Tiedonanto virallisessa lehdessä

 

The International Institute for the Urban Environmentin 16.2.2005 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-74/05)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

The International Institute for the Urban Environment, kotipaikka Delft (Alankomaat), on nostanut 16.2.2005 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustaja on asianajaja Ph. W. M. ter Burg.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

−    kumoaa päätöksen INFSO-R2/RB/SOC/Isc D(2004) 541407, joka koskee komission tarkastusta IIUE-NL 02-BA 14-032

−    toteaa, että kantajan vaatima summa on perusteltu ja sopimusten mukainen

−    sallii IIUE:n vaatia korvausta ajasta, jonka se kulutti sopimuksiin, ja velvoittaa komission tekemään perustellun päätöksen sovellettavien hyvää hallintotapaa koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti

−    velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

The International Institute for the Urban Development on yhden henkilön yritys, jonka kantaja omistaa kokonaisuudessaan. Se teki vuonna 1999 komission kanssa sopimuksen nro IPS-1999-00016, jonka mukaan Institute saisi rahoitustukea sellaisen teknologisen kehittämisen ohjelman puitteissa, jonka otsikkona oli "Innovaatioiden edistäminen ja pk-yritysten osallistumisen rohkaiseminen". Komissio suoritti tarkastuksen, joka koski korvauksia, joita toimeksisaajat vaativat, ja kantaja riitauttaa kyseisen tarkastuksen tulokset henkilöstökulujen osalta.

Kantaja väittää ensiksi, että Instituten käyttämä tapa henkilöstökulujen laskemiseen oli sopimusehtojen mukainen ja lisäksi, että komission huomio kiinnitettiin erityisesti tämän nimenomaisen tavan käyttämiseen. Komissio ei kantajan mukaan milloinkaan hylännyt tätä tapaa, jota oli kantajan mukaan käytetty myös muiden sen esittämien ohjelmien yhteydessä, joille komissio oli myös myöntänyt rahoitustukea. Kantaja väittää näin ollen, että sen oli perusteltua katsoa, että komissio hyväksyy tämän tavan.

Kantaja väittää edelleen, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi ja että se ei ole oikeasuhteinen, kun otetaan huomioon tavoiteltu päämäärä, koska kantajan vaatima kokonaissumma on sen mukaan kohtuullinen ja sopimusten mukainen.

____________