YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (neljäs jaosto)
9 päivänä syyskuuta 2008 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin MAGIC SEAT rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen kuviomerkki SEAT – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T-363/06,
Honda Motor Europe Ltd, kotipaikka Slough, Berkshire (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan barrister S. Malynicz ja solicitor N. Cordell,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään S. Laitinen ja A. Folliard-Monguiral,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli
Seat, SA, kotipaikka Barcelona (Espanja),
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.9.2006 tekemästä päätöksestä (asia R 960/2005-1), joka koskee Seat, SA:n ja Honda Motor Europe Ltd:n välistä väitemenettelyä,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Czúcz (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. D. Cooke ja I. Labucka,
kirjaaja: hallintovirkamies C. Kantza,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.12.2006 toimitetun kannekirjelmän,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 5.4.2007 jätetyn vastineen,
ottaen huomioon 11.3.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja, Honda Motor Europe Ltd, teki sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 10.12.2001 hakemuksen, joka koski rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, nojalla.
2 Rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki on sanamerkki MAGIC SEAT.
3 Tavarat, joita varten rekisteröintiä on haettu, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 12, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Ajoneuvojen istuimet ja ajoneuvojen istuinten mekanismit sekä näiden tavaroiden osat ja tarvikkeet ja lisävarusteet”.
4 Hakemus julkaistiin 2.9.2002 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 70/2002.
5 Seat, SA teki 7.10.2002 asetuksen N:o 40/94 42 artiklan nojalla väitteen haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan kaikkien niiden tavaroiden osalta, joita varten rekisteröintiä haettiin.
6 Väite perustui erityisesti espanjalaiseen kuviomerkkiin nro 2189822, joka oli rekisteröity 3.3.1999 luokkaan 12 kuuluvia tavaroita ”maa-ajoneuvot, kytkimet ja voimansiirtolaitteet sekä muut maa-ajoneuvojen osat ja vaihto-osat, jotka eivät kuulu muihin luokkiin; maa-, ilma- ja vesikulkuneuvot” varten ja joka esitetään alla:
7 Yhtenä väitteen tueksi ilmoitetuista perusteista oli asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä. Seat vetosi väitteensä tueksi myös tavaramerkkinsä laajaan tunnettuuteen erityisesti Espanjassa.
8 Väiteosasto hyväksyi väitteen 10.6.2005 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä oli sekaannusvaara, kun otettiin huomioon se, että tavarat olivat samoja ja kyseessä olevat tavaramerkit olivat samankaltaisia. Lisäksi se täsmensi, että kun otettiin huomioon tämä päätelmä, ei ollut tarpeen tutkia aikaisemman tavaramerkin tavallista vahvempaa erottamiskykyä.
9 Kantaja valitti tästä päätöksestä SMHV:ssä 5.8.2005.
10 Ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi valituksen kokonaisuudessaan 7.9.2006 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se perusteli päätöksensä toteamalla, että haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä oli sekaannusvaara, sillä kyseessä olevat tavarat olivat samoja ja kilpailevat merkit olivat samankaltaisia. Valituslautakunnan tekemä merkkien samankaltaisuutta koskeva päätelmä perustui siihen, että kilpailevat merkit olivat tietyssä määrin samankaltaisia ulkoasultaan, että ne olivat samankaltaisia lausuntatavaltaan ja että vaarana oli, että ne voitaisiin mieltää merkityssisällöltään samankaltaisiksi. Se totesi myös, että aikaisemmalla tavaramerkillä oli Espanjassa korkea erottamiskyky sen laajan tunnettuuden vuoksi. Valituslautakunta lisäsi, että vaikka kuluttajat eivät sekoittaisikaan merkkejä keskenään ja huomaisivat niiden eron, ne saattaisivat kuitenkin yhdistää ne toisiinsa ja olettaa, että niillä oli sama kaupallinen alkuperä.
Asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 SMHV vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
13 Kantaja esittää kanteensa tueksi yhden ainoan kanneperusteen, joka perustuu asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheelliseen soveltamiseen.
Asianosaisten lausumat
14 Kyseessä olevien merkkien ulkoasun vertailun osalta kantaja väittää, että valituslautakunta on aliarvioinut aikaisemman tavaramerkin logon ”S” merkityksen, koska se on katsonut, että sitä pidettäisiin koristeena tai sanan ”seat” ensimmäisenä kirjaimena. Tämä päätelmä on lisäksi ristiriidassa sen riidanalaisessa päätöksessä olevan toteamuksen kanssa, jonka mukaan tavaramerkit eroavat ulkoasultaan toisistaan, koska aikaisemmassa tavaramerkissä on kyseinen logo ja haetussa tavaramerkissä on sana ”magic”. Logo ”S” on aikaisemman tavaramerkin ulkoasun hallitseva osa, kun taas haetussa tavaramerkissä katse kiinnittyy välittömästi sanaan ”magic”. Valituslautakunnan olisi pitänyt siis todeta, että kilpailevien tavaramerkkien ulkoasujen samankaltaisuus oli erittäin heikko. Lisäksi logo ”S” on erittäin tunnettu ja erottamiskykyinen merkki Citroënin, Peugeot’n, Audin, Mercedeksen, Toyotan ja Hondan logojen tapaan. Sen huomioimatta jättäminen johtaisi siihen, että kuviomerkille tai yhdistelmämerkille annetaan suojaa pelkästään sanallisen osatekijän osalta, mitä ei voida hyväksyä yhteisön tavaramerkkiä koskevassa järjestelmässä, koska tavaramerkit ovat usein kelvollisia saamaan suojaa vain kuvallisen osatekijän osalta. Lopuksi se, että kuvallinen osatekijä jätettäisiin huomioimatta esillä olevassa asiassa, olisi yhdistelmämerkin kiellettyä ”radikaalia hajottamista” (asia T-301/03, Canali Ireland v. SMHV – Canal Jean (CANAL JEAN CO. NEW YORK), tuomio 28.6.2005, Kok. 2005, s. II‑2479, 48 kohta). Istunnossa kantaja on vedonnut tämän väitteen tueksi myös yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-193/06 P, Nestlé v. SMHV, 20.9.2007 antamaan tuomioon (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
15 Kyseessä olevien tavaramerkkien lausuntatavan vertailun osalta valituslautakunta on kantajan mukaan perusteettomasti katsonut, että merkit olivat samankaltaisia. Yhtäältä espanjalainen kuluttaja ei lausu ilmaisua ”magic” espanjankielisenä sanana, sillä tätä sanaa ei ole tässä kielessä, ja näin ollen myöskään haettua tavaramerkkiä kokonaisuutena ei lausuta espanjankielisenä ilmaisuna. Toisaalta valituslautakunta ei ole myöskään ottanut huomioon sitä, että ”magic” on tavaramerkin MAGIC SEAT ensimmäinen sana siten, että aikaisemman tavaramerkin SEAT lausuntatavan erot sijoittuvat haetun tavaramerkin alkuun.
16 Merkityssisällön vertailun osalta kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se on katsonut, että sanalla ”seat” ei ole itsessään mitään merkitystä espanjan kielessä, eikä se ole arvioinut aikaisempaa tavaramerkkiä kokonaisuutena, joka muodostuu sanasta ”seat” ja logosta S ja jonka espanjalaiset kuluttajat ymmärtävät välittömästi ja selvästi tarkoittavan kuuluisaa espanjalaista autonvalmistajaa Seatia. Haetussa tavaramerkissä MAGIC SEAT sanan ”magic”, vaikka se on samankaltainen kuin espanjan sana ”mágico”, ymmärretään olevan englantia tai ainakin muuta kieltä kuin espanjaa, mutta ei missään tapauksessa viittaus espanjalaiseen autoyhtiöön Seatiin. Näin ollen tavaramerkkien välinen merkityssisältöön liittyvä ero kumoaa mahdollisen ulkoasuun tai lausuntatapaan liittyvän samankaltaisuuden. Lisäksi valituslautakunta ei ole kantajan mukaan ottanut huomioon kantajan esittämiä todisteita tavasta, jolla espanjalaiset kuluttajat voivat mieltää tavaramerkin MAGIC SEAT, erityisesti S:n laatimaa kertomusta, jonka mukaan espanjalaiset kuluttajat, jotka osaavat englantia, tunnistavat ”magicin” englanninkieliseksi ilmaisuksi, kun taas kuluttajat, jotka eivät osaa tätä kieltä, saattavat pitää sitä espanjan sanaa ”mágico” muistuttavana, joten tavaramerkki MAGIC SEAT mielletään kokonaisuutena englanninkieliseksi ilmaisuksi tai ainakin vieraskieliseksi ilmaisuksi.
17 Sekaannusvaaran osalta neljä seikkaa tukee kantajan mukaan käsitystä, että sekaannusvaaraa ei ole esillä olevassa asiassa. Ensiksi autonistuimet ovat joskus melko kalliita ja ostajat suhtautuvat niihin siis suhteellisen tarkkaavaisesti. Toiseksi ne ostetaan tavanomaisesti ammattilaisen avustamana. Kolmanneksi silloinkin, kun näitä tuotteita ostetaan ilman ammattilaisten apua, kuluttajat, jotka ovat todennäköisesti autoharrastajia tai autoilijayhdistysten jäseniä, ovat kuitenkin asiantuntevia. Lopuksi jokainen, olipa hän sitten ammattilainen tai ei, pyrkii erityisesti varmistamaan, että hän ostaa istuimen, joka sopii kyseessä olevaan autoon. Lisäksi valituslautakunta on jättänyt huomioimatta G:n antaman asiantuntijalausunnon, josta ilmenee, että autonistuimia myyvät tavanomaisesti valtuutetut jälleenmyyjät, että niitä myydään alkuperäisvarusteina tai käytettyinä vaihto-osina, että niiden ostajat ovat yleensä asiantuntijoita ja että jopa käytettyinä myytävät autonistuimet edellyttävät asennusvälineistöä, joka vastaa auton mallia.
18 SMHV kiistää kantajan väitteet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
19 Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuodon mukaan aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, sen alueen, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä. Lisäksi asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti aikaisemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan muun muassa toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityjä tavaramerkkejä, joiden rekisteröintihakemus on tehty ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää.
20 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, kun yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisessa etuyhteydessä olevista yrityksistä. Saman oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena ja huomioon on otettava kaikki tekijät, joilla on merkitystä esillä olevan asian kannalta, ja etenkin merkkien samankaltaisuuden ja merkillä varustettujen tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden välinen keskinäisriippuvuus (ks. asia T-162/01, Laboratorios RTB v. SMHV – Giorgio Beverly Hills (GIORGIO BEVERLY HILLS), tuomio 9.7.2003, Kok. 2003, s. II-2821, 30–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Esillä olevassa asiassa aikaisempi tavaramerkki, johon väite perustuu, on espanjalainen kuviomerkki SEAT. Kuten valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessä todennut, asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen kannalta merkityksellinen alue on Espanjan alue. Lisäksi kun otetaan huomioon tavaroiden luonne, kohdeyleisö muodostuu yhtäältä autojen jälleenmyyjistä, korjaamojen ja autoliikkeiden omistajista ja mekaanikoista ja toisaalta keskivertokuluttajista, joita auton istuimiin mahdollisesti liittyvien osien vaihtamisen tai korjaamisen yhteydessä todennäköisesti avustavat mekaanikot tai muut asian osalta pätevät ammattilaiset. Kantaja ei lisäksi riitauta tätä kohdeyleisön määritelmää.
22 Kyseessä olevien tavaroiden vertailun osalta valituslautakunta on perustellusti katsonut – eikä kantaja ole esittänyt vastalauseita tältä osin – että kyseessä olevat tavarat ovat samoja sikäli kuin rekisteröintihakemuksessa nimetyt tavarat eli ”ajoneuvojen istuimet ja ajoneuvojen istuinten mekanismit sekä näiden tavaroiden osat ja tarvikkeet ja lisävarusteet” sisältyvät tiettyjen aikaisemman tavaramerkin kattamien tavaroiden paljon laajempaan määritelmään eli ”maa-ajoneuvojen osiin ja vaihto-osiin”.
Merkkien vertailu
23 Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, sekaannusvaaran kokonaisarvioinnin on riidanalaisten tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta perustuttava niistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan ja huomioon on otettava erityisesti niiden erottavat ja hallitsevat osat (ks. asia T-292/01, Phillips-Van Heusen v. SMHV – Pash Textilvertrieb und Einzelhandel (BASS), tuomio 14.10.2003, Kok. 2003, s. II‑4335, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Ensiksi kilpailevien tavaramerkkien ulkoasun vertailun osalta on muistettava, että estettä ei ole sen tutkimiselle, ovatko kuviomerkki ja sanamerkki ulkoasultaan samankaltaiset, koska näillä kahdella tavaramerkkityypillä on graafinen muoto, joka voi luoda visuaalisen vaikutelman (asia T-110/01, Vedial v. SMHV – France Distribution (HUBERT), tuomio 12.12.2002, Kok. 2002, s. II-5275, 51 kohta ja asia T-359/02, Chum v. SMHV – Star TV (STAR TV), tuomio 4.5.2005, Kok. 2005, s. II‑1515, 43 kohta).
25 Moniosainen tavaramerkki, joka muodostuu samanaikaisesti sanaosista ja kuvio-osista, voidaan katsoa samankaltaiseksi kuin toinen tavaramerkki, joka on sama tai samankaltainen kuin moniosaisen merkin jokin osatekijä, ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen osatekijä on hallitseva osa kokonaisvaikutelmassa, jonka moniosainen tavaramerkki luo. Näin on silloin, kun kyseinen osatekijä pystyy yksin hallitsemaan kohdeyleisön mieleen jäävää tavaramerkkiä koskevaa mielikuvaa sellaisella tavalla, että kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi tavaramerkin luomassa kokonaisvaikutelmassa (asia T-6/01, Matratzen Concord v. SMHV – Hukla Germany (MATRATZEN), tuomio 23.10.2002, Kok. 2002, s. II-4335, 33 kohta ja em. asia STAR TV, tuomion 44 kohta).
26 Tämä lähestymistapa ei tarkoita sitä, että huomioon otetaan ainoastaan yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijöistä ja että sitä verrataan toiseen tavaramerkkiin. Sen sijaan on syytä suorittaa sellainen vertailu tarkastelemalla kyseessä olevia tavaramerkkejä kumpaakin kokonaisuutena. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että kokonaisvaikutelmaa, joka moniosaisesta tavaramerkistä jää asianomaisen yleisön muistiin, voi joissain olosuhteissa hallita yksi tai useampi tavaramerkin osatekijöistä (em. asia MATRATZEN, tuomion 34 kohta; asia T-31/03, Grupo Sada v. SMHV – Sadia (GRUPO SADA), tuomio 11.5.2005, Kok. 2005, s. II‑1667, 49 kohta).
27 Moniosaisen tavaramerkin yhden tai useamman tietyn osatekijän hallitsevan luonteen arvioinnissa täytyy erityisesti ottaa huomioon jokaisen osatekijän ominaisuudet vertaamalla niitä muiden osatekijöiden ominaisuuksiin (em. asia MATRATZEN, tuomion 35 kohta ja em. asia GRUPO SADA, tuomion 49 kohta).
28 Esillä olevassa asiassa on todettava, että verrattavissa merkeissä on yhteistä sana ”seat”, johon on liitetty aikaisemmassa tavaramerkissä tyylitellyn ”S”-kirjaimen muotoinen logo ja haetussa tavaramerkissä sana ”magic”.
29 Valituslautakunta on katsonut, että sana ”seat” on aikaisemman tavaramerkin hallitseva osa eli osa, jonka espanjalaiset kuluttajat mainitsevat, kun he yrittävät tunnistaa tavaramerkin kokonaisuudessaan.
30 Tältä osin on todettava, että oikeuskäytännön mukaan, jos tavaramerkki koostuu sanaosista ja kuvio-osista, sanaosia on lähtökohtaisesti pidettävä erottamiskykyisempinä kuin kuvio-osia, koska keskivertokuluttaja viittaa tavaraan helpommin mainitsemalla sen nimen kuin kuvailemalla tavaramerkin kuvio-osaa (ks. vastaavasti asia T-104/01, Oberhauser v. SMHV – Petit Liberto (Fifties), tuomio 23.10.2002, Kok. 2002, s. II‑4359, 47 kohta ja asia T-312/03, Wassen International v. SMHV – Stroschein Gesundkost (SELENIUM-ACE), tuomio 14.7.2005, Kok. 2005, s. II‑2897, 37 kohta).
31 Esillä olevassa asiassa on todettava, että aikaisemmassa tavaramerkissä oleva logo S on hieman tyylitelty, mutta ei näytä omaperäiseltä tai erityisen pitkälle kehitellyltä. Se on näet sanaosan ”seat” ensimmäinen kirjain; vaikka tämä sanaosa onkin logon S alapuolella ja on esitetty pienemmillä kirjasimilla kuin mainittu logo, se on kuitenkin kirjoitettu suurikokoisilla isoilla kirjaimilla, on suurempi kuin mainittu logo ja on täysin luettavissa. Lisäksi kuten SMHV perustellusti esittää ja huolimatta seikoista, joihin kantaja viittaa, kuten siitä, että logo ”S” on esitetty Seat-yhtiön vuosikertomuksen kansilehdellä tai mainitun yhtiön myymien autojen keulassa, mainitulla logolla ei ole samaa merkityssisältöä, joka antaa aikaisemmalle tavaramerkille sen erottamiskyvyn, vaan sen tarkoituksena on ennen kaikkea korostaa sanan ”seat” ensimmäistä kirjainta.
32 Valituslautakunnalla on siis riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa ollut perusteet katsoa, että vaikka logo sellaisenaan on kiistämättä tunnistettavissa itsessään, se liittyi myös erottamattomasti sanaosaan ”seat”, jolla oli korkea erottamiskyky Espanjassa laajan tunnettuutensa vuoksi. Näin ollen vaarana on, että aikaisempi tavaramerkki kokonaisuutena arvioituna voidaan tunnistaa sanaosan ”seat” perusteella, kun logo taas nähdään koristeena tai ”seatin” alkukirjaimena. Näin ollen on vahvistettava valituslautakunnan päätelmä, jonka mukaan sanaosa ”seat” on hallitseva aikaisemmassa tavaramerkissä.
33 Päinvastoin kuin kantaja väittää, valituslautakunta on siten soveltanut oikein oikeuskäytäntöä, jonka mukaan kokonaisvaikutelmaa, joka moniosaisesta tavaramerkistä jää asianomaisen yleisön muistiin, voi joissain olosuhteissa hallita yksi tai useampi tavaramerkin osatekijöistä (em. asia Nestlé v. SMHV, tuomion 42 kohta).
34 Tästä seuraa myös se, että valituslautakunnalla on ollut perusteet todeta riidanalaisen päätöksen 28 kohdassa, että kyseiset merkit olivat ulkoasultaan tietyssä määrin samankaltaisia, kun otetaan huomioon yhteinen osa ”seat”, mutta ne poikkeavat toisistaan aikaisemmassa tavaramerkissä olevan kuvio-osan ja sanan ”magic”, joka mielletään haetussa tavaramerkissä sanan ”seat” luonnehdinnaksi, koska se muistuttaa espanjankielistä vastinettaan ”mágico”, osalta.
35 Lopuksi on hylättävä myös kantajan väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen 25 ja 28 kohta ovat ristiriidassa keskenään, koska 25 kohdasta ilmenee, että aikaisemman tavaramerkin logolla ei ole merkitystä, ja 28 kohdasta, että merkit eroavat ulkoasultaan toisistaan sen takia, että aikaisemmassa tavaramerkissä on kyseinen logo ja haetussa tavaramerkissä on sana ”magic”. On näet niin, että kuten edellä on esitetty, valituslautakunta ei ole jättänyt huomioimatta logoa ”S” riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa vaan on katsonut, että mainitussa tavaramerkissä kokonaisuutena arvioituna hallitsevana on sanaosa ”seat” ja että logo mielletään koristeosaksi tai ”seatin” alkukirjaimeksi. Niinpä vaikka riidanalaisen päätöksen 28 kohdassa valituslautakunta on tosin myöntänyt, että ulkoasultaan kyseessä olevat tavaramerkit eroavat toisistaan aikaisemmassa tavaramerkissä olevan kuvio-osan ja tavaramerkkihakemuksessa olevan sanan ”magic” osalta, se myös katsoi, että mainitut tavaramerkit ovat tietyssä määrin samankaltaisia, koska molemmissa merkeissä on osa ”seat”, joka on aikaisemman tavaramerkin hallitseva osa.
36 Toiseksi kyseisten merkkien lausuntatavan vertailun osalta ei kiistetä sitä, että aikaisemman tavaramerkin ”S”-kirjaimen muotoista kuvaosaa ei ole suunniteltu lausuttavaksi. Lisäksi on todettava, kuten valituslautakunta on perustellusti todennut, eikä kantaja ole riitauttanut tätä toteamusta, että merkityksellinen yleisö lausuu aikaisemman tavaramerkin sanaosan ”seat” ”se-at”.
37 Haetusta tavaramerkistä on todettava, että on vaarana, että kohdeyleisö ei miellä ilmaisua ”seat”, joka on esitetty sanamerkissä MAGIC SEAT, sanan ”istuin” englanninkieliseksi käännökseksi, ja tämä vaara koskee myös kuluttajia, jotka ymmärtävät englantia, sikäli kuin tämä sana synnyttää välittömästi mielleyhtymän kuuluisan espanjalaisen autonvalmistajan Seatin nimestä. Päinvastoin kuin kantaja väittää, vaarana on, että sana lausutaan kaksitavuisena espanjankielisenä sanana eikä yksitavuisena englanninkielisenä.
38 Kantajan väitteestä, jonka mukaan valituslautakunnan arviointi on ristiriidassa sen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan kuluttajat muistavat paremmin tavaramerkin alun kuin lopun, on muistutettava, että tämä näkökohta ei sovellu kaikkiin tapauksiin (asia T-158/05, Trek Bicycle v. SMHV – Audi (ALLTREK), tuomio 16.5.2007, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) eikä sillä voida missään tapauksessa kyseenalaistaa periaatetta, jonka mukaan tavaramerkkien samankaltaisuuden tutkimisen on perustuttava tavaramerkkien synnyttämään kokonaisvaikutelmaan, koska yleensä keskivertokuluttaja käsittää tavaramerkin kokonaisuutena eikä ryhdy tutkimaan sen erilaisia yksityiskohtia.
39 Kuten edellä on esitetty, kohdeyleisö mieltää, että sanalla ”magic” pelkästään luonnehditaan sanaa ”seat”, koska tämä sana muistuttaa espanjan sanaa ”mágico”, joka on pelkästään kehuva. On huomattava tältä osin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yleensä yleisö ei miellä moniosaisen tavaramerkin osana olevaa kuvailevaa elementtiä tavaramerkin luoman kokonaiskuvan erottavaksi ja hallitsevaksi osaksi (asia T-129/01, Alejandro v. SMHV – Anheuser-Busch (BUDMEN), tuomio 3.7.2003, Kok. 2003, s. II-2251, 53 kohta ja yhdistetyt asiat T-117/03–T-119/03 ja T-171/03, New Look v. SMHV – Naulover (NLSPORT, NLJEANS, NLACTIVE ja NLCollection), tuomio 6.10.2004, Kok. 2004, s. II‑3471, 34 kohta). Väite, jonka mukaan kohdeyleisö ei lausu ”magic seatia” espanjankielisenä ilmaisuna, koska sanaa ”magic” ei ole tässä kielessä, on hylättävä samasta syystä.
40 Tästä seuraa, että ei ole mahdotonta, että ainakin osa kohdeyleisöstä lausuu haetun tavaramerkin ”ma-gic se-at”. Näin ollen aikaisemman tavaramerkin ainoan sanaosan sisältyminen haetun tavaramerkin hallitsevaan osaan mahdollistaa sen, että voidaan todeta kyseisten merkkien olevan lausuntatavaltaan huomattavan samankaltaisia, ja näin ollen valituslautakunnan tältä osin tekemä arviointi on hyväksyttävä (ks. vastaavasti em. asia NLSPORT, NLJEANS, NLACTIVE ja NLCollection, tuomion 37 kohta).
41 Viimeiseksi kyseisten kahden merkin merkityssisällön vertailun osalta on otettava huomioon se, miten kohdeyleisö mahdollisesti ymmärtää kyseiset merkit ja erityisesti aikaisemman tavaramerkin hallitsevan osan ”seat”, joka on molemmille merkeille yhteinen.
42 Yhtäältä aikaisemman tavaramerkin merkityssisällöstä on todettava, että logolla ”S” ei ole luontaista merkityssisältöä.
43 Toisaalta valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 30 kohdassa, että ilmaisulla ”seat” sellaisenaan ei ole mitään merkitystä espanjan kielessä ja se on lyhenne aikaisemman tavaramerkin haltijana olevan yrityksen nimestä eli Sociedad Española de Automóviles de Turismo. Se lisäsi, että tämän yhtiön ja aikaisemman tavaramerkin saaman laajan tunnettuuden vuoksi ilmaisusta ”seat” on tullut tunnistettava automerkkinä.
44 Tämä valituslautakunnan arviointi on vahvistettava. Ilmaisua ”seat” ei näet esiinny espanjan kielessä, mutta se on saanut toissijaisen tai oman merkityksensä sikäli kuin se tarkoittaa selvästi espanjalaista autonvalmistajaa Seatia (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-363/99, Koninklijke KPN Nederland, tuomio 12.2.2004, Kok. 2004, s. I‑1619, 104 kohta). Kantaja myöntää lisäksi, että kohdeyleisönä olevat kuluttajat mieltävät aikaisemman tavaramerkin, joka muodostuu logosta ja ilmaisusta ”seat”, välittömästi osoittavan kuuluisaa espanjalaista autonvalmistajaa Seatia.
45 Haetun tavaramerkin MAGIC SEAT osalta valituslautakunta totesi seuraavaksi, että vaarana oli, että tämä tavaramerkki mielletään merkityssisällöltään samankaltaiseksi kuin aikaisempi tavaramerkki SEAT, koska se muodostuu tavaramerkistä, jolla on korkea erottamiskyky ja johon on lisätty kehuva adjektiivi ”magic”.
46 Tämä arviointi on vahvistettava myös sikäli kuin ei ole mahdotonta, että kohdatessaan tavaramerkin MAGIC SEAT, jolla on varustettu kantajan myymiä ajoneuvojen istuimia, kohdeyleisö yhdistää mainitun tavaramerkin aikaisempaan tavaramerkkiin SEAT ja siis espanjalaiseen autonvalmistajaan, kun otetaan huomioon aikaisemman tavaramerkin laaja tunnettuus ja adjektiivin ”magic” pelkästään kehuva luonne.
47 Tältä osin on hylättävä kielelliset todisteet, joita valituslautakunta ei kantajan mukaan ole ottanut huomioon. Pelkkä asiantuntija S:n ilmoitus, jonka mukaan espanjalaiset kuluttajat tunnistavat ”magicin” englanninkieliseksi sanaksi ja, vaikka he saattaisivat pitää sitä espanjan sanan ”mágico” kaltaisena, mieltävät tavaramerkin MAGIC SEAT kokonaisuutena englanninkieliseksi ilmaisuksi, ei riitä osoittamaan, että mikään osa kohdeyleisöstä ei ymmärrä tällaista tavaramerkkiä espanjankieliseksi ilmaisuksi.
48 Kyse on näet lausunnosta, joka ei perustu mihinkään tilastolliseen tai tieteelliseen tietoon, joka voisi osoittaa, että kohdeyleisö ymmärtää englantia. Kuten edellä on esitetty, kohdeyleisö muodostuu yhtäältä autojen jälleenmyyjistä, korjaamojen ja autoliikkeiden omistajista ja mekaanikoista ja toisaalta keskivertokuluttajista, joita auton istuimiin mahdollisesti liittyvien osien vaihtamisen tai korjaamisen yhteydessä todennäköisesti avustavat mekaanikot tai muut asian osalta pätevät ammattilaiset. Näin ollen mainittu ilmoitus ei riitä siihen, että voitaisiin sulkea pois se, että ainakin osa mainitusta kohdeyleisöstä ei ymmärrä haettua tavaramerkkiä muuksi kuin espanjankieliseksi ilmaisuksi vaan yhdistää sen espanjalaiseen autonvalmistajaan Seatiin.
49 Näin ollen sikäli kuin vaarana on, että ainakin osa kohdeyleisöstä mieltää kyseiset merkit viittauksiksi autonvalmistaja Seatiin, valituslautakunnalla on ollut perusteet katsoa, että merkit olivat merkityssisällöltään samankaltaisia.
50 Koska kilpailevilla merkeillä ei ole merkityssisältöön liittyvää eroa, joka voisi kumota niiden ulkoasuun ja lausuntatapaan liittyvän samankaltaisuuden, kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta ei ole soveltanut kumoamista koskevaa sääntöä, on hylättävä.
51 Edellä esitetystä seuraa, että on ilmeistä, että kilpailevat tavaramerkit ovat kokonaisuutena arvioituina samankaltaisia, ja tämä samankaltaisuus johtuu siitä, että aikaisemman tavaramerkin ”seat” hallitseva osa on esitetty haetussa tavaramerkissä.
Sekaannusvaara
52 On todettava, että oikeuskäytännön mukaan, koska sekaannusvaara on sitä suurempi, mitä erottamiskykyisempi aiempi tavaramerkki on, sellaisia tavaramerkkejä, jotka ovat erittäin erottamiskykyisiä joko ominaispiirteidensä vuoksi tai sen vuoksi, että ne tunnetaan markkinoilla, suojataan laajemmin kuin niitä, joiden erottamiskyky on heikompi (ks. analogisesti asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok. 1999, s. I-3819, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Lisäksi sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa kyseessä olevan tavararyhmän keskivertokuluttajan oletetaan olevan tavanomaisen valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen. On kuitenkin otettava huomioon se, että keskivertokuluttajalla on ainoastaan harvoin mahdollisuus verrata suoraan eri tavaramerkkejä, ja hänen on turvauduttava siihen epätäydelliseen muistikuvaan, joka hänellä on tavaramerkeistä. On myös syytä ottaa huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (ks. analogisesti edellä 42 kohdassa mainittu asia Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomion 26 kohta), sekä se, että kyseessä olevien tavaroiden alalla pitkälle erikoistuneista ammattilaisista muodostuvan yleisön tarkkaavaisuusaste on todennäköisesti korkea sen valitessa näitä tavaroita ja palveluja (ks. asia T-126/03, Reckitt Benckiser (España) v. SMHV – Aladin (ALADIN), tuomio 14.7.2005, Kok. 2005, s. II‑2861, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Esillä olevassa asiassa valituslautakunta totesi sekaannusvaaran sillä perusteella, että tavaramerkit ovat samankaltaisia, että aikaisemmalla tavaramerkillä on Espanjassa korkea erottamiskyky laajan tunnettuutensa vuoksi ja että kyseessä olevat tavarat ovat samat. Se täsmensi, että on erityisesti niin, että vaikka kohdeyleisö ei sekoittaisi tavaramerkkejä keskenään ja huomaisi niiden eron, vaarana on, että se yhdistäisi nämä kaksi merkkiä toisiinsa ja olettaisi, että tavaroilla, joissa niitä käytetään, on sama kaupallinen alkuperä.
55 Edellä esitetystä arvioinnista ilmenee, että tavarat, joita merkit koskevat, ovat samoja ja tavaramerkit ovat kokonaisuutena arvioituina samankaltaisia.
56 Lisäksi ei ole kiistetty sitä, että aikaisemmalla tavaramerkillä on Espanjassa korkea erottamiskyky laajan tunnettuutensa vuoksi, joten sillä on laajempi suoja kuin tavaramerkeillä, joiden erottamiskyky on vähäisempi.
57 Tästä seuraa, että on olemassa vaara, että kohdeyleisö voi luulla, että kyseessä olevat tavarat ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisessa etuyhteydessä olevista yrityksistä. Näin ollen valituslautakunta ei ole tehnyt arviointivirhettä katsoessaan, että kohdeyleisön keskuudessa esiintyi sekaannusvaara tai mielleyhtymän vaara.
58 Tätä päätelmää ei voida osoittaa vääräksi kantajan väitteillä.
59 Sen väitteen osalta, jonka mukaan yhteisön tavaramerkkiä koskevassa hakemuksessa oleva sana ”seat” menettää toissijaisen merkityksensä kaupallisen alkuperän osoittajana siitä syystä, että se on yhdistetty englannin kielen sanaan ”magic”, riittää, että todetaan, että kun otetaan huomioon tavaramerkin SEAT laaja tunnettuus ja ilmaisun ”magic” kuvailevuus, vaarana on, että kohdeyleisö mieltää sanan ”magic” sanan ”seat” luonnehdinnaksi, muun muassa ilmaisussa ”magic seat !”, kuten valituslautakunta on todennut riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa. Lisäksi tätä päätelmää tukee se seikka, että, kuten SMHV korostaa kirjelmissään, muissa kuin englanninkielisissä jäsenvaltioissa on yhä tavallisempaa tehdä tavaramerkkejä tunnetuiksi käyttämällä englanninkielisiä ilmaisuja niiden kansainvälisen imagon lisäämiseksi ja että englannin sanan ”magic” kehuva käyttö on yleistynyt.
60 Väite, joka koskee neljää tekijää, joiden johdosta valituslautakunnan olisi pitänyt katsoa, ettei sekaannusvaaraa ole, eli auton istuinten suhteellisen korkeaa hintaa, myyjän näiden tuotteiden hankinnassa yleensä tarjoamaa apua, sitä, että kuluttaja tuntee hyvin nämä tavarat, ja sitä, että ammattimainen tai muu tavaroiden hankkija pyrkii varmistumaan istuimen sopivuudesta kyseessä olevaan autoon, on myös hylättävä.
61 On näet todettava, että vetoamalla näihin neljään tekijään kantaja ilmeisesti väittää, että ammattimaisen tai muun kohdeyleisön tarkkaavaisuuden taso on korkea, mikä estäisi kyseessä olevien tavaramerkkien sekoittamisen. Tältä osin on hyväksyttävä riidanalaisen päätöksen 35 kohdassa oleva valituslautakunnan arviointi, jonka mukaan se, että yleisö muodostuu lähinnä asiantuntijoista, ei vaikuta mitenkään kyseessä olevien tavaramerkkien väliseen sekaannusvaaraan. Kuten valituslautakunta näet toteaa, autojen osien ja vaihto-osien myynti ei rajoitu pelkästään yhden ainoan merkin valtuutettuihin myyjiin, joten ei ole mahdotonta, että espanjalainen autojen jälleenmyyjä tai mekaanikko, joka hankkii eri valmistajilta peräisin olevia osia ja vaihto-osia, olettaa, että tavarat, joita myydään haetulla tavaramerkillä, ovat peräisin Seatilta tai valmistajalta, joka on taloudellisessa etuyhteydessä Seatin kanssa.
62 Lisäksi vaikka ammattimaiseen tai muuhun kohdeyleisöön kuuluvan kuluttajan korkea tarkkaavaisuuden aste voi tosin johtaa siihen, että mainittu kuluttaja on perehtynyt auton istuinten teknisiin ominaisuuksiin siten, että hän voi varmistua siitä, että ne sopivat kyseessä olevaan automalliin, on todettava, että kun otetaan huomioon, että tavarat, joita tavaramerkit koskevat, ovat samoja, että kilpailevat merkit ovat samankaltaisia ja että aikaisemmalla tavaramerkillä on korkea erottamiskyky, se, että kohdeyleisö muodostuu ammattilaisista, ei riitä estämään sitä, että se voisi luulla, että tavarat ovat peräisin samalta yleisöltä tai mahdollisesti taloudellisessa etuyhteydessä olevilta yrityksiltä (ks. vastaavasti em. asia ALADIN, tuomion 100 kohta). Vaikka kohdeyleisön tarkkaavaisuuden korkea taso näet merkitsee sitä, että se ottaa selvää ajoneuvojen istuimista ja voi näin välttyä tekemästä virheitä, jotka koskevat niiden sopivuutta kyseessä olevaan automalliin, tämä seikka ei voi estää kohdeyleisöä luulemasta, että istuimet, joissa on tavaramerkki MAGIC SEAT, kuuluvat kuuluisan espanjalaisen autonvalmistajan Seatin kehittämään uuteen tuotevalikoimaan.
63 Lopuksi on katsottava, että väitteellä, joka koskee sitä, ettei valituslautakunta ole väitetysti ottanut huomioon asiantuntija G:n ilmoitusta, josta kantajan mukaan ilmenee, että auton istuimia myyvät tavanomaisesti valtuutetut jälleenmyyjät ja niitä myydään joko alkuperäisvarusteina tai vaihto-osina, ei ole merkitystä, sen vuoksi, että tavaramerkeillä merkittyjen tavaroiden erityiset myyntitavat voivat vaihdella ajan myötä ja näiden tavaramerkkien haltijoiden tahdon mukaisesti, kahden tavaramerkin välisen sekaannusvaaran ennalta tapahtuva arviointi ei voi riippua tavaramerkkien haltijoiden toteutuneista tai toteutumattomista ja subjektiivisista kaupallisista aikomuksista (asia C-171/06 P, T.I.M.E. ART v. SMHV, tuomio 15.3.2007, 59 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
64 Lisäksi sikäli kuin kantaja väittää, että valituslautakunta ei ole ottanut huomioon asiantuntija G:n ilmoitusta, jonka mukaan auton istuimia ostavat yleensä asiantuntijat, jotka eivät voi sekoittaa asioita, ja jopa vaihtoistuimet edellyttävät asennusvälineitä, jotka vastaavat kyseessä olevaa automallia, tämä väite on hylättävä, koska edellä on todettu, että vaikka kohdeyleisön tarkkaavaisuuden korkea taso voi estää sitä tekemästä virheitä, jotka koskevat istuinten sopivuutta kyseessä olevaan automalliin, se ei voi estää niiden kaupalliseen alkuperään liittyvää sekaannusvaaraa tai mielleyhtymän vaaraa.
65 Tästä seuraa, että ainoa kanneperuste, johon kantaja on asiallisesti ottaen vedonnut, on perusteeton. Näin ollen esillä oleva kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
66 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan SMHV:n oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Honda Motor Europe Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 9 päivänä syyskuuta 2008.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |