajien mukaan piti ottaa huomioon mittakaavaedut, lineaarisuutta koskeva arvostelu on uusi väite, joka tästä syytä on jätettävä tutkimatta.

113    Komissio väittää toissijaisesti, että mittakaavaetuja koskevilla perusteluilla on merkitystä ainoastaan, jos yritys on ryhtynyt perustamaan uutta verkkoa. SFMI-Chronopost on kuitenkin vain Ranskan postilaitoksen monipuolistumisen tuote ja Ranskan postilaitos saa verkkonsa ansiosta tehokkaasti tuotevarioinnin etuja harjoittamalla pääasiallisen toimintansa kanssa erittäin samankaltaista toimintaa. Komissio huomauttaa, että vuonna 1992 Chronopostin liiketoimien volyymin suhde Ranskan postilaitoksen liiketoimien volyymiin oli 1:3 000.

114    Komissio myöntää, että Ranskan postilaitoksessa on vasta vuodesta 1992 lukien mitattu kaikkiin postitoimiin kulunutta aikaa tarkasti ja yhtenäisesti sekä otettu käyttöön sellainen luotettava analyyttinen kirjanpito, jossa ”tuotosyksikköjen” kustannukset lasketaan tarkennetusti jopa jo kustannuksiin sitoutumisen hetkellä. Se toteaa, että sen on pitänyt juuri tästä syystä tukeutua menneen ajan osalta asiantuntijoiden ehdottamaan retropolaatiomenetelmään. Se väittää, että kyseinen menetelmä perustui vuotta 1992 koskeviin luotettaviin tietoihin ja sitä on sovellettu SFMI-Chronopostin menneisiin liiketoimiin, jotka oli esitetty kunakin vuonna vuodelta 1986 peräisin olevassa kirjanpidossa ja jotka tilintarkastajat olivat tarkastaneet.

115    Komissio väittää, että se, että se on käyttänyt tämän tyyppistä ”kokonaisvaltaistavaa” metodologiaa, saa periaatteellisesti tukea ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta tämän asiassa T-106/95, FFSA ym. vastaan komissio 27.2.1997 antamasta tuomiosta (Kok. 1997, s. II-229, 103 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja niistä kirjanpitotiedoista, joiden perusteella kyseistä menetelmää on sovellettu.

116    Komissio, jota Ranskan tasavalta tukee, väittää, etteivät kantajat ole näyttäneet toteen yhtäältä sitä, että on olemassa vaihtoehtoinen, tarkempi menetelmä ja toisaalta sitä, että komissio on nojautunut päätöksessään aineellisesti paikkansapitämättömiin tosiseikkoihin tai että se on ylittänyt sillä tässä asiassa olevan harkintavaltansa.

117    Siltä osin kuin on kyse vuoden 1992 osalta esitetyistä tiedoista, komissio korostaa, että Ranskan viranomaiset toimittivat 24.5.1996 vuotta 1992 koskevan oikaisun ja vuosia 1986–1991 koskevat laskelmat, jotka perustuivat siitä lähtien todellisiin tariffeihin ja vuoden 1992 retropoloituihin yksikkökustannuksiin, kuten myös vuosia 1993–1995 koskevat laskelmat, jotka perustuivat tarkasteltavana olevaa vuotta koskevan analyyttisen kirjanpidon tietoihin.

118    Komissio huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan korostanut, että ”normaaleja markkinaehtoja” on arvioitava ottamalla huomioon käytettävissä olevat objektiiviset ja todennettavissa olevat seikat. Komissio päättelee tämän perusteella, että kun otetaan huomioon se, että käytettävissä oli ainoastaan vuonna 1992 olemassa ollut kirjanpito, sillä ei ollut mitään syytä kyseenalaistaa näitä tietoja, kun muita tarkempia tietoja ei ollut.

119    Retropolaatiossa käytetyn deflaattorin eli palkkamenojen kehittymistä koskevan deflaattorin osalta komissio väittää, että sitä on käytetty kustannusten kehittymistä osoittavana indikaattorina, koska sen on katsottu kuvaavan kaikkein parhaiten Ranskan postilaitoksen kokonaiskustannuksia siten, että kustannukset voitiin saattaa ajan tasalle vuodesta 1992 alkaen, koska palkkamenojen osuus Ranskan postilaitoksen kustannuksista on noin 75 prosenttia. Komission mukaan kantajat eivät ole voineet ehdottaa asianmukaisempaa indikaattoria asianomaiselle ajanjaksolle. Komission mielestä pisteluku 539 olisi ollut liian osittainen indikaattori, sillä olemassa oli jo kaksi pistelukua 539 – yksi toimistoille ja toinen lajittelulle – joihin lisätään vielä jakelun ja kuljetetun tonnin kustannuksen osalta ”tilastollinen 742”. Komissio väittää, että sitä, että se on valinnut kaikkein yleisimmän deflaattorin, ei voida pitää ilmeisenä arviointivirheenä. Se huomauttaa vielä, etteivät kantajat ole edes yrittäneet näyttää toteen, että vaihtoehtoisen menetelmän mukaan kustannukset olisivat olleet suuremmat ajanjaksolla 1986–1992.

120    Komissio huomauttaa, että Ranskan postilaitoksen ja SFMI:n väliset tariffisopimukset ovat täysin soveltumattomia kaikkien kustannusten määrittelemiseksi, koska niillä pyrittiin määrittämään toimintaa koskevista palveluista maksettava korvaus sekä Ranskan postilaitoksen kaupallinen korvaus. Komissio päättelee, että kaikki todellisuudessa aiheutuneet kustannukset oli laskettava eri tavalla niiden vertaamiseksi tämän jälkeen maksettuun korvaukseen, jotta voitiin päätellä, onko kyse tuesta vai ei.

121    Ranskan tasavalta tarkentaa, että Ranskan postilaitoksella on ollut velvollisuus toimittaa liikeyrityksiin sovellettava kirjanpito vasta vuodesta 1991 lukien lailla 90-568 täytäntöönpannun yleisen uudistuksen yhteydessä. Se toteaa vielä, että Ranskan postilaitos on kehittänyt riittävän tarkat ja yhtenäiset kustannusten laskentamenetelmät, joiden avulla se on vuodesta 1992 lukien voinut tarkentaa sen tytäryhtiön toiminnoista aiheutuneiden todellisten kustannusten arviointia. Se katsoo siis, että komission riidanalaisessa päätöksessä käyttämä menetelmä perustuu kaikkein luotettavimpiin kustannusten arviointia koskeviin seikkoihin ja siinä otetaan asianmukaisesti huomioon Ranskan postilaitoksen kaltaisen yrityksen tilanteen erityisyys.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

122    Alustavasti on tutkittava se komission väite, jonka mukaan kantajien retropolaatiomenetelmää koskeva väite on uusi väite ja se on tästä syystä jätettävä tutkimatta.

123    Työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu kirjallisen käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin.

124    Esillä olevassa asiassa riittää, kun todetaan, että kantajat ovat jo kanteensa 212–220 kohdassa arvostelleet retropolaatiomenetelmää, jonka johdosta vuosien 1986–1991 kustannuksia on arvioitu vuoden 1992 kustannusten perusteella. Kantajat ovat erityisesti väittäneet, että ”ekstrapolaatio ajassa taaksepäin – – edellyttää, että alihankinnan kustannukset ja hinnat kehittyvät vakaasti ja samansuuntaisesti”. Kun kantajat tarkentavat lausumiaan retropolaation lineaarisuuden osalta, ne eivät esitä uutta tai erillistä perustetta, vaan ne esittävät kanteeseen tämän asian osalta sisältyviä perustelujaan seikkaperäisemmin.

125    On myös huomautettava, että kantajien on pitänyt nostaa kanteensa ilman, että niillä olisi ollut mahdollisuutta tutustua Deloitten selvitykseen tai Ranskan hallituksen vastauksiin. Nämä asiakirjat on näet toimitettu kantajille vasta vuoden 1998 toukokuussa toteutettujen prosessinjohtotoimien jälkeen.

126    Tältä osin on huomattava, että retropolaatiomenetelmää on selitetty riidanalaisessa päätöksessä vähäsanaisesti, koska kyseistä menetelmää koskevia selityksiä on pelkästään riidanalaisen päätöksen 33. ja 43. perustelukappaleessa. Näistä perustelukappaleista ei kuitenkaan ilmene selvästi, että retropolaatio on ollut lineaarinen.

127    Tässä tilanteessa kantajia ei voida moittia siitä, etteivät ne ole arvostelleet kanteessaan yksityiskohtaisesti retropolaatiomenetelmän lineaarisuutta. Tästä seuraa, että retropolaatiomenetelmän lineaarisuutta koskeva väite voidaan ottaa tutkittavaksi.

128    Asiakysymyksen osalta on huomautettava, että kun komissio arvioi sitä, millä tavalla Ranskan postilaitokselle sen tytäryhtiölle annetusta logistisesta ja kaupallisesta avusta aiheutuneet kustannukset on laskettu, kun analyyttistä kirjanpitoa ei ole, tämä edellyttää monitahoista taloudellista arviointia. Komissiolla on toteuttaessaan toimen, joka sisältää monitahoista taloudellista arviointia, laaja harkintavalta, ja vaikka kyseisen toimen tuomioistuinvalvonta on lähtökohtaisesti ”kokonaisvaltaista” sen osalta, kuuluuko tietty toimenpide perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, tämä valvonta kohdistuu ainoastaan siihen, että menettelyä ja perustelemista koskevia sääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olevat tosiseikat pitävät aineellisesti paikkansa, että tällaisten seikkojen arvioinnissa ei ole tapahtunut ilmeistä arviointivirhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. Erityisesti on todettava, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ole missään tapauksessa korvata päätöksen tekijän taloudellista arviointia omalla arvioinnillaan (yhdistetyt asiat T-126/96 ja T-127/96, BFM ja EFIM v. komissio, tuomio 15.9.1998, Kok. 1998, s. II-3437, 81 kohta; asia T-296/97, Alitalia v. komissio, tuomio 12.12.2000, Kok. 2000, s. II-3871, 105 kohta ja yhdistetyt asiat T-228/99 ja T-233/99, Westdeutsche Landesbank Girozentrale ja Land Nordrhein-Westfalen v. komissio, tuomio 6.3.2003, Kok. 2003, s. II-435, 282 kohta).

129    Aluksi on huomautettava, että lineaarinen retropolaatiomenetelmä perustui esillä olevassa asiassa siihen, että kunkin tuotteen kustannukset deflatoitiin käyttämällä vertailuvuoden osalta vuotta 1992 vastaavia kustannuksia siten, että deflaattorina oli palkkamenojen kasvuvauhti, minkä jälkeen näin saadut deflatoidut kustannukset kerrottiin tiettyä tuotetta koskevan toiminnan määrällä kysymyksessä olevan vuoden osalta.

130    Kantajat kiistävät retropolaation lineaarisuuden lähinnä sillä perusteella, että kyseisessä menetelmässä ei oteta huomioon kasvavia mittakaavaetuja. Kantajien mukaan pikapostipalvelujen tuotannon kokonaisyksikkökustannusten pitäisi pienetä tuotantovolyymin kasvaessa.

131    Kyseisessä perustelussa viitataan toimintaansa aloittavan yksityisen yrityksen tapaukseen ja erityisesti tilanteeseen, jossa se ottaa käyttöön uuden jakelujärjestelmän. Sitä ei sovelleta sellaisen uuden toiminnan aloittamiseen, joka muodostaa vain pienen osan jo olemassa olevasta toiminnasta ja jota varten suurimmasta osasta kiinteitä kustannuksia on jo vastattu. Esillä olevassa asiassa kyseessä olevan kaltaisella sektorilla, jolla kiinteät kustannukset ovat hyvin merkittäviä, mutta ne perustuvat Ranskan postilaitoksen verkon olemassaoloon itsessään tytäryhtiön toiminnasta riippumatta, kantajien näkemystä ei voida hyväksyä.

132    Lisäksi kantajat eivät ole kiistäneet niitä komission selityksiä, joiden mukaan etenkin koska SFMI-Chronopostin osalta toteutettujen liiketoimien osuus on ollut hyvin pieni suhteessa Ranskan postilaitoksen kokonaisliikenteeseen verrattuna, todellisten mittakaavaetujen saaminen ei ole mahdollista.

133    Näin ollen on pääteltävä, etteivät kantajat ole osoittaneet, että lineaarista retropolaatiomenetelmää koskevan ratkaisun osalta olisi tehty ilmeinen arviointivirhe.

134    Siltä osin kuin on kyse siitä kantajien esittämästä arvostelusta, joka koskee sen vuoden valintaa, jonka pohjalta retropolaatio on suoritettu, on huomautettava, että Ranskan postilaitos oli vuoteen 1991 saakka osa Ranskan hallintoa, eikä sillä ollut velvollisuutta pitää analyyttistä kirjanpitoa. Ranskan postilaitoksen kirjanpitovelvoitteet on muutettu yksityisen yrityksen kirjanpitovelvoitteiden mukaisiksi vasta vuoden 90-568 lain voimaantulon jälkeen.

135    Lisäksi komissio on todennut siltä osin kuin on kyse vuoden 1992 valitsemisesta kustannusten retropolaation lähtökohdaksi – eivätkä kantajat ole sitä kiistäneet – että tarkat ajanmittaukset ja analyyttinen kirjanpito ovat vasta vuodesta 1992 lukien mahdollistaneet SFMI-Chronopostille toimitetuista palveluista aiheutuneiden kustannusten täsmällisen laskennan.

136    Komission oli näet korjattava se epäkohta, ettei Ranskan postilaitoksella ollut analyyttistä kirjanpitoa ennen vuotta 1992. Kun otetaan huomioon se, että vuoden 1992 kirjanpito oli ensimmäinen kirjanpito, joka tehtiin analyyttisen kirjanpitojärjestelmän mukaan, komissiolla oli oikeus viitata siihen. Näin on varsinkin kun, kuten yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan todennut, normaaleja markkinaehtoja on arvioitava ottamalla huomioon käytettävissä olevat objektiiviset ja todennettavissa olevat seikat. Kantajat eivät lisäksi ole pystyneet osoittamaan, että muita tarkempia tietoja olisi ollut olemassa.

137    Lisäksi se, että komissio on korjannut retropolaatiomenetelmään turvautumalla sen epäkohdan, ettei Ranskan postilaitoksella ollut analyyttistä kirjanpitoa ennen vuotta 1992, kuuluu sillä tämän asian osalta olevan laajan harkintavallan piiriin.

138    Edellä olevan perusteella on katsottava, etteivät kantajat ole osoittaneet, että siihen ratkaisuun, joka koskee retropoloinnin lähtökohdaksi otettua vuotta, liittyisi olennainen arviointivirhe.

139    Niiden väitteiden osalta, jotka kantajat ovat tehneet Ranskan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen perusteella, on huomautettava, etteivät kantajat ole osoittaneet, mitä objektiivisia perusteita komission olisi pitänyt käyttää Ranskan postilaitoksen vuotta 1992 koskevan kirjanpidon sijasta. Näin ollen vaikka oletetaan, ettei Ranskan postilaitoksen kirjanpito vuonna 1992 ollut analyyttinen, komissiota ei voida syyttää mistään ilmeisestä arviointivirheestä, kun otetaan huomioon se, että komissio on laillisesti voinut käyttää Ranskan postilaitoksen kirjanpitoa, joka oli ainoa keino arvioida mahdollista apua suhteessa todellisiin kustannuksiin yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa tarkoitetulla tavalla.

140    Valitun deflaattorin eli palkkamenojen – viimeksi mainittu vastaa palkkoja ja työnantajien sosiaalimaksuja kokonaisuudessaan – kasvuvauhdin osalta komissio on selittänyt, että kyse oli loogisesta valinnasta, kun otetaan huomioon se, että palkkojen osuus Ranskan postilaitoksen toimintakustannuksista oli 75 prosenttia.

141    On tosin totta, että palkkamenojen kasvuvauhti liittyy Ranskan postilaitoksen henkilöstön yleiseen kehittymiseen ja että työn yksikkökustannusta käyttämällä olisi paremmin voitu saada selville yhden ainoan toiminnan kustannukset. Kuten vuoden 1996 Deloitten selvityksestä ilmenee, jos kustannusten määräksi arvioidaan 100 vuonna 1992 ja palkkamenot ovat kehittyneet viidellä prosentilla vuoden 1991 ja vuoden 1992 välillä, vuoden 1991 retropoloidut kustannukset ovat 95,2.

142    Kantajat eivät kuitenkaan ole osoittaneet, että komission väite, jonka mukaan palkat muodostivat pääosan Ranskan postilaitoksen kustannuksista, olisi virheellinen ja että komissio olisi siten tehnyt ilmeisen arviointivirheen valitessaan deflaattoriksi palkkamenot. Kantajat eivät myöskään ole näyttäneet, että jonkin toisen deflaattorin käyttäminen olisi johtanut retropolaation avulla laskettuja Ranskan postilaitoksen kustannuksia suurempiin kustannuksiin.

143    Lisäksi Ranskan postilaitos on vastauksena kantajien ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn aikana esittämiin väitteisiin toimittanut kaksi Deloitte-toimistolta peräisin olevaa lisäselvitystä eli vuoden 1999 selvityksen ja vuoden 2004 selvityksen, joissa retropolaatiolaskelma on suoritettu käyttämällä pistelukua 539 (toimisto) ja työntekijästä aiheutuvia keskimääräisiä kustannuksia. Näiden laskelmien tulokset, jotka esitetään vuoden 1999 selvityksen liitteessä 4 ja vuoden 2004 selvityksen sivulla 17, osoittavat, että näiden kahden kertoimen käyttäminen johtaisi siihen, että Ranskan postilaitoksen kaikki kustannukset ajanjaksolla 1986–1992 ovat hieman pienemmät kuin jos deflaattorina käytetään palkkamenoja. Kyseiset laskelmat osoittavat siten, että kantajien ehdottama deflaattori ei johtaisi siihen, että Ranskan postilaitokselle sen tytäryhtiölle toimittamasta logistisesta ja kaupallisesta avusta aiheutuneet kaikki kustannukset olisivat olleet suuremmat.

144    Näin ollen on pääteltävä, että kantajat eivät ole onnistuneet osoittamaan, että retropolaatio olisi johtanut erilaisiin tuloksiin – ja vielä vähemmän tuloksiin, jotka nostavat Ranskan postilaitoksen kustannuksia – jos komissio olisi valinnut toisen deflaattorin. Tämän perusteella on pääteltävä, etteivät kantajat ole osoittaneet, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen deflaattoria valitessaan.

145    Niiden kantajien väitteiden osalta, joiden mukaan komission olisi pitänyt käyttää retropolaatiomenetelmän sijasta Ranskan postilaitoksen ja SFMI-Chronopostin välillä tehtyjä sopimuksia, riittää, kun todetaan, kuten komissio on tehnyt, että Ranskan postilaitoksen ja SFMI-Chronopostin välillä tehdyt sopimukset eivät ole tarkoituksenmukaisia kaikkien kustannusten määrittämiseen, koska niiden päämääränä on määritellä korvaus toimintaa koskevista palveluista sekä Ranskan postilaitoksen kaupallinen korvaus. Komissio näet korostaa perustellusti, että tariffisopimus ei vastaa analyyttistä kirjanpitoa, eikä sillä siten ole merkitystä kustannuksia laskettaessa.

146    Kantajat eivät näin ollen ole selittäneet, miten näiden sopimusten käyttäminen olisi johtanut siihen, että SFMI-Chronopostille toimitetusta logistisesta ja kaupallisesta avusta aiheutuneet kustannukset olisi voitu arvioida paljon tarkemmin kuin retropolaatiomenetelmää käyttämällä.

147    Edellä olevan perusteella neljännen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä siltä osin kuin kyseinen osa liittyy retropolaatiomenetelmään.

 Tiettyjen seikkojen huomioon ottamatta jättäminen valtiontuen käsitteessä

 Postadexin siirto

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

148    Kantajat katsovat, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan, että Postadexin siirtäminen ilmaiseksi liittyy samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisiin suhteisiin. Ensinnäkin, komissio on virheellisesti katsonut, että liikearvon kaltaisen aineettoman omaisuuserän ilmainen siirto on emoyhtiön ja sen tytäryhtiön väliselle suhteelle ominainen tavanomainen liiketoimi. Kantajien mukaan emoyhtiön omaisuuserän siirtämisestä sen tytäryhtiölle maksetaan yleensä korvaus tai se tehdään pääomapanoksena tai se kirjataan emoyhtiön saatavaksi. Omaisuuserän siirtäminen ilmaiseksi on harvoin emoyhtiön etujen mukaista.

149    Ne katsovat, että jos riippumaton asiantuntija olisi määrittänyt Postadexin arvon, kyseinen arvo olisi ollut yli 38 miljoonaa FRF (noin 5 793 062 euroa). Postadexin viimeisin vuosiliikevaihto siirron hetkellä kuvaa näet kyseistä arvoa.

150    Kantajat toteavat, että jos komissio katsoo Postadexin arvioidun arvon (38 miljoonaa FRF) olevan Ranskan postilaitoksen tekemä pääomapanos SFMI:iin, TAT:lla, joka on merkinnyt 3,4 miljoonaa FRF (518 326,66 euroa) 10 miljoonan FRF:n (1 524 490,17 euroa) kokonaisosakepääomasta, ei ole hallussaan 34:ää prosenttia vaan pelkästään 7 prosenttia SFMI:n pääomasta.

151    Toiseksi komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että yksityisen konsernin tilanteesta poiketen, posti on voinut lakiin perustuvan monopolin resurssein luoda Postadex-palvelun, joka ei kuulunut suljetulle sektorille, sekä rahoittaa ja kehittää sitä. Komissio rikkoo esillä olevassa asiassa televiestintäalalla omaksumaansa päätöskäytäntöä. Kantajat vetoavat tältä osin suuntaviivoihin yhteisön kilpailusääntöjen soveltamisesta televiestinnän alalla (EYVL 1991, C 233, s. 2). Kyseisten suuntaviivojen mukaan ”kilpailutoimintojen tukeminen palvelujen tai laitteistojen alalla kohdistamalla niiden kustannuksia monopolitoimintoihin voi – – vääristää vapaata kilpailua 86 artiklan vastaisesti”.

152    Kolmanneksi komissio tekee kantajien mukaan oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei Postadexin siirto – kun otetaan huomioon se, että siihen sisälly mitään käteisrahana maksettavia etuuksia SFMI-Chronopostille – ole SFMI-Chronopostille myönnettyä valtiontukea. Kantajat huomauttavat tältä osin, että valtiontuen käsite määräytyy riidanalaisen toimenpiteen vaikutusten eikä myönnetyn edun luonteen perusteella.

153    Komissio väittää, ettei Postadexin siirto aiheuttanut Ranskan postilaitokselle mitään kustannuksia ja että yhteisöjen tuomioistuin on viitannut tuomiossaan ainoastaan kustannusten kattamiseen tarkoitettuun korvaukseen.

154    Komissio katsoo, että Postadexin siirto SFMI-Chronopostille on välitön seuraus pikapostin tytäryhtiöittämisestä Ranskan postilaitoksessa. Komissio väittää lisäksi, että Postadexin asiakaskunnalla ei ollut kirjanpidollista arvoa ja että tähän seikkaan perustuvan taloudellisen edun arvoa oli mahdotonta mitata. Komissio katsoo tästä syystä, ettei kyse ole valtiontuesta.

155    Toissijaisesti komissio huomauttaa, että se on hyväksynyt kantelijoiden toimittaman arvion siitä, että Postadexin panoksen arvo oli 38 miljoonaa FRF (noin 5 793 062 euroa), sen osoittamiseksi, että sisäinen tuotto oli suurempi kuin pääomakustannukset.

156    Komissio päättelee, että kun otetaan huomioon se, että Postadexia koskeva panos oli konsernin todellisen tilanteen mukainen ja että Ranskan postilaitos oli saanut siitä riittävän korvauksen investoijana, se ei pitänyt tarpeellisena turvautua lisäarvioihin kantelussa esitettyihin arvioihin nähden.

157    Komissio toteaa vielä, että TAT:n SFMI:n pääomaan kohdistuvan osuuden väitetty uudelleen arviointi on uusi väite, joka ei perustu oikeudenkäynnin aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin ja sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat näin ollen selvästi. Se väittää toissijaisesti, että siltä osin kuin riidanalainen päätös koskee sitä, onko SFMI-Chronopostille myönnetty Ranskan postilaitokselta peräisin olevaa valtiontukea, mahdollisesta TAT:lle myönnetystä tuesta olisi lähtökohtaisesti pitänyt tehdä toinen päätös, jonka kohde olisi ollut eri kuin riidanalaisen päätöksen.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

158    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen soveltamisala on erittäin laaja. Kyseisellä määräyksellä on näet tarkoitus estää se, että jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat julkiselta vallalta saatavat edut, jotka eri muodoissaan vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja (asia 173/73, Italia v. komissio, tuomio 2.7.1974, Kok. 1974, s. 709, Kok. Ep. II, s. 323, 26 kohta ja asia C-387/92, Banco Exterior de España, tuomio 15.3.1994, Kok. 1994, s. I-877, 12 kohta). Tuen käsite ei kata ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös toimenpiteet, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia (em. asia Banco Exterior de España, tuomion 13 kohta).

159    Vaikutuksiltaan avustusten kaltaisten välillisten etujen osalta on todettava, että niihin kuuluu tavaroiden tai palvelujen tarjoaminen suosituimmuusehdoin (ks. asia C-126/01, GEMO, tuomio 20.11.2003, Kok. 2003, s. I-13769, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

160    Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtion toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella, vaan niiden vaikutusten perusteella (ks. em. asia GEMO, tuomion 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

161    Komissio väittää Postadexin siirron osalta lähinnä, ettei kyseinen siirto aiheuttanut mitään kustannuksia ja että kyse ei näin ollen ollut valtiontuesta, koska yhteisöjen tuomioistuin on tuomiossaan viitannut ainoastaan kustannusten kattamiseen tarkoitettuun korvaukseen.

162    Komission väitettä, jonka mukaan Postadexin asiakaskunnan siirto on johdonmukainen seuraus tytäryhtiön perustamisesta ja ettei se tästä syystä ole valtiontukea, ei kuitenkaan voida hyväksyä.

163    Aluksi on huomautettava, että kyse on logistisesta ja kaupallisesta avusta erillisestä toimenpiteestä.

164    On näet selvää, että Ranskan postilaitos on siirtänyt Postadex-tuotteensa asiakaskunnan SFMI-Chronopostille ilman mitään vastiketta. Komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin antamista vastauksista ilmenee, ettei SFMI-Chronopost ole maksanut mitään korvausta Postadexin asiakaskunnan siirtämisestä.

165    Postadexin asiakaskunta oli kuitenkin sellainen aineeton omaisuuserä, jolla oli taloudellista arvoa. Lisäksi on huomautettava, että Ranskan postilaitos on voinut luoda Postadex-palvelun juuri lakiin perustuvan monopolin varoilla. Tällaisen aineettoman omaisuuserän siirto on etu siirronsaajalle.

166    Samoin voidaan katsoa, että päätöksestä siirtää Postadex SFMI-Chronopostille vastaa valtio. SFMI:n EMS/Chronopost-nimellä harjoittamaa ja markkinoimaa pikapostipalvelua koskevat yksityiskohtaiset säännöt määriteltiin näet postista ja televiestinnästä vastaavan Ranskan ministeriön 19.8.1986 antamassa ohjeessa.

167    Näin ollen on todettava, että Postadexin siirto SFMI-Chronopostille on valtiontukea, kun otetaan huomioon se, ettei SFMI-Chronopost suorittanut Ranskan postilaitokselle mitään vastiketta.

168    Tätä toteamusta ei voida kumota sillä komission väitteellä, jonka mukaan Postadexin asiakaskunnalla ei ollut kirjanpidollista vasta-arvoa.

169    Vaikka kyse on näet seikasta, joka on vaikea arvioida määrällisesti, tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö sillä olisi mitään arvoa. Tältä osin on huomautettava, että osoiteluetteloiden laatiminen ja myynti tiettyjä toimintoja varten on sellaisenaan taloudellista toimintaa.

170    Esillä olevassa asiassa on selvää, kuten Ranskan viranomaisten 21.1.1993 päivätystä kirjeestä myös ilmenee, että Postadex-palvelun asiakassopimukset siirrettiin SFMI:lle. Lisäksi SFMI:n hallintoneuvoston 12.5.1987 päivätyssä kertomuksessa todetaan, että ”Postadex-toiminnan siirto Chronopostille on toteutettu progressiivisesti 1.1.–30.6.1986” ja että ”voidaan arvioida, että tähän päivään mennessä kyseinen siirto on toteutunut ilman huomattavia asiakasmenetyksiä”.

171    Tästä seuraa, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on katsonut, että Postadexin asiakaskunnan siirto ei ollut valtiontukea sillä perusteella, että siihen ei sisältynyt mitään käteisrahana maksettavia etuuksia. Tämän perusteella riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin komissio on katsonut, ettei se, että Ranskan postilaitos siirsi Postadexin SFMI-Chronopostille, ollut valtiontukea.

 Ranskan postilaitoksen liikemerkin imago

–       Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

172    Kantajat katsovat, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että Ranskan postilaitoksen liikemerkin imago ei ollut Postadex-palvelun siirrosta tai verkon käyttöä koskevasta mahdollisuudesta erillinen seikka. Kantajat korostavat sitä, että Ranskan postilaitoksen liikemerkin imago on aineeton omaisuuserä, jolla on sinällään taloudellista arvoa, joka perustuu kaikkiin Ranskan postilaitosta kuvaaviin seikkoihin (keltainen väri, logo ja tunnuslause). Kantajat korostavat tältä osin sitä, että Ranskan postilaitoksen imagon taloudellinen arvo on huomattava kilpailullinen valtti, joka voi olla ratkaiseva markkinoita vallattaessa. Kantajat katsovat lisäksi, että sen jälkeen kun yritys on saanut merkittävän markkinaosuuden liikemerkin imagon muodostaman edun avulla, kyseinen etu on lopullinen.

173    Ranskan postilaitoksen liikemerkin imagon, jolla on huomattavaa taloudellista arvoa ja joka on rahoitettu monopolista saaduilla tuloilla, vastikkeetonta siirtoa SFMI-Chronopostille on siten kantajien mukaan pidettävä valtiontukena.

174    Kantajat väittävät, että vaikka Ranskan postilaitoksen imagon käyttäminen sellaisenaan ei ole maksanut mitään Ranskan postilaitokselle, huomioon on kuitenkin otettava ”vaihtoehtokustannukset”. Kantajat ovat sitä mieltä, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa viitataan todellisiin kustannuksiin ainoastaan siltä osin kuin kyse on mahdollisuudesta käyttää verkkoa, joka ei perustu yksinomaan liiketaloudelliseen logiikkaan. Kuitenkin tilanteessa, jossa Ranskan postilaitos antaa tytäryhtiönsä käyttää esimerkiksi ajoneuvojaan mainostarkoituksiin, sen olisi pyydettävä siitä korvaus.

175    Komissio väittää, että liikemerkin imagosta ei aiheudu Ranskan postilaitokselle mitään sellaisia kustannuksia tai tulonmenetyksiä, joita ei jo olisi otettu huomioon kaikkien kustannusten menetelmällä. Se toteaa, että kantajien perusteluissa nojaudutaan edelleen lisäetuihin eikä kustannuksiin ja ne pyrkivät määrittämään SFMI-Chronopostin toimintaa koskevan ”oikean” korvauksen. Tällainen lähestymistapa ei kuitenkaan ole ”kaikkia kustannuksia” koskevan lähestymistavan mukainen, joka on sellainen kokonaisvaltainen menetelmä, jossa otetaan jopa huomioon kuoletukset ja emoyhtiön liiketilojen ylläpito.

176    Se toteaa vielä, ettei mainosten kiinnittämistilalle eikä Ranskan postilaitoksen imagolle ole markkinoita tai intressiä.

–       Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

177    Vaikka oletetaan, että Ranskan postilaitoksen liikemerkin imago on aineeton omaisuuserä, tästä ei välttämättä seuraa, että sen käyttäminen on Ranskan postilaitoksen SFMI-Chronopostille antamasta logistisesta ja taloudellisesta avusta erillinen seikka. Kun sellaisia seikkoja ei ole, jotka osoittavat, että liikemerkin imago perustuu tällaiseen erilliseen siirtoon, on katsottava, että Ranskan postilaitoksen liikemerkin imagon käyttö perustuu pikemminkin kyseisen logistisen ja taloudellisen avun toimittamiseen sinällään ja se on sen liitännäinen osa. Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajien kirjallisten huomautustensa liitteessä 4 esittämillä seikoilla. Kantajat vetoavat yksinomaan Ranskan postilaitoksen mainoksiin, joissa Chronopost esitellään yhtenä sen palveluista, ja SFMI-Chronopostin lausumiin, joissa osoitetaan sen halunneen ”käyttää Ranskan postilaitoksen kontakteja suuriin toimittajiin lähestyäkseen parhain edellytyksin tiettyjä potentiaalisia asiakkaita”. Nämä seikat vahvistavat sitä vastoin Ranskan postilaitoksen liikemerkin imagon käytön liitännäisyyttä suhteessa siihen logistiseen ja kaupalliseen apuun, jonka Ranskan postilaitos väittää antaneensa vähintäänkin sen kaikkien kustannusten suuruista vastiketta vastaan.

178    Tästä seuraa, ettei komissio ole tehnyt virhettä katsoessaan, ettei se, että Ranskan postilaitoksen tytäryhtiö käyttää Ranskan postilaitoksen imagoa, ollut Ranskan postilaitoksen kaikkia kustannuksia koskevasta korvauksesta erillinen valtiontuki. Tämän perusteella on kuitenkin myös huomautettava perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan kanneperusteen arvioinnin yhteydessä edellä 72–85 kohdassa esitettyjen toteamusten suhteen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei ole mahdollista tarkastaa, ovatko valtiontuen käsitettä koskevat edellytykset täyttyneet SFMI-Chronopostille toimitetun logistisen ja kaupallisen avun osalta mukaan lukien Ranskan postilaitoksen liikemerkin imagon käyttäminen.

179    Edellä olevan perusteella neljännen kanneperusteen toinen osa on hyväksyttävä siltä osin kuin on kyse Postadex-palvelun siirrosta ja se on hylättävä siltä osin kuin se koskee Ranskan postilaitoksen liikemerkin imagon käyttämistä.

4.     Ilmeisiä arviointivirheitä ja aineellisia virheellisyyksiä koskeva kanneperuste

 Yleiset huomautukset

180    Kolmannen kanneperusteen osalta, joka koskee ilmeisiä arviointivirheitä ja aineellisia virheellisyyksiä, on todettava, että osa tämän kanneperusteen yhteydessä esitetyistä väitteistä on jo hylätty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamalla tuomiolla, eikä niiden osalta ole haettu muutosta yhteisöjen tuomioistuimessa. Kyse on muun muassa väitteistä, jotka koskevat mainontaa Radio Francessa, SFMI-Chronopostin lähetysten tulliselvitysmenettelyä ja leimaveroa (em. ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, tuomion 95–124 kohta). Jäljelle jääneiden väitteiden osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 92 ja 93 kohdasta ja kantajien kirjelmistä ilmenee, että ne liittyvät tässä tuomiossa jo tutkittuihin kanneperusteisiin. Tämä ilmenee nimenomaisesti kantajien kirjallisia huomautuksia sisältävästä kirjelmästä (84 kohta). Ainoa käsiteltävänä olevan kumoamisperusteen osa, jota ei vielä ole tarkasteltu, on se, joka koskee SFMI-Chronopostille väitetysti aiheutunutta etua siitä, ettei Ranskan postilaitos ole velvollinen maksamaan arvonlisäveroa ja että siihen sovelletaan palkkaveron alennettua verokantaa.

 Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

181    Kantajien väitteillä pyritään lähinnä toteamaan, että Ranskan postilaitokseen sovellettiin yhtenäistä, 4,25 prosentin suuruista palkkaveron verokantaa, vaikka muut yritykset maksoivat veroa keskimäärin 9,15 prosenttia. Kantajien mukaan kyseinen etu on siirretty SFMI-Chronopostille sillä, että vaikka SFMI-Chronopost oli maksanut Ranskan postilaitoksen kaikki kustannukset, kyseiset kustannukset olivat alemmat kuin mistä tavanomainen yritys olisi joutunut vastaamaan.

182    Kantajat kiistävät komission arvioinnin, jonka mukaan Ranskan postilaitoksen saama etu siitä, että siihen sovelletaan alempaa palkkaveron verokantaa, kompensoituu enemmän kuin tarpeeksi siitä arvonlisäverosta koituvalla haitalla, jonka se suorittaa ostoistaan. Ranskan postilaitos ei automaattisesti ole palkkaveron alainen samalla tavalla kuin kaikki ne muut yritykset, jotka eivät ole velvollisia maksamaan arvonlisäveroa vähintäänkin 90 prosentista niiden liikevaihdosta. Kantajat toteavat, että normaali palkkaveron verokanta on 4,25 prosenttia mutta että kyseinen verokanta on suuruudeltaan 8,50 prosenttia siitä yksittäisten vuosittaisten palkkojen osasta, joka on 40 780 FRF (6 216,87 euroa) – 81 490 FRF (12 423,07 euroa), ja 13,60 prosenttia siitä näiden palkkojen osasta, joka on yli 81 490 FRF (12 423,07 euroa). Ranskan postilaitoksen osalta on kuitenkin 1.9.1994 saakka sovellettu yhtenäistä alennettua 4,25 prosentin suuruista verokantaa palkkoihin, jotka lasketaan pelkästään peruspalkkojen perusteella (lukuun ottamatta palkkioita ja luontaisetuja). Tämän johdosta kyseisestä alennetusta verokannasta aiheutuva etu (palkkamenojen rakenteen perusteella) painotettuun keskimääräiseen 9,15 prosentin suuruiseen verokantaan nähden on ilmeinen. Näin ollen tasapainoa siihen nähden, ettei arvonlisäverovelvollisuutta ole, ei saavuteta, vaan alennetun verokannan soveltaminen johtaa sitä vastoin siihen, että valtiolle aiheutuu tulonmenetyksiä.

183    Kantajat korostavat myös sitä, ettei Ranskan postilaitoksen verotuksellista tilannetta palkkaveroon ja arvonlisäveroon nähden voida verrata, eikä se ole yhteismitallinen. Palkkaveron perusteet muodostuvat yrityksen palkkamenoista, kun taas arvonlisäveron peruste muodostuu tavaroiden toimituksista ja palvelujen suorituksista. Myöskään tavanomaista, 20,6 prosentin suuruista arvonlisäverokantaa ja 4,25, 8,50 tai 13,60 prosentin suuruisia palkkaveron verokantoja ei voida verrata keskenään. Kantajat kiistävät siten Ranskan postilaitokselle arvonlisäverosta vapauttamisesta aiheutuvan rasitteen laajuuden.

184    Kantajat väittävät myös, että verotuksellisen edun kompensoiminen toisaalla aiheutuneilla verotuksellisilla kustannuksilla ei lisäksi muuta kyseisen edun luonnetta valtiontukena. Komission Ranskan viranomaisille esittämä pyyntö poistaa tämä etu osoittaa, että kyse on verotuksellisesta edusta. Kantajat huomauttavat vielä, että esillä olevassa asiassa Ranskan postilaitokselle myönnetyn arvonlisäverovapautuksen ”lisäkustannus” ei liity julkisen palvelun tehtävään siltä osin kuin on kyse SFMI-Chronopostin toiminnoista, jotka on avattu kilpailulle.

185    Komissio huomauttaa ensinnäkin, että Ranskan postilaitokseen sovellettava verojärjestelmä on raskaampi kuin sen kilpailijoihin sovellettava verojärjestelmä. Kyseinen päättely saa vahvistusta muun muassa niistä Ranskan viranomaisten toimittamista tiedoista, joissa arvioidaan Ranskan postilaitoksen suorittaman arvonlisäveron, jota ei voida vähentää, suuruudeksi 274 miljoonaa FRF (41 771 030,72 euroa) ja vuonna 1993 palkoista pidätettävän veron määräksi 74 miljoonaa FRF (11 281 227,28 euroa), minkä perusteella saadaan tulokseksi 352 miljoonan FRF:n (53 662 054,07 euron) suuruinen Ranskan postilaitosta rasittava kokonaisvero. Sen kilpailijoihin, joilta ei kanneta palkkaveroa ja jotka voivat vähentää suorittamansa arvonlisäveron, ei kohdistu yhtä suurta verorasitusta.

186    Toiseksi väitetty kaupallinen etu siitä, ettei Ranskan postilaitoksen asiakkaiden tarvitse maksaa arvonlisäveroa Ranskan postilaitoksen palveluista, ei ole todellinen. Komissio väittää, että sillä, ettei Ranskan postilaitos ole arvonlisäverovelvollinen, kompensoidaan postilaitoksella palkkaveron osalta olevaa etua. Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan näet kaikkein suurin osa Ranskan postilaitoksen liikevaihdosta (83,4 prosenttia) on saatu arvonlisäverovelvollisilta asiakkailta, jotka siis voisivat vähentää arvonlisäveron, jonka ne suorittavat Ranskan postilaitoksen kilpailijoille, mutta eivät palkkaveroa, joka vyörytetään Ranskan postilaitoksen hintoihin. Tämä lopullinen kustannustekijä on paljon merkityksellisempi kuin velvollisuus maksaa ennakolta sen arvonlisäveron määrä, jota ei voida vähentää, mikä merkitsee komission mukaan Ranskan postilaitoksen kannalta kaupallista haittaa.

187    Ranskan tasavalta toteaa, että siitä poiketen, mitä kantajat väittävät todetessaan, että ”yleisen lain mukainen palkkaveron verokanta perustuu Ranskan hallituksen tarkkoihin numerosimulaatioihin, joiden avulla voidaan saavuttaa tasapaino – – ”, palkkaveron verokantaa ja vastaavia soveltamiskynnyksiä ei ole määritetty tasapainon saavuttamiseksi arvonlisäverovelvollisiin yrityksiin nähden. Se toteaa vielä, että tällaista ratkaisua ei voida käytännössä toteuttaa, kun otetaan huomioon näitä kahta veroa koskevat hyvin erilaiset mekanismit. Taloudellisen tasapainon säilyttämiseksi jokainen arvonlisäverokantaan tehtävä muutos edellyttäisi lisäksi palkkaveron verokannan muuttamista vastaavalla tavalla, mikä ei ole realistista.

188    Ranskan tasavalta tukee myös sitä komission väitettä, jonka mukaan Ranskan postilaitos ei saa kilpailullista etua siitä, että se on vapautettu arvonlisäverosta. Se huomauttaa, että palkkavero on osittain lopullinen rasite (vähennettävissä yhtiöveron perusteista), kun taas arvonlisävero on täysin vähennyskelpoinen (vero verosta) ja tarvittaessa takaisin saatavissa. Se päättelee, että Ranskan postilaitoksen rasitteet kasvavat näin ollen palkkaveron maksamisen johdosta ja sen johdosta, ettei kustannuksista maksetun arvonlisäveron vähennysoikeutta ole.

 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

189    Kantajat väittävät lähinnä, että vaikka riittäisi, että huomioon otetaan pelkästään Ranskan postilaitoksen SFMI-Chronopostille antaman logistisen ja kaupallisen avun toimittamisesta aiheutuneet kaikki kustannukset, minkä ne kiistävät, kyseiset kustannukset ovat kuitenkin pienemmät kuin ne kustannukset, jotka yksityiselle yritykselle olisi aiheutunut, sillä Ranskan postilaitos voi tarjota samoja palveluja alhaisemmin kustannuksin, koska se on vapautettu arvonlisäverosta ja siihen sovelletaan palkkaveron alennettua verokantaa.

190    Tältä osin riittää, kun todetaan, että yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa edellytetään ainoastaan, että julkisen yrityksen tytäryhtiö korvaa julkisen yrityksen kustannukset. Yhteisöjen tuomioistuin ei siten tee eroa sen kysymyksen osalta, ovatko kyseiset kustannukset pienemmät kuin normaalein markkinaehdoin toimivan yhtiön kustannukset. Näin ollen vaikka oletetaan, että osaa Ranskan postilaitoksen kustannuksista tuetaan niillä verotuksellisilla toimenpiteillä, joista kantajat ovat kannelleet, yhteisöjen tuomioistuimen tuomion perusteella tällä ei ole vaikutusta valtiontuen olemassaolon tutkintaan, koska yhteisöjen tuomioistuimen mukaan riittää, että logistisen ja kaupallisen avun toimittamisesta aiheutuneet kustannukset on katettu.

191    Tästä seuraa, että kolmas kanneperuste on hylättävä siltä osin kuin se koskee sitä välillistä etua, jonka SFMI-Chronopost on saanut Ranskan postilaitoksen väitetyistä veroeduista.

 Oikeudenkäyntikulut

192    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa komissio velvoitettiin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan 90 prosenttia kantajien oikeudenkäyntikuluista. Väliintulijat velvoitettiin vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

193    Yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin määräsi, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kuuluu siis tässä tuomiossa päättää kaikista eri käsittelyihin liittyvistä oikeudenkäyntikuluista työjärjestyksen 121 artiklan mukaisesti.

194    Työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi. Nyt esillä olevassa asiassa kantajien vaatimukset on hyväksytty suurimmilta osin käsiteltäessä asiaa palautuksen jälkeen.

195    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että esillä olevan asian olosuhteissa on oikeudenmukaista määrätä, että komission on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvattava 75 prosenttia kantajien oikeudenkäyntikuluista yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa väliintuloista aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja lukuun ottamatta. Kantajat vastaavat lopuista oikeudenkäyntikuluistaan yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

196    Ranskan tasavalta, Chronopost ja Ranskan postilaitos, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti omista oikeudenkäyntikuluistaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Ranskan SFMI-Chronopostille myöntämäksi väitetystä tuesta 1 päivänä lokakuuta 1997 tehty komission päätös 98/365/EY kumotaan siltä osin kuin siinä todetaan, etteivät Ranskan postilaitoksen tytäryhtiölleen SFMI-Chronopostille antama logistinen ja kaupallinen apu eikä Postadexin siirto ole SFMI-Chronopostille myönnettyä valtiontukea.

2)      Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan 75 prosenttia kantajien oikeudenkäyntikuluista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa väliintuloista aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja lukuun ottamatta.

3)      Kantajat vastaavat lopuista oikeudenkäyntikuluistaan yhteisöjen tuomioistuimessa ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

4)      Ranskan tasavalta, Chronopost ja Ranskan postilaitos vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa.

Jaeger Tiili Azizi

Cremona        Czúcz

Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä kesäkuuta 2006.

E. Coulon        M. Jaeger

kirjaaja       puheenjohtaja

Sisällys

Tosiseikat

Asian käsittelyn vaiheet asian palauttamisen jälkeen

Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset asian palauttamisen jälkeen

Oikeudellinen arviointi

1.  Alustavat huomautukset

2.  Kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä

Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Katsaus perusteluja koskevaan oikeuskäytäntöön

Perusteluvelvollisuuden noudattamista koskevan valvonnan ulottuvuus esillä olevassa asiassa

Riidanalaisen päätöksen perustelut, jotka koskevat logistisen ja kaupallisen avun antamisesta aiheutuneita muuttuvia lisäkustannuksia

Perustelut, jotka koskevat asianmukaista osaa niistä kiinteistä kustannuksista, jotka johtuvat postiverkon käytöstä

Perustelut, jotka koskevat asianmukaista tuottoa omalle pääomalle

Perustelut, jotka koskevat kustannusten kattamista yleensä

Yksityiskohtaisten perustelujen tarve

3.  Valtiontuen käsitteen virheellistä soveltamista koskeva kanneperuste

Alustavat huomautukset

Normaaleja markkinaehtoja koskevan käsitteen virheellinen soveltaminen

Retropolaatiomenetelmän käyttäminen

–  Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

–  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Tiettyjen seikkojen huomioon ottamatta jättäminen valtiontuen käsitteessä

Postadexin siirto

–  Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

–  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Ranskan postilaitoksen liikemerkin imago

–  Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

–  Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

4.  Ilmeisiä arviointivirheitä ja aineellisia virheellisyyksiä koskeva kanneperuste

Yleiset huomautukset

Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.