Asia C‑58/22 NR,
Parchetul de pe lângă Curtea de Apel Craiova
(Curtea de Apel Craiovan esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 25.1.2024
Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 50 artikla – Ne bis in idem ‑periaate – Rikosoikeudellinen in rem ‑menettely – Syyttäjän antama määräys menettelyn lopettamisesta – Samaa tekoa koskevan myöhemmän rikosoikeudellisen in personam ‑menettelyn sallittavuus – Edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta voidaan katsoa, että henkilö on saanut lainvoimaisen tuomion – Perusteellista tutkintaa koskeva vaatimus – Mahdollisen todistajan kuulematta jättäminen – Asianomaisen henkilön kuulematta jättäminen ”epäiltynä”
1. Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Perusoikeuskirjan tulkintaa koskeva pyyntö – Kansallinen säännöstö, joka on unionin oikeuden täytäntöönpanotoimi – Unionin tuomioistuimen toimivalta
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta; neuvoston puitepäätöksen 2003/568 2 ja 4 artikla; komission päätöksen 2006/928 liite)
(ks. 40–42 kohta)
2. Perusoikeudet – Ne bis in idem ‑periaate – Soveltamisen edellytykset – Aikaisemman lainvoimaisen ratkaisun olemassaolo – Arviointiperusteet – Syyteoikeuden raukeaminen – Lainvoimainen ratkaisu, joka on annettu asian aineellisen arvioinnin jälkeen, jota ennen on suoritettu perusteellinen tutkinta – Kansallisen tuomioistuimen arviointi asiasta
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla)
(ks. 48, 52, 61, 62 ja 64 kohta)
3. Perusoikeudet – Ne bis in idem ‑periaate – Soveltamisala – Syyttäjäviranomaisen antama määräys menettelyn lopettamisesta menettelyn kohteena olevan henkilön rikosoikeudellista vastuuta tutkimatta – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artikla)
(ks. 70, 71 ja 73–75 kohta sekä tuomiolauselma)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia oli saatettu Curtea de Apel Craiovan (ylioikeus, Craiova, Romania) esittämällä ennakkoratkaisupyynnöllä, esittää täsmennyksiä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa(1) määrätyn ne bis in idem ‑periaatteen bis- ja idem-osatekijään asiassa, jossa rikosoikeudellinen menettely, joka on aloitettu henkilön osalta toisessa menettelyssä, on lopetettu syyttäjänviraston ensimmäisessä menettelyssä antaman menettelyn lopettamista koskevan sellaisen määräyksen vuoksi, josta ei ilmene selvästi, että kyseisen henkilön oikeudellista asemaa kyseisen rikoksen muodostavasta teosta rikosoikeudellisesti vastuussa olevana henkilönä on arvioitu.
Osuuskunnan BX 30.4.2015 pidetyssä kokouksessa sen puheenjohtajan, NR:n, väitettiin vaatineen tiettyjä työntekijöitään maksamaan hänen maksettavanaan olleen rahasumman heidän työsopimustensa irtisanomisen uhalla. Koska hänen vaatimuksiinsa ei suostuttu, hän teki ja allekirjoitti päätökset kyseisten sopimusten irtisanomisesta.
Asianomaiset työntekijät tekivät tämän jälkeen NR:stä kaksi rikosilmoitusta, jotka kirjattiin Parchet de pe lângă Judecătoria Slatinassa (Slatinan alioikeuden yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, Romania) viitenumerolla 673/P/2016 ja Parchet de pe lângă Tribunalul Oltissa (Oltin ylioikeuden yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, Romania) viitenumerolla 47/P/2016.
Aloitettuaan asiassa 673/P/2016 rikosoikeudellisen in rem ‑menettelyn kiristysrikoksen osalta kyseisestä asiasta vastuussa ollut syyttäjä antoi esitutkinnasta vastuussa olleen poliisiviranomaisen raportin perusteella määräyksen menettelyn lopettamisesta. Rikosilmoitusten tekijät eivät valittaneet kyseisestä määräyksestä säädetyssä määräajassa. Toimivaltaisen tuomioistuimen tutkintajaosto ei myöskään vahvistanut pääsyyttäjän pyyntöä menettelyn uudelleen aloittamisesta.
Asiassa 47/P/2016 aloitettiin rikosoikeudellinen in personam ‑menettely NR:n osalta lahjuksen ottamisen vuoksi. Tämä johti Tribunalul Oltin (Oltin ylioikeus, Romania) antamaan tuomioon, jossa NR tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen. NR:n tekemän valituksen jälkeen Craiovan ylioikeus, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kumosi kyseisen tuomion rikostuomiolla nro 1207/2020 perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistetun ne bis in idem ‑periaatteen väitetyn loukkaamisen vuoksi.
Parchet de pe lângă Curtea de Apel Craiova (Craiovan ylioikeuden yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, Romania) teki kassaatiovalituksen kyseisestä tuomiosta Înalta Curte de Casație și Justițieen (ylin tuomioistuin, Romania), joka katsoi lähinnä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli katsonut virheellisesti, että ne bis in idem ‑periaatetta sovellettiin, koska asian 673/P/2016 aineellista arviointia ei ollut tehty ennen menettelyn lopettamista koskevan määräyksen antamista ja koska kyseistä määräystä ei ollut perusteltu asianmukaisesti, joten sen ei voida katsoa johtaneen syyteoikeuden raukeamiseen. Kyseinen tuomioistuin kumosi näin ollen rikostuomion nro 1207/2020 ja palautti asian ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen uudelleenkäsiteltäväksi.
Kyseisen uudelleenkäsittelyn yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti tiedustella unionin tuomioistuimelta perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitetun ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisesta pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin muistuttaa, että ne bis in idem ‑periaatteen soveltaminen edellyttää kahden edellytyksen täyttymistä: yhtäältä on oltava olemassa aikaisempi lainvoimainen ratkaisu (bis-edellytys), ja toisaalta aikaisemman ratkaisun ja myöhempien menettelyjen tai ratkaisujen on koskettava samaa tekoa (idem-edellytys).
Bis-edellytyksestä on todettava, että jotta voitaisiin katsoa, että henkilö on saanut perussopimuksen 50 artiklassa tarkoitetun lainvoimaisen tuomion siitä teosta, johon hänen väitetään syyllistyneen, syyteoikeuden on ensinnäkin täytynyt raueta lainvoimaisesti kansallisen oikeuden mukaisesti. Käsiteltävässä asiassa on niin, että koska yhtäältä pääasian rikosilmoitusten tekijät eivät valittaneet menettelyn lopettamista koskevasta määräyksestä säädetyssä määräajassa ja koska toisaalta pyyntö Slatinan alioikeuden yhteydessä toimivan syyttäjänviraston pääsyyttäjän määräämän rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamisen vahvistamisesta hylättiin, on ilmeistä, että asiassa 673/P/2016 syyteoikeus on lopullisesti rauennut ja että menettelyn lopettamista koskevasta määräyksestä on tullut lainvoimainen, jollei niistä tarkistuksista muuta johdu, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä.
Toiseksi jotta voitaisiin katsoa, että henkilö on saanut perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitetun lainvoimaisen tuomion teosta, johon hänen väitetään syyllistyneen, päätös, jolla rikosoikeudellinen menettely lopetetaan, on pitänyt tehdä asian aineellisen arvioinnin jälkeen eikä yksinomaan menettelyyn liittyvistä syistä. Käsiteltävässä asiassa asian 673/P/2016 aineellista arviointia koskevan edellytyksen voidaan katsoa täyttyneen asianomaisella menettelyn lopettamisesta annetulla määräyksellä vain siinä tapauksessa, että se sisältää arvioinnin, joka koskee väitetyn rikoksen aineellisia osatekijöitä, joita ovat muun muassa NR:n rikosoikeudellinen vastuun määrittäminen oletettuna rikoksentekijänä. Se, että osuuskunta BX:n 30.4.2015 pidetyssä kokouksessa läsnä olleita todistajia ei ole kuultu, voi olla osoitus tällaisen arvioinnin puuttumisesta, jollei niistä tarkistuksista muuta johdu, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä.
Idem-edellytyksestä on todettava, että perusoikeuskirjan 50 artiklan sanamuodosta ilmenee, että siinä kielletään saman henkilön syytteeseen paneminen tai rankaiseminen useamman kuin yhden kerran samasta rikoksesta. Unionin tuomioistuin täsmentää tästä, että sen määrittämiseksi, onko henkilö saanut perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitetun lainvoimaisen tuomion, häntä koskevasta päätöksestä on ilmettävä selvästi, että siitä riippumatta, onko kyseistä päätöstä edeltänyt tutkinta aloitettu in rem tai in personam, kyseisen henkilön oikeudellinen asema kyseessä olevan rikoksen muodostavasta teosta rikosoikeudellisessa vastuussa olevana henkilönä on arvioitu ja, kun on kyse menettelyn lopettamista koskevasta määräyksestä, hänet on vapautettu epäilyistä. Jos näin ei ole, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, ne bis in idem ‑periaatetta ei voida soveltaa, joten ei voida katsoa, että tällainen henkilö on perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitetulla tavalla lopullisesti vapautettu.